Hiekkaranta

Mies näki eräänä yönä unta. Hän käveli pitkin hiekkarantaa, ja näki hiekassa
jalanjälkiä. Nämä jalanjäljet olivat hänen omansa. Vierellä kulki kuitenkin toisetkin
jäljet.

Mies kysyikin, kenen jäljet ne olivat ja sai vastauksen: "Ne ovat minun, Jeesuksen."
Mies seuraili rantaa ja huomasi, että elämän hyvinä aikoina jäljet kulkivat turvallisesti
vierekkäin. Kauhukseen hän huomasi, että pahoina aikoina hiekalle olivat jääneet vain
yhdet jäljet.

Mies tivasi: "Miksi elämäni vaikeina aikoina hiekassa on vain yhdet jäljet? Miksi olet
hyljännyt minut silloin?" Jeesus vastasi: "Kun hiekassa on kahdet jäljet, olen kulkenut
vierelläsi. Kun näet vain yhdet jäljet, silloin olen kantanut sinua."

Jeesus siis kulkee vierellämme koko elämämme, ja nostaa harteilleen kun me apua
tarvitsemme.

Luetaan Raamatusta "Pienoisevankeliumi": Joh. 3:16.

Hyväosaiset

Joskus tuntuu, että kaikki mättää. Kun tarkemmin ajattelee, niin meillä on asiat
sittenkin aika hyvin. Kuvittele että supistetaan maailman väestö niin, että se mahtuu
pieneen kylään, jossa asuu tasan 100 asukasta. Kylässä asuu kaikenlaisia ihmisiä,
samassa suhteessa kuin maapallolla tällä hetkellä. Eli siellä olisi:

57 aasialaista, 21 eurooppalaista, 14 amerikkalaista (etelä ja pohjoinen) ja 8

afrikkalaista.

52 naista ja 48 miestä.

70 ei valkoisia ja 30 valkoista.

70 ei kristittyä ja 30 kristittyä.

89 heteroseksuaalista ja 11 homoseksuaalista.
6 henkilöä omistaisi 59 % kylän omaisuudesta.

80 asuisi ala-arvoisissa asunnoissa.

70 ei osaisi lukea.

50 kärsisi aliravitsemuksesta.

1 olisi kuolemaisillaan.

1 olisi syntymässä.

1 omistaisi tietokoneen.

Jos hetken mietit huomaat varmasti, että niin sinulla kuin minullakin on aika hyvät
oltavat, vai mitä?

Ajattele myös tätä! Jos sinulla on ruokaa jääkaapissa, vaatteita ylläsi, katto pääsi
päällä ja paikka, missä nukkua, olet rikkaampi kuin 75% maapallon ihmisistä. Jos
sinulla on rahaa pankkitilillä, rahaa kukkarossa tai vaikka vain muutama ylimääräinen
kolikko pöytälaatikossasi, silloin olet yksi maailman rikkaimpia - kuulut siihen 8%
joukkoon, jotka muodostavat maailman taloudellisen pintakerman. Jos heräsit tänä
aamuna terveempänä kuin sairaampana, olet onnekkaampi kuin ne miljoonat ihmiset,
jotka eivät selviä tästä viikosta hengissä. Jos et koskaan ole kokenut pelkoa sota-
alueella, vankilan yksinäisyyttä, kidutuksen kamaluutta tai nähnyt nälkää, olet saanut
enemmän kuin 500 miljoonaa muuta ihmistä maailmassa. Jos voit mennä kirkkoon tai
hengelliseen kokoukseen ilman pelkoa häirinnästä, pidätyksestä tai kuolemasta, olet
onnekkaampi kuin kolme miljoonaa muuta ihmistä. Jos vanhempasi elävät ja ovat
edelleen naimisissa keskenään, kuulut todella harvinaisten ihmisten joukkoon. Jos
kuljet pää pystyssä ja hymyilet, koska tunnet aitoa kiitollisuutta, olet ainutlaatuinen,
sillä monet voisivat sen tehdä vaan eivät tee. Jos voit tarttua jotakuta kädestä, halata
tai koskettaa olalle, olet niitä harvoja, jotka tarjoavat eheyttävää kosketusta. Jos luet
tämän viestin, olet saanut yltäkylläisesti, sillä kaksi miljardia ihmistä maailmassa ei
osaa lukea.

