The Project Gutenberg EBook of Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi;

Maailman murjoma, by Juhani Aho

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma

Author: Juhani Aho

Release Date: October 2, 2004 [EBook #13581]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN ***

Produced by Tapio Riikonen

HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN VUOKSI; MAAILMAN MURJOMA

Kirj.

Juhani Aho

WSOY, Porvoo, 1920.

HELLMANNIN HERRA

I.

Koko talo oli yl�salaisin, sill� herra oli kyl��n l�hd�ss�. H�n oli
taas kauhean pahalla tuulella, huusi sinne, huusi t�nne, kiukkuili ja
pauhasi rouvalle, rengille ja piioille, ja n�m� sit� mukaa h�diss��n
riensiv�t minne milloinkin k�skettiin, yh� sattuen toistensa tielle.

--Mink� t�hden on partavesi niin tulisen kuumaa, ett� pit�� j��hdytt��

monta tuntia, ennenkuin k�rsii siin� leukaansa liottaa? Mink� t�hden?
Kuka sen on l�mmitt�nyt Hoi! Miss� ne kaikki? ... huusi h�n, niin ett�
ikkunat t�risiv�t joka sein�ll�.

Herra ajoi partaansa kamarissaan ja luuli, ett� rouva oli viereisess�

huoneessa, mutta kun sielt� ei vastausta kuulunut, rynt�si h�n
julmistuen sis�huoneista etsim��n. Ei enn�tt�nyt kuin kynnykselle, niin
rouva jo juoksi keitti�st� h�t��n.

--Miksi on t�m� vesi niin kuumaa? Tahdotaanko minua sill� kuin sikaa
karvattomaksi kollata? Hva' �' me-ningen?--nyt se ei tullut
kova��nisesti, vaan pid�tetyll� kiukulla.

--Se Annihan se ... vaan kyll� min� heti paikalla ... sopersi rouva ja
kiiruhti keitti��n kylmemp�� vett� hakemaan.

--Mink� t�hden Anni on tehnyt herran partaveden liian tuliseksi? Onhan

sinulle monta kertaa sanottu...

--Ei kai se ollut sen tulisempaa kuin ennenk��n.

--Jospa ei ollutkaan; h�t�ili rouva, vaan annahan nyt sukkelaan

kylm�� ... ja k�y kiireelle noutamaan herran turkki tampuurista
pirtin uunin eteen l�mpi�m��n.

Ja itse riensi rouva kylm�� vett� vieden herran kamariin, ruveten

kaatamaan sit� pesuvatiin.

--Mit ... mit� sin� siin�?

--Min� panen t�h�n kylmemp�� sekaan.

--Niin, ja sitten teet sen niin kylm�ksi, ett� iho siin� j��tyy! Eik�
t�ss� kuuna p�iv�n� p��se asioilleen! Semmoista se on aina, jos mihink�
aikoo! Silloin ne on kaikki ihan kuin hulluja! Pane t�h�n komuudille
vesikannu! Mit� sin� siit� k�dess�si koko p�iv�n kantelet? Ja etk� sin�
olisi saattanut sit� jo aluksi itse tuoda?

--Min� olin kahveriss� ja sanoin Annille...

--Vaikka min� olen jo satoja kertoja sen sanonut, ett� se ei osaa tehd�
partavett� ja ett� sin� et saa sen antaa!

--En min� olisi muuten antanutkaan, mutta kun min� kuulin, ett� sin�
l�hdet kirkonkyl��n, niin aioin min� laittaa suntion matamille
sukankutomapalkasta v�h�n ev�st� pyhiksi.

--En min� jouda vet�m��n teid�n ev�it�nne ... tulkoon itse hakemaan!

--Sill� kun ei ole itsell��n hevosta...

--Niin noutakoon kelkalla!--Ka, kaada nyt sitten sit� vett� siihen!--

Soh!--Ja miss� on hantuuki?

--T�ss�h�n se on minun k�dess�ni...

--Anna se t�nne!--Onko k�sketty valjastamaan?

--En min� viel� ... vaan kyll� min� ihan paikalla...

Ja rouva kiiruhti k�skem��n. Sai menn� talliin asti, ennenkuin l�ysi

rengin. Oli jo h�t� raukalla, ett� ehkei l�yd�k��n. Hartiat olivat
kierot ja kumarat ja juoksu vinoa, kun h�n l��h�tt�en eh�tti pihan yli
talliin ja tallista takaisin.

--Semmoinen vanha, ruma kohmura, murahti herra, tuon ikkunasta

n�hdess��n.

H�n oli asettunut partaansa ajamaan ja oli yh� �iss��n. Puri hammasta
ja kuohui. T�ss� viel� partaansa ajamaan! Semmoisille herroille!
Parasta olisi j�tt�� ajamatta ja menn� niine karvoineen!
Kotitakuissaan! Hah!--Istuvat ja arvostelevat siell� toisten ihmisten
omaisuutta! K�yhi� rottia jokainen! Mutta ne ne osaakin toisia nylke�.
Mutta kyll� t�ss� viel� n�hd��n, kuka t�ss�...!

Seikka oli se, ett� pit�j�ntuvalla istui parhaallaan

taksoituslautakunta, istui ja m��r�si suostuntaveroa ihmisten
maksettavaksi. Sinne oli herrakin nyt l�hd�ss� omaa kohtaansa
valvomaan, kun oli kuullut--

--Hoi! huusi h�n yht'�kki� niin, ett� valkoliimausta tipahti katosta

iso levy. Jo kohosi istualtaan, kun rouva taas juoksi h�t��n.

--Eik� teill' oo korvia kell��n?--K�ske Pulkkisen tulla t�nne ... eik�

se istu pirtiss�?

--Siell� kai se ... kyll� min� k�sken...

V�h�n p��st� tulikin Pulkkinen ulko-oven kautta huoneeseen.

--Kuule sin�! Mit� ne sanoivat? Et sin� vain valhetelle?

--No, min� en valehtele ... se on vissi tosi, kun min� omin korvini
kuulin niiden itsens� siit� puhuvan. Porstuassa olin ja varsin panin
mieleeni, mit� ne kamarissa puhuivat.

--No, no, ja mitenk� ne sanoivat? Sano ihan, niinkuin niiden kuulit

sanovan!

--Sit� min� en ihan sanalleen muista enk� kaikkea kuullutkaan, mutta

niin ne vain tuntuivat arvelevan, ett�--

--Kuka niist� sanoi?

--Sanoi ne jokainen.

--Sanoiko vallesmannikin?

--Taisi se sekin sanoa, en min� h�nt� niin tarkkaan kuullut.

--Kuulit sin� ... kyll� sin� kuulit, vaikka sin� et tunnusta ... sin�
oot suuri hunsvotti.

--No, sen saapi herra uskoa...

--Ja sit�k� sanoivat, ett� pit�� hovin Hellmannia oikein

takseerattaman?

--Sit� sanoivat.
--Ent�s mit� muuta? Ett�k� on rikas ja sit� pit�� oikein nahkattaman.

--Niin, ett� kuuden tuhannen tuloista v�hint��nkin otetaan vero ...

sit� uhkasivat.

Herran silm�pohjassa v�l�hti kiilto peili� vasten kuin vihaisen koiran.

--Kuudesta tuh...! kyll� min� niille rosvoille viel�...! Ja sen min�

n�yt�n, ett� vaikka talo menk��n ja kaikki maata my�ten...! Hoi!--Hoi!

Piika sy�ks�hti salin yli, niinkuin olisi h�nt� potkaissut joku.

--Tule sin� sukkelammin, kun sinua huudetaan! Vie pois partavesi ja tuo
silmivett� sijaan!--Mink� t�hden ei rouva itse tullut?

--Ei se ollut siell�!

--Miss�s se on?

--Tuvan uunin edess� pitelee herran turkkia l�mpi�m�ss�.

--Kuudesta tuhannesta! Se on h�vyt�nt�, sikamaista, se on juutalaisten

peli� sill� lailla! Minunko t�ss� pit�� yksin�ni kaikki pit�j�n verot
maksaa? H�h?'

--Muuan tuntui siell� viel� sit�kin arvelevan, ett� siet�isi se

kymmenest�kin tuhannesta markasta.

--H�--h�h?

--Niin, ett� kun on saanut suuria voittoja tukkikaupoissa ... kaikista

ne tiedon hankkivatkin ... mit� niit� kenenk��n kaupat liikuttaa...

Pulkkinen luuli jo, ett� kun h�n t�m�n sanoo, niin saattaa herra karata
h�nen kurkkuunsa ja kuristaa h�net vaikka kuoliaaksi. Siksi h�n otti
rukkasensa, ennenkuin mainitsi kymmenest� tuhannesta, ja tarttui
avaimeen.

Vaan ei herra edes kironnutkaan. Vaalenihan vain v�h�sen, otsasuoni

pullistui siniseksi, sieraimet levisiv�t kuin lentoon l�hte�kseen, ja
suuta v��nti pahasti pari kolme kertaa.

Piika toi samassa silmiveden.

--Joko on hevonen valjaissa?

--Eik� tuo alkane olla... Olli k�ski kysy�, ett� pit��k� tulla
kuskiksi.

--Milloinka min� ennen olen kuskia... Tai ann' tulla! Ja sano, ett�
panee kellon aisaan ja pislasuitset ja setolkan! Ajetaan komeasti
pihaan! Ei t�ss� armoille ruveta! Tule sin�kin, Pulkkinen, mukaan!

--Saatanhan tuota tulla...

Rouva toi turkkia. Selin otti herra sen hartioilleen ja kiitt�m�tt�

karjaisi h�n vy�t�. Rouvalla oli se saapuvilla.

--Kierr�nk� min� sen sel�n taakse?

--Meneh�n matkaasi

Ja hyv�sti� sanomatta l�hti herra pihalle, piiska k�dess�, joka aina

oli varuilla eteisen naulassa. Rouvan henke� oikein helpotti, kun ovi
paukahti kiinni. Ei ollut viha onneksi p��ssyt t�ll� kertaa h�nt�
vastaan puhkeamaan, mutta siksi luuli rouva tuntevansa miehens�, ettei
se kauan pysyisi puhkeamatta. Vaikka peloitti, niin meni h�n kuitenkin
ikkunan pielest� katsomaan, verhon takaa, varkain. Hevonen seisoi
rappujen edess�, nahkaset oli k��nnetty, niinkuin herra ne tahtoi, ja
suitsia piteli renki, antaakseen ne herralleen, niin pian kuin t�m�
istuutuisi. Ennenkuin ryhtyi l�htem��n, tarkasteli herra kuitenkin
valjaat, koetti, oliko aisakello lujassa ja tunnusteli, miten kire�lle
se tolkkaremmi oli sidottu. Kaikki oli niin laitettu, ettei k�ynyt
mihink��n tarttuminen. Rouva jo toivoi, ett� ehk� se p��see pihasta
l�htem��n niin, ettei suutu.

--Kunhan ei vain varsa mit��n ... Herra Jeesus siunatkoon ... no,
niinp�h�n k�vikin!

Herran istuessa rekeen oli varsa v�h�n liian aikaisin riuhtaissut, ja

kun ohjaksia tiukoitettiin, alkanut peruuttaa. Siit� kun sai piiskalla
pari huimausta, heitt�ytyi eteenp�in. Mutta kun suitset yh� kiskoivat
ja kun piiska yh� huimahteli, hypp�si se ensin muutamia kertoja pystyyn
ja kiid�tti sitten t�ydess� neliss� rekens� portin pieleen.

Siihen se riisuttiin ja vietiin talliin.

--Voi hyv�nen aika, nyt se taas saa selk��ns�, voivotteli rouva ja

kiiruhti keitti�n porstuaan. Piiatkin sielt� jo kurkistelivat ja
h�t�iliv�t, mutta kuitenkin teki mieli joka kerta kuunnella, miten
herra hevosiaan kuritti.

Renki seisoi peloissaan ovella eik� osannut mit��n. Mutta kun herra toi
varsan ulos tallista, oli renkikin v�h�ll� saada osansa.

--Mit� sin� siin� noljotat, h�nt� koipien v�liss�? Ved� reki t�nne tai
saat samasta varresta! �rj�isi h�nelle herra.

Rouva ja piiat olivat samassa pujahtaneet porstuan ovelta

n�kym�tt�miin.

J�sent�k��n liikauttamatta antoi varsa nyt valjastaa itsens�.

--Hypp�� kannoille, Pulkkinen! huusi herra portin kohdalla Pulkkiselle,

miss� t�m� oli koko ajan seisonut ja odottanut, pannen piippuunsa.--Ja
koeta nyt ajaa, jos osaat, murahti h�n kuistin suussa kuskilla
pysyttelev�lle rengille ja antoi h�nelle ohjakset.

II

Taksoituslautakunta istui pit�j�ntuvan porstuanpohjakamarissa ja

arvosteli ihmisten omaisuutta. P�yt� oli siell� per�ikkunan edess�,
josta n�kyi pappilan laajat pellot ja peltojen per�lt� kirkko. P�yd�n
toisessa p��ss� istui luetteloita tarkastellen puheenjohtaja, entinen
ruotuv�en kapteeni ja nykyinen maanviljelij�, lasisilm�t nen�ll� ja
kyn� suussa. Vastap��t� h�nt� oli vallesmannin paikka. Siin� h�n istui,
ruunun puolesta l�sn�ollen, selk� sein��n nojaten, oikea kyyn�sp��
p�yt�� vasten ja samassa k�dess� piippu; sill� n�in tuttujen miesten
kesken ei ollut tupakanpoltto virkapaikassakaan kielletty. Lautamiehet,
t�t� tointa varten eritt�in valitut, istuivat sein�vierill� siell�
t��ll� ymp�ri huonetta. Muutamat heist� polttelivat, toiset istuivat
joutilaina siltaan p�in kumarissa ja v�h�nv�li� polviensa v�liin
sylk�isten. Jotkut eiv�t tehneet sit�k��n, istuivathan vain ja
katastivat silloin t�ll�in ulos ikkunasta kartanolle, jossa v�ke�
liikkui alituista porinaa pit�en. Muuan oli mukavuuttaan hakien
kiivennyt istumaan korkeaksi kootulle suntion s�ngylle, joka h�nen alas
soluessaan vet�ytyi aina kierommaksi, ja peiton alta alkoivat yh�
enemm�n ammottaa matrassi ja likaiset tyynyt.

--Sitten on Hukkanen, sanoi esimies, lehte� k��nt�en.--250:st� oli

viime vuonna ... pannaanko samasta nytkin?

--Pannaan vain, sanoi muuan lautamies, p��t��n nostamatta ja polviensa

v�liin sylk�isten.

--Kaarnaj�rven ontermanni tulee sitten ... nro 5 ... onko itse

saapuvilla?

--Tokko lie.

--500 oli menn� vuonna...

--Sama v�ltt�� nytkin.

--Hyvin v�ltt��kin.

--M�kinmies Pehkonen samalta tilalta...

--Se on itse t��ll� ... �sken n�kyi ajavan, ilmoitti er�s ikkunasta
katsoja.

--Eik� se ole sen tamma tuolla aidassa kiinni, kurkotti se, joka
s�ngyll� istui.

--K�ske h�net sis��n, siltavouti.

--Siltavouti taisi pist�yty� ulos, sanoi vallesmanni, k�yk�� joku muu

k�skem�ss� Pehkonen sis��n.

Muuan lautamies otti t�m�n tehd�kseen.

--Paljoksiko Pehkonen arvaa verotettavat tulonsa t�n� vuonna? kysyi

esimies, kun Pehkonen oli tullut ja k�tellyt jokaista.--100 oli viime
vuonna...

--Liek� noista niin paljon mihink��n arvattavata ... eik� tuota

annettane anteeksi t�ll� kertaa kaikkia, arveli m�kinmies koskettaen
takaraivoaan.

Mutta siihen panivat vallesmanni ja useat lautamiehet heti vastaan.

--Vai anteeksi? Ket�s sitten, jos ei sinua, jolla on rahoja lainanakin?

--Mist�p�h�n lie hyvin lainanakaan.

--Mit� se Pehkonen tyhj�� ... onhan se tietty asia, sanoi muuan

lautamies.

--Ei olisi liikaa, vaikka pantaisiin 300 markasta, tahtoi vallesmanni.

--Vai 300:sta! Ei hyv�t miehet!

--Paljon taitaa olla 300, mutta pannaan 200, niin se ehk� passaa
parahiksi, arveli esimies.--Eiv�tk� kaikki ole sit� mielt�?

--On kaikki ... kaikki on.

--Kyll� sit� nyt tuli liiaksi, jupisi Pehkonen menness��n.

--Ja nyt tulee, sanoi esimies hiukan naurahtaen ja siirt�en lasisilm�t

otsalleen, nyt tulee Hellmannin herra.

--Joko tulee?

--No, paljonko sille pannaan? kysyi h�n sitten, mahdin paino

��ness��n.--Niinkuin jo oli t�n'aamuna puhe, niin ei taida kukaan sen
miehen rikkautta tarkoilleen tiet��.

-Tiedet��n ne niin hyvin ainakin, sanoi vallesmanni ja meni kopistamaan

peri� piipustaan uunin eteen, ettei liikoja panna, vaikka pantaisiin
enemm�n kuin kenellek��n muulle.

--Pit�isi kuitenkin tarkoilleen punnita, ettei tule erehdyst�, arveli

piippuaan sytytt�ess��n esimies.

Siin� tuli sitten v�h�inen seisaus toimituksessa ja jouduttiin hetkeksi

pois asiasta. Tai siin�h�n sit� oikeastaan kuitenkin pysyttiin. Syntyi
yleinen haastelu Hellmannin herran varoista ja siit� varsinkin, miten
h�n oli niit� koonnut. Tiettiin niit� jo aluksi silloinkin olleen, kun
herra Pohjanmaalta n�ille tienoille ilmaantui ja osti rappiolla olleen
Hovinmaan. Nouti kohta sen tehty��n kotipuolestaan rouvan ja sen mukana
kuului saaneen lis�rahoja, joilla rupesi maataan rakentamaan. Mutta
rouva kuoli jo muutaman vuoden kuluttua rintatautiin ... kuoleehan sit�
semmoisen karilaan k�siin, mustaverisen, ison ja �k�isen...

--Niin, no, ehk� ne puheet saavat olla sin�ns�, sanoi esimies miedolla
huomautuksella sille lautamiehelle, joka n�it� kertoi.

--Olkootpa vain ... en min� heit�, vaan kun tuli muutenkin puheeksi...

--Eik� se ole etenkin hevoskaupoissa voittanut? tiedusteli esimies,

ik��nkuin pois pyyhki�kseen muistutustaan.

--Niiss�h�n se on, vaan parhaat voittonsa se on kuitenkin elokaupalla

saanut. Hyvin� vuosina ostaa huokeasta ja huonoina my�pi
moninkertaiseen hintaan.

--Ent�s kun t�ss� tuonoittain oli n�ppi��n ly�den sit� kehunut. Voitin,
ett� p�tk�hti! oli sanonut. Ja toista kymment� markkaa oli tynnyrilt�
voittanut.

--Kiskoo, miss� saa, mink� m�kkil�isilt��nkin. Eik� sen maalla kest�

kukaan. Parissa vuodessa meni Aapoltakin arennista ja p�iv�t�ist�
hevoset ja lehm�t ja kaikki...

--Sek� se on, jota ei p��st�nyt leikkuupelloltaan omaa ruistaan

leikkaamaan, vaikka mies pyysi, kun n�ki pakkasen tulevan?

--Seh�n se on, Aappo Huttunen. Nyt on mies kasakkana ja joukko kiert��

mieroa.

--Sill� laillahan sit� rikastuu...

--Niin, ja sitten niin nihki tarkka ... lukemalla kuulutaan muikkujakin

joukolle eteen annettavan, happamia nekin, eik� voin mausta
puhettakaan...

Samassa kalahti porokello tiukasti ulkona, ja ikkunan ohitse n�kyi ajaa

karahuttavan joku kipakkata vauhtia.

--Siin� se nyt on itse parahiksi! huudahti muuan ikkunan ��ress�

istuvista, ja kaikki kiiruhtivat katsomaan. Esimieskin v�h�n kurkotti
p��t��n n�hd�kseen, mutta ei kuitenkaan l�htenyt paikoiltaan, niinkuin
teki s�ngyll� olija, joka veti alas tullessaan puolet makuuvaatteista
lattiaan. Eik� ollut aikaa korjata niit�, ennenkuin oli katsonut
tarpeekseen.

--Siihenp�h�n joutui!

--Aivan on likom�r�ksi varsansa ajanut...

--Kuskikin sill' on mukana...

--Jos lautamiehet istuvat paikoilleen, niin jatketaan toimitusta,

huomautti yht'�kki� kuitenkin kapteeni viranomaisella ��nell�.--Koska
asianomainen itse on tullut ja kun ollaan ep�tietoiset h�nen verotusta
varten lukuun otettavasta omaisuudestaan, niin lienee parasta kutsua
h�net itsens� sis��n ja h�n saa, jos tahtoo, antaa lautakunnan
hyv�ksytt�v�ksi ilmoituksen varoistaan. Siltavouti menee ja kutsuu
herra Hellmannin sis��n.

Mutta Hellmanni tuli jo kutsumatta. Aukaisi oven rep�isem�ll� ja astui

turkki p��ll� sen t�ydelt� kamariin.

--Hyv� p�iv�! sanoi h�n lyhyesti ja uhkaavasti. Esimies kumarsi

kankeasti p�yt�ns� p��st� ja selaili papereitaan. Muut eiv�t
liikahtaneetkaan. Herra mulkoili, turkkinsa vy�t� p��stellen, miehest�
mieheen.

--Istutaan, vaikkei k�sket�k��n, murahti h�n puoli��neen ja istuutui

uunin eteen tyhj�lle tuolille. Kukaan ei virkkanut mit��n, eik� muuta
kuulunut kuin esimiehen paperien ratina. Aikansa niit� k��nnelty��n
sanoi t�m� viimein:

--Se oli m�kinmies Pehkonen Kaarnaj�rven kyl�st�, verotettiin 200

markasta.

--Niin on.

--Kaksisataa on liian v�h�n, sanoi Hellmanni.--Se mies siet��

enemm�nkin. Min� tied�n, ett� sen miehen varat puhtaassa rahassakin
nousevat nelj��n sataan!

--Min� pyyt�isin saada huomauttaa, ett� asia jo on p��tetty ja ett�

ainoastaan lautakunnan j�senill� t�ss� on puhevalta.

--Ahah! Jahah!

Herra joutui v�h�n h�milleen, mutta koetteli peitt�� sit� rohkeasti

katselemalla ymp�rilleen. Suupielt��n koetti h�n pit�� pilkallisesti
v��nnyksiss�, ja pikanelli kierteli uhkaavasti poskesta poskeen. Tuon
tuostakin siveli h�n tuuheata mustaa leukapartaansa.

Taas toimi esimies ��net�nn� papereineen niin pitk�n aikaa, ett�

Hellmannilta viimein loppui maltti.

--Ei siit� selailemisesta taida loppua tullakaan? kys�isi h�n.

Esimies kohotti vihdoinkin rauhallisesti kulmiaan:

--Kaarnaj�rven tilan n:o 6 omistaa herra A. Hellman.

--Jahah! Joo! Joko l�ytyi?

--Oli viime takseerauksessa arvattu omistavan oman ilmiantonsa mukaan

1,000 markkaa verotettavaa omaisuutta.

--Niin oli!

--Koska asianomainen nytkin on saapuvilla...

--Joo, saapuvilla on!

--... niin pyyt�isin saada lautakunnan puolesta kysy�, kuinka korkealle

herra Hellman on tulonsa laskenut t�n� vuonna.

--Olkoon samasta, vaikkei se sit�k��n siet�isi! Lautamiesten ja

vallesmannin puolesta kuului yhteinen kiusoittava halveksimisen pihaus.

--H�h? kivahti herra, ja veri t�ytti jo n�ht�v�sti p��t� kohti.

--Herra esimies, sanoi vallesmanni, minulla olisi t�t� ilmoitusta

vastaan teht�v� se muistutus, ett� summa on aivan liian pieni.

--Mit�! Pieni!--Ja herra tyhjensi kiivaasti suunsa pikanellista, jonka

sylk�isi kauaksi luotaan.

--Sen tiet�� jokainen, ett� pieni se on. Joka lautamies sen saattaa
sanoa.

--Pieni on, todistettiin yksimielisesti.

--Mist� hiidest� te...? Kuule, sin�, Ruutper, mist� helvetist� sin�

tied�t minun tavarani? Sin�k� ne oot lukenut minun rahani?

--Jos en oo lukenutkaan, niin tied�n kuitenkin ... vaikkei ehk� niin

pennilleen, niin tiedet��n ne kuitenkin! Kyll� sinun tukkikauppasi
tunnetaan ja perint�si ja elo-kauppasi ... ja jokainen tiet�� ilman
sinun rahojasi lukematta, joilta olet metsi� ostanut ja toisille
my�nyt. Niist� olet kaikille kehunut ... minulle ja monelle muulle,
mutta minulle viimeksi.

--Milloinka min� olen sinulle kehunut? El� sin� valehtele, min� en ole
kehunut kenellek��n!

--Olet kehunut ja jos et olisikaan, niin n�kisih�n sen sinun

rakennuksistasikin ja kaikista laitoksistasi.

--Siit�k� minua verotetaan, ett� min� rakennan ja laittelen? Siit�k�

minua verotetaan? H�h?

--Siit� ne sinun varasi n�kee! Ja on sinulla perint�j� ja prosentteja

kanssa!

--Sano sin�, ett� siit�k� minua verotetaan, jos rakennan peltojani ja

panen rahani maahan? H�h?

--10,000 markkaa sait menn�kin talvena Honkakankaan metsill�, ja ei kai

ne ole miten viel� maahan menneet?

--Jos eiv�t mahaan...

--El� viisastele, Juntunen ... se on minun oma asiani!--Etk� sin� ole

sen kummempi viisas kuin muutkaan, vaikk' olet lautamies!

--T�ss� ei saa menn� persoonallisuuksiin, huomautti esimies lujasti.

Herra Hellmannilta ei pyydet� muita selityksi� kuin lyhyt ilmianto,
kuinka suureksi h�n arvaa t�m�nvuotiset tulonsa.

--Se on sill� sanalla kuin min� sen jo sanoin!

--Ehk� olette hyv� ja v�h�ksi aikaa astutte ulos. Jos tahdotte kuulla
lautakunnan p��t�ksen, niin saatte hetken kuluttua j�lleen tulla
sis��n.

--Vaan sen min� sanon, ett� jos minulta liikaa veroa otetaan...

--Ei liikaa otetakaan, naurahti lautakunta, ja Hellmanni kuuli ulos

menness��n samaa �rsytt�v�� naurahtelemista kuin �skenkin.

Vastaukseksi paukahutti h�n oven j�lkeens� kiinni sill� vauhdilla, ett�

ikkunat hel�htiv�t seinill�. H�nen kiukkunsa oli yh� ylennyt kamarissa.

--Mit� miehi� ne on nuo tuolla kamarissa? kipakoitsi herra porstuassa

oleville. Kuka niille on antanut oikeuden siell� istua ja r�kn�t�
ihmisten rahoja? Kuka? Tiet��k� teist� kukaan: kuka?

--Eik� nuita lie se kuntakokkous valinna?

--Kissa ne on valinnut! Ja ne on suuria roistoja jok'ikinen, k�yhi�

ruunun rottia! Semmoisia niit� pannaan siihen kometiiaan! Joilla ei ole
pennin p�tk��k��n omasta puolestaan panna!

--Mink��nt�hen nuo ei oo herroo valinna?

--H�h? Pid� suus' kiinni siin�! Mik� sin� oot t�ss� puhuja?

--Oompahan voan.
--Min' en ole sinulle mit��n puhunut! Niin ett� el� sin� tule
minullekaan puhumaan! Ja pid� suus' kiinni! Muista se!

--Pitt�� pittee...

--Liiastako ne tahtoo herroo verottoo? kysyy muuan toinen joukosta.

--Mit� se sinua liikuttaa?

--Mit�p� tuo kyll� liikuttannookaan.

--Sido, Olli, lyhemm�lle tuo marhaminta, �rj�isi herra rappusilta

rengilleen.--Etk� sin� viel� ole oppinut hevosta kiinni sitomaan?--
Tprusoh! mit� sin� siin� hypit? Luuletko sin�? Tprusoh! sanon min�.

Varsa ei liikahtanutkaan muuta kuin sen, mink� ehdottomasti vavahteli

is�nt�ns� siihen palavin silmin tuijottaessa ja sit� katseillaan
hillitess�. Kaulansa se oli ty�nt�nyt sein�� vasten koukkuun ja seurasi
pelon kelme silmiss� herransa pienimpi�kin liikkeit�.

--Sisoh! Sin�k� t�ss� et aio--sanoi h�n. Mutta sitten py�r�hti h�n

kantap�ill��n v�kijoukkoon p�in:--Mit� te, moukat, siin� tollotatte?
Ettek� te ole ennen n�hneet hevosta koulattavan?

V�ki v�istyi v�h�n, ja samassa kutsui siltavouti herran takaisin

kamariin.

Herran kiukku ei ollut p��ssyt viel� puoleksikaan purkautumaan.

Suupielet olivat pahasti v��nnyksiss�, silmien p��ll� v�lk�hteli vihan
verho ja niskakarvat p�rhistyiv�t hatun alla pystyyn.

--No, mit� niill� herroilla on sanomista? ja h�n j�i hajas��rin

seisomaan keskelle lattiaa.

Esimies ilmoitti rauhallisesti sanottavansa:

--Kun lautakunta on varmalta taholta saanut tietoonsa, ett�

Kaarnaj�rven tilan n:o 6 omistaja herra A. Hellman on viime kuluneena
vuotena kaupoilla ja kaikenlaisilla hankkimisilla, joista h�n itse
tiet�� yht� hyvin kuin lautakuntakin, lis�nnyt omaisuuttaan siin�
m��r�ss�, ett� h�nen kunnanveronmaksunsa kohtuuden mukaan vaativat
melkoista korotusta, niin on lautakunta katsonut velvollisuudekseen
arvata h�nen verotettavan omaisuutensa seitsem��n tuhanteen markkaan.

--Se on saatanan...!

--Joka asianomaiselle t�ten...

--Se on saatanan vale, sanon min�, ja te olette jokainen suuria

roistoja, mets�rosvoja, kaiken maailman suurimpia ry�v�reit�! Ja sen
min� sanon, ett�... Ja jos te edes olisitte oikeita ihmisi� ... mutta
teill� on jok'ikisell� minua kohtaan vihaa ja kateutta! Teill� on
vanhaa vihaa, ja se on sinun ty�t�si, Ruutperi, sinun ty�t�si se on,
sin� kostat, kun et saanut lainaksi rahaa! Mutta sano sin�, mik� sin�
olet, vai sanonko min�? Sin� olet juomari, huorintekij�...

--Herra esimies, min� pyyd�n...

--Tuoko on esimies? Mik� esimies se on enemm�n kuin muutkaan? Se

paperejaan tuossa selailee, mutta tuskin tiet�� itsek��n, mit� niiss�
seisoo. Et sin� ole muita kummempi! Lehm�sikin kuolevat joka talvi
punatautiin, mutta eip�h�n minun lehm�ni kuole! Mit� sinulle siit�
meijerist�sik��n on? Mik� sin� olet sen kummempi kuin muutkaan? Et ole
muuta kuin ruunun puustellin arentaattori, lampuoti, loinen ja vanha
kersantti, rahjus...!

--Om int' bror slutar och afl�gsnar sig p� fl�cken h�rifr�n, s� l�ter
jag n�mnden ta' dej i nacken och kasta ut dej! [Jos et herke� ja mene
kohta paikalla tiehesi, min� annan lautakunnan tarttua sinua niskaan ja
heitt�� ulos!]

