The Project Gutenberg EBook of Hamlet, by William Shakespeare

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Hamlet

Author: William Shakespeare

Release Date: April 16, 2005 [EBook #15632]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAMLET ***

Produced by Tapio Riikonen

HAMLET

Kirj.

William Shakespeare

Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1879.

N�ytelm�n henkil�t:

CLAUDIUS, Tanskan kuningas.

HAMLET, edellisen kuninkaan poika ja nykyisen veljenpoika.
HORATIO, Hamletin yst�v�.
POLONIUS, ylimm�inen kamariherra.
LAERTES, h�nen poikansa.
VOLTIMAND, |
CORNELIUS, |
ROSENCRANZ, | Hoviherroja.
GYLDENSTERN, |
OSRICK, |
Aatelismies. |
Pappi.
MARCELLO, | Sotaherroja.
BERNARDO |
FRANSISCO, sotamies.
REINHOLD, Poloniuksen palvelija.
Sotav�en p��llikk�.
Englannin l�hettil�it�.
Hamletin is�n haamu.
FORTINBRAS, Norjan prinssi.
N�yttelij�it�.
Kaksi haudankaivajaa.
GERTRUD, Tanskan kuningatar, Hamletin �iti.
OPHELIA, Poloniuksen tyt�r.
Hoviherroja ja hovinaisia, upseereja, sotamiehi�, merimiehi�,
l�hettil�it� ja seuralaisia.

Tapahtumapaikka: Tanska.

ENSIMM�INEN N�YT�S.

Ensimm�inen kohtaus.

Helsing�riss�. Terassi linnan edustalla.

(Fransisco pit�� vahtia. Bernardo tulee.)

BERNARDO.
Ken siell�?

FRANSISCO.
Ei, mulle vastatkaa! Seis! Ken se on?

BERNARDO.
El�k��n kuningas!

FRANSISCO.
Bernardo?

BERNARDO.
Sama mies.

FRANSISCO.
Tulette tunnokkaasti m��r�aikaan.

BERNARDO.
Kakstoista kello on; k�y maata sin�.

FRANSISCO.
P��st�st� kiit�n; onkin tuiman kylm�,
Ja mielt� kourii.

BERNARDO.
Onko kaikki ollut
Rauhaista?

FRANSISCO.
On; ei hiiren hiiskausta.

BERNARDO.
Hyv�! Herran haltuun! Vahtikumppanini
Jos kohtaatte, Horation ja Marcellon,
Niin sanokaatte, ett� kiirehtiv�t.

FRANSISCO.
He tulevat jo, luulen. -- Seis! ken siell�?

(Horatio ja Marcello tulevat.)

HORATIO.
Maan yst�vi�.

MARCELLO.
Tanskan vasalleita.

FRANSISCO.
Jumalan haltuun!

MARCELLO.
Hyv�st', oiva poika!
Ken vahtivuoross' on?

FRANSISCO.
Bernardon vuoro.
Jumalan haltuun!
(Menee.)

MARCELLO.
Hoi! Bernardo!

BERNARDO.
Mit�?
Horatioko?

HORATIO.
Samaa sorttia.

BERNARDO.
Horatio, terve! Terve, Marcello!

MARCELLO.
T�n' y�n� onko taas se n�hty, mit�?

BERNARDO.
En mit��n ole min� n�hnyt.

MARCELLO.
Horatio sen mielenhoureeks v�itt��,
Eik' usko sit�, vaikka kahdesti
Me olemme tuon hirmun�yn n�hneet;
Sen vuoksi h�nt� vaadin t�m�n y�sen
Kanssamme valvomaan, niin ett�, taas
Jos n�ky ilmaantuu, h�n havaintomme
Sais vahvistaa ja sit� puhutella.

HORATIO.
Pah, joutavia!

BERNARDO.
Istukaahan hetki;
Ahdistan viel� kerran korvianne,
Jotk' ovat kuurot t�lle ilmi�lle,
Min kahten' y�n� n�imme.

HORATIO.
Istukaamme
Ja kuulkaamme, mit' ilmi tuo Bernardo.

BERNARDO.
Menneen� y�n�,
Kun t�hti tuo, mi l�nsi-ilmall' on,
Valaisi retkell��n sen taivaankulman,
Miss' s�teilee se nyt, me n�imme, min�
Ja Marcello, kun kello juur' l�i yksi -- --

MARCELLO.
Vait! Hiljaa! Kah, se tuossa taasen tulee!

(Haamu ilmestyy.)

BERNARDO.
Kuningas-vainaan muoto aivan.

MARCELLO.
Sin�,
Lukenut mies, Horatio, puhu sille.

BERNARDO.
Ilmetty kuningas, vai kuin, Horatio?

HORATIO.
Niin on; -- mun valtaa h�mm�stys ja kauhu.

BERNARDO.
Puhetta vartoo se.

MARCELLO.
Horatio, puhu!

HORATIO.
Ken olet sa, jok' anastat y�n vallan
Ja sota-asun kirkkaan, jossa Tanskan
Kuningas-vainaa t��ll� ennen kulki?
Nimess� taivaan vaadin sua, puhu!

MARCELLO.
Se vihoissaan on.

BERNARDO.
Kah, se astuu pois!

HORATIO.
Seis! puhu! Puhu, sua vaadin, puhu!

(Haamu katoaa.)

MARCELLO.
Se katosi, ei vastata se tahdo.

BERNARDO.
Horatio, mit�? Kalvas oletten
Ja vapisette; eik� muuta tuo
Kuin mielenhouretta? Mit' arvelette?

HORATIO.
En, Jumal' auta, tuot' ois uskonut,
Jos sit' ei selv��n takais omat silm�t.

MARCELLO.
Kuninkaan muotoinen se eik� ollut?

HORATIO.
Kuin sin� itsesi.
Juur' tuommoinen h�ll' oli sota-asu,
Kun taistellen h�n korskan Norjan voitti;
Noin tuima n�k�ns�, kun vihap�iss��n
H�n j��ll� Puolan rekijoukot l�i.
Se kummallista on.

MARCELLO.
Noin, kahdesti, juur' t�h�n aave-aikaan
H�n ryhdill' uljaall' ohi vahdin astui.

HORATIO.
Mit' eritt�in tuo merkitsee, en tied�,
Mut ylip�in sen ennustavan luulen
Murrosta suurta valtakunnassamme.

MARCELLO.
Niin, istukaa, ja sanokoon ken tiet��,
Miks t�h�n kovaan, tarkkaan vahdinpitoon
Y�t kaiket alamaista kiusataan?
Miks vaskitykkej' aamust' iltaan tehd��n
Ja tuodaan sotatarpeit' ulkomailta?
Miks pakkoty�ll� laivanveist�j�it�
Niin kiusataan, ett' areks muuttuu pyh�,
Mi syyn�, ett� tuskalloinen kiire
Y�n tekee p�iv�n apukumppaniksi?
Ken siihen vastaa?

HORATIO.
Min�. Ainakin
On huhu t�m�: viime kuninkaamme,
Sen, jonka haamun juuri �sken n�imme,
Tuo Norjan Fortinbras, kuin tied�tten,
Kopean vallanhimon yllykkeest�,
Sotahan vaati; uljas Hamletimme
-- T�� puoli mailmaa h�net siksi tiesi --
L�i Fortinbrasin, joka sinet�idyn
Ja lain ja heraldiikan vahvistaman
Sovinnon mukaan, henkens' ohessa,
Menetti voittajalle kaikki maansa.
Vastikkeeks kuninkaamme oli pannut
Maan yht� suuren, jonka Fortinbras,
Jos voitti h�n, ois omaksensa saanut,
Juur' niinkuin nyt, sen saman sovinnon
Ja s��d�skirjan mukaan, h�nen maansa
Sai Hamlet. Nytp� nuori Fortinbras,
Tulista, hurjaa kiivautta t�ynn�,
On sielt�, t��lt�, Norjan rantamailta
Kokoillut maattomia huimap�it�,
Ravinnon, leiv�n palkast', yritykseen,
Mi kysyy mielt�: tarkoitus ei muu,
-- Jonk' aivan hyvin valtiomme tuntee, --
Kuin miekka k�dess� ja v�kivoimin
Taas voittaa meilt� maat nuo mainitut,
Jotk' is� kadotti. Ja se, ma luulen,
P��perustus on meid�n varustuksiin,
Syy vahdinpitoomme, ja t�m�n kiireen
Ja h�lin�n ja homman alkujuuri.

BERNARDO.
Ma luulen aivan samaa; senvuoks kai
Tuo aaven�ky aseiss' ohi vahdin
Noin kulkee, hahmossa sen kuninkaan,
Jok' on ja oli n�ihin sotiin syyp��.

HORATIO.
Se tolmaa on, mi sokaa hengen silm�t.
V�h�ist� ennen suuren Julion surmaa,
Kun Rooma voittons' oli kukkuloilla,
Tyhjentyi haudat, ruumiit liinoissaan
Kaduilla Rooman parkuin vaikeroivat;
Verist� kaste, pilkkuj' auringossa,
T�hdill� tulipyrst�t, ja tuo t�hti,[1]
Tuo kostea, Neptunin vallan perus,
Kuin tuomiop�iv�n pimeytt� kitui.
Ja yht�l�iset kauhun ajan enteet --
Ik��nkuin sallimuksen airuina
Ja johdantona siihen, mit� seuraa --
Nyt vuoroin maassa, taivaass' ilmestynn�
On meid�n maallemme ja kansallemme. --
Mut vaiti! hiljaa! kas, se palajaa!

(Haamu palajaa.)

Sen puhki astun, vaikka se mun nielis. --

Seis, aave! Jos sull' ��nt� on tai kieli,
Niin puhu!
Jos teht�viss' on joku hyv� ty�,
Mi rauhan sulle tois ja armon mulle,
Niin puhu!
Jos tiedossas on maasi kohtalo,
Jonk' ennalt' arvaamalla v�ltt�� vois,
Niin puhu!
Tai maan jos helmaan k�tkenyt s� olet
El�iss�s ry�stetyit� aarteita
Ja senvuoks aaveena nyt kummittelet, (Kukko laulaa.)
Niin puhu! Seis ja puhu! -- Marcello,
Sit' est�.

MARCELLO.
Iskenko ma pertuskalla?

HORATIO.
Tee se, jos ei se j��.

BERNARDO.
 Se t��ll' on.

HORATIO.
T��ll�!

(Haamu katoaa.)

MARCELLO.
Se poissa on!
Se on niin juhlallinen, v��ryytt' oisi
V�h��k��n sille v�kivaltaa tehd�;
Se on, kuin ilma, haavoittumaton,
Ja tyhj�t iskumme vaan h�ijyint' ivaa.

BERNARDO.
Puhua aikoi se, kun lauloi kukko.

HORATIO.
Mut s�ps�hti, kuin syntinen, kun kuulee
Lain pelottavan haaston. Olen kuullut,
Ett' aamun sotatorvi, kukko tuo,
Kimeell�, r�m�k�ll� kurkullaan
Her�tt�� p�iv�n jumalan; sen ��ni
Vedest�, maasta, tulest', ilmast' ajaa
Kaikk' eksyneet ja harhailevat henget
Pois kunkin piiriins�; ja todeks sen
T�� seikka vahvistaa.

MARCELLO.
Se katosi,
Kun kukko laulaa alkoi. Kerrotaan,
Ett' aina, kun se aika joutuu, jolloin
Tuloa Vapahtajan vietet��n,
Niin laulaa kaiken y�n tuo aamulintu.
Nyt, kerrotaan, ei yksk��n henki liiku,
Y�t ovat raittihit, ei t�hdet koske,
Ei taiat tartu eik� noidat hurmaa,
Niin armias ja pyh� on se aika.

HORATIO.
Sen olen kuullut ja sen osaks uskon.
Vaan katso, koitar, punaviitta yll��n,
Tuoll' id�ss' astuu vuoren kastehelle.
Nyt matkahan; ja -- se mun neuvoni --
Nuorelle Hamletille kertokaamme
T��n-�inen n�ky. Hengell�ni vannon,
Ett' aave, meille mykk�, h�lle haastaa.
Tuon suostutteko ilmoittamaan h�lle,
Kuin velvollisuus on ja rakkaus vaatii?

MARCELLO.
Se tehk��mme, ma pyyd�n; tied�n, miss�
Paraiten h�net kohtaa t�h�n aikaan.

(Menev�t.)

Toinen kohtaus.
 Sama seutu. Juhlahuone.

(Kuningas, kuningatar, Hamlet, Polonius, Laertes, Voltimand,

Cornelius, hoviherroja ja seuralaisia tulee.)

KUNINGAS.
Vaikk' armaan Hamlet veljen kuolemasta
On muisto veres ja siis meid�n pit�is
Suruissa huokailla, ja valtakunnan
Yhdeksi murheen otsaks kurtistua,
Niin sent��n j�rki voittanut on luonnon.
Ett' �lyll� me h�nt� murhehdimme,
Samalla muistellen my�s itse�mme.
Olemme senvuoks entis-k�lymme,
Nykyisen meid�n kuningattaremme,
T��n uljaan vallan kruununperij�n,
Niin sanoaksen' iloll' ehk�istyll�, --
Vesiss� toinen silm�, toinen kirkas,
H��itkulla ja peijaisriemulla,
Ja tasan ilot, murheet punniten, --
Vihille vienyt, est�m�tt� kuullen
Viisaita neuvojanne, jotka vapaast'
On t�h�n taipunehet. Kiitos siit�!
Nyt, tiet�k��, on nuori Fortinbras, --
Halveksuin arvoamme, taikka luullen,
Ett' armaan veli-vainaan kuolon kautta
Valtamme liitteist��n on h�ltynyt, --
Perustuin t�h�n voiton unelmaan,
Hyv�ksi n�hnyt meilt� kirist��
L�hetin kautta takaisin ne maat,
Jotk' is�ns' uljahalle veljellemme
Lain mukaan kadotti. -- Sen verran siit�.
Nyt itseemme ja t�h�n istuntoon!
On laita t�m�: t�ss� kirjoittanna
Olemme Fortinbrasin sed�lle, --
Mi heikko sairas on ja tuskin kuullut
On veljenpojan vehkeist�, -- ett' esteen
H�n panis niille, vallankin kun pestaus
Ja v�en-otto, kulungit ja kaikki
Kohtaapi Norjan kansaa. L�het�mme
Siis teid�t, Cornelius ja Voltimand,
T��n tervehdyksen vanhaan Norjaan viem��n;
Mut neuvotteluun kuninkahan kanssa
Isompaa valtaa emme anna teille,
Kuin my�nt�� n�m� selv�t pyk�l�t.
Hyv�sti, kiire taatkoon innostanne!

CORNELIUS.
Nyt, kuten aina, sit� osotamme.

KUNINGAS.
Sen uskon. Herttaiset j��hyv�iset!

(Voltimand ja Cornelius menev�t.)

Ja nyt, Laertes, mit� uutta sulla?

Sull' ompi pyynt�; se mik' on, Laertes?
Ei tehd� Tanskan kuninkaalle hukkaan
�lyk�st' anomusta. Mit� voisit
S� pyyt��, jot' en pyyt�m�tt�s antais?
Ei p�� niin syd�mmelle heimoa,
Suun palvelijaks k�si ei niin altis
Kuin is�llesi Tanskan valta-istuin.
Laertes, mit� tahdot?

LAERTES.
Kuninkaani,
Suotuista lupaa Ranskaan palata,
Jost' omin ehdoin t�nne Tanskaan tulin
Valani tuomaan kruunauksessanne.
Nyt teht�v� kun tehty on, niin my�nn�n,
Ett' aatos, mieli j�lleen Ranskaan palaa,
Odottain armollista lupaa teilt�.

KUNINGAS.
Suostuuko is�si! Polonius, sano.

POLONIUS.
Niin, kuninkaani, pyynn�ll' ahkeralla
Lupani hitaan voitti h�n, ja vihdoin
M� h�lle annoin raskaan suostumuksen;
M� pyyd�n, suokaa h�lle lupa l�ht��n.

KUNINGAS.
K�y onnees kiinni; vallassas on aika,
Sit' avuillasi tahtos mukaan k�yt�. --
Nyt Hamlet lankoni ja poikani. --

HAMLET (Syrj��n.)
Parempi lankoa, poikaa huonompi.

KUNINGAS.
Miks yh� viel� pilvet sinut peitt��?

HAMLET. Te erhetytte, mull' on p�iv�� liiaks.

KUNINGATAR.
Y�n v�rit nuo pois heit�, hyv� Hamlet,
Ja ilosilmin kuninkaasen katso.
�l' ij�ti, noin silm�t maassa, kallist'
Is��si mullast' etsi. Kell� henki, --
Se jokap�iv�ist�, -- sen hauta vie,
Ja kuolon kautt' on ij�isyyteen tie.

HAMLET.
Niin rouva hyv�, jokap�iv�ist' on se.

KUNINGATAR.
Miks siis niin oudoks sinusta se n�kyy?

HAMLET.
Ei n�y, se on. Ma n�k�� en tunne.
Ei tumma viittan' yksin, �iti hyv�,
Ei musta, juhlallinen muotipuku,
Eik' ahtaan hengen raskaat huokaukset,
Ei, eik� silm�in runsaat kyyneltulvat,
Eik' alas maahan luotu katsanto,
Ei surun kaikki laadut, tavat, muodot
Mua ilmi tuo: ne kaikk' on n�k��,
Ne teeskelyit' on, joita sopii n�ytt��;
Sis�ss� mull' on, mik' ei n�kyv��.
Ja surun ulkokorua vaan n��.

KUNINGAS.
Se kaunist' on ja kiitett�v��, Hamlet,
Ett' is�llesi murhe-veron maksat.
Mut, tied�, kuoli is�sikin is�,
Ja samoin t�m�nkin, ja j�lkeenj��neen
On lapsen velvollisuus jonkun aikaa
Surua kantaa; mutta lakkaamatta
Noin valittaa on miehuutonta huolta
Ja jumalatont' uppiniskaisuutta.
Osoittaa ynseytt� Luojaa kohtaan,
Syd�nt� velttoa ja hurjaa mielt�
Ja tyhm��, kuritonta j�rke�;
Mi t�ytymyst' on ja niin yleist�
Kuin tavallisin seikka aistillemme,
Miks tyhm�n itsep�isn� sit� panna
Noin syd�mmelle? Hyi! se rikost' on
Vainaata, luontoa ja Luojaa kohtaan,
Se kumoo j�rjen, jonka vanha lause
On is�in kuolo, ja jok' yh� huutaa
Niin ensi kuolleest' �sk�isehen saakka:
"Se t�ytymyst' on!" Heit� siis, ma pyyd�n,
Tuo murhe hy�dyt�n, ja is�n�si
Mua pid�; maailma sen tiet�k��n,
Ett' olet sin� l�hin saamaan kruunun;
Ja rakkautt' en osoita ma sulle
V�hemm�n hell��, kuin mit' armain is�
Pojalleen suo. Mit' aikeeseesi tulee
Palata j�lleen Wittenbergin kouluun,
Niin on se aivan toivoamme vastaan;
Siis rukoilemme, suovu t�nne j��m��n
Silm�imme lempiturviin, ensim�iseks
Hovimieheks, langoksemme, pojaksemme.

KUNINGATAR.
�l' anna �itis turhaan pyyt��, Hamlet:
J�� t�nne, �l� l�hde Wittenbergiin.

HAMLET.
Kaikessa teit�, rouva, tottelen.

KUNINGAS.
Kas sep� armas, kaunis vastaus.
Niin, Tanskaan j��, kuin mekin. -- Tulkaa, rouva.
Hamletin jalo, vapaa suostumus
Hivelt�� syd�nt�ni; joka maljan,
Min kuningas sen muistoks t�n��n juopi,
Tykist�t kertovat on taivahalle,
Ja kuninkahan kilist�iss� kaikuin
Maan jylin�h�n taivas vastaa. Tulkaa.

(Torven toitotusta. Kuningas, kuningatar, Polonius

ja Laertes menev�t.)

HAMLET.
Oi, ett� t�m� tiukan tiukka liha
Hajoisi, sulaisi ja kasteeks liukeis!
Oi, miksi taivaan Herra itsemurhan
La'issaan kielsi? Oi mun Jumalani!
Kuin tyls��, kurjaa, tympe�� ja tyhj��
T��n mailman kaikki toimi minust' on!
Hyi! hyi! Se ruokoton on kasvitarha,
Mi siementyyppi; runsaat rikkaruohot
Sen h�yst�in peitt��. Niiksik� on tullut!
Kaks kuukautta vaan kuollut! -- ei, ei kahta;
Niin uljas kuningas; tuon suhteen niinkuin
Apollo Marsyaan; niin hell� �idilleni,
Ett'ei t��n poskiin taivaan tuulet saaneet
Tylysti kosketella. Maa ja taivas!
Muistanko oikein? Niin h�n riippui kiinni
Is�ss�ni, kuin kiihtynyt vain himo
Ois nautinnostaan. Ja sent��n, kuukaus vain!
Mut pois se aatos! -- Heikkous, vaimo, nimes!
Vain lyhyt kuukaus; rikki viel' ei keng�t,
Joill' is�-raukan ruumista h�n saattoi,
Nioben lailla itkein; -- h�n, niin h�n, --
Voi suas! elukkakin j�rjet�n
Ois surrut kauemmin, -- set�ni vaimo.
Is�ni veljen, jok' on is��ni
Min min� Herkuleeseen. -- Kuukaus vaan!
Ennenkuin valekyyneleitten suola
Verist� silm�� punaamasta herkes,
H�n miehen otti! -- Kiirett' inhoittavaa,
Rutsaiseen vuoteesen noin vinhaan sy�st�!
Ei hyv�� t��, ja hyv�� t�st' ei l�hde.
Vaan murru, syd�n! kielt� en saa k�ytt��.

(Horatio, Bernardo ja Marcello tulevat.)

HORATIO.
Oi, terve, herra prinssi!

HAMLET.
Hupaista n�hd� teid�t tervein�;
Horatio, -- niin totta kuin ma el�n!

HORATIO.
Niin herra, k�yh� palvelijanne aina.

HAMLET.
Hyv' yst�v�, nuo nimet vaihtakaamme.
Vaan miks, Horatio, Wittenbergin j�tit? --
Marcello?

MARCELLO.
Prinssi hyv�. --

HAMLET.
Hupaista n�hd� teit�. -- Hyv�� iltaa! --
Vakaasti, miksi Wittenbergin j�tit?

HORATIO.
Halusta laiskuutehen, prinssi hyv�.
HAMLET.
Sit' en sois vihamiehelt�si kuulla:
Niin et s� kiusata voi korviani,
Ett' uskoisin, mit' itse�si vastaan
Nyt todistat: sa laiskuri et ole.
Vaan mit� teet sa Helsing�riss�?
Viel' opit juopoks ennen l�ht��si.

HORATIO.
Is�nne hautajaisiin t�nne tulin.

HAMLET.
Rukoilen, koulukumppani, pois pilkka;
Emoni h�ihin varmaankin sa tulit.

HORATIO.
Niin tosiaan, ne oli kohta j�lkeen.

HAMLET.
Tarkkuutta, n�et! Peijaisleivokset
H��p�yt��n pantiin kylmilt�ns�. -- Tied�s,
Pahimman vihamiehen' taivaass' ennen
Tavannut oisin, kuin sen p�iv�n n�hnyt. --
Is�ni, -- luulen n�kev�ni is�ni.

HORATIO.
Miss', armas prinssi?

HAMLET.
Hengess��n, Horatio.

HORATIO.
N�in h�net kerran; uljas kuningas.

HAMLET.
H�n oli mies, h�n, kerrassansa mies,
En milloinkaan n�e h�nen vertaistansa.

HORATIO.
N�in h�net viimeis-y�n�, luulen ma.

HAMLET.
Kenenk� n�it?

HORATIO.
Is�nne, kuninkaan.

HAMLET.
Is�ni, kuninkaan!

HORATIO.
Hillitk�� hetkeks h�mm�styst�nne,
Ja kuulkaa tarkkaan, kun ma kerron teille,
N�� herrat t�ss� todistajiks ottain,
Sen ihmeen.

HAMLET.
Herran t�hden, anna kuulla.
HORATIO.
Kaks y�t� per�kk�in on n�m� herrat,
Marcello ja Bernardo, vartiollaan,
Hiljaisen, haudankolkon kesk'y�n aikaan,
Is�nne kaltahisen haamun n�hneet,
Mi, p��st� jalkaan t�ydess' asussa,
Ilmestyy, juhlamarssiss' astuu verkkaan
Ja hiljaa ohi: kolmasti n�in heid�n
Pelosta tuijoittavain silm�ins' ohi
H�n kulkee, valtikkansa matkan p��ss�;
Mut kauhusta he melkein hyyksi hyytyin,
Vait ovat, aivan mykkin�. Tuon mulle
He pelon arkuudella kuiskasivat,
Ja kolmantena y�n� l�ksin my�t�.
Juur' niinkuin oli kerrottu, niin ajan
Kuin muodon suhteen, totta joka sana,
Tul' aave. Tunsin is�nne; t�� k�si
Ei niin tuon kaltainen.

HAMLET.
Se miss� n�htiin?

MARCELLO.
Terassilla, miss' oltiin vahdissa.

HAMLET.
Ja puhuittenko sille?

HORATIO.
Puhuin, mutta
Ei vastausta; kerran toki, luulen,
H�n nosti p��t�ns� ja teki liikkeen,
Kuin oisi aikonut h�n puhua,
Mut silloin raikkaast' aamukukko lauloi,
Ja laulun kuullessaan h�n riensi matkaan
Ja n�kyvist� katos.

HAMLET.
Sangen kummaa!

HORATIO.
Se totta on, niin totta kuin ma elin;
Velvollisuudeksemme katsoimme
Siit' antaa teille tiedon.

HAMLET.
Toden totta,
Tuo mua huolettaapi, hyv�t herrat.
Ja tek� vahdiss' ensi y�n�?

MARCELLO ja BERNARDO.
Me.

HAMLET.
Aseissa, kuin?

MARCELLO ja BERNARDO.
Aseissa.
HAMLET.
P��st� jalkaan?

MARCELLO ja BERNARDO.
Kiireest� kantap��h�n.

HAMLET.
Kasvoj' ette
Siis n�hneet?

HORATIO.
N�imme: silmikko ol' auki.

HAMLET.
No, n�yttik� h�n tuimalta?

HORATIO.
Katseessaan murhett' enemm�n kuin vihaa.

HAMLET.
Punainenko vai kalvas?

HORATIO.
Kalvas aivan.

HAMLET.
Ja silm�t teihin luodut?

HORATIO.
Lakkaamatta.

HAMLET.
Siell' oisin olla tahtonut.

HORATIO.
Se varmaan
Ois teit� hirvitt�nyt.

HAMLET.
Luultavasti,
Niin, luultavasti. Viipyik� se kauan?

HORATIO.
Sill' aikaa hyvin lukea voi sataan.

MARCELLO ja BERNARDO.
Kauemmin, kauemmin.

HORATIO.
Ei sill� kertaa,
Kun min� n�in sen.

HAMLET.
Parta harmaa? niink�?

HORATIO.
Kuin h�nen el�iss�ns�: mustahtavan
Hopean-harmaa.
HAMLET.
Vahtiin tulen y�ksi;
Kenties se taasen tulee.

HORATIO.
Tulee varmaan.

HAMLET.
Jos hahmoss' armaan is�ni se tulee,
Ma sit� puhutan, vaikk' aukeis horna
Ja vaikenemaan vaatis. Pyyd�n teit�,
Jos t�h�n saakka n�yn peitt�� voitte,
Siit' olkaa hiiskumatta vastakin.
Ja vaikka mit� tapahtuis t�n' y�n�,
Se merkitk��, mut vaiti siit� olkaa;
Palkitsen rakkautenne. Herran haltuun!
Terassill' ennen kahtatoista teid�t
Siis kohtaan.

KAIKKI.
Teid�n palvelijanne.

HAMLET.
Ei, yst�v�ni niinkuin min� teid�n.
Hyv�sti!

(Horatio, Marcello ja Bernardo menev�t.)

Aseiss' is�nik� haamu!

Ei oikein laita; konnuutt' aavistan.
Jos y� jo oisi! Hiljaa, sielu, siksi!
Ty�t kehnot ihmissilm� ilmi saa,
Vaikk' allensa ne peitt�is vankka maa.

(Menee.)

Kolmas kohtaus.

Huone Poloniuksen talossa.

(Laertes ja Ophelia tulevat.)

LAERTES.
Kaluni laivall' ovat; hyv�sti!
Kun tilaisuutta on ja tuulet sopii,
�l' uinaa, sisko, tietoj' anna mulle.

OPHELIA.
Sit' ep�iletk�?

LAERTES.
Mit� Hamletiin
Ja h�nen lemmenvehkeisiins� tulee,
Se tapaa vaan on, veren tuoma oikku,
Kev�inen kukka, varhainen, mut hento,
Suloinen, mutta pian haihtuvainen,
Vaan tuoksua ja hetken huvitusta,
Ei muuta.
OPHELIA.
Eik� muuta?

LAERTES.
Ei, ei muuta.
N�et, luonnon varttuess', ei yksin ruumis
Ja j�nteet vartu; kun tuo templi kasvaa,
Edistyy sielun sek� hengen voimat
Samassa my�s. Kenties h�n nyt sua lempii,
Ja viel' ei tahdon puhtautta tahraa
Likainen vilppi; mutta varo, h�ll�
Suur' arvo on, eik' omaa tahtoa,
Sill' itse h�n on s��tyns' alamainen;
H�n ei saa, halvan kansan lailla, itse
Valita; sill� valtakunnan etu
Ja onni riippuu h�nen naimisestaan,
Ja senvuoks h�nen valintansa m��r��
Sen ruumiin suostumus, min p�� h�n on.
Jos nyt h�n sanoo sua lempiv�ns�,
Niin viisast' on h�nt' uskoa sen verran,
Kuin s��tyns� ja asemansa mukaan
H�n teossa voi n�ytt��; siis sen verran,
Kuin Tanskan kansan yhteis-��ni my�nt��.
Siis varo, mik� tahra kunnialles,
Jos, liiaks suostuin h�nen lauluihinsa,
Syd�mmes hukkaisit ja puhtaan aartees
Avaisit hillitt�m�n himon saaliiks.
Ophelia, kallis sisko, varo tuota;
Ja lempes j�lkijoukoss' aina pysy,
Himojen vaaroist', iskuist' et�h�ll�.
Sive'in impi on jo tuhlaavainen,
Jos kuulle sulonsa h�n paljastaa.
Parjaajan ruoskaa puhtainkaan ei v�lt�;
Sy� usein mato kev��n kukkaset,
Viel' ennenkuin ne silmikostaan puhkee;
Ja nuoruudenpa raittiiss' aamukasteess'
On ilmanhengen myrkky tarttuvaisin.
Siis varo! Pelko luotettavin suoja
Ja nuoruus pahin viettelysten tuoja.

OPHELIA.
Sun hyv�n oppis suljen syd�mmeeni
Sen vartijaks. Mut, veikko, �l� ole
Kuin inha pappi, joka muille n�ytt��
Tiet' ohdakkeista, jyrkk�� taivaaseen,
Mut p�yhke�n ja irstaan rentun lailla
Himojen kukkastiet� itse kulkee,
Hyl�ten omat neuvons'.

LAERTES.
�l� pelk��.
Liiaksi viivyn; -- mutta tuossa is�!
(Polonius tulee.)
Kahdesti siunatull' on kahden onni,
Ja kahdet j��hyv�iset hyv�� tiet��.

POLONIUS.
Laertes, viel� t��ll�? Hyi! Pois laivaan!
Purjeittes liepeill� jo tuuli liehuu;
Sua varrotaan. Tuoss', -- ota siunaus!
(Laskee k�tens� Laerteen p��n pilalle.)
Ja n�m�t harvat s��nn�t muistoos paina:
�l' ��neen lausu mietteit�s, ja tekoon
�l' �kkipikaist' ajatusta laske.
Sa n�yr� ole, vaan �l' alhainen;
Jos hyv�ks koitellun saat yst�v�n,
Syd�mmees sido h�net vaskik�ysin;
Mut k�tt�s �l� hiestaa liittym�ll�
Jokaiseen h�yhett�m��n keltanokkaan.
Sa riitaa karta, vaan jos riitaan joudut,
Niin laita, ett� riitamies sua karttaa.
Jokaista kuule, harvan kanssa haasta;
Syyt ota varteen, tuomiotas s��st�.
Pukusi komea, jos varas siet��,
Vaan turha ei, ei kirjava, mut uljas,
Sill' usein miest� puvust' arvostellaan,
Ja Ranskan korkeimmilla s��tyl�isill'
On, eritt�inkin t�ss�, hieno aisti.
�l' ota lainaa, �l�k� my�s anna,
Sill' usein laina yst�v�n vie my�t��n,
Ja veloist' aisti talouden tylstyy.
Mut etenkin: �l' itse�si pet�,
Ja siit� seuraa, niinkuin p�iv�� y�,
Ett'et voi pett�� muita. Herran haltuun!
N�� neuvot siunauksessa kypsyk��t!