Ja päiväkin on alkanut jo pidentyä!

Häiriöitä lähetyksessä

Ystäväni oli kesälomamatkalla. Tämä tarkoitti sitä, että hänen täytyi istua kuusi tunti
linja-autossa, mutta perillepääsy kruunaisi kaiken. Ystäväni oli ottanut mukaansa cd-
soittimen, pinon laatumusiikkia ja tietty kännykän. Kännykkä häiritsi kuitenkin
musiikinkuuntelua, sillä se tuotti häiriöääniä aina tasaisin väliajoin. Siispä puhelimesta
virta pois, ja musiikkinautinto kymppiin.

Kuitenkin siinä musiikin lomassa tuli ystäväni ajatelleeksi, että näinhän on usein
ihmiselämässäkin. Hyviä asioita on liikaa tarjolla, emmekä osaa päättää mikä niistä on
paras tai se oikea juuri kyseiseen elämäntilanteeseen. Joskus on tehtävä valintoja, osa
vaihtoehdoista on "pistettävä kiinni", siirrettävä taka-alalle. Elämä on valintoja täynnä.

Mikä sitten on oikea valinta? Vaikea kysymys, joka ei selviä välttämättä edes
pitkällisen pohdinnan jälkeen. On vain uskallettava pitää yhdestä kiinni. Aika näyttää,
oliko valinta oikea.

Hyvä on myös muistaa, ettei kukaan ole valintojensa kanssa yksin. Kun elämässä tulee
"lähetykseen häiriöitä", voimme kääntyä vanhempien, ystävien tai vaikkapa
partiojohtajan puoleen. Puhuminen auttaa. Voimme myös esittää asiamme Jumalalle.
Hän tahtoo näyttää elämällemme suunnan. Se suunta voi monesti olla aika erilainen
sen kanssa, mitä olemme itse miettineet, mutta saamme kuitenkin rohkeasti luottaa
siihen, että se paras ratkaisu elämäämme.

Rukous: Jumala, kiitos, että saan lähestyä sinua kaikenlaisissa asioissa. Auta minua
löytämään vaikeisiinkin asioihin ratkaisuja. Anna ystäviä joiden kanssa voin jakaa
elämäni. Ole kanssani jokaisena päivänä. Tänäänkin.

Aamen.

Insinöörin paras työkalu

Ystävälläni oli keikkuva pöytä. Yksi jaloista oli rikki siten, että se oli katkennut syystä
tai toisesta viitisen senttiä lyhyemmäksi kuin muut kolme. Ystäväni ei ollut lähtenyt
merta edemmäksi kalaan, sillä sen sijaan, että olisi käynyt ostamassa tai kenties jopa
itse tehnyt uutta pöydänjalkaa, oli korjannut pöydän kunnon insinöörinä kirjan avulla.

Siellä se kirja oli, tukevasti jalan alla. Pöytä ei keikkunut yhtään, homma toimi.
Hämmästyksekseni ja aluksi kauhukseni huomasin, ettei ystäväni ollutkaan käyttänyt
mitä tahansa teosta puuttuvana osana. Sehän oli Raamattu!
Raamattu oli juuri sopivan kokoinen, sillä ystäväni kirjahylly ei pullistellut klassikoilla
(jos Aku Ankan taskukirjaa numero 24 ei lasketa sellaiseksi). Sitä paitsi se hoiti
hommansa hyvin, pöytä oli tukeva.

Kuten sanottua, kauhistuin, ja tivasin ystävältäni oliko tuo arvollista pyhän kirjan
käyttöä. Saatuani hämillisen vastauksen, ettei muuta kirjaa oikein ollut saatavilla,
vannotin häntä korjaamaan pöydän mahdollisimman nopeasti oikealla pöydänjalalla.