--Puhu suomea, jos osaat, el�k� mongerra! Anna kuulla muidenkin, anna
kuulla moukkainkin puhettasi! Minutko ulos? Tulkaapas! E-ohoh! Aina
min� yhden tuommoisen lautakunnan nujerran! Liikkukaahan siit�, niin
ikkunasta lenn�tte hevostenne eteen joka mies!--Mit� te olette
miehi�nne? Sanotteko sen itse, vai sanonko min�?--Ovi auki, ett�
muutkin kuulee!--Te olette jokainen niit� pit�j�n suurimpia rahjuksia,
tuppeliineja, herrain h�nn�nkannattajia, k�yhi� rottia, luunpurijoita,
toisen tavaran tonkijoita--sikoja!--Ette te ole tavarata n�hneetk��n
ettek� kuulleet, ett� sit� onkaan, ennenkuin kuulitte, ett� sit�
minulla on. Ja minulla sit� on! Minulla on enemm�n kuin tied�ttek��n!
Seitsem�nk� tuhatta vain! Se on v�h�inen raha ... en ilke�isi sen
vertaisesta verottaa, kun on kerran sit� varten tuohon istuutunut ...
en totta maar ilke�isi! Pankaa kymmenentuhatta kerrassaan! Eli
satatuhatta eli kaksi! Kirjoita kirjaasi sin�, esimies, jos osaat!
Istu paikoillesi ja kirjoita se kirjaasi tuon seitsem�n tuhannen
lis�ksi! Tuoss' on viel� rukkaset kaupanteki�isiksi ... ota pantiksi
rukkaset ... heh!

--Pankaa ovi kiinni, komsarjus!

--Anna vain olla oven auki! Ei t�ss� lukittujen ovien takana

keskustella! Kohta l�hden, jahka saan turkin p��lleni! Pikanellipuru
viel� j�i! Tuoss' on sekin! Pthyi! Siin' on sein�ss�, korvasi juuressa,
vallesmanni! Irtauta se siit� ja pist� suuhusi! Pist�, pist�, se on
hyvin makea! Ja lautamiehet saavat tulla kotiin piipunperi� hakemaan!
Niin, pankaa sekin paperillenne, ett� minulla on verotettavaa
omaisuutta kaksi t�tter�llist� piipunperi� ja toista yh� tulee! H�h?

--Heitt�k�� ulos h�net!

--E-ohoh! Ei minua v�kisin heitet�, jos en hyv�ll� l�hde! Mutta jo min�

l�hdenkin! Ei ole t�ll� kertaa t�m�n enemm�n sanomista! Toissa kertana
lis��! Hyv�sti!

R�yhk�isten t�yt�si h�n ulos aukinaisesta ovesta ja hajoitti menness��n

porstuaan kokoontuneen v�kijoukon kahtia.

--Hevonen t�nne! huusi h�n k�det puuskassa porstuan rappusilta

rengilleen.--Aja t�nne rappujen eteen! T�ss' ei ole k�yh� l�htem�ss�,
joka maksaa seitsem�st� tuhannesta veroakin!

Rentonaan nakkautui h�n rekeen, niin ett� per�lauta rasahti...

--Hypp�� kannoille, Pulkkinen! Ja ann' menn�, Olli!

Varsa puhalsi seisovilta jaloiltaan t�yteen laukkaan.

--Mjukaste tjenare! [N�yrin palvelijanne!] huusi herra menness��n
lautamiehille, jotka uteliaisuudesta seisoivat kaikki kamarin
ikkunassa.--Mjukaste tjenare! Mjukaste tjenare! huusi h�n, riipaisi
lakin p��st��n ja huitoi sill� taakseen kaaren toisensa per�st�, nosti
ja laski, yl�s ja alas, niin ett� se toisin vuoroin korkealle kohosi,
toisin vuoroin tien viert� hipaisi.

Vasta kun oli pit�j�ntupa n�kym�tt�miss�, herkesi h�n, paiskasi lakin

syv�lle p��h�ns� ja k��ntyi reess��n oikeinp�in istumaan.

H�n loisti ��ret�nt� tyytyv�isyytt�, ja suu reuhotti koko matkan

leve�ss� hymyss�, silloin kun se ei ��neens� nauranut.

--�h�h, �h�h! hoki h�n.--Saivatpas, saivatpas! H�h, Pulkkinen, kuulitko

sin�, mitenk� min� niille annoin?

Pulkkinen keikkui kapeilla kannoilla, vuoroin kummallakin, eik� h�n

tahtonut siell� varsan kiit�ess� mitenk��n pysy�.

--Mit�h? Kuulitko sin�? Tule t�nne reen laidalle istumaan!--Totta kai

kuulit, kun min� niille annoin?

--No, jo min� toki sen kuulin ... oikein olan takaa annoitte!

--H�h? Niin! Eik� niin? Mit�?

--Jo min� olisin vallesmannin sijassa v�hemm�st�kin h�vennyt.

--N�itk� sin�, mink�n�k�isi� ne oli? Mit�h?

--Niin oli vallesmannikin happamen n�k�inen, kuin kauan k�ynyt sinukka

on makuinen.

--Silloinko kun min� r�tk�ytin pikanellipurun sen korvan juureen?

--Silloinpa silloin.

Hellmanni muisti sen ja paljon muutakin, mit� oli sanonut. Ja uudelleen

ja aina uudelleen h�n nauroi niille ja kyseli niit�.

--H�h-h�h-h�h!--Saivatpas kerran!--H�h-h�h-h�h!--No jo min� niille

annoin! Saivatpa ne maineensa kuulla! Vaan kyll� ne sen sietikin!
Ottivatko ne ne minun rukkaseni lattialta? N�itk� sin�, ottivatko?

--En n�hnyt min�.

--Ottivat ne, saat uskoa, ett� ottivat! Vaan n�itk� sen, paniko
vallesmanni minun pikanellipuruni suuhunsa? Paniko se? N�itk� sin�?

--Liek� tuo tuota toki pannut?

--Sek�? Pani se! Se pani! Saat olla varma, ett� pani! Nyt se sit�
siell� parhaallaan pureksii!

Koko matkan kotiin saakka kesti puhetta t�st� samasta asiasta,

uudelleen ja aina uudelleen. Ja naurun l�hteet n�yttiv�t olevan
loppumattomat.

Pihaan tultuaan ei herra mennyt suoraan huoneeseen, vaan j�i hevosta

riisuttaessa sit� taputtelemaan ja silittelem��n.

--Anna kauroja varsalle, Olli! Anna sen sy�d�, mink� sy�d� saattaa,
k�ski h�n viel� menness��n, ja porstuan ovelta huusi h�n Pulkkiselle,
joka veti reke� liiteriin:

--Tule ryypyille, Pulkkinen! Otetaan pieni naukku sen seikan p��lle.

K�y pois vain!

--Jahka min� t�m�n reen ved�n liiteriin.

--Ei sill� kiirett� ... ann' olla siin� vain ... joutaa sen Ollikin
vet�m��n.

Veti Pulkkinen kuitenkin reen liiteriin, ja sen tehty��n meni h�n viel�
tallissa k�ym��n.

--Meneek�h�n tuo tuommoinen meno k�r�jitt�? arveli renki.

--Ei mene k�r�jitt� ... hulluja olisivat herrat, jos heitt�isiv�t...

--Vaan eih�n koira koiran h�nn�lle polje...

--Vaikka kohta...

--K�ypik�h�n pahastikin?

--Siit� on satain markkain sakot, saattaa olla tuhansienkin, istuvan

oikeuden haukkumisesta ... hyv�ss� lykyss� v�stinki�kin...

--Hyhhyy! vihelsi renki.

III.

Lautamies oli ajanut pihaan eik� n�kynyt pit�v�n erikoista kiirett�

sis��ntulollaan. Sitoi viivytellen hevosensa portin pieleen, kaivoi
hein�tukon sevilt� ja heitti sen eteen, levitti loimen selk��n ja l�hti
sitten verkalleen tulemaan pihan yli. Se oli her�tt�nyt herrassa
ep�ilyst�, ja levotonna oli h�n k�vellyt lattiata edestakaisin, aina
v�h�n v�li� seisahtuen ikkunasta katsomaan.

H�n oli pitk�nlainen, soikeanaamainen ja rauhallisesti katseleva mies.

Herra koetti arvata h�nen asiansa, mutta ei sit� p��lt�p�in v�h��k��n
n�kynyt.

--K�yk�� istumaan, pakotti herra itsens� sanomaan, kun ei lautamies

puhunut asiaansa, vaan j�i oven suuhun seisomaan.

--On tuota saanut istuakin, sanoi lautamies, mutta istuutui kuitenkin.

Tupakkaakin piti herran tarjota, vaikka paha aavistus alkoi yh�

karkeammin kierrell� rinnassa. Pulkkinen, herran ainainen puhetoveri ja
nytkin saapuvilla, sen n�ki, mik� herran mieless� kangerteli, h�n kyll�
tiesi lautamiehen asian ja seurasi viekkaalla syrj�silm�ll� kummankin
k�yt�st�.
--Hyv�nlainen on ilma ... ei ole suvikaan, vaan eip� niin nihki
pakkanenkaan, aloitti lautamies puheen, kun oli piipun sytytt�nyt ja
sit� siististi poltteli. H�n veteli lyhyit� laihoja savuja ja
tarkasteli piippuaan, viputellen koko ajan kenk�ns� k�rell�.

--Semmoinen on n�tti talvinen ilma, arveli Pulkkinen.

--Kotoap�ink� lautamies ajelee? kysyi herra.

--Kotoahan min� alkujani l�hdin t�n' aamuna ajelemaan.

--Onko ollut manuita paljon? tiedusteli Pulkkinen.

--Ainahan niit� on ollut manuitakin v�liin.

Piika toi kahvia kahdella kupilla, toisella Pulkkiselle, toisella

herralle.

--Tarjoo lautamiehelle.

Lautamiehen juodessa ei herra voinut olla kysym�tt�:

--Onko lautamiehell� minulle mit� erikoista asiata?

--Herrallehan sit� olisi.

--K�y, Pulkkinen, pois, niin saa lautamies...

--Eik� tarvitse menn� ... saa sen asian kuulla vierasmieskin.

Nyt oli Hellmanni varma siit�, ett� se oli manuu.

--Manatako meinaat? �s�hti h�n.

Lautamies kallisti viimeisen kerran teevadilta kahvia, asetti sen

p��lle paikoilleen kupin ja muutti polveltaan lusikan teevadille.
Sitten pani p�yd�lle kaikki, otti piipun lattialta, jossa se oli ollut
asetettuna tuolia vasten, ja sytytti. Vasta kun oli muutamia savuja
vet�nyt, sanoi h�n:

--Manata.

--Mist� hyv�st�? H�h? Kenenk� asiasta? Velastako? Olenko min� velkaa

kellek��n?

--Ei toki velasta v�h��k��n.

Lautamies nousi seisoalleen, pani piipun sijoilleen hyllyyn ja sanoi

varmalla, virallisella ��nell�:

--Vaan kunnianloukkauksesta, joka on tapahtunut viime viikon tiistaina

pit�j�n tuvalla, kutsun teit� oikeuden eteen siit� asiasta vastaamaan
ensi maanantaina taksoituslautakunnan puolesta kapteeni St�lhammar.

--Vai niin! Vai niin! Ohoh! Vai siit�! Hm! Herra oli joutunut aivan
h�milleen. Tuota oli h�n heti lautamiehen n�hty��n alkanut pel�t�,
mutta ei h�n tahtonut aavistuksiaan uskoa. Nyt se tuli niinkuin leimaus
pilvett�m�lt� taivaalta. Ja lautamiehen varmuus ja arvokkuus esti h�net
haukkumisiin h�r�ht�m�st�.

--Kunnianloukkauksesta? Vai niin! Miss� min� h�nt� olen loukannut?

--Tottapahan sen tiet�nev�t ne, jotka minua k�skiv�t teit� k�r�jiin

kutsumaan.

--Vaan tulenkos min� heid�n kutsuilleen?

--Omassa vallassannepahan se lienee...

--Kuka se k�ski manaamaan?

--Kapteeni minulle manuun antoi.

--Sano sille, ett� min� en tule ... ei tarvitse luullakaan! K�ske

pyyhkim��n pois kanne tuomarin kirjasta... Turha vaiva se on! I-ihan
turha vaiva!

Herra k�veli ep�vakaisesti ja levottomasti edestakaisin lattialla ja

vakuutti yh�, ettei h�n tule ja ett� on turha vaiva.

--Pit�� t�st� l�hte� ajamaan, sanoi lautamies ja heitti k�tellen

hyv�stins�.

Kun lautamies oli painanut oven kiinni, teki herra liikkeen l�hte�kseen
h�nen j�lkeens�. Mutta sitten k��ntyi h�n kuitenkin Pulkkisen puoleen.

--Kuule, Pulkkinen, luuletko sin� siit� mit��n olevan?

--En tunne min� lakia. Mahtaiskohan mit� olla...

--K�y kysym�ss� lautamiehelt�, mit� se arvelee... Mene nyt pian,

ennenkuin se enn�tt�� l�hte� ajamaan. Se jo p��stelee hevostaan irti.
Vaan el� kysy niin, ett� min� muka olisin l�hett�nyt. Ole
tiedustelevinasi niinkuin omasta puolestasi.

Sill'aikaa kun Pulkkinen n�kyi puhelevan lautamiehen kanssa, t�m�n

seistess� loimi k�dess�, jonka oli hevosen sel�st� ottanut rekeen
pannakseen, �kk�si Hellmanni tyhj�t kahvikupit p�yd�ll�. Julmistuen
siit� hy�kk�si h�n salin yli ruokasalin ovelle ja karjaisi sielt�
keitti��n piialle:

--Mit� hiiden h�vytt�myytt� se on, ettei kuppeja haeta pois? Siin�k�

sin� meinaat antaa niiden seistakin? Siin�k�? Etk� sin� vastaa, lunttu?
H�h?

--Herra Jeesus siunatkoon! Eih�n t�ss� viel� tullut--

--Viel�k� sin� vastustat? Jos suusi avaat, ajan sinut heti paikalla--!
Mars hakemaan!

Herra seisoi ovella ja osoitti h�net ojennetulla k�dell� ohitsensa

menem��n. Piika kiiruhti itku kurkussa kuppeja hakemaan, ja herra astui
h�nen kintereill��n. Koko ajan oli tyt�ll� se pelko mieless�, ett�
p�yd�n ��ress� se h�nen kuppeja ottaessaan ... silloin se tukkaan
tarttuu...

Mutta samassa tuli siihen Pulkkinen, ja piika p��si pujottautumaan

pakoon.

--No, mit� se sanoi?

--Sanoi olevan satain markkain sakot ja hyv�ss� lykyss� v�stinki�.

--E-ohoh! E-oo! El� valehtele! Ei se tied� ... se valehtelee ...

peloittelee...

--Eik�h�n mahtaisi lautamies tiet��?

--Ei se tied� paremmin kuin muutkaan... Enint��n jos on, niin on

viisikymment� markkaa! Vai v�stinki�! En min� usko, en ollenkaan min�
sit� usko!

Mutta uskoi sen herra kuitenkin, ja yh� enemm�n alkoivat h�nen silm�ns�
pelosta p�ly�. Pulkkinen teki l�ht��.

--Kuules, Pulkkinen, el�h�n mene ... kuinka suuren sakon sanoi se

olevan?

--Sanoi istuvan oikeuden haukkumisesta olevan satain markkain sakon,

mutta kuului se saattavan tuhansiinkin nousta. Eik� aina tunnu
rahallaankaan p��sev�n.

Herran tukka oli aivan ep�j�rjestyksess�, ja suun ymp�rys rev�hteli

kuin itkua aloitellessa.

--Satain ... tuhansien markkain sakko ... tuhansien markkain sakko, ja

ehk� viel� v�stinki�... Mutta ehk� ne vain peloittelevat t�ll�
manuulla? Luuletko sin�, ett� niill� on tosi mieless�? Mit�?

--Kysyin min� sit�kin lautamiehelt�, ja toden sanoi olevan.

--Tosi niill� on! Se niill� on ... ei ne heit�! On ne semmoisia susia

... kyll� ne on koko roistoja!

--Sit� arveli lautamies, ett� eik� nuo ehk� mahtaisi sovintoon ruveta,
jos maksaisi.

--Josko maksaisi?

--Ei kai ne ilmankaan...

--Eih�n ne ilman ... tiet��h�n sen ... vai ilman? Ei ne v�h��n

heitt�isik��n ... kyll� ne ottaa osaavat, kun kerrankin saavat ... on
ne semmoisia susia!

--Vaan p��sisih�n tuosta sill� lailla edes rahallaan.

--Jottako muuten v�stinki�?

--Miksip�h�n oikeus sen katsoisi ... sit� ei tied� edelt�p�in kukaan.

--Kyll� se sen siksi katsoo ... ei ne armahda ... niill� on kaikilla

vanhaa vihaa ... on ne semmoisia advokaatteja!--Voi t�t� onnettomuuden
kohtausta, voi t�t� onnettomuuden kohtausta!

Tukkaansa repien ja vaikeroiden k�veli Hellmanni sinne t�nne kaikissa

huoneissa. Pulkkinen teki l�ht�� moneen kertaan, mutta herra ei h�nt�
p��st�nyt.

--Minnek� sinulla on semmoinen kiire ... ei sinulla ole minnek��n

kiirett� ... odotahan nyt, el�h�n mene! Istu siihen tuolille!

--Eik�h�n teid�n sittenkin olisi parasta menn� sovinnoille.

--Kyll� se on se parasta, se se on parasta! Mene, Pulkkinen, ja k�ske

valjastamaan! Sano, ett� heti valjastavat! Voi t�t� onnettomuuden
kohtausta!

Kaikki talonv�ki kummasteli herran siivoa l�ht��, piika kaikista

eniten. Ei mink��nlaista komentelua, ei huutoa, eik� haukkumisia,
niinkuin aina ennen. Niin liikkui ja k�p�steli herra kuin vanha ukko,
ja reen per��n istuessaan h�n yhk�isi kuin sairas.

--Annahan ohjakset t�nne, sanoi h�n surkealla, miltei n�yr�ll� ��nell�

rengilleen, ja k�ski hitaasti hevostaan.

--Niinp� se nyt oli kuin uitettu koira, tuumasi renki Pulkkiselle

katsellessaan is�nt�ns� l�ht��.

Mutta herra ajoi tiet� my�ten ja oli mielest��n onnettomin ihminen

maailmassa. H�n oli vihattu ja vainottu. Kaikki olivat liitossa h�nt�
vastaan. Kun yhdet alkavat h�nen kanssaan k�r�j�t� k�yd�, niin muut
per�st�. Saa niit� aina syit� miehen p��lle, kun niit� vain hakemaan
rupeaa. Ei niin hyv�� miest�, jota ei syyhyn saa, kun k�ytt�� juonia ja
advokaatteja...

H�n oli laskeutunut j��lle, jossa alkoi k�yd� kipakka tuuli, samalla
kuin piiskasi j�iden sekaista lumir�nt�� alas taivaalta vasten kasvoja
ja korvanlehti�. Sivulta p�in k�vi tuuli ja j��hdytti ensin oikean
olkap��n ja koko kyljen, siit� tunki l�pi vasempaan puoleen ja
v�hitellen koko ruumiiseen.

R�nt� kasteli kauluksen ja valoi siit� m�rkyytt� alas kaulalle ja

poveen. V�risytti ja puistatti, niinkuin olisi tahtonut karistaa
nivelet erilleen toisistaan.

Paha omatunto k�ytti hyv�kseen turvattoman makuista mielialaa ja alkoi

kumeasti kolkutella sielt� t��lt�, niinkuin olisi sillan alta pyrkinyt
yl�s tulemaan. V�hitellen sai se siin� longistetuksi el�m�n muutamista
pahoista paikoista suurille raoille. Niist� irvisti hampaitaan moni
teko, joka oli kauan aikaa ollut piiloon painettuna ja viimein kokonaan
mielest� unohtunut. Tuskastuen yritti h�n v�kisin kirist�� raot kiinni,
mutta kuta enemm�n h�n sit� koetti, sit� enemm�n repesiv�t ne
toisistaan hajalleen. Silloin koetti h�n olla huomaamatta eik� ollut
mit��n n�kevin��n. Kyll� h�n tiesi, ett� h�nt� joku tahtoi peloitella.
Vaan ei se h�nest� sill� lailla liiaksi hy�tyisi!

Uhka ei kuitenkaan auttanut, eiv�tk� pahat paikat ottaneet

sulkeutuakseen. Silloin sai arkuus vallan ja pani sielun vapisemaan
sit� mukaa kuin vilu tuli tuntuvammaksi ja kuta kipe�mmin j��rakeet
kasvoja ruoskivat. Ihan tuntuvin kourin kiristi mielt� se ajatus, ett�
kostaja on kimppuun k�ynyt ja ett� se se on kaikki n�in laittanut. Se,
eik� muu mik��n, h�nen silm�ns� sokaisi ja pani h�net haukkumaan siell�
pit�j�ntuvalla, antaakseen siten vihamiehille vallan. Se on viekas ja
taitava, kamppaa jalallaan ja kaataa silloin juuri, kun ei arvaa
v�h��k��n varoa.

Vaistomaisesti alkoi h�nen mielens� siin� haparoida jotain asetta,

jolla voisi torjua kostajata luotaan ja jonka avulla saattaisi itse��n
puolustella. Kauan etsitti, ennenkuin l�ytyi, mutta viimein johtui
mieleen kuitenkin semmoinen hyv� teko, joka aseeksi kelpasi. Ja
pit�m�ll� piti h�n edess��n ja k��nteli joka taholle ja riiputteli ja
heilutteli kuin linnun pel�tti� sit�, mink� oli saanut k�siins�. Vanha
kerj�l�isvaimo se oli, h�n oli sen kerran t�ll� samalla sel�ll�
ajaessaan tavannut ja ottanut paleltumasta rekeens�. Lapsensa kanssa
oli vaimo umpea tiet� paarustellut ja siihen olisivat paleltuneet
kohta, ellei h�n olisi heit� auttanut, rekens� per��n pannut ja
nahkasilla peitt�nyt. Itse oli viel� kuskille istunut, vaikka oli kova
pakkanen ja kipakka viima. Sill� lailla oli kotiinsa ajanut, ja siell�
oli vaimo saanut sy�d� ja sairastaa toista viikkoa, ja lapselle oli
v�list� annettu vehn�st�kin niinkuin my�skin vaimolle itselleen kahvia.
Eik� vaimo lapsineen ollut edes oman pit�j�n kerj�l�isi�; jostakin oli
kaukaa Pohjanmaalta, ja h�n tiesi kertoa kaikenlaista herran
kotipuolesta. Hyv� h�n oli ollut hierojakin ja hieronut olikin herraa
ja koko talonv�ke�. Mutta hyv� ty� pysyi hyv�n� ty�n� kuitenkin, sill�
olisi niit� hierojia ollut omassakin aluskunnassa.

T�t� muistellessa kohentui mieli, ja irvallaan olevat raot n�yttiv�t

vet�ytyv�n kiinnemm�ksi. Samassa oli j��matkakin loppunut. Hevonen,
joka oli t�h�n asti hiljaa umpiteit� kulkea kituuttanut, kiskaisi
yht'�kki� reen neliss� rantat�rm�lle, kello kilahti kiihke�sti aisassa,
ja painavat ajatukset haihtuivat seurasta.

--Hevonen! huusi h�n ja sujahdutti sit� suitsillaan parempaan vauhtiin.

Mit� hulluja h�n t�ss� syntej��n hautoo! Ei h�n ole sen pahempi kuin
muutkaan!

Ja kun herra l�heni kapteenin taloa ja ajaa karahutti pihaan, olivat

kaikki �skeiset raot painuneet visusti toisiinsa, niin ett� omantunnon
p��llys oli kuin hyv�sti kiinni juotettu silta. Ei rakoja n�kynyt eik�
rakojen juotoksiakaan. Kaikki oli yht� sile�� levy�.

IV.

Kapteenin luo oli tullut vallesmanni vieraaksi v�h�� ennen kuin

Hellmanni ajoi pihaan.

--Siin� susi, jossa ... tuossa h�n nyt on! huudahtivat molemmat, kun
n�kiv�t Hellmannin kartanolle ajavan.

--H�n tulee sovinnoille ... me siis teemme, niinkuin t�ss� puhuttiin...

Siit� tulee hyv� juttu!

Se mahtoi olla jotain hauskaa, koska kumpainenkin salaper�isesti nauroi

sis��np�in.

--Tst! H�n on jo porstuassa! Pid� hyv� miini ... min� kuuntelen t��lt�
koko ajan...
Parahiksi ehti vallesmanni pujahtaa toiseen huoneeseen, kun Hellmanni
astui sis��n.

Jotenkin rehev�sti h�n tuli ovesta ja heitti hattunsa ja rukkasensa

tuolille.

--Hyv� p�iv�! sanoi h�n yht� leve�sti kuin h�nen tapansa oli.

Kapteeni oli kiireesti istuutunut p�yt�ns� ��reen, sukaissut silm�lasit

nen�lleen ja oli nyt jotain lukevinaan. H�n n�kyi kyll� vieraan tulon
kuulevan, mutta vasta jonkun aikaa viivytty��n nosti h�n p��ns�
katsellen tulijata lasien yli.

--P�iv��, vastasi h�n kylm�sti ja hitaasti, samalla v�h�n kummastellen,

ja liikkumatta paikaltaan.

Herra oli aikonut asettautua niinkuin kaikki olisi ollut entisell��n,

mutta vastaanotto vei heti h�nelt� sen varmuuden, jonka oli ollut
saamaisillaan. Koetti h�n kuitenkin sit� yll�pit�� mennen k�tt�
antamaan. Vaikka is�nn�n k�denpuristus oli laimea, niin teki h�n
sent��n viel� sen, ett� istuutui k�skem�tt� sohvaan. Arasti alkoivat
h�nen silm�ns� kuitenkin p�ly� ymp�ri huonetta, kattoon ja seinille,
kun ei kapteeni aloittanut puhelua. T�m� vain istui paikoillaan, p��
poisp�in k��nnettyn� peitt��kseen nauruaan, jota oli vaikea pid�tt��.

--Onko mit��n, jolla voin velje� palvella? kysyi h�n vihdoinkin hyvin
totisesti.

--Se nyt on se ik�v� juttu... El� ole mill�sk��n ... annetaan sen
olla ... mit�s me tyhj�st� k�r�j�im��n, yhden pit�j�n miehet!

Ja h�n koetti hymyill� ja teki k�dell��n halveksivan liikkeen koko

asialle.

--Se on hyv�, ett� veli my�nt�� sen ik�v�ksi asiaksi. Ik�v� se todella
onkin ... varsinkin meille.

--Niin on, elk�� huoliko siit� sen enemp�� ... mit�s joutavata ...
sovitaan pois!

--Vai niin, vai olisi veli taipuvainen sovintooni Hm!--Vai olisi veli
taipuvainen sovintoon! Hm! Jahah! jahah! Se ilahuttaa minua.

--Niinp� niin, mit�s siit� k�r�j�t� k�ym��n semmoisesta ... se on niin

kovin pieni asia ... eik� siit� muuta hy�ty� ole, kuin ett� se vain
her�tt�� tarpeetonta juorua... Saahan se olla?--olkoon puhuttu!

Kapteeni istui yh� p�� poisp�in k��nnettyn�, mutta vilkaisi kuitenkin

tuon tuostakin oven rakoon, jossa kiiluili vallesmannin toinen silm�.

--Hm! ryk�isi h�n taas ep�m��r�isesti. Tiet��k� veli, millainen

edesvastuu tuollaisesta menosta on meid�n laissamme m��r�tty?

--En min� tied�, mutta ei suinkaan se ... ei kai se suurikaan... En

bagatelli...

--Se on sen mukaan, mink� nimen kukin millekin asialle antaa. Ehk� min�
saan luvan n�ytt�� asiata koskevan lainpyk�l�n ... ole hyv� ja tule
lukemaan.
Kapteenilla oli jo lakikirja auki m��r�tylt� kohdalta, ja h�n asetti
sen p�yd�n nurkalle. Hellmanni tuli p�yd�n ��reen seisomaan, mutta
pyysi kapteenia lukemaan...

--Minulla kun ei ole lasisilmi�, sanoi h�n syyksi.

--�Keisarillinen asetus v��r�st� ilmiannosta ja _muusta

kunnianloukkauksesta_, annettu marraskuun tjuguseks p�iv�n�
adertonhundra sekstiseks�, luki kapteeni seuraten teksti� sormellaan.

--�Sjette paragrafen: kukin, joka tarkoittaa alentaa toista h�nen

kansallisessa arvossaan taikka _v�hent�� luottamusta h�neen siin�
toimituksessa_ tai elinkeinossa, jota h�n harjoittaa� ... sen sin� olet
juuri _tehnyt_...

--Niin, niin, no ent� sitten...

--�joko puheella tai merkeill� tai kirjallisella esityksell�, jota h�n

levitt�� tahi levitytt��, v��r�sti syytt�� h�nt� vissist� rikoksen
lajista tai semmoisesta teosta, joka voi h�nelle saattaa toisen
ylenkatseen, rangaistakoon herjauksesta kuritushuoneella kahdesta
kuukaudesta kahteen vuoteen taikka vankeudella yhdest� kuukaudesta
yhteen vuoteen taikka sakoilla viidest�kymmenest� tuhanteen markkaan
saakka.�

--Jahah! Hm! Vai niin. Vaan onko t�m� t�m�n aikuinen laki...?

--Se on vasta vahvistettu. Katso itse.

--Niin, niin ... niinp� n�kyy olevan...

--Se on ankara pyk�l�.

--Vaan eik�s siin� ole alin m��r� viisikymment� markkaa sakkoa?

--Se ei t�ss� tapauksessa voi tulla kysymykseenk��n. Istuvan oikeuden

herjaaminen on p�invastoin katsottava ankarimman m��r�yksen mukaan...

--En min� usko sit�.

--P��tt�k��n oikeus sen, jos et usko.

--On siin� �f�rmildrande omst�ndigheter�... Min� en ollut oikein

selv�...

--Olit sin� selv�, sen huomasi jokainen, ennenkuin aloit haukkua.

--En min� ollut selv� ... min� k�vin ulkona sill� v�lill�...

--Omituista tosiaankin, ja minulle kun on kerrottu, ettet siell� muuta

tehnyt kuin �rjyit hevosellesi...

Hellmanni ei osannut mit��n siihen. H�n oli ��neti ja pureskeli

partaansa.

--Niin no, sovitaan se nyt sitten ... mink� t�hden te ette saata
sopia...
--Kyll�h�n min� puolestani ... en pid� niin suurta v�li� koko
asialla ... saatan sen min� sopia, vaan en tied�, kuinka...

Hyv�n mielen hyr�hdys p��si herran kurkkutorvesta, ja kiitellen

kapteenia tarttui h�n h�nen k�teens�...

--Tack bror! Tack bror!

--Ei kiitt�mist�! Min� puolestani, sanoin min�, vaan en tied�, kuinka

muitten laita on. Vallesmannin on pahempikin. H�nt� sin� loukkasit
enemm�n kuin ket��n muuta.

Herra luuli jo pihdist� p��sseens� ja nyt se kiristi h�nt� entist�

kovemmin.

--Parasta on sent�hden, jatkoi kapteeni, ett� ajat nyt heti kohta h�nen
puheilleen ja koetat pyyt�� h�nt� sovintoon...

--Min� l�hden, min� l�hden heti paikalla ajamaan ... ehk� h�n
suostuu ... mit� luulet? Etk� luule, ett� h�n suostuu?

--Saattaapa suostua...

--Eik� h�n ole mit��n sanonut?

--En min� ole h�nt� tavannut sitten viimeisen...

--No, mit� h�n silloin? Oliko h�n vihainen?

--Kyll� h�n silloin oli julman vihainen...

--Vihainen se on ... se on vihainen ja syd�mikk�. Mutta eik�h�n tuo

kuitenkin rupeisi sopimaan? Etk� luule, ett� h�n rupeisi?

--Sit� ei voi tiet��.

