The Project Gutenberg EBook of Helenan perhe, by Elizabeth Charles

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Helenan perhe

Kertomus Romasta ensim�iselt� vuosisadalta

Author: Elizabeth Charles

Translator: Waldemar Chuberg

Release Date: February 4, 2008 [EBook #24511]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELENAN PERHE ***

Produced by Tapio Riikonen

HELENAN PERHE

Kertomus Romasta ensim�iselt� vuosisadalta

Kirj.

ELIZABETH CHARLES

Englannin kielest� suomentanut Waldemar Churberg

Helsingiss�,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
1875.

SIS�LLYS:

I. Juutalainen, joka oli vetonut Caesariin

II. Nuori Athenalainen
III. Isaak
IV. Poika ja h�nen imett�j�ns�
 V. Caesarin ministeri
VI. Upseeri, joka purjehti Paavalin kanssa
VII. Syrialainen saa nuhteita
VIII. "Opettaja".
IX. Takaisin-tulo
X. Juutalaisen toivo
XI. Kartanonhoitaja rangaistu
XII. Amfiteateri
XIII. Cineas ja Helena
XIV. Neron hovi
XV. Centurio
XVI. Kristityin kokous
XVII. Ennustuksen tarkoitus
XVIII. Britannialainen
XIX. Hovissa
XX. Tuhlaajapoika palajaa
XXXI. P��t�s
XXII. Is� ja poika
XXIII. Roman palo
XXIV. Ensim�inen vainomus
XXV. Kapinaliitto
XXVI. Vankeus
XXVII. Kostaja
XXVIII. Vapaus
XXIX. Muutoksia
XXX. Etevin Martyri
XXXI. Tuonelle menneet
XXXII. Pois sotaan
XXXIII. Nero Kreikassa
XXXIV. Neron loppu
XXXV. Judea
XXXVI. Jotapata
XXXVII. Surun virka
XXXVIII. Jerusalemin h�vitys
XXXIX. Loppu

I.

Juutalainen, joka oli vetonut Caesariin.

Roma -- kaupungin vuonna 814; armon vuonna 61; Nero valta-istuimella;

Apostolit Kristin uskon saarnaajina, vanha maailma korkeimman
sivistyksens� aikakaudella, jolloin nuot v�h�iset riidat olivat
ratkaistut, ja kaikki kansakunnat n�yristyiv�t ainoisen p��kaupungin
alamaisiksi; -- semmoinen on t�m�n kertomuksen aika.

Oli vire�, rikas ja tihe��n asuttu valtakunta. Ik��nkuin s�teet

levisiv�t t�m�n suuresta keskikohdasta sotatiet, jakaantuen sen
kaukaisimmille rajoille. V�limeri oli kansakuntain valtatien�, jota
joukko v�'ekk�it� kaupungeita ymp�r�itsi; jota suunnattoman suuret
laivastot viilteliv�t, ja jonka maailma kaupallansa t�ytti.

Roman laki oli muodostanut kaikki voittomaat yhden-kaltaisiksi, heihin

kaikkiin painanut saman kuvan; ja n�m�t valtakunnat, joita sodat ja
merirosvot muinoin olivat autioiksi saattaneet, vaurastuivat nyt
yleisen rauhan kest�ess� t�h�n asti tuntemattomalla nopeudella.

Kun laajemmalta luomme silm�mme t�h�n maailmaan, n�emme ensiksi

Hispanian, joka lyhyell� aikaa Roman provinsina oli niin rauhallisesti
voimistunut, ettei historiakaan voi kuin v�h�isen siit� mainita. Maa
oli sivistynyt, ja t��lt� sai Roma Lucanonsa, Senecansa ja Trajanonsa.
Rannikkoa reunustivat useat kaupungit, joista Gades oli etevin, joka
viel� nytkin, niinkuin entisin� aikoina, l�hett�� kaikkiin maailman
��riin hedelmi�ns�, viini�ns� ja �ljy�ns�. Kenties Hispania oli
�veri��mpi kuin nyt. Oli kumminkin Afrika monta vertaa onnellisempi,
pitkin koko pohjoisrantaa asui kansakuntia, joilla oli suuri sivistys
ja varallisuus ja paljon kaupungeita, jotka kuljettivat Romaan parhaat
viljavaransa. Karthago oli raunioittensa helmasta kohonnut toisella
paikalla, ja monta p��kaupunkia oli syntynyt semmoisilla seuduilla,
jotka v�h�� ennen olivat raakalaisparvien vainotanterina. Alexandria
oli jo saavuttanut itsellens� ylh�isen aseman sek� taiteen ja
kirjallisuuden ett� my�skin kauppaliikkeen puolesta, ja edistyi
edistymist��n. Kaikkialta kulki karavaneja halki hiekka-aavikon,
saattaen sivistyst� barbarikansoille, ja koko Afrika oli p��ssyt
kukoistukseen, joka monen onnen vaihdellessa kesti ihmispolvia, kunnes
vaipuvan keisarikunnan vauriot sit� ehk�isiv�t ja Muhamettilaisten
voitot sen toisaalle k��nsiv�t.

Alexandriasta tulivat isoimmat alukset ja suurimmat laivastot; sill�

romalainen ylpeys kuljetti paraillaan p��kaupunkiin noita vankkoja
Egyptin obeliskeja, jotka viel� t�n��n l�ytyv�t uuden-aikuisessa
Romassa; eik� se it�mainen kauppa ollut aivan v�h�inen, joka poikkesi
Punaiselle Merelle ja toi sen satamoista h�ysteit�, kultaa, kalliita
kivi�, silkki� ja hopeisia kankaita, joita romalainen hekuma suuresti
himoitsi.

Emmek� saa unohtaa Palestinaa. Aikaa sitten johonkin m��rin

kreikkalaistuneena ja nyt Roman sivistyksen alaisena n�ki kansa L�nnen
tiedetten ja taidetten tuotteita maassansa; mutta kreikkalaisten
puhetaiteiliain ja romalaisten soturien l�sn� ollessa kyti yh� kansassa
se hurja uskon vimma, joka viimein leimahti ilmikapinaan ja kukistui
Jerusalemin ikimuistettavan valloituksen nimett�miin hirmu-tapauksiin.

Tuolla puolen Palestinaa olivat Syrian ja V�h�n Asian runsaasti

kansoittuneet maakunnat, joissa l�ytyi semmoisia kaupungeita, kuin
Efesus, Antiochia, Smyrna ja Damaskus, ynn� monta muuta, jotka uhkeuden
ja komeuden puolesta veiv�t voiton itse Romastakin, ja joitten rauniot
h�mm�stytt�v�t nyky-ajan matkustajia. N�itten kautta k�vi se suuri
kauppa perimm�isen Id�n kanssa, jonka toimessa karavaneja yhteen
jaksoon hy�ri Roman ja Kiinan provinsien v�lill�.

Mit� oli niitten l�heisinten er�maitten takana, joitten poikki

karavanit kulkivat, sit� eiv�t Romalaiset ensink��n tiet�neet. Heid�n
aseensa eiv�t olleet koskaan saattaneet Persiaa mink��n ikeen alle;
eik� ollut milloinkaan mik��n romalainen kenraali n�hnyt Indus joen
tasangoita eik� liioin legioneinensa Persian lahta purjehtinut. Parthit
pelottivat Romalaisia enemm�n kuin Persialaiset muinoin Kreikkalaisia;
eiv�tk� latinalaiset historioitsiat ikin� antaneet Alexander suurelle
anteeksi, ett� h�n oli k�ytt�ytt�nyt sotajoukkoja tuolle puolen Roman
kotkien lentoa.

Ne Kreikkalaiset, jotka niin tavoin olivat ennen Romalaisia ehtineet

kaukaisimpaan It��n, eliv�t, ik��nkuin nuortuneina j�lkeisiss��n,
jotenkin hilpe�� el�m�� vanhassa kotimaassaan. Athenassa oli enemm�n
asukkaita kuin koskaan ennen, ja koko maa vihannoitsi. Mutta
kreikkalaisten maine oli kadonnut ja heid�n entinen neronsa riutunut.
Kuitenkin suuresti erehtyisi, jos luulisi, ett� Kreikkalaiset olivat
vaipuneet muitten kansojen tasalle, jotka Roman rautavaltikkaa
tottelivat; p�in vastoin olivat he kaikkia muita etev�mm�t.