LAERTES.
N�yrimm�t j��hyv�iset, is� hyv�!

POLONIUS.
Jo aika rient��; mene, seuras vartoo.

LAERTES.
Ophelia, hyv�sti! ja muista tarkoin
Mun sanani.

OPHELIA.
Ne muistohoni olen
Ma sulkenut; sun hallussas on avain.

LAERTES.
Hyv�sti!

(Menee.)

POLONIUS.
Ophelia, h�n mit� sanoi sulle?

OPHELIA.
Luvalla lausuin, sanan Hamletista.

POLONIUS.
Haa! Sep� oivaa! Kerrottu on mulle,
Ett' aivan usein nykyaikaan luonas
H�n viett�� joutohetki��n, ja sin�
H�nt' alttiist' otat suosiolla vastaan.
Jos niin on, -- niinkuin mulle, varoitukseks,
On kerrottu, -- niin sen ma sulle sanon,
Ett' itse�s et k�sit� niin selv��n,
Kuin kunnias ja tytt�reni tulis.
Mik' ompi teill� ty�n�? Sano totuus.

OPHELIA.
Usean rakkauden merkin mulle
H�n suonut ompi.

POLONIUS.
Rakkauden! Jopa!
Sa haastelet kuin kypsym�t�n tytt�
Ja kokematon moisiin vaaran toimiin.
Luotatko noihin h�nen merkkeihins�?

OPHELIA.
En tied�, is�ni, mit' aatteleisin.

POLONIUS.
No kuule: aattele, ett' olet hupsu.
Kun rahaks merkit luulet, vaikk' ei ole
Ne t�ytt� kultaa. Tarkkaan tekos merki,
Tai muuten -- jott'en pureksis n�in kauan
Tuot' yht� sanaa -- tiet�� merkit pahaa.

OPHELIA.
Is�ni, lempens ilmoitti h�n mulle
Siivolla tavalla.

POLONIUS.
Niin, ne ei laita tapoja; hyi, vaiti! --

OPHELIA.
Ja sanojensa vahvikkeeks h�n, is�,
Pyhimm�t valat Luojan nimeen vannoi.

POLONIUS.
Niin, teiren satimia. Tied�n, ett�,
Kun veri kuohuu, syd�n tulvanansa
Valoja valaa kielellen. Nuo liekit
Enemm�n loistoa kuin l�mmint' antaa
Ja sammuvat jo kesken syttymist��n;
Niit' �l� tuleks usko. T�st� l�htein
Visummin k�yt� neitseen-arvoas,
Ja seuraas katso paremmaks, kuin ett�
Ain' altis k�skyst' olet. Hamletista
Sen verran usko, ett� on h�n nuori,
Ja suuremp' ala h�ll� liikkua
Kuin sulla. Lyhyk�isesti, Ophelia,
�l' usko h�nen valojaan, ne pett��,
Ne puvun kanss' ei ole yht� karvaa,
Vaan saastaisia himoja ne puoltaa,
Kuin tekohurskaat parittajat hiiskuin,
Paremmin vietell�kseen. Sanon suoraan:
Et pienint�k��n jouto-aikaa niin saa
T�st' edes halveksia, ett�s sit�
Hamletin kanssa haastamalla tuhlaat.
Se muista, varo itses; tule tiehes.

OPHELIA.
Ma teille, is�, olen kuuliainen.

(Menev�t.)

Nelj�s kohtaus.

Terassi.
(Hamlet, Horatio ja Marcello tulevat.)

HAMLET.
Tuimalta tuntuu s��; on oikein kylm�.

HORATIO.
On kirpe� ja julma pakkanen.

HAMLET.
Mit' ompi kello?

HORATIO.
L�hes kaksitoista.

MARCELLO.
Ei, ly�nyt on se.

HORATIO.
Onko? Sit' en kuullut.
Nyt l�hestyypi siis se hetki, jolloin
On tapa kummituksen ilmesty�.

(Torventoitotuksia ja tykinlaukauksia n�ytt�m�n takana.)

Mut mit� t�m� tiet��?

HAMLET.
Kuningas t��n y�n valvoo, juo ja m�ss��,
Ja peuhaa telmiviss� tansseissa;
Ja aina, kun h�n ryypyn renskaa lainoo,
Niin r�ikkyin rummut, torvet julistavat,
Ett' on h�n miesi juomaan.

HORATIO.
Tuoko tapa?

HAMLET.
On, ihan oikein. -- Mutta minusta
-- Vaikk' olen t��ll� syntynyt ja n�iss�
Oloissa kasvanut -- on t�t� tapaa
Jalompi rikkoa kuin seurata.
Nuo huimaisevat humut meille tuottaa
Muilt', id�n, l�nnen kansoilt', ivaa, pilkkaa:
Juopoiksi meit� sanovat ja sioiksi;
Ja t�m�, totta tosiaankin, riist��,
T�ilt�mme, vaikka kuinka arvokkaatkin
Ne oisi, maineen ytimen ja mehun.
Niin yksityisenkin k�y usein, ett�
Pilaava luonnon-vamma, joka ehk�
On synnynn�inen, -- johon h�n on syyt�n,
Kosk' alkuaan ei m��r�t� voi luonto --
Ja liiallista veren taipumusta
Jok' usein j�rjen sulut, saarrot murtaa,
Tai tottumusta, joka liiaks haaskaa
Hyvien tapain muodon: -- ett�, sanon,
Se, joll' on ykskin vamman merkki, -- joko
Sattuman pilkku taikka luonnon luoma,
H�ll' olkoon, puhtaana kuin armon l�hde
Muut mahdolliset ihmis-avut kaikki,
Niin t�� yks vika kaikki turmeleepi
Yleis�n silmiss�; yks hiukka pahaa
Pilaapi oivan aineen, hukuttaa sen
Likaansa aivan.

(Haamu tulee.)

HORATIO.
Katsokaa! se tulee.

HAMLET.
Avuksi enkelit ja taivaan armot!
Sa hurskaan henkik� vai h�ijy peikko?
Taivaanko tuoksun tuot vai hornan tunkan?
Sun aikees armaatko vai ilke�t?
Mun saattaa uteljaaksi outo muotos.
Sua kutsun Hamletiksi, kuninkaaksi,
Is�ksi, Tanskan valtiaaksi. Vastaa!
Mua �l� sorra ep�tietoon; sano,
Miks pyh�t luusi, kuoloon vihityt,
Hajoitti k��rinliinansa? miks hauta,
Johonka n�in sun rauhaan vaipuvan,
Loi raskaat, marmoriset leukans' auki
Ja maalle viskas sun? Se mit� tiet��,
Kun sin�, kuollut ruumis, pantsar' yll�,
Kuun v�lkkehess� kummittelet, tehden
Y�n hirve�ksi; ja me, luonnon narrit,
V�risten aatoksia hautelemme,
Jotk' aivan yli ymm�rryksen k�yv�t.
Mit' on se? Sano! mit� tulee meid�n?

(Haamu viittaa Hamletille.)

HORATIO.
H�n viittaa teit� kanssaan, niinkuin tahtois
H�n teille yksin jotain ilmoittaa.

MARCELLO.
Kas, kuinka lempe�ll� katsannolla
H�n teit� syrj�isemp��n paikkaan viittaa;
Vaan �lk�� menk�.

HORATIO.
�lk��, Herran t�hden!

HAMLET.
Ei puhu h�n; ma senvuoks h�nt� seuraan.

HORATIO.
Oi, �lk��, prinssi!
HAMLET.
Mit� pelj�tt�v��?
En neulan hintaa hengelleni pane;
Ja mit� voi h�n sielulleni tehd�,
Jok' ompi kuolematon kuin h�n itse?
H�n viittaa yh�: -- min� seuraan h�nt�.

HORATIO.
Mut virran luo jos viettelis h�n teit�,
Tai huipulle tuon huiman kallion,
Jok' ulommaksi juurtaan mereen antaa,
Ja siell� uuteen hirmumuotoon muuttuis,
Mi j�rjen voiman teilt� veis ja hulluks
Tekisi teid�t? Aatelkaapa tuota.
Se paikka hullun houreit' ilmankin
Jokaisen tuottaa aivoihin, jok' alas
Niin monen syll�n p��st� mereen katsoo
Ja allaan pauhaavan sen kuulee.

HAMLET.
H�n viittaa yh�: -- mene, min� seuraan.

MARCELLO.
Te ette menn� saa.

HAMLET.
Pois k�tenne!

HORATIO.
Mut �lk�� menk�.

HAMLET.
Kohtaloni kutsuu,
Ja ruumiin suoni pieninkin k�y vahvaks
Kuin Numidian jalopeuran j�nne. --

(Haamu viittaa.)

H�n yh� viittaa. -- P��st�k�� mua, herrat. --

(Irrottaa itsens� heist�.)

Jumal' auta, haamuksi sen teen, jok' est��

Mua nyt; -- pois! sanon. -- Mene, min� seuraan.

(Haamu ja Hamlet menev�t.)

HORATIO.
Tuo mielen haave h�net hulluks saattaa.

MARCELLO.
J�ljess�! Totella h�nt' emme saa.

HORATIO.
Niin, seuratkaamme. -- Miten p��ttyy t�m�?

MARCELLO.
Jotakin Tanskan valtioss' on m�t��.
HORATIO.
Sit' ohjatkohon Luoja!

MARCELLO.
Seuratkaamme!

(Menev�t.)

Viides kohtaus.

Syrj�inen paikka terassilla.

(Haamu ja Hamlet tulevat.)

HAMLET.
Mua minne viet s�? Kauemmaks en seuraa.

HAAMU.
Mua kuule.

HAMLET.
Kuulen.

HAAMU.
Kohta koittaa hetki,
Taas jolloin kuumaan tulikivi-liekkiin
Palata t�ytyy mun.

HAMLET.
Sua, henki parka!

HAAMU.
Mua �l� s��li; hartaasti vaan kuule,
Mit' ilmoitan.

HAMLET.
Mun tulee kuulla; puhu.

HAAMU.
Ja kostaa my�s, kun kuullut olet.

HAMLET.
Mit�?

HAAMU.
Min' olen is�s henki,
Tuomittu ajaks �isin kulkemaan,
Ja p�iv�t paastoomahan valkeassa,
Siks kunnes el�m�ni inhat synnit
Tulessa puhdistuvat. Jos ois lupa
Ilm' antaa vankeuteni salaisuudet,
Tarinan kertoisin, min lientein sana
Veis sulta mielen, veren nuoren hyyt�is,
Kuin t�hdet radaltansa silm�t sy�ksis,
Hajoittais sykkyr�iset suortuvat
Ja joka hiuskarvan pystyyn nostais
Kuin hurjan piikkisian harjakset.
Mut ij�isyyden t�it' ei el�v�iset
Saa korvat tiet��. -- Kuule, Hamlet, kuule,
Jos armast' is��s rakastit s� koskaan, --

HAMLET.
Oi, Herra taivaan!

HAAMU.
Murhansa julma, luonnoton sa kosta.

HAMLET.
Murhansa?

HAAMU.
Murhansa, jok' on itsest��n jo julmaa,
Mut t�m� luonnottomin, kauhein, julmin.

HAMLET.
Se kerro siis, jott' yht� kerkein siivin,
Kuin hartaus ja rakkauden aatos,
Ma kostoon sy�st� saan.

HAAMU.
Sa suostut, huomaan.
Hitaampi rasvaist' yrtti� s� oisit,
Mi Lethen rannoill' itsehens� lahoo,
Jos t�st' ei mieles kiihtyis. Kuule, Hamlet,
K�y huhu, ett� maatessani k��rme
Mua pisti puistossa; n�in koko Tanskaa
Tuon valheellisen tiedon kautta h�ijyst'
On petetty; mut, jalo nuorukainen,
Se k��rme, joka hengelt' is�s pisti,
Nyt kantaa kruunua.

HAMLET.
Oi, aavistusta!
Mun set�ni.

HAAMU.
Se sukurutsa, haurelias peto,
�lyns� tenholla ja konnan-taidollaan,
(Kirottu �ly tuo ja taito, joilla
Noin voimaa vietell�!) sai puolisoni --
Tuon tekopuhtaan -- riettaan himon helmaan.
Oi, Hamlet, mik� lankeemus ja petos!
Mua kohtaan, jonka rakkaus niin puhdas,
Ett' aina vihkivalan kanssa kulki
Se k�sityksin; ja noin aleta
Tuon hylyn pariin, joka lahjoiltansa
Mun suhteeni on vaivainen!
Mut niinkuin siveys ei koskaan horju,
Vaikk' irstaus sit� kiehtois taivaan-kaunein,
Samaten himo, helmoiss' enkelinkin,
Vuoteeseen taivahaiseen kyll�styy,
Ja vainun saapi haaskasta.
Mut, vait! On niinkuin tuntuis aamun henki.
Siis lyhyeen: kun puistoss' iltapuolla
Ma tavan mukaan nukuin, hiipi set�s
Mun turvattoman p��lle, pullossa
Kirotun villikaalin mehua,
Ja valoi korvieni soliin tuota
Pitali-nestett�, joll' ihmisvereen
Niin vihollinen vaikutus on, ett�
Se, nopeaan kuin elohopea,
Kaikk' ihmisruumiin aukot, solat kiert��,
Ja �kki�, kuin hapan aine maidon,
Verenkin kirkkahan ja terveen hyyt��
Ja kokoon juoksuttaa. Niin k�vi mun;
�kisti ruohtui, niinkuin Latsaruksen,
Pahoille, ilke'ille ruville
Sile�, puhdas ihoni.
N�in multa, nukkuvalta, veli ry�sti
Kerrassaan hengen, kruunun, vaimon; tappoi
Mun synnin helmaan, Herran ehtoollista
Ja rippi� ja voitelua vailla,
Ja valmistumatonna tilille
Mun ty�nsi, synnit kaikki hartioilla.
O, julmaa, julmaa, ylen m��rin julmaa!
Jos syd�n sull' on, �l� k�rsi tuota,
�l' anna Tanskan valtavuoteen tulla
Himoisen, hauraan sukurutsan k�siin.
Vaan, miten teetkin ty�s, s� sieluasi
Vain �l� tahraa, �idillesi �l�
S� kosta: taivas h�nt� rangaiskoon,
Ja okaat, poveen k�tkeyneet, siell�
Kirvellen pistelk��t. Nyt hyv�sti!
Jo kiiltomato huoment' ennustaa,
Sen valo tehoton jo vaalistuupi.
Hyv�sti, Hamlet, hyv�sti! Mua muista!

(Katoaa.)

HAMLET.
Kaikk' ilman vallat! Maa! Ja mit� viel�?
Kutsunko hornan my�s? Hyi! -- Kest�, syd�n!
Koht' �lk�� vanhetko, te j�nteet! J�yk�ks,
Mun ruumiini! -- "Mua muista!" Henki raukka,
Sen teen, niin kauan kuin vaan muisto s�ilyy
T�ss' sekavassa kallossa. Sun muistan!
Pois muistokirjastani pyyhin kaikki
Katalat, tyhm�t lorut, kaikki kaavat,
Kaikk' oppilauseet, entisyyden j�ljet,
Joit' ahkeruus ja nuoruus siihen piirsi,
Ja sinun k�skys yksin��n ma suljen
Ajuni kirjaan, h�mm�stym�t�nn�
Halvempiin aineisin; niin, jumal' auta!
Voi sua, viheli�inen nainen!
Sua, konna, naurusuu ja h�ijy konna!
Esille kirja! -- Muistoon t�ytyy panna,
Ett' ihminen voi nauraa, yh� nauraa,
Ja sent��n olla konna; tied�n varmaan,
Ett' ainakin niin Tanskassa on laita.

(Kirjoittaa.)

Siin' olet, set�! -- Toimeen! Tunnussana

Se kuuluu: "hyv�st', hyv�sti, mua muista."
Sen olen vannonut.

HORATIO (Ulkoa.)
Hoi, prinssi!

MARCELLO (Ulkoa.)
Prinssi, hoi!

HORATIO (Ulkoa.)
H�nt' auta, Luoja!

MARCELLO (Ulkoa.)
Niin tapahtukoon!

HORATIO (Ulkoa.)
Hoi, heleijaa, prinssi!

HAMLET.
Heleijaa, pojat! Tule, lintu, tule![2]

(Horatio ja Marcello tulevat.)

MARCELLO.
Kuin voitte, prinssi?

HORATIO.
Mit� kuuluu, prinssi?

HAMLET.
Oi, ihmeellist�!

HORATIO.
Kertokaa, ma pyyd�n.

HAMLET.
En, te sen ilmoitatte.

HORATIO.
Jumal' auta,
En min�.

MARCELLO.
Min' en my�s.

HAMLET.
Mit' arvelette?
Sit' oisko ihmissyd�n voinut luulla? --
Vait' olla lupaatten?

HORATIO ja MARCELLO.
Nimess� taivaan!

HAMLET.
Ei ole konnaa koko Tanskan maassa,
Jok' ei ois aika lurjus.

HORATIO.
Ei tarvis hengen nousta haudastaan
Sit' ilmoittamaan.

HAMLET.
Oikein, aivan oikein.
Siis, kursaamatta, parhaaks katson, ett�
Nyt k�tt� paiskaamme ja eroamme;
Te k�ytte, minne ty�t ja halut kutsuu, --
N�et haluja ja t�it� jokaisella
On tavallansa, -- min�, halpa raukka,
K�yn rukoilemaan.

HORATIO.
Sekaista, hurjaa puhetta on tuo.

HAMLET.
Jos teit� pahoitin, sit' oikein kadun,
Syd�mmest' aivan.

HORATIO.
Ei, ei pahaa mit��n.

HAMLET.
Nimess� pyh�in! pahaa on, Horatio,
Ja paljon pahaa. Mit� haamuun tulee,
Niin on se kunnon henki, sen voin taata.
Halunne tiet��, mit� v�lill�mme
On tapahtunut, voittakaa. Nyt, veikot,
Nimess� veljeyden, yst�vyyden
Ja kumppanuuden, yksi halpa pyynt�.

HORATIO.
Mik' on se, prinssi? Valmiit olemme.

HAMLET.
�lk��tte koskaan kertoko, min n�itte
T�n' y�n�.

HORATIO ja MARCELLO.
Emme.

HAMLET.
Hyv�, vannokaa.

HORATIO.
Nimess� kunniani, min' en kerro.

MARCELLO.
En, kunniani nimess�, my�s min�.

HAMLET.
Tuon miekan kautta!

MARCELLO.
Me jo vannoimme.

HAMLET.
Tuon miekan kautta, sanon.

HAAMU (Maan alta.)

Vannokaa!

HAMLET.
Haa! niink�, mies? Vai siell�, kelpo poika?
Kas niin, -- te kuulette sen kellarista, --
Nyt vannokaatte.

HORATIO.
Vala lukekaa.

HAMLET.
Ett'ette koskaan kerro, mit� n�itte,
Tuon miekan kautta vannokaatte.

HAAMU (Maan alta.)

Vannokaa!

HAMLET.
Hic et ubique? Paikkaa muuttakaamme. --
He, t�nne, hyv�t herrat,
Ja k�si miekalleni taas: ett'ette
Te koskaan kerro, mit� kuulitten,
Tuon miekan kautta vannokaatte.

HAAMU (Maan alta.)

Vannokaa!

HAMLET.
Niin oikein, vanha myyr�! Joutuun kaivat.
Sep' oiva vallinluoja! -- Viel� kerran.

HORATIO.
Nimess� taivaan, outoa ja kummaa!

HAMLET.
No, sano tervetulleeks outo vieras!
Horatio, taivaassa ja maass' on paljoa,
Jot' ei sun j�rkioppis uneksikaan.
Mut tulkaa. -- Vannokaa, ett'ette koskaan,
Niin totta kuin teit' armo auttakoon,
Vaikk' oisi mulla k�yt�s kuinka outo, --
Kosk', ehk�, vasta-edes katson hyv�ks
Ruveta hupsun tapaiseksi, -- ett�,
Kun n�in mun n��tte, silloin ette koskaan
Ristiss� k�sin n�in, tai p��t� puistain,
Tai lauseit' ep�ilytt�vi� lausuin,
Kuin: "Niin, niin, tuon tunnen"; -- tai: "Voisin, kun vaan tahtoisin"; --
Tai: "Jos tohtis vaan"; -- tai: "On niit�, jotka tiet��"; --
Tai moisill' umpilauseill' ilmaise
Minusta mit��n tiet�v�nne: -- ett�
Sit' ette tee, niin totta kuin teit' armo
H�d�ss� auttakoon, se vannokaa!

HAAMU (Maan alta.)

Vannokaa!

HAMLET.
Pois rauhaan, henki h�iritty! -- Nyt, herrat,
Sulimmat j��hyv�iset teille lausun,
Ja jos niin halpa mies, kuin Hamlet, teille
Osoittaa jollakin voi yst�vyytt��n,
Ei tahto puutu, suokoon Luoja. Pois nyt;
Mut sormi huulill' aina, muistakaatte.
Sijoiltaan aika mennyt on; -- voi, ett�
Juur' min� synnyin laittamaan sit' ehj�ks!
Nyt tulkaa; yhdess� me menk��mme.

TOINEN N�YT�S.

Ensimm�inen kohtaus.

Huone Poloniuksen asunnossa.

(Polonius ja Reinhold tulevat.)

POLONIUS.
Vie h�lle rahat nuo ja kirjeet, Reinhold.

REINHOLD.
Kyll', armollinen herra.

POLONIUS.
Ja viisaast' oikein tekisit s�, Reinhold,
Jos, ennenkuin k�yt luonaan, tiedustaisit
V�h�isen k�yt�st��n.

REINHOLD.
Sit' aioinkin.

POLONIUS.
No, hyv�, hyv�. Ensin, n�et, kysyt,
Kuin monta tanskalaist' on Pariisissa,
Ja keit�, mist�, kuinka el�v�t,
Ja mill�, kenen seurassa, ja miten.
Ja kun n�in kiert�in, kaartain huomaat, ett�
On poikan' tuttu, silloin l�hemm�ksi
Sa karkaat kysymyksill�s; h�nt' olet
Vaan hiukan tuntevanas; sanot n�in:
"Ma tunnen h�nen is�ns', yst�v�ns�
Ja, osaks, h�net"; -- ymm�rr�tk�, Reinhold?

REINHOLD.
Kyll', aivan hyvin.

POLONIUS.
"Osaks h�net, mutta",
Voit lis�t�, "en tarkoin; vaan jos on h�n
Se, joksi luulen, on h�n sangen hurja,
Sen ja sen tapainen"; -- voit valhetella
H�nest�, mit� tahdot, mut ei mit��n,
Mi loukkais kunniata, muista se;
Vaan tuollaisia hurjan, huiman t�it�,
Jotk' ovat nuoruuden ja vapauden
Tovereiks yleisesti tunnetut.

REINHOLD.
Kuin kortinly�nti?

POLONIUS.
 Niin, tai juominen,
Miekkailu, kiroominen, riidanhimo,
Huoraaminen: niin pitk�lle voit menn�.

REINHOLD.
Se loukkais kunniata, hyv� herra.

POLONIUS.
Ei suinkaan, kun vaan moitteitasi h�yst�t.
Mut �l� lis��, h�lle h�pe�ksi,
Ett' oisi hillit�n h�n nautinnoissaan,
Sit' en ma sois; vaan viat tee niin kauniiks,
Kuin oisi ne vaan vapauden tahraa,
Tulisen mielen ilmi leimahdusta,
Ja veren hillitt�m�n irstaisuutta,
Jot' ei voi kenk��n v�ltt��.

REINHOLD.
Mutta, herra,-- --

POLONIUS.
Miks t�t� k�skenk�?

REINHOLD.
Niin, sit� tiet��
Ma tahtoisin.

POLONIUS.
Niin, tuumani on t�m�,
Ja, luullakseni, varma on se juoni:
Nuo turhat virheet poikaani sa heit�t
Kuin ty�ss� saadun, pienen tahran vaan.
Huomaahan:
Jos puhekumppanis nyt, jota tutkit,
Tuon nuorukaisen joskus syyp��ks n�hnyt
On n�ihin vikoihin, niin varmaankin h�n
Lopettaa t�h�n tapaan: "herraseni",
Tai niin, tai: "yst�v�", tai: "hyv� herra", --
Sen mukaan, miten sen maan tapa on,
Tai arvo muuten vaatii.

REINHOLD.
Hyv�, hyv�.

POLONIUS.
Ja sitten tekee n�in h�n, -- n�in h�n, -- Mit�
Olinkaan sanoa? -- Hiis olkoon, jotain
Sanoa piti mun; -- ma mihin j�ink��n?

REINHOLD.
Lopettaa t�h�n tapaan: "herraseni",
Tai: "yst�v�" tai niin, tai: "hyv� herra".

POLONIUS.
Lopettaa t�h�n tapaan, -- niin, niin aivan:
N�in p��tt�� h�n: -- "sen verran tunnen; h�net
Ma eilen n�in, tai jolloinkulloin toiste;
Sen ja sen kanssa; ja, kuin sanoitten,
L�i milloin korttia h�n, milloin juopui,
Ja milloin tappeli h�n pallisilla."
Tai n�inkin: "milloin kulki huonoon paikkaan",
-- Se on, n�et, porttolaan, -- tai jotain muuta. --
Ja katsos nyt:
Totuuden touta n�in k�y valheen sy�ttiin;
Ja n�in me viisaat �lyniekat voimme
Salaisten juonten sek� mutkain kautta
Ja kiertoteisin tulla itse tielle.
T��n opin, neuvon mukaan poikaani
Nyt tiedustele. K�sit�th�n, mit�?

REINHOLD.
K�sit�n.

POLONIUS.
Herra kanssas! Hyv�sti!

REINHOLD.
Mut, hyv� herra --

POLONIUS.
H�nen halujansa
Omistas arvaa.

REINHOLD.
Kyll�.

POLONIUS.
Katso, ett�
H�n soitantoaan harjoittaapi.

REINHOLD.
Kyll�.

POLONIUS.
Hyv�sti!

(Reinhold menee.)
(Ophelia tulee.)

No, Ophelia? mit� nyt?

OPHELIA.
Voi is�ni, ma s�ik�hdin niin kovin.

POLONIUS.
No mist�, Herran nimess�?

OPHELIA.
Kun huoneessani ompelin, niin astui
Eteeni Hamlet, jakku aivan auki,
Hatutta p�in ja sukat likaisina
Ja sitehitt� nilkoiss' asti roikkuin,
Kuin vaate kalvas, kalisevin polvin,
Ja katsanto niin kurjan surkea,
Kuin ois h�n helvetist� maalle sy�sty
Kauheita kertomahan.

POLONIUS.
 Hourup�iss��n
Kai rakkaudesta?

OPHELIA.
En tied�, is�,
Mut pahoin pelk��n.

POLONIUS.
Mit� sanoi h�n?

OPHELIA.
H�n tarttui kouristaen ranteeseni,
Siit' astui taapp�in k�sivarren matkan,
Ja, toinen k�si silm�in yli n�in,
H�n kasvojani tarkkaan katsoi, niinkuin
Niit' olis piirt�� aikonut. N�in seisoi
H�n kauan. Vihdoin, k�tt�ni h�n puisti
Ja ny�kytt�in n�in kolme kertaa p��t��n,
Niin haikeasti huokasi ja syv��n,
Kuin olis ruumis rusentunut aivan
Ja henki l�htenyt. Mun sitten p��sti,
Ja, p�� yl' olan taapp�in k��ntyneen�,
Tien n�kem�tt��n l�yt�v�n h�n n�ytti:
Ovelien silm�ins' avutta h�n astui
Ja loi ne minuun, kunnes katosi.

POLONIUS.
K�y, seuraa mua; kuningasta etsin.
T�� oikein rakkauden hourett' on,
Jok' omaan vimmap�isyyteens� sortuu,
Ja hurjiin t�ihin tahdon vie niin hyvin
Kuin moni muukin himo taivaan alta,
Mi luontoamme vaivaa. H�nt� s��lin. --
Ehk' olit tyly h�lle viime-aikaan?

OPHELIA.
En, is�ni; vaan k�skyst�nne kirjeet
Pois l�hetin ja p��syn h�lt� kielsin.

POLONIUS.
H�n siit' on hulluks tullut. Kadun, ett'en
�lynnyt paremmin h�nt' urkkia;
Sen leikinteoks luulin vaan ja aikeeks
Sua turmella. Tuo hiiden ep�luulo!
Yht' omituista meille vanhuksille
On liioiteltu, turha luulotus
Kuin nuorisolle miettimisen puute.
Nyt kuninkahan luo: t��n h�lle kerron;
Enemm�n kiusaa tuottais salaaminen
Kuin vihaa lemmen ilmiantaminen.
Tule.

(Menev�t.)

Toinen kohtaus.

Huone linnassa.
 (Kuningas, kuningatar, Rosencrantz, Gyldenstern
ja seuralaisia tulee.)

KUNINGAS.
No terve, Rosencrantz ja Gyldenstern!
Ei harras halu yksin n�hd� teit�,
Apunne tarvekin se meit� vaatii
N�in jouduttamaan teit�. Tuttu teille
Hamletin muutos on; sen siksi sanon
Kun ennell��n ei ole sis�n�inen
Eik' ulkonainen ihminen. Mi lienee,
Pait is�n kuolemata, vienyt h�lt�
N�in kaiken itsetuntemuksen, sit' en
Voi aavistaakaan. Pyyd�n teit�, herrat,
Kosk' ootte h�nen kanssaan kasvaneet,
Ja yhdenik�iset ja luonteisetkin,
Ett' t�nne hoviin suvaitsette j��d�
V�h�ksi aikaa, h�nt� seurassanne
Huveihin vieht�m��n, ja urkkimahan
Sen verran, kuin vaan tilaisuus sen sallii,
H�ll' onko joku tuntematon vaiva,
Jot' auttaa voisi, jos sen saisi tiet��.

KUNINGATAR.
H�n usein teist� puhuu, hyv�t herrat:
Ja, varma olen, kaht' ei ole toista
H�nelle rakkaampaa. Jos suvaitsette
Sen yst�vyyden ty�n nyt meille tehd�,
Ett' ajan jonkun t��ll� viet�tten,
Apuna edist�en toiveitamme,
Niin k�yntinne niin teille palkitsemme,
Kuin tulee kiitollisen kuninkaan.

ROSENCRANZ.
Teill', armolliset majesteetit, on
Rajaton valta suurta tahtoanne
Enemm�n k�skyn muodoss' ilmoittaa
Kuin pyynn�n.

GYLDENSTERN.
Kumpaistakin tottelemme,
Ja, kaikin voimin alttihina teille,
Me tarjoamme n�yr�st' apuamme
Ja k�sky� vaan odotamme.

KUNINGAS.
Kiitos,
Ylev� Gyldenstern ja Rosencrantz!

KUNINGATAR.
Kiitos,
Ylev� Rosencrantz ja Gyldenstern!
Ja, pyyd�n, poikani luo heti k�yk��,
Tuon muuttunehen raukan. -- Joku teist�
Nuo herrat viek��n Hamlet prinssin luokse.

GYLDENSTERN.
Jumala suokoon k�yntimme ja ty�mme
H�nelle iloksi ja avuks.
KUNINGATAR.
Amen!

(Rosencrantz, Gyldenstern ja muutamia seuralaisia l�htee.)

(Polonius tulee.)

POLONIUS.
Kuningas hyv�, l�hettil��t Norjast'
On tervehin� palannehet.

KUNINGAS.
Aina
Sin' olet hyv�in sanomien tuoja.

POLONIUS.
Niin, enk�? Olkaa varma, kuninkaani,
Kuin sieluni on teht�v�ni pyh�
Niin Jumalaa kuin kuningasta kohtaan.
Nyt luulen, -- aivoni jos yht� tarkan
Saa vainun sukkeluuden j�ljist�
Kuin ennen, -- luulen, sanon, keksineeni
Hamletin hulluutehen tosi syyn.

