Lukupäiväkirja Anna-Leena Härkösen Akvaariorakkaudesta

28.10.2003

Päätin siis lukea Anna-Leena Härkösen kirjan Akvaariorakkautta. Olen jo aikaisemmin tehnyt
tutkielman Anna-Leena Härkösestä ja hänen kirjoistaan Häräntappoaseesta ja Sotilaan tarinasta.
Silloin jo olisin halunnut lukea Akvaariorakkautta kirjan, mutta aika loppui kesken.
Tutkielmaa tehdessäni sain kyllä selville, mistä kirja kertoo ja se myös herätti kiinnostukseni.
Nyt minulla olisi hyvä tilaisuus lukea kirja.

h p
p
Pidän myös paljon Anna-Leena Härkösen tavasta ajatella ja kirjoittaa. Hän näyttää kirjoissaan

a t.kertoo,
pääsevänsä oikeasti tasolle, jolla nuoret ajattelevat. Hän kirjoittaa myös kaunistelematta ja

e l m
it
kuinka asiat ovat.

j o
ir Ajattelin tänään lukea
t / k
a
Kirjaa en ole vielä saanut lainattua, mutta eiköhän se järjesty lähipäivinä.
alustavasti tekemäni tutkielman ja päästä kiinni aiheeseen.m
e l Aloin myös miettiä, että mitenköhän
kirjan nimi Akvaariorakkautta liittyy kirjan tekstiin?itMitä siitä voisi päätellä? En kyllä saanut
i r jo edes aavistaa. Lähden vaan lukemaan kirjaa
/
vastausta kysymyksiini, nimittäin en todellakaank osaa
mitään nimestä päättelemättä, eiköhän o sem
o . c selviä viimeistään kirjan loputtua.

y s e
04.11.2003
w .l
/ w w
p : / ja huomasin, että kaikki Akvaariorakkautta -kirjat olivat lainassa. Huomasin
htt
Kävin kirjastossa
tietokoneelta, että Ojamon kirjastossa olisi tämä kirja, joten tilasin kirjan sieltä. Nyt sitten vain
odotellaan kirjan saapumista. Minulle kerrottiin, että torstaina kirja olisi pääkirjastossa, joten saisin
sen ehkä silloin. Luulen että tulen pitämään kirjasta alusta loppuun saakka. Ja vielä kun se käsittelee
nuorten ihmisten rakkautta, niin se voi olla aika ajankohtainen. Minulla on kyllä aika suuret
odotukset kirjasta. Luin myös 28.10 tekemäni tutkielman Härkösestä. Nyt on hyvä aloittaa
lukeminen.

06.11.2003
Tänään sain kirjan käsiini ja uppouduin heti kirjan tekstiin. Kirja näytti oikein hyvältä päältäpäin,
eikä sisältökään tähän mennessä ole ollut hassumpi. Kirjassa on 190 sivua, joka riittää aivan
mainiosti. Se ilmestyi ensimmäisen kerran Kustannusosakeyhtiö Otavan julkaisemana 1990. Kirja
oli uusi painos. Kirja alkoi heti kiinnostukseni herättäen; ” Mä heräsin suuressa huoneessa. Huone
oli täynnä valoa. Valo ui mun silmien läpi suoraan päähän ja pää alko tikittää kipua. Mä suljin
silmät hetkeksi ja avasin ne taas. Valon keskellä seiso vanha flyygeli. Mun vieressä makas mies.”
Tiesin heti, että tulisin pitämään kirjasta. Se antoi juuri sen kuvan, jota olin odottanutkin. Se tulisi
kertomaan nuorten sekoilusta ja aikuistumisesta. Taisin onnistua hyvin kirja valinnassani.

07.11.2003

h p
t . p
a
Olen nyt sivulla 84 ja kappaleessa 11. Odotukseni ovat osittain täyttyneet, mutta on alkanut
ihmetyttämään jotkut asiat. Kirjassa ei oikein ole ollut selvää juonta ja siinä on aikam
t l
e18 vuotta, tarkkaa
paljon toistoa,

j o i
r
hiukan eri tavalla kerrottuna. Kirja kertoo Saarasta ja Jounista. He ovat vähintään

/ k i
t
ikää ei ole ainakaan vielä kerrottu. He olivat löytäneet toisensa baarista ja samainen ilta oli jatkunut
Jounin luona. Seuraavana aamuna Saara jätti numeronsa Jounilleaja Jouni otti myöhemmin yhteyttä
ja siitä alkoi heidän seurustelunsa. Heille pääasiaite
lm
jo olisi halunnut antaa, eli orgasmin. Tähän asti
näytti olevan rakasteleminen ja Saaran