Kreikkalaisten tila t�h�n aikaan on osaksi opettavainen, osaksi

huvittava. He olivat samalla kertaa oppineita, kokkapuheisia ja
pettureita. Heid�n kirjallisuuttansa luettiin kaikkialla; heid�n
taidettansa ihmeteltiin koko maailmassa. Jokainen, joka tahtoi
jommoisestakin k�yd�, osasi heid�n kielt�ns�. T�m� kieli oli yleinen
kieli ja oli kaikkiin maihin tunkeunut. Kaikki, miss� kysyttiin taitoa,
kuntoa ja keksiv�isyytt�, kaikki jalommat keinot olivat joka paikassa
Kreikkalaisten omaksi joutuneet. He olivat parhaita maalareita,
kuvanveist�ji�, rakennus- ja soittolaiteen harjoittajia. Ne taiteen
oivatuotteet, jotka viel� s�ilyv�t Romassa, kantavat, jos niill� mit��n
nime� on, kreikkalaisten taiteiliain nimi�. Rikkaat Romalaiset
l�hettiv�t poikansa Athenaan hankkiakseen heille kasvatusta heid�n
s��tyns� mukaan, taikka palkkasivat kreikkalaisia opettajia kotoihinsa
Romaan. Romassa oli Kreikkalainen kaikki kaikissa. Pilkkaavan
satiri-runoilian sanojen mukaan:

"Mittari, grammaticus, sek� l��k�ri, taituri on h�n,

Nuoralla-byppij� my�s, magi, parturi -- kaikki h�n osaa."

Pohjassap�in pidettiin barbarikansat kurissa, vaikka he kyll� rajusti

raja-varustuksia ahdistivat. Pannonit ja Dacit vartoivat otollista
hetke�. Germanit eiv�t ottaneet lannistuaksensa. N�itten takana asuivat
nuot lukemattomat Gothit, ja viel� edemp�n� eliv�t Sarmatit ja Skythat,
joita muut kansat heid�n vuorestaan h�tyyttiv�t. N�iss� kansoissa
n�kiv�t Romalaiset paremman hengen asuvan kuin ttsess��n.

Gallit olivat asettuneet varsinaiseen romalaiseen provinsiin, jossa

kaikki Roman sivistyksen tavalliset merkit ilmaantuivat. Etel�rannikko
oli jo ajat ja er�t ollut sivistyneen�; ja Massilia, jonka
Kreikkalaiset vuosisatoja takaperin perustivat, oli kuuluisa kulturinsa
puolesta; samalla kuin l�hi-seuduilla l�ytyi mahdikkaita kaupungeita,
jotka ovat j�tt�neet perinn�ksi meid�n ajoille isoja muistopatsaita ja
majesteetillisia raunioita.

Toisella puolella merta oli Britannia, nyt t�ynn�ns� sotaa ja

verenvuodatusta. Sill� t�n� vuonna tapahtui Boadicean kosto,
kun Suetonius l�hti sotaan Druideja vastaan, j�tt�en saaren
turvattomaksi. Silloin oli Britannian kuningatar tytt�rinens� mennyt
barbarilais-heimokuntien luo, kostoon heit� kiihoittaaksensa. Maa
joutui j�lleen heid�n valtaansa. Suetonius oli kadonnut heid�n
n�kyvist��n, ja, katsoen Britanniaa kohden, n�kiv�t Romalaiset kaikki
palavien kaupunkien savuun k�tketyksi.

Vaan mimmoinen oli Italia itse, t�m� vanhan maailman keskipalkka?

��rett�m�n suuri ryhm� kaupungeita, verkko oivallisia valtateit�; maa
viljeltyn� kuin puutarha, kansasta uhkuva. Pohjassa lautuivat Alppein
juurella Padus joen viljavat lakeat komein, kansakkain kaupunkinensa.
L�hinn� n�it� oli Etruria, jossa �ljy- ja viinipuut kasvoivat kaikin
paikoin tyveniss� laaksoissa ja vuorten k�yt�vill�. Kampania silloin
tulvasi asukkaista; Pontinon suot olivat kuivina ja raadettuina; ja
maailman ihanimmat seudut olivat silloin, niinkuin nytkin, Neapolin
lahden ��rill�, jossa romalainen hekumallisuus k�ytti kaikkia
keinojansa uusia huveja ja uusia nautintoja keksi�kseen.

Mist�p� aloitamme? Paestumistako, jossa nuot viisi temppeli� kohosi, jo

siihen aikaan ihmeteltyin� harmaan muinaisuuden perikuvana, mutta
m��r�ttyin� viel� kunniakkaampaan ik��n, koska ne ovat kummastuttavan
ehein� kest�neet nyky-aikoihin saakka; vai Sorrentumista, jonka
ihanissa laaksoissa ikuinen kev�t vallitsee; vai Capreasta, johon
Tiberius oli per�ytynyt kamalassa salaisuudessaan yh� julmempia juonia
mietti�kseen; vai Pompejista ja Herkulanumista, jotka Vesuvion
hirmuiset tulihornat ennen pitk�� nielaisivat ja pitiv�t vuosisatojen
kuluessa haudattuina, ett� ne meid�n aikoina esiin kaivettuina
ilmaantuisivat ja n�ytt�isiv�t meille vanhan ajan lahonneen sivistyksen
semmoisena kuin se niitten kolkoilla kaduilla silmiin astuu? Vai
k��nnymmek� Baiaesen, johon moneksi ihmispolveksi oli kokoontunut
kaikki, mit� Romassa oli nerollista, rikasta, urhoollista,
hekumallista, veltostunutta, jopa turmeltunuttakin, ett� syntyi
kummallinen kudelma, jossa aistillisuus ja j�rjellisyys,
kaunotunteisuus ja turmelus eri s�ikein� s�ilyiv�t; jossa viel� nytkin
nuot vankat patsaat l�ytyv�t, jotka Caligula meren pohjaan pystytti
voidakseen v�ltt�� rannan kaartoa ja kulkea suoraa tiet� valtameren
esteist� huolimatta; vai Misenumiin, jossa romalainen sotalaivasto oli
ankkurissa, ja sen kolmisoutoiset airolaivat h��riv�t edestakaisin; vai
Lucrinon j�rvelle ja Elysiumin kentille ja Cumaen luolaan, jonka kautta
Virgilius laskee uroonsa manalaan; vai Posilipon jyrkkien kallioin
kattamaan onkaloon, jonka sama runoilia m��r�si haudaksensa, niinkuin
tuo tunnettu hautakirjoitus kertoilee;

"Mantua synnytti mun, Kalabria henkeni otti,

Hautani Naapoliss' sain; sodat, pellot ja paimenet lauloin."

Vai saattaako kristillinen mielemme meid�n k��ntym��n n�ist� pois

Puteoliin, katsoaksemme Pyh�n Paavalin maalle nousemista ja
seurataksemme h�nt� Caesarin valta-istuimen juurelle?

Kev�inen p�iv� alkoi jo iltaantua, kun lukuisa seurue matkusti Neapolin

tiet� Romaa kohden. Ensinn� ratsasti joukko sotureita, joitten
p��llikk�n� oli joku decurio; ja aivan l�helt� seurasi heit� yksi
centurio, kaksi miest� kummallakin puolella. Muut seurueen j�senet
eiv�t olleet sotamiehen luokkaa; moniaat olivat Roman kansalaisia,
toiset muukalaisia; moniaat korkeata s��ty�, toiset alhaista v�ke�.
Kaikki kulkivat hilpe�sti eteenp�in, vilkkaasti keskustellen, hymyillen
ja nauraen. Ylimalkain n�kyi kuitenkin, ett� heiss� oli vakava ja
totinen luonto, joka ainoastaan satunnaisista syist� oli hetkeksi
ilahtunut.

Ne molemmat miehet, jotka ratsastivat centurion vieress�, olivat eri

kansakuntaa ja heid�n muotonsa koski enemm�n huomiota. Heid�n kasvonsa
ja asunsa todisti heit� Juutalaisiksi. Centurio kohteli heit�
suurimmalla kunnioituksella. Toisella, joka matkusti l�hinn�
centuriota, oli nerokkaat kasvot ja kirkkaat, ter�v�t silm�t, joita h�n
virke�sti loi jokaiseen uuteen esineesen, joka heid�n tiell�ns�
ilmestyi, ja h�n teki paljon kysymyksi�, joihin upseeri kohteliaasti
vastasi. Toisella oli eri muoto. H�n oli varreltansa v�h�nl�nt�inen;
h�nen hivuksensa olivat lyhyet ja k�h�r�t; h�nen kasvonsa olivat kovat
s��t muuttaneet mustan ruskeiksi; h�nen otsansa oli leve�, vaikkei
aivan korkea; h�nen huulensa ohuet; h�nen suunsa tiivisti ummistettuna
ja pielist� alasp�in kaareutuneena; h�nen poskip��ns� olivat
nelikulmaiset ja j�me�t ja peitetyt tuuhealla parralla; h�nen silm�ns�
harmaat ja ihmeellisen ter�v�t. Ratsastaessaan katseli h�n kiinte�sti
kaupunkia, joka nyt t�ydelleen levisi heid�n silmiens� eteen, eik� h�n
n�ytt�nyt ollenkaan huomaavan, mit� h�nen ymp�rill�ns� tapahtui. H�nen
kasvonsa olivat niit�, joita mielell��n tahtoo toistamiseen katsella --
rohkeat, vankat, voimakkaat kasvot, joissa joka juonne todisti
levotonta j�ntevyytt�, intoa ja voimaa ja joissa kuitenkin ihmeellinen
mielen tyyneys kuvautui. H�nen otsansa rypyt ja kasvojensa juovat
kertoivat pitkist� taisteloista ja ahkerasta ty�st�; vaan kuitenkin voi
tylsinkin tarkastaja helposti havaita, ett� t�m� mies oli kaikista
vastuksista voittajana p��ssyt.