Lähdettyäni ystäväni luota aloin pohtia, mikä on oikeaa Raamatun käyttöä. Onko se
sitä, että asetetaan kyseinen teos kunniapaikalle kirjahyllyssä, eikä kosketakaan
siihen? Alentaako pöydänjalkana olo Raamatun arvovaltaa? Tulin siihen tulokseen,
että ystäväni oli sittenkin tehnyt hyvin.

Raamattu on tehty käytettäväksi. Se, että pyhä kirja lojuu hyllyssä käyttämättömänä,
on sen arvolle sopimatonta. Raamatun käyttö pöydänjalkana ei ehkä ole yhtä ylevää
kuin sen lukeminen kirkossa, mutta se on sen hyötykäyttöä. Siitä oli siis hyötyä ja
apua ystävälleni hädän hetkellä. Mikä siis voisi itse asiassa olla parempaa käyttöä?

Käyttäkää Raamattujanne.

Kaikki hyvin

Kerran sota-aikana eräs mies lähti matkalle. Hän otti mukaansa aasin, kukon ja
lyhdyn. Yön tullessa hän meni kylään etsimään itselleen yösijaa, mutta kukaan ei
halunnut ottaa häntä luokseen. "Kaikki mitä Jumala tekee, on hyvin", hän tuumasi ja
suuntasi kohti synkkää metsää viettääkseen yön siellä. Metsässä hän sytytti lyhdyn,
mutta tuuli puhalsi sen sammuksiin. "Kaikki mitä Jumala tekee, on hyvin", hän sanoi
uudestaan. Samat sanat hän sanoi jälleen, kun hän yöllä huomasi, että villieläimet
olivat tappaneet hänen aasinsa ja kukkonsa.

Seuraavana aamuna mies sai tietää, että vihollispartio oli kulkenut kylän läpi ja
metsän ohi hänen nukkuessaan. Jos hän olisi yöpynyt kylässä, jos aasi olisi
äännähtänyt, jos kukko olisi kiekunut tai jos sotilaat olisivat nähneet valon, he olisivat
varmasti surmanneet hänet. Kun nöyrä mies ajatteli, mitä oli tapahtunut, hän ylisti
Jumalaa vielä kerran sanoen: "Kaikki mitä Jumala tekee, on hyvin."
Kaksi enkeliä

Kaksi enkeliä tuli matkallaan rikkaan perheen luo yöpyäkseen heidän luonaan. Perhe
oli piittaamaton, ja enkelit saivat nukkua kylmässä kellarihuoneessa. Kun he olivat
menossa nukkumaan vanhempi enkeli näki kolon seinässä ja korjasi sen.

Nuorempi enkeli kysyi miksi hän korjasi kolon. "Asiat eivät ole aina sellaisia, kuin
luulemme niiden olevan." vastasi toinen enkeli.

Seuraavan yön enkelit yöpyivät köyhässä talossa. Kiltti isäntäväki jakoi päivällisensä
heidän kanssaan, ja enkelit saivat nukkua isäntäväen vuoteessa. Kun kaikki heräsivät
seuraavana aamuna talon ainoa elinkeino, ainoa lehmä makasi kuolleena niityllä.
Nuorempi enkeli oli vihainen ja kysyi vanhemmalta, kuinka tämä voi sallia sellaisen
tapahtuvan.

"Autoit ilkeää isäntää, mutta nämä jakoivat meidän kanssamme vähästään, ja sinä
annoit heidän ainoan lehmänsä kuolla." hän sanoi.

"Asiat eivät aina ole kuin luulemme. Kun olimme kylmässä kellarissa näin, että kolossa
oli kultaa, siksi korjasin kolon jottei isäntä sitä löytäisi. Köyhään taloon tuli yöllä
kuoleman enkeli noutamaan talon emäntää, joten annoin lehmän hänen sijastaan."
vastasi vanhempi enkeli.