--Min� ehk� l�hden h�nen luokseen ajamaan ... mit� arvelet,

menenk�h�n?'

--En tied�, kuinkahan olisi parasta.

--Kyll� min� l�hden sinne heti paikalla. En k�y kotonanikaan ... ajan
ohitse sinne suoraan. Sin� olet, veli, hyv� mies. En min� toista
semmoista miest� tunne ... en totta tosiaan min� tunne.--Hyv�sti nyt!
K�y, hyv� veli, minunkin talossani... Sin� niin harvoin meill� k�yt,
vaikka me ollaan yhden pit�j�n miehi�... Vaan hyv�sti nyt!

--Minnek� sinulla on semmoinen kiire ... istu nyt ja polttele!

--Ei, ei, kyll� min� polttaisin ... kiitoksia paljon ... mutta en min�
nyt t�ll� kertaa ... minun pit�� joutua sen vallesmannin luo...

--Eih�n tuo nyt niin j�niksen sel�ss� liene...

--Jos enn�tt�� l�hte� pit�j�lle tai niin poisp�in ... niin ett� kyll�
minun t�ytyy ... anna nyt anteeksi...

--No, hyv�sti sitten...

--Hyv�sti, veli, sano vaimollesi terveisi� ja k�y talossa...

Notkeana ja h�tik�iden l�hti herra ulos, ja samassa tuli vallesmanni

piilostaan. Yhdess� katsoivat he kapteenin kanssa ikkunasta, kuinka
Hellmanni p��sti hevosensa irti tikapuista ja l�hti kiireesti
r�nt�sateeseen ajamaan.

Tuskin oli tulta viritetty, kun Hellmanni iltah�m�riss� ajaa uudelleen

kapteenin pihaan...

Kapteeni ja vallesmanni istuivat totilasin ��ress�, kun kompuroimista

ja lukon haparoimista kuului porstuasta. Viimein ty�nt�ytyi sielt�
kulmakarvojaan my�ten lumeen tahrattu mies.

--Hyv' iltaa, sanoi Hellmanni arasti.

--Hyv�� iltaa, hyv�� iltaa, vastasivat toiset yst�v�llisesti. Veli on

hyv� ja k�ypi istumaan.

Ep�ilev�sti mulkoillen vuoroin kumpaankin ja m�rk�� partaansa

sormillaan kampaillen istui Hellmanni tuolille sohvan viereen. Is�nt�
tarjosi tupakkaa ja totia, mutta h�n ei kumpaakaan ottanut. Sitten
jatkoivat kapteeni ja h�nen vieraansa verkkaista keskusteluaan hyvist�
ja huonoista s�ist�, lumipyryist� ja pakkasista, koettaen Hellmanniakin
siihen vet��. H�nen t�ytyi siihen silloin t�ll�in ottaa osaa, saamatta
omaa asiaansa esille. Vihdoin meni kapteeni pois huoneesta totivett�
noutamaan ja silloin k��ntyi Hellmanni vallesmannin puoleen.

--Min� k�vin siell� teill� sen asian t�hden ... kyll� kai se on
kapteeni puhunut?

--Ei, mik� asia se on?

--Se on tuo, joka tapahtui siell� pit�j�ntuvalla ... silloin ...

kyll�h�n sin� sen muistat...

Vallesmanni polttaa tupsutteli piippuaan koko ajan.

--Sek�?--Vai niin ... mit�s siit�?

--Min� kun olen saanut manuun sen t�hden ... vaan ei anneta sen menn�
oikeuden eteen...

--Mit� varten ei? Siell�h�n se ehk� parhaiten riita ratkeaa...

--Ei, ei anneta menn� ... sovitaan pois hyvin� miehin�...

Yh� polttaa tuhutteli vallesmanni piippuaan eik� puhunut siihen mit��n,

niin ett� Hellmanni oli pakotettu viel� lis��m��n:

--Ja kyll� min� maksan sopiaisiakin, jos niit�...

--Hm!--Ei se ole sill� hyv� ... sin� haukuit minua pahasti, sin� sanoit
minua roistoksi, juomariksi, huorintekij�ksi...

--En min� huorintekij�ksi sanonut...

--Etk� sanonut? vihastui jo vallesmanni, teetk� tyhj�ksi, ettet

sanonut? Kaikeksi siksi sin� haukuit ja viel� paljoa pahemmaksikin ...
sin� syljit silmillenikin minua, ruunun virkamiest�, istuvan oikeuden
edess�...

--Enh�n min� muuta kuin pudotin pikanellin lattialle ... n�inik��n...

--Vai pudotit? Noin v��nsit poskestasi etusormella ja l�hetit minua

kohti ... onneksi meni se kuitenkin sein��n eik� sattunut, mutta sit�
ei oteta lukuun, ettei se sattunut, kunhan kerran tarkoitit. Yrityskin
rangaistaan rikoslain mukaan--murhanyritys. Se sinun pit�isi tiet��,
etten min� sied�, etten min� sied� julkista pilkkaa teht�v�n
j�rjestyksen ja yleisen turvallisuuden yll�pit�j�st� ja valvojasta!
Tied�tk� sin�, mik� edesvastuu on semmoisesta?

--Kyll� min� sen tied�n ... suuri siit� on edesvastuu ... mutta se kun
tapahtui minulta kiivaudessa enk� min� tied�, mit� min� kiivaudessani
teen...

--Se ei minua liikuta! Ratkaiskoon oikeus asian... Vallesmanni oli

todellakin kiivastunut tapausta muistellessaan, ja vihaisesti k�veli
h�n kahak�teen lattiata pitkin. Hellmanni k�veli h�nen per�ss��n ja
puhui aina k��nteen kohdalla.

--El�, hyv� veli, anna menn� sen oikeuteen ... peruuta pois, veli
kulta, manuu ... min� maksan sopiaiset ... peruuta, hyv� veli ... johan
lupasi kapteenikin sopia ... eik�s luvannut?

--Lupasinhan min�, sanoi kapteeni asettaessaan vesikannua p�yd�lle.

--Mink� t�hden sin� et sitten saata ... anna, hyv� veli, se

anteeksi ... el� saata minua onnettomuuteen ... kyll� min� maksan,
mink� tahdot...

--Maksatko niin paljon kuin min� tahdon?

--Niin, niin, kohtuuden mukaan...

--Kyll� sinun kohtuutesi tiedet��n ... et sin� ilman k�r�ji� maksa

penni�k��n!

--Min� maksan ... min� maksan heti paikalla! Paljonko tahdot?

--Mutta muuten niin ei maksu ole suinkaan p��asia, sanoi kapteeni.--

P��asia on anteeksipyynt�...

--Johan min� olen teilt� pyyt�nyt, ja pyyd�n min� viel� uudelleen...

--Meilt�? Mit� se auttaa, jos sin� meilt� pyyt�isit vaikka ik�si

anteeksi, kun siin� on kuitenkin koko lautakunta sovitettavana?

--Lautakunta?

--Niin juuri, lautakunta! Kaikkiahan sinun haukkumisesi koski, ja

jokainen heist� on pyyt�nyt minua asianajajakseen...

--Voipa sitten sent��n! Voipa, voipa sitten sent��n! Kyll�h�n min� nyt
hukassa olen, ikuisessa hukassa ja onnettomuudessa ... voipa, voipa
sent��n!

Kun vallesmanni oli aikansa nauttinut toisen valituksista ja

voivotuksista, sanoi h�n:

--No, jos min� hyv�ss� tahdossani koettaisin auttaa sinua. Mutta

muista, ett� hyv�ss� tahdossani, sill� et sin� sit� ole ansainnut.

--Voi, auta, hyv� veli... el� sorra...

--Etk� _sin�_ ole ket��n sortanut?

--En min� ole...

--Etk� nylje ja nahkaa esimerkiksi m�kkil�isi�si...?

--Kuule, Rothberg, huomautti kapteeni v�liin, mit� se meihin kuuluu,

kuinka h�n on m�kkil�istens� kanssa ... se on heid�n oma asiansa...

--No, niin on, niin on... Mutta niinkuin sanoin, niin saatan min�
koettaa, vaikken tied�, kuinka k�y. Vaan jos suinkin voin, niin koetan
p��st�� sinut pulasta.

--Koeta, hyv� veli, koeta ... puhu lautamiesten kanssa ja houkuttele ne

sopimaan.--Eik�s niist� ole muutamat sinulle velkaakin?

--Ei t�ss� pakkokeinoja k�ytet�!

--No ei, no ei, ei pakkokeinoja...

--Ainoa, jonka luulen auttavan, on julkinen anteeksipyynt�.

--Niin, niin...

--Sit� ainakin min� vaadin omasta puolestani ja samaa luulen

kapteeninkin vaativan...

--Vaadin, sanoi kapteeni nen� lasin sis�ss�, totia ryyp�tess��n.

--Ja samaa vaatii jokainen lautamieskin.

--Niin, niin...

--Sanalla sanoen: sinun t�ytyy siis julkisen seuran l�sn�ollessa pyyt��

anteeksi kaikilta meilt�, joita olet t�rke�sti loukannut.

--Niin, niin, kyll� min�, kyll� min� sen teen ... milloinkas min�?

--Parasta on, jos j�t�t asian kokonaan minun huolekseni, muuten

se ei...

--Sinun huoleksesi ... toki kaiketikin...

--T�m� asia tulisi olemaan oikeuden edess� ensi maanantaina ... sen
edellisen� iltana voit sin� tulla k�r�j�kartanon saliin, jonne min�
kutsun asianomaiset ynn� vieraiden miesten kanssa...

--El� kutsu vieraita miehi�...

--Se on sinun hy�dyksesi, ja muuten asian laillisuus sen vaatii.

--El� kutsu kuitenkaan kovin monta ... pari kolme...

--Se on minun asiani!

--Niin, niin...

--Ja sen sijaan, ett� sin� kullekin maksat eri sopiaisrahat, koetan
min� houkutella heit� tyytym��n siihen, ett� vietet��n t�t� iltaa
asianomaisen kustannuksella v�h�n hauskasti...

--Niin, mitenk� tuota--?

--Niin, ett� min� hankin jonkun, joka laittaa illalliset, sopivat

ruokalajit ja sit� paitsi juomia tarpeen mukaan...

--Niin, niin...

--Suostutko siis siihen?

--Niin tuota ... vai niin... Ei kai se?... kuinka se...? Min� en ole
niiss� semmoisissa ollut, mutta tulisiko ne, niinkuin sanotaan, kestit?

--Kestitk�? Se on sit� my�ten, miten tahtoo nimitt�� ... no, jaa,

kestit! Ent� sitten?

--Ei mit��n, ei mit��n... Ei sit� edelt�p�in taida tiet��, kuinka

kalliiksi ne...?

--Sit� min� en tied�, mutta jos s��lit muutamia kymmeni� markkoja, niin
ann' menn� k�r�jiin ... sama meille on!

--Ei, enh�n min� siit� puhukaan, etten min� ... ilmanhan min�
vain ... kyll�h�n se sopii niin... Joo... Hm!

Asia oli siis p��tetty, ja v�h�n aikaa vaiti oltua alettiin puhua
muusta. Hellmannilta se ei kuitenkaan sujunut. H�n oli kovin
hajamielinen ja sammutti v�h�n v�li� piippunsa, jonka kapteeni oli
pakottanut h�net sytytt�m��n. V�h�n aikaa istuttuaan h�n nousikin,
heitti hyv�stins� ja l�hti ulos.

Mutta porstuassa k��ntyi h�n takaisin ja pyysi ovelta vallesmannia

tulemaan, sill� h�nell� olisi viel� v�h�n sanomista...

--Tuota ... sit� min� ... niin ett� ... ettei niihin kesteihin, kun ne
tulee, ettei menisi puhdasta rahaa liian paljon ... minulla on ollut
tiukka rahasta nyky��n ... niin saisi sanoa kievarin em�nn�lle, ett�
tulisi meilt� hakemaan lihaa ja kalaa ja maitoa ja saisi meilt�
ruuanlaittajankin, joka on pitoja ennenkin laittanut ... vaikkei kai
n�m� pidot tulekaan ... niin, niin...

--Kuule, veli, sanoi vallesmanni, ehk� me j�t�mme ne asiat kievarin

em�nn�n huoleksi ... jos et raski n�in, niin menn��n sitten k�r�jiin,
niin sill�h�n n�ist� p��set...

--Ei, ei mill��n lailla ... en min� ... hyv�sti vain...

--Sk�l d� p� den saken! sanoi kapteeni, kun Hellmanni oli mennyt.

--Sk�l! vastasi vallesmanni.

Mutta ep�m��r�isiss� tuumissa ajoi herra y�t� my�ten kotiinsa p�in. Tie
oli ummessa ja kulku hidasta. Alkutaipaleesta kiirehti h�n hevostaan,
ja kun se ei auttanut, kiivastui h�n ja l�i ruoskalla. Hevonen pukkasi
muutaman laukan, mutta luhnahti kohta takaisin k�velyyn syviss�
nietoksissa. Niin ett� herran t�ytyi tyyty� k�ym�kyytiin.

Kahdenlaiset ajatukset h�nt� vuorotellen kiusasivat kahdella asialla.

Se ensiksikin puri ja j�yti kauheasti mielt�, ett� h�n oli ollut
toisten pilkanteon alaisena ja ett� yh� viel� mahtoi tulla olemaan. Ja
sitten huolestutti toiseksi se, mit� kestit tulevat maksamaan. Neh�n
saattavat nousta niin korkealle, kuin toiset tahtovat. Onhan niill�
valta m��r�t� ruuat ja juomat ja kutsua vieraat. H�n koetti laskea
yksikseen, ket� he voisivat kutsua, mutta ei h�n tohtinut niin suurta
summaa p��h�n asti ajatellakaan, kuin siihen h�nen mielest��n
tarvittiin. Yht'�kki� iski h�nen mieleens� Oulun kauppaneuvoksen kestit
samppanjoineen ja j�lkiruokineen... Mutta ei nuo tuollaisia kuitenkaan?
Ei nuo niin julki jumalattomia lie? Mutta mik� ne tiet��? Onhan niill�
valta vaikka mihin ... ja niill� on vanhaa vihaa...

Loppumatkan h�n miltei vaikeroi itsekseen tuosta pelosta. Ja kun

viimeinkin tuli kotiinsa, k�ytt�ytyi h�n kuin sairas. Yhki ja puhui
surkealla ��nell�, otsa rypyss�. Rouvan piti auttaa turkit ja muut
vaatteet p��lt� pois ja vet�� p��llyskeng�t jalasta.

--Mik� sinun on? Mihink� kohtaan sinuun koskee? koetti rouva kysell�,
mutta herra ei vastausta antanut.--Koskeeko p��h�n? Vai ehk� olet
vilustunut? Jos min� k�skisin keitt�� teet�?

--Ei tarvitse...

--Hierominen sinulle ehk� hyv�� tekisi... se on varmaankin se sinun

vanha kaulatautisi, annatko min� koetan...

--Mit� helvetti� sin� hommaat siin� ... anna minun olla rauhassa...!

Vihoissaan rep�isi herra turkin takaisin hartioilleen, rynt�si paukkuen

ulos ovesta ja riensi omaan kamariinsa. �k�isesti sulki h�n oven,
k��riytyi turkkiinsa ja heitt�ytyi sohvalleen maata.

V.

Oli yleinen riemu pit�j�n herroissa, kun tuli kuuluksi, ett� Hellmanni
oli pakotettu pit�m��n kestit, joihin vallesmanni sai kutsua vieraat.
Jokaisella oli jotain �k�� hovin herraa kohtaan, jos ei muusta, niin
siit�, ett� h�n oli rikas, ja nyt nautittiin siit� herkusta, miss� vain
kaksi miest� yhteen sattui. Ja joka talossa, mihin vallesmanni
uutisensa kuletti, hykerrettiin k�si� hyv�st� mielest�, ja sek�
tullessaan ett� l�htiess��n sanoi vallesmanni samat sanansa:

--De' ... de' fr�jdar mej �nda intill lillt�n, den h�r historien...
[T�m� ilahduttaa minua pikkuvarvastani my�ten, t�m� juttu...]

--Se on oikein sille! k�vip�s kerran satimeen sekin kettu! lis�siv�t

aina toiset.
Vallesmanni oli kutsunut kaikki tuttavansa �vieraiksimiehiksi� pitoihin
ja muut asianomaiset olivat tehneet samoin. Niin ett� kun k�r�jien oli
alkaminen juuri samaan aikaan, kaikki kirjurit, asianajajat, tuomarin
apulaiset, lautamiehet, siltavoudit ja muut siihen aikaan koossa olevat
henkil�t kielt��n lipoen valmistuivat iloista iltaa viett�m��n
Hellmannin herran kustannuksella. Paitsi heit� oli tuomari, tohtori,
apteekkari ja puolikymment� maakauppiasta my�skin pyydetty samaan
tilaisuuteen saapumaan.

Kirkonkyl� oli kuin pieni kauppala, jossa muun muassa oli kestikievari
ja sen yhteydess� ravintola. T�m�n suuri sali, jota my�skin
k�r�j�huoneena k�ytettiin, oli t�t� iltaa varten muutettu kestituvaksi.
Oikeuden p�yt� oli siirretty sein�m�lle ja tuomarin istuin samaten.
Raamattu ja lakikirja oli nostettu yl�s p�lyisen kirjakaapin
korkeimmalle hyllylle. Sen sijaan oli kannettu keskelle lattiaa
valkeilla liinoilla katettu tuvan suuri leipomap�yt�, jonka ��ress�
piti ensin sopiaismaljat juotaman ja sitten illallinen sy�t�m�n. Pitkin
seini� oli aseteltu pienempi� p�yti�, joiden p��lle totineuvot
kannettiin ynn� paperossipuntit ja tuhka-astiat. Kaikki piti olla kuin
kesteiss� konsanaan, ja vallesmanni ei ollutkaan k�skenyt laittaa
illallista, vaan tilannut �_supeen_�.

Kestikievarin em�nt� j�rjesteli piikansa avulla maljalaseja pitkin

p�yd�n reunaa, ja is�nt�, samalla my�skin maakauppias, kantoi
puodistaan paperosseja pienille p�ydille ja kaateli pullosta konjakkia
karahveihin.

--Haetko illalliseksi hummeria kellarista? kysyi is�nt�.

--Haenhan min� ... ei siit� muuten kuitenkaan n�y erilleen p��sev�n ...
antaa Hellmannin kerran maksaa meillekin...

--Joutaa maksaa... Oulusta tuo aina tuopikin kaikki tavaransa,

suolansakin ... mutta j��p�s kerran jokunen rikkautta meid�nkin
puotiin.

--Kyll� se on koko roisto se Hellmanni...

--Hyv� on sekin, puuttui piika puheeseen, hyv� on, mutta ei ole

parempia muutkaan...

--Mitk�s?

--Nuopa herratkaan, vallesmannit ja ne, kun suotta t�mm�iset

maksatetaan.

--Olikos sen pakko haukkua?

--Ei haukku haavaa tee. Ja hyvin ne sen ansaitsee. Jos min� olin
haukkumassa, niin haukuin viel� enemm�n.

--Panenko monta punttia n�ille p�ydille kullekin ... kaksiko?

--Pane kolme nelj� ... kuta enemm�n panee, sit� enemm�n menee ... jos
on vara ottaa, niin ottavat aina uuden ja heitt�v�t entisen puoleksi
poltettuna pois...

--No, johan min� olen monta kertaa sanonut, ett� sin� olet v�list�
viisaampi kuin min� ... ei ole monella niin viisasta eukkoa kuin
minulla.

Lihava em�nt� nyk�isi kylkeen piikaansa, iski h�nelle silm�� ja suhahti

pilkallisesti:

--Puhuu, niinkuin h�n se muka t�ss� kuitenkin ... pyh!

Em�nn�nh�n olikin puoti ja kaikki, ja h�nell� oli valta talossaan.

Puotipojan oli h�n toiseksi miehekseen ottanut ja yh� h�n itse hallitsi
ja vallitsi.

Mutta noin seitsem�tt� k�ydess� illalla alkoi ajaa vieraita pihaan.

Vallesmanni tuli ensiksi niinkuin is�nt� ainakin ja vastaanotti toiset.
Tultuaan komensi h�n lyhdyn porstuaan, k�ski asettaa lis�� kynttil�it�
p�ydille ja ikkunoille, jotta osaisivat vieraat kohti tulla ja ett�
n�kyisi maantiellekin, ett� t��ll� on pidot niinkuin h��t mitk�kin.
Mit�s tyhj�st� s��st�misest�! Ei ole k�yh� maksamassa!

--K�yk�� vieraat peremm� ... astukaa vain sis��n ... ja heti pieni
konjakkari kylm�st� tultua ... tuokaa sokeria ja kylm�� vett�!...
Kippis!--T��ll' on tupakkaa, sikareja ja paperosseja, kumpaa vain
haluttaa ... olkaa hyv�t! kehoitteli vallesmanni tulevia ja vei
vieraansa per�lle.

Tohtori tuli, toi suuren mahan mukanaan. Tuli tuomari ja pani nen�ns�
torvena soimaan. Apteekkari hiipim�ll� niinik��n saapui, hatustaan
huolissaan, minnek� sen panisi, ja kun sai sille sijan ikkunalla
kukkien takana, ryhtyi heti partaansa ja kauan sit� kampaili liivin
taskussa s�ilytett�v�ll� kammallaan ... sen tehty��n vasta paperossin
sytytti ja yhtyi muiden seuraan. Kapteeni l�ydytt�ytyi h�nkin suuressa
sudennahkaturkissa, josta selvitty��n astui peremm�lle huonetta
siistiss� takissa, parta huolellisesti ajettuna, j�lell� vain
s��nn�lliset viikset, ja k�dess� oma piippu. Sit� mukaa sitten muut
kaikki, niin lautamiehet kuin kirjurit, asianajajat, tuomarin sihteerit
ja muutamia pit�j�n rikkaimpia is�nti�.

Vallesmanni kehoitteli yh� istumaan ja polttamaan.

--Istukaa ja polttakaa ja olkaa niinkuin kotonanne! sanoi h�n

sanomistaan ja lis�si erikseen kuiskaamalla jokaisen korvaan,
viekkaasti hymyillen:

--Ei ole _kunniavieras_ viel� tullut, mutta ei se mit��n ... saatetaan

t�ss� silt� alkaa.

--Kunniavieras! purskahtivat kaikki nauramaan, nauroivat ensin

vallesmannin kanssa ja sitten kesken��n, meniv�t hiukan kumariinsa,
oikaisiivat siit� v�h�n ajan p��st� suoriksi j�lleen ja
housunkaulustaan kohottivat.

Kapteeni kulki vallesmannin j�lest� ja pisti p��ns� jokaiseen piiriin,

joka oli �kunniavieraasta� syntynyt:

--Se oli saakelin hyv� keksint� ... eik� totta?

--T�m� olis yks mainio stoffi yhteen komediaan, sanoi tohtori, joka
tunsi n�ytelm�taidetta.--Se olis mainio effekti, jos kuka olis, joka
osais sit� kompponeerata.
--Voi sun peeveli, kun se olis hyv�! No kerrassa mainio! Mutta kuinka
h�n t�h�n suostui?

--T�ytyi, t�ytyi ... t�m� on oikeastaan minun keksint�ni, heh, heh,

heh! Meill� oli ennen minun luutnanttina ollessani samanlainen juttu
er��n toverin kanssa, joka oli ollut n�inik��n tyhm� ... (ja sitten h�n
sen tarinan laveasti kertoi) ... ja eik� totta, eik� t�m� ollut paras
keino rangaista?

--Se oli kerrassa paras ... ja n�in t�h�n iloon p��stiin osallisiksi
syrj�isetkin...

--Ettek� ole kuulleet, kuinka me h�nt� karkuuteltiin edestakaisin...?

--Lumisateessa ja pyryss� ... niin! Rothberg siit� jo puhui... Mutta ei

sit� olisi uskottu, ett� Hellmanni niin antaisi itse��n...

--T�ytyi, t�ytyi ... heh, heh, heh! Ei auttanut, kun v�stinki peloitti
... heh, heh, heh!

--Mit� hiiden v�stinki� siit� semmoisesta...?

--Tst! Juu, juu! niin on laki, mutta siit� asiasta ei saa puhua ennen
kuin huomenna ... suu kiinni t�n� iltana ... heh, heh, heh!

Kaikki nauroivat, sill� asia oli nyt kaikkien mielest� kahta

sukkelampi, ja kapteenin ja vallesmannin temppu oli yleisen�
puheenaineena joka ryhm�ss�.

Mutta Hellmannin viipyminen alkoi k�yd� vallesmannille pitk�ksi, ja

sent�hden h�n k�vi keitti�ss� komentamassa totiveden sis��n.

--Koskei n�y kunniavierasta tulevaksi ... ja meh�n t�ss� is�nti� ...

sanoi h�n ja rupesi panemaan sokeria lasiin, mutta silloin tuli
kievarin renki sis��n ja ilmoitti h�nelle, ett� hovin herra kutsui ulos
puheilleen...

--Mink� t�hden se ei tule huoneeseen?

--Siell� se reess��n istuu ja laittoi teit� hakemaan.

--Mit� hittoja se...? murahti vallesmanni, mutta meni kuitenkin ulos.

Muutamia kirjureja hypp�si heti h�nen j�lest��n oven raosta katsomaan.

--Siell�k� se reess��n viel� istuu? kysyiv�t heilt� toiset.

--Jo nousee yl�s...

--Mit� varten se ei tule sis��n?

--Ei tahdo tulla t��lt� kautta ... sanoo kernaammin menev�ns�

puotikamariin ensin ... olkaapas hiljaa, kun ei kuule mit��n... �Onko
siell� paljon vieraita?� kysyy. Ei sano vallesmanni olevan paljon...
�Kenenk�s ne on n�m� kaikki hevoset?�... �h�h, �lysip�s!--Tst!--
Vallesmanni sanoi, ett� mit� sin� hevosista... Ai, saakeli!

Oven raosta katsojat hypp�siv�t kiireesti syrj��n, sill� samassa avasi

vallesmanni sen ja ty�nti Hellmannin hartioista huoneeseen. Kaikki
salissa olijat nousivat seisoalleen ja ne, jotka k�veliv�t,
seisahtuivat ja kumarsivat tulijalle. T�m� itse vastasi tervehdykseen
ensin h�mill��n olevan ryk�isyll� ja sitten parilla katkonaisella
kumarruksella.

Vallesmanni kehoitti vastatullutta heitt�m��n pois p��lt��n, ja muuan

kirjureista tuli ottamaan turkkia vastaan. Sitten tuli kapteeni
k�ttelem��n, ja vallesmannin kanssa veiv�t he vieraansa p�yd�n sivu
kunniaa tekev�n miesjoukon ohitse peremm�lle huonetta. Sinne saapuivat
kaikki muutkin k�ttelem��n ja kuulumisia kyselem��n ja haastattamaan.
Hellmanni ei osannut muuta kuin �nkytt��: �hyv� p�iv� ... terve!
p�iv� ... hm ... tuota ... ei tuota ... hm ... hm!� ja kun oli p��ssyt
enimmist� erilleen, pyysi h�n vallesmannia kanssansa syrj�huoneeseen.

--Joko minun nyt kohta pit��...?

--Kyll�, kunhan booli valmistuu...

--Tuleeko booli...?

--Totta kai! kuinkas muuten?

--Niin, niin...

--K�y sin� saliin, niin min� menen kiirehtim��n boolia...

--Kuule, el�h�n mene ... niin, sit� min�, ett� etk� sin� ottaisi sit�
tehd�ksesi minun nimess�ni...

--Niink� anteeksipyynt��?

--Niin ... samahan se olisi, jos sin�kin ... min� en oikein...

--Miksei, voinhan sen tehd�, kun itse olet salissa l�sn� ... k�y nyt
sinne vain ja pane tupakka ja pryk�� lasi itsellesi...

--Kyll� min� taidan t��ll� odottaa siksi, kun...

--Tee tahtosi ... mutta kun kuulet minun boolin laitaan kilist�v�n,
niin tule silloin sis��n.

--Joo, joo...

Vallesmanni j�tti Hellmannin puotikamariin ja kiiruhti itse saliin ja

sielt� viereiseen huoneeseen, jossa is�nt� ja apteekkari valmistelivat
boolia. V�hitellen kokoontui sinne heid�n ymp�rilleen joukko uteliaita
lautamiehi� ja muita talonpoikia, jotka eiv�t olleet t�t� kummaa ennen
n�hneet.

--Se on sit� keittoaan se, sanoi muuan.

--Eik��n ois yht� hyv� syyvv� sokerit sinn��n ja juuvva viinit ja

konjakit loatunaan!

--N�in t�st� hyv� tulee.

--Sisoh! Jo riitt�� konjakki! Nyt pari pulloa viini� viel�, neuvoi

apteekkari.
--Pane kerrassa nelj� ja yksi pullo konjakkia viel�! kehoitti
vallesmanni.

--Tulee liian v�kev�t�...

--Ja kalliimpaa...

--Ei haittaa kumpikaan! Paremmin tehoo, ja kalleudesta ei puhettakaan!

Vai t�ss� sokerivett� juomaan ... e-ohoh!

--Jokohan lie tuossa paljonnii eest� tavaroo?

--El� sin� sit� kysy, vaan maista!

--Antakeepas mullennii maistoo ... kyll�p� on hyvvee.

--Ei hyv�� hetik��n! Tuo pari pulloa samppanjaa!

--El� hitossa!

--Mit� sin� ... ainahan niin ruukataan paremmissa booleissa.

Kaikki nauroivat viekkaasti ja iskiv�t silm�� toisilleen.

Boolia h�mmennettiin ja yh� lis�ttiin siihen makua, kunnes vallesmanni

ja apteekkari sopivat siit�, ett� kyll� se nyt v�ltt��, vaikka ehk�
olisi sent��n viel� saanut panna jonkun pullon viini�.

--Hyv� on!... Ja sitten kannettiin booli saliin ja mentiin kaikki

per�st�.

Sill'aikaa istui Hellmanni puotikamarissa ja kuuli sein�n takaa

hopeakauhan s��nn�llisen kalkkeen boolin laitaan, samalla kuin toisen
sein�n l�pi tunki keitti�st� melu ja ruokain haju. Lukematon joukko
kirouksia ja kiukkuisia sanoja myllerteli mieless�, mutta ei p��stetty
tulemaan.

H�n istuutui levottomasti tuolille, nousi yl�s ja kulki puolilattiaan,

seisahtui, kuulosti ja palasi taas takaisin istumaan.

Yht'�kki� kuului hele� kalina salista, ja herra meni sis��n.

Vallesmanni seisoi jo lasi k�dess� ja is�nt� t�ytteli maitokannusta

viimeisi� alap��ss� p�yt��. Kaikki muutkin olivat kohonneet istumasta
ja loivat katseensa Hellmanniin, joka seisoi kamarin ovella pihtipuolta
vasten.

Vallesmanni kalautti viel� kerran boolin laitaan ja aloitti puheensa.

--Hyv�t herrat! Hm! Niin, no, me nyt tied�mme kaikki, mit� varten t�nne
on tultu yhteen ... niin, ettei niist� puhettakaan. Joka vanhoja
muistelee, sit� tikulla silm��n ... vai mit�?

--Niin, niin! huudettiin joka taholta.

--Se on erehdyksest� tapahtunut ja kellek�p� ei erehdyst� tapahtuisi.

Ihminen on heikko! Mutta t�m�n asianomaisen puolesta tahdon min� vain
pyyt��, ett� vanhat vihat unohdettaisiin ja oltaisiin yst�vi� ja
annetaan siis sen asian j��d� silleen ... vai mit�?
--Annetaan, annetaan! Hellmanni on hyv� mies!

--Niinp� maljasi sitten ... el�k��n Hellman!

--El�k��n, el�k��n!