T�mm�inen Paavali, apostoli, oli. H�nen kumppaninsa oli Lukas, tuo

rakastettu l��k�ri. Upseeri oli centurio Julius. Heid�n yst�v�ns�
olivat Roman kristityt, jotka olivat l�hteneet Apostolia vastaan Tres
Tabernaesen ja Forum Appiihin asti. N�itten lempe�st� tervehdyksest�
molemmat yst�v�t "kiittiv�t Jumalata ja saivat uskalluksen".

Ja nyt kuului kaukaa kaupungista humajava kohina, Roman miljonain

asukasten astunta ja kivikaduilla liikkuvien rattaiden ratina. Komeita
monikertaisia kivimuureja kohosi korkealle ja n�it� ylemp�n� nousi
temppeleit� ja torneja ja muistopatsaita. Keskelt� kaupunkia h��m�tti
keisarin mahtama linna; ja kaikkien ylinn� siinsi Kapitolion temppelein
seppel�itsem� kunnas.

V�entunko tiell� karttui joka askeleelta, kuin he l�heniv�t, kunnes

heid�n viimein t�ytyi hitaammin kulkea. Maantie muuttui nyt enemm�n
kadun kaltaiseksi; huoneita oli yltymp�ri, ja vaikea oli sanoa, mist�
maaseutu alkoi ja mihin kaupunki p��ttyi; sill� liiaksi kansoitettu
p��kaupunki oli paisunut muuriensa ylitse ja penikulman m��ri� lakealle
l�hett�nyt esikaupungeitaan. Enenemist��n eneni liike tiell�, joka
viimein tuli aivan t�yteen. Tuolla vieri aatelisten vaunuja, mennen
heid�n et�isiin huviloihinsa; t��ll� jyrisi raskaat vankkurit t�ynn�ns�
kivi� rakennust�it� varten; toiselta taholta tuli joukko sotureita,
toiselta orjaparvi. Tuolla astuskeli h�rk�lauma, uljas, pitk�sarvinen,
kermankarvainen -- jommoisesta Italia aina on ylpeillyt -- ja l�helt�
seurasi joukko paimenia taikka ukittajia. Vaan yh� enemm�n karttui
v�entunko; aaseja kantokoreinensa; muuleja taakkoineen; kaivajia,
hiekkakuormia katakombeista kuljettaen; keisarillisia sananlenn�tt�ji�;
kahletettuja vankeja; kerj�l�isi�, paljastaen inhottavia haavojansa;
pappeja matkalla temppeleihin; vedenkantajia; viininmyyji�;
kaikenlaiset taiteet ja keinot; -- t�mm�inen oli se kirjava joukko,
joka kuohui heid�n ymp�rill�ns�, kun he olivat ulkopuolella kaupungin
portteja.

Kummallakin puolella tiet� n�kyi nyt hautakivi�, joitten v�litse

ratsastaessaan he sivusivat Caecilia Metellan suunnattoman suuren
ympyri�isen tornin, tuon hautapatsaan, joka niin kuin Egyptin pyramidit
oli ij�isyytt� varten rakennettu. T�st� kohdasta ulottui eteenp�in
pitk� sarja hautoja, jotka tallettivat Roman jaloimpien miesten
j��nn�ksi�. Matkustajamme jatkoivat matkaansa, kaupunkia l�hestyen. He
kulkivat Egerian luolan ohitse, jonka vehmasto oli Juutalaisille
vourattu. He kulkivat sen paikan sivutse, jossa kansantarun mukaan
Hannibal seisoi, kun h�n heitti keih��ns� vallein ylitse, ja likeniv�t
Porta Capenaa, jonka p��lt� yksi vedenjohto k�vi.

Mutta mitk�p� ajatukset olivat niin valloittaneet suuren Apostolin

mielen, ettei h�n n�ytt�nyt mit��n kaikista n�ist� huomaavan?
Ajatteliko h�n p��kaupungin suuruutta ja komeutta, vai pikemmin
pakanuuden valtaa, jota vastaan h�n taisteli?

Mink�lainen se kansa oli, jolle h�n nyt oli Vapahtajan evankeliumia

saarnaava, tiesi h�n hyvin; ja my�skin me saamme siit� tiedon, jos
luemme ne kuvaelmat t�st� ajasta, jotka kirjoitettiin muutamia vuosia
Neron hallituksen per�st�. Silloin eli Roman suurin historioitsia ja
sen etevin satirista. Kumpikin on maailmalle j�tt�nyt muistelmansa. Jos
n�m�t muistelmat eiv�t olisi yhdess� s�ilyneet, voisimme luulla niit�
liioitetuiksi; mutta molemmat vahvistavat toistensa todenper�isyytt�.
Jos ainoastaan Juvenalis olisi meid�n edess�mme, sopisi arvella, ett�
h�n runoiliana ja satiristana on liikoja laskenut; mutta Taciton
kauhea vakavuus tulee ja todistaa kaikki, mit� Juvenalis kertoo;
Tacitossa ei ole mit��n kiihkoa, vaan tasapuolisesti kuvaelee h�n noita
hirmu-hallituksia, h�n, jonka oma syd�n t�m�n ajan t�hden oli
katkeruudella t�yttynyt. Vaan mimmoinen on se kuva, jonka n�m�t
kirjailiat tuovat eteemme?

Vanhan tasavallan yksinkertaiset tavat olivat aikaa sitten kadonneet.

Vapaus oli iki-p�iviksi paennut. Kansa oli alentunut ja katseli
��net�nn�, kuinka julmimpia rikoksia tehtiin. Neroa ei tuo hirve�
menetys omaa �iti� vastaan keisarin istuimelta luovuttanut. Uskonnon
nime� k�ytettiin perin lahonnutta opinrakennusta varten. Ei kukaan,
joka luuli itsens� jotakin ymm�rt�v�n, sit� uskonut. Julkisesta kunnian
tunnosta ja rehellisyydest� tuskin tiedettiin mit��n; valloitetut
maakunnat olivat sorrolle alttiiksi annetut. Yksityisten hyv�t avut
olivat miltei sammuneet; kunniaa, totuutta ja s��liv�isyytt� ei
l�ytynyt kuin nimeksi. Yksin siivouskin oli poistunut; julkisesti
harjotettiin moninaista riettautta, jota ei meid�n aikoina sovi
mainitakaan, eik� yleinen mieli-ala sit� h��t�nyt. T�m� oli
yhteiskunta, jossa pahuus oli tunkeunut pianpa jokaiseen perheesen ja
miss� vallitsevat k�sitteet olivat kaikkein saastaisimmat. Miehet
olivat menett�neet kunniansa, naiset kainoutensa ja lapset viattoman
mielens�.

Vaan mik� vastakkaisuus ilmestyi heille t�m�n yhteiskunnan helmassa! He

n�kiv�t toisen keisarin leikkaavan pois koko vuoren keisarillista
linnaa rakentaaksensa; toisen kutsuvan kokoon valtioneuvostonsa jonkun
kalan keitt�misest� p��tt�m��n. He n�kiv�t entisen tasavallan sankarein
nimen, maineen ja kunnian joutuneen unhotuksiin n�itten turmeltuneilta
j�lkeisilt�, jotka eiv�t ylpeilleet mist��n niin suuresti, kuin ett� he
ainoastaan mausta voivat tesm�lleen tiet�� jonkun simpsukan taikka
meritakiaisen syntym�karin. Veltostuneet ylimykset k�yttiv�t keveit�
taikka raskaita sormuksia sen mukaan kuin ilmat talvisin ja kes�isin
vaihtelivat, vaan n�m�t kuitenkin antoivat iltapuoliseksi huviksensa
ristiin naulita kymmenkuntia orjia. T�m� oli se aika, jolloin
verenhimoiset kansalaiset kymmenin tuhansin katselivat gladiatoran
kuoleman kamppausta, gladiatorein, joitten kostonhaluiset heimolaiset
riehuivat pitkin keisarikunnan rajoja; jolloin Roman soturit olivat
Dacialaisia torjumassa taikka Monan saarella Druideja sodittamassa,
sill� v�lin kuin Boadicea johti barbarilaisheimoja Camaldunumia
kostamaan; ja jolloin Roman kansalaiset kotona mahtavien porteilla
tappelivat jokap�iv�isest� ruokam��r�st�ns�; jolloin suurin pahanteki�
oli kaikkein onnellisin ja ne saavuttivat itselleen rikkautta ja arvoa,
jotka testamenttein salavaihdolla olivat leski� ja orpolapsia
pett�neet; jolloin hurja alhaiso, vasta amfiteaterista tultuansa,
aatelisto nimett�mill� rikoksilla saastutettuna ja �itins� murhaaja
keisari pilkaten katselivat, kuinka martyyrit, _tunica molesta'an_
puettuina, kuolivat liekkeihin; jolloin vuodesta vuoteen, polvesta
polveen kaikki n�m�t vammat v�heniv�t, kunnes, Taciton kauheain sanojen
mukaan, "he olisivat kadottaneet muistinsa samalla kuin ��nens�kin, jos
olisi k�ynyt yht� hyvin unohtaa kuin olla ��net�nn�".