/ r
tyydyttäminen. Saaran oli vaikea saada sitä mitä iJouni
kettä kirja jatkuu samoissa tunnelmissa. Tapahtumat
o m
c
kirja on kertonut pääasiassa siitä ja luulenpa,

o .kotona ja hiukan Rossossa, Saaran työpaikalla ja kerran he ovat

e takia. Jouni on toimittaja.
pyörivät pääosin Jounin ja Saaran
s
olleet Portugalissa Jouninytyömatkan
.l
w
wjonkin verran jatkuva rakasteleminen. Mielestäni se ei ole pääasia suhteessa ja
:/ / w
p
Minua ihmetyttää

h ttihmettelenkin, että miksi muu osa seurustelusta on jäänyt niin pieneen osaan? Siinä kerrotaan
siksi
myös Saaran aikaisemmista kokeiluista, ensimmäisestä ja toisesta kerrasta. Kirjassa ei ole hirveästi
panostettu tunteiden kertomiseen, tai on, mutta vaan Saaran tunteisiin rakastellessa. Mutta luulen,
että tunteet tulevat mukaan myöhemmässä vaiheessa. Kirjan tässä vaiheessa Saara ja Jouni eivät ole
edes tunteneet kauaa. Minua kiinnostaa hirveästi Jounin rooli kirjassa. Hän on ollut koko ajan niin
avoin, rehellinen ja ajattelevainen. Hän on erittäin mielenkiintoinen ja positiivinen ja hänen
persoonansa on ihailtava. Juuri sellainen, johon jokaisen ihmisen olisi syytä pyrkiä. Hän puhuukin
todella hyvin; ”- Sä oot kyllä rohkee nainen, se sano. – Sun pitää uskoa ittees enemmän. Sussa on
niin paljon ettet sä itsekkään tajua.” Molempiin kirjan henkilöistä olisi helppo samaistua. He ovat
molemmat ihan tavallisia ihmisiä. He eivät tee mitään poikkeavaa. Olen nyt jäänyt kirjaan niin
kiinni, että tuskinpa sen lukemisessa kauan menee.
11.11.2003

Tänään sain kirjan luettua loppuun. Kirjassa selvisi muutamat epäkohdat, joita aikaisemmin en ole
saanut selville. Saara on 24 vuotta ja asuu Tampereella. Juoni ei edennyt mihinkään suuntaan, eikä
sen ehkä ollut tarkoituskaan. Se käsitteli vaan Saaran yhtä elämänvaihetta, eikä yleensä elämässä
ole juonta. Saaran tyydyttömyys jatkui koko kirjan ajan, eikä ratkaisua tahtonut millään löytyä.
Heidän aikansa kului vaan riitelemiseen. Mikään ei enää kiinnostanut. Jouni yritti keksiä
kaikenlaisia ratkaisua, mutta turhaan. Se näkyi lopulta agressiivisuutena ja sainkin uuden kuvan
Jounista. Hänen kannaltaan ymmärrän aivan täysin reagoinnin, jos koko voimillaan yrittää auttaa

h
jotakin asiaa tuloksetta. Se vaan eteni valitettavasti kerran jopa väkivaltaisuuteen, johon ei saisi
p
t .p
a
ikinä sortua.

elm
it
j o
irtuntea olevani nainen sun
”- Kyllä voit jos viittit! Sulla on hyvä mielikuvitus! mikset sä koskaan tartu asioihin? Mikset sä
koskaan pistä mua haluamaan sua sisääni? Mä haluaisin niin helvetisti
t / k
a
kanssa! Minussa on piilossa vaikka mitä mutta se ei pääse ulos!
t e lm Ja sä voisit koska tahansa auttaa
mua, tehdä mut rennommaksi, mitä tahansa! Jos pätkääkään
o i
j – Mitä helvettiä mun pitää sulle antaa! Mä
välittäisit musta niin sä tekisit sen! Sä
ANTAISIT MULLE JOTAIN. – MITÄ? Jouni huutaa.
/ k i r
en pysty muuta kuin itkemään. – Saatana,m
. c o se sylkäisee ja katsoo mua jäisemmin ku koskaan. – Kuka

o
emut seinään kiinni ja vapauta mut! Hoitele mut ensin kuntoon niin
tahansa nainen olis parempi ku sinä. Tommonen saatanan vastaanvengotteleva hermoraunio… - No

.ly s
tee mulle sitte jotain! Naulaa
sitte mä voin lopettaaw
w mun hiuksista ja alkaa takoa mun päätä tyynyjä vasten. – Näinkö? se huutaa. –
nämä jutut! Se katsoo mua edelleen naama kivettyneenä ja sitten sen silmissä