Asiat eivät ole niin kuin luulemme niiden olevan. Joskus tapahtuu jotain, josta olemme
onnettomia. Usko, että jokainen tapaus on omaksi eduksesi. Tulee aika jolloin saat
tietää... Jotkut ihmiset tulevat nopeasti elämäämme ja katoavat yhtä nopeasti. Joistain
ihmisistä tulee ystäviämme ja he jäävät pitkäksi ajaksi elämäämme. He jättävät jälkiä
sydämeemme. Meistä ei enää ikinä tule entisen kaltaisia, koska opimme tuntemaan
hyvän ystävän.

Eilinen on historiaa. Huominen on arvoitus. Tänään on lahja ja siksi se on nimeltään

nykyisyys. Elä ja nauti jokaisesta silmänräpäyksestä. Ota pieni enkeli, ja suojele sitä.
Hän suojelee sinua.

Kirje ystävältä
Rakas lapsi,

Kun heräsit tänä aamuna, minä katselin sinua ja toivoin että puhuisit minulle, edes
muutamalla sanalla. Toivon, että olisit kysynyt mielipidettäni tai olisi ollut mukavaa
kuulla kiitos jostain hienosta asiasta, joka sinulle tapahtui eilen. Mutta sinulla oli liian
kiire. Etsit sopivia vaatteita koulupäivää varten. Joten minä odotin.

Kun juoksentelit ympäri taloa valmistautuessasi koulupäivään, oletin että sinulla olisi
muutama minuutti aikaa minullekin. Sinulla oli kuitenkin liian kiire.

Sait itsesi valmiiksi ja sinulla oli vartti aikaa ennen kouluun lähtöä. Ajattelin, että nyt
sinä haluaisit puhua minulle. Ei, sinä soitit ystävällesi kuullaksesi viimeisimmät juorut.
Katselin sinua kun menit kouluun ja odotin kärsivällisesti koko päivän. Kaiken sen
kiireen keskellä sinulla ei ilmeisesti ollut aikaa minulle.

Huomasin miten ruokailussa sinä katselit ympärillesi, ehkä sinua hävetti puhua minulle
ja siksi et laskenut päätäsi kiitokseen. Huomasit muutaman ystäväsi viereisessä
pöydässä puhuvan minulle lyhyesti ennen syömistä, mutta sinä et sanonut minulle
sanaakaan. Ei se mitään, on vielä aikaa jäljellä ja uskon ja toivon, että vielä sinä puhut
minulle.

Menit kotiin, jossa sinulla oli vielä paljon tekemistä. Tehtyäsi osan läksyistä laitoit
television päälle. En tiedä pidätkö TV:stä vai et, kuitenkin katsot melkein mitä tahansa
ja vietät sen edessä valtavasti aikaa joka päivä. Et ajattele mitään, nautit vain
ohjelmista. Odotin kärsivällisesti kun katselit TV:tä ja söit illallisen. Vieläkään et
puhunut minulle.

Odotin edelleen, kun teit loput kotiläksysi. Mennessäsi nukkumaan taisit olla liian
väsynyt. Sanottuasi hyvää yötä perheellesi painuit peiton alle ja nukahdit hetkessä. Ei
se haittaa. Vaikka et ehkä tiedäkään, minä olen aina siellä sinua varten. Minulla on
kärsivällisyyttä enemmän kuin koskaan voit aavistaa. Haluaisin opettaa sinuakin
olemaan kärsivällinen. Rakastan sinua niin valtavasti, että kauan sitten jätin
suurenmoisen paikan nimeltä Taivas ja tulin maanpäälle. Annoin sen kaiken pois, jotta
minua voitaisiin loukata ja pilkata. Minä jopa kuolin, jottei sinun tarvitsisi ottaa
paikkaani. Rakastan sinua niin valtavasti, että odotan joka päivä pientä huokausta,
rukousta, ajatusta tai kiitollista paikkaa sydämmessäsi. Yksipuolinen keskustelu on
vaikea.
Taas olet heräämässä. Minä odotan tuntien pelkästään rakkautta sinua kohtaan ja
toivoen, että tänään löydät vähän aikaa minullekin... Siunattua päivää!