Tulee kuitenkin my�nt��, ett� paljon kelvollisuutta l�ytyi keskell�

t�t� yleist� tapain turmelusta. Todellakin l�ytyi hyvi� avuja, jopa
jalojakin. L�ytyi nimi�, jotka hohtavat sit� kirkkaammin, mit� synkempi
pimeys muutoin on. He valaisevat Taciton kertomusten varjoja; ja
saattavat meid�n iloitsemaan, koska n�emme, kuinka pahuuden on vaikea
poistaa miehuullista taikka ylev�� mielialaa. Paetus Thracea, Aurulenus
Rusticus, Helvidius Priscus kaunistaisivat mit� aikakautta hyv�ns�.
Lucanus olisi yksin��n voinut t�m�n ajan mainioksi kohottaa. Senecan
el�m�n laatu olkoon ep�ilt�v�, mutta ken voisi heltym�tt� h�nen
kuolemaansa katsella? My�hemmin Tacitus ja Plinius vireill� pitiv�t
ylev�� yst�vyytt�ns� ja l�ysiv�t muita vertaisiansa -- samankaltaisia
henki� -- jotka eiv�t tehneet el�m�� ainoastaan k�rsitt�v�ksi, vaan
my�skin suloiseksi. T�ll� ja seuraavalla vuosisadalla l�ytyi hyvi�
ja jalomielisi� miehi�; sill� eiv�tk� "hyv�t keisarit" tulleet
"huonojen keisarein" per�st�? Trajanosta olisi ollut maailman
jaloimmalla ihmispolvella kunnia. Markus Aurelius oli mit� etevimpi�
hallitsioita. Paitsi n�it� historian suuria l�ytyi ep�ilem�tt� useita
alhaiss��tyisi�, jotka hiljaisuudessa eleliv�t aikansa, vaan kuitenkin
olivat rehellist� ja ylev�mielisi� kansalaisia. L�ytyi ep�ilem�tt�
paljon semmoisia kuin Juvenalin Umbricius, jotka surkuttelivat ajan
pahuutta ja luulivat, niinkuin h�n, ettei Romassa ollut rehellisill�
mit��n sijaa; mutta jotka koettivat olla rehellisin� heid�n tavallansa.
Varmaan l�ytyi paljon senkaltaisia, joista Umbricius on ainoastaan
esimerkki; liian suorapuheisia menesty�ksens� t�ss� imartelevassa
sukupolvessa ja liian jalomielisi� taipuaksensa siihen n�yryyteen, joka
oli ainoa edistymisen keino.

Paitsi sit� ei Roma ollut maailma. L�ytyip� maakuntakin. Siell� sai,

niinkuin Umbricius kertoo, n�hd� yksinkertaisuutta, hyvi� avuja ja
rehellisyytt�. Noille suorasukaisille, vilpitt�mille ja kohtuullisille
talonpojille olivat p��kaupungin paheet oudot. Maaseuduilla tuo suuri
joukko ep�ilem�tt� pysyi semmoisena kuin se aina oli ollut -- ei
parempana eik� huonompana.

My�nt�k��mme kaikki n�m�t -- ett� p��kaupungissa oli muutamissa siveys

ja maakunnassa maalaisten yksinkertaisuus. Mit� on j�lell�?

Suoraan sanoen: ett� lopulta Roma oli maailman p��, syd�n ja aivo. Se
johti. Se k�vi etup��ss�. Mik�p� apu kaikista muista, kun se oli
p��sem�tt�m�sti pilaantunut? Sen hyv�n-avuiset kansalaiset havaitsivat
itsens� toivottomaksi v�hemmist�ksi. He eiv�t voineet mit��n
kaikinpuoliseen rasittavaan sortoon. He taistelivat, he kuolivat; ja
toisia sukupolvia nousi, joitten asema k��ntyi yh� huonommaksi. Koko
p�� oli kipe�, koko syd�n oli n��ntynyt. Syd�meen yhtyneen� valtion
ruumis imi turmiota, joka levisi sen hienoimpiin suoniin. Yhteiskunta
oli hajoamaisillaan ja ainoastaan yksi asia voi maailman pelastaa.

T�m�n pelastuskeinon toi se mies, jota olemme kuvailleet.

Mutta nyt on matkaseurueemme kulkenut Porta Capenan tiukkuvan

holvik�yt�v�n l�pitse; ja centurio saattaa Juutalaisen, joka oli
vetonut Caesariin, m��r�ttyyn asuntopaikkaan.
II.

Nuori Athenalainen.

L�hell� Tiburin kaupunkia seisoi Apenninein rinteill� Lucius Sulpicius

Labeon huvila. T�m�n etupuolelta n�ki kauvas avaraa Kampaniaa ja
kaukaista p��kaupunkia p�in. Jotensakin pieni muihin l�heisiin
huviloihin verrattuna oli se kuitenkin mit� sievin rakennustapansa
puolesta. Sen etupuolta kaunisti leve� pylv�sk�yt�v�, jonka edess� oli
kukilla ja pensailla peitetty penger; t�m�n k�yt�vi� reunustivat
puksipuut, joitten latvat paikottain olivat leikatut kukka-astiain ja
el�inten muotoisiksi. Valtatie oli noin nelj�nneksen penikulman p��ss�;
ja avara platanikujamo, niin polveillen, ett� kulkeminen alasp�in k�vi
helposti laatuun, yhdisti sen kartanon kanssa ja juuri yhdistyskohdassa
sijaitsi portinvartian soma huone. Huvilan takana oli ulkohuoneita ja
aittoja; oikealla k�dell� oli laaja kryytimaa; vasemmalla puolella
ymp�r�itsiv�t puutarha ja viinam�ki kartanon hoitajan asuntoa.

L�helt� ja loittoa n�kyi vuorten vietoksilta useampia muita huviloita.

Mainioin n�ist� oli kaikkein l�heisin, jalon komea asunto, joka
laveutensa ja koreutensa puolesta oli Labeon huvilaa paljon etev�mpi.
Silloinen kaupungin prefekti Pedanius Secundus oli sen omistaja. Labeon
penkerelt� sopi n�hd� suurin osa t�st� kartanosta; mutta inhoittava
n�ky sen porteilla kiinnitti kaiken huomion, sill� siell� riippui
isolla ristill� kaksi orjaa, joitten hiljainen vaikeroitseminen
todisti, ett� he viel� olivat hengiss�.

P�iv� oli koittanut varhain. Aurinko ei ollut viel� noussut, mutta

ihmis��net likeisest� huvilasta ilmoittivat, ett� orjat olivat ulkona
p�iv�n t�iss�. Labeon huvilassa sen sijaan oli kaikki hiljallaan eik�
ket��n ollut n�kyviss� paitsi yksi henkil� pylv�sk�yt�v�ss�.

T�m� oli huvilan em�nt�, erinomaisen kaunis nainen viel� hempeimm�ll�

i�ll�ns�. H�nen k�yt�ksens� osotti suurinta mielen kiihtymyst� ja
malttamattomuutta. Tuon tuostakin astuskeli h�n v�h�isen aikaa
edestakaisin pylv�sk�yt�v�ss� ja sitten kiiruhti h�n portaita alasp�in
penkerelle, ahkerasti katsellen maantiet� kohden, ik��nkuin olisi h�n
jotakin odottanut.

Viimein h�n p��si ep�tiedostansa. Et��lt� kuului hevoskavioin kopina ja

ennen pitk�� ilmestyi yksin�inen ratsastaja laskien t�ytt� laukkaa
edelleen. H�n poikkesi ajoportin kautta, lenn�tti kujamoa my�ten ja
saapui v�h�n ajan per�st� huoneen luo. Nainen oli rient�nyt alas. Heti
h�net n�hty�ns�, ja seisoi h�nt� odottaen ja kohtasi h�nt� kujamossa.
Ratsastaja hypp�si hevosen sel�st� ja heitti sen sikseen. Lujaan,
kiivaasti tarttui nainen h�nen molempiin k�siins� ja kysyi suurinta
mielen liikutusta osottavalla ��nell�:

"No, mit� uusia?"

H�n puhui kreikkaa, Hetkeen aikaan toinen ei vastannut mit��n, vaan

katseli h�nt� levottomin kasvoin, joita h�n turhaan koetti asettaa
tyynen n�k�isiksi.
Oli suuri yht�l�isyys n�itten molempain v�lill�, kun he seisoivat n�in,
toisiaan katsoen -- veljen ja sisaren yht�l�isyys. Molemmilla oli samat
hientyneet ja nerokkaat kasvojen juonteet puhtainta kreikkalaista
kaavaa, samat henkev�t silm�t ja kirkas otsa. Mutta naisen lempe�
luonto oli saattanut t�m�n liente�mm�ksi; miehess� oli se laajentunut
mit� mahtavimmaksi todistukseksi h�nen j�rkens� voimasta.