Puhe ei ollut sen pitempi ja viel� huutaessaan hy�kk�siv�t kaikki

kilvan lasien kimppuun. Joille ei niit� riitt�nyt, hakivat kahvikuppeja
keitti�st� ja t�yttiv�t ne boolilla. Vallesmanni antoi lasin
Hellmannille, kilisti h�nen kanssaan ja antoi k�tens� ja kaikki muut,
niin vieraatmiehet kuin asianomaisetkin, tekiv�t samoin: ensin tohtori,
sitten apteekkari, tuomari j.n.e. arvon mukaisessa j�rjestyksess�. Kun
kaikki olivat saaneet teht�v�ns� tehdyksi, tulivat sitten vallesmanni
ja kapteeni ja ottivat Hellmannin k�sipuolesta ja veiv�t sohvaan
istumaan. Sohvan edess� olevalle p�yd�lle kannettiin boolilla t�ytetty
maitokannu ja sen ymp�rille kokoontui keh� herroja ja joitakuita
lautamiehi�, sill'aikaa kuin toiset hoitivat itse��n toisaalla salissa,
juoden ja tupakoiden ahkerasti.

Hellmanni ei kuitenkaan oikein osannut t�st� kunniasta v�litt��.

Vallesmanni oli melkein panemalla pannut h�nelle sikarin suuhun, ja
sit� Hellmanni siin� k�mpel�sti poltteli, istuen v�h�n h�mill��n,
kovaksi kiilloitettu kaulus kankeasti kaulassa ja partaveitsen j�lki�
vasta ajetuissa poskissa. K�si hiukan vapisi pidelless� ja sytytelless�
sikaria, joka aina v�h�n v�li� sammui.

--T�ss' on tulta, puhui vallesmanni, ei sinun pid�, Hellmanni, olla

mill�sk��n koko asiasta en�� ... oltiin me silloin v�h�n vihaisia,
mutta joka vanhoja muistelee, sit� tikulla silm��n ... ei niist�
puhettakaan ... terve!

--Niin, terve, veli, sanoi kapteenikin, istui tyytyv�isen� silm�t v�h�n

sirrallaan, oma piippu hampaissa ja totilasi edess��n, sill� h�n ei
v�litt�nyt boolista.--Oletko sin� milloinka kotonasi, min� olen aikonut
tulla sinun varsaasi katsomaan ... se kuuluu olevan mainion komea...

--Onhan se n�k�hevonen...

--T�ll� ne parhaat hevoset on koko pit�j�ss�!

--N�inh�n t�m� parhaiten saatiin reilatuksi paha asia, puhui taas

vallesmanni, n�in se sys�ytyi syrj��n ihan itsest��n, eik� ole kell��n
sanomista sanaakaan ... minulla ei ainakaan ole �k�� ollenkaan...

--Eik� ole meill� muillakaan...

--Ja jos kuka sanoo, ettei Hellmanni ole hyv� mies, niin saa minun
kanssani tekemist�!--Kuule, mitenk� se on sen Antin ry�st� ... onko
sill� kiire?

--Kiireenlainen sill� olisi...

--Hyv�, min� kuulutan sinne huutokaupan huomenna kirkossa jo ensi

viikoksi ja heti kohta saat rahat k�teesi. Ne on semmoisia junkkareja
ne m�kkil�iset.

--No, ne on niit� pahimpia junkkareja, innostui puhumaan muuan is�nt�,

niiden kanssa pulassa on ... ei ne maksa velkojaan, joita vuoden
pitk��n tekev�t, eik� ne suorita arentiaan oikealla ajalla, ei ne hoida
peltojaan eik� raivaa niittyj��n...

--Vaan jos syy on siin�, ett� is�nn�t liiaksi rasittaa...

--Se on helvetin vale ... el� puhu, kun et tied�...

--No, ei niist� riidell�, muistutti kapteeni, terve mieheen!

--Terve, Hellman, el� sin� ole pahalla tuulella! Juo sin� niin, ett�
tied�t kerran kestiss� olleesi ... tuokaa lis�� boolia!

--Ei ole en��...

--Joko se loppui?

--Hyv�ll� tavaralla on hyv� menekki, kun viel� kilvan otetaan!

--No, totia sitten! Ei se ollut meininkik��n, ett� boolia koko illaksi

riitt�isi ... pankaa totia miehet!

Hellmanni istui siin� kuin vieras omassa talossaan, jonka tavarasta

toiset kauppaa k�yv�t.

H�n n�ki, kuinka paperossin p�tk�t pitkin� heitettiin lattialle ja

v�h�n v�li� uusia sytytettiin. Eik� kauppamies lakannut toisia
puodistaan kantamasta. Oli kai niit� jo kymmenen markan edest�
kulutettuna niit�kin, sikareista puhumattakaan... Jokainen n�ytti
toisensa kilvalla juovan. Lasi lasin per�st� tyhjennettiin, ja moneen
kertaan heilutti vallesmanni tyhji� karahveja ja huusi ne v�h�n p��st�
aina uudelleen t�ytett�viksi.

H�n olikin jo melkoisesti juovuksissa ja samalla lailla monet nuutkin.

--�lk�� yht��n miehet ... juokaa te vain! Hellmanni on minulle antanut

is�nnyyden, niin ett� kun min� k�sken, ett� juokaa, niin silloin te
juokaa! Juo sin�, Hellmanni, itsekin ... el�k� murjota! Juo, kun p��sit
niin hyv�ll� kupalla ... terve!

Siten py�ritteli vallesmanni p��t��n oikeaan ja vasempaan ja ratkesi

ankaraan nauruun:

--Saakeli, kun sinua oli silloin kiivasta miest� ... h�h, h�h, h�h! Ei
sinua noljottajata en�� tuntisi samaksi olennoksikaan... Sin� haukuit
meit� kuin poika, niinkuin aika poika! Muistatko, kun minua
pikanellilla heitit vasten naamaa? Onneksi se ei sattunut, vaan meni
sein��n... Se oli onneksi sinulle, kiit� onneasi, ettei sattunut...
Terve sin� siin� ... eih�n sull' ole lasiakaan? Anna, kun min� pryk��n
sulle oikein miehen totit.

--En min� huoli ... minun pit�� menn� kotiin.

--Etk� sy� illallista?

--Tuleeko illallinenkin?

--Totta kai, etk� n�e kuinka p�yt�� katetaan?

--N�enh�n min�.
--J�� pois vain ... tulee hyv� illallinen ... j�� nyt!

--En min� ... min� en ole oikein terve.

--No, eih�n sille sitten mit� osaa ... kuulkaa miehet!

--Mit� sin�...?

--No, ett� sinulle hyv�sti� heitt�m��n!

--Ei, el� puhu heille mit��n.

--Totta kai! Kuulkaa miehet ja arvoisat vieraat... Mutta melu oli jo

niin suuri ja huone savua niin t�ynn�, ettei toinen toistaan kuullut
eik� n�hnyt. Vallesmannin ��ni oli sit� paitsi aivan k�he�, niin
etteiv�t sit� kuulleet muut kuin aivan vieress� seisojat. Joku kiskaisi
h�nt� hihasta, ja h�n unohti Hellmannin ja j�tti h�net seisomaan oven
suuhun.

P��llens� pukiessaan n�ki Hellmanni, kuinka p�yt�� yh� katettiin,

kannettiin ruokia ja juomia ja asetettiin olut- ja viinipulloja vieri
viereens� kiinni toiseen p��h�n p�yt��. Olutta enn�tti h�n lukea jo
tusinan pulloa ja viinej� puoli. Ja lis�� tuli yh� puotikamarista.

H�nen silm�ns� v�l�hti, h�nen sieramensa suurenivat, h�nell� oli

suurisolkinen leve� nahkavy� k�dess��n. Se pyrki tekem��n kaaren
ilmassa ja ainoastaan suurin ponnistuksin sai h�n sen pakotetuksi
kiristym��n vy�t�istens� ymp�ri.

--K�yk�� k�siksi jumalanviljaan--k�yk�� k�siksi jumalanviljaan! kuuli

h�n vallesmannin kehoittelevan.

H�n seisoi reess��n, oikaisihe pitkin koko pituuttaan ... sis�ll�

naurettiin ja hohotettiin ja laulettiin kuorossa: �helan g�r! helan
g�r!--sumfrati rati--rati rallaa!--helan g�r!�--hevonen kiskaisi
menem��n ja retkahutti h�net pitk�n��n reen per��n--

--Takaisin! huusi h�n rengilleen. Pys�hyt�! Mutta ennenkuin se enn�tti

tapahtua, hypp�si h�n reest�, riipaisi nahkavy�n irti solestaan, sy�ksi
sis��n ja vet�isi, turkki auki reuhottaen, yhdell� tempaisulla alas
p�yd�lt� pullot ja pikarit, ja toisella paistit ja liemet ja lautaset.
Sen tehty��n huusi h�n, suu katkeran leve�ss� naurussa:

--K�yk�� p�yt��n, porsaat! Lakkikaa l�t�k�st�, kyl�n koirat! Se on

Hellmanni, joka tarjoo! Mjukaste tjenare, mina herrar!

Ja ennenkuin ehtiv�t tyrmetyksist��n tointua, oli h�n jo tiess��n,

rekens� per�ss� retkallaan, ja nauroi menness��n niin, ett� ikkunat
helisi.

ESIMERKIN VUOKSI
--Minun mielest�ni se nyt on oikein hyv� asia se raittius ... se on
oikein hyv� asia ... oikein hyv�!

Ja ihan hartaan n�k�isen� heitti maisteri Suomettaren k�sist��n, ja

paperossia sytytt�ess��n, jolloin silm�t meniv�t nautinnosta
sirralleen, lis�si h�n viel�:

--Ja raittiusseurat ovat meid�n maallemme mit� suurin onni ... joka
miehen pit�isi niihin seuroihin ruveta, jok'ikisen Suomen kansalaisen,
miehen ja naisen. Ja, niinkuin t�ss� sanotaan, pappien tulee
esimerkill��n etunen�ss� k�yd� ... se on jokaisen sielunpaimenen
moraalinen velvollisuus seurakuntaansa kohtaan. Sent�hden kuulun
min�kin siihen seuraan ja aion kaikin voimini sen hyv�ksi toimia.

H�n oli nuori pappi tuo, joka n�in innostui, kaupungin seurakunnan
apulainen. Nyt h�n keinutuolissaan keinui, sivusittain p�yt��ns�,
katsahti silloin t�ll�in sen ylitse Bulevardinkadulle ja puhui yh�
samaan suuntaan ja luki aina uudelleen sanomalehdest� niit� paikkoja,
joita �Kuusi� oli siihen raittiudesta kirjoittanut. V�list� hupeni luku
ja puhe savun sekaan, jota paperossin p��st� tunki alas rintaan ja
virtasi sielt� taas pitkin paperossin kupeita takaisin. Ja se teki niin
hyv��, ett� kasvoissa silloin t�ll�in v�h�n v�r�htelikin.

Toinen mies istui p�yd�n p��ss� ja poltteli h�nkin ja puhalteli

laiskoja savuja huolettomasti milloin minnekin p�in. Suoraan h�n
eteens� katseli, vasten uunia toiselle puolen huonetta ja siveli
verkalleen viiksi��n. Ei n�ytt�nyt tarpeesta polttavan, mutta muuten
vain jotain tehd�kseen.

--Mit�s arvelet? Sin� et puhu mit��n ... eik�s se ole hyv� asia ...
minusta se on ... se, se, se on ... katsos nyt, kuinka t�ss� taas
sanotaan, kuulehan, mit� v�kevist� juomista sanotaan...

--Kyll� min� sen tied�n ... se on sit� yht� ja samaa...

--H�h! Yht� ja samaako? Ei ole sit� ... et sin� ole t�t� viel�
kuullutkaan ... katsos nyt: �Jos tahdotaan harrastaa Suomen kansan joko
aineellista tai henkist� parasta, jos tahdotaan yll�pit�� kansamme
siveellist� tarmoa ja s�ilytt�� sen ruumiillista pontta, jotka molemmat
ynn� kristinuskon kanssa ovat kaikkien kansojen elinehto ja joita
kaivatessa seisotaan perikadon partaalla� ... niin! niin ... ja sitten
sanotaan: �niin l�ytyy kaiken t�m�n s�ilytt�mist� varten keino, jota
t�h�n aikaan melkein tekisi mieli sanoa ainoaksi, ja se keino sis�ltyy
yhteen ainoaan huudahdukseen: pois kaikki v�kev�t juomat ja sijaan--�

--Limunaati ja teevesi!

--Ei, vaan ehdoton raittius sijaan!... Sin� panet tapasi mukaan

pilkkaa, mutta ei se minun mielest�ni ole n�in t�rke�ss� asiassa
ollenkaan paikallaan...

--En min� pane pilkkaa ... heretk��n vain jokainen juomasta, jos sen
tarpeelliseksi n�kev�t, mutta tarvitaanko tuohon tuommoiseen
v�ltt�m�tt�m�sti seuroja ... heretk��t ilman niit�!

--Mutta herke��k�s ne? ... herke��k�s ne? Eiv�t herke�! Se on n�hty,

etteiv�t herke�. Ihminen on heikko eik� pysy pystyss�, jos ei muut
holhoa sit�, jos eiv�t varjele ja n�yt� hyv�� esimerkki�, ne jos ei
n�yt�, jotka itse ovat lujemmat ja korkeammalla sivistyskannalla,
niinkuin esimerkiksi papit ... ja muut sivistyneet my�s ... ja niiden
on siis moraalinen velvollisuus, varsinkin n�in� uskottomuuden aikoina,
jolloin riehuva realismi ... hm ... jaa, niin ... eik� se ole niin?

Maisteri joutui lopulla puhettaan v�h�n h�milleen, sill� h�nen

vieraansa oli �uskottomuuden� ja �realismin� kohdalla vet�nyt suunsa
pieneen pilkalliseen hymyyn, niinkuin h�nen tapansa oli.

--Mit�? Eik� se ole niin? uudisti maisteri.

--Niin kai se on, sanoi toinen... Ja sin� et siis maista tippaakaan?

--En tippaakaan.

--Helppo kai sinun lieneekin olla maistamatta, kun et koskaan ole

siihen tottunut, etk� ole ollut kiusauksessa milloinkaan.

--Min�k� kiusauksessa? Sanonko min� sinulle, miss� min� olen ollut ja

miksi olisin voinut tulla ... minusta olisi saattanut tulla yht� suuri
juoppo kuin kenest� tahansa.

--Sinustako;' El� kehu! Sit�p� en olisi uskonut, ellen olisi omin

korvini kuullut!

--No, no, ei se ole aivan niin sanan mukaan otettava ... mutta jonkun
kerran ... ylioppilasaikoinani ... mutta Jumalan kiitos, se minun kyll�
t�ytyy tunnustaa, ett� minulla oli hyv� koti ja ankarat vanhemmat, eik�
meill� kotona juotu eik� muille tarjottu muuta kuin suurina juhlina ...
mutta siit� huolimatta min� olin, niinkuin jo mainitsin ... ja niinkuin
t�ss� sanotaan: �jos paha siemen kerran it�m��n p��see, ei tied�,
milloinka se sielt� rehoittavan taimen pist��.

H�n tuli aina hartaaksi, kun puhui t�st� mustepilkusta omassa

el�m�ss��n, ja mielell��n h�n sen puheiksi ottikin.

--Mutta olkoon t�m� meid�n kesken ... el� huoli siit� kenellek��n
puhua ... ihmiset semmoista aina v��rin ymm�rt�v�t ... ja sit� paitsi
luulen min� puolestani tuon siemenen minussa jo tukehtuneen, eik� se
ainakaan voi en�� rehoittamaan p��st�, jos koettaisikin sit� tehd�, kun
kuulun raittiusseuraan.

Maisteri oli puhunut niin kauan, ett� paperossista oli tuli sammunut.
Hartaasti h�n sen sytytti ja sanoi viel�:

--Muuten, niin on ehk� suurin ja painavin syy, joka minua t�h�n seuraan
pakottaa, se, ett� tahdon olla esimerkkin� muille heikommille.

Toinen mies siin� oli aikansa ��neti katsellut pappismiehen

paperossinpolttoa ja kuunnellut, pienoinen hymy huulilla, h�nen
puhettaan. Paperossin pohjaan poltettuaan viskasi h�n sen huoneen yli
uunin eteen, solahutti itsens� huolettomaan asentoon jalat suorina ja
pisti k�tens� housuntaskuihin.

--Se olisi minun mielest�ni oikea ehdottoman raittiuden seura, jossa ei

edes tupakoitaisikaan, sanoi h�n sitten haukotellen.

--Kuinka niin? kivahti maisteri.

--Niin vain, kun kerran yht� nautintoa vastaan asettuu, niin asettuisi
my�skin toista.

--Tuo se on aina viimeinen keino raittiusseurojen vastustajilla ... kun

ei voida raittiuspyrint�j� muuten ahdistaa, niin se aina tuodaan, se
aina tuodaan muka kumoamaan. Mutta sen min� sanon, ett� se on
suorastaan lapsellista ... lindrigast sagdt, niin se on suorastaan
lapsellista ... heh!

--Miksi sin� noin kiivastut?

--Enh�n min� kiivastu ... ei kannata kiivastua. Mutta sano sin�, ihan
todellako vertaat v�kijuomain nauttimista tupakanpolttoon?

--Ne ovat aivan yht� tarpeettomia molemmat.

--Erotus on kuitenkin ��rett�m�n suuri, hyv� veli, niin suuri, ett� ...
toinen on jotain aivan viatonta, jota vastoin toinen ... ja huomaa se,
kuinka erilaiset ovat seuraukset!

--Min� en arvostele intohimon suuruutta seurauksien mukaan niin paljon

kuin sen mukaan, miss� m��rin ne pit�v�t ihmist� orjanaan...

--Jaa, jaa, niin ... kyll� min� nuo mielipiteet tied�n, tied�n aivan
hyvin ... ne on niit� uudenaikaisia, niit� Bj�rnsonien ja Ibsenien
mielipiteit� ... heh, heh! Mutta sen min� sanon ... min� tied�n, tai en
min� tied�, mutta min� luulen, ett� ne herrat norjalaiset ja muut
Strindbergit, ett� ne polttavat yht� kaikki ja yht� paljon kuin me
t��ll� Suomessa ... heh! heh!

Maisteri oli ihan tosissaan, ja h�nen suunsa oli v��ntynyt happamen

katkeraan hymyyn.

Vieras purskahti nauramaan ja nauroi pitk�n, raikkaan naurun, mutta

siit� suuttui maisteri niin, ett� nousi yl�s ja alkoi kiivaasti k�vell�
edestakaisin lattialla.

--El�h�n nyt suutu, veli kulta, ett� minua n�in naurattaa ...
tupakoikaa te vain ... eik�h�n todella taitaisi ollakaan ihmiskunnalle
hy�dyksi, jos yht'�kki� herett�isiin juomasta ja tupakoimasta ...
mist�s varat saataisiin, niinkuin Toppo sanoo ... jaa, niin, oletko
k�ynyt �Ty�miehen vaimoa� katsomassa?

--En min� semmoisia roskakappaleita!

--No, no, terve nyt sitten! K�y talossa! Ja el� suinkaan anna
viekoitella itse�si j�tt�m��n pois tupakanpolttoa, jos sit� joku
sinulle ehdottelisi.

--Poltathan sin� itsekin?

--Poltan, poltan, ja juon my�skin, kun haluttaa!

--Mit�s sitten siit� puhut? Mikset itse j�t� ensin?

--Siksi, ettei minusta kukaan ottaisi esimerkki�, kun en ole pappi enk�
mik��n.
--Pappi? Jos tuo oli pistokseksi aiottu, niin oli se huonosti
osattu ... heh!

Maisteri antoi toverinsa menn� ja oli vihainen. Muuten ei t�m� ollut

ensi kerta. Hyvin usein tapahtui, ett� h�n t�ll� tapaa suuttui entiseen
koulukumppaniinsa.

Joka kerta k�veli h�n sen j�lkeen aina pitk�n aikaa lattialla,
ennenkuin lauhtui. Tavallista kiivaammin k�veli h�n nyt.

--Mutta min� n�yt�n! sanoi h�n yht'�kki� p��tt�v�isesti, min�t n�yt�n,

ett� herke�n polttamasta ennen kuin h�n itse. Sin� luulet, etten
voi ... mutta koetetaan, n�ytet��n niille todellakin! ... heh!--Paha,
ettet ole en�� t��ll�, hyv� veli, niin saisit kuulla, ett� min� t�ll�
hetkell� ... kello viitt� vailla puoli yksitoista ... pannaan se
mieleen ... j�t�n pois tupakanpolton kuinka pitk�ksi aikaa tahdon!
Tuonne nakkaan paperossini, ja piiput saavat seista koskematta
hyllyll��n ... min� en liikuta niit�! Nyt on 30:s p�iv� tammikuuta.

Voitonriemu loisti maisterin silmiss�, ja h�n pani viel� kerran

tarkasti mieleens�, mik� p�iv� oli ja mik� tunti. Sen muistiinpanon
kautta p��t�s sai ik��nkuin sinetin p��lleen. Ja muutenkin olisi hauska
milloin tahansa vain puheeksi tultua sanoa, ett� silloin ja silloin
j�tin min� pois tupakanpolton enk� ole sen koommin sit� nauttinut.

Mutta muutaman hetken kuluttua tuntui kuitenkin omituisen

turvattomalta. Tuli mieleen semmoinen salainen ja v�h�n vastenmielinen
nyk�hdys, ett� ehk� oli p��t�s sent��n ollut v�h�n liian h�t�inen ...
eih�n oltu raittiusseuraankaan menty, ennenkuin oli asiata tarkemmin
mietitty. Mutta sama se, tehty mik� tehty! T�m�h�n onkin sit� paitsi
pieni, v�h�p�t�inen asia!

Papin kansliaan tuli aamun kuluessa ihmisi� toinen toisensa per�st�.

Maisteri toimitteli kaikenlaisia asioita, puhutteli k�vij�it�, neuvoi
toisia ja tuntui mieless��n niin varmalta ja voimakkaalta. Eik� tehnyt
tupakkaa mieli ollenkaan... Luulikohan tuo todellakin, ettei tuommoista
kuin tupakanpolttoa voi j�tt��, milloin vain haluttaa! Ihmiset niin
mielell��n luulevat toisista samaa kuin itsest��n.

Ja melkein uhkamielisesti lev�hytti maisteri kirkonkirjat auki ja

heitti ne yht� rennosti taas takaisin kiinni, ollen kaikin puolin
ravakka toimissaan.

Pari kertaa sattui kuitenkin niin, ett� h�n yhytti k�tens�

paperossipuntin suulta, tuosta, jossa se seisoi musteastian vieress�
p�yd�ll�... Menee viel� vanhan tavan mukaan, naurahti h�n... On sent��n
omituista, kun ihminen johonkin tottuu...

* * * * *

Kaksi tuntia on kulunut siit�, kun p��t�s on tehty. Ihmiset ovat

asiansa suorittaneet, ja maisteri on taas yksin kansliassaan. On
ruvennut tuntumaan v�h�n tyhj�lt�. T�h�n aikaan h�n tavallisesti
sytytti pitk�n piippunsa ja istui sen kanssa keinutuoliin ajatuksiaan
lepuuttamaan ja katsomaan ulos ikkunasta Bulevardinkadulle. Sielt�
n�kyi silloin aina vanhan kirkon torni taivasta vasten, ja sit� h�n
ihaili ja huomautteli siit� vierailleen.

Sen sijaan h�n t�ll� kertaa l�hti k�velem��n edestakaisin kamarinsa

lattialla. Kulki siin� p�yt�ns� luota keinutuolin taitse oven suuhun,
ja palasi sielt� takaisin p�yd�n seuduille uunin sivuitse ja ohi
piippuhyllyn, joka oli uunin kupeella.

Yht'�kki� tulla kolisteli kansliaan jotenkin huonosti puettu mies,

n�ht�v�sti joku hampuusi.

--Mit� asiaa?--se kysyttiin v�h�n �re�sti ja k�rsim�tt�m�sti.--Nyt on

jo vastaanoton aika ohitse.

--Herr pastor ... antakaa anteeksi ... ei ole minulla kelloa ... k�yh�,
kovin k�yh�, he-herr pa-hastor! Ja min� pyyt�isin n�yrimm�sti, jos
olisitte hyv� ja antaisitte...

--Mit�? Teh�n olette juovuksissa?

--Mi-min�k�? Min�, herr pastor ... e-e-en min� ole

juov-vu-vu-vuovuksissa, vaan minua niin ni-hikottaa...

--Kuuleehan sen teid�n puheestannekin, ja henkenne haisee viinalle

t�nne saakka!

--Niin, min� olen langennut, ja min� olen suuri syntinen--mies oli

itkevin��n--mutta jos saisin edes markankaan tai puolenkaan, ett�
voisin ostaa leip�� ja sy�d�, niin en min� en�� joisi ... en maistaisi
tippaakaan ... pastori uskoo sen, etten tippaakaan, vaikka pastori itse
ta-tarjoisi.

--Sill� ehdolla min� voin teille apua antaa, ett� lakkaatte juomasta ja
menette raittiuden seuraan.

--Herr pastor, min� olen jo kuulunut raittiuden seuraan Turun

kaupungissa, mutta min� olen uudelleen langennut ... takaisin t�h�n
suureen syntiin.

Sill'aikaa kun maisteri muoto ankarana k�veli edestakaisin lattialla,

siirtyi miehen nauru silmist� suupieliin, mutta katosi aina heti kohta,
kun pastori k��ntyi p�in.

--Ihmisell� t�ytyy olla voimaa himojaan vastaan taistelemaan ... h�nen

t�ytyy osata pit��, mink� on kerran luvannut.

--Mutta ei minulla silloin ollut, vaikka olisin kuinka koettanut ...

mutta kyll� minulla nyt olisi enemm�n.

--Min� kuulun my�skin raittiusseuraan, mutta en ole kertaakaan viel�

ajatuksissanikaan lupaustani rikkonut.

--Herra pastori onkin jalo mies, ja herra pastori saarnaa niin

ihanasti.

--Ihmisen t�ytyy voida pit�� lupauksensa, mink� h�n kerran on antanut,

ja jos h�nelt� omat voimat n�ytt�v�t puuttuvan, tulee h�nen Jumalalta
lujuutta rukoilla ... joka aamu ja joka ilta. Sit� te ette varmaankaan
ole tehnyt.

--Min� olin viime sunnuntaina kuulemassa, kun herra pastori saarnasi...

saarnaako herra pastori huomennakin?
--Saarnaan.--Mutta t�ss� on teille nyt pari markkaa ja muistakaa se,
ettette niit� viinaan kuluta ... ainoastaan sill� ehdolla min� n�m�
teille annan, ett� menette heti kohta ja ostatte niill� itsellenne
leip�� ja sy�tte.

--Min� sy�n, min� sy�n, herr pastor ... kiitoksia ... Jumala teit�!

Mies meni kadulle, katseli v�h�n aikaa rahojaan ja laskeutui kiireesti

alas kapakkaan, joka oli kivijalassa.

Maisteri jatkoi k�vely��n ja ajatteli itsekseen: �Kuinka min� olisin

voinut vaatia h�nelt� lujuutta, jos en voisi h�nt� siit� vakuuttaa,
ett� itse sit� noudatan?�

--Ohoh! Jahah! niin.

H�n oli muuta ajatellessaan mennyt piippuhyllyn luo ja aivan

erehdyksest� puhaltanut siihen piippuun, jolla h�n tavallisesti poltti.
Nopeasti pisti h�n sen paikoilleen eik� ollut huomaavinaan koko
tapausta.

Olisi ollut viel� saarnan kirjoittamista huomiseksi jatkettava, mutta

ei nyt t�ll� kertaa tuntunut olevan oikealla kirjoitustuulella.
Syd�nalassa oli omituinen tyhjyys ... ehk� se oli n�lk�. Mutta kello
oli vasta yksi, ja p�iv�lliseen saakka oli kokonainen tunti.

V�h�n aikaa k�veli maisteri viel� ja seisahtui milloin minkin ikkunan

��reen kadulla kulkijoita katsomaan. Muuankin siell� maalainen ajoi,
reess��n seisten ja hampaissa h�yry�v� k�yr�vartinen piippu. Ei ollut
maisteri sit� ennen niin selv��n huomannut kuin nyt, ett� kun n�kee
toisen polttavan, ihan tuntuu savun maku omassa suussa.

Mutta ajava maalainen katosi kulman taa, ja maisteri pani kalvosimet

k�teens� l�hte�kseen ulos k�velylle.

Oli h�n v�h�n hermostunut, kun katu oli h�nen mielest��n niin
luvattoman liukas. Kuinka ei poliisi sen paremmin ... siit� siet�isi
melkein tehd� muistutus.

Tuossa kulki t�m�naamuinen vieras, ja jostain selitt�m�tt�m�st�

vastenmielisyydest� ei maisteri olisi siit� niin eritt�in v�litt�nyt,
jos vanha koulutoveri olisi kulkenut sivu toisella puolen katua h�nt�
huomaamatta. Vaan huomasihan se ja tuli suoraan kohti, paperossi
huolettomasti suupieless�. Kotelon veti h�n viel� palttoonsa
pikkutaskusta ja tarjosi siit� tupakan yst�v�lleenkin.

--Ei kiitoksia.

--Mit�, etk� polta?

--En min� nyt.

--Mit�, oletko j�tt�nyt--?

--Luuletko sin�, etten min� voisi, jos tahtoisin?

--Voisit kai...

Se sanottiin v�h�n ivansekaisesti ��nt� venytt�m�ll�, eik� maisteri

puhunut siihen mit��n. Niin he kulkivat v�h�n aikaa ��neti.

--Minun t�ytyy menn� t�nne v�h�isen, sanoi maisteri ja aikoi k��nty�

toiselle kadulle.

--Mit� sin� sinne? Tule nyt, tehd��n kierros Esplanaadissa.

--Ei, ei minulla ole t�ll� kertaa aikaa.

--No, terve sitten.

Yst�v� jatkoi matkaansa Esplanaadiin, mutta maisteri kiersi toista

tiet� kotiinsa... Ei, ei h�n v�list� mitenk��n viihtynyt tuon miehen
seurassa ... h�ness� oli joskus jotain niin kovasti ep�miellytt�v��.

Ei tahtonut kotona saarnan kirjoitus sujua. Ei l�yt�nyt sopivia sanoja,

eiv�tk� ajatukset pysyneet koossa. Ja kuinkapa sit� n�liss��n voikaan?
Oli hullua, ettei saanut p�iv�llist� aikaisemmin! Mik� olikaan
kummallinen kurina sisuksissa? Ihan niit� veti nurin kuin hihaa, aina
vatsan pohjasta alkaen.

Vihdoin tuli p�iv�llinen, ja hyv� lauantaip�iv�llinen se olikin. Matami

oli pannut parastaan, ja sit� sy�dess� haihtui tuo kummallinen kurina
ja unohtui mielest� nurinveto.

Sy�ty��n heitti maisteri virkatakin ylt��n, pukeutui kotiviittaansa ja

istahti keinutuoliin. Katseli milloin mit�kin huoneessaan ja hiveli
k�dell��n leukaansa ja nen�ns� vartta. Katseli kaappia, kattoa, seini�
ja pitk�n aikaa pellinnuoraa, jonka oli saanut joululahjaksi matamilta.
Vaan ei niiss� ollut juuri mit��n erinomaista katsomista.

Siin� oli piippuhyllykin nuoran tupsujen alapuolella ... piippuhylly

piippuineen ... siin�p�h�n oli...

Laskeva iltap�iv� paistoi hele�sti sis��n ja loi ikkunan kuvan uunin

kylkeen l�helle piippuhylly�. Piiput nojasivat rauhallisesti reikiins�,
ja tupakkalaatikko oli puoleksi auki.

Miten lie niin k�ynyt, mutta istuessa siin� ja leukaa ja nen�nvartta

sivelless� rupesi jotenkuten silt� n�ytt�m��n, ett� laatikossa oli
kartuusi suurimmaksi osaksi murennettuna, vaan ett� v�h�n oli j��nyt
murentamattakin ... yhteen palloon. Ei muistanut sit� kuitenkaan
oikein, eik� luontunut sit� t��lt� asti n�kem��n nousematta. Ja niin se
pani ilman aikojaan nousemaan ja katsomaan... Niinp�h�n oli, ei ollut
se yksi muhkura murennettuna, sikseenp� oli eilen j��nyt. Vaikka
joutihan tuon nytkin murentamaan.