KUNINGAS.
Se kerro, sit� kuulla haluan.

POLONIUS.
Mut l�hettil��t ensin; sitten tulee
Pitojen p��llisruoaks uutiseni.

KUNINGAS.
Heit' itse pyyd� sis��n tulemaan. --
(Polonius menee.)
H�n sanoo, armas Gertrud, keksineens�
Poikamme ep�vointiin syyn ja juuren.

KUNINGATAR.
Syy, varon ma, ei muu kuin is�n kuolo
Ja meid�n liian kiire naimisemme.

KUNINGAS.
Siit' otan selv�n.

(Polonius palajaa, Voltimand ja Cornelius mukana.)

Terve, yst�v�ni!
No, Voltimand, mit' uutta Norjasta?

VOLTIMAND. Suotuisin vastaus terveisiin ja pyynt��n,

Kuningas oiti pani est�m��n
Veljens�-pojan pestaukset, jotka
H�n luuli varusteiksi Puolaa vastaan,
Mut, tarkoin tutkittuaan, huomas, ett�
Ne teit� koski, herrani. Siit' �iss��n,
Kun vanhaa, heikkoa ja sairasta
N�in viekkaast' eksytettiin, vangitutti
H�n Fortinbrasin. T�m� heti n�yrtyi,
Sai vanhukselta nuhteita ja vihdoin
Sed�lleen vannoi, ett'ei en�� koskaan
H�n tarttuis Tanskaa vastaa aseisiin.
Iloiten tuosta vanhus h�lle antoi
El�kkeeks kolmetuhat kruunua
Ja t�yden vallan vied� Puolaa vastaan
Ne soturit, jotk' oli pestannut;
Ja pyyt��, kuten t�ss' on selvitetty,
(Antaen h�nelle paperin.)
Ett' armost' antaisitte t�m�n joukon
Vapaasti k�yd� halki maittenne,
Sellaista vakuutta ja palkkaa vastaan,
Kuin s��t�� kirja t��.

KUNINGAS.
Se mieleen meille;
Lukea tahdomme sen aikanansa,
Asiat' aatella ja vastata.
Kuitenkin, kiitos oiva toimestanne!
Levolle menk��. Illaks tervetulleet
Pitoihin t�nne!

(Voltimand ja Cornelius menev�t.)

POLONIUS.
Nyt se toimi p��ttyi.
Mun herrani ja armollinen rouva,
Selvitt�� t�ss�, mit' on majesteetti
Ja mit� velvollisuus on, ja miksi
Y� y�t�, p�iv� p�iv��, aika aikaa,
Ois p�iv�n, y�n ja ajan tuhlaamista.
Siis, kosk' on lyhyys viisauden sielu
Ja laajuus vaan sen ruumiin koristetta,
Niin olen lyhyt. Poikanne on hullu:
Ma sanon hullu; sill� mit� muuta
On hulluus, jos sen tarkoin m��rittelet,
Kuin ett'et ole muuta kuin vaan hullu.
Mut olkoon.

KUNINGATAR.
Mutkat pois ja asiaan.

POLONIUS.
En k�yt�, rouva, mutkia, sen vannon.
H�n hullu on, se totta; totta, ett�
Se paha on, ja paha, ett� totta.
Hupainen sananv��nne; mutta pois se!
En k�yt� mutkia. Siis my�nt�k��mme,
Ett' on h�n hullu. J�ljell� nyt, ett�
Syyn harkitsemme t�h�n muutokseen,
Tai oikeammin: puutokseen; n�et, tuolla
Puutteellisella muutoksell' on syyns�.
Niin siihen j��mme nyt, ja se on j��nn�s.
Nyt aatelkaa:
On tyt�r mulla, -- on, kosk' on h�n mun --
Jok' antoi, niinkuin lapsen tulee, mulle,
Huomatkaa, t�m�n. P��tt�k�� nyt itse.

"Taivaalliselle, sieluni ep�jumalalle, kauniiksi kaunistetulle

Ophelialle."
Huono sanantapa, h�vyt�n sanantapa: "kaunistettu" on h�vyt�n
sanantapa. Alutta kuulkaa nyt. -- Niin:

"H�nen komealle valkopovellensa, n�m�" j.n.e.

KUNINGATAR.
Tuon onko Hamletilta saanut h�h?

POLONIUS.
Ma kaikki kerron, rouva; malttakaa. --
(Lukee.)

"Ep�ile t�hden paloa

Ja kirkkaan p�iv�n valoa;
Totuutta valheeks luule,
Mut lempe�ni kuule.

Oi, kallis Ophelia! Minulta sujuu huonosti tuo runomitta. Mulla ei

ole taitoa huokauksiani mitata; vaan ett� sua suuresti lemmin, sin�
syd�mmeni lemmitty, usko se. J�� hyv�sti.

Ij�ti sinun omasi, armahin neito, niin kauan kuin t�m� ruumis el��.

Hamlet."

T��n tytt�reni n�ytti, niinkuin piti,

Ja lis�ks h�nen kosintansa, miten
Se k�vi, ajan, paikan, tavan, kaikki
H�n uskoi mulle.

KUNINGAS.
Mit�? Tytt� siihen
Suostuiko?

POLONIUS.
Mit� minust' aattelette?

KUNINGAS.
Ett' oletten te jalo, kunnon mies.

POLONIUS.
Sen n�yt�n. Mit� luulisitte, jos
Tuon lemmenkiihkon vauhdiss' oisin n�hnyt,
-- Sen huomasinkin, tietk��, ennenkuin
Sen tytt� kertoi, -- mit� luulisitte,
Te, armas kuningas ja kuningatar,
Jos kirjalaukkuna tai lompakkona
Ma oisin heille ollut; viihdytellyt
Vaan syd�nt�ni, mykk�n� ja vaiti,
Ja jouten heid�n tointaan katsellut?
Mit aattelisitte? Ei, suoran lausuin
Ja neuvoin nuorta neitostani n�in:
"On Hamlet prinssi sulle liian suuri,
Ei k�y se laatuun"; sitten h�nt� k�skin,
Ett' erill��n h�n prinssin seurast' oisi
Ja lahjat kielt�is pois ja sanantuojat.
N�in tein, ja neuvot hyv�kseen h�n k�ytti.
Mut Hamlet, hylj�ttyn�, -- lyhyesti, --
Tul' ensin synk�ks, sitten sy�m�tt�m�ks,
Ja sitten unettomaks, sitten heikoks,
Ja sitten l�yh�ks, ja niin askelittain
Hulluksi noin ja vimmap�iseks, joka
Surettaa meit� kaikkia.

KUNINGAS.
Ja tuonko
Syyks luuletten?

KUNINGATAR.
Voi olla, silt� n�ytt��.

POLONIUS.
Niin onko k�ynyt milloinkaan, ma kysyn,
Ett' olen varmaan sanonut: "niin on",
Ja toisin ollut on?

KUNINGAS.
Ei, tiet��kseni.

POLONIUS (osoittaen p��t��n ja kaulaansa).

Tuo tuosta eroittakaa, jos on toisin.
Ja j�ljen kun vaan l�yd�n, kyll� keksin,
Miss' salattun' on totuus, vaikka ois se
Maan uumenissa.

KUNINGAS.
Mit� tulis tehd�?

POLONIUS.
Kuin tied�tten, h�n usein tuntikaudet
K�y t��ll� k�yt�v�ss�.

KUNINGATAR.
Se on totta.

POLONIUS.
Ophelian silloin h�nen luokseen p��st�n;
Me sein�verhon taakse k�tkeymme
Ja tarkkaamme. Jos Hamlet h�nt' ei lemmi
Eik' ole j�rjilt��n siis senvuoks mennyt,
Niin virkamiehen� en pyyd� olla,
Vaan auran kurkeen tartun.

KUNINGAS.
Tehd��n se.

KUNINGATAR.
Mut, kas, kuin synkk�n� h�n k�y ja lukee,
Tuo raukka, tuolla.

POLONIUS.
Pois, ma pyyd�n, menk��.
Het' isken h�neen kiinni; -- saanko luvan?

(Kuningas, kuningatar ja seuralaiset menev�t.)

(Hamlet tulee lukien.)
POLONIUS.
Kuin voitte, hyv� Hamlet prinssi?

HAMLET.
Hyvin, Jumalan kiitoa.

POLONIUS.
Tunnetteko minua, hyv� prinssi?

HAMLET.
Erinomaisen hyvin. Olette kalakauppias.[3]

POLONIUS.
En suinkaan, hyv� prinssi.

HAMLET.
Sitten soisin, ett� olisitte niin kunniallinen mies.

POLONIUS.
Kunniallinen, niink�, prinssi?

HAMLET.
Niin, hyv� herra. Kunniallinen mies, t�h�n maailman aikaan, on yksi
ulosvalittu kymmenest� tuhannesta.

POLONIUS.
Aivan totta, hyv� prinssi.

HAMLET.
Sill� jos aurinko siitt�� matoja kuolleessa koirassa ja, jumalana,
haaskaa suutelee.[4] -- Onko teill� tyt�rt�?

POLONIUS.
On, hyv� prinssi.

HAMLET.
�lk�� p��st�k� h�nt� aurinkoon: Jumalan lahjat ovat siunausta; mutta
mit�, jos tytt�renne tulisi siunattuun tilaan. -- Varokaa, yst�v�.

POLONIUS.
Mit� tuolla tarkoitatte? -- (Syrj��n.) Aina vaan tyt�rt�ni! -- kuitenkaan
ei h�n alussa tuntenut minua; sanoi minua kalakauppiaaksi. Pitk�lle
mennytt�, pitk�lle! Ja tosin min�kin nuoruudessani k�rsin ��rett�mi�
tuskia rakkauden takia, melkeinp� tuollaisia. Jos taas h�nt�
puhuttelisin. -- Mit� luette, prinssi hyv�?

HAMLET.
Sanoja, sanoja, sanoja.

POLONIUS.
Mist� asiasta on puhe, prinssi hyv�?

HAMLET.
Kenen v�lill�?

POLONIUS.
Tarkoitan, mist� asiasta kirjassa on puhe?

HAMLET.
Parjauksista, herraseni. T�m� ilkkuva konna[5] t�ss� v�itt��, ett�
vanhoilla miehill� on harmaa parta, ett� heid�n kasvonsa ovat
ryppyiset, ett� heid�n silmist�ns� tippuu sitke�t� rukaa ja pihkaa,
ja ett� heill� on ylenm��r�inen �lyn puute ja sit� paitse sangen heikot
lanteet. Vaikka nyt lujasti ja vakavasti kaiken t�m�n todeksi uskon, en
kuitenkaan katso soveliaaksi, ett� sit� n�in kirjaan pannaan: sill� te
itse, herraseni, tulisitte yht� vanhaksi kuin min�, jos voisitte ravun
lailla k�yd� takaperin.

POLONIUS (syrj��n).
Vaikka tuo on hulluutta, on siin� kuitenkin j�rjestyst�. -- Ettek� tahdo
l�hte� pois t��lt� ilmanhengest�, hyv� prinssi!

HAMLET.
Hautaaniko?

POLONIUS.
Tosiaankin, siell� on ilmanhengest� poissa. -- (Syrj��n.) Kuinka sattuvia
joskus h�nen vastauksensa ovat! -- onnen lahja, joka usein hulluudelle
sattuu, ja jota ei terve j�rki niin helposti keksi. J�t�n h�net nyt, ja
mietin keinoa, miten saada h�net ja tytt�reni yhtym��n. -- (��neen.)
Kunnioitettu prinssi, otan n�yrimm�t j��hyv�iset.

HAMLET.
Ette, herraseni, voi mit��n minulta ottaa, jota suuremmalla
mielihyv�ll� antaisin, paitse henke�ni, paitse henke�ni.

POLONIUS.
Hyv�sti, prinssi hyv�!

HAMLET.
Noita ik�vi� vanhoja narreja!

(Rosencrantz ja Gyldenstern tulevat.)

POLONIUS.
Etsitte Hamlet prinssi�; tuoss' on h�n.

ROSENCRANZ (Poloniukselle).
Jumalan rauha teille, herra.

(Polonius menee)

GYLDENSTERN.
Kunnioitettava prinssi!

ROSENCRANZ.
Rakkahin prinssi!

HAMLET.
Hyv�t kunnon yst�v�ni! Kuinka voit sin�, Gyldenstern? Ah, Rosencrantz!
Hyv�t veikot, kuinka voitte?

ROSENCRANZ.
Niinkuin keskinkertaiset maan lapset ainakin.

GYLDENSTERN.
Siin� onnelliset, ett'emme ole ylen-onnelliset. Emme ole ihan
Onnettaren myssyn nypl�n�.
HAMLET.
Ettek� h�nen kenk�ins� anturoina?

ROSENCRANZ.
Emme kumpaakaan.

HAMLET.
Tyyssijanne on siis h�nen uumiensa kohdalla, tai h�nen suosionsa
keskipisteess�?

GYLDENSTERN.
Niin tosiaankin, me olemme h�nen uskotuitaan.

HAMLET.
Salaisissa asioissa kaiketi? Aivan oikein: h�n on portto. -- Mit� uutta?

ROSENCRANZ.
Ei muuta, prinssi hyv�, kuin ett� maailma on tullut rehelliseksi.

HAMLET.
Siis on tuomiop�iv� tulossa; mutta uutisenne ei ole totta. Suokaa minun
l�hemmin tiedustella: mit� pahaa, hyv�t yst�v�t, olette Onnettarelle
tehneet, ett� h�n teid�t t�nne vankilaan l�hetti?

GYLDENSTERN.
Vankilaan?

HAMLET.
Tanskanmaa on vankila.

ROSENCRANZ.
Siis my�skin koko maailma.

HAMLET.
Niin, ja oiva onkin, jossa on monta komeroa, karsinaa ja soppea, ja
joista Tanska on pahimpia.

ROSENCRANZ.
Me emme sit� luule, prinssi hyv�.

HAMLET.
No, teist� se ei siis ole vankila; sill� mit��n ei ole itsess��n hyv��
tai pahaa, meid�n luulomme vaan sen siksi tekee. Minusta se on vankila.

ROSENCRANZ.
Siihen on kunnianhimonne syyn�; se on liian ahdas hengellenne.

HAMLET.
Hyv� Jumala! Voisin olla p�hkin�nkuoreen suljettuna ja pit�� itse�ni
��rett�m�in avaruuksien valtiaana, jos ei vaan noita pahoja unia olisi
olemassa.

GYLDENSTERN.
Jotka unet, toden totta, ovat kunnianhimoa; sill� kunnianhimon tosi
olemus on pelkk�� unen varjoa.

HAMLET.
Unethan itse ovat pelkk�� varjoa.
ROSENCRANZ.
Ep�ilem�tt�, ja kunnianhimo on minusta niin leijuvaa ja l�yh�� laatua,
ett� se vaan on varjon varjoa.

HAMLET.
Siis ovat kerj�l�isemme tosi-olentoja ja hallitsijamme ja p�yhistelev�t
sankarimme kerj�l�isten varjoja. Eik� l�hdet� hoviin? Sill� min� en,
totta viek��n, osaa j�rjell� keskustella.

ROSENCRANZ ja GYLDENSTERN.
Olemme valmiit teit� palvelemaan.

HAMLET.
Ei mit��n sellaista: en tahdo teit� asettaa muiden palvelijaini
rinnalle; sill�, puhuakseni teille kunnian miehen�, minulla on
hirvitt�v� saattoseura. Mutta, pysy�ksemme yst�vyyden sile�ll�
tiell�, mit� teette Helsing�riss�?

ROSENCRANZ.
Tulimme, prinssi hyv�, teit� tervehtim��n; ei muuta asiata.

HAMLET.
Min� kerj�l�is-parka olen k�yh� kiitoksistakin. Kiit�n teit� kuitenkin,
vaikka hyv�t yst�v�t, kiitokseni, totta totisesti, eiv�t ole puolen
pennink��n arvoiset. Eik� teit� ole k�sketty t�nne? Tuletteko
omasta halusta? Onko k�yntinne vapaaehtoinen? Kas niin? Vastatkaa
rehellisesti; no niin! Sanokaa!

GYLDENSTERN.
Mit� meid�n pit�� sanoa, prinssi hyv�?

HAMLET.
No jotakin, mutta tarkoitukseen sopivata. Teit� on t�nne k�sketty;
jotakin tunnustuksen tapaista on teid�n katseessanne, jota peitt�m��n
viattomuutenne ei ole tarpeeksi kavala. Min� tied�n, ett� hyv� kuningas
ja kuningatar ovat teit� k�skeneet.

ROSENCRANZ.
Miss� tarkoituksessa, prinssi hyv�?

HAMLET.
Se on teid�n sanottava. Mutta suokaa minun rukoilla teit�
kumppanuutemme oikeuksien, nuoruutemme yksimielisyyden, uskollisen
yst�vyydenliiton ja kaiken viel�kin kallihimman nimess�, jolla parempi
puhuja voisi teit� kehoittaa; sanokaa suoraan ja vilpitt�m�sti:
onko teit� t�nne k�sketty vai eik�?

ROSENCRANZ.
Gyldenstern. Mit� sanotte?

HAMLET.
Kas niin, nyt olen j�ljill�. -- Jos mua rakastatte, �lk�� mit��n
peitt�k�.

GYLDENSTERN.
Prinssi hyv�, meit� on k�sketty.

HAMLET.
Sanon teille, mink� t�hden; n�in minun ennakkotietoni tekee teid�n
ilmoituksenne liikanaiseksi, ja vait'olo-lupauksenne kuninkaalle ja
kuningattarelle ei horju hiuskarvaakaan. Olen v�h�ss� ajassa -- syyt� en
tied� -- kadottanut kaiken iloisuuteni, heitt�nyt sikseen tavalliset
harjoitukseni; ja niin alakuloinen on todellakin mielentilani, ett�
maa, t�m� oiva rakennus, n�ytt�� minusta alastomalta vuorenniemelt�;
tuo juhlallinen kunniateltta, ilma, n�hk��s, tuo ihana, kaareileva
taivaankansi, tuo majesteetillinen, kultavalkeilla kirjailtu katto ei
minusta ole muuta kuin joukko saastaisia, myrkyllisi� h�yryj�. Mik�
mestariteos ihminen on! kuinka ylev� j�rjelt��n! kuinka ��ret�n
taidoltaan! kuinka el�v� ja ihmetelt�v� muodoltaan ja liikunnoiltaan!
toimissaan kuinka enkelin n�k�inen! ajatuksissaan kuinka Jumalan
kaltainen! maailman kaunistus! olentojen alkukuva! Ja kuitenkin, mit�
on tuo tomun ydin? Miehet ei minua huvita, ei, eik� naiset liioin,
vaikka hymynne n�ytt��, ett� sit� luulette.

ROSENCRANZ.
Hyv� prinssi, minulla ei mit��n sellaista mieless� ollut.

HAMLET.
Miksi sitten nauroitte, kun sanoin, ett'ei miehet minua huvita?

ROSENCRANZ.
Ajattelin, prinssi hyv�, ett�, jos miehet teit� ei huvita, laihan
muonan teilt� varmaan n�yttelij�t saavat: me tapasimme heid�t tiell�,
he ovat tulossa t�nne tarjoamaan teille palvelustaan.

HAMLET.
Se, joka kuninkaana n�yttelee, on tervetullut; h�nen majesteettinsa on
saapa veronsa minulta; matkustava ritari k�ytt�k��n miekkaansa ja
kilpe�ns�; rakastajan ei tarvitse ilmaiseen huokailla; leikinlaskija
n�ytelk��n osansa rauhassa loppuun; ilveilij� naurattakoon niit�,
joiden syd�nkalvoa kutkuttaa, ja rakastajatar purkakoon vapaasti
syd�mmens�, vaikka runomitta siit� hiukan sotkeutuisikin. Mit�
n�yttelij�it� ne ovat?

ROSENCRANZ.
Samoja, jotka teit� niin suuresti ennen huvittivat, murhen�yttelij�t
kaupungista.

HAMLET.
Mist� syyst� he kuljeksivat! Pysyv�inen olopaikka olisi heille parempi
sek� maineen ett� tulojen puolesta.

ROSENCRANZ.
Luulen, ett� tuo keskeytys on seurauksena hiljan tapahtuneista
muutoksista.[6]

HAMLET.
Onko heill� viel� sama arvo kuin minun kaupungissa ollessani? Onko
heill� yht� paljon ihailijoita?

ROSENCRANZ.
Ei suinkaan ole.

HAMLET.
Mik� siihen syyn�? Rupeavatko ruostumaan?

ROSENCRANZ.
Ei, heid�n harrastuksensa k�y vanhaa tottunuttaan. Mutta, prinssi hyv�,
siell� on sarjallinen lapsia, pieni� keltanokkia, jotka kirkuvat
kimakammin kuin puhetapa vaatisi ja saavat palkkioksi armottomia
k�sientaputuksia. He nyt ovat yleis�n mieleen ja morkkaavat niin
noita halpoja teattereita, -- joksi he niit� nimitt�v�t, -- ett� moni
miekallinen mies pelk�� hanhenkyn�� ja tuskin uskaltaa niihin menn�.

HAMLET.
Mit�? Lapsiako? Ken heit� el�tt��? Mill� he palkataan! Eiv�tk�
he kauemmin tointansa jatka kuin laulu��ni kest��? Eiv�tk� he
vastaisuudessa sano, jos itse kypsyisiv�t halvoiksi n�yttelij�iksi, --
niinkuin hyvin luultava on, jos ei heid�n apukeinonsa sen parempia
ole, -- ett� heid�n kirjailijansa ovat tehneet heille v��ryytt�,
kun ovat panneet heid�t omaa tulevaisuuttaan panettelemaan?

ROSENCRANZ.
Todellakin, paljon on ollut tekemist� molemmin puolin; ja kansa ei
pid� syntin� kiihoittaa heit� riitaan. Joku aika takaperin ei maksettu
n�ytelm�st� penni�k��n, jos ei runoilija ja n�yttelij� siin� toista
puoluetta kolhaissut.

HAMLET.
Onko se mahdollista?

GYLDENSTERN.
Oi, siin� on paljon aivoja haaskattu.

HAMLET.
Viev�tk� pojat voiton?

ROSENCRANZ.
Viev�t niinkin, prinssi hyv�; Herkuleen taakkoineen lis�ksi.[7]

HAMLET.
Se ei ole kummaa, sill� set�ni on kuninkaana Tanskassa; ja ne samat,
jotka, is�ni el�ess�, irmastelivat h�nt�, maksavat nyt kaksikymment�,
nelj�kymment�, viisikymment�, jopa satakin kultakolikkoa h�nen
pienoiskuvastaan. Tuhat-tulimmaista! siin� on jotakin yliluonnollista,
jos vaan j�rkeisoppi saisi siit� selv�n.

(Torvien toitotuksia n�ytt�m�n ulkopuolella.)

GYLDENSTERN.
Tuossa tulevat n�yttelij�t.

HAMLET.
Hyv�t herrat, terve tultuanne Helsing�riin! K�tenne! Kas niin!
Ulkonaiset temput ja juhlamenot ovat tervehtiess� v�ltt�m�tt�m�t.
Suokaa minun t�ll� lailla tervehti� teit�, jotta k�yt�kseni
n�yttelij�it� kohtaan -- jonka, tiet�k�� se, pit�� ulkonaisesti n�ytt��
kauniilta -- ei olisi enemm�n kohteliaan n�k�ist� kuin teit� kohtaan.
Terve tultuanne! Mutta is�-set�ni ja �iti-t�tini ovat v��r�ss�.

GYLDENSTERN.
Mink� suhteen, prinssi hyv�?

HAMLET.
Min� olen hullu vaan luodepohjan aikana; kun tuuli on etel�ss�, voin
erottaa haukan haikarasta.
 (Polonius palajaa.)

POLONIUS.
Oloista onnea, hyv�t herrat!

HAMLET.
Kuulkaa, Gyldenstern; -- ja te my�s; -- kummallekin korvalle kuulija:
tuo suuri imulapsi, jonka tuossa n�ette, ei ole viel� p��ssyt
kapalostaan.

ROSENCRANZ.
H�n on ehk� siihen toistamiseen joutunut, sill� vanhain ihmisten
sanotaan tulevan lapsiksi uudestaan.

HAMLET.
Ennustan, ett� h�n tulee minulle kertomaan n�yttelij�ist�; huomatkaa! --
Aivan oikein, herraseni:[8] maanantai-aamuna, ihan niin.

POLONIUS.
Hyv� herra, min� tied�n uutisia.

HAMLET.
Hyv� herra, min� tied�n uutisia. Kun Roscius oli n�yttelij�n�
Roomassa, --

POLONIUS.
N�yttelij�t ovat tulleet, prinssi hyv�.

HAMLET.
Lorua!

POLONIUS.
Kunniani sanalla. --

HAMLET.
"Ja kukin tuli aasillaan". --

POLONIUS.
Parhaimpia n�yttelij�it� maailmassa, olkoon kysymyksess� murhen�ytelm�,
huvin�ytelm�, paimenn�ytelm�, historiallinen n�ytelm�, paimen-ilveilys,
historiallinen paimenn�ytelm�, historiallinen murhen�ytelm� tai
historiallis-paimenellinen murhe-ilveilys, jakaumaton toiminta tai
rajoittumaton runous; Seneca ei ole liian vaikea eik� Plautus liian
helppo. Kirjoitettuja osia toimittamaan sek� omasta p��st��n
laskettelemaan ovat he ainoat laatuansa.

HAMLET.
"Oi, Jephta, tuomar' Israelin", mik' aarre sulla oli!

POLONIUS.
Mik� aarre oli h�ll�, prinssi hyv�?

HAMLET.
No niin:

"Ei muuta kuin kaunis tyt�r vaan,

Jota lempi h�n kaikella innollaan."
POLONIUS (Syrj��n).
Aina vaan tyt�rt�ni!

HAMLET.
Enk� ole oikeassa, vanha Jephta?

POLONIUS.
Jos minua Jephtaksi sanotte, niin on minulla tyt�r, jota lemmin
kaikella innolla.

HAMLET.
Ei, se ei seuraa.

POLONIUS.
Mit� sitten seuraa, prinssi hyv�?

HAMLET.
Niin:

"Se tiedoss' on
Vaan kohtalon,"

ja sitten, kuten tied�tte:

"Se k�vi niin,

Kuin arveltiin;" --

joululaulun ensimm�inen v�rsy selvitt�� asian l�hemmin;

sill� kas, tuossa tulevat hauskuttajani.

(Nelj� tai viisi n�yttelij�� tulee.)

Terve tultuanne, hyv�t herrat; terve tultuanne, kaikki! -- Hupaista n�hd�

sinut terveen�: -- terve tultuanne, hyv�t yst�v�t! -- Kah, sin� vanha
yst�v�! Oi, kuinka kasvosi ovat karvoittuneet siit�, kun viimeksi sinut
n�in: tuletko t�nne Tanskaan minulle partaasi p�ristelem��n? -- O, armas
neitoni ja haltijani![9] Olette, totta maarin, neitsyk�iseni, sitten
kun teid�t viimeksi n�in, l�hestynyt taivasta kokonaisen keng�nkoron
mitan. Suokoon Jumala, ett'ei ��nenne olisi, kelpaamattoman kultarahan
lailla, kimeytt�ns� kadottanut. Olette kaikki tervetulleet, hyv�t
herrat. Tahdomme, niinkuin Ranskan haukkamiehet, �kkip��t� hy�k�t�
kaikkeen, mit� n�emme: heti joku puhe. Kas niin! antakaa meille n�yte
taidostanne; niin, innokas puhe!

ENS. N�YTTELIJ�.
Mik� puhe, herra prinssi?

HAMLET.
Kuulin sinun kerran lausuvan minulle puheen, mutta sit� ei n�ytt�m�ll�
esitetty koskaan tai, jos niin tapahtui, korkeintaan kerran, sill�
kappale, muistaakseni, ei miellytt�nyt[10] suurta yleis��: se oli
niinkuin rahvaalle sammenm�ti. Mutta minun mielest�ni ja muiden, jotka
t�mm�isi� asioita ymm�rt�v�t paljon paremmin kuin min�, oli se
erinomainen kappale, toimintaan katsoen hyvin j�rjestetty ja yht�
suurella maltilla kuin taidolla tehty. Muistan jonkun sanoneen, ett'ei
ollut v�rsyiss� tarpeeksi kirpelyytt� tekem��n sis�llyst� maukkaaksi,
eik� mit��n rep�isev�� esitystavassa, joka olisi tekij�n intohimoa
ilmoittanut, vaan h�n sanoi sen olevan vilpit�nt� laatua, yht� raitista
kuin suloista, ja paljon, paljon enemm�n kaunista kuin kaunistettua.
Yksi puhe siin� eritt�in minua miellytti: se oli Aeneaan kertomus
Didolle, vallankin se kohta, jossa h�n puhuu Priamon murhasta. Jos se
viel� on muistossanne, niin aloittakaa t�st� s�keest�: -- annas olla,
annas olla: --

"Tuo julma Pyrrho, jalopeuran lailla",

-- ei, niin se ei ole; -- Pyrrholla se alkaa: --
"Tuo julma Pyrrho, -- jonka asu, musta
Kuin h�nen hankkeensa, on kuin se y�,
Jona h�n lymyi tuohon turman hepoon, --
Nyt tahrinunna hirmu-heraldiikall'
On synk�n muotonsa; h�n p��st' on jalkaan
Punainen aivan, julmaks kaunistettu
Isien, �itein, tyt�rten ja poikain
Verill�, jotka kuivaa kadun paahde,
Kamalan, synk�n loiston luoden tuohon
Kirottuun murhaan. Raivost' innostuen
Ja kuumuudesta ja noin peitettyn�
Hurmeella hyytyneell�, silm�t hehkuin
Kuin kek�leet, tuo pirullinen Pyrrho
Nyt vanhaa, kunnon Priamota etsii", --
Niin, jatkakaa te.

POLONIUS.
Saakeli soikoon, oivasti lausuttu; hyv�ll� painolla ja kelpo aistilla.

ENS. N�YTTELIJ�.
"Ja tapaa h�net, kun h�n kreikkalaisiin
Raukeena hy�kk��; ukon vanha miekka,
Kavaltain k�tt�, j��pi mihin putoo,
Ja k�sky� ei kuule. Heikompaansa
Nyt Pyrrho riehuin karkaa, kaukaa t�ht��;
Mut julman miekan suhinasta kaatuu
Jo vanhus hermoton. Sen iskun tuntee
Eloton Ilium; hehkuvaisen p��ns�
Se maahan laskee hirmu-ryskin�lla,
Mi Pyrrhon korvat hurmaa: katso! miekka,
Mi kunnon Priamon lumip��t� kohti
Jo iski, ilmaan tarttuvan nyt n�ytt��;
Kuin hirmupatsas Pyrrho siin� seisoo
Ja, horjuin tahdon v�lill� ja teon,
Ei mit��n tee.
Mut niinkuin usein myrskyn edell�
Hiljaista laivaass' on, ei liiku pilvet.
Ei puhu tuulet, maa on vait kuin hauta,
Kun �kist' ukon-ilma jyrin�ll�
Rep�isee pilvet halki: niin my�s Pyrrhon
Her�tt�� kosto taineesta taas toimiin.
Vasara Kyklopin ei iskenyt
Ikuiseks tehtyyn Marsin rautapaitaan
Niin armottomasti, kuin Priamoon
Nyt Pyrrhon hurmehinen miekka iski.
Hyi! Onnetar, sa portto! Jumalat,
Neuvoihin tulkaa, valta h�lt� viek��;
Py�r�st��n keh�t, puolat s�rkek��
Ja vieritt�k�� kappa taivaast' alas
Syvimp��n helvettiin!"

POLONIUS.
Se on liian pitk�.

HAMLET.
Se annetaan parranajajan k�siin samassa kuin teid�n partanne. -- Jatka,
ole hyv�, -- h�nelle pit�� olla hullutuksia ja rivoja juttuja, muuten h�n
nukkuu. -- Jatka, joudu Hekubaan.

ENS. N�YTTELIJ�.
"Oi, surkeutta!
Kas, kuinka homsuisena kuningatar" --

HAMLET.
Homsuinen kuningatar?

POLONIUS.
Se on hyv�; homsuinen kuningatar on hyv�.