"Armas sisareni", lausui h�n viimein, puhuen h�nkin kreikkaa, niin

puhtaasti, kuin ainoastaan Athenan Akropolin varjossa voi oppia --
"armas sisareni, ei ole mit��n syyt� t�mm�iseen tuskaan. Min� en ole
kuullut mit��n varsinaista; vaan luulen varmaan, ett� Labeo on hyv�ss�
turvassa."

"Sin� et ole kuullut mit��n", toisti nainen heng�ht�m�tt�. "Mit� minun

on tekeminen?"

"Niin, rakas sisareni; olen kuullut hyvi� uutisia ja pahoja uutisia,

mutta en Labeosta mit��n. Mutta sin� olet niin alakuloinen, etten tohdi
sanoa mit��n. Tule", ja hell�sti tarttuen h�nen k�teens� astui h�n
pylv�sk�yt�v�� kohden.

"Helena, luuletko, ett� jaksat kuulla, mit� minulla on kerrottavaa?"

kysyi h�n, kun he seisoivat siell� yhdess�.

H�n katsoi yl�s veljen huolestuneisin kasvoihin, ja painoi �kisti

k�tens� syd�nt�ns� vastaan. Sitten vastasi h�n tyveneksi pakoitetulla
��nell�:

"Cineas, ep�tieto on pahempi kuin mik��n muu. Kerro minulle tarkkaan,

mit� olet kuullut. �l� salaa mit��n. Tahdon tiet�� pahimmatkin,
olkoonpa sitten mit� laatua hyv�ns�."

V�h�n ajan kuluttua sanoi Cineas:

"Helena, sin� olet oikeassa. Ep�tieto on kaikista pahin. Minulla ei ole

mit��n kertomista sinulle, jota et saa kuulla. Min� tunnen paitsi sit�
sinun voimakkaan luontosi ja lupaan vakaasti olla mit��n sinulta
salaamatta. Mutta samalla vaadin, ett� katsot asioita semmoisiksi, kuin
ne todella ovat etk� kokonaan ep�toivoon heitt�y. Muistuta hetkeksi
mieleesi viimeinen kirje, jonka Labeo l�hetti sinulle. Paljonko aikaa
siit� on kuin sen sait?"

"Siit� on kolmatta kuukautta kuin viimein kuulin Luciosta mit��n",

vastasi Helena; "se oli siihen aikaan, kuin he l�htiv�t Londonista
Camaldunumiin tuota onnetonta Monan retke� hankkiaksensa. Lucius
haasteli hyvin iloisesti, kertoi Druideista ja heid�n julmista
uskonmenoistansa, kiitti Suetonion kyky� ja t�ytti kirjeens�
ylistyspuheilla jalosta yst�v�st�ns� Agricolasta, joka oli h�nen
teltakumppaninsa."

"Sin� tied�t, ett� Suetonius on armeijan parhaita kenraaleja --

kukaties kaikkein etevin Corbulon j�lkeen."

"Kyll�", vastasi Helena huoaten.

"Sin� tied�t my�skin, ett� kaikki h�nen upseerinsa ovat j�ntevi� ja

urhoollisia miehi�; ja h�nen ter�v� j�rkens� ja havaintonsa ilmestyv�t
siin�, ett� h�n on valinnut avuksensa semmoisia miehi� kuin Agricolan
ja Lucion."

"Se on tosi, Cineas."

"No hyv�, ajattele nyt t�t�", lausui Cineas semmoisella ��nell�, jota
h�n aikoi iloiseksi. "Ainoa vaara, jota sinun tarvitsee pelj�t�, on
armeijan tappio. Ei ole kappaleen aikaan tullut mit��n sanomia siit�.
Mutta semmoinen kenraali kuin Suetonius tuskin joutunee vaaraan.
Syy, jonka vuoksi emme ole kuulleet h�nest� mit��n, on se, ett�
Britannialaiset ovat ruvenneet kapinaan h�nen takanansa ja katkaisseet
h�nen yhteytens� Romalaisten kanssa."

Helena ei virkkanut mit��n, vaan katseli murheellisna kuin ennenkin

velje�ns�.

"Meid�n t�ytyy siis uskoa, ett� Suetonius pian p��see h�m�r�st�

n�kyviin ja kukistaa barbarilaisparvien vallan."

"Niin oikein; mutta sin� et ole viel� kertonut minulle viimeisi�

uutisia Britanniasta, ja kuinka min� tied�n mit� uskoa taikka
ajatella?" lausui Helena surullisesti.

"Min� tahdoin, ett� muistaisit, jotta, k�vi kuinka k�vi, armeija ja

Labeo ovat turvassa. Suetonius ilmestyy legioneinensa kaikkia
kostaakseen."

"Voi Cineas, �l� pid� minua kauemmin ep�tiedossa!" lausui Helena

vapisevalla ��nell�. "Kerro kaikki -- kaikki. T�m� ep�tieto kuolettaa
minun. Sano minun kuullakseni pahimmatkin."

"Kallis sisareni", sanoi Cineas ��nell�, jota h�n turhaan koetti saada
levolliseksi, "koko Britannia on tarttunut aseisin Romalaisia vastaan."

Kalmankalpeana Helena hoipertui muutaman askelen taaksep�in; mutta

Cineas tapasi h�nen k�tens� ja piti ne omiensa v�liss�.

"Jaksatko kuulla enemm�n?" kysyi h�n huolestuneena.

"Kaikki", vastasi toinen hiljaisesti.

"Koko saari on heid�n vallassaan. Boadicea on heid�n johtajansa!"

"Boadicea!"

"Juuri h�n."

"Sek�, joka on k�rsinyt niin hirve�� v��ryytt�! Hurskaat jumalat!"

"Juuri se. H�n on vimmastuttanut kaikki kansalahkot ja ne seuraavat

h�nt�, mihin ikin� h�n tahtoo."

"Oi!" huudahti Helena, "mik� kosto palkinnee sit� v��ryytt�, jonka h�n
on k�rsinyt!" H�n hykersi k�si�ns� tuskissaan. "Ei mik��n vastarinta --
ei -- ei mik��n -- ole mahdollinen ja Suetonius on Monassa! Ja koko
provinsi on Boadicean vihan alaisena!"

Cineas ei vastannut mit��n, vaan h�nen vaiti-olonsa osotti, ett� h�n

my�ntyi toisen sanoihin.

"Kerro kaikki", sanoi Helena astuen likemm�ksi h�nt�. "Kaikki -- mit�

kuuluu kolonioista?"

"Camaldunum on valloitettu."

"Ent�p� asukasten laita?"

"Joka henki on loppunsa n�hnyt."

Helena oihkasi ja nojausi Cineaasen tukea saadaksensa. T�m� tarttui

h�neen, est�en h�nt� maahan vaipumasta.

"Boadicea ei tunne mit��n s��li� eik� mit��n osotakaan", lis�si h�n

viel�; "molempain tytt�rtens� keralla sytytt�� h�n seuralaistensa
syd�men kaikenlaiseen v�kivaltaan. Sin� voit arvata kaikki. Mutta min�
tahdon mainita kaikki yksityiset seikat, jotka olen kuullut. Muista
vaan, ett�, vaikka mit� kertoisin, Labeo on turvassa."

"N�ytt�� silt�, kuin olisi Britannialaisten kosto etup��ss�

Camaldunumia tarkoittanut. Veteranein k�yt�s maan asujaimia vastaan oli
t�m�n aikaan saanut. Minun ei tarvitse muistuttaa sinulle, mimmoinen
t�m� k�yt�s oli. Roman soturit eiv�t ole miss��n pahempaa
vallattomuutta harjoittaneet. Kaupungissa oli ainoastaan joku
kymmenkunta sotamiehi�, kun asukkaat nousivat kapinaan. H�mm�stys ja
kauhu levisi kaikkialle kaupunkiin, kun t�m� uutinen kuultiin. T�nne
tulleessa kertomuksessa kuvaillaan kaikenlaisia kummallisia tapauksia,
jotka tahdon jutella sinulle, ett� saat kuulla ne semmoisina, kuin itse
olen kuullut. Ne olivat n�m�t: -- Victorian kuvapatsas kaatui
itsest�ns� maahan. Hurjap�isi� naisia juoksi sen ymp�rill� ennustaen
pian tapahtuvaa onnettomuutta. Neuvoskunnassa kuultiin Britannian
kielen ��ni�; teateri kaikui hirmuisista ulinoista; h�vinneen kolonian
kuva kangasti veden pinnalla l�hell� Tamesin suuta; meri oli ruskeana
verest�; ja vuoksen aikana n�htiin ihmiskuvia hiekassa."