Rakkaudella,

Jeesus

Korttipakka

Tämä on vanha tositarina. Kerran sota-aikana tapahtui näin: Oli oltu pitkällä marssilla
ja komppania oli tullut pieneen kaupunkiin. Seuraava päivä oli sunnuntai ja vääpeli
komensi pojat kirkkoon. Kun pappi luki rukouksen. Ne, joilla oli rukouskirja, ottivat sen
esiin.

Mutta yhdellä sotilaalla ei ollut muuta kuin korttipakka ja sen hän levitti eteensä
kirkonpenkille. Vääpeli huomasi kortit ja sanoi: "Sotamies, kortit pois!"

Kirkonmenojen jälkeen sotamies vangittiin ja vietiin kenttäoikeuteen. Sotatuomari

käski: "Perustelkaa tekonne tai rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan."
Sotamies vastasi: "Herra sotatuomari! Olen ollut pitkällä marssilla melkein koko viikon,
eikä minulla ole Raamattua eikä rukouskirjaa, mutta toivon, että ymmärrätte
vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen sotamies aloitti kertomuksensa.

"Katsokaas, herra sotatuomari. Kun näen ässän, muistan, että on vain yksi Jumala.
Kakkosesta muistan, että Raamatussa on kaksi osaa, Vanha- ja Uusi testamentti. Kun
näen kolmosen, ajattelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Kun näen nelosen, tulevat
mieleeni neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kun näen viitosen,
ajattelen viittä viisasta neitsyttä, jotka laittoivat lamppunsa kuntoon. Yhteensä heitä
oli kymmenen, viisi ymmärtäväistä, jotka pelastuivat ja viisi tyhmää, joilta ovi
suljettiin.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni, että Jumala loi Taivaan ja Maan kuudessa
päivässä. Kun näen seiskan, muistan, että seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi. Kun
näen kasin, ajattelen niitä kahdeksaa oikeamielistä, jotka Jumala pelasti
vedenpaisumuksesta. Ne olivat Nooa, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa
vaimot. Kun näen ysin, ajattelen spitaalisia, jotka Vapahtajamme puhdisti vaivoistaan.
Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt häntä siitä. Kun näen kympin, ajattelen
kymmentä käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle kivitauluissa.
Kun näen kuninkaan, muistan, että on vain yksi Taivasten valtakunnan kuningas,
Jumala Kaikkivaltias. Ja kun näen kuningattaren, ajattelen Neitsyt Mariaa, joka on
Taivasten Valtakunnan kuningatar. Sotilas on paholainen. Kun lasken yhteen
korttipakan pisteet, saan 364, niitä on vain yksi vähemmän kuin on päiviä vuodessa.
Maita on neljä, yhtä monta, kuin on viikkoja kuukaudessa. Kuvakortteja on yhteensä
kaksitoista, yhtä monta, kuin kuukausia on vuodessa. Kussakin maassa on 13 korttia,
yhtä monta, kuin on viikkoja neljäsosavuodessa.

Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulla Raamattu, almanakka ja

rukouskirja."

Kylän rikkain mies

Oli kerran linnanisäntä, joka halusi koota mahdollisimman paljon omaisuutta ja

rikkautta. Hän tahtoi omistaa laajoja maa-alueita asuntonsa ympärillä, jotta kukaan
naapuri ei voisi häntä häiritä. Hän kierteli usein ratsain katselemassa tiluksiaan.
Kerran hän tapasi vanhan kivenhakkaajan, joka kalkutteli maantiellä kiviä.
Kivenhakkaaja oli tyytyväinen ja onnellinen, kun työtä riitti päivästä toiseen ja hän sai
toimeentulonsa. Hän luotti Jumalaan ja taivasten valtakunta oli hänelle kaikkein
rakkain.