Sen tehty��n ty�nsi maisteri laatikon kiinni ja alkoi jatkaa

p�iv�llist� k�vely��n edestakaisin lattialla. H�n k�veli hiukan
ep�tasaisesti ja levottomasti, ryypp�si pari kertaa vett� ja maisteli
suutaan tyytym�tt�m�n ja ep�luuloisen n�k�isen�.

Tuntui niin ... sanalla sanoen, jotain oli varmaankin ep�kunnossa. Ei

h�n ollut ollenkaan normaalitilassaan ... ehk� h�n oli jotenkin
vilustunut. Tai oli vatsassa vika, kun suu maistui niin pahalle. Mutta
ei se sittenk��n aivan tavallista ollut, koska ruumiissa silloin
t�ll�in pisteli, kuin olisi neulan k�rell� koskettanut. Saattaa viel�
tapahtua, ett� t�ss� tulee sairaaksi ... ehk� niinkin sairaaksi, ettei
kykene huomenna saarnaamaankaan.
Maisteri kulki peilin luo ja katsahti siihen. Sielt� n�kyi mies, jolla
oli otsa aivan rypyss� ja silmien alla k�rsiv� piirre.

Aurinko oli siirtynyt niin, ett� toinen puoli ikkunan kuvasta viel�
valaisi uunia, toinen oli jo s�rkeytynyt piippuhyllyn p��lle.

H�vyt�nt�, kuinka paljon p�ly� on laskeutunut piippuhyllylle!... Puh,

puh!... Ja piipunvarsiinkin on p�ly tunkeutunut pienintenkin
koristuksien sis��n! Kuinka sen sielt� hienoimpien silauksien pohjasta
saaneekaan kokonaan l�htem��n?

Vaan koetti maisteri sit� kuitenkin. Alkoi nen�liinallaan siivota

kaikkia koloja ja kun oli saanut ne mieleisikseen, irtautti kopat ja
tyhjensi ne poroastiaan. Puhui sitten kuhunkin varteen, pani kopat
niihin taas paikoilleen ja puhui viel� kerran kaikkiin ... koetteeksi,
kulkisiko henki ulosp�in. Veti my�skin ... koetteeksi, kulkisiko henki
sis��np�in... Ja kulkihan tuo jotenkin.

Vaan kyll�p� tuoksui tuo tupakkakin ... aivan laatikosta saakka yl�s
nen��n, vaikka olisi seisonut ihan suorana. Ei ollut maisteri ennen
niin huomannut tuota tupakan kovaa tuoksumista. Kuinkahan olisi
oikeastaan sen haju, jos aivan likelt� nen��ns� hengitt�isi? Tai jos
kerran kujeillessaan sit� nuuskaisi?

Siin� virkineess� viihtyi mieli v�h�n aikaa, mutta illan h�m�rt�ess�

eneni kaipuu ja tyhjyyden tunne. Viel� oli pari tuntia raittiusseuran
illanviettoon, joka alkoi vasta kello 7. Saarna olisi kyll� ollut
huomiseksi kirjoitettava, mutta ei tuntunut olevan inspiratsionia, ei
mink��nlaista. Maisteri katseli teksti�, luki evankeliumin ja rupesi
miettim��n. Mutta ajatusten eteen oli laskeutunut harmajan h�m�r�,
yht�tasainen esirippu, jota ei saanut mitenk��n nousemaan.

Ei osannut ryhty� mihink��n, ja kaikki vaivasi ymp�rill�. Huonekin oli

aivan kylm� ... ainakaan ei se ollut tarpeeksi l�mmin! H�vyt�n matami!
Miksei h�n l�mmit�, niin ettei tarvitse paleltua!

--Miksei matami l�mmit� minun huoneessani, vaikka min� olen k�skenyt?

sanoi h�n ankarasti keitti�n ovelta.

--Voi, kulta pastori, kyll� min� l�mmit�n... Vaan kun pastori ei ennen
ole vaatinut n�in aikaisin...

--T��ll� on niin kylm�, ett� hampaat suussa kalisee.

--Herra varjelkoon ... pastori ei varmaankaan ole oikein terve ...

pastori on niin bleeki, ett�...

--Niin, en luultavasti olekaan oikein terve.--Ja sen sanoi maisteri

niin synk�ll� ��nell�, ett� tuli siit� itsekin vakuutetuksi, ettei h�n
voinut aivan hyvin.

Matami ehdotti l��k�ri�, mutta ei maisteri tahtonut.

--Ei se ole mit��n vaarallista... Muuten niin min� olen j�tt�nyt pois
tupakanpolton, ja matami taitaa saada kantaa piippuhyllyn vinnille.

--Mink� t�hden on pastori niin tehnyt? huudahti matami miltei

kauhistuen.--Niin no, siit�h�n se sitten onkin, kun pastori on
sairas ... mink� t�hden on pastori niin tehnyt, ett� on j�tt�nyt...?

--Sent�hden, ett� se oikeastaan on tarpeeton nautinto.

--Voi, voi ... (ja matami ny�k�ytteli nyt s��liv�sti p��t��n) ... voi,
voi, kuinka ne nykyajan ihmiset laittelevat itsens� kanssa ... vasta
herkesi pastori mit��n maistamasta ... ei pastori ota edes
ruokaryyppy�k��n, joka kuitenkin on niin terveellinen ottaa, niinkuin
minun miesvainajani sanoi ... ja nyt pastori ei en�� poltakaan ... ja
mihink� sitten kaikki piiput joutuvat!

--Matami on hyv� ja viepi ne vinnille.

--Herra jesta! Vinnillek�? Pastorin farffaarin vanhat, kauniit piiput?

Minun mieheni antoi minulle kanssa kerran piippunsa ja sanoi, ett� min�
panisin sen piiloon ... ja samalla kertaa h�n herkesi ruokaryyppyj�kin
ottamasta, kun tohtori oli ordineerannut. Mutta h�nt� rupesi
vilustamaan, niinkuin nyt maisteria, eik� ollut matsm�ltningi� ...
muttakun alkoi taas uudelleen polttaa ja ottaa ruokaryyppyj�, niin tuli
aivan terveeksi. Tahtooko pastori, ihanko totta, ett� minun pit�� vied�
piiput vinnille?

--Jaa, no ... ehk� ne nyt kuitenkin saavat siin� olla ... vieraita
varten. Ja hyv��h�n tekee ihmiselle olla kiusauksen alaisena.

--Ei pastorin pid� menn� sellaisiin ytterliheeteihin ... ei pid�

menn� ... ja pastorin pit�� muistaa, ett� pastorilla on vanha mamma,
varoitti matami viel� menness��n.

Uunin l�mmitess� alkoi tulla kaikenlaisia ep�ilyksi�.

Raittiutta pit�� ehdottomasti ja j�rk�ht�m�tt� harrastaa, esimerkin

vuoksi ja heikoille kehoitukseksi, se on v�ltt�m�t�nt�. Mutta
tupakanpolton itselt��n kielt�misess�, kenelle siin� voi esimerkkin�
olla? Ei kenellek��n! Ei kukaan sit� edes huomaakaan. Ja tuskin
innokkaimmat absolutistitkaan sit� vaativat. Olisikohan sit� paitsi
raittiusasialle hy�dyksik��n, jos sen j�senilt� liiaksi vaadittaisiin?
Menisi nyt ja esimerkiksi vasta parantuneelta juopolta h�nen piippunsa
tai sikarinsa tai paperossinsa riist�isi, niin silloin varmaankin
useimmat vaipuisivat takaisin entiseen paheeseensa. Se olisi juuri
sit�, josta sanotaan: �j�nnitt�� jousi liian tiukalle, kunnes se
katkeaa�. Hulluutta se olisi, suurinta hulluutta...

Kello l�heni v�hitellen seitsent� ja aika oli l�hte� illanviettoon.

Sinne oli aina hauska menn� istumaan teekupin ��reen ... ja poltella
hienoja paperosseja. Eik� kukaan sanonut, ett� siin� istuttiin
viftaamassa. Ja sen todistuksen olivat monet vanhat juopotkin antaneet,
ett� siell� istuessa ja puheita ja laulua kuunnellessa kului aika
paljoa hauskemmin kuin kapakassa ennen.

Jokin asia kuitenkin teki, ettei l�ht� siihen seuraan t�ll� kertaa
tuntunut aivan yht� hauskalta kuin muina lauantai-iltoina. Mutta p��tti
h�n kuitenkin sinne menn�.

--Jahah, arveli h�n menness��n v�h�n katkerasti, nyt sit� siis on

p��tt�nyt olla polttamatta ... saas n�hd�, mit� muut siit� asiasta
arvelevat. Somapa olisi tiedustella, mit� mielipiteit� seurassa yleens�
on tupakanpoltosta.
--Mutta todellakin! huudahti h�n mieless��n, ja katkeruus katosi
kokonaan. Sopiihan ottaa illan kuluessa keskustelun aineeksi t�m�
asia! Tehd� esimerkiksi semmoinen teesi: �Onko tupakanpolton
poistaminen, ja jos on, niin miss� m��r�ss� se on v�litt�m�ss�
yhteydess� raittiusseu-rojen teht�v�n kanssa?� Mit��n varsinaista
p��t�st� ei tietysti voitaisi viel� tehd�k��n, sill� asia oli kovin
valmistamaton. Esitelm�n tapaisen saattaisi h�n siit� kuitenkin jo
t�ll� kertaa pit��. Esipuhe voisi alkaa esimerkiksi n�in: �Yksi
nykyajan enimmin juurtuneita heikkouksia tai, jos niin tahtoo sanoa,
pahoja totutuita tapoja, hyv�t herrat ja naiset, on tupakoiminen�.
Sitten k�visi leikill� viittaaminen siihen, ett� �vaikka t�m�
oikeastaan ehk� koskee vain meit� miehi�, niin pyyd�n kuitenkin
arvoisien naistenkin huomiota muutamaksi hetkeksi�, jonka j�lkeen olisi
tilaisuus siirty� tarkastelemaan tupakanpolton historiaa, kuinka ja
mist� se on tullut Eurooppaan j.n.e. Sen tehty� saattaisi puhua niist�
aineista, joista tupakka on kemiallisesti kokoonpantu, ja vihdoinkin
aloittaa varsinaisen esitelm�n tupakan turmiollisista vaikutuksista.

Maisteria miellytti alussa hyvin tuo tuuma tupakan johdosta

pidett�v�st� esitelm�st�. Mutta kun h�n kulki katua kokouspaikkaan,
rupesi n�ytt�m��n silt�, ett� ehk� kuitenkin on parasta antaa asian
t�ll� kertaa raueta. Ehkei ole tarpeellista viel� ottaa sit� julkisesti
puheeksi, ennenkuin on kuulustellut yksityisten mielipiteit� asiasta.
Kenties on suurikin osa seuran j�senist� t�t� kysymyst� vastaan ... ei
se ole varmaa, mutta hyvin on kuitenkin luultavaa. Voi olla montakin,
jotka eiv�t tahdo yhdist�� t�rke�t� raittiusasiata muihin
sivuseikkoihin, jotka saattaisivat siihen h�iritsev�sti vaikuttaa ja
hajoittaa seuran viel� verrattain v�h�isi� voimia...

T�m� viimeinen ajatus varsinkin puhui pontevasti entisi� mietteit�

vastaan. Ja yksi lis�syy niit� vastaan oli viel� sekin (ei maisteri
n�it� syit� suinkaan etsinyt, mutta itsest��n ne tulivat!), ettei
maisterin mielest� h�nen sopisi tuoda esille t�t� ihka uutta kysymyst�.
Niit� olisi aina ihmisi�, jotka selitt�isiv�t sen siksi, ett� tuo nyt
tahtoo olla muita etev�mpi, tahtoo loistaa uusilla ehdotuksilla. Ja
pappismiehen pit�isi semmoista v�ltt��.

Eik� h�n, kun oikein ajatteli, katsonut tarpeelliseksi puhua

kenellek��n omasta p��t�ksest��nk��n. Kun muutoksen tarve tulisi
useimmissa omintakeiseksi vakaumukseksi, niin olihan siit� sittenkin
aikaa tehd� yhteinen asia.

N�iss� mietteiss� ollessaan oli maisteri jo ehtinyt p��st�

Erottajatorille, ja punainen lyhty tupakkapuodin oven p��lt� Mikonkadun
kulmasta oli alkanut tuikkia. Ei h�n sit� oikeastaan katsonut, mutta
siin� se vain seisoi ja n�kyi h�nen silmiins�, niinkuin esineet v�list�
v�kisinkin n�kyv�t, vaikkei niihin juuri huomiotaankaan kiinnit�.

Koko ajan, kun maisteri sit� kykeni n�kem��n, se sill� tavalla h�nen
silm��ns� tahtomatta n�kyi. Mutta kuta likemm� h�n tuli, sit� enemm�n
h�n sit� tahallaankin tarkasteli. Ja sit� mukaa rupesi se tuomaan
muistojakin mieleen ... ei mit��n kaukaisia, eilisp�iv�isi�,
toisp�iv�isi�, niin pitk�lle kuin muisti. Miellytt�v� myyj�t�r tuli
mieleen, tulivat vieh�tt�v��n j�rjestykseen ladotut paperossilaatikot
ja hienon sikarin tuoksu. Illanviettoon menness��n h�n aina poikkesi
tuohon puotiin, kysyi milloin mit�kin uutta hienoa tupakkalajia ja
valitsi ja maisteli neidin milloin mit�kin ehdotellessa.
--Richmond? Bostanjoglo? Med eller utan munstycken? [Imukkeen kanssa
vai ilman?] kysyi neiti.

--Kanske jag f�r med munstycken en l�da bostanjoglo. [Ehk� saan

laatikon bostanjogloa imukkeen kanssa.]

--Jaha ... en l�da ... 75 penni ... var s�god! [Jaha yhden laatikon. 75
penni� ... olkaa hyv�!] Sitten se neiti avasi saksen k�rell� laatikon,
maisteri otti yhden paperossin, sovitti sen ruusupuisen karan sis��n,
pisti hitaasti suuhunsa ja veti viel� hitaammin kaasuputkesta tulen.
Sen tehty��n h�n l�hti ulos pitkin Esplanaadia verkalleen astumaan,
hienohajuista paperossia poltellen.

Tavallista tiet��n maisteri nytkin kulki, mutta ei h�n poikennutkaan

tupakkapuotiin. Katsahtihan vain sinne sivukulkiessaan toiselta puolen
katua. Herroja siell� n�kyi olevan, ja miellytt�v�n neidin vaalea tukka
v�ikkyi niiden v�liss�, ja puoleksi paljas k�sivarsi ojentui v�h�n
v�li� yl�s hyllylle laatikoita ottamaan ja panemaan.

Sen maisteri n�ki, mutta ei h�nt� huvittanut sinne menn�. Eik�

muutenkaan huvittanut koko Esplanaadi, ei valoisat ikkunat eik� ohi
h��riv�t ihmiset.

Ylip��ns� tuntui h�nest�, ettei h�n v�litt�nyt mist��n. Kaikki

harmitti ... ei erityisesti juuri mik��n, mutta kuitenkin kaikki
yhteens�.

Ja kaikkein �reimm�ll� ��nell��n huusi maisteri ajurin ja k�ski ajaa

raittiusravintolaan.

Muutaman tunnin kuluttua palasi maisteri k�vellen samaa tiet� takaisin

illanvietostaan eik� ollut ollenkaan paremmalla p��ll� kuin sinne
menness��nk��n.

Ei h�n illanvietossa viihtynyt ja siksi h�n sielt� kesken l�htikin.

Kaikki muut tuttavat olivat jo siell�, kun h�n sinne tuli. P�yt�ns�
��ress� ne istuivat, mik� suklaata, mik� teet� juoden ... ja kaikki ne
polttelivat.

Maisteri istui eri p�yt��n v�h�n matkaa syrjemmaksi muista, ja h�nkin

tilasi teelasin. Mutta ei h�yry�v�n teen tullessa tuntunut hetik��n
sit� samaa nautintoa kuin ennen, jolloin jo paperossi oli p�yd�lle
asetettu heti juotua sytytett�v�ksi.

--Mik�s meid�n maisterilla on, kun on niin onnettoman n�k�inen? kysyi

muuan tuttavista, tuli luo ja l�i h�nt� k�dell��n olkap��lle.--Onko
maansa my�nyt ja rahansa juonut? Mik� on? mik� on? Aijai, ehk�p� on
rakastunut?

--Ei mik��n, vastasi maisteri kuivasti.--Tuo nyt on sukkela mielest��n,

ajatteli h�n, kun tuttava oli mennyt, ja tuhkaisi pilkallisesti
sieraimiinsa.

Siirtyi h�n siit� kuitenkin kohta muiden p�yt��n, kuunnellakseen mit�

siell� keskusteltiin.

Siin�h�n keskusteltiinkin juuri parhaillaan tupakanpoltosta. Joku oli

lukenut muutamasta ulkomaan sanomalehdest�, ett� tupakanpoltto on
terveydelle vahingollista.

Sen kaikki my�nsiv�t, ett� tupakka jossakin m��rin sis�lsi

ep�terveellisi� aineksia ja ett� sen nauttiminen oikeastaan on
tarpeetonta, mutta kun siihen kerran oli tottunut, niin...

--Sill� lailla juuri sanottiin ennen, kun ehdotonta raittiutta

vastustettiin ... kun kerran on tottunut ... sanoi maisteri muiden
sekaan ja hym�hti ivallisesti.

--Tupakanpoltto on kuitenkin aivan eri asia! huudahtivat heti kohta

yhteen ��neen useat muut.

--Tupakanpoltto on aivan eri asia, lis�si esimieskin karistaen tuhkaa

paperossinsa p��st� ja pit�en otsaa viisaissa rypyiss�.--Ei sit� voi
juoppouteen verratakaan, vaikka kyll� saattaa totta olla, ettei se
muutamien organismille voi terveellinenk��n olla. Vaan mit��n
moraalista turmiota ei tupakka kuitenkaan tuota, niinkuin v�kev�t
juomat, joiden vaikutuksen me kyll� tunnemme. Vasta juuri luin er��n
kotimaisen l��k�rin lausunnon t�st� asiasta, jossa h�n sanoo siihen
suuntaan, ett� siihen suureen huviin n�hden, jonka piippu ty�miehelle
tuottaa, olisi v��rin sit� h�nelt� sen v�h�isen ep�terveellisyyden
takia riist��. Kohtuullisesti nautittuna en luule siis tupakan mit��n
eritt�in vaarallista olevan, vaikka ryypp��minen sit� kyll� on. Mutta
niinkuin sanoin jo, n�m� ovat kaksi aivan eri asiaa.

--Tietysti, tietysti!

--Muuten olen my�skin jostain lukenut, ett� jos ankara tupakkamies

�kki� j�tt�� polttamisen, saattaa h�n sairastuakin siit�.

Maisteri ei voinut siihen olla laimeasti sanomatta:

--Niinkuin juopot ja morfinistitkin.

--Aivan niin, niinkuin juopot ja morfinistit, mutta erotus on kuitenkin

suuri, sill� tietysti ei voi tupakanpolttoa n�ihin paheisiin
verratakaan.

--Niin, en min� sit� sanokaan, my�nsi maisterikin. Siihen loppui

keskustelu, sill� salista alkoi kuulua laulua ja kaikki meniv�t sinne.

Maisteri ei mennyt, vaan j�i istumaan paikoilleen.

H�nest� h�m�r�sti tuntui, ett� esimiehen puheet eiv�t olleet oikein

johdonmukaisia, mutta h�n ik��nkuin ei viitsinyt vaivata itse��n
ajattelemalla, miss� kohden ne eiv�t olleet. Eik�h�n tuo oikeastaan
niin t�rke�t� ollutkaan. Ja siin� ainakin oli esimies oikeassa, kun
sanoi, niinkuin h�n itsekin oli sanonut, ett� ero on suuri juopon ja
tupakkamiehen himojen v�lill�.

Laulu ja soitto sit� paitsi haihduttivat h�nen mielens� muuanne. Kaunis

kuoro siell� lauloi, ja kaikki olivat innostuneet. Maisterikin
muuttautui salin ovelle ja koetti varpailleen nousten n�hd� laulajia.
Laulun loputtua taputti sivuhuoneisiin palauva yleis� k�si��n joka
haaralla.

Sammuneet paperossit sytytettiin suurella nautinnolla uudelleen, ja

er�s tuttava tarjosi maisterillekin avattua koteloaan, jossa loikoi
limikk�in hienoja Ven�j�n paperosseja.

Maisteri otti huomaamatta niist� muutaman, mutta muisti samassa

aamullisen p��t�ksens�. Aikoi antaa paperossin takaisin, mutta tuttava
oli jo kotelonsa sulkenut, niin ett� maisterin t�ytyi pit�� paperossia
k�dess��n.

--No, ja tulta my�s, sanoi tuttava ja otti kynttil�n p�yd�lt� tarjoten

sit� maisterille, samalla kuin itse siit� sytytti.

--Min� her�t�n tarpeetonta huomiota, jos en sytyt�, ajatteli maisteri

ja sytytti.

Mutta pari savua vedetty��n h�n heitti paperossin tuhka-astiaan ja

siirtyi toiselle puolen huonetta.

Siell� h�n istui v�h�lle aikaa useammalla tuolilla, eik� h�nell� ollut
halua liitty� kenenk��n seuraan.

Ja paperossi tuolla tuhka-astiassa savusi suotta ilmaan. Monta kertaa

tapasi h�n itsens� sinnep�in katsomasta, ja lopulta h�n suorastaan
suuttui. Meni kenellek��n hyv�sti� sanomatta eteiseen, polki vihaisesti
kalossit jalkaansa, heitti palttoon hartioilleen ja l�hti kotiinsa.

H�n oli niin harmissaan, ett� miltei hammasta puri. Ei siit�, ett� oli
p��t�ksens� rikkonut. Olihan h�n ollut suorastaan pakotettu, ja se ei
suinkaan ollut p��t�ksen rikkomista... Mink� p��t�ksen? Tuo
t�m�naamuinen hetken puuskaus, ei se ollut mik��n p��t�s. Sit� paitsi
harmitti h�nt� kaikki p��t�kset!... P��t�s, p��t�s, matki h�n ja
venytti sit� leve�� sanaa viel�kin leve�mm�ksi...

Ja sen h�n sanoo--niin kulkivat kiivakat ajatukset yht� tahtia kiivaan

k�velyn mukana--sen h�n sanoo, ett� h�n voi, jos tahtoo, lakata
polttamasta. Mutta h�n ei tahdo, sill� se on luonnonlakia vastaan. Se
on sokea fanaatikko, joka ei ota huomioon oman fysiikkansa vaatimuksia!
Yht'�kki�? Ilman mit��n syyt�? Herke�isi sy�m�st� samalla ... ja
eik�h�n tosiaankin kerran sit�kin vaadittane ... heh! �Kaikki tai ei
mit��n!� heh! heh!--Hah, hah, hah!... Ja maisteri yltyi kaikelle
tuolle ihmisten hulluudelle niin nauramaan, ett� ohikulkevat
pys�htyiv�t katsomaan... Seh�n olisi mainio pala �Matti Meik�l�iseen�
tuo, ett� eik�h�n ne Ibsenit ja Bj�rnsonit viel� vaadi sy�misenkin
lakkauttamista! Siin�h�n juuri oli se heid�n �kaikki tai ei mit��n!�...
Hah! hah! hah!

Mutta teeveden raatelema j�lki oli kielell� ja suulaessa ja

kurkkutorvessa viel� silitt�m�tt� ja parin savun makuun p��sty��n huusi
se huutamalla lis�viihdykett� suureen tuskaansa ja kiljui kiljumalla
kiireist� apua. Se toi totiset mietteet, ja ilo katosi.

Huh!--Niin puistatti kuin olisi ollut horkka tulossa. Oli miten oli,
mutta se on ainakin varma, ettei organismi ole normaalitilassaan.
Sanotaan, ett� jos organismilta jotain yht'�kki� kielt��, johon se on
tottunut, niin usein tapahtuu, ett� joku piiloutunut taudinsiemen
irtautuu ja tekee kummia. Niin jossain kirjassa sanotaan... Kuinka
kauan h�n on ollutkaan polttamatta? Likemm� kaksitoista tuntia... Kuka
ties?... Ehk'ei se nyt kuitenkaan niin pian... Mutta ainakaan ei ole
syyt� kauemmin...

Ja sattui niin, ett� h�n juuri nyt tuli tupakkapuodin oven eteen
punaisen lyhdyn alle ... ja sattui niin, ett� joku herra juuri meni
puotiin ja j�tti oven auki ... ja silloin sattui viel� niin, ett�
maisterikin pist�ytyi j�lest�.

Vaan h�n ei ottanut lakkiakaan p��st��n, ja synk�n ja tyytym�tt�m�n

n�k�inen oli h�nen muotonsa, kun h�n pyysi saadakseen jotain tupakkaa.

--Hva' f�r de' lof att vara? [Mit� saa olla?]

--Mit� tahansa, sanoi maisteri kolkosti.

--Kanske f�r de' lof att vara richmond ... eller rettig ... eller...?
[Ehk� saa olla richmondia ... tai rettigi� ... tai...?]

--Antakaa sitten vaikka rettigi�.

--Jaha! Var s� god! Kanske f�r jag �ppna l�dan? [Jaha! Olkaa hyv�! Ehk�
saan avata laatikon?]

--Kyll� min� saan sen itsekin auki.

Neiti katseli v�h�n kummastellen. Verkalleen avasi maisteri laatikon,

niinkuin olisi avannut pillerilaatikon ... naama happamena ja otsa
rypyss�. H�n tunsi sen itsekin hatun alta, ett� se oli rypyss�, otti
vastenmielisen n�k�isesti paperossin sormiinsa, py�ritteli sit� hetken
ja pisti sen viimein huuliensa v�liin... Tulihan oli my�skin otettava,
kun oli kerran tupakankin ottanut. Tuli oli t�ss� sama kuin vesi ja
sokeri pahanmakuisia pillerej� nielless�. Eik� h�n siis ollut sen
lauhemman n�k�inen p��t� kaasuliekkiin l�hent�ess��n. H�n oli
tuntevinaan, ett� t�m� tupakoimisen aloittaminen oli h�nelle hyvin
vastenmielist� ... kun kerran oli aikonut sen j�tt��... Mutta mink�
sille taitaa, kun j�tt�minen n�ht�v�sti on ep�terveellist�. Vaan
luultavasti t�m� paperossi kuitenkin on viimeinen...

--Hyv�sti, murahti maisteri l�htiess��n, painoi hattunsa viel�kin

syvemm�lle ja nosti kauluksen pystyyn.

Mutta ensimm�isi� askelia kadulla ottaessa olivat jo alkusavut

pyyhkineet synk�n mielen syvimm�t rypyt h�nen kasvoiltaan. Raukeata ja
v�linpit�m�t�nt� oli viel� k�vely kadun poikki Esplanaadin puoleiselle
k�yt�v�lle. Mutta syd�n tykytti jo kuitenkin niin kiivaasti, ett� piti
v�list� hengitt�� liika heng�hdys lis��.

Ripe�mm�ksi keveni sent��n k�ynti askel askeleelta, ja h�nen

k��ntyess��n Edlundin nurkalta takaisin oli mieliala yht� hilpe� kuin
aina ennenkin n�in Esplanaadia k�velless�...

Ilta oli kirkas, tummansininen taivas v�lkkyv�ss� t�hdess�. Kas

todellakin! Ja kuinka ei h�n sit� �sken huomannut, eik� iltaseuraan
menness��n!--H�n veti pitk�n savun keuhkoihinsa ja antoi silm�ns�
liukua katuvartta pitkin lyhdyst� lyhtyyn. Siell� t��ll� hohti
tavallisten joukossa joku punainenkin tupakkapuotien oven p��lt� ... ja
tuolla aivan per�ll� helotti py�re� s�hk�lamppu synkk�n� kohoavan
Kiseleffin kivimuurin sein�st�. Ruotsalainen teatteri my�skin siin�, ja
valolla t�ytetyt l�mpi�n ikkunat--Se on sent��n h�vyt�nt�, ett� tuo
rakennus on kansan viha-miesten hallussa ... noin korkea ja noin
kaunis. Jos h�n olisi rikas, h�n sen heti kohta lunastaisi ja antaisi
suomalaisen teatterin haltuun. Jos vain olisi rahoja ... mutta sep� se
on, ettei niit� ole... Mutta jos olisi, niin laskisi h�n ne is�nmaan
alttarille. Sill� Suomi on k�yh�, ja sit� pit�� auttaa, tehd� ty�t� sen
parhaaksi, mink� voi. Mutta niit� on paljon, joille is�nmaa ei ole
mink��n arvoinen ... ne sen kielt� vainoavat, halveksivat sen
varsinaista kansaa...

Niin vaelsivat maisterin is�nmaalliset mietteet, mutta repaleinen pikku

poika oli h�net keksinyt ja juoksi h�nen j�less��n...

--Sn�lla herrn, ge' mej en liten slant ... sn�lla herrn ge' mej en
liten slant... [Hyv� herra, antakaa minulle pikku lantti...]

--Etk� sin� osaa suomea, poika ... pyyd� suomeksi niin saat.

--Ja' f�rst�r int' finska. [En ymm�rr� suomea.]

--Enk� min� ymm�rr� ruotsia.

--Sn�lla herrn, var s� go'... [Hyv� herra, olkaa hyv�...]

Maisteri l�hti menem��n eik� ollut en�� poikaa kuulevinaan, joka v�h�n
aikaa karttaen j�lest� juoksi. Veti viimeiset savut vanhasta
paperossista ja otti siit� tulen uuteen, ennenkuin nakkasi pois.

Veres savu hiveli mielen yh� hilpe�mm�ksi, syd�n melkein teiskasi

tyytyv�isyydest�, huulet yh� hymyiliv�t, ja silm� hyppeli virke�sti
paikasta paikkaan ... yl�s Gr�nqvistin kivikartanon ylimmille
koristeille, jotka tummaa taivasta vasten viel�kin tummempina
varjostivat ... sielt� alas nurkkia pitkin valoisiin puoti-ikkunoihin,
joissa vakaasti ja kylm�sti lemottivat s�hk�lamput, mutta levottomasti
ja kiihke�sti paloivat kaasuliekit. Ja ikkunoiden ohitse suikkelehti
ihmisten p�it�.

Viel� yhden retken teki maisteri Esplanaadin p��h�n ja poltti viel�

yhden paperossin yksill� tulilla. Mutta sitten l�hti h�n verkalleen
nousemaan Erottajalle ja Bulevardinkadulle p�in.

Kotiin tullessa n�kyi portin pieleen veltosti nojaavan joku olento.

--Hyv'--il-il-iltaa, herr pastor ... heh, heh, heh! Pastor ei pid�

panna pahaks, ett� min� ... min� menin suoraan kapakkaan ... mutta ei
minulla en�� ole ei yht� slanttia ... aivan juov-vuv-vuovuksissa ...
heh, heh, heh!--Pastor antais yks viis penni�, ett� min� ... eli pastor
antais edes tuo paperossistumppi...

Tuo tuli niin odottamatta h�iritsem��n hyvi� sopusoinnun tunteita,

ettei maisteri ensin saanut sopivia sanoja suuhunsa.

--Sin� olet siis juonut, vaikka ... sanoi h�n sitten, mutta ei tullut
jatkaneeksi.

--Vaikka jo lupasin ... lupasin ... heh, heh! Mit� ihmisen lupauksista
... ei se osaa pit��, mit� lupaa...

--Min� annoin sinulle kaksi markkaa sill� ehdolla, ett� ostaisit

leip��...