:/ / w
p
välähtää. Se tarttuu

h tt näinkö, näinkö? Mä voin kuulla miten mun kallon nesteet hölskyy ja aivot natisee
Näinkö,
liitoksistaan. – Lopeta, Jouni kiltti, lopeta! Se nostaa toisen kätensä ylös ja sivaltaa mua kasvoihin,
neljä kertaa kummallekin puolelle. Sen rystyset osuu mun ohimoon ja kämmen rikkoo suupielen.
Mun kielellä alkaa maistua veri. jossain aukeaa joku lukko mutta mä en osaa paikallistaa missä. –
Tätäkö sä haluat? se huutaa. – Mitä sä haluat? Mä voin kyllä tehdä sulle mitä vaan! Mä voin vaikka
repiä sun vittus mäsäksi jos sä haluat, tai hakata sut saatana raajarikoksi. KERRO mulle mitä sä
haluat niin mä teen niin, mä tuun hulluksi kun mä en TIEDÄ mitä mun pitää sulle tehdä!” Tunteita
oli mukana ja ne vain vahvistuivat loppua kohden. Heidän elämä oli jotenkin niin vaikeaa, että
oikeata ratkaisua ei varmaan edes olisi ollut olemassa. Anna-Leena kuvaili hyvin molempien tuskaa
molempien näkökannalta. Kirja vei niin mennessään. Ihan kun olisi käynyt sen saman läpi itse.
Loppujen lopuksi he keksivät ratkaisun huoliinsa. Ratkaisu ei mielestäni ollut paras, mutta ainakin
jotain tapahtui. Se yllätti todella. He sopivat, että Saara koittaa välillä muitakin miehiä, jos vaikka
vika olisikin Jounissa. Alussa se ei tuntunut kummankaan mielestä hyvältä idealta, mutta se oli
lopullinen päätös.

” – Saara. – Niin. – Mä oon vähän miettiny asioita. – mitä asioita. – Kaikkia asioita. Se vetää
henkeä. – Mä oon ajatellu että jos sä menisit jonkun muun kanssa…rakastelisit jotain muuta
miestä…se ehkä laukasis jotain, tämä tilanne ei voi jatkua tällasena. – Mitä sä sanot? Mä katson sitä
tyrmistyneenä, se väistää katseen. – Mä haluan että sä teet sen ja kerrot sitten mulle kun oot tehny
sen. Sun ei tarvi kertoa kuka se oli, sun ei tarvi kertoa mitään mitä et halua. – Voi Jouni! Mä
puristan itseäni sitä vasten. – Enhän mä sitä voi tehdä! – Mikset voi. Se huokaa raskaasti ja nousee
h p
t .p
a
istumaan vuoteella. – Sun on pakko löytää itsesi, ottaa selville mitä sä haluat ja kenen
kanssa…tuota sun tuskaas on jatkunu jo liian kauan. Mä en pidä tästä tilanteestam
t l
een tiedä ollenkaan
yhtään, mutta

o i
j jätät mut. – En jätä. Mä
r
ethän sä tälle mitään voi. Ehkä jotain loksahtaa paikoilleen, en minä tiedä. Mä

/ k i
a t
miten tässä käy. – Siinä voi käydä miten vaan. Niinkun esimerkiksi että sä

t e lm Se katsoo mua lempeämmin kuin

en jätä sua, itsehän mä sulle tätä ehdotan. mutta ehkä sä rakastut johokin toiseen. Ja ehkä se on

j
tarkoitettu niin. – Ei! En mä ikinä rakastu keneenkään
o i toiseen!
koskaan. – Mistä sä sen voit tietää?”
/ kir
o m
o c
. miehen kanssa. Mies löytyi Saaran työkaverin bileistä. Aluksi
e
Kirja loppui Saaran kokeiluun toisen

y s
.lSe ei tuntunut miltään. Heti sen jälkeen kun mies oli noussut Saaran päältä,
nuori mies viehätti, mutta loppujenlopuksi Saara keskittyi vaan kestämään. Kun se oli ohi, hän
w
w ei voinut ajatella muuta kun sitä että oli pettänyt Jounia, tehnyt saman kuin
huokaisi helpotuksesta.

: / / w
p
iski katumus. Hän

htt entinen tyttöystävä Anneli.

