Professional Documents
Culture Documents
hengessä
– Marcel Proust
Johdanto
Utooppinen historia
Raoul Palmgren jaottelee [11] utopiat kahteen kategoriaan riippuen siitä, miten
ne suhtautuvat tulevaisuuteen. Ensimmäinen kategoria ovat niin kutsutut
dystopiat, pessimistiset utopiat, jotka kuvaavat synkkää, ihmistä alentavaa,
despoottista tulevaisuuden yhteiskuntaa. Dystopiakirjallisuus on luonteeltaan
usein kaunokirjallista, eikä niitä useinkaan ole artikuloitu teoreettiseen asuun.
Juuri dystopioiden kaunokirjallisen luonteen vuoksi jätän ne esseeni
ulkopuolelle. Dystopiaromaaneista on kuitenkin tässä mainittava ainakin H.G.
Wellsin ”Nukkuja herää”, Aldous Huxleyn ”Uljas uusi maailma”, George Orwellin
”Vuonna 1984” sekä Ray Bradburyn ”Fahrenheit 451”. Elokuvataiteen puolelta
mainittakoon Terry Gilliamin mainio ”Brazil – tämän hetken tuolla puolen”, jonka
lähteet ovat Orwellin ”1984”:n ohella Kafkan ”Oikeusjutussa”. Dystopioita
Palmgren kutsuu moderneiksi utopioiksi. Toinen utopioiden kategoria on
klassinen, optimistinen utopia, joka keskittyy kuvailemaan ideaalisen
yhteiskunnan. Näissä utopioissa on ”ihannevaltio sijoitettu löytöretkien
hengessä etäiselle saarelle tai mantereelle”. Yhdessä Tomasso Campanellin
”Aurinkokaupungin” ohella Thomas Moren ”Utopia” on tästä oivallisin
esimerkki.
”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja hän
pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei
murhetta, ei valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut” [20]
En tässä voi käydä Blochin ajattelua kovin täsmällisesti läpi, johtuen Blochin
filosofian moniulotteisuudesta ja polveilevuudesta, vaan aion esittää tämän
ajattelusta lähinnä ne aspektit, jotka koen utooppisen filosofian kannalta
kaikkein tärkeimmiksi. Näitä aspekteja ovat mm. Blochin aika- ja
materiakäsitykset.
Koska materia ei voi hävitä, ei myöskään utopia voi olla ei-olevaa. Utopia on
jotain joka ei vielä ole aktuaalisena, mutta on olemassa materiassa
mahdollisuutena. Materialla on mahdollisuus ottaa utopian muoto. Utopian
oleminen on sitä, että se jo on. Se on olemassa jo immanenssissa. Haikailu
tuonpuoleiseen, Abstraktiin utopiaan, on lopetettava ja tajuttava, että Utopia
on jo läsnä tässä ja nyt. Allekirjoittaessamme materian häviämättömyyden lain,
allekirjoitamme myös utopian olemassaolon, tosin hajautuneena ympäriinsä.
Materia on häviämätöntä, ja koska utopiakin tulee käsittää materialistisesti, on
tämä "toismaailmallisuus" jo nyt läsnä meissä. Transsendenssi on tullut
immanentiksi. Utopia ei ole mikään ihmisyydestä irrallinen olio, vaan
nimenomaan inhimillisessä toiminnassa ilmenevää. Aktiivinen poliittinen
kamppailu on välttämätöntä.
Viitteet:
1. Vattimo 1989, 20
2. Baudrillard 1991, 28
3. Rahkonen 1996, 26
7. Rahkonen 1996, 38
8. Sama
Kirjallisuus:
Deleuze, Gilles & Guattari, Felix: Mitä filosofia on?, Helsinki: Gaudeamus 1993