"Kaikki n�m�t pahat enteet ja monet muut liioitelmat kerrottiin

kumpaisessakin kansakunnassa. Kolonistat olivat ep�toivoa t�ynn�, mutta
Britannialaiset riemuitsivat. Camaldunumin asujaimet panivat
prokuratorilta Catus Decianolta apua pyyt�m��n. T�m� l�hetti noin kaksi
sataa huonosti varustettua soturia. Camaldunumin veteranit k�yttiv�t
itsens� kehnosti. Kansa joutui �killiseen pelkoon; ja juuri t�ll�in
rynt�siv�t Britannialaiset kaupunkiin, surmasivat kaikki miekalla ja
valloittivat viimein temppelin, josta vastarinta oli tehty. Harva p��si
pakenemaan; n�m�t pakolaiset toivat kamalan sanoman Londoniin."

Veljen kertoessa oli Helena pysynyt aivan ��net�nn�, hartaasti ja

heng�ht�m�tt� h�nt� kuunnellen.

"Min� en voi ymm�rt��", lausui h�n viimein, "kuinka meid�n soturimme

olivat niin huonosti johdetut. Minulla ci ole paljon toivoa", lis�si
h�n heikolla ��nell�.

"Petilius Cerealis l�hti yhdeks�nnen legionan kanssa kaupunkia

auttamaan", jatkoi Cineas; "mutta h�n sy�stiin pakoon, jalkav�ki
kaadettiin kokonaan ja ainoastaan hevosv�ki muassaan pakeni kenraali."

Helena katseli kauvan ja suruisesti velje�ns�.

"Voi Cineas!"

T�m� oli kaikkein pahin uutinen. Se oli ik��nkuin kuoleman-isku h�nen

toiveisinsa; sill� nyt ei ollut mik��n v�h�inen armeijan osasto
h�vinnyt, vaan kokonainen legiona.

"Tyhm�n rohkeata -- varsin hullua oli", vastasi Cineas, arvaten

sisarensa ajatukset, "k�yd� yhden ainoan legionan kanssa kymmenien
tuhansien villein kimppuun. Suetonius on ihan toisenlainen p��llikk�.
H�n on kaikki kostava; jopa juurta-jaksain."

"Ei, ei; h�n suljetaan Monaan!" lausui Helena, itsep�isen� surussaan.

H�nt� v�risytti, kun h�n ajatteli, kuinka Labeon voisi k�yd�.

"Jos niin tapahtuisi", sanoi Cineas tyynesti, "l�ytyy siell�

viisikymment� kenraalia, jotka ilomielin ryhtyisiv�t h�nen
auttamiseensa. Mutta ajattele silm�nr�p�ys, mimmoinen mies Suetonius
on. No, vaikka h�n olisi saarrettu _Ultima Thule'hen_, avaisi h�n tien
itselleen ja armeijallensa. Ei mink��n romalaisen kenraalin tarvitse
pel�t� tappiota. Kaikki, jotka ovat joutuneet jonkunlaiseen
onnettomuuteen, ovat varomattomuudellaan itse olleet siihen syyp��t.
Mutta min� jatkan ja kerron kaikki loppuun. Cerealiin voitettuansa
Britannialaiset vy�ryiv�t eteenp�in, ik��nkuin vuoren virta upottaen
kaikki. He l�hestym�t nyt Verulamia ja Londonia. Decianus on paennut
Britanniasta ja oleksii nyt Galliassa."

"Paennutko! prokuratoriko paennut!" huudahti Helena h�mm�styneen�. ^

"Niin; suurin osa armeijasta on, kuten tied�t, Suetonion luona."

"Miksei h�n voi koota niit� sotureita, jotka vartioivat linnoituksia!

Voi sit� pelkuria! sit� kurjaa pelkuria! Ensiksi yllytt�� h�n noita
viheli�isi� barbareja hurjuuteen ja sitten pelk�� h�n heid�n kostoansa.
Ensiksi rosvo, sitten pelkuri," Ja levottomana ja liikutettuna
astuskeli Helena edestakaisin riehuen, raivoten ja jonkunlaista
lievityst� saaden vihastansa Cerealista vastaan.

V�h�n ajan per�st� palasi h�n Cineaan luo ja lausui:

"Cineas, jos prokuratori on paennut, Suetoniolla ei ole mit��n toivoa."

"Toivoa -- no, sit� on varmaan", vastasi Cineas niin tyynesti kuin h�n
voi.

"Ajattele hiukka: melkoinen osa meid�n vartiopaikoistamme on viel�

valloittamatta. Niihin eiv�t Britannialaiset ole koskeneet. Niitten
sotamiehist�n voi koota suureksi armeijaksi. Britannialaiset eiv�t
pysty mihink��n piiritykseen. He ovat liian h�t�isi�. Jolleiv�t he ensi
rynn�k�ll� saa jotakuta paikkaa k�siins�, k��ntyv�t he toisen heikomman
puoleen. Suetonion tarvitsee vaan l�hte� takaisin, ker�t� n�itten
linnoitusten soturit lippunsa ymp�rille ja sitten menn� kapinoitsioita
vastaan. Ja lausuppas minulle, mik� voiton toivo olisi heill�, kun
kerran joku Roman armeija, t�mm�inen kenraali etup��ss�, k�y heid�n
kimppuunsa? Min� takaan sinulle" -- ja h�nen ��nens� muuttui
vakavammaksi, kun h�n puhettansa jatkoi -- "min� takaan sinulle, ett�
ainoastaan t�mm�inen p��t�s on mahdollinen -- h�vi� kapinan nostajille.
H�vi� -- perinpohjainen, kokonainen, t�ydellinen!"
Pitk��n aikaan ei puhuttu mit��n. Veli ja sisar seisoivat l�hell�
toisiansa. Helena oli vaipunut omiin mietteisin, Cineas ei h�irinnyt
niit�. H�n oli lausunut kaikki, mit� h�n voi.

Aurinko oli noussut ja valaisi tuota jalon kaunista n�kyalaa. T�ss�

levisi Kampania -- avara tasanko, tuoreen vihantana, lehtoja ja
puutarhoja t�ynn�, koristettu lukemattomilla kartanoilla, jotka yh�
lis��ntyiv�t, siksi kuin kaupunkiin yhtyiv�t. Tuossa suikerteli Tybris
lakean halki, vierien, kunnes se kaukana katosi. T��lt� n�kyi

"Lation ranta, tuttu vanhastaan

'Aseista, miehist�', jonk' uudestaan
Nous' onnen t�hti valtaa ennustain;
Tuoll' lepopaikka oli Tullion, vaan
Takana noiden vuorten korkeain
Maapaikka runoniekan armiain."

V�h�n ajan p��st� alkoi Helena levottomana ja kiihtyneen� k�vell�

pylv�sk�yt�v�ss�, niinkuin ennen. Cineas yhtyi h�neen ja astui h�nen
vieress�ns�. Molemmat liikkuivat tuokion ��nett�min�.

Kun he k�viv�t oven editse, heitt�ysi joku taaksep�in, ik��nkuin olisi

h�n tahtonut v�ltt��, ett� h�nen l�sn�-olonsa havaittaisiin. H�n meni
nyt atriumiin; ja, kun Cineas ja Helena k�veliv�t edestakaisin, sovitti
h�n niin, ett� h�n voi kuulla melkein kaikki, mit� he puhuivat. H�nen
kasvojensa pinta oli tumman ruskea; h�nen silm�ns� mustat, ter�v�t ja
ilke�t; h�nen muodossaan ilmestyi h�ijyys ja kavaluus. H�n oli hyvin
kookas varreltansa; h�nell� oli j�me�t j�senet ja h�nen pukunsa
ilmoitti h�nen kartanon hoitajaksi. T�mm�inen oli se mies, joka heit�
v�ijyi.

Pitk�n v�li-ajan p��st� lausui Cineas: "no, min� arvaan, ettei minun
tarvitse kysy�, mit� mietiskelet."

"Ajattelen Luciota", vastasi Helena syv�sti huokaillen, sitten alkoi

h�n puoleksi lausua ja puoleksi laulaa itseksens� muutamia surullisia
s�keit� er��st� kreikkalaisesta k��rist�:

"Jota varroten ainiaan

K�yn silmiss� kyynelkaste;
Mun mielt�ni murheen taakka
I'�ti painavi vaan."

"Muista Helena", sanoi Cineas, "mit� seuraa samassa laulussa;

lohduttakoon edes t�m� sinua, jollet tahdo uskoa, mit� min� olen
vakuuttanut; sin� tunnet n�m�t sanat yht� hyvin kuin min�:

"Oi lapsi, pelkosi poista!

Zeus valvovi korkealla,
Jumalallisin silmin n�hden
Ja halliten taivaan ja maan."