Jounin

”Mä päätin soittaa Jounille heti seuraavana päivänä, heti ku olisin heränny. Mä yritin muistella sen
puhelinnumeroa, mutta mä olin niin poikki etten muistanu ku kolme viimeistä numeroa. Mä olin
varma että mä muistaisin ne kolme ensimmäistä huomenna”

Akvaariosta kirjassa puhuttiin parissa kohdassa. Ne molemmat olivat Saaran omia mietteitä: ”Enkä
mä osaa tehdä mitään omalle avuttomuudelleni. Mä tunnen olevani ku pieni kala joka kurkistelee
akvaarion lasin takaa ulos; vesi on väljehtynyttä ja mädäntyneet kasvit huojuu pohjalla ja tarrautuu
muhun kiinni, ja mä työnnän kasvojani lasia vasten ja odotan että joku tulis ja päästäis mut ulos,
kuka tahansa, särkis akvaarion ja antais veden roiskahtaa maahan, mutta kukaan ei tule.”
ja ” Mä luulin kaikkien kirottujen kuvitelmien häipyvän Jounin myötä, muttei ne oo menneet
mihinkään. Ne on meidän välissä. Kukaan ei ole avannut akvaariota ja päästäny vettä ulos.”
Luulen että se mitä Saara yrittää kertoa lukijalle on, että kun hän ei nauti seksistä. Se ei ole kiinni
hänestä itsestään, eikä miehestään. Mikään ei auta, ei mikään. Hän haluaisi olla niin hyvä Jounille,
mutta hän ei pysty. Hän yrittää kaikkensa, turhaan. Hän on niin avuton, eikä voi tehdä asialle
mitään. Hän pyörii tuskissaan ihan itse, eikä ratkaisua löydy. Hän haluaisi vapautua siitä tuskasta.
Hän haluaisi kaiken olevan helpompaa, niin kuin media antaa ymmärtää. Mutta se ei vaan ole niin.
Hän on periaatteessa jonkun sisällä vankina ja etsii tietä ulos vapauteen. Akvaariorakkaus on juuri
sitä. Se on juuri sitä mistä kirja kertoo. Rakkaudesta, joka on täynnä ongelmia, joihin ei löydy
pakotietä.

h p
t .p
a
Kysymyksiä

itelm
ir j o
Jos saisin esittää Jounille tai Saaralle kysymyksiä, tai yleensäkin kirjalle, kysyisin seuraavia:

t / k
a
t e lm
- Saara, miksi kiukuttelit jokaisesta asiasta ja ajattelit niin kaksimielisesti? Jounihan tarkoitti lähes
joka sanallaan vain hyvää.
j o i
- Miksi sinun piti nuoruudessasi päästä niin äkkiäirneitsyydestäsi? Mikset vain odottanut sitä oikeaa?
/ k
o m
c
Mihin sinulla oli kiire?
- Miksi sulkeuduit, etkä puhunuto .
e
ongelmistasi? Se olisi varmasti helpottanut oloasi.

. l s
- Tuntui tosiaan siltä, ettäysuhteessanne sinun tyydyttäminen oli tärkeintä. Jos sinusta se ei tuntunut

w w tulitko ajatelleeksi, että Jounista se ehkä tuntui, ja hän ehkä oikeasti halusi
koskaan miltään, niin

: / w joskus ollut Jounille mieliksi? Ei ihme, ettei hän jaksanut sinua.

/edes
pmiksi ehdotit niin nopeasti yhteen muuttamista? Mihin teillä oli kiire?
sitä. Mikset

h t t
- Jouni,
- Jos et pitänyt työssäsi ilmaantuvista ärsyttävistä tekijöistä, niin miten ihmeessä olet edes päätynyt
toimittajan alalle?
- Naisia ei saisi ikinä lyödä, mitä oikein ajattelit kuin teit niin?
- Kirjalle yleisesti, että miksi siinä ei ollut mitään kohokohtia? Tai edes ihan pienen pientä juonta?
- Miksi muista kirjan henkilöistä oli niin vähän kerrottu asioita?
- Miksi en tiedä vieläkään Jounin taustasta mitään? Saarastakin olisi voinut kertoa enemmän.

Takakannen teksti, joka oli myös osa kirjan tekstiä osoittaa, kuinka Saaralle on tärkeintä Saara itse;
” Mä en koskaan unohda itseäni, en hetkeksikään. Mä tarkkailen itseäni koko ajan, kuuntelen
äännähtelyäni, katselen reittäni jota pitkin alushame liukuu, vatsaani joka poimuttuu niin kuin paksu
viltti kun mä istun miehen päällä. Vaikka mä kuinka yritän keskittyä siihen toiseen ja tilanteeseen
niin aina mä näen vaan itseni ulkopuolelta heilumassa erilaisissa asennoissa. Itseni. En mitään
muuta.”