ENS. N�YTTELIJ�.
"Nyt avojaloin juoksee, liekkej�
Uhaten kyyneleill��n; riepu p��ss�,
Miss' �sken virve hehkui; hamehena
Lakana, pelon kiirehiss� saatu,
Mi heikot, tuskain sy�m�t lanteet peitt��.
Ken tuon ois n�hnyt, myrkkykielin tehnyt
Ois valtarikost' Onnetarta vastaan.
Jos h�net itse jumalat ois n�hneet,
Kun ilkkuvan h�n Pyrrhon n�ki paloiks
Repiv�n h�nen puolisonsa ruumiin,
Niin, -- jos heit' onni kuolevaisten koskee, --
Ois vaimon huikaiseva koston-huuto
Palavat taivaan silm�t kastellut
Ja her�tt�nyt s��lin jumalissa."

POLONIUS.
Kas vain, eik� h�nen kasvonsa muutu ja silm�t vety! -- Min� pyyd�n,
lopeta.

HAMLET.
Se k�y hyvin; ensi tilassa saat loput minulle lausua. -- Hyv� herra,
toimittakaa n�yttelij�ille kelpo hoito. Kuulettenko, k�skek��, ett�
heit� pidet��n hyvin, sill� he ovat aikakauden yhteenveto, sen lyhyt
kronikka. Kuoltuanne olisi huono hautakirjoitus teille parempi kuin
el�iss�nne paha maine heid�n luonaan.

POLONIUS.
Hyv� prinssi, tahdon heit� kohdella heid�n ansionsa mukaan.

HAMLET.
Tuhat tulimmaista, mies, paljon paremmin! Jos jokaista kohdeltaisiin
ansion mukaan, kuka silloin selk�saunasta p��sisi? Kohdelkaa heit�
heid�n arvonsa ja maineensa mukaan; jota v�hemm�n he ansaitsevat, sit�
suuremman ansion te saatte hyvyydest�nne. -- Viek�� heid�t sis��n.

POLONIUS.
Tulkaa, hyv�t herrat.

HAMLET.
Seuratkaa h�nt�, hyv�t yst�v�t. Huomenna n�ytell��n n�ytelm�. --
 (Polonius menee, n�yttelij�t mukana, paitse ensimm�inen.)

Kuulkaa, vanha yst�v�, osaatteko n�ytell� Gonzagon murhaa?

ENS. N�YTTELIJ�.
Osaamme, prinssi hyv�.

HAMLET.
Huomen-illalla pit�� sit� n�ytelt�m�n. Voitte kai, h�t�tilassa, oppia
kaksitoista- tai kuusitoistas�keisen puheen, jonka min� aion kirjoittaa
ja sovittaa kappaleeseen, voittehan?

ENS. N�YTTELIJ�.
Voin, prinssi hyv�.

HAMLET.
Hyv�; seuratkaa tuota herraa ja varokaa, ett'ette pilkkaa h�nt�. --
(Ensimm�inen n�yttelij� menee.) Hyv�t yst�v�t, (Rosencrantzille ja
Gyldensternille.) hyv�sti iltaan asti; terve tultuanne Helsing�riin!

ROSENCRANZ ja GYLDENSTERN.
Armollinen prinssi! --

HAMLET.
Jumalan haltuun! --

(Rosencrantz ja Gyldenstern menev�t.)

Nyt ma olen yksin.

Oi, konnaa minua ja halpaa orjaa!
Tuo n�yttelij�, eik� kummaa, pelkk��n
Haaveesen, intohimon unikuvaan
Niin kuvituksens' saattoi kiinnitt��,
Ett' aivan kalvaiks tunne kasvot muutti,
Toi vedet silmiin, muotoon h�mm�styksen,
Masenti ��nen, kaikki hengenvoimat
Sovitti aineen mukaan; ja tuon kaiken
Vaan tyhj�n vuoks! Hekuban vuoks! Mit' oli
Hekuba h�lle tai h�n Hekuballe,
Ett' itkis h�nt�? Mit�p�, jos h�ll�
Ne syyt ja vihjat vimmaan ois kuin mulla?
Upottais n�ytt�m�n h�n kyyneleill��n,
Kauhuillaan kaikkein korvat s�rkis, hulluks
Sais syyllisen ja hurmais viattoman,
Peloittais tiet�m�tt�m�n ja veisi
N��n ja kuulon voimat ihmisilt�.
Mut min�,
Haluton, veltto konna, t�ss� houraan,
Kuin haaveksija tyls�n�, ja sanaa,
En sanaa hiisku hyv�ks kuninkaan,
Jolt' omaisuus ja kallis henki h�ijyst'
On ry�stetty. Ma pelkuriko olen?
Ken konnaks mua sanoo? kalloon iskee?
Partaani nytkii, silmiini sen sylkee?
Nen��ni n�ppii? valheen kurkkuuni
Ain' asti keuhkoon paiskaa? Ken sen tekee?
Haa!
Hiis olkoon! niell� saan sen. Oikein! Mulla
On kyyhkyn maksa, sappi multa puuttuu,
Mi karvaaks tekis sorron; muuten aikaa
Tuon orjan haaskall' �isin sy�tt�nyt
Kaikk' ilman korpit. Rietas verikoira!
Kavala, h�ijy, julma, irstas konna!
Oi, kostoa!
Mua aasia! Mik' uljuus, ett� min�,
Tuon murhatun, tuon armaan is�n poika,
Jot' ajaa kostoon helvetit ja taivaat,
Kuin portto sanoiks syd�nt�ni puran
Ja kiroan ja noidun, niinkuin homsu,
Kuin ky�kkipiika!
Hyi! Ty�h�n, aivot! Kuullut olen, ett�,
Kun syynalaiset n�kee n�ytelm�n,
Tuo kuvaamisen tenhovoima heihin
Niin koskee, ett� heti rikoksensa
He tunnustavat; murha, vaikk'ei ��nt�
Sill' ole, puhuu ihmeellist� kielt�.
Is�ni murhan kaltahista jotain
Nyt n�yttelij�in pit�� n�ytell�
Mun sed�lleni; katsettaan ma tarkkaan,
Syd�nt� j�rkyt�n: jos s�ik�ht�� h�n,
Niin tied�n tieni. Haamu, jonka n�in,
Voi olla piru: piru pukeutua
Voi sorjaan muotoon; niin, ja ehk� k�ytt��
H�n synkk�� mielt�ni ja heikkouttani, --
Kosk' omans' ovat moiset luonteet h�lle,
Minulle turmioksi. Paremman
Perusteen tahdon: n�ytelm�ll� tied�n
Kuninkaan omantunnon ansaan vied�.

(Menee.)

KOLMAS N�YT�S.

Ensimm�inen kohtaus.

Huone linnassa.

(Kuningas, kuningatar, Polonius, Ophelia,

Rosencrantz ja Gyldenstern tulevat.)

KUNINGAS.
Ja ettek� te mink��n juonen kautta
Syyt' urkkia voi tuohon sekasortoon,
Mi hurjaks, vaaralliseks raivoks yltyin
El�m�n rauhan h�lt� raatelee?

ROSENCRANZ.
H�n my�nt�� h�mmennyst� tuntevansa,
Mut syyt' ei lainkaan tahdo sanoa.

GYLDENSTERN.
Eik' ollut helppo h�nt� tutkistella;
H�n tekohullun viekkaudella pakoon
Vaan luiskahti, kun taudin tosikantaa
Me tiedustimme.

KUNINGAS.
Hyvin kohteliko
H�n teit�?

ROSENCRANZ.
T�yden ylimyksen lailla..

GYLDENSTERN.
Mut paljon pakoittaa h�n koitti mielt��n.

ROSENCRANZ.
H�n s��st�in kyseli, mut kysymyksiin
Auliisti aivan vastas.

KUNINGATAR.
Koitittenko
Esitt�� h�lle jotain huvitusta?

ROSENCRANZ.
Niin, jalo rouva, sattumalta tiell�
N�yttelij�it� tapasimme; h�lle
Sen kerroimme, ja jonkun ilon n�ytti
Se h�lle tuottavan. He hoviss' ovat,
Ja, niinkuin luulen, k�sky heili' on n�ytt��
T�n' iltana jo h�lle.

POLONIUS.
Aivan oikein;
Ja n�yt�nt��n mun kauttani h�n kutsuu
Molemmat teid�n majesteettinne.

KUNINGAS.
Halusta aivan; sangen hauskaa mulle,
Ett' on h�n sill� p��ll�. Hyv�t herrat,
H�nt' yh� vietelk�� ja kiihoitelkaa
Huveihin moisiin.

ROSENCRANZ.
Kyll�, majesteetti.

(Rosencrantz ja Gyldenstern menev�t.)

KUNINGAS.
Sin�kin, rakas Gertrud, j�t� meid�t.
Me salaa laitoimme, ett' t�nne Hamlet
Nyt tulee ja, kuin sattumalta, t��ll�
Ophelian kohtaa, -- Min� ja Polonius, --
Vakoojat lailliset, -- niin asetumme,
Ett', itse n�kym�tt�, kaikki n�emme
Ja p��tt�� voimme heid�n yhdynn�st��n
Ja siit�, miten Hamlet k�ytt�ytyy,
Tuo lemmentuskako se h�nt� vaivaa
Vai mik�.

KUNINGATAR.
Olen kuuliainen. Mutta
Mit', Ophelia, sinuun tulee, toivon,
Ett' ihanuutes on se armas aihe,
Mi Hamletia hurmaa; toivon my�skin,
Ett' avus h�net j�rjilleen taas saattaa,
Molempain kunniaks.

OPHELIA.
Sit' itse toivon.

(Kuningatar menee.)

POLONIUS.
K�vele t��ll', Ophelia! -- Nyt piiloon,
Jos suvaitsette. -- (Ophelialle.)
Lue tuota kirjaa;
Sen varjoll' yksin-olosi s� peit�t. --
Siit' usein soimataan, -- ja liian usein
Se n�hd��n, -- ett� hurskaall' olennolla
Ja hartahalla muodoll' itse pirun
Makeaks teemme.

KUNINGAS.
Liiaksikin totta!
Se puhe tuimast' omaantuntoon sattui!
Ruseella kaunistettu porton poski
Ei, keinoon katsoin, h�ijymp' ole kuin
Makeitten sanain suhteen minun ty�ni.
Voi, taakkaa raskasta!

POLONIUS.
H�n tulee; piiloon, herra kuningas.

(Kuningas ja Polonius poistuvat.)

(Hamlet tulee.)

HAMLET.
Ollako vai ei olla, siin� pulma:
Jalompaa onko hengen k�rsi�
Kaikk' inhan onnen iskut sek� nuolet
Vai k�yd� miekkaan tuskain merta vastaan,
Lopettain kaikki? -- Kuolla, -- nukkua,
Ei muuta; -- luulla, uness' ett� p��ttyy
Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,
Nuo lihan perinn�t, -- se loppu hartaast'
Ois halattava. Kuolla, nukkua: --
Nukkua! kenties uneksia? -- siin�
Se vastus. Millaiset lie unet kuolon,
Kun poiss' on maalliset nuo ahdistukset,
Se arveluttaa. Ja nuo arvelukset
Ne elon kurjuutta niin pitkitt�v�t.
Ken k�rsis ajan ilkkua ja vitsaa,
Hyl�tyn lemmen tuskaa, korskan pilkkaa,
V��ryytt� sortajan, lain v��nnellyst�,
Virastolt' ylpeit� ja potkuja,
Joit' ansiokkaat epatoilta saavat,
Jos puukon tutkaimella suoran tehd�
Vois el�m�st��n? Ken nuo haitat k�rsis
Ja hikois, voihkais elon kuorman alla,
Jos pelko, mit� tulee kuolon maassa, --
Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi
Palaja yksk��n, -- niin ei huumais mielt�,
Ett' ennen k�rsimme n�� tietyt vaivat,
Kuin uusiin rienn�mme, joit' emme tunne?
N�in pelkureiks meit' omatunto saattaa,
Ja p��t�ksemme luonnonraittiin muodon
Mietinn�n kalvas karva sairaaks muuttaa,
Ja innokkaat ja ytimekk��t hankkeet
Uraltaan luistavat tuost' arvelusta
Ja teon nimen kadottavat. -- Vaiti!
Ihana Ophelia! -- Nainen, sulje
Rukouksiisi rikokseni kaikki.

OPHELIA.
Kuin voitte, prinssi, monest' ajasta?

HAMLET.
N�yr�sti kiit�n; hyvin, hyvin, hyvin.

OPHELIA.
Sain muistoja ma teilt�, prinssi hyv�,
Jotk' aikeess' olin aikaa teille j�tt��;
Ne ottakaa, ma pyyd�n.

HAMLET.
En, en suinkaan;
En koskaan teille mit��n antanut.

OPHELIA.
Kyll' annoitte, sen hyvin muistanette,
Ja lis�ks sanoilla niin viehkeill', ett�
Niist' arvo lahjan karttui; pois ne viek��,
On tuoksu niist� mennyt; rikkaat lahjat,
Jalolle luontehelle k�yhiks muuttuu,
Kun rakkautta antajalta puuttuu.
Kas, tuossa, hyv� prinssi.

HAMLET.
Ha, ha, oletteko sive�?

OPHELIA.
Prinssi!

HAMLET.
Oletteko kaunis?

OPHELIA.
Mit� tarkoitatte, prinssi?

HAMLET.
Jos olette sive� ja kaunis, niin �lk�� salliko siveytenne seurustella
kauneutenne kanssa.

OPHELIA.
Voiko, prinssi hyv�, kauneudella olla parempaa seuraa kuin siveys?

HAMLET.
Voi hyvinkin, sill� kauneuden voima voi pikemmin tehd� siveyden
parittajaksi, kuin siveyden valta voi tehd� kauneuden kuvakseen. Tuo
kuului muinoin hiukan oudolta, mutta nykyaika n�ytt�� sen todeksi.
Min� rakastin teit� muinoin.

OPHELIA.
Niin tosiaan, prinssi hyv�, mun saitte sit� uskomaan.

HAMLET.
Teid�n ei olisi pit�nyt uskoa minua; hyvi� tapoja ei saa niin
istutetuksi vanhaan varteemme, ett'ei tuosta j�isi makua. En
rakastanut teit�.

OPHELIA.
Sit� enemm�n petyin.

HAMLET.
Mene luostariin sin�. Miksi syntisi� sin� ilmoille saattaisit? Itse
min� olen jokseenkin sive�; kuitenkin voisin itse�ni syytt�� t�ist�
semmoisista, jotta paras olisi, ett'ei �itini olisi minua synnytt�nyt.
Olen hyvin ylpe�, kostonhalukas, kunnianhimoinen; enemm�n on rikoksia
viittaustani odottamassa kuin minulla ajatuksia niit� keksim��n,
kuvausvoimaa niit� muodostamaan tai aikaa niit� toimeen panemaan.
Miksi t�llaiset veijarit kuin min� maan ja taivaan v�lill� matelevat?
Me olemme aika konnia kaikki; �l� ket��n meist� usko. Mene luostariin!
Miss� on is�nne?

OPHELIA.
Kotona, prinssi hyv�.

HAMLET.
Sulkekaa ovet h�nen j�lkeens�, ettei h�n muualla kuin talossaan hupsuna
liiku. Hyv�sti!

OPHELIA.
Oi, auttakaa h�nt�, armahat jumalat!

HAMLET.
Jos naimisiin menet, niin annan sinulle my�t�j�isiksi t�m�n kirouksen:
ollos niin puhdas kuin lumi, niin kirkas kuin j��, et kuitenkaan v�lt�
parjausta. Mene luostariin, mene! Hyv�sti. Tai jos kaikin mokomin
naimisiin tahdot menn�, niin ota hupsu; sill� j�rkimiehet tiet�v�t
liian hyvin, mit� hirvi�it� heist� teette. Mene luostariin, mene ja
heti! Hyv�sti!

OPHELIA.
Oi, taivahan vallat, saattakaa h�net entiselleen!

HAMLET.
Tunnen my�skin maalaustaitonne, aivan hyvin. Jumala on teille kasvot
luonut, ja itse teette itsellenne toiset. Te keikutte, te sipsutatte,
te sopotatte, puhutte herjanimill� Jumalan luoduista, ja
keimailemistanne luulottelette viattomuudeksi. Niin, niin; min� olen
siit� kyll�ni saanut; se on minut hulluksi tehnyt. Emme, sanon
min�, en�� lainkaan naimisia kaipaa: ne, jotka jo naineet ovat,
j��k��t eloon, kaikki paitse yksi; loput olkoot mit� ovat. Mene
luostariin, mene!

(Menee.)

OPHELIA.
Mik' oiva henki tuossa pirstaleina!
Hovikon silm�, viisaan kieli, urhon kalpa,
T��n kauniin vallan kukoistus ja toive,
Tapojen peili, taidon esikuva,
Ihanteen ihanne, ja kaikk' on mennyt!
Ja min�, naisist' onnettomin, kurjin,
Jok' imin noiden lemmenvalain mett�,
N�en, kuin tuo valtava ja jalo j�rki
R�misten soi kuin soinnuttomat kellot;
N�en, kuinka hulluus raataa kukkean
Nuoruuden kauniin muodon. Voi mua vaan,
Mit' olen n�hnyt ja nyt n�hd� saan!

(Kuningas ja Polonius palajavat.)

KUNINGAS.
Vai lempi! Ei, se h�ll' ei mieless' ole;
Ja puhe, vaikka hiukan muodotonta,
Ei hulluudelta tunnu. H�ll' on jotain,
Jot' alakuloisuudessaan h�n hautoo;
Ja siki�, n�in siitetty, ma pelk��n,
Voi tulla turmioks. Sit' est��kseni
T��n reippaan panen p��t�ksen nyt toimeen:
Koht' Englantiin h�n menk��n vaatimaan
Sen veron, jot' on laiminly�ty maksaa.
Kentiesi meri-ilma, vieraat maat
Ja vaihtelevat esineet vois poistaa
Tuon syd�nt' ahdistavan, oudon aiheen,
Jot' aivoissaan h�n hautelee, n�in tullen
Vieraaksi itselleen. Mit' arvelette?

POLONIUS.
Se hyv�� tekee; mutta luulen sent��n,
Ett' alkuna ja syyn� noihin tuskiin
Hyl�tty lempi on. -- No, Ophelia!
Sanoja prinssin �l� turhaan kerro;
Kuulimme kaikki. -- Tehk�� tahtonne;
Mut antakaa, jos hyv�ks n�ette, �idin
N�ytelm�n j�lkeen kahden kesken h�lt�
Nuo huolet urkkia ja peitt�m�tt�
K�siksi k�yd�; min�, jos sen suotte,
Asetun tuota kuulemaan. Jos �iti
Ei selv�� saa, niin l�hett�k�� h�net
Pois Englantiin, tai pankaa lukon taakse,
Min parhaaks n�ette.

KUNINGAS.
Sen ma teen. Ei saa
Vapaina hullut prinssit vaeltaa.

(Menev�t.)

Toinen kohtaus.

Sali linnassa.
(Hamlet ja muutamia n�yttelij�it� tulee.)

HAMLET.
Lausukaa olkaa niin hyv�, t�m� puhe, niinkuin min� sen teille lausuin,
sujuvalla kielell�; mutta jos sit� kangerratte, niinkuin moni meid�n
n�yttelij�ist�, niin kuulisin yht� hyvin palovartijan v�rsyj�ni
huutavan. �lk�� my�sk��n ilmaa liiaksi k�sill�nne hosuko, n�in,
t�ll� tavalla; vaan tehk�� kaikki siivosti; sill� itse intohimonkin
virrassa, hyrskyss� ja, niin sanoakseni, py�rteess� pit�� teid�n
osottaa ja noudattaa kohtuutta, joka tekee sen miellytt�v�ksi. Oi,
syd�nt�ni vihlaisee, kun kuulen tuollaisen k�mpel�n, paksutukkaisen
kolhon repiv�n himonsa kappaleiksi, ihanpa ryysyiksi, halkaistakseen
alhaison korvia, joka, suurimmaksi osaksi, ei muuta ymm�rr� kuin
hullutuksia ja melua. Sellaiselle suurisuiselle p�yhk�rille soisin
kelpo l�ylytyksen; h�n on hirvi�t� hirve�mpi. Sellaista v�ltt�k��,
ma pyyd�n.

ENS. N�YTTELIJ�.
Siit� olkaa varma, prinssi.

HAMLET.
Mutta �lk�� liian laimeakaan olko, vaan ottakaa oma ymm�rryksenne
johtajaksi. Sovittakaa sanat toimintaan ja toiminta sanoihin, tarkasti
vaarinottaen, ett'ette poikkea luonnollisesta kohtuudesta; sill� kaikki
sellainen liioitteleminen on vastoin n�ytelm�n tarkoitusta, jonka
teht�v�n� aluin on ollut ja viel�kin on pit�� ik��nkuin kuvastinta
luonnolle, n�ytt�� hyvyydelle sen omat piirteet, pahuudelle sen oma
kuva ja itse aikakaudelle ja ajan ruumiille sen oma muoto ja luonto.
Jos t�t� nyt liioitellaan tai laimeasti esitell��n, niin saattaa tuo
kyll� oppimattomissa her�tt�� naurua, mutta j�rki-ihmist� se vaan
suututtaa; ja yhden ainoan j�rkimiehen moitteen pit�� teille olla
suurempiarvoinen kuin huoneen t�ysi noita toisia. Oi, niit� on
n�yttelij�it�, joiden itse olen n�hnyt n�yttelev�n, -- ja kuullut muiden
heit� kiitt�v�n, oikein ylist�m�ll�, -- joilla, pilkkaamatta puhuen, ei
ollut kristityn puhetapaa eik� kristityn eik� pakanan eik� ihmisen
k�ynti�, vaan jotka rehenteliv�t ja �rjyiv�t niin, ett� luulin jonkun
luonnon oppipojan ihmisi� tehneen, ja hutiloimalla lis�ksi; niin
inhottavasti he ihmisyytt� osottelivat.

ENS. N�YTTELIJ�.
Toivon, ett� meill� tuo on jokseenkin poistettu.

HAMLET.
Oi, poistakaa se kokonaan. Ja �lk�� salliko niiden, jotka narreina
n�yttelev�t, puhua enemm�n, kuin mit� heid�n osaansa kuuluu; sill�
heid�n joukossaan on sellaisia, jotka itse nauravat saadakseen joukon
tyhmi� katselijoita my�skin nauramaan, vaikka, samaan aikaan, joku
t�rke� kohta kappaleessa olisi huomioon otettava. Tuo on h�vyt�nt� ja
osottaa aivan surkuteltavaa kunnianhimoa siin� narrissa, joka niin
tekee. Menk��, laittakaa itsenne valmiiksi.

(N�yttelij�t menev�t.)
(Polonius, Rosencrantz ja Gyldenstern tulevat.)

No, herraseni, tahtooko kuningas kuulla t�t� kyh�yst�.

POLONIUS.
Tahtoo, ja kuningatar my�s, ja heti nyt.

HAMLET.
K�skek�� n�yttelij�it� joutumaan.
(Polonius menee.)
Ehk� tekin molemmat tahtoisitte heit� jouduttaa.
ROSENCRANZ ja GYLDENSTERN.
Kyll�, herra prinssi.

(Rosencrantz ja Gyldenstern menev�t.)

HAMLET.
Horatio! Hoi!

(Horatio tulee.)

HORATIO.
T�ss' olen, altis palvelukseenne.

HAMLET.
Horatio, sin' olet kelpo mies,
Sun vertaistas en ole l�ynnyt toista.

HORATIO.
Oi, prinssi hyv�, --

HAMLET.
Min' en imartele;
Mit' ylennyst� toivoisin ma sulta,
Jonk' ainoa on tulo hilpeytesi.
Mill' elannon ja vaatteet vaivoin hankit?
Miks k�yh�� mairisin? Ei, nuoleskelkoon
Makea kieli tyhm�� koreutta,
Ja norjiks k�yk��t polven saranat,
Miss' auttaa kumarrus. Siit' aikain, kuules,
Kun kallis sieluni sai ehdonvallan
Ja arvostaa voi ihmisi�, m��r�s
Sun omakseen se; sill� n�yt�t silt�,
Kuin, kaiken puutteessa, et mit��n puuttuis,
Ja onnen suosiot ja kompat vastaan
Samalla mielell' otat. Autuaita
Ne, joiden p�� ja syd�n niin on yht�,
Ett'eiv�t, onnen pillin�, sit' ��nt�
Soi, jota soitetaan. Mies anna mulle,
Jok' ei oo himon orja, h�net suljen
Syd�mmeni syd�nkotaan, niinkuin sinut,
Syd�mmen' syd�mmeen. -- Jo kyllin t�t�. --
Illalla kuninkaalle n�ytell��n;
Yks kohta n�ytelm�ss� muistuttaa
Mit' is�ni kuolemasta kerroin sulle;
Kun tulee t�m� kohta, pyyd�n ett�
Kaikella sielus tarmolla sa tarkkaat
Mun set��ni. Jos tuossa kohdass' ei
Salattu rikos loukostansa l�hde,
Niin on se henki hornan, mink� n�imme,
Ja minun mielikuvani niin mustat
Kuin tuonen sep�n ahjo. Tarkoin tarkkaa;
Min�kin h�neen naulaan silm�ni,
Yhdess� sitten huomioitamme
Me vertaamme.

HORATIO.
Hyv' on. Jos n�ytelt�iss�
H�n varkain peitt�� v�h��k��n ja pakoon
N�in luikahtaa, niin varkauden maksan.

HAMLET.
Jo tullaan. Hupsuks ruveta taas t�ytyy.
Valitse paikka.

(Tanskalainen marssi. Torven toitotuksia.)

(Kuningas, kuningatar, Polonius, Ophelia, Rosencrantz,

Gyldenstern ynn� muita tulee.)

KUNINGAS.
Kuinka voi Hamlet serkkumme?

HAMLET.
Oivasti, todellakin; kameleontin p�yd�ss� herkuttelen: sy�n ilmaa,
lupauksilla lihotettua. Niin ette voi salvokukkoja sy�tt��.

KUNINGAS.
Se vastaus ei kuulu minuun, Hamlet; nuo sanat eiv�t ole minun.

HAMLET.
Eik� minunkaan en��. -- (Poloniukselle.) Hyv� herra, n�yttelitteh�n
kerran yliopistossa, niinh�n?

POLONIUS.
Niin, prinssi hyv�; ja hyv�n� n�yttelij�n� minua pidettiinkin.

HAMLET.
Ja kenen osaa te toimititte?

POLONIUS.
Julius Caesarin osaa; sain surmani Capitoliossa;
Bruto minut tappoi.

HAMLET.
Ruton ty�t� tappaa tuollaista kapitoljusta. --
Ovatko n�yttelij�t valmiit?

POLONIUS.
Ovat, prinssi hyv�; odottavat vaan k�sky�nne.

KUNINGATAR.
Tule t�nne, hyv� Hamlet, minun luokseni istumaan.

HAMLET.
Ei, �iti hyv�, t�m� rauta vet�� enemm�n.

POLONIUS (Kuninkaalle).
Hoo! huomasitteko sit�?

HAMLET.
Saanko maata helmassanne, neiti?

(Istuutuu Ophelian jalkain juureen.)

OPHELIA.
Ette, prinssi.
HAMLET.
P�� helmassanne, tarkoitan?

OPHELIA.
Saatte, prinssi.

HAMLET.
Ajattelitteko minun tarkoittaneen sopimattomia?

OPHELIA.
En ajatellut mit��n.

HAMLET.
Ihana ajatus maata tytt�sen jalkain juuressa.

OPHELIA.
Mit�, prinssi?

HAMLET.
Ei mit��n.

OPHELIA.
Olette hupainen, prinssi hyv�.

HAMLET.
Ken? Min�k�?

OPHELIA.
Niin, prinssi hyv�.

HAMLET.
Herrainen aika, vallan verraton leikinlaskija! Mit� muuta ihminen voisi
kuin olla hupainen? Sill� katsokaas, kuinka iloiselta �itini n�ytt��,
eik� ole kahta tuntia siit�, kun is�ni kuoli.

OPHELIA.
On, prinssi hyv�, siit� on kaksi kertaa kaksi kuukautta.

HAMLET.
Niink� paljon? No, piru sitten en�� mustissa k�yk��n; min� tahdon
sopuliturkin. Oi, taivahan vallat! Kaksi kuukautta jo kuolleena, eik�
viel� unohtunut! Sittenh�n voi toivoa, ett� suuren miehen muisto el��
puoli vuotta h�nen kuoltuansa; mutta kirkkoja, maarin, h�nen rakentaa
t�ytyy, muuten h�nt� ei ajatella enemp�� kuin keppihevosta, jonka
hautakirjoituksena on:

Ah, voi! ah, voi!

Jo keppihepo unohtui![11]

(Torven toitotuksia. Elen�ytelm�.)

[Muudan kuningas ja muudan kuningatar astuvat esiin, sangen

rakastuneina; kuningatar syleilee kuningasta ja t�m� kuningatarta.
Kuningatar laskee polvilleen ja n�ytt�� vakuuttavan kuninkaalle
jotakin. T�m� nostaa h�net maasta ja nojaa p��t��n h�nen olkaansa;
laskeutuu sitten levolle kukkaslavalle; kuningatar, huomattuaan h�nen
nukkuvan, l�htee pois. Heti senj�lkeen tulee sis��n mies, ottaa kruunun
kuninkaan p��st�, suutelee sit�, valaa myrkky� kuninkaan korvaan ja
l�htee pois. Kuningatar palajaa, huomaa kuninkaan kuolleeksi ja tekee
ep�toivoisia liikkeit�. Myrkytt�j�, kaksi tai kolme mykk�� henkil��
muassaan, tulee takaisin ja n�ytt�� vaikeroivan kuningattaren kanssa.
Kuollut ruumis kannetaan pois. Myrkytt�j� kosii kuningatarta lahjoilla;
t�m� n�ytt�� alussa vastahakoiselta, mutta suostuu vihdoin h�nen
rakkauteensa.]

(Poistuvat.)

OPHELIA.
Mit� t�m� tiet��, prinssi hyv�?

HAMLET.
Oh, se on ilke�t� salakuiskutusta; se tiet�� pahaa.

OPHELIA.
Kenties selitt�� t�m� kuva kappaleen sis�llyksen?

(Proloogi astuu esiin.)

HAMLET.
Sen saamme tuolta miehelt� tiet��: n�yttelij�t eiv�t voi mit��n salata;
he kertovat kaikki.

OPHELIA.
Kertooko h�n meille t�m�n kuvan merkityksen?

HAMLET.
Kyll�, tai jonkin toisen kuvan, jonka te h�nelle n�yt�tte. Jos te
ette h�pe� kuvia n�ytt��, niin ei h�nk��n h�pe� kertoa teille niiden
merkityst�.

OPHELIA.
Olette ilke�, oikein ilke�. Tahdon n�ytelm�t� katsella.

PROLOGI.
Me n�ytelm�n ja itsemme
Nyt suosioonne suljemme
Ja k�rsimyst� toivomme.

(Poistuu.)

HAMLET.
Oliko se proloogi vai mielilause sormuksessa?

OPHELIA.
Se lyhyt oli.

HAMLET.
Kuin vaimon rakkaus.

(N�ytelm�n kuningas ja kuningatar tulevat.)

N�YT. KUNINGAS.
Jo kolmekymment' aurinkoa nyt
Maan, vetten ymp�ri on kierrellyt;
Kakstoista kertaa kolmikymmenin
Kuu loistoaan on luonut ilmoihin
Siit' aikain, kun me liiton vannoimme
Ja lemmen toisillemme annoimme.
N�YT. KUNINGATAR.
Ja saman verran aurinko ja kuu
Saa kiert��, ennenkuin se lakastuu.
Mut voi! sa olet sairas, katkeruus
Sun valloittaa, ja poiss' on iloisuus.
Se mua surettaa; mut tuosta vainen
Sa �ll�s huolestu; n�et, yhdenlainen
Kuin vaimon lempi sen on pelkokin:
Ei kumpaakaan, tai liiaks kumpaakin.
Mun lempeni sa tunnet: yht� suuri
Kuin lempeni on pelkonikin juuri.
V�h�st� suuri rakkaus pelvon saa;
Suur' pelko suurta rakkautt' osottaa.

N�YT. KUNINGAS.
Mun pian t�ytyy sinut, armas, j�tt��;
Mua vanhuus vaivaa, elinvoimat pett��.
Sa t�nne ihanaan j��t maailmaan,
J��t arvohon ja loistoon, ehk� vaan
Saat toisen miehen, yht� rakkaan --

N�YT. KUNINGATAR.
Vait!
Sen petokseksi sanois tunnon lait.
Kirottu ma, jos huolen toisellen:
Se vaimo tappoi miehens' entisen.