--Sill� ehdolla ... jaa, sill� ehdolla ... katsokaa herr pastor,
tuota ... sill� ehdolla ... niin, ett� se ei ole niin, herr pastor,
ett� tuota ihminen ... immeinen ... ihminen ... ett� el�� yksist��n
leiv�st�...

Mies viittil�i sormet harrallaan alas katuun ja yl�s lyhty� kohti, ja

tuli sit� tehdess��n aivan likelle maisteria, koettaen tavoittaa h�nt�
palttoon napista. Maisteri vet�ytyi sit� mukaa taap�in...

--Niin, sill� ehdolla ... ja tilaisuudella ... mutta liha on heikko,

vaikka henki on ... henki on ... kuinka se on se paikka, herr pastori?

--Mene tiehesi sin�!

--Ett� tuota ... ei pastor saa menn� ... yksi paperossistumppi...

--Jos et sin� nyt heti kohta korjaa luitasi t�st�, niin min� huudan
poliisia, sanoi maisteri vihaisesti porstuansa ovesta, jonne mies oli
seurannut h�nt�.

--Huudan poliisia ... huudan poliisia ... min� huudan itse poliisia,
ettei pastorin tarvitse ... poliis, poliis!

--Lurjus! mutisi maisteri ja sulki ovensa.--Tuommoinen renttu, uskaltaa

tulla koskettamaan.

Maisteri oli vihainen, mutta sytytetty��n kynttil�n ja alkaessaan

laittautua kotiasuunsa h�n pian kuitenkin lauhtui... Pit��h�n s��li�
tuollaisia onnettomia olennoita, jotka uudelleen ja aina uudelleen
lankeavat ... eih�n ole oikein heit� liian ankarasti tuomita... Hohhoi!

Maisteri oli riisunut pitk�ntakin, pukeutunut kotiviittaansa ja

pist�nyt tohvelit jalkaansa. Sitten h�n oli sytytt�nyt piippunsa ja
istuutunut keinutuoliinsa, sivuittain p�yt��n...

Hm!--Se oli siin� tupakoidessa ja kiikkuessa maisterin ainoa ajatus,

eik� h�n siit� tahtonut sen pitemm�lle p��st�.

V�h�n ajan p��st� kuului matami tulevan sis��n ruokatarjotinta tuoden.

Maisteri antoi h�nen tulla eik� puhunut mit��n. Mutta jo ovesta
huudahti matami:

--Sissoh!--No, nyt pastori taas polttaa piippuaan ... se on parasta ...

no, nyt min� taas tykk��n pastorista!

Matami tuli aivan maisterin eteen ja loisti niin vilpit�nt� riemua,

ett� maisterinkin piti hymyill�...

--Eik� pastori turhaan kiusaa itse��n ... se veisi kaiken aptiitin ja

hum��rin...

--Niink� matami luulee?

--Niin se on, minun miesvainajanikin...

--Kyll� min� aion kuitenkin v�hitellen totuttaa itse�ni pois.

--Jaa, v�hitellen ... se on toista, ett� v�hitellen ... niin pastori

voi tehd�, jos tahtoo ... mutta ei �kkipikaa ... se ei ole
terveellist�... Hyv�� y�t�, pastori! Jumala pastoria varjelkoon!

--Hyv�� y�t�, matami.

V�h�n haukattuaan k��nsi maisteri keinutuolinsa p�yt��n p�in ja alkoi
kirjoittaa saarnaansa. Se sujui kuin vett� valaen. Tunnissa sivalsi h�n
sen valmiiksi. Vaan kun h�n lopetti ty�ns�, k�n�tti poroastian laita
t�ynn� puoleksi poltetuita paperosseja kuin ilmaan ojennetuita
kanuunia.

S�nkyyn menness��n sytytti h�n viel� piippunsa, poltteli sit� ja antoi

kynttil�n olla sammuttamatta niin kauan kuin piippu paloi.

Vilahti siin� savupilvi� nieleksiess� sivumennen mieleen muuan ajatus

omantunnon moitteesta. Mutta kohta se kuitenkin katosi muiden ajatusten
taa. Ja maisteri oli vakuutettu olevansa tottunut omantunnon ��nt�
kuulemaan. Silloin kun se ei sen kovemmin nuhtele, silloin ei siin�
tietysti ole mit��n pahaakaan, ett� tupakoi. Sit� paitsi oli tuo niin
kovin v�h�p�t�inen asia.

Sitten maisteri asetti piippunsa lattialle tuolin varaan seisomaan,

puhalsi huoneensa pime�ksi ja k��ntyi sein��n p�in maata.

MAAILMAN MURJOMA

Yks ol' veitsi veikkoutta,

yksi rauta rakkautta,
sekin katkesi kivehen,
leip�h�n pahan em�nn�n,
pahan vaimon paistamahan.

(Kalevala 33 91-98)

I.

--Antakaa te Junnun olla rauhassa! toruu is�nt�, toiselta puolen

halmeen, leikkaamattoman rukiin yli.

--Saapihan meilt� olla, mutisevat toiset ja painautuvat leikkaamaan.

Mutta v�h�n p��st� on kiusanteko taas t�ydess� k�ynniss��n.

Koko talkoov�ki on liittoutunut yht� ainoata vastaan. H�n on iso,

roteva, mustaverinen mies, joka selk��ns� oikaisematta leikkaa kuin
uhalla, muista v�h�n loitompana, koettaen olla heid�n pistopuheitaan
kuulematta. Mutta h�nt� tahdotaan saada suuttumaan. H�nt� koetetaan
saada siihen, mihin h�net lopulta tavallisesti saadaankin: tarttumaan
johonkin itsens�kokoiseen esineeseen ja nakkaamaan se menem��n
luontonsa lauhduttamiseksi. Usein on h�net t�ll� tavalla saatu
sinkoamaan tupakkihakkuri tuvan nurkkaan, vy�r�ytt�m��n suuria kivi�
sijoiltaan tai karjaisten hyp�ht�m��n seisoalleen--mink� j�lkeen h�n
poistuu eik� takaisin tultuaan puhu p�iv�kausiin sanaakaan. Ja kun h�n
ei koskaan k�y k�siksi eik� osaa muutenkaan puolustautua, pidet��n
h�nt� v�h�n kuin h�lm�n� ja usutetaan pikkupojatkin h�nt� h�rn��m��n.
Is�nt� on h�nen ainoa puolustajansa, sill� h�n on vankka ty�mies,
tarkka kaikissa toimissaan, hoitaa hyv�sti hevosia ja ruokkii v�list�
lehmi�kin vaimo v�en mieliksi.

Nyt on ilveily taas alkanut p�iv�llist� sy�dess� ahon reunassa. Ruualle

ruvetessaan on Junnu pannut hattunsa ja tupakkakojeensa, joista h�n ei
luovu muulloin kuin ateriain aikana, viereens� m�tt��lle. Kun h�n
sy�ty��n alkaa haparoida tavaroitaan, l�yt�� h�n hatun takaansa
p�kkel�n p��st� ja piippunsa samasta paikasta, johon se on pistetty
rakoon kannon tupakoitavaksi.

Se her�tt�� yleist� ilakkata, eik� is�nt�k��n voi olla muiden mukana

naurahtamatta.

Sanaakaan sanomatta ottaa Junnu hattunsa ja piippunsa ja kysyy

kukkaroaan, joka on sekin kadoksissa.

--Mit� sin� meilt� kysyt, kysy p�kkel�lt�! vastataan h�nelle ja

nauretaan yh� hurjemmin.

Junnulle selvi�� iva vasta silloin, kun renki Tahvo nyht�isee kukkaroa,
joka neulastaan on pantu riippumaan Junnun omaan vy�h�n h�nen selk�ns�
taa. H�n ei voi en�� pid�tt�yty�, hujahduttaa Tahvoa takak�teen
nyrkill��n, mutta kun Tahvo v�ist��, iskee Junnu rystyns� verisiksi
pet�j�n kylkeen.

Kerran, kaksi kohoaa miehen rinta, ja sieraimet lev�ht�v�t. Mutta

sitten h�n ottaa sirppins� ja menee yksin leikkaamaan.

--Sy�pi niin ahnaasti, ett� saisi tukan p��st� kolita eik� tiet�isi!
huudetaan h�nen j�lkeens�.

--On se kerran kuulema ollutkin kolittuna, s�est�� Tahvo.

--Milloinka? kysyy joku.

--Silloin kun istui ruunun ruokap�yd�ss� Kuopion linnassa.

--Suunne kiinni! komentaa is�nt�, ja k�skee v�kens� ty�h�n.

Mutta siell� jatketaan samaa puhetta.

--Mist� hyv�st� sille ruunun ruoka annettiin?

--Viilipytyn varkaudesta ... oli vienyt sen syd�nmaan m�kist� toisten

rosvojen sy�t�v�ksi.

--Kuka sen on sanonut?

--Itse kertoi.

--Suus kiinni, kenkkajalka! huutaa Junnu yht�kki� kaikkien kummaksi.

--Suus kiinni, suden selk�!

Junnulla on selk� pitk� ja jalat lyhyet, ja aina on h�nt� siit� ivattu.

--Siihen selk��n kun oli vitsoja mahtunut niin, ettei piiskuri luullut
t�ytt� tulevankaan. �Aletaanko uudelleen?� oli kysynyt vallesmannilta,
ja Junnulle oli ly�ty toiset parit lis�� vankihuoneen pet�j�ss� ...
muttei ollut sittenk��n ��nt� p��st�nyt.

--Olisikohan kantsukkatakaan �l�ht�nyt?

--Mitenh�n olisi, jos olisi ollut oma is�ns� omasta k�dest��n

antamassa...

Junnu oli �p�r�poika, ja se oli ilke� viittaus siihen huhuun, jonka

joku oli keksinyt, ett� Junnun is� oli Ven�j�n kasakka, joita entisin�
aikoina majaili kirkonkyl�ss�.

--Oletteko vaiti! huutaa is�nt� ankarasti.

--Herra Jeesus siunatkoon! parkaisevat samassa naiset, ja miehet

p��st�v�t kirouksen kuin yhdest� suusta...

Sill� Junnu on temmannut sylens� t�yteisen kiven maasta, nostanut sen

ilmaan kuin tuohik��r�n ja nakannut sen, kauheasti manaten ja kasvot
julmasti v��nnyksiss�, leikkuuv�en keskeen.

Muut enn�tt�v�t v�ist��, mutta Tahvo lyyk�ht�� kiven viereen jalkaan

satutettuna.

--Tappaa, tappaa! huutaa h�n.

--Eik� tapa ... oletko vaiti siin� ... ei h�n ole luutakaan
vikuuttanut, vakuuttaa is�nt� juostuaan muiden mukana tarkastamaan
Tahvon jalkaa.

--Nuoriin se mies! K�yk�� kiinni, ennenkuin p��see karkaamaan!

Miehet hy�kk��v�t rukiin l�pi Junnun kimppuun, tarrautuvat kiinni,

mutta kertapy�r�yksell� karistaa h�n heid�t luotaan.

--Antakaa te Junnun olla aloillaan elk��k� sotkeko ruista! Pois sielt�

ja ty�h�n joka mies!

--Viel�k� is�nt�kin puolustaa semmoista petoa, joka ei katso, mit�

heitt��? Kenenk� syy, jos olisi p��h�n sattunut!

--Oma syysi!... Ja enk� min� ole sinua varoittanut?

--Mutta kipurahani min� riitelen, mutisee Tahvo nilkuttaen sirppins�

luo.

--Riitele mit� riitelet, mutta raja pit�� olla leikill�kin, toraa

is�nt� ohikulkiessaan.

Mutta hirvitt�� h�nt� sent��n itse��nkin, kun h�n oikein katselee tuota
kive�, joka pudotessaan on uponnut puoleksi maan sis��n ja jota h�n
itse tuskin olisi jaksanut liikauttaakaan. Oli toki ikuinen onni, ettei
se sen pahemmin sattunut.

Junnun silmiss� on maailma ollut punaisena ja keltaisena, maa kuin

lainehtinut ja mets�n ranta huojahdellut. Mutta voimainponnistus h�nt�
itse��nkin kauhistuttaa ja h�n herpoontuu siit� niin, ettei tahdo pysy�
pystyss�. Ja v�h�n aikaa siin� �lyt�nn� seisottuaan l�htee h�n
kulkemaan suoraan synkimp��n korpeen tiet�m�tt�, minne menee, ja
muistamatta, mink� t�hden menee. Vasta kun h�n on jonkun matkaa
kulkenut, tullut aidan kohdalle ja nousee sen yli, selvi�� h�nelle,
ett� h�n on ollut miehen tappamaisillaan ja ett� h�nell� kiveen
ryhtyess��n, joka oli sattunut h�nen tielleen, todellakin oli ollut se
aikomus.

II.

Leikkuuv�ki on palannut ty�st��n, kylpenyt, illastanut ja vet�ytynyt

levolle aittoihinsa. Is�nt� vain on viel� valveilla ja sovittelee
kenki��n tuvan orrelle kuivamaan, kun Junnu astuu sis��n ja istuutuu
sein�penkille sanaakaan virkkamatta.

--Onhan siin� viel� ruokaa sy�d�ksesi, sanoo is�nt�, mutta Junnu ei

sano haluavansa.

--Olisi minulla v�h�n asiata is�nn�lle, virkkaa h�n sitten, kun n�kee
t�m�n tarttuvan oven ripaan.

--Mit� sit� Junnulla nyt olisi niin t�rke�t� asiata?

--P��st�isitte minut pois palveluksestanne.

--Mit� se Junnu tarkoittaa? Kesken ty�ajan? Ja mink� t�hden?

--En tule en�� toimeen t�ss� talossa.

--Mit�s se nyt niiden r��hk�in puheista ... onhan ne saatu ennenkin

t�mm�iset riidat sovitetuiksi.

--Lie heid�n puoleltaan, vaan ei minun ... ja saattaisin t�ss� tehd�

viel� vahingoitakin...

--Hillitsisit sin�kin v�h�n luontoasi ... kovinhan tuo on kamalata

tuommoisten aseiden kanssa liehuminen.

--En osaa hillit�, kun tulee se vihan puuska p��lleni ja minua

h�v�ist��n.

Mietitty��n v�h�n aikaa istuutuu is�nt� p�yd�n eteen penkille,

--Jos et sin� sen Tahvon kanssa tule toimeen, niin pannaan vaikka _se_
ennemmin pois.

--En min� en�� heid�n muidenkaan katsomisiaan ja ilkkumisiaan ...

vihaavat ne minua kuitenkin muutkin ... kaikki oikeat ihmiset.

--Mit�s se nyt taas semmoisia ... eih�n se ole sen huonompi itsek��n...

--Kuulittehan sen, mit� ne sanoivat.

--Kurillaanhan ne vain.
--Totta se oli, mit� sanoivat.

--Ett�k� olet varkaudesta ollut linnassa?

--Niin olen. En ole sit� kenellek��n muulle kertonut paitsi Tahvolle

menn� talvena hein�ss�, kun herkesi yst�v�ksi ... vaan kerron nyt
teille, kun aina olette hyv�n� pit�nyt...

--Kerro, jos tahdot...

--Kerron min� teille, puhuu Junnu katkonaisesti, nyyhkytellen v�h�n ja

niinkuin kyyneli��n nieleskellen: se on niin, ett� kun saivat minut,
kerj�l�ispojan, viisaudellaan narratuksi ... ty�nsiv�t ikkunasta
sis��n, kun eiv�t itse mahtuneet, ja varastuttivat viilipytyn ja kolme
leip�� ja voivakan ... vaan kun min� itse tunnustin kaikki ja annoin
ilmi muutkin ... enk� ole sen koommin ... vaan olen aina el�nyt
omistani, vaikka kaikki minua vainoovat sek� t��ll� ett� kotipuolessa
... koirat on koiria ... kaikkialla, koko maailmassa!

--Mutta eth�n sit� maailmastakaan mihink� p��sse.

--P��sisin, kun rupeaisitte minua auttamaan ... en tahtoisi

palkkojanikaan kaikkia, kun antaisitte tehd� torpan maallenne.

--Torpanko? Minnek�s?

--Tekisin tuonne Kontiokorpeen.

Kun is�nt� ei mit��n virka, jatkaa Junnu:

--Olisi minulla siell� jo sijakin katsottuna Mustinlammen rannalla ...

ja is�nt� saapi panna millaiset arennit tahtoo.

Eih�n is�nn�ll� oikeastaan ole mit��n sit� vastaan, ett� saa vakinaisen
ty�miehen maalleen. Ja kun h�n oikein ajattelee, niin tulkoon vain
asukas juuri Kontiokorpeen Mustinlammen rannalle. Eih�n ole viel�
varmaa, tokko toteutuneekaan, mit� ovat lehdiss� kertoneet. Mutta kun
se itse sinne pyrkii...

--Ainapahan tuota niist� arenneista sovittaneen, sanoo h�n ja lis��

sitten:

--Saatanpahan tuota tuumia.

--L�htisin jo huomenna mets��n ... ja jos ei muutoin k�y, niin panen

sijaisen.

Taas v�h�n aikaa mietitty��n virkkaa is�nt� noustessaan:

--Kai sinut pit�nee p��st��, jos ei muu auta. P��tet��nh�n sitten

tarkemmin toissa kertana, sanoo h�n ja menee.

Junnu j�� istumaan puolipime��n pirttiin.

Kauan on t�m� tuuma h�nen mieless��n madellut. Kuta vanhemmaksi h�n on

tullut, sit� vaikeampi on h�nen ollut kantaa ihmisten ivaa ja
syd�mett�myytt�, joiden h�n luulee kaikkien liittoutuneen h�nt�
vastaan. H�n on alkanut ep�ill� sit� joka miehen sanoissa ja
k�yt�ksess�. H�n luulee n�kev�ns� sit� kaikkialla, miss� liikkuu kotona
ja kyl�ss�. H�n on koettanut lahjoa ihmisi� yst�vyydell�, hyvill�
puheilla ja tarjouksilla milloin mill�kin. Mutta ne ovat pett�neet
kaikki niinkuin Tahvokin viimeksi, jolle h�n oli el�m�kertansa uskonut.
Kun miehet ovat polttaneet h�nen tuottamansa kaupunkitupakat ja naiset
sy�neet h�nen ostamansa vehn�set ja juoneet h�nen keitt�m�ns� kahvit,
ovat ne taas ensimm�isin� nauramassa h�nen ulkomuotoaan ja
pist�ttelem�ss� h�nt� h�nen k�mpelyydest��n ja tyhmyydest��n. Ei niill�
ole muuta mieless� kuin saada h�net suuttumaan silmitt�m�ksi, tekem��n
jotain, josta saisivat h�net syyhyn, rautoihin ja linnaan uudelleen.
Sit� ne v�ijyv�t, ja se niill� on mieless�, p��st�kseen h�nen
s��st�illeen, joita tiet�v�t h�nen ennen tukkijoella ansainneen. Ne
ovat h�nt� koettaneet pett�� ja vainota, herroista alkaen. �Jos
tunnustat, p��set v�hemm�ll�, sanoi vallesmanni h�nelle silloin
oikeudessa. Vaan se valehteli. Kun h�n tunnusti, niin heti paikalla
h�net tuomittiin piiskoihin. Jos eiv�t k�det olisi sill� kertaa olleet
sidotut, kuristanut h�n olisi sen miehen tuomiop�yd�n p��h�n. Oikein
sanoivat toiset vangit linnassa, ettei maailmassa saa k�yh� oikeutta,
miten saanee taivaassakaan. Lihaksi olisivat pantavat kaikki ruunun
herrat, ja talonpojat ovat heid�n orjiaan ja k�tyreit��n... Yhteen
myttyyn m�tett�v�t!

Pappi sai kuitenkin sill� kertaa h�nen mielens� lauhtumaan. Sanoi ja

vakuutti, ett� joka on saanut tuomionsa ja k�rsinyt rangaistuksensa,
h�n on yht� hyv� kuin muutkin, jota ei saa kukaan vihata eik� solvata
... kelpaa kummiksi ja vieraaksimieheksikin. Vaan valetta oli sekin
puhunut ... sitten vastahan ne alkoivatkin ahdistaa, kun h�n linnasta
palasi... Liek� totta sek��n, mit� sanoi, ett� jos ei kelpaa ihmisille,
niin kelpaa Jumalalle...

Vaan ei h�n n�it� kaikkia ymm�rr� eik� jaksa loppuun ajatella. Joka
kerta, kun h�n sit� koettaa, raukaisee p��t� ja sekottaa mielt� niin,
ettei saa selkoa mist��n.

Mutta siit� h�n on nyt ainakin selvill�, ett� h�n tekee eron heist�
kaikista, tekee ikuisen eron. H�n karkaa korpeen, painautuu kuin karhu
kontoonsa. Ja katsokoot eteens�, koirat, jos k�yv�t h�nt� siell�kin
h�tyytt�m��n...!

H�n nousee ravakasti ja menee ulos. Ei t�t� y�t�k��n h�n aio en�� olla
t�ll� puolen maailmaa!

Ja haettuaan aitasta ty�kalunsa ja pistetty��n konttiinsa

s��st�leip�ns� hiipii h�n niiden kanssa solasta ulos kenenk��n
huomaamatta ja poikkeaa v�h�n aikaa maantiet� astuttuaan syrj�polulle.
Se noudattaa hevoshaan aitovartta, ja aidan vieress� sy� h�nen
nimikkoruunansa. H�n on sit� aina hyv�sti hoidellut, ja se h�rh�tt��
h�nelle jo loitolta. H�n pys�htyy sen luo, ruopottelee sen aidan yli
ojennettua kaulaa, haastelee sille ja soittelee sen kelloa v�h�n aikaa.
Se on ollut t��ll� h�nen ainoa yst�v�ns�, joka ei ole sanonut
poikkitelaista sanaa ja jonka silmiss� ei koskaan ole n�kynyt
salaistakaan ivaa.

III.

On sunnuntaip�iv�, kun Junnu palaa korpeensa. Kaikkien muiden kirkossa

ollessa on h�n taaskin p��ssyt l�htem��n is�nn�n puheilta kenenk��n
huomaamatta. S��st�rahoillaan on h�n is�nn�lt� ostanut nimikkoruunansa,
ja he ovat sopineet suullisesti siit�, ett� Junnu, jos haluaa
m�kkil�iseksi asettua, saa viljell� maata kymmenen vuotta arennitta,
kunhan maksaa halmeviljelyksest� osaelot. Sen lis�ksi on is�nt� pannut
sen ehdon, ett� jos Junnu mitenkuten tulisi l�htem��n maailmalle,
rakennukset j�isiv�t talon hyv�ksi.

Vai h�n l�htisi maailmalle, kun oli kerran maailmasta p��ssyt!

myh�htelee h�n taluttaessaan hevostaan marhaminnasta--selk��n h�n ei
henno nousta--ja painuessaan sen kanssa yh� syvemm�lle korven sis��n.
Onpa h�n ollut houkko, kun ei jo aikoja sitten ole t�t� tuumaansa
toteuttanut! Mutta mist�s h�n olisi voinut aavistaa, ett� on kuitenkin
yksi ihminen t�ss� maailmassa, joka ei h�nt� syrji ja vainoa! Ja
kymmeneksi vuodeksi ilman arentia, ilman mit��n voitonpyynti� ja
ahneutta? Kyll� h�n sen miehen viel� palkitsee kymmenkertaisesti, vie
vapaaehtoisena verona kaiken, mik� j�� yli omista tarpeista. Ja kaikkea
t�t� hyvyytt� ajatellessa sulaa h�nen mielens� niin, ett� leukaa vet��
v��r�ksi ja t�ytyy karistaa kyynel silm�st�.

H�n pujottelee kulkiessaan kaitaisia, sekavia karjanuria, jotka

pilkkomattomina kiertelev�t soiden rantoja ja mets�n rinteit� ja joita
eiv�t muut ihmiset n�yt� koskaan kulkeneen. H�n nousee korkean vaaran
sel�lle, josta ei n�y muuta kuin rikkomatonta, kellastuvaa syksymets��
ja mets�in v�liss� nukkuvia soita. Muu maailma miss� lieneek��n tuolla
kaukana noiden m�kien takana, josta ei kuulu hiiskahdusta eik� nouse
savuakaan merkiksi ihmisasunnoista. Hyvin, hyvin kaukana jossain kuuluu
vain mets�koira haukahtelevan ja joku laukaus silloin t�ll�in
paukahtavan. Vaan ne kai kulkevat omia teit��n, ne eiv�t tule h�nt�
h�iritsem��n.

Varovaisuuden vuoksi pist�� h�n kuitenkin sammal tukon ruunansa kelloon

taas liikkeelle l�htiess��n.

Eik� h�n saa oikeata rauhaa mieleens� viel� kotiin tultuaankaan.

Viikkokausia vaivaa h�nt� ep�m��r�inen pelko, ett� �maailma� ehk�

l�yt�� h�nen piilopaikkansa, ett� �ilki�t� hakevat h�net k�siins� ja
tulevat suurella joukolla h�nt� t�nne kiusaamaan. Ehk� panee Tahvo
toimeen uhkauksensa ja manuuttaa h�net murhan yrityksest�?

Ja koko syksyn se aatos h�nt� kiusaa. H�nen asumuksensa on laaksossa

lammen rannalla kahden korkean m�en v�liss�. Sill� sijalla, mihin h�n
on m�kkins� paikan katsonut, on jo ennest��n vanha, puoleksi maan
sis��n vaipunut mets�sauna, tehty siihen entisaikain kaskenpolttajain
asuttavaksi. H�n korjaa sen kattoa ja asuu siin�, niin kauan kuin
rakentaa pirtti��n. Sen valmiiksi saatuaan aikoo h�n ruveta tallin
tekoon.

Uuden tuvan salvoksella veistelless��n h�n v�list� on melkein varmasti

kuulevinaan askelia mets�polulta, n�kevin��n jonkun puitten v�liss�
liikahtelevan. H�n lakkaa hakkaamasta, kuuntelee kuin vanki
vainoojiaan, j�sent� liikauttamatta, henke� vet�m�tt�. Sunnuntaisin h�n
heit� varsinkin odottaa ja poistuu varmuuden vuoksi jo aamusta varhain
mets��n pyydyksilleen. Ja majaansa l�hetess��n illan h�m�riss� h�n taas
hiipii kuin varas omaan pihaansa, v�ijyy ja kuulostelee mets�n sis�st�,
ennenkuin uskaltaa astua esiin.

Mutta ei sielt� koskaan ket��n ilmaannu. Ja lumiin menness� on Junnu

saanut pirttins� kattop��lle.

Keyri-iltana h�n panee uuden uuninsa ensi kerran l�mmit�. Takka

hulmuaa, palavat puut r�isk�htelev�t iloaan pit�en, ja savu vaeltelee
katossa sein�st� toiseen. Junnu lep�ilee penkill� pitk�ll��n, piippuaan
poltellen ja tuleen tuijottaen.

Onko h�nell� nyt siis vihdoinkin oma katto p��ns� p��ll� ja omat sein�t
suojanaan? Onko h�nell� sija, josta h�nell� on oikeus osoittaa ulos
jokainen, joka tunkee sinne h�nt� h�iritsem��n? Eik� en�� tarvitse
ket��n kumarrella eik� olla kenellek��n mieliksi?

... Olla se �iti vanha viel� elossa, niin toisi sen t�nne toverikseen,
--johtuu h�nelle yht'�kki� mieleen. Ei ole h�n vuosikausiin h�nt�
muistellut eik� tahtonutkaan muistella. Mutta olihan se sekin ollut
samalla lailla maailman murjottavana kuin h�nkin eik� saanut koskaan
omaa kattoa p��ns� p��lle. Oli kuollut huutolaisena ja ihmisten
pilkkaamana ja potkimana ja haudattu sin� suurena n�lk�vuonna
h�yl��m�tt�m�ss� kirstussa yhteiseen hautaan, ja lieneek� joudettu
kellojakaan soittamaan...

Oli tullut olluksi sille niin tyly sen elinaikana,--mutta kun ne veiv�t
sen vankeuteen ja tekiv�t eron heid�n v�lill��n. Ja kun ne sen sielt�
p��sty� h�p�isiv�t ja haukkuivat heit� molempia:--�Tuolla tulee portto
poikineen!--Jaanan Junnu! porton poika!--Jaanan Junnu! porton poika!�--
Siit� pit�en h�n alkoi h�vet� �iti��n ja �iti h�nt�, ja he tekiv�t
molemmat pitki� mutkia toinen toistaan kiert��kseen. Mutta
kuolintaudissaan se laittoi sanan ja k�ski k�ym��n puheillaan. Junnu
oli silloin jo tukkit�iss� eik� iljennyt l�hte�, kun sana kerrottiin
kaikkien kuullen. Kohta tuotiin toinenkin sana, ett� tulla toimittamaan
h�net edes kunnialliseen hautaan. Haudatkoot haudattavansa! vastasi h�n
eik� mennyt...

Olisi kuitenkin saanut k�yd� toisin se asia,--ja vaikka olisi �itikin

saanut olla ja el�� toisella tavoin, niin se kalvaa h�nt� nyt
yht�kaikki. Ja haihduttaakseen n�it� mietteit��n h�n ryhtyy panemaan
pajuja rekeens� l�hte�kseen heti kelin tultua rahdinvetoon ja
lehm�rahoja ansaitsemaan.

Olisihan ollut tukin-ajoakin toisella kulmalla omaa pit�j�t�. Mutta

siell� t�ytyisi taas tulla yhteen ihmisten kanssa, joista parahiksi oli
p��ssyt.

Toisen l��nin kaupunkiin h�n ajaa ja kiert�� sinne menness��n

kirkonkyl�n ja muut tutut seudut.

Puolen talvea jyry�� Junnu sill� retkell��n ved�tellen merenrannasta

sis�maahan kauppamiesten tavaroita kahden kaupungin v�lill�.

Ei kukaan tunne h�nt� siell�, eik� kukaan kysy, mik� h�n on miehi��n.
Mutta kuitenkin karttaa h�n taloja kuin omassa puolessaan, sivuuttaa
kaikki suuremmat kyl�t ja j�tt�ytyy aina j�lelle muista rahtimiehist�.
Ellei ole aivan pyry eik� pakkanen, sy�tt�� h�n tiepuolessa ja hakee
y�sijaa katon alla ainoastaan hevosensa vuoksi. Ikkunoista, pihoilta ja
tiepuolesta katselevat silm�t h�nt� vaivaavat ja kiusaavat, ja
helpotuksesta huoaten l�htee h�n aina pitkille, talottomille
taipalille. Sill� silloin h�n on kokonaan kahden kesken hevosensa
kanssa, jolle haastelee pitk�t hetket sen vierell� tallustellessaan ja
jota auttaa m�kipaikoissa sepiin kiinnitt�m�st��n nuorasta.

Mutta joululta alkavat tiet t�ytty� ja markkinamiehi� ajella kahak�teen

kaupungista toiseen.

Ja kerran, kun h�n sill� tavoin kuormineen ponnisteleikse jyrkk��

yl�m�ke�, ajaa reellinen suuriturkkisia ja punav�isi� herroja h�nt�
vastaan. Kohdalle tultuaan huutavat he h�nt� v�istym��n. Mutta
ennenkuin raskas reki kerki�� k��nty�, sivaltaa muuan reen per�st�
pitk�ll� ruoskalla ruunaa selk��n. Junnu vimmastuu, unohtaa hevosensa,
joka pel�styksiss��n puhaltaa t�yteen laukkaan, ja siepaten aidaksen
tiepuolesta hy�kk�� h�n herrojen j�lkeen. Ne pakenevat, mink�
kerki�v�t, mutta seuraavan m�en p��lle p��stess��n h�n saavuttaa heid�t
ja vihansa viimeisell� vimmalla pudottaa h�n seip��n reen per��n.
Reess�olijat enn�tt�v�t v�isty�, seiv�s katkeaa kahdeksi per�lautaan,
ja Junnu j�� l��h�tt�en kaplaiden sijalle seisomaan. Takaisin
palattuaan tapaa h�n kuormansa tiepuolesta toisen m�en alta ja
hevosensa vaahtoisena vavahtelemasta aisa sel�n p��ll�. Nyrkki��n
puiden ja kiukusta itkien huutaa h�n hiljaisen maantien yli kostoa ja
kadotusta j�lelleen, eik� sula h�nen vihansa ennenkuin h�n taas tulee
tuntoihinsa siit�, ett� oli toki onni, ettei tullut miesmurhaa
tehdyksi. Seuraavassa sy�tt�paikassa, johon h�n poikkeaa uupunutta
hevostaan vaalimaan, h�n saa kuulla, ett� herrat olivat k�yneet talossa
ja mit� lienev�t olleet rautatieinsin��rej�. Katsokoot, katalat,
etteiv�t toista kertaa h�nen tielleen tule!