Kehuakseen ja näytelläkseen maitaan linnan isäntä pysähtyi puhuttelemaan

kivenhakkaajaa. Tervehdittyään hän virkkoi: "Katsokaapa kuinka kauniina nämä
viljapeltoni lainehtivat!" "Tosiaankin", kivenhakkaaja vastasi. "Tuo pelto tuolla kuuluu
kokonaan minulle", isäntä sanoi. "Vai niin." "Samoin nuo kauniit niityt tuolla alhaalla",
isäntä jatkoi. "Tiedän sen", kivenhakkaaja sanoi. "Tuo metsäkin on minun. Kaikki, mikä
tästä näkyy, kuuluu minulle", isäntä kehui.

"Niinpä, niin. Kuuluuko teille myös tuo tuolla ylhäällä?", kysyi kivenhakkaaja. "Mitä
tarkoitatte?" "Kuuluuko tuo kaunis taivaskin teille?", kivenhakkaaja selvensi. "Eipä
tietenkään", vastasi linnanisäntä. "Mutta se kuuluu minulle", sanoi kivenhakkaaja.
Linnanisäntä ajaa karautti ylpeänä pois ja vanha kivenhakkaaja jäi jatkamaan työtään.

Yöllä linnanisäntä näki outoa unta: kylän rikkaimman miehen oli kuoltava. Hän
havahtui kauhistuen hereille. Pelästyneenä hän ajatteli, että uni koski häntä, mutta
nukahti sitten uudelleen. Aamulla avatessaan ikkunansa hän sai kuulla, että vanha
kivenhakkaaja oli yöllä äkkiä kuollut. Hän siis oli kylän rikkain mies. Miten hän olikaan
sanonut taivaasta? Se kuului hänelle.

Luottamus
Eräällä retkellä ennen nukkumaanmenoa pieni tyttö tuli nykäisemään johtajaa hihasta
ja kysyi, että voisiko hän mennä rantaan vilkuttamaan isälleen, kun tämä menee
ruotsinlaivalla ohi. Pienen kiistelyn jälkeen johtaja suostui ja koko ryhmä lähti yhdessä
alas rannalle, eihän tyttöä nyt yksinkään voinut pimeälle rannalle päästää. Laivaa ei
näkynyt, odoteltiin ja katsottiin vähän säälivästi pientä tyttöä. Vaikka laiva tulisikin,
niin eihän sieltä kaukaa mitenkään näkyisi kenenkään vilkutusta, vaikka väylä aika
läheltä Kämpän rantaa kulkeekin.

Oli ihan pimeää. Odoteltiin ja ajateltiin jo lähteä pois, kun laiva vihdoin ilmestyi
näkyviin. Silloin pieni tyttö otti taskustaan taskulampun ja alkoi tuikuttaa sillä kohti
laivaa. Laiva tuli lähemmäs. Ajateltiin jo lähteä takaisin Kämpälle, eihän tyttö
mitenkään voinut erottaa isän vilkutusta kannelta. Tyttö oli kuitenkin sitkeä ja jatkoi
tuikuttamista. Yhtäkkiä laivan suuret valonheittäjät syttyivät palamaan ja seisoimme
kirkkaassa valokeilassa. Valot sammuivat ja laiva meni menojaan. Olimme aivan
ällikällä lyötyjä. Kun hiljaisina nousimme polkua pitkin Kämpälle, joku vihdoin kysyi
tytöltä: "Miten ihmeessä sun isä voi nähdä sun vilkutuksen ja miten ihmeessä se sai
noi valot päälle?"

Pieni tyttö vastasi hymyillen: "No se lupas. Mun isä on ton laivan kapteeni ja se lupas!"

Rukous: Jospa mekin voisimme oppia luottamaan, että Isä on luvannut, että hän kyllä
kuulee. Vaikka meidän äänemme olisi kuinka pieni tahansa - huuto tai kuiskaus - niin
hän kuulee ja vastaa. Sillä hän on meidän Isä ja hän rakastaa meitä.

Metsän kaikuja

Maailmassa olisi hyvä muistaa eräs vanha kansanviisaus: "Niin metsä vastaa, kuin
sinne huudetaan." Tämä ei tarkoita sitä, että tulisi olla hiljaa. Se pikemminkin kehottaa
varautumaan vastaukseen, joka on kysymyksen mukainen.