HAMLET (Syrj��n).
Marunata, marunata!

N�YT. KUNINGATAR.
Ei lempi, mutta voitonpyynt� lie
Se syy, jok' uuteen naimisehen vie.
Ma toiste puolisoni murhaisin,
Jos toisen suutelohon nukkuisin.

N�YT. KUNINGAS.
Ma uskon, ett� mieles lausuit nyt;
Mut moni sanansa on pett�nyt.
On p��t�s muiston orja, synty��n
Se kiivas on, mut veltto kest�m��n.
Niin raakilakin pysyy oksassaan,
Mut putoo itsest��n, kun kypsyy vaan.
On aivan tarpeen, ett� unhotamme
Me itsellemme maksaa velkojamme;
P��t�kseen, jonka himon kiihko tuottaa,
Ei, himon sammuttua, auta luottaa;
Ja liika kiihko riemun niinkuin vaivan
H�vitt�� n�iden vaikutukset aivan.
Miss' ilo suurin, haikein tuska siell�;
K�y riemu huolen, huoli riemun tiell�.
Katoopi maailma; mik' ihme siis,
Jos lempi onnen kanssa muuttelis?
Se pulma on, jot' yh� tutkaisemme:
Onnenko lempi tuo vai onni lemmen.
Kun suuret sortuu, yst�v�� ne puuttuu;
Kun k�yh� nousee, vihat lemmeks muuttuu.
N�in lempi aina seuraa onnen teit�:
Sill' yst�vi�, ken ei kaipaa heit�;
Ken h�d�ss' yst�v�t��n koettaa,
H�n siit� heti vihamiehen saa.
N�in tahtomme ja sallimuksen tie
Useinkin vastakkaiseen suuntaan vie;
Ja mietteet tyhj��n raukee; aatokset
On vallassamme, mut ei p��t�kset.
Nyt mietit, ett'et toiste kuolla vois,
Se miete miehes kanssa kuolee pois.

N�YT. KUNINGATAR.
Pimetk��n taivas! horna auetkoon!
Ja el�m�ni rauha rauetkoon!
Ep�ilys uskon, toivon sijaan tulkoon!
Ja vangin leip� nautintoni olkoon!
Mit' ilon-raatelevaa tuskaa liek��n,
Se multa riemuni ja onnen viek��n!
Ikuinen vaiva mua seuratkaan,
Jos vaimoks tulen leskest' uudestaan!

HAMLET.
Ent�, jos h�n rikkoisi valansa?

N�YT. KUNINGAS.
Se tuima vala! J�t� minut nyt:
Miel' on niin raskas, aatos v�synyt;
Nukahtaa koitan.

(Nukkuu.)

N�YT. KUNINGATAR.
Rauhaan p��si paina;
Meist' onnettomuus kaukan' olkoon aina!

(Menee.)

HAMLET.
Rouva hyv�, kuinka miellytt�� teit� n�ytelm�?

KUNINGATAR.
Tuo nainen vakuutti mielest�ni liiaksi.

HAMLET.
Mit� viel�! H�n kyll� pysyy sanassaan.

KUNINGAS.
Tunnetko sis�llyksen? Eik� siin� ole mit��n loukkaavata?

HAMLET.
Ei, ei lainkaan; he laskevat leikki� vaan, myrkytt�v�t leikill��n;
ei loukkaavata v�h��k��n.

KUNINGAS.
Mik� on n�ytelm�n nimi?

HAMLET.
Hiirenloukku. Niin miksik�? Kuvaannollisesti. T�m� n�ytelm� kuvaa
Wieniss� tapahtunutta murhaa. Gonzago on herttuan nimi; h�nen vaimonsa
Baptista. Saatte kohta n�hd�; se on peijakkaanmoinen kappale. Vaan mit�
siit�? Teid�n majesteettiinne ja meihin, joilla on puhdas omatunto,
meihin se ei koske. Potkikoot satulan ly�tt�m�t konit, meid�n s�k�mme
on ehe�.

(Lucianus tulee.)

Tuo on er�s Lucianus, kuninkaan veljenpoika.

OPHELIA.
Te olette oiva koorus,[12] prinssi hyv�.

HAMLET.
Voisin olla tulkkina[13] teille ja armahallenne, jos vaan saisin
n�hd� nukkien hyppiv�n.

OPHELIA.
Olette k�rkev�, prinssi, oikein k�rkev�.

HAMLET.
Saisittepa huokailla, jos tahtoisitte k�rkeni typist��.

OPHELIA.
Hullua hullumpaa vaan.

HAMLET.
Semmoisiksihan miehet tahdotte. -- Toimeen, murhaaja! Hiiteen nuo kirotut
kasvojen v��nteet! Toimeen! Kas niin: -- k�he� korppi huutaa kostoa.

LUCIANUS.
K�s' altis, myrkky tuima, hanke musta;
Sopiva aik', ei kuulu hiiskausta.
Nyt murhaneste, kalman myrkkykeitto,
Min kolmin kerroin noitui hiiden neito,
Kirottu taikamehus tuohon luo
Ja surmaa heti terve henki tuo!

(Valaa myrkky� makaajan korvaan.)

HAMLET.
H�n myrkytt�� h�net puistossa saadakseen itse vallan. H�nen nimens� on
Gonzago. Kertomus on olemassa, ja hyv�ll� Italian kielell�. Kohta
saatte n�hd�, kuinka murhaaja saavuttaa Gonzagon lesken rakkauden.

OPHELIA.
Kuningas nousee.

HAMLET.
Mit�! v��r��k� palomerkki� pel�styen?

KUNINGATAR.
Kuinka voitte, puolisoni?

POLONIUS.
Lopettakaa n�ytteleminen.

KUNINGAS.
Tuokaa valkeata! -- Pois t��lt�!

KAIKKI. Valkeita, valkeita, valkeita!

 (Kaikki l�htev�t paitse Hamlet ja Horatio.)

HAMLET.

Ammuttu hirvi parahtaa,

Kedolla hyppii vapaa;
Yks valvoo, toinen nukahtaa,
Se maailman on tapaa.

Eik�h�n t�m� puhe, Horatio, ja sulkat�yht� hatussa, -- jos muu onni

menisikin turkosen tiet�, -- sek� pari tupsukukkasta avosuisissa kengiss�
auttaisi minua saamaan paikkaa n�yttelij�joukossa, mit�?

HORATIO.
Puolesta osuudesta.

HAMLET.
Ei, kokonaisen tahdon.

Oi, Damon armas, muista vaan,

Sun viime kuninkaasi
Ol' itse Zeus; nyt valtiaan'
On pelkk�, pelkk� -- tiuku.

HORATIO.
Miksi loppusoinnun j�titte?[14]

HAMLET.
Oi, Horatio hyv�! Panen vetoa tuhat puntaa haamun sanain totuudesta.
Huomasitko?

HORATIO.
Aivan hyvin, herra prinssi.

HAMLET.
Kun tuli puheeksi myrkytys, --

HORATIO.
Silm�sin h�nt� tarkasti.

HAMLET.
Ah, haa! -- Soittoa! Huiluja!
Jos kuningas ei n�ytelm�t� kiit�,
Niin luulen, ett� -- h�n ei pid� siit�.
Soittoa, soittoa!

(Rosencrantz ja Gyldenstern tulevat.)

GYLDENSTERN.
Hyv� prinssi, suvaitkaa minun lausua pari sanaa.

HAMLET.
Vaikka kokonainen tarina.

GYLDENSTERN.
Kuningas, prinssi hyv�, --

HAMLET.
No niin, mit� h�nest�?

GYLDENSTERN.
On huoneisiinsa siirtynyt, sangen pahoinvoipana.

HAMLET.
Juomisestako?

GYLDENSTERN.
Ei, prinssi, pikemmin sappitaudista.

HAMLET.
Suurempaa �ly� osottaisitte, jos veisitte l��k�rille sen sanoman;
sill� jos min� h�nelle huolluketta m��r�isin, niin rupeisi ehk�
h�nen sappensa vaan enemm�n kuohumaan.

GYLDENSTERN.
Hyv� prinssi, saattakaa puheenne hiukan j�rjestykseen ja �lk�� noin
hurjasti karatko pois asiastani.

HAMLET.
Olen masea, herraseni; -- puhukaa.

GYLDENSTERN.
Kuningatar, �itinne, on suurimmassa sieluntuskassa ja l�hetti
minut luoksenne.

HAMLET.
Terve tultuanne!

GYLDENSTERN.
Ei, prinssi hyv�, tuo kohteliaisuus ei ole oikeata lajia. Jos
suvaitsette antaa minulle j�rkev�n vastauksen, niin tahdon toimittaa
�itinne k�skyn; jos ette, niin suokaa anteeksi, ett� l�hden ja katson
toimeni p��ttyneeksi.

HAMLET.
Hyv� herra, min� en voi.

GYLDENSTERN.
Mit�, prinssi hyv�?

HAMLET.
Antaa j�rkev�t� vastausta: j�rkeni on sairas. Mutta sellaisen
vastauksen, kuin antaa voin, saatte k�ske�, hyv� herra, tai oikeammin
�itini, kuten sanoitte. Siis ei muuta kuin asiaan. �itini, sanoitte, --

ROSENCRANZ.
Niin, h�n sanoo n�in: teid�n k�yt�ksenne on vaikuttanut h�ness�
h�mm�styst� ja kummastusta.

HAMLET.
Oi, ihmeellist� poikaa, joka niin saattaa h�mm�stytt�� �iti��n! --
Mutta eik� seuraa mit��n j�lkilausetta tuon �idillisen kummastuksen
kantap�ill�? Sanokaa.

ROSENCRANZ.
H�n haluaa puhutella teit� kamarissa, ennenkuin menee levolle.
HAMLET.
Me tottelemme, vaikka olisi h�n kymmenkertaisesti �itimme. Onko
teill� viel� muuta asiata?

ROSENCRANZ.
Hyv� prinssi, te piditte muinoin minusta.

HAMLET.
Ja pid�n viel�kin, n�iden n�ppien ja tiirakkain nimess�.[15]

ROSENCRANZ.
Prinssi hyv�, mik� on syyn� alakuloisuuteenne? Te tosiaankin haittaatte
omaa vapauttanne, jos yst�vilt� salaatte huolenne.

HAMLET.
Min� kaipaan ylennyst�.

ROSENCRANZ.
Miten se on mahdollista, koska kuningas itse on teid�t m��r�nnyt
Tanskan vallan perilliseksi.

HAMLET.
Niin, hyv� herra, mutta "ennenkuin suo sulaa", -- se sananlasku on
jotenkin kulunut.

(N�yttelij�it� tulee huilut mukana.)

O, huiluja! Yksi minulle! -- (Gyldensternille.) Tulkaapa syrj��n hiukan.

Miksi noin k�ytte ymp�rill�ni ja nuuskitte, ik��nkuin tahtoisitte minua
ansaan ajaa?

GYLDENSTERN.
Oi, prinssi hyv�, jos on intoni liian rohkea, niin on yst�vyyteni
liian s��dyt�n.

HAMLET.
Tuota en oikein ymm�rr�. Olkaa hyv�, soittakaa t�t� huilua.

GYLDENSTERN.
Prinssi hyv�, en taida.

HAMLET.
Tehk�� niin hyvin.

GYLDENSTERN.
Toden totta, min� en taida.

HAMLET.
Min� pyyd�n teit�.

GYLDENSTERN.
En osaa siin� yht�k��n temppua, prinssi hyv�.

HAMLET.
Se on yht� helppoa kuin valhetteleminen. Hallitkaa noita ��nireiki�
sormilla ja peukalolla, puhaltakaa suullanne siihen henke�, ja se
puhuu mit� suloisinta s�velkielt�. Katsokaas, tuossa on l�p�kkeet.

GYLDENSTERN.
Mutta min� en kykene saamaan niist� irti v�h��k��n sointua; minulla ei
ole sit� taitoa.

HAMLET.
No, n�hk��s nyt, kuinka katalana raukkana minua pid�tte. Tahdoitte
minua soittaa; olitte tuntevinanne ��nireik�ni; tahdoitte minulta
temmata syvimm�n salaisuuteni; tahdoitte koetella ��ni�ni matalimmasta
korkeimpaan; ja paljon sointua, suloisin ��ni on tuossa pieness�
soittokalussa, ettek� kuitenkaan saa sit� soimaan. Tuhat tulimmaista!
Luulettenko, ett� minua on helpompi soittaa kuin huilua? Sanokaa minua
miksi soittokaluksi tahdotte, soinnuttomaksi kyll� minut saatte, mutta
soittaa ette minua voi. --

(Polonius tulee.)

Jumal' antakoon hyv�� p�iv��.

POLONIUS.
Prinssi hyv�, kuningatar haluaa puhutella teit�, ja nyt heti.

HAMLET.
N�ettenk� tuota pilve� tuolla? Se on melkein kamelin muotoinen.

POLONIUS.
Niin maarin, kamelin n�k�inen todellakin.

HAMLET.
Minusta se on kuin k�rpp�.

POLONIUS.
Sen on selk� kuin k�rp�n.

HAMLET.
Tai niinkuin valaskalan.

POLONIUS.
Ihan niinkuin valaskalan.

HAMLET.
Nyt tulen �itini luokse, heti paikalla. -- He ilveilev�t kanssani,
jotta luontoni on katketa. -- Tulen heti paikalla.

POLONIUS.
Sen h�nelle sanon.

(Menee.)

HAMLET.
"Heti paikalla" on helposti sanottu. -- J�tt�k�� minut, hyv�t yst�v�t.

(Rosencrantz, Gyldenstern, Horatio, y.m. l�htev�t.)

Nyt y�st' on aika kummitusten; haudat

Nyt haukottaa, ja myrkkyns' itse horna
Luo maailman. Nyt voisin juoda kuumaa verta
Ja tehd� hirmut�it�, joita p�iv�
Kavahtain katsois. Vait! Nyt �idin luo.
Oi syd�n, muista luontos! Neeron mielt�
Poveeni lujaan �l� koskaan p��st�.
Julm' olla tahdon, mut en luonnoton;
Ma tikareita haastan, vaan en k�yt�.
N�in mielen, kielen teeskennell� t�ytyy.
Jos sanoin h�nt� herjaankin, et saa
Teolla, sielu, niit� vahvistaa.

(Menee.)

Kolmas kohtaus.

Huone linnassa.
(Kuningas, Rosencrantz ja Gyldenstern tulevat.)

KUNINGAS.
En k�rsi h�nt�; turvass' emme ole,
Jos raivota noin saa h�n. Valmiit olkaa:
Ma joutuun teille valtakirjat laitan,
Ja Englantihin saatte h�net vied�.
Ylev�t teht�v�mme eiv�t kest�
Niin suurta vaaraa, kuin h�n hulluuksillaan
Jok' aika uhkaa meille.

GYLDENSTERN.
Valmiit ollaan.
Se vallan pyh� on ja hurskas huoli
Niin monen, monen turvaa ajatella,
Jonk' elo, el�m� on kuninkaassa.

ROSENCRANZ.
Jo yksityinen velkap�� on luotaan,
Henkens� kaikin asehin ja voimin,
Vahingot torjumaan; sit' enemm�n
Se henki, jonka onnesta niin monen
El�m� riippuu. Kuninkaass' ei kuole
H�n yksin; vaan kuin py�rre vie h�n my�t��n
Mit' osuu tielleen. H�n on suuri py�r�,
Korkeimman vuoren huippuun kiinnitetty,
Jonk' ��rett�miin kehr�varsiin tuhat
Pient' esinett� liittyy. Se kun sortuu,
Niin samaan h�vi�h�n pienin lis�
Ja liite sy�ksyy. Kuningas kun oihkaa,
Niin samassa my�s valtakunta voihkaa.

KUNINGAS.
Ma pyyd�n, joutuun valmistukaa matkaan;
Tuo vaara t�ytyy kahlettaa, se liian
Vapaana liikkuu.

ROSENCRANZ ja GYLDENSTERN.
Teemme joutua.

(Rosencrantz ja Gyldenstern menev�t.)

(Polonius tulee.)

POLONIUS.
Nyt, kuninkaani, �idin luo h�n l�htee.
Ma sein�verhon taa k�yn piiloon; sinne
Voin kaikki kuulla. Takaan, ett� �iti
H�nt' oikein s�ttii: ja, kuin lausuitten, --
Viisaasti lausuttu, -- on tarpeen, ett�
Puhetta kuulemass' on joku muukin
Pait �iti, sill� puolta-pit�v�iset
On �idit luonteeltansa. Herran haltuun!
Ennenkuin levolle te k�ytte, palaan
Ja tiedon saatan.

KUNINGAS.
Kiitos, hyv� herra.

(Polonius menee.)

Tekoni irstas, taivaaseen se l�yhk��:

Kirous ensimm�inen, veljenmurha.
Rasittaa sit�! -- Rukoilla en taida,
Vaikk' yht� kiivas halu on kuin tahto:
Tuimempi rikos tuiman kumoo aikeen;
Ja niinkuin mies, joll' ompi kaksi tointa,
Ma ep�ilen, mist' alkaisin, ja laimin
Ly�n kummankin. Jos kirottu t�� k�si
Ois paksuudeltaan veljen veriss', eik�
Sadetta armon taivaassa, mi huuhtois
Sen lumipuhtaaks? Mit� muut' on armo
Kuin synnin paljastus? Ja mit� muuta
Rukous kuin tuo kaksinainen voima
Lankeemust' est�� sek� langenneelle
Tarita anteeks-antamus? Siis yl�s
Luon silm�n'! Rikos tehty on. Mut voi!
Millaiset rukoukset sopii mulle?
Suo ilkimurha anteeksi -- Se ei kelpaa,
Kosk' omanain on murhan saalis yh�,
Kuningatar ja valtani ja kruunu.
Armonko sais, ken pysyy synneiss��n?
Tall' inhall' ij�ll� voi rikollisen
Kullattu k�si syrj��n ty�nt�� lain,
Ja v��r�ll�kin saaliill' oikeutta
Saa usein ostaa. Niin tuoll' ylh��ll' ei!
Siell' ei k�y juonet, totuudessaan siell�
Ty�t n�kyy; synneist�mme meid�n t�ytyy
Suun sis��n itse antaa todistus.
Ja sitten? Mit� j��pi? Koita, mit�
Vois katumus. Mit' ei se voisi? Mutta
Se mit� voi, kun katua ei taida?
Voi, kurjaa tilaa! mielt� kalman-mustaa!
Voi, paulottua sielua, mi vapaaks
Yritt��, mutta takertuu vaan yh�!
Avuksi, enkelit! Nyt toimeen! N�yriks,
Te j�yk�t polvet! Syd�n raudan-kova,
K�y pehme�ks kuin rintalapsen suonet!
Kaikk' ehk� muuttuu hyv�ks.

(Menee syrj��n ja laskee polvilleen.)

(Hamlet tulee.)

HAMLET.
Nyt k�y se p�ins�, nyt h�n rukoilee;
Nyt ty�h�n! -- Ja n�in taivaaseen p��see.
Ja kostanut ma olenko? Kuin onkaan:
Is�ni murhas konna, ja nyt min�,
Is�ni ainoo poika, saman konnan
L�het�n taivaaseen?
Ei, palkkaa ois se, vaan ei kostoa.
Hekuman helmaan is�ni h�n tappoi,
Kun synti t�ydess' oli heilim�ss��n,
Ja kuin lie tilin laita, tiesi Herra,
Mut, ihmissuhteiden ja j�rjen mukaan,
On laita huono. Kostanutko olen,
Jos tuon nyt murhaan kesken katumustaan,
Kun puhdas sieluns' on ja valmis l�ht��n?
Ei!
Seis, miekka! Kolkompata tilaa vartoo,
Kun p�iss��n on h�n, nukkuu taikka raivoo
Tai rutsaisessa vuotehessaan telm��
Tai kiroo, m�ss�� taikka muuta tekee,
Jost' autuus kaukan' on, -- h�nt' iske silloin,
Ett' ilmaan lent�� kantap��t, ja sielu
Kirotun mustaks k�y kuin helvetti,
Jonk' oma on se. �iti kiireht��;
Se l��ke sairaat p�iv�s pident��.

(Menee.)
(Kuningas nousee ja astuu esiin.)

KUNINGAS.
Sanani nousee, mieli maassa pysyy;
Ei sanoja, vaan mielt� taivas kysyy.

(Menee.)

Nelj�s kohtaus.

Huone linnassa.
(Kuningatar ja Polonius tulevat.)

POLONIUS.
H�n heti tulee. Kovaa h�lle pankaa;
Sanokaa, ett� k�rsitt�v�ks ilveens'
On liian raakaa, ett� varjehena
H�nest� tulen tuiman ehk�isitte.
Ma vaikenen ja piiloon k�yn. Mut pyyd�n,
H�nt' �lk�� armahtako.

HAMLET (Ulkoa).
�iti, �iti, �iti!

KUNINGATAR.
Sen takaan; minust' olkaa huoletonna.
Pois piiloon, h�n jo tulee.

(Polonius k�tkeytyy sein�verhon taakse.)

(Hamlet tulee.)

HAMLET.
No, �iti, mik� asiana?

KUNINGATAR.
Is��si, Hamlet, kovin loukkasit.

HAMLET.
Is��ni, �iti, kovin loukkasitte.

KUNINGATAR.
Hamlet! Se vastaus on l�yh�n kielen.

HAMLET.
Ja kysymys se oli herjan kielen.

KUNINGATAR.
Mit' aiot, Hamlet?

HAMLET.
Mik� asiana?

KUNINGATAR.
Mua etk� tunne?

HAMLET.
Kyll�: kuningatar
Olette, puolisonne veljen vaimo;
Ja -- voi mua, voi! -- olette �itini.

KUNINGATAR.
Odota, kyll� muut sun j�rkiin saavat.

HAMLET.
Tulkaatte, istukaa; ei paikast' ulos,
Ei, ennenkuin ma n�yt�n teille peilin,
Joss' oman sisimp�nne n�hd� saatte.

KUNINGATAR.
Mit' aiot? Eth�n murhata mua aio?
Apua!

POLONIUS (Sein�verhon takaa).

Hoi, apua!

HAMLET.
Mit�! rotta?

(Paljastaa miekkansa.)

Se kuolee! punta vetoa, se kuolee!

(Iskee miekkansa sein�verhon l�pi.)

POLONIUS (Sein�verhon takaa).

Murhattu olen!

(Kaatuu ja kuolee.)

KUNINGATAR.
Voi mua! Mit� teit?

HAMLET.
En totta tied�. Kuningas se onko?
KUNINGATAR.
Oi, mik� verinen ja hurja teko!

HAMLET.
Verinen teko; melkein yht� kurjaa
Kuin tappaa kuningas ja sitten -- niin --
Sen veljen kanssa menn� naimisiin.

KUNINGATAR.
Kuin tappaa kuningas!

HAMLET.
Niin sanat kuului.

(Nostaa sein�verhon ja vet�� esiin Poloniuksen.)

Sa kurja, k�rk�s narri, hyv�� y�t�!

Sun luulin herraksesi. Tyydy osaas;
Sa n�et, ett' ompi liika hoppu vaaraks. --
Pois k�tten puserrus! Vait! Istukaa!
Ma syd�nt�nne puserran, niin, totta,
Jos tunkea sen l�pi voi ja sit' ei
Kirottu tottumus niin paaduttanut,
Ett' on se kova tunteille kuin kivi.

KUNINGATAR.
Oi, mit� tein, ett' uskallat mua kohtaan
Noin hurjaa kielt� k�ytt��?

HAMLET.
Teitte ty�n,
Mi kainouden h�vyn, sulon tahraa;
Sanoopi kunnon petturiksi; kukan
Vie puhtaan lemmen kirkkaalt' otsalta
Ja siihen paiseen luo; h��valan tekee
Kuin korttivalan v��r�ks; oi, ty�n moisen,
Mi naimaliiton ruumiista vie sielun
Ja tekee armaan uskonnon vaan tyhj�ks
Sanojen tulvaks. Taivaan kasvot hehkuu,
Ja luja, vankka maakin murheissansa.
Kuin l�hetess� tuomion, on tuosta
Sairaalla mielell�.

KUNINGATAR.
Voi! mik� ty�
Noin jylisee ja hankkeissaan jo pauhaa?

HAMLET.
Kas tuonne, tuota taulua ja tuota:
Ne kahden veljeksen on muotokuvat.
Kas, mik� sulo noissa kasvoiss' asuu:
Apollon kutrit, Jupiterin otsa,
Ja katse uljas, uhkaava kuin Marsin,
Ja ryhti Hermeen, kun h�n alas astuu
Vuorille, joita taivas suutelee;
Siin' yhdistys ja muoto, johon kaikki
Jumalat sinettins' on painaneet,
Vakuuttain maailmalle: tuoss' on mies!
Se puolisonne oli. Vaan, kas t�t�:
T�� puolisonne on; kuin nokit�hk�,
Mi polttaa veljens�. Teill' onko silm�t?
Tuon kauniin vuoren ahot voitte j�tt��
Ja menn� tuohon nevaan rypem��n!
Haa! onko silm�t teill�? Rakkaudeks
Sit' �lk�� sanoko. Ei, veren kiihko
Tuoll' ij�ll� jo talttuu, lannistuu
Ja j�rkeen mukaantuu. Mut mik� j�rki
Vie tuosta tuohon? Aistit teill' on, muuten
Himoja teill' ei ois; mut aistit varmaan
On halvatut. Noin hulluuskaan ei pettyis,
Ja niin ei vimman orjaks joudu j�rki,
Ett'ei j�� �ly� sen verran, ett�
Nuo erottaisi. Mik� paha henki
Noin sokkosille teit' on vietellyt?
Ei silm� tuntoa, tunto silm�� vailla,
Ei korva silm��, k�tt� vailla, haisto
Muist aisteist' erill��n, ei, tosi aistin
Sairaskaan j��nn�s noin ei hairahtuisi.
Oi, h�py, miss' on punas? Hornan liekki,
Jos eukon luissa riehut noin, tee puhdas
Nuoruuden into vahaksi, jok' omaan
Tuleensa sulaa; h�vyst' �l� puhu,
Jos kuuma veri virvoketta etsii,
Kosk' yht� kiivaast' itse j��kin palaa,
Ja j�rki himojen on parittaja.

KUNINGATAR.
Vait, vaiti Hamlet! Syd�mmeni pohjaan
Sa k��nn�t silm�ni, ja siell� n�en
Niin mustaa, syv��n juurtunutta tahraa,
Jok' ik�n��n ei l�hde.

HAMLET.
Ei, vaan vaivu
Hikisen vuoteen innoittavaan saastaan,
Himoissas haudu, suutele ja telm��
Liassa haureuden, --

KUNINGATAR.
Taukoo, Hamlet!
Sun sanas viilt�� korvia kuin veitsi.
Vait, Hamlet!

HAMLET.
Murhaaja ja konna; orja,
Ei sadannesta kymmeneksest�
Mies-vainaastanne; kuninkuuden narri;
Herruuden, vallan taskuvaras, joka
Varasti kalliin kruunun hyllylt�
Ja taskuunsa sen pisti.

KUNINGATAR.
Vaiti, vaiti!

HAMLET.
R�syist� tehty riepu-kuningas.
(Haamu tulee.)
Avuksi, taivaan vallat! Suojelkaa
Mua suvillanne! -- Mit�, jalo haamu? --

KUNINGATAR.
Voi, h�n on hullu!

HAMLET.
Tulitko nuhtelemaan laiskaa poikaa,
Jok', intoa ja aikaa tuhlaten,
L�i laimin julman k�skys t�ytt�misen?
Oi, haasta?

HAAMU.
�l� unhota! Nyt tulin
Vaan teroittamaan tyls�� aikomustas.
Mut, katso! kauhistus sun �itis valtaa;
H�nt' auta h�nen sieluntuskissaan;
N�et, luulon voima heikoissa on suurin.
H�nelle haasta.

HAMLET.
Kuinka voitte, �iti?

KUNINGATAR.
Voi! Kuinka sin� voit?
Sa silm�s pelkk��n tyhj��n kiinnit�t
Ja puhuttelet ruumiitonta ilmaa;
Hulluuden valo tuikkaa silmist�s;
Kuin h�ik�st' unelias sotajoukko
Levoltaan tukkas karkaa, pystyyn nousee,
Kuin henki hiuksiss' oisi. Armas poika,
Tuliseen tuskaas kylm�� malttamusta
Sa vihmo. Mit� katsot?

HAMLET.
H�nt�, h�nt�!
Kas, kuinka kalvaana h�n tuijottaa!
Oi, h�nen muotons', asiansa saisi
Kivunkin tunnon! -- �l� katso minuun!
N�k�si surkea voi tyhj�ks tehd�
Mun tuiman ty�ni, voi sen luonteen muuttaa,
Ja vett� veren sijast' ehk� vuotaa.

KUNINGATAR.
Sa kelle puhut?

HAMLET.
Ettek� te n�e?

KUNINGATAR.
En mit��n; kaikki, mit� on, n�en kyll�.

HAMLET.
Ja mit��n ette kuule?

KUNINGATAR.
En, vaan meid�t.

HAMLET.
Oi, katsokaa! Kas, kuinka pois h�n hiipii!
Is�ni ihka el�v�inen muoto!
Kas, tuolla k�y h�n, juur' nyt, ovest' ulos!

(Haamu katoaa.)

KUNINGATAR.
Tuo vaan on sairaan aivos siki�;
Ja olemattomia esineit�
On hulluus aina valmis luomaan.

HAMLET.
Hulluus!
Mun suoneni soi raittiisti kuin teid�n
Ja tahdin mukaan tykkii. Mit� lausuin
Ei hulluutt' ole. Koitelkaa mua: kaikki
Sanasta sanaan kerron; sit' ei koskaan
Tee hulluus. Herran t�hden, syd�nt' �lk��
Hivelk� sill� voiteell', ett� t�ss�
Vaan hulluus puhuu eik� oma rikos;
Se haavan peitteeks vaan luo hienon kalvon,
Mut alla h�ijy m�rk� myrkky�ns�
Levitt�� salaa. Tunnustakaa synti,
Katukaa vanha, v�ltt�k��tte uutta,
Ja rikkaruohoon �lk�� lantaa panko,
Ett'ei se h�ysty. Anteeks hyveeni!
N�in lihavaan ja hengett�m��n aikaan
Saa itse hyve synnilt' anteeks pyyt��,
Kumartaa lis�ksi ja karttaa lupaa
Saadakseen sille hyv�� tehd�.

KUNINGATAR.
Hamlet,
Oi, syd�mmeni kahtia sa leikkaat!

HAMLET.
Pois huonomp' osa viskattu, niin s�ilyy
Sen puhtaampana toinen. Hyv�� y�t�!
Set�ni vuoteest' olkaa poissa; hyve
Jos teilt� puuttuu, teeskennelk��. Tapa,
Tuo hirvi�, mi kaiken tunnon nielee,
On usein perkele, mut siin� enkel',
Ett' oivatkin ja jalot ty�t saa silt�
Pukimen, verhon, joka hyvin istuu.
T�n' y�n� himo hillitk��, se toisen
Hillinn�n tekee hiukan helpommaksi
Ja sit� helpommaks taas seuraavan:
N�et, tapa luonnon sinetin voi muuttaa,
Pirunkin voittaa, ihmevoimall' ajaa
Sen ulos. Viel� kerran hyv�� y�t�!
Kun siunaust' itse kaipaatten, niin kerj��n
Ma siunausta teilt�. -- Tuota kadun; (Osottaen Poloniusta.)
Mut niin kai Luoja p��tti rangaistakseen
Mua h�nen kauttaan ja mun kauttain h�nt�,
Mua aseenaan ja vitsanansa k�ytt�in.
Ma huolta pid�n h�nest� ja vastaan
My�s kuolemastaan. Viel� hyv�� y�t�!
Mun rakkaudesta t�ytyy julma olla;
Paha ol' alku, pahempaa voi tulla. --
Sananen viel�, �iti.

KUNINGATAR.
Mit� tehd�?

HAMLET.
Ei mill��n lailla sit�, mit� pyysin.
Teit' antakaa tuon tursaan kuninkaan
Taas viekoitella, poskeen tititt��,
Nimitt�� hiirekseen ja, riettain muiskuin
Ja sormens' irstaat kaulahanne kietoin,
Teilt' ilmi houkutella, ett'en todest'
Olekaan hullu, mut vaan kavaltelen.
Hyv' oisi, jos h�n sais sen tiet��. Kenp�
Noin kaunis, kaino, viisas kuningatar
P�ll�lt�, rupikonnalt', y�k�lt�
Noin t�rkeit� vois salata? niin, ken vaan?
Ei, vastoin �ly� ja salausta,
Avatkaa vasu huoneen harjalla,
Pois linnut p��st�k��, kuin marakatti
Vasuhun koetteeksi itse k�yk��
Ja pudotessa niskat taittakaa.