Mutta pois alkaa tehd� mieli maantierosvojen ja markkinamiesten

jaloista, ja s��litt�� kiusata hevostakin. Ja kun ansio on ollut hyv��
eik� tee enemp��k��n mieli, palaa h�n pian--yh� kirkonkyl�� ja asutuita
paikkoja kiert�en--kotiinsa, suuren reslan pohjalla nuori hieho, jonka
h�n on saamillaan s��st�varoilla ostanut.

H�n on peitt�nyt sen huolellisesti nahkasiin ja mattoihin ja istuu itse

sevill�. Se on kuin ihmisolento tuo, joka suurilla ruskeilla silmill��n
h�nt� katselee, kun h�n tuon tuostakin k��nn�ikse sit� taputtelemaan.
H�n on hyv�ll� tuulella, myh�ilee ja naurahtelee itsekseen t�t�
joukkoaan ja tuumailee kotikorpea l�hestyess��n onnellisessa
mieless��n: �Eih�n t�ss� ole h�t�� mit��n, hevonen ja lehm� ja oma
m�kki, ei toki ole h�t�� mit��n ... ei h�t�� mit��n.�

Kun h�n saapuu m�killeen, on se melkein kokonaan nietoksien sis��n

hautautunut. Sinne ei tuo tiet� mist��n, siell� ei ole k�ynyt
ainoatakaan ihmist�, ja j�nikset ja mets�kanat ovat vain tepastelleet
pihamaalla ja polkeneet h�nen pirttins� ymp�ryksen kovaksi kent�ksi.

IV.

Ja Junnulle alkaa hauska aika omissa t�iss��n pitkin� p�ivin�

kev�ttalvella. H�n hakkailee halkoja, ajelee heini� kotiin ja hirsi�
uusiin rakennuksiinsa, navettaan ja aittaan.

H�nen mielihyv�ns� h�iriytyy kuitenkin er��n� aamuna, kun h�n mets��n

ajaessaan kuulee hakkausta korvesta. Se on kai vain joku halonhakkaaja,
mutta ei h�n kuitenkaan tahtoisi, ett� se tulisi h�nen tuvalleen. Ei se
tulekaan sinne, n�kyy ajavan kuormineen lammen taitse kyl�lle p�in.
Eik� kuulu sit� en�� moneen p�iv��n takaisin tulevaksi. Mutta kerran,
kun Junnu jo huoletonna istuu rekens� pajuilla, ajaa sama halkomies
mets�tiell� vastaan, mutta ei virka sanaakaan, kun Junnu sanaa
virkkamatta k��ntyy toiselle polulle. Hevonen oli is�nt�talosta, Tahvon
entinen ajohevonen, mutta ajaja outo.

Monena p�iv�n� se tulee ja menee samalla tavalla. Eih�n se n�y tahtovan

h�nt� h�irit�, lieneekin joku uusi vastatullut siivo renki, ja kun he
taas tulevat vastakkain, seisauttaa Junnu hevosensa, menee tupakalle ja
antautuu puheisiin. Tahvo kuuluu menneen kev��ll� ruunun t�ihin
rautatielle, kun ei is�nt� tahtonut ty�ss��n pit�� eiv�tk� sopineet
palkoista, kertoo renki. Junnua miellytt�� mies, se kohtelee h�nt�
melkein kunnioittaen, ihmettelee h�nen hyvi� ansioitaan, joista Junnu
kertoo ja kertoo viel� muistakin puuhistaan, uusista aitta- ja
navettarakennuksistaan. Kutsuupa h�net kotiinsakin k�ym��n, kun
sattunee viel� sivu ajamaan. Renki tulee, kiittelee taas ja ihmettelee
ja puhuttelee h�nt� kuin is�nt�-miest�, ja vaikka Junnu kuinkakin
koettaisi sit� v�ijy�, ei h�n n�e mit��n ivaa h�nen silmiss��n
piilem�ss�.

Er��n� sunnuntaina ajaa is�nt�kin h�nt� tervehtim��n. Sanoo l�hteneens�

asian alkaen h�nt� katsomaan, kun luuli h�nen i�ksi p�iv�ksi peittyneen
nietoksien sis��n. Junnu keitt�� kahvit ja tarjoaa kaupungin tupakoita,
ja is�nt� kehuskelee h�nkin h�nen laitoksiaan. Kyll� sin� viel� t�h�n
t�yden talon rakennat, kun kerran olet niin hyv��n alkuun p��ssyt,
sanoo h�n.

Ja he puhelevat Junnun uusista viljelyksist� ja neuvottelevat siit�,

mihin olisi paras tehd� peltoa ja mihin paras niitty�. Is�nt� neuvoo
ottamaan viljelykseen koko alan t�st� pirtilt� tuonne lammelle.
Junnusta olisi parempaa peltomaata v�h�n loitompana, mutta is�nt�
arvelee, ett� aina se on pelto paras hoitaa nurkkajuuresta k�sin.

Ett�k� min�kin kerran p��sisin is�nt�miesten arvoon, ett�k� minuakin

kerran olisivat pakotetut oikeana ihmisen� kohtelemaan? ajattelee h�n
is�nn�n menty�.

Ja kev��n tultua ryhtyy Junnu omien tuumiensa innostamana yh� uhemmin

raatamaan. H�n kaataa suuren kasken p�iv�n puolelle m�en rinnett�,
aitaa pienen hakamaan ennen kaskettuun lehtoon, perkaa peltoa ja raivaa
niitty� alankoon.

H�nen onnellisimmat p�iv�ns� ovat sunnuntait. Ne h�n viett�� pit�en

seuraa hevoselleen. H�n k�yskentelee sen kanssa salolla, istuskelee
piippuaan poltellen sen l�heisyydess�, sokottelee sit� puheilleen ja
tarjoaa hyvitt�j�isiksi sille leip�� tai suoloja, joita on kuljettanut
mukana taskussaan.

H�nen kev�ttoukonsa nousevat hyv�lle oraalle ja pensovat siit�

tuuheaksi laihoksi. Ja kun h�n niit� katselee ja ajattelee t�t� uutta
el�m��ns�, kihoaa taaskin vesi h�nen silm��ns�, ja leuka v�h�n
v�r�htelee.

Mutta samalla tulee v�list� aiheeton, k�sitt�m�t�n pelko siit�, ettei

vain tapahtuisi mit��n, joka h�nt� h�iritsee ja s�rkee h�nen onnensa.
H�n koettaa kuvitella sit� jos jonkinlaiseksi. Unessa h�n kerran on
tuntevinaan, ett� se tietym�t�n vahinko on tulevinaan kuin kyl�lt�
p�in, nousevinaan kuin mustana, paksuna pilvisein�n�, joka ryskii ja
paukkuu korvessa, vie katon h�nen pirtist��n ja painaa h�net suulleen
maahan. H�n panee unen mieleens�, miettii sen merkityst� ja keinoja sen
torjumiseksi.

Kunhan ei is�nt� suuttuisi h�neen jostain, kunhan ei ajaisi pois h�nt�,

kun ei ole tehty kirjallista kontrahtia. Tekee h�nelle mieliksi peltoa
siihen, mihin se sit� ehdotteli. Ehk�p� se tulee yht� hyv�� siin�kin,
vaikka onkin v�h�n isompit�ist�.--Tai voisivat papit ahdistaa h�nt�
lehm�n saatavista tai siit�, ettei h�n ole k�ynyt kinkerill� eik�
ripill�, ja ruunu laittaa vallesmannin hakemaan verojaan?

Ja h�n menee pappilaan, maksaa voinsa, pyrkii luetettavaksi ja

ilmoittautuu ripille.

Samalla retkell� h�n k�y suorittamassa ruununveronsa ja j�tt��

vuokransa etuk�teen ruununvoudin kirjurille, kun ei viel� ole oikea
maksunaika.

Eih�n niiden nyt pit�isi p��st� milt��n puolelta h�nen kimppuunsa,

eih�n nyt pit�isi ihmisten eik� taivaankaan h�nt� vainota, ajattelee
h�n kotiin k�velless��n.

Olisi h�n sovittanut sen Tahvonkin, jos se olisi ollut tavattavissa.

Mutta ehk� tuo lienee leppynyt jo tuokin, kun ei ole jo t�h�n menness�
vihaansa n�ytt�nyt.

Ja h�nen pelkonsa on jo kokonaan poistumaisillaan, kun h�n taas muistaa

�itins�. Jos ne rupeaisivat kunnan puolesta riitelem��n sen el�kett�,
kun saavat kuulla, ett� h�nell� on hevonen ja lehm�. Ja jos Jumala
katsoo h�nt� syrjin silmin, kun h�n oli sille niin syd�met�n sen
el�ess� eik� soitattanut eri kelloja kuoltua.

H�n k��ntyy takaisin, k�y kunnanesimiehen puheilla ja lahjoittaa

muutamia markkoja k�yh�in kassaan, kun ei en�� oteta muussa muodossa
maksua;--ja sitten h�n k�y kirkonkyl�n nikkarissa tilaamassa puuristin
�iti-vainajansa haudalle.

Se h�nt� rauhoittaa, h�n on mielest��n nyt kokonaan irti pahasta

maailmasta.

Eiv�th�n he h�nelle nyt en�� mit��n mahda, eiv�th�n voi en�� mill��n
keinoilla p��st� h�nen kimppuunsa. Eiv�tk� ehk� tahdokaan.

Ja h�n alkaa kuin leppy� heille mieless��n, h�nen vihansa leutonee,

katkeruus sulaa pois, eik� h�n en�� usko omia aavistuksiaankaan, jos ne
v�list� viel� pyrkiv�tkin tulemaan.

V.

Kaksi vuotta on Junnu el�nyt m�kiss��n korpiensa ja r�meidens� takana,

eik� kukaan ole tullut h�nt� h�iritsem��n.

Mutta kun h�n kolmantena kev�nn� istuu lammen rannalla ongella, kuulee
h�n outoa ��nt� korven synkimm�lt� perukalta. Se on kuin kaukana
hakkaavan kirveen ��nt�, ja sitten se on kuin kaatuvan puun parahdusta.
Mutta kuka t�h�n aikaan hakkaa halkoja? kysyy h�n v�h�n kummastellen.
H�n kuulostaa tarkemmin ja on varma siit�, ett� siell� monin miehin
kaadetaan tukkeja. Mets� on ��ness� koko p�iv�n, ja seuraavana aamuna
tuntuvat ne jo olevan l�hemp�n�. Kolmantena aamuna kiipe�� h�n m�elle
m�kin taa ja n�kee suuren hongan ensin huojuvan ja sitten suistuvan.
Eik� aikaakaan, kun kaatuu toinen suorassa linjassa h�neen p�in.

H�n miettii kauan, menisik� ottamaan selkoa siit�, ket� ne ovat, jotka
sielt� tulevat. Miettii sit� pihaan tullessaan, ty�t� tehdess��n,
sy�dess��n ja viel� maata pannessaankin. Ja kun ei saa silt� unta
silmiins�, nousee h�n yl�s ja l�htee k�ym��n sit� kohti, mist� kuului
hakkausta ja haastelevain miesten ��ni�.

Mets�ss� ei ole ket��n, mutta puita on kaadettu aina v�h�n matkan

p��h�n toisistaan suoraan riviin ja pystytetty kuorituita keppej� kuin
mittarin linjaan. Mutta eih�n t�ss� pit�isi kulkea kenenk��n maan raja.
T�m�h�n pit�isi kaikki olla is�nn�n mets��. Olisikohan se my�nyt t��lt�
mets�palstan jollekulle? Tulisiko h�nelle t�nne naapuri?

Mutta kun h�n kulkee v�h�n matkaa linjaa my�ten, n�kee h�n, ett� se
m�en k�vyn kierretty��n ojentuu menem��n suon rantaa ja juoksee sinne
yht� suorana niin pitk�lle, kuin silm� kantaa.

Junnu palaa kotiinsa, mutta valvoo arveluissaan viel� auringon

noustessakin tulematta mihink��n selvyyteen. Ty� k�y huonosti, aina
t�ytyy h�nen kuulostaa, ja aina h�n kuulee yh� l�henev�� hakkausta,
kunnes se lauantaina puolilta p�ivin lakkaa.

Sunnuntaina h�n menee uudelleen linjalle. Se on tullut jo paljoa

l�hemm� ja n�ytt�� pyrkiv�n laaksoa pitkin aivan h�nen m�kki��n kohti.

Mutta kun h�n maanantaina aamiaisen aikana tulee aidanpanosta

korpiniitylt��n, kuuluu hakkaus aivan l�helt� pellon takaa mets�n
rinnasta. Siell� haastellaan, kirveet paukkavat ja yht'�kki� kaatuu
suuri honka mets�st� ulos, samalla kuin pari miest� astuu esiin.

Kun he l�htev�t tulemaan peltoa pitkin pihaan, siirtyy Junnu, joka on

seisonut liikkumatonna nurkkajuuressa, pirttiin ja vet�� oven per�ss��n
kiinni. Mutta kun h�n ei malta olla ikkunasta katsahtamatta, n�kee h�n
herrat keskell� peltoa pystytt�m�ss� siihen jotain kummallista
kolmijalkaista kapinetta, jonka p��llitse t�ht��v�t ensin mets��n ja
sitten h�nen pirtti��n kohti; niinkuin aikoisivat ampua h�nt� ikkunan
l�pi suoraan silm��n.

Samassa kulkee joku ikkunan ohitse, tarttuu oven ripaan, ja Tahvo astuu
sis��n. H�n tulee hevel�sti k�ttelem��n, istuu penkille ja sanoo:

--Min� toin t�nne Junnulle harvinaisia vieraita.

--Mit� ne on nuo miehet? kysyy Junnu.

--Ne on insin��rej�.

--Mit� teill� on t��ll� tekemist�?

--Me aukaisemme rautatielinjaa. Samassa tulevat herratkin sis��n.

--P�iv��, p�iv��! sanovat he rehev�sti. T��ll�h�n on talo, vaikkemme

siit� tiet�neetk��n ... tek� olette t�m�n talon is�nt�?
--T�m�h�n se on itse sek� is�nt� ett� em�nt�, joka viljelee maansa ja
hoitaa hevosensa ja lehm�ns�, selitt�� Tahvo, sill'aikaa kun Junnu
pankon kupeeseen vet�ytyneen� seisoo ja katselee tulijoita osaamatta
selvit� mihink��n p��t�kseen siit�, mit� ne ovat ja mit� ne t��lt�
tahtovat, vaikka h�nest� tuntuu silt�, kuin h�n olisi ne jossain n�hnyt
t�t� ennen.

Herrat, kaksi nuorta insin��ri�, ottavat pirtin haltuunsa kuin omansa,

p��stelev�t vaatteitaan v�hemm�ksi, asettelevat tavaroitaan penkeille
ja nauloihin, ja Tahvo kantaa ev�slaukun p�yd�lle.

--Saisikos maitoa talosta? kysyv�t he.

--Mene, Junnu, hakemaan maitoa herroille, kehoittaa Tahvo.

Junnu tottelee vaistomaisesti, kaataa koneellisesti maidon pytyst�

tuoppiin, n�kee aitasta pihan yli palatessaan pellon pientareelle
kaatuneen hongan ja pellolla tuon kummallisen kolmijalan, joka yh�
t�ht�� h�nen pirtti��n kohti, ja vie sitten maidon pirtin p�yd�lle
herrojen eteen. Taas asettuu h�n pankon eteen seisomaan ja katselee
siit� vieraitaan, hermostuneesti tupakoiden.

Herrain sy�dess� Tahvo kertoo h�nelle, ett� t�st� kautta se nyt

rakennetaan rautatie, ett� nyt avataan linja ja ett� syksyll� jo
alkavat ty�t. Se tulee t�st� menem��n, aivan t�t� suuntaa, ihan kuin
ampuen t�m�n pirtin p��llitse...

--Pirtink� p��llitse? saa Junnu viimein sanotuksi.

--Saatte v�h�n v�isty�, sanoo toinen herroista.

--Peltosi ja niittysikin saat siirt�� toiseen paikkaan.

--Siirt��k� toiseen paikkaan?

--Niinp� niin, ei siin� auta, kun ruunu k�skee.

--Ruunuko k�skee?

--Se kun k�skee, niin ei auta muu kuin totella pois.

Tahvo n�ytt�� kuin ilkkuvan, h�nen silmiss��n n�ytt�� vahingonilo

kiiluvan, ja ep�luuloisesti tarkastelee Junnu vuoroin h�nt� vuoroin
herroja. Kyll� ne nuo ovat niit� samoja herroja, jotka toissa talvena
olivat tappaa h�nelt� hevosen. Kun eiv�t vain liene tulleet muissa
salaisissa aikeissa ... ja kun ei vain lie kaikki sen Tahvon vehkeit�.

Kysym�tt� puhuu Tahvo edelleen tulleensa kaupungista saakka n�iden

herrain apumiehen�. On siell� muitakin miehi�, on kymmenkunta linjan
aukaisijata j�lemp�n� mets�ss�, ja palkat maksetaan hyv�t, kolme
markkaa p�iv�lt� omassa ruuassa, ja ovat luvanneet ty�t� h�nelle niin
kauan kuin sit� vain riitt��, sittenkin kun varsinainen ty� alkaa.
Eiv�t ne ole mitk��n ty�t niin edullisia kuin ruunun savotat. Hevosen
kun saisi hankituksi, niin sill� sit� rahaa vetelisi.

--Vaan sinulla se on hevonenkin? Senh�n kuuluit ostaneen sen vanhan

nimikkoruunasi...
Junnu ei vastaa.

--Ja lehm� sinulla on kanssa. Sen maidosta ne viel� hyv�t rahat saat,
kun ty� joutuu t�nne syd�nmaalle ... ja eik� tuo pian joutunekin. Kai
sit� rupeat sitten ruunun ty�h�n sin�kin?

--Eip� h�nt� haluta.

--Eik� liene pakosta rupeaminen, kun viev�t t�st� parhaat peltosi ja

pit�� purkaa rakennuksesi rautatien tielt�.

--Vaan jos min� en pura.

--Pakosta se on purkukin, kun niiden ei auta v�istyminen siit�

suunnasta, mist� ruunu on k�skenyt kulkemaan. Purattaneet ne ovat
suurempiakin taloja. Ne eiv�t kierr� muita kuin kirkkoja.

Junnu ei rupea inttelem��n. Mik� niiden tiet��, mit� ne ovat.

Mutta kun herrat ovat sy�neet, alkavat he tehd� l�ht���n, heitt�v�t

maidosta rahan p�yd�lle, ja menev�t pellolle kolmijalkansa luo, jonka
siirt�v�t nyt keskelle kartanoa. Tahvo pist�� kepin peltoon sille
sijalle, miss� kone on seisonut, toisen pihamaalle ja kolmannen mets�n
rantaan toiseen p��h�n peltoa. Herrat huutavat menness��n, ett� niit�
keppej� on sakon uhalla kielletty liikuttamasta paikoiltaan, ja
katoavat mets��n.

Heid�n menty��n tulee muita miehi� j�lelt� p�in kirveineen, nekin

kulkevat pellon yli ja pihamaan poikki, eiv�t ole n�kevin��nk��n
Junnua, joka seisoo pihamaalla kuin �lyt�nn� heid�n j�lkeens�
katsellen, ja alkavat mets�n laitaan tultuaan taas hakata.

Vasta kun kaikki ovat kadonneet, rupeaa Junnulle v�hitellen selvi�m��n,

mit� on tapahtunut.

Eiv�th�n ne olisi suotta tulleet t�nne niin suurella joukolla.

Ne ovat ehk� sittenkin niit� rautatien tekij�it� ... ehk� on totta se

uhkaus, ett� ne vet�v�t sen t�st� kautta h�nen m�kkins� yli ...
purkavat h�nen rakennuksensa ja penkovat h�nen peltonsa ... t�nne tulee
satoja ty�miehi� ... h�n sortuu heid�n jalkoihinsa ... h�n joutuu kuin
keskelle kirkonkyl��.

Se selvi�� h�nelle kuin p��h�n jys�hdellen, aina yksi asia kerrallaan,

niinkuin kivi kiven per�st� putoaisi h�nen p��laelleen.

H�nenk� t�ytyy v�isty�, h�nenk� joutua taas kululle, sotkettavaksi

maailman jalkoihin...?

Mutta h�n ei v�isty! H�n ei hievahda paikaltaan? Tulkoot vain, niin h�n
upottaa koivuisen korennon jok'ikisen kallosta sis��n!

Veri nousee h�nen p��h�ns�. Ne ovat h�nelt� kysym�tt� hakanneet h�nen

mets��ns� ja tallanneet h�nen vastakylvetty� peltoaan! Ja tuossa ne
rehenteliv�t h�nen p�yt�ns� p��ss� ja kehuivat purkavansa h�nen
pirttins�! Miksei h�n upottanut hiilihankoa heid�n hartioistaan sis��n?
Miksei h�n antanut heille sit� l�ht��, etteiv�t toista kertaa tulisi?

Viel� h�n ne tavoittaa...!

H�n aikoo jo karata heid�n j�lkeens�, mutta pys�htyy sitten...

Ei t�ss� sill� tavalla ... ei tappelulla eik� v�kivallalla. Eik� sit�

ole tarviskaan. H�nell� on oikeus puolellaan! Tulkoot _he_ ensin!
Aloittakoot he ensin tappelun! H�n ei pelk�� ruunua eik� ruunun
renkej�!

H�n k�y seip��n, jonka ne ovat pellolle pystytt�neet, kiskaisee

pihamaastaan sen, joka on siihen pistetty, ja kantaa ne pirtin uuniin
palamaan.

VI.

Mutta syksyll� on rautatiety� jo t�ydess� k�ynniss��n Junnun m�kin

ymp�rill�. Mets� paukkaa kahden puolen h�nen pirtti��n,
dynamiittilaukaukset pamahtelevat, yht�mittaa kuuluu kivimiesten
vasarankalketta, hevosmiesten huutoja ja junttamiesten hoilotusta.

Junnun tupa on puolimatkassa kahden kaupungin v�lill�, ja siihen on

teht�v� suuri asema, joka tulee kolmen pit�j�n liikkeen keskustaksi.
M�kin ymp�rys on raivattava, mets� hakattava, pellot tasoitettavat ja
huoneet tuomitut purettaviksi. Ja Junnua on vaadittu v�istym��n
rakennusten tielt�.

Mutta Junnu ei ole v�istynyt eik� aiokaan v�isty�. H�n ei ole

tiet�vin��nk��n siit�, mit� h�nen ymp�rill��n tapahtuu. H�n kulkee
kaikkien sivu, v�ltt�� ty�paikkoja, ei ole ket��n tuntevinaan.
Pyyt�ville h�n on kielt�ytynyt my�m�st� maitotilkkaakaan, ja niille,
jotka ovat anoneet y�sijaa, h�n on vastannut, ett� tarvitsee h�n
pirttins� itsekin.

Jos saisi nukkua saunassa tai aitan parvellakaan? Mutta ei siihenk��n

ole Junnu antanut lupaa.

Insin��rit ovat l�hett�neet h�nelle sanan toisensa per�st�, ett� h�nen

on keyriin menness� purettava rakennuksensa, muuten puretaan ne ruunun
kustannuksella.

Junnu ei sano aikovansa hievahtaakaan.

Mutta tottahan pirtin pit�� pois, kun rautatie tulee silt� paikalta
kulkemaan?

Kiert�k��n rautatie!

Sen on mahdoton kiert��.

Olisi mennyt muualta ... kukas k�ski sen t�nne tulemaan?

H�nt� pidet��n hulluna eik� huolita ruveta ahdistelemaan, ennenkuin se

on aivan v�ltt�m�t�nt�.

Tottapahan syd�mikk� siit� aikaa voittaen lauhtunee.

Mutta Junnun kiukku on kohoamassa sit� mukaa, kuin rautatiety� kahden
p��n l�henee. Kes�t�ist� p��sty��n alkaa h�n ved�tt�� hirsi�
kartanolleen ja kun h�nelt� kysyt��n, mit� h�n aikoo, vastaa h�n
rupeavansa rakentamaan talven varaksi kamaria ja uutta saunaa.

Insin��rit l�hett�v�t is�nn�n saattamaan h�nt� j�rkiins�.

--Maksaakos is�nt� siirtopalkan ja korvaatteko peltojen teon? kysyy

Junnu jurosti.

--Mik�p� pakko niit� lie minun korvata?

--Korvaakos ruunu?

--Ei taida ruunukaan ruveta sinun rengiksesi.

--Vaan mitenk�s oli sen puheen, kun lupasitte minun asua kymmenen
vuotta arennitta ja nyt jo ajaisitte maailman selk��n?

--Saisit kai t�ss� minusta n�hden asua vaikka kaksikymment�.

Junnu alkaa ep�ill� is�nt��kin. Sen silm� vilkkuu ep�vakaisesti ja

jalka viputtelee puhuessa. Se kyll� voisi tehd� eston, jos tahtoisi,
mutta sekin on yhdess� liitossa, ja se on aina ollut kaikkien herrain
hyv� yst�v�, niinkuin nyt n�iden insin��rienkin, joiden kanssa
kuljeksii ty�paikalla, ja onhan sill� hevosiakin kaksi rautatiety�ss�.

Vaan olkoot he vaikka kaikki h�nt� vastaan! H�nell� on oikeus

puolellaan, ja h�n ei hievahda. H�n kiusaa heit� uhallakin, pakottaa
heid�t v�istym��n, tekee sen kostoksi kaikille! Mit�s tulivat h�nt�
h�iritsem��n, kun h�n antoi heille rauhan! Ajakoot sivu rautateineen,
mutta h�nen pirtti��n ei revit�, niin kauan kuin h�n jaloillaan seisoo!

Eiv�tk� ne tulisi h�nt� hyv�ll� houkuttelemaan, jos niill� olisi oikeus

puolellaan. Eiv�tk� ne aina ty�t� tarjoaisi, jos luulisivat
lepytt�m�tt� p��sev�ns�.

Ja se on vain tyhj� uhkaus, ett� insin��ri on k�skenyt keyriin menness�

s�rke�, ja ett� muuten muka haetaan vallesmanni h��t�m��n.

Keyri l�henee l�henemist��n, ja linjan aukaisijat ja maaty�miehet

tulevat yh� likemm� hekin. Ne jo v��nt�v�t kantoja aholta, ampuvat
kivi� ilmaan, niin ett� tuvan sein�t t�r�htelev�t ja sirpaleita lent��
ikkunoihin. Junnu ei p��se m�kilt��n liikkumaan minnek��n tapaamatta
joka askeleella ihmisi� ja heid�n h�nen mielest��n ilkkuvia katseitaan.
Kun vain n�kev�t h�net, heittelev�t jo kaukaa iva- ja kompasanoja h�nen
j�lkeens�, kysyv�t, lyps��k� lehm� riitt�m��n asti, mahtuuko h�n
pirttiins� kaikkine joukkoineen ja onko h�n yksin ottanut asemahuoneen
teon urakalla?...

H�n on kuin piiritystilassa eik� uskalla lopulta liikkua pirttins�

n�kyvist� siin� pelossa, ett� ne h�nen poissa ollessaan ehk� k�yv�t sen
kimppuun. Pikimm�lt��n pist�ytyy h�n vain pyh�n seutuna kirkonkyl�st�
noutamassa leip�aineita. Ja viimein h�n kokonaan �k�ytyy pirttiins�
olemaan, ei k�y ulkona muuta kuin elukoitaan ruokkimassa, makailee
penkill� tai v�ijyy ikkunoista, vuoroin kummastakin, vihamiestens�
liikkeit� ymp�rill��n.

Keyrin aattona h�n n�kee Tahvon tulevan pihan poikki ja astuvan sis��n.
H�n pienentelee tupakanrouheita hakkurissa eik� ole h�nt� n�kevin��n.
Tahvo pys�htyy uunin eteen k�si��n l�mmittelem��n.

--Laittoivat sanomaan, ett� korjaisit pois tavarasi, kun kuuluvat

aikovan ruveta repim��n tupaasi puolilta p�ivin...--Parasta taitaisi
olla sinun totella, jatkaa h�n, kun ei Junnu vastaa...--Siit� on
sinulle viel� pahat, jos rupeat esivaltaa vastustamaan...

Junnu hakkaa vain kovemmin mit��n virkkamatta ja py�r�ytt�� kerran

hakkuriaan, niin ett� lattia kolahtaa.

--Etk� my� t�t� tupaasi? irvist�� Tahvo tulesta p��t��n k��nt�en. Min�
ostan sen, jos my�t. Saat sata markkaa t�h�n paikoilleen, My�tk�?

--En!

--Et siit� sen parempaa hintaa saa muiltakaan...--Vallesmanni on jo

tuolla ty�paikalla ja uhkasi heti paikalla tulla h��t�m��n, jos et
hyv�ll� poistu. Sanovat ampuvansa sinut ilmaan pirttinesi p�ivinesi,
jos niskoittelet... Vaan taitaa tehd� viel� toisen kerran mielesi
ruununmiesten kouriin?

--Ulos! �rj�isee Junnu ja kavahtaa seisoalleen.

--Saanhan menn�, mutta l�ht� t�st� tulee kohta sinullekin!

Mutta kun h�n n�kee, ett� p�lkky nousee Junnun hyppysiss� kuin tyhj�
pytty, luistaa h�n ovesta ulos ja ehtii parahiksi paiskata sen kiinni,
kun hakkuri paukahtaa pihtipieleen ja lent�� siit� ulos pisteporstuaan,
miss� se antaa kovan r�m�yksen vanhaan pataraniin.

--Vai sille roistolle min� tupani! Sen kaiken ilkeyden alkajalle!

Sille, joka ne t�nne toikin! Eih�n ne ilman olisi tienneet tulla ne
vieraat herrat! Vai minun pirtti�ni v�kivallalla repim��n? Vai minua
vallesmannin kanssa h��t�m��n omasta asunnostani? Tulkoot koettamaan!

Mutta h�n ei ole viel� ehtinyt sulkea pirtin ovea, kun nimismies ja
yksi insin��reist� astuvat sis��n.

Ei ota h�n hattua p��st��n, ei nouse penkilt��n, johon on taas

istuutunut, eik� vastaa heid�n tervehdykseens�.

--Nytk� sit� tultiin h��t�m��n? kysyy h�n suupielet pilkallisesti

v��nnyksiss�.

--T�ytyy kai sinut h��t��, jos et hyv�ll� l�hde. Mutta mit� se Junnu
joutavata. Tiet��h�n se, ett� ei auta, kun esivalta k�skee, puhelee
vanha vallesmanni leppoisasti.

--Vaan mill� oikeudella se k�skee?

--Ruunu on ostanut maan, rata on m��r�tty t�st� menem��n ja t�st� sen

t�ytyy menn�.

--Vai on ostanut? Enp�h�n ole min� niit� kauppakirjoja n�hnyt.

--Ei niit� ole sinun ollut tarvis n�hd�k��n ... sin� asut toisen
maalla.
--Vaan pirtti on minun, ja minulla on oikeus sit� kymmenen vuotta
arennitta hallita.

--Mik� oikeus? kysyy insin��ri.

--Niin on puhuttu is�nn�n kanssa.

--Onko sinulla kirjat?

--Ei ole kirjoja, vaan niin on puhuttu.

--Ne puheet eiv�t, miesparka, mit��n merkitse, kun kerran maa on

is�nn�n ja h�n on saanut siit� arvion mukaisen maksun.