"Zeus!" lausui Helena surullisesti; "voi! siin�p� vastus onkin. Minun

Zeusini on filosofian Zeus, korkein, k�sitt�m�t�n olento, jota ei
kukaan voi l�hesty�. Kaiken ik�ni olen oppinut palvelemaan h�nt�,
pelolla h�nt� kunnioittamaan. Mutta etk� n�e, mik� ��rett�m�n suuri
juopa on minun ja h�nen v�lill��n. Oi Cineas, tuossa yhteisess� rahvaan
uskossa on kuitenkin jotain, joka saattaa minun kadehtimaan sen
tunnustajia. Katso kuinka k�yh� ja oppimaton kansa ottaa jumalansa
luokseen, rukoilee h�nt� ja saa lohdutuksen h�nt� palvellessaan.
Myrskyn tullen tekee merimies lupauksiansa suojelusjumalalleen ja
rauhoittuu; h�n uskoo, ett� h�n viimein pelastuu ja panee _tabula
votiva'nsa_ temppeliin riippumaan. Mutta t�ss� min� olen pahemmassa
myrskyss� eik� ole ket��n, johon k��ntyisin, taikka jolle lupauksia
tekisin."

"Jo nyt unhotat itsesi", lausui Cineas. "Kuinka! tahtoisitko heitt��

omat ylev�t k�sitteesi ainoasta totisesta jumalasta ja turvata noihin
yhteisen uskonnon yksinkertaisiin taruihin? Pit�k��t he ep�puhtaat
jumalalansa, Apollonsa, Neptunonsa, Marsinsa ja Herkuleensa. Meit� on
paremmin opetettu ja me voimme palvella koko maailman suurta jumalaa.

"Voi, mutta surussa, surussa, Cineas. Kuinka voimme p��st� h�nen

luokseen? Voimmeko uskoa, ett� h�n todella tahtoo pit�� huolta meist�?
Halvan sotamiehen vaimo toimittaa uhrinsa ja rukoilee jumalaansa, jolta
h�n toivoo apua itselleen. Mutta kuinka rohkenisin min� ilmoittaa
v�h�p�t�iset huoleni ijankaikkiselle olennolle, taikka toivoa, ett� h�n
tahtoisi kuulla minun rukoukseni? Ei! ei! Etk�s muista n�it� sanoja:

"Etk�, yst�v�, huomaa,

Kuinka heikkona hiljalleen
Unelman lailla kulkevi t��
Suku ihmisten harhaten pois tolaltaan,
Vaan ei kina, taistelo kuolevaisten
Zeun sopusointua h�irit� voi?"

"Helenaseni", lausui Cineas lempe�sti, "sinun nykyiset surusi saattavat

sinun unohtamaan kaikki nuoruutesi opinnot. Mist� syyst� valitset
runoillan synkimm�t lauseet? Oletkos unohtanut koko meid�n lapsuutemme
ja nuoruutemme ja meid�n oivallisen Theofilomme ylev�t opit? Etk�
muista t�m�n kunnioitetun opettajan korkeita mietteit� jumalan
luonnosta, sielun kuolemattomuudesta, pyhyydest� ja rukouksesta? Kallis
sisareni, min� en ole koskaan herjennyt olemasta kiitollisena
nuoruuteni ajalle, jolloin minulla oli semmoinen opettaja mielt�ni
semmoisilla ajatuksilla t�ytt�m�ss�, jolloin sin� olit minun
seuralaiseni ja kumppalini. Kun Labeo vei sinun pois, tunsin, ett� olin
menett�nyt toisen puolen luonnostani; sen j�lkeen olen koettanut
s�ilytt�� tuota hehkuvaa nuoruuden intoa, tuota luottamusta jumalaan,
jonka me molemmat tunsimme. Kuinka sinun laitasi on? Onko se sinulta
kadonnut?"

"Oi Cineas, min� olen el�nyt aivan toisin kuin se innokas tytt�, jonka
sin� tavallisesti teit osalliseksi omiin harrastuksiisi ja unelmiisi.
Olen el�nyt aivan toisin kuin ennen Athenassa."

"Unelmiksiko sin�, Helena, n�it� nimit�t?" kysyi Cineas leppe�sti

nuhtelevalla ��nell� -- "n�it� kaikkia hyvyyden ja kauneuden
ahkeroimisia, t�t� pitk�� jumalan olennon tutkistelemista?"

"Suo minulle anteeksi, rakas veljeni", vastasi Helena, lempe�sti

laskien k�tens� h�nen olkap��llens� ja katsellen h�nt� kirkkain silmin;
"min� en ensink��n tuota tarkoittanut; tarkoitin sit�, ettei minulla,
naimisissani, ole ollut mit��n aikaa filosofian harjotukseen.
Romalaisen puolisona on minun tullut voimassa pit�� Sulpicius Labeon
perheen arvoa. Min� olen matkustanut paljon. Olen monta vuotta
oleskellut Galliassa ja eritt�in Britanniassa. Minulla on poika, jota
minun t�ytyy kasvattaa. J��k� siis, armas veljeni, n�ilt� kaikilta
minulle paljon aikaa filosofiallisiin mietint�ihin? Mutta enp�
kuitenkaan ole koskaan unohtanut nuoruuteni opetuksia. Min� kunnioitan
ja rakastan tuota jaloa Theofiloa. Ken voisi 'opettajaa' unohtaa? Min�
en sit� koskaan voi, vaan ainiaan muistan niit� ylevi� tunteita, jotka
h�n meiss� synnytti. Min� rakastan Platoa ja Pindaroa ja Aiskhyloa ja
Sofoklesta enemm�n kuin milloinkaan, ja pid�n yh� suuremmassa arvossa
nuo oivalliset kohdat heid�n teoksissansa, joihin h�n aina etup��ss�
k��nsi meid�n huomiotamme. Osaanpa viel� melkoiset jaksot niist� ulkoa
yht� hyvin kuin ennen Athenassa. Eiv�tk� kuitenkaan, kallis veljeni,
minun el�m�ss�ni, minun toimissani n�m�t opit minulle mit��n lohdutusta
tuo. Min� en tied�, mitenk� voin l�hesty� tuota korkeinta olentoa, ja
el�m�ni p��m��r� on p��st� selville siit�. Voitko sanoa minulle sen?
Kukaties saat minun suurimman suruni poistetuksi. Jos voit, niin sano,
sin� olet edistynyt, sill� v�lin kuin min� olen pysynyt ennallani; sin�
olet s�ilytt�nyt koko voimakkaan rakkautesi kaikkiin, mit� on
jumalallista ja pyh��. Mik� siis neuvoksi? Sano se minulle."

"Sin� teet minun voimani liian suureksi, rakas Helena", vastasi Cineas
syv�sti mietiskellen. "T�mm�isess� asiassa on vaikea saavuttaa mit�k��n
varmuuden kaltaista. Mutta min� tahdon kertoa sinulle kaikki, mit�
tied�n."

"Sin� uskot, eik� niin, ett� jumala on viisas ja hyv�ntahtoinen? H�n

loi koko maailman. Eik� ole luonnollista, ett� h�n kumminkin tahtoo
pit�� vaaria luontokappaleittensa hyv�st� ja hy�dyst�?"

"Kukaties", arveli Helena ajatellen; "ylimalkain h�n niin tekee. Eik�

t�m� kuitenkaan tuota mit��n lohdutusta yksityiselle ihmiselle."

"Jos h�n kerta on hurskas ja hyv�ntahtoinen, etk� luule, ett� h�n

tahtoo edistytt�� my�skin yksityisen hyv�� ja hy�ty�?"

"No, ehk� niin lienee."

"H�n on l�sn� kaikkialla ja tiet�� kaikki. Muista mit� Sokrates sanoo

Xenofonissa: jumala on niin suuri ja luonnoltansa semmoinen, ett� h�n
yhtaikaa n�kee kaikki ja kuulee kaikki, on kaikkialla l�sn� ja pit��
huolta kaikista asioista samalla haavaa!"

"Niin; se en tosi."

"H�n siis n�kee ja kuulee meit� t�n� hetken�. Juuri t�ll�

silm�nr�p�yksell�, rakas sisareni, katsoo h�n sinua t��ll� Italiassa ja
Labeota Britanniassa."

"Tuossa ajatuksessa on jotain lohduttavaa", lausui Helena v�h�n ajan

p��st�.

"H�n on meid�n luojamme, meid�n synnytt�j�mme; h�nest� me olemme

siinneet, me olemme h�nen lapsensa. Miksei siis t�m� olento t�n�
hetken� tahtoisi kuulla meit� molempia taikka jompaakumpaa meist�?
Voitko rahvaan uskossa tavata mit��n parempaa kuin t�m�n? Emmek� voi
luottaa t�mm�iseen olentoon ja syd�mess�mme lausua h�nelle: 'sin� minun
loit. Surussani k��nnyn sinun puoleesi ja anon sinulta apua!' Eik� t�m�
ole parempi kuin joku lupaus Neptunolle taikka Mercuriolle?"
"Mutta taitamaton ja taikauskoinen kansa saa lohdutusta my�skin
lupausten tekemisest�", v�itti Helena.

"T�h�n vastaan vaan Platon sanoilla: 'jumalaa ei k�y lahjominen. H�n

pit�� ainoastaan v�li� sielullamme eik� laisinkaan uhreillamme ja
juhlasaatoillamme!'"

"Uskotko siis, ett� me saamme pyyt�� h�nelt� kaikkia?"

"Ei suinkaan. H�n on periviisas eik� katsoisi sopivaksi suostua siihen.