KUNINGATAR.
Jos sanat henke�, henki el�m�t�,
Niin, usko pois, ei el�m�t� mulla
Sun sanojasi ulos hengitt��.

HAMLET.
Ma vied��n Englantiin, sen tied�ttenh�n?

KUNINGATAR.
Ah! sen ma unhotin. Niin p��t�s on.

HAMLET.
Lukitut kirjeet on; ja kumppanini,
Nuo molemmat, joit' uskon niinkuin kyit�,
Ty�n toimittavat, luovat tien ja viev�t
Mun konnuuteen. No, menk��n! Sep� sutkaus,
Jos miinaajan veis oma ruutins' ilmaan!
Kovalta ottaa, jos en kaiva vaaksaa
Ma syvemm�lle heid�n ruutisuontaan
Ja paiskaa heit� kuuhun. Ihanaa,
Kun yhdess' ottelee kaks kavalaa! --
Tuo miesi mulle kiireen antaa;
Vien l�hihuoneesen sen ihravatsan.
Hyv�sti, �iti! -- Salaneuvos t��
Nyt hiljaa, vait on, aivan sanatonna,
Se vanha narri, l�rp�kk� ja konna.
Nyt matkaan, hyv� herra; teist� tahdon
Ma joutuun p��st�. -- Hyv�� y�t�, �iti!

(Menev�t eri haaralle: Hamlet laahaten per�ss��n Poloniusta.)

NELJ�S N�YT�S.
Ensimm�inen kohtaus.

Huone linnassa.
(Kuningas, kuningatar, Rosencrantz
ja Gyldenstern tulevat.)

KUNINGAS.
Nuo syv�t huokaukset mielt' ei vailla;
Syy ilmaiskaa, se t�ytyy meid�n tiet��.
Miss' ompi poikanne?

KUNINGATAR.
Hetkeksi meid�t yksin j�tt�k��. --
(Rosencrantz ja Gyldenstern menev�t.)
Voi, puolisoni, mit� n�in t�n' y�n�!

KUNINGAS.
No, mit�, Gertrud? Kuink' on Hamletin?

KUNINGATAR.
H�n riehuu niinkuin meri ja kuin myrsky,
Kun vallast' ottelee ne. Verhon takaa
Kun ��nt� kuuli, veti raivop�iss��n
H�n maalle miekkansa, huus: "rotta! rotta!"
Ja hulluutensa vimmassa n�in tappoi
Tuon vanhan kelpo miehen.

KUNINGAS.
Julma teko!
Siell' olless' olis meid�n samoin k�ynyt.
Vapaana kaikkia h�n vaarall' uhkaa,
Teit' itse�nne, meit�, joka miest�.
Voi! ken nyt vastaa tuosta verity�st�?
Syyn saamme me, me, jonka oisi tullut
Sitoa, vangita ja seurast' est��
Tuo hullu mies. Mut rakkautemme oli
Niin suur', ett'emme n�hneet mit� piti,
Vaan, niinkuin pahantaudin saastuttama,
Salaten sit�, sen vaan annoimme
Kuluttaa elon ydint�. Miss' on h�n?

KUNINGATAR.
Pois murhatun h�n ruumista nyt raastaa;
N�in hulluutensa, niinkuin kultajyv�
Halvemman malmisuonen keskell�,
Viel' loistaa puhtaana: h�n itkee ty�t��n.

KUNINGAS.
Oi, Gertrud, l�htek��mme!
Ennenkuin p�iv� kukkuloita kultaa.
H�n laivall' on; tuot' ilkity�t� t�ytyy
�lyn ja vallan koko voimalla
Nyt peitell� ja puoltaa. -- Gyldenstern!
(Rosencrantz ja Gyldenstern palajavat.)
Yst�v�t, muita avuks ottakaa.
Polonion Hamlet raivop�iss��n tappoi
Ja huoneest' �idin h�net raastoi pois.
H�nt' etsik�� ja mielistelk�� h�nt�
Ja linnankirkkoon ruumis tuokaa. Joutuun!
(Rosencrantz ja Gyldenstern menev�t.)
Tule, Gertrud; viisahimmat yst�v�mme
Kokohon kutsumme ja ilmoitamme
Mit' aiomme nyt tehd� me ja mit�
Pahinta tehty on. N�in, kenties, parjaus, --
Min myrkylliset nuolet viuhuin lent��
Maan halki tarkalleen kuin kuula pilkkaan, --
Ei koske meid�n nimeemme, mut puree
Vaan ruumiitonta ilmaa. Tulkaatten;
Levoton mielen' on ja riitainen.

(Menev�t.)

Toinen kohtaus.

Toinen huone linnassa.

(Hamlet tulee.)

HAMLET.
Hyv�ss� korjussa.

ROSENCRANZ ja GYLDENSTERN (Ulkoa).

Hamlet! Prinssi Hamlet!

HAMLET.
Mik� melu? Ken Hamletia huutaa?
Kah! tuossa he tulevat.

(Rosencrantz ja Gyldenstern tulevat.)

ROSENCRANZ.
Mihink� ruumiin veitte, prinssi hyv�?

HAMLET.
Maan multaan, jonka sukua se on.

ROSENCRANZ.
Miss' on se, sanokaa, ett' ottaisimme
Ja veisimme sen kirkkoon.

HAMLET.
�lk�� luulko.

ROSENCRANZ.
Mit�?

HAMLET.
Ett� voin teid�n salaisuutenne peitt�� enk� omaani. Ja lis�ksi,
imusienen kysymykseen mit� tulee kuninkaan pojan vastata?

ROSENCRANZ.
Pid�ttek� minua imusienen�, prinssi?

HAMLET.
Pid�n, hyv� herra; joka imee itseens� kuninkaan silm�nluonnit,
suosiot ja k�skyt. Mutta sellaiset palvelijat ovatkin parhaana
apuna kuninkaalle. H�n pit�� heit� poskensa sopessa kuin apina;
pureskelee ensin, sitten nielee. Kun h�n tarvitsee mit� itseenne
olette imenyt, niin h�n vaan pusertaa teit�, ja te, imusieni,
olette taas kuiva.

ROSENCRANZ.
En ymm�rr� teit�, prinssi.

HAMLET.
Se minua ilahuttaa: viisaan puhe nukahtaa hupsun korvaan.

ROSENCRANZ.
Hyv� prinssi, teid�n pit�� sanoa, miss� ruumis on, ja seurata
meit� kuninkaan luo.

HAMLET.
Ruumis on kuninkaan luona, mutta kuningas ei ole ruumiin luona.
Kuningas on kappale --

GYLDENSTERN.
Kappale!

HAMLET.
Tyhj��. Viek�� minut h�nen luokseen. Hiiri, hiiri, piiloon, kaikki
hiirt� etsim��n!

(Menev�t.)

Kolmas kohtaus.

Toinen huone linnassa.

(Kuningas tulee seuralaisineen.)

KUNINGAS.
H�nt' olen l�hett�nyt noutamaan
Ja ruumist' etsim��n. Kuin vaarallista
On antaa irroillaan sen miehen k�yd�!
Lain kovuutt' emme sent��n k�ytt�� tohdi,
Kosk' on h�n lempilaps tuon hurjan rahvaan,
Jot' ymm�rrys ei johdata, vaan n�k�,
Ja joka punnitsee vaan rangaistusta,
Ei itse syyt�. Kaunistukseks t�ytyy
Tuon �killisen l�hd�n n�ytt�� aikaa
Jo hankitulta. Vaaralliseen tautiin
Vaan vaaralliset apukeinot auttaa,
Jos mik��n auttaa. --
(Rosencrantz tulee.)
Mit�? Kuink' on k�ynyt?

ROSENCRANZ.
Me emme saa h�nt' ilmoittamaan, mihin
H�n k�tkenyt on ruumiin.

KUNINGAS.
Miss� on h�n?

ROSENCRANZ.
Tuoll' ulkona; h�n vartioittun' oottaa
Vaan k�sky�nne.
KUNINGAS.
Tuokaa h�net t�nne.

ROSENCRANZ.
Hoi, Gyldenstern! Saata prinssi sis��n.

(Hamlet ja Gyldenstern tulevat.)

KUNINGAS.
No, Hamlet, miss� on Polonius?

HAMLET.
Illallisella.

KUNINGAS.
Illallisella! Miss�?

HAMLET.
Ei sy�m�ss�, vaan sy�t�v�n�. Kokous valtioviisaita matoja on paraikaa
h�nen parissaan. Se mato, se on sent��n, mit� ruokaan tulee, keisarien
keisari. Me lihotamme kaikkia muita elukoita itse lihotaksemme, mutta
itse�mme lihotamme madoille. Lihava kuningas ja laiha kerj�l�inen ovat
vaan eri ruokia: kaksi ruokalajia, mutta yhdell� p�yd�ll�; siin� sen
virren loppu.

KUNINGAS.
Ah, voi! Ah, voi!

HAMLET.
Joku voipi onkia sill� madolla, joka kuningasta on sy�nyt, ja sy�d�
sit� kalaa, joka sen madon on niellyt.

KUNINGAS.
Mit� tarkoitat sill�?

HAMLET.
En muuta kuin osotan, miten kuningas saattaa tehd� juhlamatkan
kerj�l�isen suolien kautta.

KUNINGAS.
Miss� on Polonius?

HAMLET.
Taivaassa; l�hett�k�� sinne katsomaan. Jos k�skyl�isenne ei l�yd� h�nt�
sielt�, niin etsik�� itse h�nt� toisesta paikasta. Mutta, totta puhuen,
jos ette t�m�n kuun kuluessa h�nt� l�yd�, niin saatte h�nest� vainun,
kun portaita astutte k�yt�v��n.

KUNINGAS (Muutamille seuralaisille).

Menk��, etsik�� h�nt� sielt�.

HAMLET.
H�n kyll� odottaa, kunnes tulette.

(Seuralaisia menee.)

KUNINGAS.
Sun tekos, Hamlet, sek� oma turvas, --
Jok' yht� kallis meille on kuin raskas
Se ty�, min teit, -- sua vaatii t��lt� oiti
Pois l�htem��n. Siis hankkiudu matkaan;
On laiva valmis, tuuli my�t�inen,
Sun seuras vartoo, kaikk' on suunnattuna
Englantiin.

HAMLET.
Englantiin?

KUNINGAS.
Niin, Hamlet.

HAMLET.
Hyv�.

KUNINGAS.
Niin on, jos mieleni s� tuntisit.

HAMLET.
N�en kerubin, joka n�kee sen. -- Pois Englantiin! -- Hyv�sti, rakas �iti!

KUNINGAS.
Armas is�si, Hamlet.

HAMLET.
�itini: is� ja �iti ovat mies ja vaimo, mies ja vaimo ovat yksi liha;
siis, �itini. Nyt Englantiin!

(Menee.)

KUNINGAS.
J�ljess�! Vietelk�� h�nt' oiti laivaan;
Mut joutuun; pois t�n' y�n� h�net tahdon.
Pian! Valmiina ja sinetiss' on kaikki,
Mik' asiata koskee. Joutukaa!
(Rosencrantz ja Gyldenstern menev�t.)
Englanti, jos mua yst�v�n�s pid�t, --
Jot' ylivoimani voi n�ytt�� sulle,
Kosk' arpes, Tanskan miekkain ly�m�t, viel' on
Verisen tuorehet ja veros viel�
Vapaasti maksat, -- joutavaks �l' arvaa
Sun esivaltas k�sky�, jok' anoo
T�n kirjeen kautta, ett�s viipym�tt�
Hamletin murhaat. Tee se, Englanti!
Kuin hivutauti vertani h�n imee;
Sa voit mun parantaa. Siks kun sen teet,
Ei rauhoita mua taivaan ihanteet.

(Menee.)

Nelj�s kohtaus.

Tasanko Tanskassa.
(Fortinbras, er�s kapteeni ja sotamiehi� tulee marssien.)

FORTINBRAS.
Kapteeni, tervehtik�� kuningasta
Ja sanokaa, ett' Tanskan maiden kautta
Luvatun marssiluvan Fortinbras
Nyt vaatii. Tied�tte, miss' yhdyt��n.
Jos meist� jotain mielii h�n, niin olen
Ma velvollinen itse luonaan k�ym��n;
Se h�lle ilmoittakaa.

KAPTEENI.
Kyll�, prinssi.

FORTINBRAS.
Eteenp�in vitkaan.

(Fortinbras sotamiehineen menee.)

(Hamlet, Rosencrantz, Gyldenstern y.m. tulevat.)

HAMLET.
Hyv� herra, kenen
Nuo sotajoukot on?

KAPTEENI.
Ne Norjast' ovat.

HAMLET.
Ja matka?

KAPTEENI.
Puolaa vastaan.

HAMLET.
Ken on p��mies?

KAPTEENI.
Fortinbras, vanhan Norjan veljenpoika.

HAMLET.
Ja tarkoittaako matka koko Puolaa
Vai jotain rajamaata vaan?

KAPTEENI.
Puhuen totta, mit��n lis��m�tt�.
Niin k�ymme valloittamaan pient� maata,
Jok' etua ei muuta suo kuin nimen.
En viitt�, viitt� kultarahaa vuokraks
Siit' antais; eik� Puola eik� Norja
Sais veromaana siit� enemp��.

HAMLET.
No, sitten sit' ei puolustakaan Puola.

KAPTEENI.
Ei vaan: se on jo varustanut paikan.

HAMLET.
Kakstuhat miest�, satatuhat puntaa
Ei riit� tuohon olkikorsi-riitaan.
Se on se vaurauden ja rauhan paise,
Mi sis�ss' yltyy, vaikka kuolon syyt�
Ei p��lt�p�in voi n�hd�. -- Kiitos, herra.
KAPTEENI.
Jumalan haltuun!

(Menee.)

ROSENCRANZ.
Tuletteko, prinssi!

HAMLET.
Edell� menk��; heti teit� seuraan.
(Rosencrantz, Gyldenstern y.m menev�t.)
N�in kaikki mua syytt��, yllytt�in mua
Hidasta kostoon! Mit' on ihminen,
Jos korkein toivons' on ja pyrint�ns�
Makuu ja sy�nti? El�in, eik� muuta.
H�n, ken loi laajan j�rkemme, jok' eteen
Ja taakse n�kee, H�n ei luonut tuota
Jumalankaltaist' �lyn voimaa jouten
Vain lahoomaan. Se kurjaa tylsyytt' olkoon
Tai arkaa ep�ilyst�, joka liiaks
Asiat' arvelee, -- joss' arvelussa
On aina kolme osaa pelkuruutta
Ja viisautt' yks osa vaan, -- en tied�,
Miks el�n viel� sek� lausun yh�:
"Se tehd� t�ytyy!" vaikka tekoon mulla
On syy ja tahto, voima sek� keinot.
Es'kuvat, avarat kuin maa mua kutsuu:
Tuoss' suuri, mahtava on sotajoukko,
Sit' ohjaa nuorekas ja hento prinssi,
Jonk' uljas, kunnian innostama henki
Salatun kohtalonkin pilkaks k��nt��,
Elonsa katoovaisen alttiiks antain
Onnelle, vaaroille ja kuolemalle
Vain munankuoren vuoks. Se toden suuri,
Ken suuren aiheen vuoks vaan liikkuu, mutta
Syyn korrestakin riitaan saa, kun vaarass'
On kunnia. Ja t�ss� seison min�; --
Ei �idin h�v�istys, ei is�n murha,
Ei j�rjen, veren vaatimukset mua
Saa liikkeelle! N�en h�pe�ll�, kuinka
Kakskymment' tuhat miest� kuoloon astuu
Ja hautaan k�y kuin vuoteelleen vain houreen
Ja turhan maineen vuoks, maatilkan vuoksi,
Mi sotatantereeks ei heille riit�,
Ei edes kuollehille hautamaaksi! --
T�st' aikain, aatos, verit�it� vaan
Sa mieti, tai sua ylenkatsotaan!

(Menee.)

Viides kohtaus.

Helsing�r. Huone linnassa.

(Kuningatar ja Horatio tulevat.)

KUNINGATAR.
En tahdo h�nen kanssaan puhua.
HORATIO.
H�n sit� vaatii; j�rjilt��n on varmaan.
Oi, s��li raukkaa!

KUNINGATAR.
Mit� tahtoo h�n?

HORATIO.
Is�st��n paljon puhuu; viekkaaks sanoo
Maailmaa; huokaa, rintojansa ly�;
Vihasta kortta polkee; puolin lausein
Ja sekavasti haastaa; tyhj�� puheens'
On vain, mut kuulija sen katkelmista
Luo p��t�ksens�, mielt� niist� etsii,
Sovittaa sanat omiin aatteisiinsa,
Ja ny�kk�ys, liike, silm�n-isku h�neen
Sen luulon tuo, ett' ajatust' on niiss�,
Ei tied� mit�, mutta kovin pahaa.
Siis paras h�nt' on puhutella, muuten
Vois h�ijymielisiin h�n vihaa kylv��.

KUNINGATAR.
H�n sis��n tulkoon siis. -- (Horatio menee.)
Mun sairas mieleni, -- niin synnin ain' on, --
Jo turhassakin n�kee tuhon vainon;
Niin arka syyllinen on luulossaan,
Ett' itse ansaan k�ypi peloissaan.

(Horatio palajaa Ophelian kanssa.)

OPHELIA.
Miss' on se kaunis Tanskan kuningatar?

KUNINGATAR.
Kuin voit sa, Ophelia?

OPHELIA (laulaa).

Kuin tunnen muiden joukosta

Ma sinun armahas?
On sauva h�ll�, varvikkaat
Ja hattu suipukas.

KUNINGATAR.
Laps armas, miksi tuota laulua?

OPHELIA.
Niink� vain? Ei, kuulkaa, ma pyyd�n.
(Laulaa.)

Oi, impi, kylm' on kultasi,

On kylm�, tunnoton;
P��n p��ll� turve vihanta,
Jaloilla paasi on.
Oh, hoo!

KUNINGATAR.
Mut, Ophelia, --
OPHELIA.
Min� pyyd�n, kuulkaa.
(Laulaa.) Ja liinat lumivalkoiset --

(Kuningas tulee.)

KUNINGATAR.
Oi, puolisoni, katsokaa!

OPHELIA. (laulaa).

Ne peittyi kukkasiin,
Jotk' itkusilmin hautahan
Kanss' armaan laskettiin.

KUNINGAS.
Kuinka voitte, armas neiti?

OPHELIA.
Hyvin, kost' Jumala! Sanotaan, ett� huuhkain oli leipojan tyt�r.[16]
Hyv� Jumala! Tied�mme, mit� olemme, mutta emme tied�, miksi tulemme.
Jumala siunatkoon ruokanne!

KUNINGAS.
Is��ns� murehtii h�n.

OPHELIA.
Min� pyyd�n, �lk��mme siit� puhuko. Vaan kun teilt� kysyt��n mit� se
tiet��, niin vastatkaa n�in:

(Laulaa.)

On t�n��n pyh� Valentin,

Ja amull' aikaiseen
On impi alla ikkunas,
Sua pyyt�� sulhokseen.
Ja poika nousee, pukeuu,
Ov' aukee, sis��n nyt
K�y impi, mutta impen�
H�n sielt' ei l�htenyt.

KUNINGAS.
Armas Ophelia!

OPHELIA.
Toden totta, en vannoa tahdo, mutta loppu siit� tulla pit��:

(Laulaa.)

Kies'auta! Neitsyt, varjele!

Mua voi! Hyi, h�pe��!
Ne pojat ottaa, kun he voi,
Syy siit� heille j��.
Kun, -- lausui impi, -- mun viettelit,
Mun vannoit naivasi.
"Sen oisinkin, jos itse et
Ois tullut viereeni."
KUNINGAS.
Kuin kauan on h�n tuossa tilass' ollut?

OPHELIA.
Kyll� kaikki viel� hyv�ksi muuttuu; malttakaamme vaan. Mutta en voi
muuta kuin itke�, kun ajattelen, ett� he maan kylm��n poveen h�net
laskivat. Sen ma kerron veljelleni, ja nyt kiit�n teit� hyv�st�
neuvosta. Vaununi t�nne! Hyv�� y�t�, naiset! Hyv�� y�t�, naiset
ihanaiset! Hyv�� y�t�, hyv�� y�t�!

(Menee.)

KUNINGAS.
Seuratkaa, tarkkaan h�nt� vartioikaa.
(Horatio menee!)
Tuo syv�n surun myrkky� on; syyn�
On kaikkeen is�n kuolema. Ja Gertrud,
Oi, Gertrud, huomatkaa! Kun surut tulee,
Ne yksitt�in, kuin vakoojat, ei kulje,
Vaan joukossa. H�lt' is� murhattiin;
Pois l�hti poikanne, jonk' oma hurjuus
Maanpakoon saatti; kansa yllytetty
K�y pahat mieless� ja mutisee
Polonion kuolosta; ty� tuhma h�nt�
Noin salaa haudata; Ophelia raukka
On mielt� vailla, j�rjilt��n, jot' ilman
On ihminen vaan kuva, pelkk� el�in;
Ja lopuksi, ja mik� pahint' on,
Laertes salaa Ranskasta on tullut,
K�y kummeksii ja synkkiin pilviin peittyy;
Ja niit' ei puutu, jotka korvaan kuiskaa
Myrkkyist� kielt� is�n kuolemasta,
Ja jotk' ei, aineen puutteess', ep�ile
Levitt�� salakanteit' ilman syyt�
Mun henkil�st�ni. Oi, armas Gertrud!
Kuin moneen paikkaan k�yv� kuulasade
T�� liian surman mulle tuo.

(Melua ulkona.)

KUNINGATAR.
Mit' ��nt�?

(Aatelismies tulee.)

KUNINGAS.
Oville vahdit! Miss' on vartijani?
Mit' asiata?

AATELISMIES.
Turvaa etsik��tte.
Ei reunains' yli tulvaileva meri
Rajummin maita niele, kuin Laertes,
Kapinajoukon johtajana, alleen
Ly� vahdin. Rahvas h�nt� herraks kutsuu;
Ja niinkuin maailma nyt alkeess' oisi
Ja unheess' entisyys ja tapa tyhj��,
Nuo kaiken olon tukehet ja pylv��t,
He huutaa: "Vaali! Kuninkaaks Laertes!"
Ja lakit, k�det, huudot pilviin luihkaa:
"Laertes, niin, Laertes kuninkaaksi!"

KUNINGATAR.
Kuin t�ytt� kurkkuaan he tyhj�� haukkuu!
Oi, harhaan k�ytte, luihut Tanskan koirat!

(Melua ulkona.)

KUNINGAS.
Jo murretut on ovet.

(Laertes tulee sis��n, aseissa; tanskalaisia j�ljess�.)

LAERTES.
Miss' on se kuningas? -- Te ulos j��k��.

TANSKALAISET.
Ei, kaikki sis��n.

LAERTES.
Suvaitkaa, ma pyyd�n.

TANSKALAISET.
No, kyll�.

(Siirtyv�t ulkopuolelle ovea.)

LAERTES.
Kiitos! Miehitt�k�� ovi. --
Kuningas, sin� konna, anna t�nne
Mun is�ni.

KUNINGATAR.
Laertes hyv�, tyynny.

LAERTES.
Mi verta tyynt' on minussa, se soimaa
Mua �p�r�ks, is��ni verttimieheks
Ja porton merkin polttaa sive�n
Ja puhtaan �itin' otsaan.

KUNINGAS.
Miks, Laertes,
Noin raivoat kuin hiisi? -- Gertrud, anna
Sa h�nen olla; �l� yht��n pelk��:
Niin kuningasta suojaa taivaan vallat,
Ett' aikeensa kun petturi vaan huomaa,
Niin tahtons' oiti raukee. -- Sano mulle,
Laertes, miks noin raivoss' olet? -- Gertrud,
Sa anna h�nen olla. -- Haasta, mies!

LAERTES.
Miss' is�ni on?

KUNINGAS.
Kuollut.

KUNINGATAR
 H�n on syyt�n.

KUNINGAS.
Kysell� h�nen anna tarpeeksensa.

LAERTES.
Kuin kuoli h�n? En pilkkaa nyt m� karsi.
Valani hiiteen! Mustaan hornaan herruus!
Syvyyden kuiluun autuudet ja armot!
Ma kadotusta uhmaan; nyt en kysy
T�t' enk� tulevata maailmaa;
Niin, tulkoon mit� tulee, kun vaan kostaa
Is�ni t�ysin m��rin saan!

KUNINGAS.
Mik' est��?

LAERTES.
Mun tahtoni, ei muuten koko mailma;
Ja keinoni niin s��st�in k�yt�n, ett�
V�h�ll� paljon teen.

KUNINGAS.
Laertes hyv�,
Jos varmuutt' is�s kuolemasta etsit.
Pelurin hurjan lailla kostollasko
Noin tapat yst�v�n ja vihamiehen,
Niin voittajan kuin menett�j�n?

LAERTES.
En,
Vaan vihamiehet.

KUNINGAS.
Tahdotko ne tiet��?

LAERTES.
Hyville yst�ville sylin' avaan;
Kuin hell� ruovonp�rist�j� heit�
Ma verell�ni juotan.

KUNINGAS.
Nyt sa lausut
Kuin hyv� laps ja kelpo ylimys.
Ett' olen min� is�s kuoloon syyt�n
Ja sit� aivan haikeasti suren,
Se j�rjelles niin selv�ks k�y kuin p�iv�
Sun silm�llesi.

TANSKALAISET (ulkona).
Ovi auki h�lle!

LAERTES.
Mit' ��nt�? Mit�?
(Ophelia palajaa.)
Kuivaa, kuume, aivoni!
Kyynelten suolat seitsenkertaiset,
Te silmist�ni sy�k�� n�k�voima! --
Hulluutes, jumal'auta, kostan, siksi
Ett' alas meid�n vaakalauta painuu!
Laps kaunis, kev�truusu, kallis sisko!
Ophelia armas! -- Onko mahdollista,
Oi, jumalat, ett' immen nuoren j�rki
On kuoleva kuin henki vanhuksen?
On vieno lemmen luonto; vieno lempi
Se kallihimman osan olennostaan
L�hett�� rakkahansa j�ljest�.

OPHELIA (laulaa).

Avop�in h�n paarilla kannettiin;

Hei, tuulan, tuulan tee!
Ja haudall' itkuja itkettiin; --

Hyv�sti, kyyhkyseni!

LAERTES.
Jos t�ysin j�rjin vaatisit mua kostoon,
Se noin ei minuun koskisi.

OPHELIA.
Teid�n pit�� laulaa: "Maahan, maahan, laskekaatte maahan!" Oi, kuinka
se kerto sopii! Se on uskottomasta talonvoudista, joka varasti
is�nt�ns� tytt�ren.

LAERTES.
Tuo tyhjyys enemp' on kuin monet sanat.

OPHELIA.
Kas, tuossa lemmikkej�,[17] ne auttaa muistia; pyyd�n sua, armahani,
muista mua! Ja tuossa ajuruohoa, se on j�rjen l��kett�.

LAERTES. Oi, viisautta hulluudessa: j�rki ja muisto yhteydess�!

OPHELIA.
Tuossa imarretta teille, ja myrkkyjuurta; -- t�ss� karvasruohoa teille,
ja v�h�n itsellenikin; sit� sopii sunnuntaisin nimitt�� armoruohoksi.
Teid�n t�ytyy sit� v�h�n eri tavalla pit��. -- Tuossa kaunokkeja. Olisin
antanut teille hiukan orvokkeja, mutta ne kuihtuivat kaikki, kun
is�ni kuoli. Sanotaan, ett� h�n sai autuaallisen l�hd�n. (Laulaa.)
Tuo kaunokainen Robin on riemuni mun, --

LAERTES.
Oi, surun, murheen, tuskan, helvetinkin
H�n tekee vieh�tt�v�n viehke�ksi.

OPHELIA (laulaa.)

Ja eik�p� h�n palaja?

Ja eik�p� h�n palaja?
Ei, kuollut h�n on;
Mene kuolohon.
H�n ei milloinkaan palaja.

Lumivalkea parta sen,

Hius pellavankarvainen.
H�n on pois, h�n on pois!
Suru turhaa ois.
 Jumal', armoas h�llen suo!

Ja kaikille kristityille sieluille; sit� Jumalalta rukoilen.

Herran rauhaan!

(Menee.)

LAERTES.
Ah, tuota n�ittek�? Oi, Herra taivaan!

KUNINGAS.
Laertes, surus kanssa haastaa tahdon,
Sit' oikeutt' �l� kiell� multa. Mene,
Valitse jotkut parhaist' yst�vist�s,
He kuulkoot riitamme ja ratkaiskoot sen.
Jos v�lillisesti tai suoraan syyp��ks
Mun n�kev�t, niin korvaukseks sulle
Ma vallan annan, kruunun, hengen, kaikki,
Mit' omaa mulla: vaan jos syyt�n olen.
Niin tyyty� s� saat ja mielt�s malttaa,
Ett', yksin neuvoin henkes kanssa, sille
Saan sovitusta mietti�.

LAERTES.
Niin olkoon.
Mut kuolintapa, salahautaus, --
Ei miekkaa haudalla, ei kilpikuvaa,
Ei juhlamenoja, ei saattoseuraa, --
Kaikk' ��neen huutaa maasta pilviin saakka,
Ett' asiaa en heitt�� saa.

KUNINGAS.
No niin!
Ja kirves sattukohon syyllisiin.
Mua seuraa, ole hyv�.

(Menee.)

Kuudes kohtaus.

Toinen huone linnassa.

(Horatio ja palvelija tulevat.)

HORATIO.
Nuo puheilleni pyrkij�t keit' ovat?

PALVELIJA.
Merimiehi�; sanovat, ett� heill�
On teille kirjeit�.

HORATIO.
Tuo heid�t sis��n.
(Palvelija menee.)
Milt' ilman ��rilt� nyt terveisi�
Odottaa voisin, jos en Hamletilta?

(Merimiehi� tulee.)
ENS. MERIMIES.
Jumala teit� siunatkoon!

HORATIO.
Sua samoin.

ENS. MERIMIES.
Sen tekeekin H�n, jos hyv�ksi n�kee. T�ss� olisi kirje teille, hyv�
herra. Se on silt� l�hettil��lt�, jonka piti Englantiin matkustaa,
jos nimenne on Horatio, kuten minulle on sanottu.

HORATIO (lukee).
"Horatio, kun t�m�n kirjeen olet loppuun lukenut, niin toimita, ett�
n�m� miehet p��sev�t kuninkaan puheille; heill� on kirjeit� h�nelle.
Emme viel� olleet kahta p�iv�� merell� olleet, kun lujaksi varustettu
rosvolaiva rupesi meit� takaa ajamaan. Havaittuamme, ett� laivamme oli
huono purjehtimaan, ryhdyimme pakosta vastarintaan. Ottelussa iskin
kiinni heid�n laivaansa; samassa he p��stiv�t irti laivamme, ja min�
yksin j�in vangiksi. He ovat olleet laupiaita rosvoja minua kohtaan;
mutta he tiesiv�t mink� tekiv�t; min� olin heille oiva saalis. Laita,
ett� kuningas saa kirjeet, jotka h�nelle l�het�n, ja rienn� luokseni
kiireesti, niinkuin kuolemata pakenisit. Minulla on sanoja sulle
kuiskattavana, jotka saavat sinut myk�ksi, ja kuitenkin ne ovat
liiankin kevyit� asian painoon n�hden. N�m� kelpo pojat tuovat sinut
luokseni. Rosencrantz ja Gyldenstern jatkavat matkaansa Englantiin;
heist� on minulla paljon kerrottavaa sinulle. Voi hyvin!
Uskollinen yst�v�si Hamlet."

Mua seuratkaa, tien raivaan kirjeillenne,

Ja teen sen sit� kiireemmin, jott' oiti
Mun veisitte sen luokse, ken ne antoi.

(Menev�t.)

Seitsem�s kohtaus.

Toinen huone linnassa.

(Kuningas ja Laertes tulevat.)

KUNINGAS.
Nyt tuntosi kai syytt�m�ks mun my�nt��.
Ja syd�mmees mun yst�v�n� suljet.
Kun omin korvin kuullut olet, ett�
Se mies, jok' armaan is�s hengilt' otti,
Mun henke�ni v�ijyi.