--Maksunko saanut? Mutta min� en ole saanut penni�k��n pirtist�ni, eik�

ole tarjottukaan.

--Se ei kuulu meihin, kun kerran is�nt�, jolle se lain mukaan kuuluu,
on saanut siit�kin.

--Is�nt�? Ei kai is�nt� ole voinut saada maksua minun pirtist�ni?

--H�n on saanut, niinkuin sanoin. Se on muuten sinun ja h�nen v�linen

asia, sopikaa kesken�nne. Ruunulla ei ole teid�n sopimustenne kanssa
mit��n tekemist�.

Junnu k�y v�h�ksi aikaa sanattomaksi, kavahtaa sitten seisoalleen ja

huutaa:

--Jos lie totta se, niin on se samanlainen roisto kuin te kaikki

muutkin!

--Tied�tk�, kenen kanssa sin� puhut! kiivastuu jo vallesmannikin ja

astuu h�nt� vastaan.

--V��ryydentekij�in, ruunun rosvojen...! Ulos minun huoneestani!

--Junnu! Min� varoitan sinua viel� viimeisen kerran...!

--Varoita, mit� varoitat, valehtelija, koira!--sanat takertuvat h�nen

suuhunsa, ja kurkkua kuristaa...

--Mies on hullu! Ei h�nen kanssaan maksa vaivaa v�itell�!--ja k��ntyen

ty�miesten puoleen, joita on kokoontunut tuvan ovelle, huutaa insin��ri
heille:

--Alkakaa repi�! Ei meill� ole aikaa t�ss� kiistell�...

--Siin� nyt n�et, ett� t�ss� ei riita auta, koettaa viel� vallesmanni.

Vaan tiet�m�tt�, tuntematta muuta, kuin ett� h�nen tupaansa siis

todellakin aiotaan repi�, ett� h�net v�kisin aiotaan ajaa ulos
asunnostaan, ett� h�nelt� ry�stet��n h�nen oikeutensa ja omaisuutensa,
karkaa h�n vallesmannin sivu ja insin��rin j�lest� kartanolle, jossa
v�kijoukko aukeaa h�nen edess��n, samalla kuin toisia uteliaina juoksee
joka taholta esiin.

--Minun pirtti�ni ei revit�! karjaisee h�n ja tempaa aidaksen

pistekodastaan.
--Tehk�� teht�v�nne! komentaa insin��ri miehilleen.

--Pois seiv�s! �rj�isee vallesmanni. Vaan miehet ep�r�iv�t...

--Vai te pelk��tte, repaleet, yht� miest�! Yl�s katolle, tai min�

erotan jok'ikisen ty�st�ni! huutaa taas insin��ri.

--Ja min� isken m�s�ksi jok'ikisen, joka uskaltaa liikahtaa...

--Ei t�ss� sinua pel�t�! sanoo Tahvo ja juoksee Junnun sivu yl�s
tikapuille.

Junnu iskee h�nen j�lkeens�, mutta iskee syrj��n, ja kun aidas katkeaa
kahdeksi h�nen k�siss��n, tarttuu h�n tikapuihin ja rynnist�� niit�
niin, ett� ne putoavat maahan ja tuovat Tahvon mukanaan, joka jo on
enn�tt�nyt melkein r�yst��n tasalle.

Tahvo p��st�� pahan parahduksen ja menee tainnoksiin.

Samassa ovat vallesmanni ja insin��ri Junnun niskassa, huutavat toisia

avukseen, Junnu rutistetaan miehiss� sein�� vastaan, kaadetaan maahan,
sidotaan nuoriin ja nakataan hervotonna oman rekens� liisteille.

--Vai sin� t�ss� rupeat esivaltaa vastustamaan... Kyll� min� n�yt�n

sinulle, junkkari! puhkuu vallesmanni heng�styneen� nuoria
tiukoittaessaan. Tuokaa, miehet, hevonen tallista!

Junnu makaa pitk�ll��n liisteill� ja n�kee hevosensa talutettavan

tallista ja valjastettavan h�nen oman rekens� eteen. H�n riuhtaisee
pari kertaa nuoriaan, pyrkii istualleen, mutta kun ei p��se, painautuu
h�n takaisin pitk�kseen ja j�� siihen liikkumattomaksi. Siin�
maatessaan sen aikaa, kun vallesmanni laittaa l�ht���n, n�kee h�n viel�
kaatuneet tikapuut nostettavan uudelleen pirtin sein�� vasten, ja kun
reki l�htee sulaa maata koluuttamaan, putoilevat malot jo tuvan katolta
maahan, ja tuohet lentelev�t peltoja pitkin syystuulen kantamina.

--L�htip� se karhu pes�st��n! nauretaan h�nelle ja huudetaan

pilkallisia hurraahuutoja h�nen j�lkeens�.

VII.

H�n on p��ssyt sakoilla, kulujen ja kipurahain maksulla ja muutaman

kuukauden vankeudella ruunun virkamiehen vastustamisesta ja
loukkaamisesta h�nen virkatoimessaan. Mutta k�r�ji� odottaessa ja niit�
k�yt�ess� on aika kulunut syksyst� kev�tkes��n.

P�� kulittuna ja vangin vaatteisiin puettuna on h�net v�h�� ennen

juhannusta tuotu l��nin kaupungista oman pit�j�n vankihuoneelle, jossa
h�net on p��stetty irti.

Siit� h�n l�htee kulkemaan suoraap��t� korpeensa, joka vet�� h�nt�

vastustamattomasti. Hevonen on my�ty kuluista, mutta lehm�n h�n on
j�tt�nyt sinne ruokolle muutaman vanhan vaimon haltuun, joka on
luvannut hoitaa sit� yli talven.
Junnu on laihtunut, koukistunut ja kalvennut. Otsa on synkistynyt ja
samennut, posket k�yneet kuopille ja j�ykistyneet, niin ett� n�ytt��
silt�, kuin h�n lakkaamatta purisi hammasta. Silm�t ovat painuneet
p��h�n, mutta v�l�ht�v�t v�list� salavihaisesti.

Ei oikeuden edess�, ei vankilassa, ei sielt� palatessakaan tutun

vanginkuljettajan kanssa h�n ole monta sanaa vaihtanut. Siit� pit�en,
kun h�net v�kivallalla heitettiin omille liisteilleen, on h�n
itsepintaisesti ollut ��neti.

K�r�jiss� luettiin h�nen papinkirjansa, josta kaikkein kuullen k�vi

selville, ett� h�net on rangaistu ensimm�isen kerran varkaudesta ja
ett� h�n on yksin�isen naisen is�t�n poika. Ei h�n puolustautunut, ei
j��v�nnyt todistajia, ei kielt�nyt eik� my�nt�nyt. Ja kun is�nt�
selitti tuomarille, ettei t�t� miest� milloinkaan ole pidetty oikein
t�ysip�isen�, se kun syytt� suotta saattaa vimmastua ihan
silmitt�m�ksi, antoi h�n h�nen puhua, kelvottoman, ja muiden uskoa.

Mutta jo silloin alkoivat h�ness� kypsy� synk�t tuumat. Ne valmistuivat

vankihuoneella ja l��ninvankilan yksin�isess� kopissa. Ne eiv�t en��
nousseet p��t� py�rrytt�vin� ja maailmaa mustentavina vihanpurkauksina
niinkuin ennen, ne kokoontuivat syd�nalaan, j�iv�t sinne j�yt�m��n ja
pakottamaan, imeytyiv�t veriin ja purivat mielt� kuin happamena
ruosteena.

H�n polttaa is�nn�n talon!... H�n tappaa Tahvon ja vallesmannin, ampuu

insin��rit mets�n peitosta, ja kostaa mitenkuten kaikille niille, jotka
ovat ry�st�neet h�nen rahansa ja tavaransa, h�nt� h�v�isseet ja
pilkanneet ja ajaneet h�net kuin mets�n pedon pes�st��n!

Is�nt� on kehunut h�nen viljelyksiens� vuoksi saaneensa ruunulta

kaksinkertaiset lunnaat maastaan. Tahvo on ilkkunut viimeinkin
kostaneensa. Kaikki maailma on tietysti nauranut h�nen h�vi�lleen...

... Ei ole oikeutta ihmisiss�, susia ne ovat, n�lk�isi� hurttakoiria,

jotka s�isiv�t suuhunsa, repisiv�t riekaleiksi, jos saisivat, imisiv�t
viimeisen veripisaran ruumiista...!

Mutta kostaa h�nen t�ytyy, vaikka itse siihen menehtyk��n! ... ja

silloin, kun h�n n�it� ajattelee, silloin leimahtavat h�nen silm�ns�,
ja hampaat puristuvat yhteen...

H�n kulkee ep�tasaista mets�polkua pitkin korpeaan kohti. Mutta voimat

ovat uupuneet paljosta istumisesta ja huonosta ruuasta, ja h�nen t�ytyy
k�yd� tiepuoleen lev�ht�m��n. N�lk�kin on, eik� ole tupakkaakaan, jota
ei ole saanut moneen kuukauteen, mutta jota mieli aina ik�v�i.

Viha herpoontuu hetkeksi, kostotuumat unohtuvat, ja mielen pinnistys

laukee.

Mit� h�n on tehnyt, ett� ihmiset ovat h�nelle niin armottomia, ett�
maailma h�nt� niin murjoo? Eik� h�n aina ole koettanut sit� palvella ja
sovittaa niit�, joita vastaan ehk� on rikkonut? Eik� h�n aina ole
antanut niille rauhaa ja paennut pois niiden jaloista? Eik� h�n ole
v�istynyt tiepuoleen ja antanut niiden ajaa ohi,--mink� t�hden ne
sielt�kin h�net karkoittavat?... Jos p��sisi viel� kerran kaiken
kuulumattomiin, jos saisi viel� hankituksi hevosen ja rakennetuksi
uuden m�kin jonnekin. Mutta mist� sen tiet��, etteiv�t ne niit�kin
ry�st�isi, etteiv�t taaskin karkaisi kymmenen miehen voimalla h�nen
kimppuunsa, l�isi rautoihin ja ajaisi vankilaan? Ja etteiv�t veisi
viel� lehm��kin...? Ehkei h�n en�� saa sit�k��n pois, ehk� ne ovat jo
senkin anastaneet?--ja t�t� pel�ten l�htee h�n taas kiireesti pyrkim��n
sinne, miss� luulee sen olevan.

Kev�inen y� on kolkko ja kostea, ja vasta lehteen puhjenneet puutkin

n�ytt�v�t v�risev�n. Paikat ovat tutut ja matka monta kertaa ennen
kuljettua. Mutta ei mik��n n�yt� kuitenkaan olevan entisell��n. Kuta
enemm�n h�n syvenee korpeen, sit� leve�mm�ksi k�y tie ja sit�
haaskatummaksi mets�. Entist� karjanuraa on aukoiltu isommaksi, sit� on
ajettu k�rryill�, ja rattaat ovat raapineet kuorta puista.
Suopaikkoihin on tehty siltoja, ja tiepuolessa on v�h�n p��ss� suurten
honkain kantoja ja niiden katkotulta latvoja.

Vaan yht'�kki� alkaa h�nest� n�ytt�� silt�, kuin kaikki nuo j�let ja
merkit toisivat poisp�in, niinkuin ne t�st� kautta suurella joukolla ja
t�ytt� karkua olisivat ajaneet kuormineen ja k�rryineen, niinkuin
pel�styksiss��n ja takaa ajavia vainoojiaan hurjasti paeten... Ne ovat
keskeytt�neet ty�ns�, ne on joku loihtinut sielt� pois, antamatta y�n
lepoa ja p�iv�n rauhaa! ... pannut mets�n peikot kivi� nakkelemaan
vuorten louhuista alas laaksoihin, s�rkem��n y�ll� sen, mink� ne
p�iv�ll� rakentivat ja rakentamaan sen, mink� ne s�rkiv�t: h�nen
pirttins� ja peltonsa! Ja t�st� ne nyt ovat menneet, toisiaan takaa
ajaen, ahdistaen ja ruhjoen heikompiaan tiepuoleen, jossa on kuin
kaatuneiden kuormain j�lki�, aisankappaleita, irtautuneita py�ri� ja
hevosten luurankoja...

Y�n yh� h�m�rtyess� alkaa h�n uskoa tosiksi n�kyj��n ja kuvittelujaan,

tahtoo saada varmuuden siit�, ovatko ne todellakin sielt� l�hteneet, ja
malttamatta kulkea tiet� my�ten, jonka kahden puolen h�nen mielest��n
liikutaan ja salaper�isesti sihist��n, poikkeaa h�n polulta ja l�htee
mets�n l�pi oikaisemaan suoraa tiet� Mustinlampea kohti.

Onhan h�n kuvitellut sen kaiken mieless��n valmiiksi valvoessaan

linnassa unettomia �it��n. Onhan h�n n�hnyt radan levi�v�n ja mets�n
v�istyv�n, n�hnyt hevosia ja miehi� pitkiss� jonoissa kuljettamassa
pois kivi� ja puita, n�hnyt kantoja v��nnett�v�n ja ammuttavan kivi�
ilmaan, kiivett�v�n tupansa katolle, heitett�v�n malkoja pellolle ja
hajoitettavan tuohia tuulen viet�v�ksi ... ja jo kauan on h�nen
silmiss��n seisonut tuvan uuni keskell� ahoa kuin tulipalon j�lkeen...

Mutta sellaista mullistusta, niin perinpohjaista ja pikaista h�vityst�,

kuin mink� h�n nyt n�kee, jys�ht�ess��n pime�st� mets�st� avattuun
linjaan, ei h�n ole osannut kuvitellakaan...

Seh�n on jo valmis rautatie ... penger tehty, ojat kaivettu, kiskot

pantu paikoilleen! Ja keskell� rataa, ihan h�nen edess��n t�r�tt��
korkealla penkereell� jono hiekkavaunuja ja niiden edess� kiiltelev�,
ilkkuileva, ilke�sti pihisev� veturi.

Hervotonna ja jalat tuskin p��ll��n pit�en hiipii h�n radan reunaa

tuvalleen p�in. Suolla seisovat hajas��rin junttaustelineet ja niiden
ymp�rill� rumppukivi� ja rykelm� k�sik�rryj� kumollaan, sel�ll��n,
syrj�ll��n...

H�n hakee huoneitaan entiselt� aholtaan, mutta ei l�yd� ahoa eik�

huoneita. Aho ja pellot ovat peitetyt hiekkaan, tupa, navetta ja saunan
ja kamarin salvos ovat haihtuneet n�kym�tt�miin, ja niiden sijalle on
alettu rakentaa uutta kivijalkaa. Ainoa, mink� h�n l�yt�� pet�jik�st�,
on palanen tikapuita.

H�nt� alkaa peloittaa. H�nest� on, kuin olisi h�n siin� n�kym�tt�mien
vihanhenkien v�ijytt�v�n�, jotka t�ht��v�t h�nt� mets�st�,
ojentautuvat ottamaan h�nt� jaloista kiinni, suhisevat ja pihisev�t
h�nen ymp�rill��n... H�n aikoo karata korpeen, mutta sielt� tuijottaa
h�neen huoneiden ikkunoita ja ovia toinen toisensa takaa ... tuolla on
veturi ja vaunut ... tuolla nuo telineet ja tuolla taas toiset. Ja h�n
l�htee juoksemaan alas lammelle.

Mutta tuskin h�n on ehtinyt toiselle puolelle penkereen, josta

irtonainen hiekka valuu h�nen j�lkeens�, kun h�n huomaa olevansa vanhan
mets�saunansa edess� ja pys�htyy siihen.

Se n�ytt�� olevan asuttu. Sielt� kuuluu kuorsausta raollaan olevan oven

l�pi, ja kun h�n kurkottaa sis��n, n�kee h�n lattialla kiukaan edess�
sammalilla makaamassa vanhan vaimon, jonka tuntee samaksi, joka on
saanut hoitoonsa h�nen lehm�ns�.

Lehm�ns�? muistaa h�n. Mutta miss� on h�nen lehm�ns�?

--Tallellahan tuo viel� on, puhuu h�nelle vaimo her�tty��n ja unesta

selvitty��n. Ja t�h�nh�n nuo viel� j�ttiv�t t�m�n saunar�hj�nkin,
vaikka uhkailivat sit�kin repi�kseen. Vaan eik� nuo t�t�kin jo kohta
korjanne, kun saavat nuo muut laitoksensa valmiiksi. Juhannusp�iv�n�h�n
kuuluvat olevan ne, mitk� lienev�t, ne ensimm�iset avajaiset. Sen
entisen pirttisih�n ne repiv�t, ja is�nt� m�i sein�t Tahvolle, joka on
siirt�nyt ne tuonne v�h�n syrjemm�lle mets��n. Kuuluu pit�v�n siell�
viinankauppaa ja rikastuvan. Sill�h�n se n�et on sinun hevosesikin. Se
kelvoton kun sai sen viidest�kymmenest� markasta huutokaupassa.--Jo
niit� on ilki�it� t�ss� maailmassa, jatkaa h�n lohdutellakseen, kun
n�kee Junnun lyyk�ht�v�n saunan kynnykselle, kyyn�rp��t polvia vastaan.
Kaikesta sit� miehelt� vied��nkin elanto ja olento, mist� sinultakin.
Revip�s toisen tekem� talo maan tasalle, ly�p�s rautoihin ja my�p�s
ainoa hevonen... Ja kun olisi se is�nt�, mik�h�n lie sek��n miehi��n,
ottanut ne sinun tekem�si hein�tkin, soista ja r�meist� ker��m�si ...
olisi ottanut, jos en olisi estoa tehnyt.

--... Tallellahan tuo toki viel� on lehm�si. T�st�h�n se illalla l�hti

y�sy�tt��ns�. Ei sit� paljon uskalla paimentamatta j�tt�� muulloin kuin
y�ll�, sitten kun alkoivat tuolla veturillaan humata kahak�teen. Ne kun
eiv�t osaa lehm�t pel�t� sit� sen enemm�n kuin hevostakaan, niin jo
ovat kahden elukan yli ajaneet t�n� kev�nn�. Eiv�tk� maksa
vahingoltakaan, kun kuuluisi pit�v�n jokaisen itsens� paimentaa
karjansa.

--Mik� pakko sit� on t��ll� sen kanssa ollaksesi?

--Eih�n tuota ole osannut muuannekaan, kun t��ll� saa maidostakin

paremman hinnan.

--_Niillek�_ sin� my�t maidon?

--Neh�n nuo houkuttelivat, kun sanoivat olevan muutenkin s�rpimest�

tingan t��ll� syd�nmaalla ... ja kun nuo olivat t��ll� hein�sikin.

--Miss� p�in se kulkee Omena y�sy�t�ss�?

--Eih�n se kaukanakaan. Tuollahan se lie aivan radan takana muiden
lehm�in kanssa. Pit�isi sen t�nne kuulua sen kellonkin. L�yd�t sen
sielt� n�hd�ksesi.--Vaan saataisiinhan t�ss� aamukahvikin
kiehautetuksi, jos malttaisit odottaa...

Mutta ei Junnu sano malttavansa, nousee yl�s ja katoaa mets��n.

VIII.

P�iv� jo nousee vaaran takaa, ja sielt� t��lt� alkaa kuulua liikett� ja

��ni�.

Kuulostellen kulkee Junnu radan vartta, loittonee siit� v�h�n, palaa

taas takaisin sen poikki menn�kseen, mutta on kuin ei saisi siihen
rohkeutta.

Ei p�iv��k��n aio h�n en�� t��ll� viipy�. Heti paikalla h�n hakee
lehm�n k�siins�, kytkee sen kiinni ja l�htee sen kanssa tiehens�,
ennenkuin kukaan on h�net n�hnyt. Menih�n sitten minne meni, syd�nmaita
my�ten toisiin pit�jiin ... kunhan vain p��see pois t��lt�, miss� on
kuin v�ijyvi� peikkoja joka puun juuressa ja jokaisen kiven kolossa.

V�h�n aikaa kuljettuaan on h�n yht'�kki� kuulevinaan tutun kellon

kilahduksen ja pys�htyy. Ja kun se kilahtaa toisen kerran, menee h�n
kohti.

Aukeaa pieni aho eteen, jonka h�n tuntee samaksi, mink� viime kev�nn�
oli kaskesta polttanut ja pannut ohraksi. Ja sen keskelt� keksii h�n
seisomassa oman entisen hevosensa.

Mutta se on nyt laiha ja lamassa, on viel� talvitakussaan, karva

hankautunut, selk� makkaroilla, s�ki ja hartiat vereslihalla, suupielet
revittyin� ja p�� riipallaan. Se tuntee entisen is�nt�ns�, mutta ei
jaksa tulla luo, h�rh�tt�� v�h�n ja t�ykk�� turvallaan k�sivarteen.

Voi, mink� ne ovat sinusta tehneet! ... voi heitti�it�, voi hylki�it�!
vaikeroi Junnu itsekseen.

Ja muistamatta, ettei h�n en�� olekaan sen oikea omistaja, tarttuu h�n
kellonkantimeen ja l�htee taluttamaan sit� pois.

--Mies hoi, el�p� vie minun hevostani! huutaa joku mets�n laidasta ja
juoksee p�in.

Se on Tahvo.

Tunnettuaan Junnun h�n s�ps�ht�� ja pys�htyy, mutta kun n�kee, ett�

Junnu on aseeton, ja h�nell� itsell��n on kirves, rohkaisee h�n
mielens� ja menee luo.

--Pois minun hevosestani! huutaa h�n herist�en kirvest��n, ja tarttuu

h�nkin kellonkantimeen.

Junnu hellitt��. Ja kun h�n n�ytt�� ep�r�iv�lt� ja heikolta eik� n�y

aikovankaan tehd� tappelua, survaa Tahvo h�nt� olkap�ist�, jolloin
Junnu sortuu omiin jalkoihinsa ja hoipertuu maahan.

Tahvo hypp�� hevosensa selk��n, latkii sit� ohjasperill� mahan alle ja

ajaa pois.

Junnu ei jaksa juosta j�lkeen, ei jaksa en�� suuttuakaan, antaa h�nen

ahon laidasta haukkua h�nt� hevosvarkaaksi, roistoksi, uhata
vallesmannilla ja uudella vankeudella ja kadota k�sist��n mets��n.

--So, ruuna, kivim�keen! kuulee h�n Tahvon siell� �rjyv�n hevoselleen.

Senh�n se on, ajattelee h�n tyls�sti, niidenh�n ne on kaikki ... neh�n

ne tekev�t, mit� tahtovat...

H�nt� raukaisee, uuvuttaa vastustamattomasti, aamuaurinko pist�� mets�n

yli kipe�sti silm��n, p��t� viipottaa, ja h�n painautuu aholle
pitk�kseen, unohtaen lehm�ns� ja poisl�ht�ns� ja kaikki...

Mutta tuskin h�n on ehtinyt silm�ns� ummistaa, kun kimakka vihellys

vihlaisee h�nen korviaan ja iskee kuin piiskalla selk��n ja yli koko
ruumiin. H�n on kuulevinaan kuin kahleiden helin�� ja kalsketta, eik�
tied�, onko h�n viel� linnassa vai uneksiiko siell� olevansa.

Mutta kun h�nelle v�hitellen selvi��, ett� se oli veturi, joka vihelsi,
ja ett� se on se, joka sielt� tulee t�nnep�in, muistaa h�n lehm�ns�,
kimmahtaa yl�s ja l�htee kivien ja kantojen yli juoksemaan radalle,
niinkuin jotain est��kseen, niinkuin jotain vaaraa torjuakseen.

Lehmi� seisoo pienoinen karja toisella puolen penkereen tulossa radalle

p�in. Ensimm�isen� niist� tuntee Junnu omansa, ja sekin keksii samassa
Junnun, nostaa p��ns� pystyyn, yn�ht�� tutusti, m�l�ht��, ja l�htee
juoksujalassa, kello kaulassa kahak�teen kalkattaen, tulemaan kohti.

Mutta kun se tulee radalle, ja on juuri penkereen yli nousemaisillaan,

vihelt�� veturi jo k��nteess� ja karkaa h�yry� kupeiltaan s�hist�en
t�ytt� vauhtia eteenp�in.

Lehm� pys�htyy keskelle rataa, j�� tulijata katsomaan, tyhmistyy, ei

osaa eteen eik� taakse.

Veturi kiljuttaa pilli��n, karjuu ja el�m�i, mutta ei saa en��

vauhtiaan hillityksi.

Junnu hypp�� h�t��n, huitoo k�sill��n ja huutaa h�nkin, tarttuu sarviin

lehm��ns�, joka per�ytyy silloin, kun Junnu vet��, ja ty�nt�ytyy
eteenp�in silloin, kun Junnu peruuttaa ... ja saa h�net raastetuksi
puolittain radalta, kun veturi, kuljettajain kirotessa ja nyrkkej�
puidessa ja jarrujen pahasti p�ristess�, leikkaa lehm�n kahtia h�nen
edess��n ja laahaa toisen puolen ruumista menness��n, kun toinen puoli
etujalkoja my�ten j�� sarvista Junnun k�siin.

Se el�� viel� v�h�n aikaa, heittelee niskojaan, liikuttaa jalkojaan

kuin pois pyrkien, mutta putoo sitten hervotonna, kaula ojona ja auki
j��neet silm�t kuin Junnuun tuijottaen, h�nen eteens� ratav�liin
vierteelle.
IX.

Liputettu juhlajuna pys�htyy juhannusp�iv�n� Mustinlammen asemalle,

jonka keskentekoiset rakennukset ovat koivuilla kaunistetut. Se on
ensimm�inen juna uudella radalla, huviretki, jonne rakennustoimikunta
on kutsunut kaikki rautatiety�miehet ja kunniavieraiksi radan varrella
asuvain pit�j�in s��tyhenkil�t.

Junnua ei ole n�kynyt eik� kuulunut, sitten kun veturi oli ajanut h�nen
lehm�ns� yli ja h�n itse kadonnut, luulon mukaan kirkonkyl��n p�in.
Silloin t�ll�in ovat hiekkajunain kuljettajat kuitenkin luulleet
n�kev�ns� h�net hiipim�ss� radan vartta mets�n rinnassa, milloin siell�
milloin t��ll�.

Siin�, miss� rata asemalta l�htien ja ojentautuen siit� jonkun matkaa

yht� suorana linjana kulkemaan tekee �kkipolvekkeen ja puskee halaistun
kallion l�pi korkealle, vetel�n suon yli kiert�v�lle penkerelle,--on
mies radalla polvillaan ja koettaa irroittaa jotain ratap�lkyst�.
Hiess� p�in, kiihkoisin liikkein ja v�h�n v�li� asemalle p�in p�lyen,
h�n vuoroin takoo kirveenhamaralla kiskoa kiinnitt�v�n naulan
kotkausta, vuoroin koettaa koivuisella kangella longistaa sit� yl�s
maasta.

H�n on koonnut kaikki viimeiset voimansa siihen ty�h�n, jota h�n on

panemassa toimeen. Kaikki vihamiehens�, kaikki vainoojansa ja
kiusanhenkens�: insin��rit, vallesmannin, is�nn�n, Tahvon, ty�miehet,
veturin ja sen kuljettajat, ja kaikki muut, jotka ovat liitossa h�nt�
vastaan, eiv�tk� toinen toistaan parempia, tahtoo h�n karkoittaa
t��lt�, ruhjoa heid�t yhdell� iskulla, sy�st� heid�t yhteen rykelm��n,
yhteen h�vityksen kuiluun, nurin niskoin vetel�n suon pohjaan...

H�n on sen niin miettinyt, se on selvinnyt h�nelle n�in� p�ivin� n�lk��

n�hdess� ja metsi� harhaillessa, josta edestakaisin ajeleva veturi
vet�� h�nt� vastustamattomasti radan l�heisyyteen, josta h�n seuraa sen
liikkeit�, hiipii y�ll� sen luo, n�kee kiskoja otettavan irti ja
naulattavan kiinni paikoilleen ja kuulee ty�miesten puhuvan
juhannusp�iv�n� kaupunkiin teht�v�st� huviretkest�...

Olla h�nell� rautapikka ja raskas moukari, joilla h�n kerran iskien ja

kerran keikauttaen musertaisi palasiksi hauraan raudan...

Mutta naula ei ota s�rky�kseen, ja toinen on viel� koettamatta...

Vaan h�nen t�ytyy saada tekonsa tehdyksi! Ja sen t�ytyy onnistua!

Veturi savuaa tuolla asemalla, v�ke� kuohuu mustanaan sen ymp�rill�, ne

hyppiv�t vaunuihin, �sken ne jo huusivat ja hurrasivat ja nyt ne
soittavat torvea, niin ett� mets�t raikuu.

H�n ly� olkansa takaa kirveenhamaralla, ja naulan kotkaus murtuu. H�n

ty�nt�� kankensa kiskon alle, ja kisko jo v�h�n liikahtaa. Mutta toinen
naula kiinnitt�� sit� viel� ratap�lkkyyn, ja rauta painuu paikoilleen.

Juna vihelt�� l�ht���n asemalta, pitk�sti ja kiivakasti.

Toinen naula on yht� kovassa kuin ensimm�inen. Ei h�n enn�t� sit�

murtaa, ennenkuin ne ovat ajaneet yli ja pelastuneet...
J�tt�isik� h�n toiseen kertaan?--Ei h�n voi, ei h�n tahdo, nyt sen
t�ytyy tapahtua, nyt ovat h�nen kiusansa kostettavat!

H�n tarttuu kirveeseens� ja alkaa hakata sill� ratap�lkky� poikki.

Mutta kirves karahtaa kiveen, iskee s�keni� ymp�rilleen, ja ter� on

mennyt pilalle.

Juna on jo liikkeess�, sen rumina l�henee l�henemist��n.

H�n tarttuu kankeen uudelleen, sys�� sen kiskon alle ja heitt�ytyy

ruumiinsa koko painolla sen p��lle.

Kisko longistuu maasta, ratap�lkky rusahtaa, naula nousee...

Nyt ne eiv�t p��se h�nen k�sist��n!

Mutta kun h�n kerran viel� ponnistaa, kuullen jo rattaiden kalinan

vastaavan kallion seiniin, katkeaa kanki, ja h�n lent�� sel�lleen
radalle.

Vimmastuneena karkaa h�n yl�s, rynt�� k�sin kiinni ratakiskon kimppuun,

repii sit� sormillaan, iskeytyy siihen hampaillaan kiinni, tiet�m�tt�
en��, mit� tekee...

Veturi vihelt�� h�nen selk�ns� takana...

Se p��see pois h�nen k�sist��n, ne pelastuvat, ne ajavat h�nen

ylitsens�...!

Ei ikin�!

H�n hypp�� syrj��n, n�kee veturin liehuvine lippuineen, kiilt�vine

silmineen, huutaen, ratisten karkaavan kohti, ja uusi tuuma iskee h�nen
mieleens�...

H�n koukistuu maahan, ly� sylens� suuren kiven ymp�rille, nostaa sen
radan vierest� ilmaan, sy�ksee takaisin radalle, sulkee silm�ns�,
jym�hytt�� sen tulevaa veturia vastaan, kuulee kauhean pamauksen ja
hoipertuu tunnotonna penkereelt� alas ojaan.

Kun h�n tointuu, tuntee h�n olevansa sel�ll��n kuin jollain liikkuvalla
lattialla, huutavain ja k�si��n huitovain ihmisten ymp�r�im�n�, n�kee
insin��rit, vallesmannin, is�nn�n ja Tahvon ... h�nen p��t��n pakottaa,
verta vuotaa kasvoja pitkin, veturin pilli p��st�� ilkkuvan kirkunan,
savua tuprahtaa h�nen silmilleen ja h�n ymm�rt�� olevansa juhlajunan
viet�v�n�, kiit�m�ss� kaupunkia kohti ja--ikiteilleen.

End of the Project Gutenberg EBook of Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi;

Maailman murjoma, by Juhani Aho

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN ***

***** This file should be named 13581-8.txt or 13581-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/3/5/8/13581/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
 gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.