Ajatellaanpa että sanoisin ystävälleni jotain hänen vaatemaustaan. Olkoonkin, että

hänen päällään oleva värien sekamelska ja leikkauksien riitasoinnut suorastaan
sattuisivat silmiini, ei silti olisi kovinkaan viisasta huomauttaa moisesta. Vastaus
koskettelisi varmaankin omaa makuani tai kenties jotain muuta epäkohtaa itsessäni.
Ystäväni ei sanoisi minulle välttämättä koko päivänä mitään samansuuntaista, ellen
olisi töksäyttänyt mielipidettäni julki.

Enkö siis saisi olla rehellinen? Toki saan, mutta joskus kannattaa jättää sanomatta
epärehellisyyden uhallakin joitain totuuksia, joiden tietää loukkaavan. Jos kuitenkin
sanoo mielipiteensä, täytyy osata ja ennen kaikkea pystyä varautumaan takaisin
lentävään puukkoon. Etenkään ystäviä ei pidä aliarvioida siinä mielessä, että
esimerkiksi vain naureskelisi partaansa ajatellessaan heistä sopimattomia.
Juuri tästä on osiltaan kysymys Jeesuksen kehotuksessa: "Tehkää lähimmäisellenne
niin, kuin toivoisitte itsellennekin tehtävän." Sen voi kääntää aivan hyvin:
"Lähimmäisenne tekevät teille niin, kuin te teette heille."

R-kortti

Uno-peli on varmaan useimmille tuttu. Pelissähän on numerokorttien lisäksi myös

muutamia erikoiskortteja. On nostokortteja (+2), värinvaihtokortteja (Wild), viereisen
pelaajan ylihyppäyskortteja (Skip) ja suunnanvaihtokortti (R). Kortin R-kirjain tulee
englanninkielen sanasta Reverse, joka tarkoittaa peruuttamista. Osassa korteissa voi
olla tuon R:n tilalla suunnanvaihdosta merkitsevät nuolet. Tuo R-kortti on peliin
mukavaa vaihtelua tuova kortti. Mikäli viereinen pelikaverisi aikoo laittaa viimeisen
kortin pöytään, voit pitkittää peliä kääntämällä suunnan hänestä poispäin, tai jos et
voi laittaa peliin muuta, pelastaa tuo kortti tilanteesta.

Elämässä joutuu myös joskus käyttämään peruutuskorttia. Mikäli olemme tehneet

jotain sopimatonta lähimmäisellemme, joudumme korjaamaan tilanteen pyytämällä
heiltä anteeksi. Joskus myös osaamme jättää tekemättä lupaamamme tehtävän, silloin
on parasta palata takaisin ja tehdä se, niin asiat ovat taas kunnossa.

Anteeksipyyntö on kuin Unon R-kortti. Peruutamme uudestaan ohimenneeseen

tilanteeseen ja päätämme korjata asian. Onneksi meillä on tämä mahdollisuus, niin
meidän ei tarvitse murehtia tekemiämme virheitä. Jumala on antanut meille
korjaamisen mahdollisuuden anteeksi-sanan avulla.

Muistetaan käyttää tuota pientä sanaa aina kun siihen on aihetta.

Turvavyö

Suomessa on autoilijoilla turvavyöpakko. Tämä koskee kaikkia autossa olevia. Siis jos
poliisi pysäyttää, niin turvavyöt tulee olla kiinni jokaisella. Moni ajattelee, että
turvavyö on turha. No onhan se silloin, kun kaikki menee niin kuin pitääkin, eli ei satu
onnettomuutta. Mutta mitä sitten kun tapahtuu? Eikö olisikin mukava, että turvavyö
olisi kiinni?

Usko on kuin turvavyö. Se on näennäisen turha asia, silloin kun ei ole mitään hätää.
Kuitenkin kaikki varmaankin myöntävät sen, ettei turvavyön kiinnipitäminen
varsinaisesti haittaa mitään, itse asiassa sehän on aika hyvä pitää kiinni ihan
varmuuden vuoksi. Eihän sitä tiedä mitä sattuu minuutin sisällä.