LAERTES.
Selv�� tuo;
Mut miks lainvoimall' ette rangaisseet
Noin painavia hengenrikoksia,
Kun turvanne ja �lynne ja kaikki
Kehoitti siihen?

KUNINGAS.
Kahdestakin syyst�,
Jotk' ehk� sinust' ovat liian heikot,
Vaan vahvat mulle. Kuningatar, �itins',
El��pi h�nen katseistaan; ja min� --
Se onneksiko lie vai turmioksi --
Niin �itiin syd�mmin ja mielin kiinnyn,
Ett' ilman h�nt� oisin niinkuin t�hti,
Mi radaltansa luistaa. Toinen syy,
Jok' est�� mua julkisyytoksista,
On rahvaskansan suuri rakkaus h�neen;
Se suosiollaan h�nen syyns� peitt��
Ja viat k��nt�� ansioiks, kuin l�hde,
Mi kiveks muuttaa puun. N�in nuoleni,
Noin vinhaan tuuleen liian kevyin�,
Takaisin olis kaareen k��ntyneet
Ja j��neet m��r�n p��h�n sattumatta.

LAERTES.
Ja n�in ma kalliin is�n kadotin,
Ja ep�toivoon sy�sty mult' on sisar,
Jok' avuissa, -- jos mennytt� saa kiitt��, --
Ol' aikakautens' etevin ja kilpaan
Voi muita vaatia. Mut kosto tulee.

KUNINGAS.
Senvuoks �l' untas heit�. �l� luule,
Ett' ainetta niin h�ll��, kurjaa olen,
Ett' antaisin n�in huviks vaaran nyht��
Mua parrasta. Saat kohta lis�� kuulla.
Rakastin is��si, ja itse�ni
My�s rakastan; ja siit� voinet p��tt�� --
(Sanansaattaja tulee)
No, mit� nyt? --

SANANSAATTAJA.
Kirjeit� Hamletilta.
Tuo se on teille, herra kuningas,
T�� kuningattarelle.

KUNINGAS.
Hamletilta!
Ken toi ne?

SANANSAATTAJA.
Merimiehet, sanotaan;
En heit� n�hnyt. Nuo sain Claudiolta,
Ja h�n ne itse tuojalt' otti vastaan.

KUNINGAS.
Laertes, kuulla saat ne. -- J�t� meid�t.

(Sanansaattaja menee.)

(Lukee.) "Suurivaltaisin kuningas! Ilmoitan, ett� minut on alastonna

maalle laskettu teid�n valtakuntaanne. Huomenna pyyd�n luvan saada
n�hd� teid�n kuninkaalliset kasvonne; ja silloin, armollisella
suosiollanne, kerron syyn t�h�n pikaiseen ja kummalliseen palaamiseeni.
Hamlet."

Mit' on se? Liek� kaikki palanneet?

Vai petost' onko t�� ja pelkk�� tyhj��?

LAERTES.
K�s'alan tunnettenko?

KUNINGAS.
Se on h�nen.
"Alastonna", -- ja lis�yksess� tuossa
H�n sanoo: "yksin". Selvit�pp� se.

LAERTES.
Tuost' aivan h�mmennyn. Mut, tulkoon h�n!
Sairasta syd�nt�ni virvoittaa se,
Ett' el�v�n� h�lle vasten partaa
Saan sanoa: "Tuon teit sa."

KUNINGAS.
Jos niin on,
-- Ja miksi olis niin? ja miksi toisin? --
Ma saanko sua neuvoa?

LAERTES.
Sen saatte,
Jos rauhaksi vain ette neuvo.

KUNINGAS.
Rauhaks
Vain itsellesi. Jos nyt palajaa h�n, --
Ja kammoksuen matkaansa, ei tahdo
Uudestaan l�hte�, -- niin urosty�h�n
H�nt' yllyt�n, jonk' �lyni juur' keksi,
Ja jossa ilman armotta h�n sortuu;
Ja kuolemast' ei hiisku moitteen ��net,
Ei itse �iti siin� petost' arvaa,
Vaan sallimaks sen sanoo.

LAERTES.
Neuvoon suostun.
Ja sit� mieluummin, jos tehd� voitte
Mun v�likappaleeksi.

KUNINGAS.
Niinp� niin.
Kun matkall' olit, kehuttiin sua paljon
Er��st� taidosta, joss' olet oiva.
Sen kuuli Hamlet; muut sun lahjas yhteen
Niin katehelliseks ei tehneet h�nt�
Kuin t�m� yksi, jolla, mielest�ni,
On kaikkein v�hin arvo.

LAERTES.
Mik� taito?

KUNINGAS.
Vaan nauha nuorukaisen hatussa,
Mut tarpeen sekin; kevyt, norja puku
On nuorelle, n�et, mit� vanhukselle
On turkit, vaipat, jotka terveytt�
Ja arvoisuutta lis��. -- Kuukaus sitten
Ylimys Normandiast' oli t��ll�.
Ma sodass' olen n�hnyt ranskalaisen;
H�n hyvin ratsastaa; mut tuopa mies
Ol' oikein noita: satulaan h�n juuttui
Ja teki hevollaan niin kummat temput, --
Kuin yht� luontoa ja ruumist' oisi
He olleet. Kaikki toiveeni h�n voitti:
En temppua ja liikett� ma saanut
Viel' aatelleeksi, kun jo h�n sen teki.

LAERTES.
Kuin? Normandiastako?

KUNINGAS.
Niin.

LAERTES.
Lamord,
Niin totta kuin ma el�n!

KUNINGAS.
Sama mies.

LAERTES.
Ma tunnen h�net hyvin, tosiaankin
H�n kansansa on kaunistus ja helmi.

KUNINGAS.
Sinusta mielens� h�n lausui, kiitti
Niin mestarilliseksi taitoasi
Ja ahkeruuttas k�ytt�� aseita,
Etenkin miekkasinta, ett� huusi:
Katsella kelpais, vertaises jos saisit.
H�n vannoi, ett� Ranskan miekkamiehill'
Ei ole pontta, v�ist��, ei silm��,
Jos kanssas yhtyisiv�t otteluun.
Tuo puhe kateen myrkyll� nyt t�ytti
Niin Hamletin, ett' anoi vaan ja toivoi
Pikaista palaamistas, jotta saisi
Sun kanssas kilpailla. Ja t�st� seuraa, --

LAERTES.
Niin, mit� siit� seuraa, sanokaa?

KUNINGAS.
Laertes, rakastitko is��si?
Vai oletko vain pelkk� murheen kuva,
Vain muoto ilman syd�nt�?

LAERTES.
Kuin niin?

KUNINGAS.
En luule, ett'et rakastanut is��s;
Mut tied�n, ett' on rakkaus ajan lapsi,
Ja tied�n kokemuksesta, ett' aika
Voi lauhduttaa sen kipin�t ja liekit.
N�et, lemmentulen sisustass' on syd�n
Tai karsi, joka himment�� sen valon;
Ei mill��n ole aina samaa voimaa;
Kun voima liiaks paisuu, pakahtuupi
Se kyllyydest��n. Mit� tahdot tehd�,
Sun t�ytyy tehd� oiti; tahto muuttuu,
Ja sill' on syit�, esteit' yht� monta
Kuin kielt�, k�tt�, seikkaa maailmassa.
N�in on tuo t�ytymys kuin turha huokaus, --
Mi huojentaissaan tuottaa haittaa vaan.
Mut, paiseen ytimeen. Kun Hamlet palaa,
Niin mit� teet, ett' is�s potkana
Ty�ss' enemm�n kuin sanoiss' ilmestyisit?

LAERTES.
Ma kirkossakin h�lt� kaulan leikkaan.

KUNINGAS.
Ei pit�is turvapaikkaa murhaajalla.
Ei rajaa kostoll' olla. Mut, Laertes,
Jos tuota aiot, pysy kodissasi.
Kun Hamlet palaa, tulos h�llen kerron,
Ylist�� annan taitoas ja viel�
Kiillottaa sit� kiitosta, jot antoi
Tuo Ranskan mies. Sitt' yhteen teid�t viemme
Ja vedon ly�mme p�ist�nne. H�n, joka
On varomaton, luuloton ja jalo,
Ei tutki miekkoja; vain pikku temppu, --
Ja v�hin vaivoin k�rjellisen miekan
Valitset itselles, ja taito-iskull'
Is�si murhan kostat.

LAERTES.
Sen ma teen;
Ja siihen toimeen miekkan' voitelen.
M� puoskarilta nestett' ostin tuimaa,
Moist', ett�, jos vaan siihen veitses kastat
Ja verihaavan teet, ei kalliin voide,
Vaikk' ankarimmist' yrteist' alla kuun
Se tehty ois, voi kuolost' auttaa sit�,
Ken sirkamankin saapi. Tuohon myrkkyyn
Ter�ni kastan, jotta pienin naarma
Tuo kuolon h�lle.

KUNINGAS.
Tuumiapa siet��
Ja aatella, mik' aika ois ja keino
Sopivin tarkoitukseen. Tuo jos pett�is,
Ja huonot toimet aikeemme tois ilmi,
Ois paras j�tt�� koe. Toinen juoni
Siis t�ytyy varall' olla, joka auttaa,
Jos t�m� tyhjiin raukeis. Annas olla: --
Isoisen vedon ly�mme taidostanne, --
Nyt tied�n:
Kun kiista palavan ja janon tuo, --
Kivasta sit� varten ottelua, --
Ja juotavaa h�n pyyt��, pid�n h�lle
Varalla maljan; tuosta jos h�n maistaa,
Niin kaikk' on hyvin, vaikka v�ltt�isikin
H�n myrkyllisen iskus. Vait! mit' ��nt�?
(Kuningatar tulee.)
No, mit�, Gertrud?

KUNINGATAR.
 Tuska tuskaa seuraa,
Ett' astuu toinen toisen kantap�ille. --
Laertes, hukkunut on sisarenne.

LAERTES.
On hukkunut! -- Oi, mihin?

KUNINGATAR.
Raita tuolla
Jokehen kallistuupi, kuvastain
Haleita lehvi�ns� virran kalvoon;
H�n sinne kulki, sitoin kiehkuralle
Nokkoiset, liekot, orvokit ja orhot,
Joit' irstain nimin raaka paimen kutsuu,
Mut immet kainot k�mmenkukiks sanoo.
Kun virran yli kallistuvaan puuhun
Kapusi seppelt��n h�n ripustamaan,
Niin silloin taittui petollinen oksa,
Ja kiehkuroineen aaltoon itkev��n
H�n putos. V�lj� puku h�nt� hetken,
Kuin aallotarta, veden p��ll� kantoi;
H�n lauloi siin� vanhaa laulelmaansa
Ik��nkuin turmiolleen tunnotonna
Tai olentona, joka el�m��n on
Vedess� luotu. Vaan ei kauan kest�,
Ennenkuin vaatteet, raskaiks vettyneet,
Tuon lapsiraukan sulolaulelmistaan
Mutaiseen hautaan alas painavat.

LAERTES.
Voi, h�n siis hukkunut on?

KUNINGATAR.
Hukkunut.

LAERTES.
On liiaks sulla vett�, sisko parka;
Siis s��st�n itkuni. Vaan se ei auta;
Tapansa luonto pit��, mit� hyv�ns'
Sanokoon h�py. T��n kun itkun itken,
En ole en�� akka. -- Herran haltuun!
Minussa tult' on, joka lieskaks yltyis,
Mut t�m� hassumaisuus sammuttaa sen.

(Menee.)

KUNINGAS.
Menk��mme, Gertrud! T�in ja vaivoin h�lt�
Sain raivon hillityks. Nyt pelk��n, ett�
Se puhkee uudestaan. Siis seuratkaamme.

(Menev�t.)

VIIDES N�YT�S.
Ensimm�inen kohtaus.

Kirkkomaa.
(Kaksi haudankaivajaa tulee, lapio ja kirves k�dess�.)

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Saako se kristillisen hautauksen, joka ehdollaan etsii autuuttaan?

TOINEN HAUDANKAIVAJA.
Saa, sanon min�; kaiva siis vaan joutuun hauta. Kruununmies on istunut
asiassa ja harkinnut h�nelle kristillisen hautauksen.

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Kuinka se on mahdollista, jos h�n ei ole hengenvarjelukseksi hukuttanut
itse�ns�?

TOINEN HAUDANKAIVAJA.
Se niin on harkittu.

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Se on varmaankin tapahtunut "se offendendo"; toisin ei voi olla. Sill�
t�m� on pyk�l�: jos min� ehdollani itseni hukutan, niin se on tekoa, ja
teossa on kolme kohtaa, nimitt�in: teko, toimitus ja t�yt�nt�; siis,
h�n on ehdollaan hukuttanut itsens�.

TOINEN HAUDANKAIVAJA.
Ei, mutta kuulehan, hyv� virkaveli, --

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Anna minun puhua. Tuossa on vesi: no niin. Tuossa seisoo ihminen: no
niin. Jos nyt ihminen menee tuon veden luokse ja hukuttaa itsens�,
niin -- tahtokoon tai ei -- h�n menee. Huomaa se. Vaan jos vesi tulee h�nen
luoksensa ja hukuttaa h�net, niin ei h�n silloin itse hukuta itse��n.
Siis, se, joka ei ole syyp�� omaan kuolemaansa, ei ole itsens�
surmaaja.

TOINEN HAUDANKAIVAJA.
Onko siit� asetusta?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
On kuin onkin: kruununmiehen syyniasetus.

TOINEN HAUDANKAIVAJA.
Tahdotko kuulla totuuden? Jos h�n ei olisi ollut aatelisnainen, niin ei
h�n olisi kristillist� hautausta saanut.

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Niin, siin�p� se on; ja sit� pahempi, ett� isoisilla ihmisill� pit��
t�ss� maailmassa olla suurempi etuoikeus hukuttaa ja hirtt�� itsens�
kuin heid�n kristiveljill��n. Hoi, lapioni! Ei ole ket��n sen vanhempaa
aatelismiest� kuin puutarhuri, ajuri ja haudankaivaja: he pit�v�t
Aatamin ammatin kunnossa.

TOINEN HAUDANKAIVAJA.
Oliko h�n aatelismies?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
H�n oli ensim�inen aseenkantaja.
TOINEN HAUDANKAIVAJA.
Ole vait! Sit� en usko.

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Mit�? Oletko pakana? Kuinka olet raamattusi lukenut? Raamattu sanoo:
Aatami kaivoi. Voiko h�n kaivaa ilman asetta? Min� asetan eteesi toisen
kysymyksen: jos et oikein vastaa, niin katso, ett'et --

TOINEN HAUDANKAIVAJA.
Sano se.

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Ken rakentaa lujempaa kuin muurari, laivanveist�j� ja salvomies?

TOINEN HAUDANKAIVAJA.
Hirsipuuntekij�, sill� h�nen rakennuksensa kest�� kauemmin kuin
tuhatm��r� asukkaita.

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Se ei totisesti ollut tyhm� sukkeluus. Hirsipuu tekee hyv��; vaan miten
se tekee hyv��? Se tekee hyv�� niille, jotka pahoin tekev�t. Nyt teit
sin� pahoin sanoessasi, ett� hirsipuu on lujempaa tekoa kuin kirkko;
siis tekisi hirsipuu sinulle hyv��. Viel� kerran, ja joutuun!

TOINEN HAUDANKAIVAJA.
Ken rakentaa lujempaa kuin muurari, laivanveist�j� ja salvomies?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Niin, sano se, niin saat joutop�iv�n.

TOINEN HAUDANKAIVAJA.
Kyll� maarin min� sen voin sanoa.

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Joutuun siis!

TOINEN HAUDANKAIVAJA.
En, saakeli soikoon, en voi.

(Hamlet Ja Horatio tulevat et��lt�.)

ENS. HAUDANKAIVAJA.
�l� sill� kauemmin aivojasi vaivaa: tyhm�� aasia ei saa piiskallakaan
joutumaan. Mutta kun joku sinulta t�st'edes kysyy saman kysymyksen,
niin vastaa: haudankaivaja; ne rakennukset, jotka h�n rakentaa, ne
kest�v�t viimeiseen tuomioon. Kuulehan, menepp�s kapakkaan ja tuo
minulle pullo viinaa.

(Toinen haudankaivaja menee.)

ENS. HAUDANKAIVAJA (kaivaa ja laulaa).

Kun nuor' olin, lemmin ja lemmin vaan,

Se aik' oli herttainen;
Ei ollut rattoa p��ll� maan,
Jota verrata lempehen.

HAMLET.
Onko tuo mies tunnoton ty�lleen, koska laulaen hautaa kaivaa?
HORATIO.
Tottumus on karkaissut h�nen luontonsa.

HAMLET.
Niin kyll�: ty�tt�m�n k�siss� hienoin tunne.

ENS. HAUDANKAIVAJA (laulaa).

Vaan vanhuus varkain valtas mun,

Kiinn' iski kynsill��n
Ja vei mun toiseen seutuhun,
Sit' en varrota tiennytk��n.

(Heitt�� haudasta p��kallon.)

HAMLET.
Tuossakin p��kallossa on joskus kieli ollut ja laulutaito; ja kuinka
tuo lurjus m�tt�� sen maahan, ik��nkuin olisi se Kainin leukaluu,
ensimm�isen murhamiehen! Se saattaa olla jonkun valtioviisaan p��,
jolle tuo p�ll� nyt virkavaltaansa n�ytt��, miehen, joka mielell��n
olisi Jumalankin peijannut, eik� niin?

HORATIO.
Saattaa olla.

HAMLET.
Tai jonkun hovimiehen, joka voisi sanoa: "Hyv�� huomenta, armas
prinssi! Kuinka voitte, prinssi hyv�?" Se saattaa olla se ja se
armollinen herra, joka ylist�� sen ja sen armollisen herran hevosta
kerj�t�kseen sit� itselleen, eik� niin?

HORATIO.
Niin, prinssi hyv�.

HAMLET.
Niin, aivan niin. Ja nyt se on rouva Matosen hallussa, posket
kuopallaan, ja saa leuoilleen unilukkarin lapiosta. T�ss� on siev�
muutos tapahtunut, kunhan vaan meill� olisi kyky� sit� �lyt�. Senk�
vuoksi noita luita on vaivoin kasvatettu, ett� ihmiset niill� saisivat
keili� nakella? Minun luitani kivist��, kun sit� ajattelen.

ENS. HAUDANKAIVAJA (laulaa).

Ja lapio ja kirves vaan

Ja mekko liinainen
Ja hauta, johon lasketaan,
On parhaiks moisellen.

(Heitt�� haudasta toisen p��kallon.)

HAMLET.
Tuossa on toinen. Miksi se ei ole saattanut olla jonkun lakimiehen?
Miss� ovat nyt h�nen mutkansa ja juonensa, h�nen asianhaaransa,
v�lipuheensa ja konnankoukkunsa? Kuinka sallii h�n nyt, ett� tuo
raakalainen iskee h�nt� kalloon likaisella lapiolla, eik� haasta h�nt�
oikeuteen v�kivallanty�st�? Hm! -- Tuo mies oli kenties aikoinaan suuri
tilan-ostaja, jolla oli kiinnitykset, takuut, panttikirjat, p��t�kset
ja vahvistukset. Tuoko se nyt p��t�ksien p��t�s ja vahvistuksien
vahvistus, ett� h�n on saanut vahvan p��kallonsa t�yteen vahvaa multaa?
Eik� h�nen kahdenkertaiset takuumiehens� voi taata h�lle suurempaa
osaa h�nen ostomaistaan kuin kahden v�likirjan levyisen ja pituisen
maapalstan. Pelk�t h�nen maanlunastuskirjansa tuskin mahtuisivat
tuohon kirstuun, ja eik� omistajalla itsell��n pit�isi olla suurempi
tila? Mit�?

HORATIO.
Ei rahtuakaan suurempaa.

HAMLET.
Eik� p�rm�paperia tehd� lampaannahasta?

HORATIO.
Tehd��n, ja vasikannahasta my�s.

HAMLET.
Lampaita ne ovat ja vasikoita, jotka sellaisiin turvautuvat. Tahdon
puhutella tuota miest�. -- Kuules, mies! Kenen se on hauta?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Omani, herra.

(Laulaa.)

Ja hauta, johon lasketaan,

On parhaiks moisellen.

HAMLET.
Sen uskon, ett� se omasi on; panethan siin� omiasi.

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Te omianne panette, senvuoksi olisittekin omanne siihen. Mit� minuun
tulee, en pane omiani, ja kuitenkin on se omani.

HAMLET.
Omiasihan panet, kun sanot, ett� se on omasi: hauta on kuolleita eik�
el�vi� varten; siis panit omiasi.

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Sep� ihka el�v�inen valhe; sen viskaan tuoreeltaan takaisin.

HAMLET.
Kelle miehelle tuota kaivat?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
En kenellek��n miehelle.

HAMLET.
Kelle naiselle sitten?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
En naiselle liioin.

HAMLET.
Ken siihen sitten haudataan?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Er�s, joka oli nainen, vaan joka nyt on, Herran nimess�, kuollut.
HAMLET.
Mik� julkea viisastelija! Tuota t�ytyy kirjasta puhutella, muuten h�n
kompasanoillaan solmii meid�t. Totta totisesti, Horatio! n�in� kolmena
vuonna olen huomannut maailman tulleen niin rikkiviisaaksi, ett�
talonpojan varvas pyrkii hovimiehen kantap�it� niin l�helle, ett� se
repii rikki t�m�n paleltunaiset. -- Kuinka kauan olet haudankaivajana
ollut?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Kaikista vuoden p�ivist� tulin siihen virkaan ihan samana p�iv�n�,
jolloin entinen Hamlet kuninkaamme voitti Fortinbrasin.

HAMLET.
Kuinka paljon aikaa on siit�?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Ettek� sit� tied�? Sen tiet�� joka hupsukin. Se oli samana p�iv�n�,
jolloin nuori Hamlet syntyi, h�n, joka nyt on hullu ja Englantiin
l�hetetty.

HAMLET.
Todellakin! Miksi h�n Englantiin l�hetettiin?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
He, senvuoksi, ett� h�n oli hullu; siell� h�nen pit�isi saada j�rkens�
takaisin, ja jos ei h�n sit� saa, niin viisi siit� siell�.

HAMLET.
Miksi niin?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Siell� ei sit� h�ness� huomata; siell� ovat kaikki yht� hulluja
kuin h�n.

HAMLET.
Kuinka h�n tuli hulluksi?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Kummallisella tavalla, sanotaan.

HAMLET.
Miten kummallisella?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Totta totisesti, ihan sill� tavalla, ett� kadotti j�rkens�.

HAMLET.
Miss� juuri?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Juuri t��ll� Tanskassa. Olen ollut haudankaivajana t��ll�, poikana ja
miehen�, kolmekymment� vuotta.

HAMLET.
Kuinka kauan ihminen saattaa maassa maata, ennenkuin m�t�nee?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
No, jos ei h�n jo ole m�t� ennen kuoltuaan -- niinkuin niit� nykyaikoina
on monta kupansy�m��, jotka tuskin kest�v�t arkkuun panna -- niin voi h�n
s�ily� noin kahdeksan tai yhdeks�n vuotta; parkkikarvari kest�� hyvin
yhdeks�n vuotta.

HAMLET.
Miksi h�n kauemmin kuin muut?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Siksi, ett� h�nen nahkansa on ty�ss� niin parkittu, ett� se kest��
pitk�n ajan vetty�; ja tuo vesi se turmelee hiton lailla noita saakelin
ruumiita. Kas, t�ss� on p��kallo, joka on jo kolmekolmatta vuotta
maassa maannut.

HAMLET.
Kenen se oli?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Saakelin lystillisen veitikan. Kenenk� luulette sen olleen?

HAMLET.
En tied� min�.

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Lempo viek��n sit� hullunkurista riivattua! H�n kaatoi kerran
pullollisen renskaa p��ni p��lle. T�m� samainen kallo oli Yorrickin
p��kallo, kuninkaan hovinarrin.

HAMLET.
Tuoko?

ENS. HAUDANKAIVAJA.
Juuri sama.

HAMLET.
N�yt�pp�s sit�. (Ottaa p��kallon.) Voi, Yorrick parka! -- Min� tunsin
h�net, Horatio: ��rett�m�n sukkela, erinomaisen leikillinen mies; h�n
on sel�ss��n minua kantanut senkin tuhannen kertaa; ja nyt, kuinka
kuvitustani kauhistaa! mielt�ni oikein k��nt��. Tuossa riippuivat
huulet, joita olen suudellut en tied� kuinka monesti. Miss� ovat nyt
sinun kompasi, sinun kujeesi, sinun laulusi, sinun s�ken�itsev�t
kokkapuheesi, jotka saivat koko p�yt�seuran nauruun purskahtamaan? Ja
nyt eik� yht�k��n j�ljell�, jolla voisit ivata omaa irvikuvaasi?
Aivanko kutistunut? Mene nyt armon kamariin, sano h�nelle, ett� vaikka
h�n tuuman paksulta maalaisi poskensa, tuollaisen muodon h�n lopulta
saapi; koeta, saatko h�nt� nauramaan. -- Ole hyv�, Horatio, sano minulle
yksi asia.

HORATIO.
Mik�, prinssi hyv�?

HAMLET.
Luuletko, ett� Aleksanteri oli maassa tuon n�k�inen?

HORATIO.
Oli aivan.

HAMLET.
Ja haisiko noin? Hyi! (Viskaa p��kallon maahan.)
HORATIO.
Aivan noin, prinssi hyv�.

HAMLET.
Voi, Horatio, kuinka halpoihin tarkoituksiin meit� voipi k�ytt��! Eik�
voisi mielikuvitus seurata Aleksanterin jalon tomun muuttumista, kunnes
tapaisi h�net jonkun tapinrei�n tulppana?

HORATIO.
Se olisi liian tarkkaa, sellainen tarkastelu.

HAMLET.
Ei, totisesti, ei niin v�h��k��n; se ei olisi muuta kuin kaikessa
siivoudessa seurata sit� johtoa, johon todenmukaisuus viittaa;
esimerkiksi t�h�n suuntaan: Aleksanteri kuoli, Aleksanteri haudattiin,
Aleksanteri muuttui tomuksi, tomu on maata, maasta tehd��n savea,
ja miks'ei sill� savella, joksi h�n on muuttunut, voisi tukkia
oluttynnyrin suuta?

Ylev� Caesar kuoli, maaksi muuttui

Ja rei�n tukkeeks tuulta vastaan juuttui;
H�n, joka s�ik�hdytti maailmaa,
Nyt talven myrskyj� saa vastustaa!

Vait! syrj��n! -- Tuossa tulee kuningas.

(Pappeja y.m. tulee juhlasaatossa: Ophelian ruumis,

jota seuraa Laertes ja surujoukko; kuningas, kuningatar,
heid�n seuralaisensa, y.m.)

Ja kuningatar, koko hovikunta.

He ket� saattavat noin puolin menoin?
Tuo varmaan ep�toivoss' itse surmaans'
On etsinyt. H�n s��tyhenki oli.
Nyt piiloon hetkeks, tarkkaamaan.

(Vet�ytyy Horation kanssa syrj��n.)

LAERTES.
Ja mit�
Menoja muita?

HAMLET.
Tuo se on Laertes,
Ylev� nuorukainen; tarkkaa!

LAERTES.
Mit�
Menoja muita?

PAPPI.
Hautajaiset teimme
Niin komeiksi kuin voimme; kuolintapa
Ol' ep�ilt�v�; jos ei mahtik�sky
Ois j�rjestyst� muuttanut, h�n maata
Ois saanut vihkim�tt�m�ss� maassa
Viimeiseen p�iv��n; rukousten sijaan
Ois piit�, soraa, santaa peitteeks sy�sty:
Nyt on h�n neitseellisen seppeleens�
Ja kukkasia tielleen, hautakellot
Ja juhlasaaton saanut.

LAERTES.
Ja siin�k� on kaikki?

PAPPI.
Siin� kaikki.
Se hautajaisten h�v�istyst� oisi,
Jos sielunmessun sais h�n niinkuin rauhass'
Erinneet henget.

LAERTES.
Hautaan h�net pankaa!
Povesta puhtaast', ihanasta nouskoot
Hele�t orvokit! -- Sa, saita pappi,
Tulessa parut, siskoni kun enkel'
On Luojan luona.

HAMLET.
Mit�! Opheliako?

KUNINGATAR.
Suloista suloiselle! Hyv�sti!
(Kylv�� kukkasia.)
Sua Hamletini puolisoksi toivoin;
Koristaa aioin morsiusvuodettas,
En n�in sun hautaas peitt��, armas impi.

LAERTES.
Oi, kolme kertaa kymmenitt�in tulkoon
Kirous kolmikertainen sen p��h�n,
Jonk' ilkity�t sun kirkkaan j�rkes ry�sti! --
Heretk�� multaa luomasta, siks kunnes
H�nt' olen viel� kerran syleillyt.
(Juoksee hautaan.)
Nyt mullan peittoon el�v� ja kuollut!
Ja kumpu luokaa vuoreks korkeammaks
Kuin vanha Pelion ja sinert�v�
Olympon huippu!

HAMLET (astuu esiin).

Ken se, jonka murhe!
Noin p�yhkeilee, ja jonka tuskanhuuto
Lumoopi t�hdet, ett� seisahtuvat
Ja pelj�styen kuuntelevat? T�ss�
On Tanskan Hamlet.

(Juoksee hautaan.)

LAERTES.
Perik��n sun horna!

(Painii h�nen kanssaan.)

HAMLET.
Et kauniisti sa rukoillut. Ma pyyd�n,
Pois kurkustani sormes hellit�;
N�et, vaikk'en ole kiukkuinen ja hurja,
Minussa sent��n vaarallist' on hiukan,
Jot' ois paras karttaa sun. Pois k�tes!

KUNINGAS.
Erottakaa nuo miehet.

KUNINGATAR.
Hamlet! Hamlet!

KAIKKI.
Oi, hyv�t herrat, --

HORATIO.
Tyyntyk��tte, prinssi!

(Muutamat seuralaisista erottavat heid�t;

he astuvat ulos haudasta.)

HAMLET.
Tuost' ottelen niin kauan h�nen kanssaan,
Kuin r�pytt�� voin silm�luomiani.

KUNINGATAR.
Mist', armas poika?

HAMLET.
Opheliaa lemmin.
Ei sadantuhannenkaan veljen lemmet
Kaikk' yhteens� mun rakkauteni m��r��
Voi vastata. -- Mit' aiot hyv�ksens�
Nyt tehd�?

KUNINGAS.
H�n on j�rjilt��n, Laertes.

KUNINGATAR.
Heretk��, Herran t�hden!

HAMLET.
Hitto olkoon!
Mit' aiot tehd�? Sano! Itke�k�?
Tapella? paastota? vai tukkaas raastaa?
Nil-virran juoda? niell� j�ttiliskon?
Min olen my�t�. -- Parkumaanko tulit?
Hypitk� hautaan kiusan? El�v�lt�
Jos aiot hautaantua h�nen kanssaan,
Niin min� my�skin. Vuoristako haastat?
Tuhannen tuhat auran-alaa anna
P��llemme luoda, kunnes kohoo kumpu
Tuliseen ilmakeh��n, ja sen rinnall'
On Ossa vaan kuin ruuppa! Sa jos kerskaat,
Niin kerskaan min�kin.

KUNINGATAR.
Tuo hulluutt' on.
Noin hetken raivoo h�n, mut pian lauhtuu
Ja lep�� raukeena kuin naaraskyyhky,
Kun poikasparin kullankarvaisen
Se hautonut on eloon.
HAMLET.
Kuulkaa, herra;
Mi syyn�, ett� n�in mua kohtelette?
Teit' aina rakastin. Mut mit� siit�!
Vaikk' koittais Herkuleskin parastaan,
Ain' ulvoo koira, naukuu kissa vaan.

(Menee.)

KUNINGAS.
Horatio hyv�, vaari h�nest' ota. --
(Horatio menee.)
(Laerteelle.) Tuo eilis-illan puhe vahvistakoon
Sun malttamustas; heti toimeen k�ymme. --
Pojalles vahti laita, hyv� Gertrud.
El�v�n patsaan saakoon t�m� hauta.
Me kohta levollisen hetken saamme;
Siks k�rsim�ll� kaikki kantakaamme.

(Menev�t.)

Toinen kohtaus.

Sali linnassa.
(Hamlet ja Horatio tulevat.)