Vertailua

Jos vertaan kirjaa muihin lukemiini Anna-Leena Härkösen kirjoihin, niin voin sanoa, että kirja oli
aika paljon samantyylinen ajatuksiltaan ja kieleltään. Kaikki kolme kirjaa Häräntappoase, Sotilaan
tarina ja Akvaariorakkautta käsitteli nuorten ongelmia. Jokaisessa niissä näkyy selvästi Anna-
Leenan kädenjälki. Näistä kolmesta selvin juoni oli Häräntappoaseessa. Nämä kaksi muuta pyörivät
aika paljon samassa asiassa lähes koko kirjan ajan. Myös niissä molemmissa oli ns. toinen maailma.
h p
t .p
a
Sotilaan tarinassa kerrottiin tarinaa Riukuluusta, Hapanovitsista, Kirvelistä ja Karvelista
päähenkilöiden ohella ja Akvaariorakkaudessa poikettiin Saaran fantasioihin. Kaikissa
l m
e näin jälkeenpäin
kolmessa on

o i t
j kirjan. Minusta se on
r
todennäköisesti lähdetty aika samanlaisilta pohjilta. Henkilökohtainen mielipiteeni

/ k i
on, että kaikista näistä kolmesta mieluiten lukisin Akvaariorakkautta
a t
t e lm ja Häräntappoase taas sopisivat
suunnattu vain nais-puolen edustajille. Siinä kuvailtiin niin paljon naisen ajatusmaailmaa. Luulenpa,

j o
että pojilta kirja jäisi hyvin äkkiä lukematta. Sotilaan i tarina

/ k ir kolmessa kirjassa on ollut rakkauden sanoma.

pojillekin ihan yhtä hyvin kuin tytöille. Jokaisessa

o m oli tytön ja pojan välinen suhde ja Sotilaan tarinassa

c kirjan päähenkilö on ollut hieman erikoinen niin
Häräntappoaseessa ja Akvaariorakkaudessa

o .Jokaisen
e Tutkielmaa tehdessäni löysin artikkelin, jossa Härkönen kertoi
kerrottiin rakkaudesta teatteriin.
ajatusmaailmaltaan, kuiny
.l s
muutenkin.
sen johtuvan siitä, w
/ w w kuin muut. Siksi onkin ehkä helppo kirjoittaa tällaisesta luonteesta.
halusi olla/erilainen
että on itsekin halunnut olla samanlainen nuori. Täynnä omia mielipiteitä. Hän

t p :
h t
Kokemuksia/mielipiteitä

Kirja kyllä oli siinä suhteessa erittäin monipuolinen, että se herätti tunteita ihan laidasta laitaan.
Kohtaukset olivat kerrottu hyvin, eikä jättänyt mitään arvailun varaan. Siinä ei ollut varmaan
yhtäkään kohtausta joka ei olisi herättänyt jonkun näköistä reaktiota. Ainakin jossain kirjan
vaiheessa hymyilin tiedostamattani ja hymähtelinkin muutaman kerran. Jotkut kohdat aiheuttivat
sen, että vaikka olin lukevinani kirjaa, ajattelinkin jotain ihan muuta. Jos joku kirjan kohtaus toi
jotain henkilökohtaista mieleeni, niin ajatukseni siirtyi hetkeksi omiin asioihini. Kirjan avulla en
kuitenkaan etsinyt ratkaisuja omiin ongelmiini. Huomasin myös, että aloin miettimään edellisiä
kirjan tapahtumia ja ihmettelemään, että miksi ihmeessä hän niin teki jne. Tuntui jotenkin niin
todelta. Kirja vei kyllä ajatukseni mennessään. Toisten elämän seuraaminen laittaa kyllä
mietityttämään. Sitä on kiva vertailla omaan elämään. Siitä saa myös hyviä esimerkkejä, mitä
kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Joskus tapahtumat ovat kuin omasta suusta kerrottuja ja silloin
kirjaa arvostaa ihan varmasti entistä enemmän. Olen erittäin tyytyväinen kirjaan ja suosittelen sitä
varsinkin tytöille. Niille tytöille, joilla on vaikeuksia saada luettua kirjoja sen vuoksi, että ne eivät
kiinnosta. Tämän jälkeen varmasti kiinnostaa, ainakin saman lajin kirjat. Akvaariorakkautta täytti
kyllä lähes kaikki odotukseni. Kouluarvosanaksi antaisin yhdeksän. Se ei ollut täydellinen, mutta
ylittää helposti kiitettävän rajan.

h p
t .p
a
itelm
ir j o
t/ k
m a
t e l
jo i
/ kir
om
o. c
y s e
w w.l
:/ / w
tt p
h