Aivan kuin turvavyö, uskokin pelastaa vain, jos se on kiinni. Uskon tapauksessa se
tarkoittaa, että pitää uskoa rehellisesti ja aivan oikeasti. Pitää vain uskaltaa uskoa.
Eikä se niin suuri haittakaan ole...

Tämä polku yhteinen

Katsotaan yhdessä aurinkoon sokaistumatta. Poljetaan yhdessä pyörillä niin lujaa,

etteivät varjot saa meitä kiinni. Pidetään yhdessä niin tiukasti ilmpalloista kiinni, että
rystyset menevät valkoisiksi. Astutaan yhdessä kevään jälkeen mereen, missä jääpalat
vielä nukkuvat. katsotaan yhdessä kaikki Tähtiensodat putkeen, eikä nukahdeta
kertaakaan. Syödään niin paljon suklaata ja jäätelöä, ettei mikään murhe pääse niiden
läpi. Juostaan kovaa vastatuuleen, että kaikki huomaavat meidän elävän. Pelataan
Monopolia kellon ympäri, ettemme enää erota mitkä rahoista ovat sinun ja mitkä
minun. Lauletaan Ultra Brata niin kovaa, että meidän hennot kätemme suojelevat
toisiamme pimeältä. Kävellään tätä röpelöistä, mutkaista, kumpuista ja ennen kaikkea
arvaamatonta tietä yhdessä, rakas ystäväni.

Vedenpaisumus

Oli mies. Mies asusteli mukavassa 2-kerroksisessa omakotitalossaan ilmeisesti

kohtuullisen lähellä jonkinlaista vesialuetta. Yhtenä päivänä alkoi tulvia.

Vesi nousi myös miehen taloa kohti. Veden eteenhän laitetaan säkkejä, ohjailemaan
vesimassoja. Muutama mies tuli niitä laittamaan tämänkin miehen talon eteen ettei se
peittyisi veteen. He sanoivat miehelle: "Ei tästä mitään tuu, vesi nousee ja ihan
takuulla peittää sunkin talos, tule meidän kanssa turvaan." Mutta mies ei suostunut,
sanoi vain että: "Ei mulla mitään hätää oo, kyllä Jumala pelastaa." Niinpä toiset
lähtivät eteenpäin.
Vesi nousi. Miehen oli mentävä taloonsa ja suljettava ovi. Kohta vesi olikin jo melkein
ikkunoiden tasalla, ja kai siellä alkoi lattiakin vähän kastua, muttei mitenkään
vaarallisesti. Tuli miehiä veneellä, ja mies meni ikkunaan katsomaan. He pyysivät
miestä veneeseen, perustellen: "muuten sä hukut tänne kun vesi vaan nousee".

No, mies kieltäytyi ja perusteli: "kyllä Jumala minut pelastaa". Vesi vain nousi. Kohta
sitä oli talossa sisälläkin niin paljon että miehen piti nousta yläkertaan. Sieltä hän
parvekkeelta katseli kun ympärillä alkoi käydä myrsky niin kovaa, ettei veneelläkään
enää päässyt kulkemaan. Yhtäkkiä siinä yläpuolella oli helikopteri, ja sieltä laskettiin
mies köydellä. Mies sanoi: "me tultiin hakemaan sua kun oot täällä myrskyn vankina,
tule mukaan niin me viedään sut turvaan." Mutta miespä ei suostunut, vaan vetosi yhä
siihen että "kyllä Jumala minut sitten pelastaa jos hätä tulee, minä odotan." Ei
auttanut helikopterin kuin lähteä eteenpäin pelastamaan muita.

No sitten vesi vaan nousi ja nousi ja lopulta mies hukkui. Päästyään Taivaaseen hän
kysyi Jumalalta: "Mikset Sinä minua pelastanut, vaikka minä niin kovasti Sinuun
luotin?" Jumala vastasi: "Mutta minähän yritin, lähetin ne miehet ja veneen ja
helikopterinkin, mutta sinä et ottanut minun apuani vastaan."