HAMLET.
Sen verran siit�. Toiseen kohtaan nyt; --
Viel' onko muistissasi kaikki seikat?

HORATIO.
Niit' enk� muistaisi ma, prinssi hyv�?

HAMLET.
Syd�mmess�ni taiston tapaist' oli,
En saanut unta; pahemp' oli olla
Kuin kapinoivan jalkapuussa. Nopsaan, --
Ja kiitos nopsuuden, se osoittaapi
Ett' usein varomattomuus on hy�dyks,
Kun syv�t tuumat raukee; siit� n�emme,
Ett' aikehemme Luoja muovaileepi,
Jos kuinka niit� telsommekin, --

HORATIO.
Varmaan.

HAMLET.
Kojusta riensin,
Lev�tti yll�; pime�ss� heit�
Hapuillen etsin; l�ysin mit� hain;
Paketin sieppasin ja hiljaa hiivin
Taas huoneeseeni. Tuosta rohkaistunna
Pelossa tavat unhotin ja mursin
Kuninkaan kirjeen auki. Mit� n�in? --
Oi, kuningas, sa konna! -- Suoran k�skyn,
Monilla eri syill� h�ystetyn,
Jotk' etuj' Englannin ja Tanskan koski, --
Ja, huh! kuin hirmuista, jos eloon j�isin! --
Ett' oiti, n�hty� ja viipym�tt�, --
Ei kirveen hiomiseen aikaa suotu, --
Mun p��ni poikki ly�t�is.

HORATIO.
Mit� kuulen?

HAMLET.
Tuoss' ompi k�sky; lue, jahka joudat.
Tahdotko kuulla, mit� sitten tein?

HORATIO.
Niin, kertokaa, ma pyyd�n.

HAMLET.
N�in kiedottuna konnanpauloihin, --
Ajuni viel� proloogiin ei p��ssyt,
Kun alkoivat jo n�ytelm�n, -- ma istuin,
Tein uuden k�skyn, kirjoitin sen puhtaaks.
Kuin muutkin valtaviisaat pidin muinoin
K�s'alan kauniin halpana ja koitin
Unohtaa koko taidon; vaan nyt oli
Se oiva hy�dyks. Tahdotko sa tiet��,
Kuin kirjoitin ma?

HORATIO.
Tahdon, prinssi hyv�.

HAMLET.
Kiivaimman vaatimuksen kuninkaalta, --
Jos Englanti on taattu l��nil�inen,
Jos rakkaus heid�n v�lill�ns� kukkii
Kuin palmupuu, jos rauhan t�hk�seppel
On yst�vyyden v�litteen� heill�,
Ja aasin kuorman muita jos'ia, --
Ett', t�m�n n�hty��n ja luettuaan,
Arvelematta h�n ja oiti tuojain
P��t poikki ly�tt�is, ilman ripityst�
Ja armoa.

HORATIO.
Kuin sinettiin sen saitte?

HAMLET.
Niin, sekin oli Luojan sallimaa:
Is�ni sinetti mull' oli my�t�,
Joss' ompi Tanskan vaakuna. Nyt kirjeen
Tuon toisen muotoon taitoin, varustin sen
Nimell�, lukitsin ja paikoillensa
Taas vein sen. Vaihdokast' ei tunnettu.
Niin huomis-aamuna ol' ottelumme,
Ja mit� sitten seurasi, sen tied�t.

HORATIO.
N�in Rosencrantz ja Gyldenstern saa surman.

HAMLET.
Niin, miksi pyrkiv�t he t�h�n toimeen?
He eiv�t tuntoani vaivaa: kuoppaan
He putosivat omaan kaivamaansa.
Kun suuret ottelee, ei kehnon hyv�
Tulisten miekantutkaimien v�liin
P��t�ns� pist��.

HORATIO.
Mik� kuningas!

HAMLET.
Kuin luulet, onko aikani nyt tullut?
Is�ni murhas, �itini h�n raiskas;
H�n kuninkuuden toiveet multa ry�sti;
H�n omaa henke�ni ansaan pyysi
Noin kavalasti. -- Soimaisiko tunto,
Jos h�lle kostais k�si t��? Ja eik�
Kirottu synti antaa kauemmin
Tuon ruumiinmadon j�yt�� sisustaamme?

HORATIO.
H�n pian Englannist' on tiedon saapa,
Kuink' ovat toimet siell� p��ttyneet.

HAMLET.
Niin kyll�; mutta mun on v�liaika;
Ja hetken laskuty� on ihmis-elo.
Se vaan mua huolettaa, Horatio hyv�,
Ett' olen Laertesta loukannut;
N�et, h�nen asiansa mulle n�ytt��
Omani kuvan. Anteeks tahdon pyyt��;
Mut h�nen tuskiensa korska kuohu
Noin hurjaan intoon sai mun.

HORATIO.
Vait! Ken tulee?

(Osrick tulee.)

OSRICK.
Terve tultuanne, teid�n armonne, takaisin Tanskaan!

HAMLET.
Kiit�n n�yrimm�sti. -- Tunnetko tuota vesik�rp�st�?

HORATIO.
En, hyv� prinssi.

HAMLET.
Sit� rikkaampi olet armosta, sill� rikos on tuntea h�nt�. H�nell� on
paljon maata, viljavaa maata; kun el�in tulee el�inten k�skij�ksi,
niin muutetaan h�nen seimens� kuninkaan ruokap�yt��n. H�n on naakka,
vaan niinkuin sanoin, ylen rikas lantatavarasta.

OSRICK.
Armahin prinssi, jos teid�n armonne joutaa kuulemaan, olisi minulla
teille pieni ilmoitus kuninkaalta.

HAMLET.
Panen kaikki henkeni voimat sen kuulemiseen.[18] Teid�n lakkinne ei ole
paikoillaan; sen paikka on p��ss�.

OSRICK.
Kiitoksia, teid�n armonne, nyt on sangen l�mmin.

HAMLET.
Ei, uskokaa pois, nyt on sangen kylm�; tuuli on pohjoisessa.

OSRICK.
Tavallisen kylm�, niin tosiaankin.

HAMLET.
Mutta minusta on nyt kuitenkin sangen vari ja l�mmin, minun luonnolleni.

OSRICK.
Suurimmassa m��r�ss�, teid�n armonne; sangen vari nyt on, -- niinkuin -- en
voi sanoa kuin. -- Mutta, prinssi hyv�, h�nen majesteettinsa on k�skenyt
minua ilmoittamaan teille, ett� h�n on ly�nyt suuren vedon teid�n
p��st�nne. Hyv� herra, asia on n�in --

HAMLET.
Muistakaa, olkaa niin hyv�, --

(Hamlet pakottaa h�nt� panemaan lakin p��h�ns�.)

OSRICK.
Ei, toden totta, katson vaan omaa mukavuuttani, jos suvaitsette. Hyv�
prinssi, t�nne on �skett�in tullut hoviin Laertes; uskokaa minua, t�ysi
ritari, mainioimmilla omituisuuksilla varustettu, hieno k�yt�s ja
loistava ulkomuoto; puhuaksemme h�nest� aistikkaasti, on h�n kaikkien
ritaristapojen mallikartta ja aikataulu, sill� h�ness� l�yd�tte
yhdistettyn� kaikki, mit� ylimys konsanaan toivoisi n�hd�.

HAMLET.
Teid�n kuvauksestanne h�n ei laisinkaan tule vahingolle; vaikka kyll�
tied�n, ett�, jos h�nest� kalukirjaa pit�isimme, se panisi muistonkin
laskutaidon py�r�lle ja vaaruisi sinne t�nne h�nen nopean lentonsa
vuoksi. Mutta, t�ydellisen ylistyksen nimess�, luulen h�nen olevan
sangen laajalaatuisen hengen ja h�nen n�kym�tt�m�n taitonsa niin
harvinaista ja kallista lajia, ett�, puhuakseni totuuden kielt�, h�nen
vertaisensa on vaan h�nen peilins�, ja joka pyrkii h�nt� seuraamaan,
on h�nen varjonsa, ei mit��n muuta.

OSRICK.
Teid�n armonne arvostelee h�nt� sangen nuhteettomasti.

HAMLET.
Mutta asia, hyv� herra? Miksi tuota ylimyst� sokaisemme karkealla
hengell�mme?

OSRICK.
Mit�, prinssi hyv�?

HORATIO.
Eik� ole mahdollista muunlaisella puheella ymm�rt�� toisiansa? -- Te,
herra, varmaankin voinette?

HAMLET.
Mik� tarkoitus, kun tuon aatelismiehen mainitsitte?
OSRICK.
Laerteenko?

HORATIO.
H�nen kukkaronsa on jo tyhj�: kaikki kultaiset sanat on kulutettu.

HAMLET.
Niin, juuri h�net.

OSRICK.
Tied�n, ett'ette ole tiet�m�t�n --

HAMLET.
Hyv�, jos sen tiet�isitte; vaikka totta puhuen, se tietonne ei minua
suuresti kunnioittaisi. -- No, hyv�.

OSRICK.
Ette ole tiet�m�t�n, kuinka erinomainen Laertes on --

HAMLET.
Sit� en rohkene my�nt��, jotta en v�itt�isi itse�ni h�nen
vertaisekseen; toista oikein tunteakseen t�ytyy tuntea oma itsens�.

OSRICK.
Tarkoitan aseen k�ytt�misess�; tunnustuksesta p��tt�en, jota h�nelle
my�nnet��n, h�n on siin� taidossa verraton.

HAMLET.
Mit� asetta h�n k�ytt��?

OSRICK.
Miekkaa ja kalpaa.

HAMLET.
Siin�h�n kaksi asetta; mut olkoon menneeksi.

OSRICK.
Kuningas on h�nen kanssaan ly�nyt vetoa kuusi Barbarian oritta, jota
vastaan h�n on pannut kaupalle kuusi Ranskan miekkaa ynn� tarpeineen,
niinkuin suoliv�ineen, olkav�ineen y.m. Kolmet noista valjaista
ovat todellakin sangen suloiset silmille, sangen sopivat kahvoihin,
valjaat mit� maukkaimmat ja sangen jaloa aatetta.

HAMLET.
Mit� te valjaiksi nimit�tte?

HORATIO.
Tiesin kyll� teid�n kaipaavanne selityksi� tullaksenne asian perille.

OSRICK.
Valjaat, hyv� prinssi, ovat yht� kuin olkavy�t.

HAMLET.
Se sana olisi ollut asianmukainen, jos voisimme kantaa tykki�
kupeellamme; siksi olkoon olkavy�t kyll�ksi. Vaan eteenp�in: kuutta
Barbarian oritta vastaan kuusi Ranskan miekkaa tarpeineen sek� kolmet
jaloaatteiset valjaat. Sep� ranskalainen veto tanskalaista vastaan!
Miksi tuo on pantu kaupalle, kuten te sit� nimit�tte?
OSRICK.
Kuningas, n�ette, on pannut vetoa, n�ette, ett� kahdessatoista
hy�kk�yksess� h�nen ja teid�n v�lill�nne h�n ei ehdi kolmea iskua
edelle; h�n on pannut kaksitoista yhdeks�� vastaan; koetus olisi suoraa
p��t� teht�v�, jos teid�n armonne suvaitsee vastata asiasta.

HAMLET.
Mit�, jos min� vastaan kielt�m�ll�?

OSRICK.
Tarkoitin sanoa, jos teid�n armonne tahtoo panna oman persoonansa
koetukselle.

HAMLET.
Min� k�yskelen t��ll� salissa; jos h�nen majesteettinsa suvaitsee, niin
on nyt se p�iv�n aika, jolloin lev�hd�n. Toimittakaa miekkoja; jos
nuorta ritaria haluttaa ja kuningas pysyy p��t�ksess��n, niin tahdon ma
voittaa h�nen puolestaan, jos voin; jos en, niin minulle siit� ei muuta
j�� kuin h�pe� ja ylim��r�iset iskut.

OSRICK.
Toimitanko h�nelle asian n�ill� sanoilla?

HAMLET.
Niin, siihen suuntaan; koristukset voitte panna omasta p��st�.

OSRICK.
Sulkeun n�yrimm�sti teid�n armonne suosioon.

HAMLET.
Samoin, samoin. (Osrick menee.) -- H�n tekee oikein, kun itse puolestaan
puhuu, muuten ei yksik��n kieli h�nen t�htens� liikahtaisi.

HORATIO.
Se hyypp� juoksi pes�st��n munankuori p��ss�.

HAMLET.
H�n kursasteli �itins� rintoja, jo ennenkuin imi niit�. N�in on h�n --
ja moni muukin samaa parvea, johon meid�n kurja aikakautemme on niin
narrimaisesti ihastunut, -- vain oppinut ajan k�yt�sparren ja
pintapuolisen puhetavan, jonkinlaisen kuohuvan sekasotkun, joka
auttaa heit� kaikkein tyhmimmiss� ja sukkelimmissa keskusteluissa;
mutta puhallappa niihin koetteeksi, niin r�j�ht�v�t vesikellot rikki.

(Er�s hovimies tulee.)

HOVIMIES.
Herra prinssi, h�nen majesteettinsa l�hetti teille terveisi� nuoren
Osrickin kautta, joka toi takaisin sen sanoman, ett� te odotatte h�nt�
t��ll� salissa. H�n l�hetti minut kysym��n, oletteko yh� viel� halukas
miekkailemaan Laerteen kanssa vai tahdotteko viivytyst�.

HAMLET.
Pysyn lujana p��t�ksiss�ni; ne noudattavat kuninkaan mielt�. Jos h�nen
sopii, niin sopii minunkin, nyt tai milloin hyv�ns� toiste, sill�
ehdolla, ett� olen niin taipuva kuin nyt.

HOVIMIES.
Kuningas, kuningatar ja kaikki ovat tulossa t�nne.

HAMLET.
Hyv�!

HOVIMIES.
Kuningatar toivoo, ett� Laerteelle sanoisitte jonkun yst�v�llisen
sanan, ennenkuin taisteluun ryhdytte.

HAMLET.
H�nen neuvonsa on hyv�.

(Hovimies menee.)

HORATIO.
Te hukkaatte, prinssi hyv�, t�m�n vedon.

HAMLET.
Sit� en usko. Siit� aikain, kun h�n Ranskanmaalle l�hti, olen k�ytt�nyt
yht�mittaista harjoitusta; min� voitan t�m�n ep�tasaisen vedon. Mutta
et usko, kuinka tuskaiselta tuntuu t�ss� syd�mmen kohdalla; vaan se ei
tied� mit��n.

HORATIO.
�lk�� sit� sanoko, prinssi hyv�.

HAMLET.
Pelkk�� lorua! Se on vaan jonkunlainen paha aavistus, joka, kenties,
naista huolestuttaisi.

HORATIO.
Jos luontonne jotakin kammoo, niin noudattakaa sit�. Min� peruutan
heid�n tulonsa ja sanon, ett'ei teill� ole halua.

HAMLET.
�l� ollenkaan; min� halveksin taikoja. Varpusenkin putoaminen on
erityinen Luojan sallimus. Jos se nyt tapahtuu, niin se ei tapahdu
vasta; jos ei se vasta tapahdu, niin tapahtuu se nyt; jos ei se nyt
tapahdu, niin tapahtuu se kuitenkin vasta. Valmiina oleminen on
p��asia. Koska ei kenellek��n j�� hy�ty� siit�, mit� h�n j�lkeens�
j�tt��, niin mit�p� siit�, vaikka h�n sen ennen aikojaankin j�tt��.
-- Tulkoon mit� tulee.

(Kuningas, kuningatar, Laertes, hoviherroja,

Osrick ja palvelijoita, kantaen miekkoja, tulee.)

KUNINGAS.
Tule, Hamlet, t�m�n k�den sulle annan.

(Kuningas laskee Laerteen k�den Hamletin k�teen.)

HAMLET.
Anteeks suokaa: v��rin teille tein;
Mut anteeks, nimess' aateluutenne!
T�� seura t�ss� tiet��, ja kai tekin
Olette kuullut, ett� raskas synkkyys
Rasittaa mielt�ni. Mit' olen tehnyt,
Mi teiss� syd�nt', arvoa ja tunnett'
On loukannut, sen hullunty�ksi v�it�n.
Laertestako Hamlet loukkais? Ei!
Jos Hamlet joutunut on suunniltansa
Ja, mielt� vailla, Laertesta loukkaa,
Niin sit' ei Hamlet tee, sen kielt�� Hamlet.
Ken siis sen tekee? Hulluus. Jos niin on,
Niin loukattua puolt' on Hamlet itse
Ja hulluus Hamlet-raukan vihamies.
Siis, aikeitteni pahuuden kun kiell�n
N�in kaikkein kuullen, tekin jalomielin
Julistakaa sen verran minut vapaaks,
Ett' ilmaan ammuin nuoleni ja veljeen
Sill' osasin.

LAERTES.
Syd�nt� tyydytt�� se,
Joll' enimm�n t�ss' onkin syyt� kostoon.
Mut luja olen kunniani suhteen;
Se sopimust' ei salli, kunnes vanhat
Ja kunnokkaiksi tietyt tuomarit
Takaavat, ettei rauhanteko tahraa
Mun mainettain. Siks yst�vyyten�
Taritun yst�vyytenne ma pid�n,
Ja sit' en loukkaa.

HAMLET.
Hyv�. Rohkein mielin
Nyt t�st� veikan vedost' ottelen. --
Hoi, s�il�t t�nne!

LAERTES.
Joutuun! Yksi mulle.

HAMLET.
Min' olen s�il�n�nne: j�ykkyyteeni
Kuvastuu taitonne niin kirkkahasti
Kuin t�hti synkk��n y�h�n.

LAERTES.
Pilkkaattenko?

HAMLET.
En, kautta t�m�n k�den!

KUNINGAS.
Miekat, Osrick!
Te tunnettenko vedon, Hamlet lanko?

HAMLET.
Kyll', aivan hyvin. Teid�n armonne
On etuvoitteen suonut heikommalle.

KUNINGAS.
Sit' en ma pelk��, tunnenhan ma teid�t;
H�n tottuneemp' on, senvuoks meill' on etu.

LAERTES.
T�� liian raskas ompi; n�yt� toinen.

HAMLET.
T�� hyv� mulle. Yht� pitk�t kai
N�� miekat ovat?

OSRICK.
Ovat, prinssi hyv�.

(He valmistauvat taisteloon.)

KUNINGAS.
Pikarit laske p�yd�lle. -- Jos Hamlet
Ens' iskulla tai toisell' oikein osaa
Tai kolmannella kerrall' iskuun vastaa,
Niin kaikki tornin tykit laukaiskaa;
Kuningas juopi muistoks Hamletin
Ja maljaan viskaa helmen kallihimman,
Kuin mit� nelj�n kuninkahan ajall'
On Tanskan kruunuss' ollut. Malja t�nne!
Ja rummut ilmoittakoot torville
Ja torvet tykkijunkkareille tuolla
Ja tykit taivaille ja taivaat maalle:
"Kuningas Hamletin juo maljan!" -- Toimeen! --
Te, tuomarit, nyt tyystin tarkatkaa.

HAMLET.
Kas niin!

LAERTES.
No hyv�!

(Taistelevat.)

HAMLET.
Yks.

LAERTES.
Ei!

HAMLET.
Tuomitkaa.

OSRICK.
Se selv�st' osui.

LAERTES.
Hyv�! -- Viel� kerran.

KUNINGAS.
Seis! Viini�! T��, Hamlet, sun on helmes;
Nyt maljas juon. -- Vie h�lle pikari.

(Torventoitotuksia ja tykinlaukauksia ulkoa.)

HAMLET.
Viel' yksi ottelu; pois viini siksi.
Kas niin!
(Taistelevat.)
Taas osui; vai mit' arvelette?

LAERTES.
Se koski, min� my�nn�n.

KUNINGAS.
Hamlet voittaa.

KUNINGATAR.
Lihava on h�n, ahdashenkinen. --
Tuoss', ota liina, Hamlet, otsaas pyyhi.
Nyt kuningatar juo sun maljas, Hamlet.

HAMLET.
Hyv�inen �iti!

KUNINGAS.
Gertrud, �l� juo.

KUNINGATAR.
Ma tahdon, puolisoni; sallikaa se.

KUNINGAS (syrj��n).
Se oli myrkky�! Nyt my�h�ist' on.

HAMLET.
En viel� tohdi juoda, �iti; -- kohta.

KUNINGATAR.
K�y t�nne, ett� pyyhin kasvojasi.

LAERTES.
Nyt, kuningas, min' osaan.

KUNINGAS.
Sit' en usko.

LAERTES (syrj��n).
Mut tuo on melkein tuntoani vastaan.

HAMLET.
Nyt kolmas kerta! Te vaan leikitte;
Ma pyyd�n, hy�k�tk��tte t�ysin voimin.
Mua pilkkananne pid�tte, ma pelk��n.

LAERTES.
Vai niin? No, tulkaa.

(Taistelevat.)

OSRICK.
Kumpikaan ei osaa.

LAERTES.
Nyt varuillanne!

(Laertes haavoittaa Hamletia tappelun riehunnassa he

vaihettavat miekkoja ja Hamlet haavoittaa Laerteen.)

KUNINGAS.
Erottakaa heid�t;
He kiihkoon joutuvat.
HAMLET.
Ei, viel� kerta!

(Kuningatar vaipuu maahan.)

OSRICK.
Apua kuningattarelle! -- Seis!

HORATIO.
Veriss� kumpikin! -- Kuin voitte, prinssit?

OSRICK.
Kuin voitte, Laertes?

LAERTES.
Kuin kurppa ansassa, jonk' itse tein;
Ma syyst� omaan petokseeni sorrun.

HAMLET.
Kuin ompi kuningattaren?

KUNINGAS.
H�n py�rtyi,
Kun n�ki teid�n verta vuotavan.

KUNINGATAR.
Ei, juoma, juoma! -- Rakas Hamletini!
Tuo juoma, juoma, -- olen myrkytetty.

HAMLET.
Oi, ilkity�t�! -- Ovet sulkekaa.
Petosta! Saattakaa se ilmi.

(Laertes kaatuu.)

LAERTES.
T�ss' on se. Hamlet, murhattu sa olet;
Ei parhaat l��kkeet pelastaa sua voi;
Ei puolta tiimaa elonaikaa sulla.
K�dess�s ilkiase myrkytetty
On ehj�k�rkisen�. Konnanty�ni
Mua kohtas itse�ni; t�ss� makaan,
Enk' ik��n nouse. Myrkky� sai �itis.
En jaksa enemp��. Syy kuninkaan.

HAMLET.
My�s k�rki myrkytetty!
Siis, myrkky, toimees!

(Pist�� kuningasta.)

KAIKKI.
Petosta! petosta!

KUNINGAS.
Avuksi, yst�v�t! ma sain vaan naarman.

HAMLET.
Kirottu sukurutsa, verikoira,
Juo pohjaan juomas! -- T�ss�k� se helmi?
Nyt �iti�ni seuraa.

(Kuningas kuolee.)

LAERTES.
Oikein h�lle:
H�n itse myrkyn laittoi. -- Jalo Hamlet,
Nyt anteeks-antamusta vaihtakaamme:
Mun ja mun is�ni veri �lk��n tulko
Sun p��lles ja mun p��llen' �lk��n sinun!

(Kuolee.)

HAMLET.
Sua Jumal' armahtakoon! Sua seuraan.
Horatio, ma kuolen. -- Kuningatar.
Hyv�sti, onneton! -- Te, jotka t�t�
Vavisten kalvakkaina katselette,
Te kuulijat ja myk�t katselijat,
Jos mull' ois aikaa, -- mutta kuolon herrall'
On tuima kiire, -- kertoisin ma teille, --
Mut j��k��n tuo. -- Horatio, ma kuolen;
Sa eloon j��t. Oi! kerro maailmalle
Tekoni oikein.

HORATIO.
�lk�� luulko. Olen
Enemm�n Rooman mies kuin tanskalainen; ..��'�'�.
T�ss' ompi tilkka viel�.

HAMLET.
Mies jos olet,
Pikari t�nne, jumal'auta, joutuun; --
Horatio hyv�, kurjan maineen j�t�n
Ma j�lkeeni, jos kaikki salaan j��pi.
Jos milloinkaan mua rakastanut olet;
Niin heit� hetkeks taivaan autuudet,
J�� t�h�n kolkkoon, kurjaan maailmahan
Mun vaiheitani kertomaan.
(Marssi kuuluu et��lt�; laukauksia ulkoa.)
Haa! mik�
Sotainen melu?

OSRICK.
Nuori Fortinbras,
Mi voittajana palaa Puolasta,
Englannin l�hettil�it' ammunnalla
Nyt tervehtii.

HAMLET.
Horatio, ma kuolen;
Tuo tuima myrkky salpaa hengen multa.
L�hettil�it' en en�� kuulla ehdi;
Mut Fortinbras, sen ennustan, saa kruunun;
H�nt' ��nest�n ma kuolevana; kerro
Se h�lle ynn� kaikki sattumukset,
Jotk' ovat tehneet -- Loppu salaisuutta.
 (Kuolee.)

HORATIO.
Nyt murtui jalo syd�n. -- Hyv�� y�t�,
Sa armas prinssi! Enkelien joukot
Sinua rauhan maahan laulakoot! --
Miks t��ll� rummut soivat?

(Marssi ulkoa.)

(Fortinbras, englantilainen l�hetyskunta

ynn� muita tulee sis��n.)

FORTINBRAS.
Mit� t�m�?

HORATIO.
Mit' etsitte? Jos jotain kauheata
Tai h�mm�stytt�v��, sen t��ll� n�ette.

FORTINBRAS.
Tuo tappo huutaa murhaa. -- Korska kuolo,
Mik' on nyt juhla ikiluolissasi,
Kun yhdell' iskull' olet surmaan sy�ssyt
Noin monta ruhtinasta?

ENS. L�HETTIL�S.
Hirmun�k�!
Sanamme Englannist' on liian my�h�;
Ne korvat ovat kuurot, joille tiedon
Nyt tuomme, ett� t�ytetty on k�sky
Ja Rosencrantz ja Gyldenstern kuolleet.
Ken meit� kiitt��?

HORATIO.
H�nen kielens' ei,
Vaikk' eloss' oiskin h�n ja kiitt�� voisi;
H�n heit' ei tappaa k�skenyt. Mut koska
Olette t�h�n verisaunaan tulleet,
Te Puolan sodasta, te Englannista,
Niin k�skek��tte, ett� n�m� ruumiit
Lavalle kaikkein n�ht�viksi pannaan,
Ja kertoa mun suokaa maailmalle
Kuin kaikki tapahtui: niin kuulla saatte
Julmista, luonnottomist' ilkit�ist�,
Satunnan johteista, miestaposta,
Viekkaasta pakkomurhasta ja lopuks
Petoksen hankkeista, jotk' ilmaan raukes
Ja keksij�t��n kohtas: toden mukaan
Tuon kaiken kerron.

FORTINBRAS.
Kuulemahan joutuun!
Kaikk' ylh�isimm�t kokoon kutsukaa.
Ma itse surull' onneani halaan;
Vanhuuden oikeus mull' on t�h�n maahan,
Jot' etuni nyt valvomaan mua vaatii.
HORATIO.
My�s siit� kerron h�nen k�skyst�ns�,
Jonk' ��ni vet�� muita puolelleen.
Mut joutuun toimeen, ettei hurjat mielet
Sais aikaa uusiin juoniin, vehkeisiin
Ja sekasortoon.

FORTINBRAS.
P��llikk�� nelj�
Lavalle Hamletia kantakoon
Kuin sotilasta. Kuninkaana varmaan
Kuninkaan tavall' ois h�n menetellyt.
Sotaiset soitannot ja sotamenot,
H�nt' ylistellen, saattoon liittyk��t.
Pois ruumiit! -- Sotakent�ll' omiaan
Tuo n�ky on, mut t�ss� loukkaa vaan.
Nyt tykkein soida antakaa.

(Menev�t, kantaen pois ruumiita, tykist�n laukaus kuuluu sen j�lkeen.)

SELITYKSI�:

[1] _Tuo kostea, Neptunin vallan perus_. Tarkoittaa kuuta, joka

ik��nkuin vet�� puoleensa vett� ja josta meren luode ja vuoksi riippuu.

[2] _Tule, lintu, tule_. Tavallinen mets�styshuuto, jolla jahtihaukkoja

kutsuttiin takaisin.

[3] _Olette kalakauppias_. Fishmonger (kalakauppias) melkein

sama-��ninen kuin fleshmonger (parittaja). Hamletin vastauksissa on
usein joku peitetty tarkoitus, jota h�nen puhekumppaninsa ei huomaa,
vaan luulee hulluudeksi. T�ss�kin saattaa olla salattu tarkoitus.

[4] _Sill� jos aurinko -- -- suutelee -- _. Arvellaan, ett� Hamlet lukee

tai on lukevinaan n�m� sanat kirjasta.

[5] _T�m� ilkkuva konna_. Hamletin luullaan lukevan Juvenalin

kymmenett� satiiria, jossa on samanlainen kuvaus vanhuksien
heikkouksista.

[6] _Hiljan tapahtuneista muutoksista_. Shakespearen aikana oli yleis�n

harrastus k��ntynyt vanhastaan tunnetuista n�yttelij�joukoista
lapsiteatterien puoleen, joihin k�ytettiin kuninkaallisen rukoushuoneen
kuoripoikia ja muiden kirkolliskoulujen oppilaita. N�m� lapsiteatterit,
joita silloinen muka hieno kauneudenaisti kannatti, olivat alituisessa
riidassa vanhojen teatterien, eritt�inkin Shakespearen teatterin kanssa,
niinkuin seuraavasta keskustelusta huomataan.

[7] _Herkuleen taakkoineen lis�ksi_. Tarkoittaa Globus-teatteria,

jonka osakas ja j�sen Shakespeare oli ja jonka kilvess� oli kuvattuna
Herkules, maanpalloa kannattamassa.

[8] _Aivan oikein, herraseni_ j.n.e. Hamlet lausuu n�m� sanat

jommallekummalle l�sn�olijoista, olevinaan Poloniusta huomaamatta.
[9] _O, armas neitoni ja haltijani_. Shakespearen aikana n�ytteliv�t
pojat naisten osia.

[10] _Kappale ei miellytt�nyt_. Luullaan tarkoittavan jotakin

Shakespearen kirjoittamaa n�ytelm��, joka on kadonnut.

[11] _Ah, voi! Ah, voi!

Jo keppihepo unohtui_.

Vanhassa Englannissa oli tapana viett�� ensimm�isi� kev�taamua n.s.

maurilaistanssilla (morris-dance), jossa ilmestyi muiden pilkkamuotojen
ohessa my�skin keppihevonen, s.o. pahviseen hevoseen k�tkeynyt
tanssija. Muiden pilkkamuotojen rinnalla t�m� keppihepo pian unohtui ja
j�i syrj��n, jota valitetaan muutamassa vanhassa balladissa, josta
Shakespeare on ottanut t�m�n, melkein sananparreksi tulleen runop�tk�n.

[12] _Te olette oiva koorus_. Koorus oli Shakespearen teatterissa se

henkil�, joka n�ytelm�n alussa tai n�yt�ksien v�liss� selitti sen osan
toiminnasta, jota ei n�ytt�m�ll� n�ytetty.

[13] _Voisin olla tulkkina_ j.n.e. Tarkoittaa marionetti- l.

nukketeatteria, jonka j�senien lausuttavat teatterin takana oleva
tulkki puhui.

[14] _Miksi loppusoinnun j�titte_. Nelj�nnen s�keen loppusointu

Hamletin lausumassa v�rsyss� olisi ollut: aasi.

[15] _N�iden n�ppien ja tiirikkain nimess�_. Hamlet n�ytt�� k�si��n.

[16] _Huuhkain oli leipojan tyt�r_. Tarkoittaa Shakespearen aikana

tavallista tarinata, ett� leipojan tyt�r, joka ei Vapahtajalle leip��
suonut, kovakiskoisuutensa rangaistukseksi muutettiin huuhkaimeksi.

[17] Lemmikit ja ajuruohon antaa Ophelia veljelleen, imarteen ja

myrkkyjuuren kuninkaalle ja karvasruohon kuningattarelle.

[18] Hamlet j�ljittelee t�ss� pitkin matkaa Osrickin teeskennelty�

puhetta, jommoinen puhe Shakespearen aikana oli muotina.

End of the Project Gutenberg EBook of Hamlet, by William Shakespeare

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAMLET ***

***** This file should be named 15632-8.txt or 15632-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/5/6/3/15632/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.