H�nell� on omat tarkoitukset. H�nen tahtonsa noudattaminen on jokaisen
ensim�inen ja t�rkein velvollisuus, joka h�nt� rukoilee. Etk� muista
mit� Sokrates sanoo samassa dialogissa, johon vasta viittasin: 'jos
jumala, jota aiot rukoilla, yht�kki� ilmaantuisi sinulle ja kysyisi
sinulta, ennenkuin olisit rukouksesi aloittanut, tyytyisitk� sin�
siihen, ett� h�n antaisi sinulle jotakin semmoista, josta �sken
puhuimme, vai tahtoisitko, ett� h�n sallisi sinun itse pyyt�� jotain;
mit� luulisit parhaaksi ja etuisimmaksi itsellesi -- joko ottaa
vastaan, mit� h�n antaisi, vai saada, mit� h�nelt� pyyt�isit?'"

"Ei ole kuin yksi vastaus t�h�n kysymykseen. Periviisas tiet��

parhaiten:

"�lk��n heikko tahtoni koskaan

Nousko kaikkien valtiasta,
Maailman haltiaa vastustamaan!"

"Sent�hden", lausui Cineas, "jos hyv�ksyt t�m�n Aiskhylon juhlallisen

rukouksen, niin viel� mieluisammin suostut t�h�n, johon Sokrates
neuvoo. Se on totisin ja meille sopivin rukous. Sin� muistat kaiketi
sen: 'suuri jumala! Anna meille, mit� on meille hyv�� ja tarpeellista,
joko pyyd�mme sit� taikka ei; ja pid�t� meist�, mik� pahaa on,
silloinkin kuin semmoista sinulta pyyd�mme!'"

"Mutta, Cineas, eik� t�ss� ole mit��n vastuksia? P��sem�tk� kaikki

jumalan luokse? Eik� tarvita mit��n vahvistusta? Kuuleeko h�n kaikkia
ihmisi� ilman eroituksetta?"

"Minun luullakseni", vastasi Cineas miettiv�isesti, "vaaditaan

valmistusta."

"Ep�ilem�tt�; mutta mink�laista?"

"Syv� sielun aateksiminen, ja t�ydellinen mielen irroittaminen sin�

hetken� kaikista ulkonaisista esineist�, ynn� suurin kunnioittaminen ja
mit� n�yrin alamaisuus."

"Niin", vastasi Helena; "ja sin� tied�t, mit� Sokrates t�ss� sanoo,
koska niin suuresti luotat h�neen, sill� h�n sanoo, ett� sielun
puhdistaminen on siin�: -- ett� se tottuu per�ytym��n ja sulkeumaan
itseens�, luopuen kaikesta yhteydest� ruumiin kanssa, niin paljon kuin
suinkin mahdollista, sek� el�m��n itsekseen ruumiin siteiss� pysym�tt�.
Aivan niin, Sokrateelta ja Platolta ja tuolta totiselta Theofilolta
t�m� k�vi p�ins�. Jos min� olisin sinun kaltaisesi, rakas Cineas,
taitaisi se olla mahdollista minullekin. Jos min� olisin suuri
filosofi, niinkuin Seneca, menettelisin t�ll� tavalla sieluani
hoitaakseni ja pit��kseni sit� puhtaana jumalan edess�. Mutta; min�
olen heikko nainen keskell� �idin huolia. Jos n�ist� herkeisin ja
el�isin aateksivaisen filosofin el�m��, tekisin v��rin -- v��rin
lastani, v��rin puolisoani vastaan. Etk� havaitse sit� tuskalloista
ristikohtaa, johon olen joutunut?"

"Min� n�en sen", vastasi Cineas; "mutta sin� voit tehd� sen kumminkin
osaksi ja n�in est�� ajatuksiasi kokonaan niihin kiertym�st�. 'Sielu
kaikkein ensinn�, sitten kaikki muut asiat.' Niin sanoi 'opettaja.'"

"Voi! sin� et voi ymm�rt�� minun el�m��ni. Kaikki n�m�t k�yv�t sinulta
laatuun, vaan ei minulta. Filosofiallinen tutkisteleminen -- min�k�
romalainen vallasnainen semmoiseen rupeisin? -- mahdotonta!"

"Ei juuri niin", lausui Cineas. "Hyv�n-avuinen el�m�, niinkuin sinun

el�m�si, vietettyn� parhaitten ja korkeinten velvollisuuksien
t�ytt�misess�, on jo itsest��n elinaikainen sielun puhdistaminen."

"Min� koetan tehd� parastani", vastasi Helena lempe�sti. "Mutta

kuitenkin havaitsen, ett� luja rakkauteni lastani ja puolisoani kohtaan
saattaa minun unohtamaan jumalan. H�n pysyy minun silmiss�ni
majesteetillisena mielen kuvana, ylev�n� tunteena. Kuinka voin l�hesty�
h�nt�? oi, jospa l�yt�isin jonkun tien h�nen luoksensa! El�m�ni
muuttuisi mielest�ni kahta suloisemmaksi, jos keksisin jonkun yhteyden
h�nen ja minun raukan v�lill�ni. Min� palvelen jumalaa, mutta min�
pelk��n h�nt�. En tied� kuinka k��nty� h�nen puoleensa, enk� edes mill�
nimell�k��n."

H�n herkesi hetkeksi ja jatkoi sitten suloisella, hiljaisella laululla,

hyr�illen sanoja noista majesteetillisist� k��reist�, jotka olivat niin
mieluisat h�nelle:

"Oi Zeus! -- ken lienetkin -- jos kuulet

Mielell�s n�in sua rukoiltavan,
Sun puolehes k��nnyn!
Sill� kun kaikki ma mietin tarkoin,
Jos tosiaankin tahtoisin heitt��
Taakan pois, joka mielt�ni painaa,
Miss� ois auttaja muu kuin Zeus?"

"Jatka sit�", lausui Cineas, "ja kuule mit� samassa laulussa sanotaan",
-- ja h�n itse aloitti v�rsyn:

"Ainoa h�n, joka kuolevaista

Viisauden tielle johdattaapi,
K�rsimisiss� tiedon antaa."

"Oi! Helenaseni, olen usein ajatellut, ett� jumala sill� tapaa johtaa
meit� viisauden tiell� ja saattaa meille 'tiedon k�rsimisest�.'
Vakaasti uskon, ett� se halu, jolla pyrimme h�nt� tuntemaan, on h�nelle
otollinen; ja kaikista asioista, jotka sielua puhdistavat, on jumalan
tavoittaminen etevin. Jos halajamme h�nt�, osottaa se itsest��n, ett�
olemme valmistuneet h�neen k��ntym��n. Yst�v� liittyy yst�v��n, kun
molempain tunteet yhteen soveltuvat. Se tahto, jolla pyyd�mme l�hesty�
jumalaa, todistaa, ett� me tavallaan olemme h�nen kaltaisensa. Niin,
samanlaatuiset yhdistyv�t toisiinsa ja ken vaan etsii jumalaa, se
l�hestyykin h�nt�."

"Kyll�; mutta tahtooko jumala tulla meid�n luoksemme? Mit�p� siit�,

vaikka me kuinka paljon h�nt� haluaisimme? Emme voi koskaan saavuttaa
h�nt�. H�nen yhteyteens� ei kukaan p��se."

"L�hestymisess� on kuitenkin jotain."

"Mutta minun tilassani ei se mit��n auta. Voi! Cineas, min� varon,

ettei sieluni kaipaus milloinkaan saa tyydytyst�. Jos vaan tuntisin
h�nen, menisin h�nen luokseen; mutta kuinka voi menn� h�nen luokseen --
kuinka puhutella h�nt�?"

"Minun entinen el�m�ni", lausui h�n v�h�n ajan per�st�, "ja sinun
kumppanuutesi, ja 'opettajan' opit synnyttiv�t minun sielussani
hillitt�m�n halun -- aatteita ja ajatuksia joita ei koskaan saa
tukehtumaan. Sin�, armas veljeni, menet minun sivuitseni", lis�si h�n
suruisella ��nell�; "minun sivuitseni. Sielusi siivill� sin� lenn�t
tuonnemmaksi, sill� v�lin kuin min� alkukohdalla viivyn. Sin� jo n�et
jumaluuden hohteen, sill� v�lin kuin min� turhaan h�nt� etsiskelen.
Min� en tied�, mitenk� h�nt� puhutella; ja jos tiet�isin sen, olisivat
ensim�iset sanani, 'suuri jumala! opeta minua, kuinka minun tulee sinua
rukoilla.'"

Ja nyt, kun h�n lausui n�m�t sanat, tapahtui kummallinen seikka.

Pylv�sk�yt�v�ss� astuessaan he usein k�viv�t edestakaisin, ja juuri
t�ll� hetkell� saapuivat he sen l�ntiseen p��h�n, jossa oli v�h�inen
huone, ovi rakennuksen etupuolella. T�st� huoneesta kuului suloinen
lapsen ��ni, mutta tavattoman vitkaisena ja juhlallisena.

"Hiljaa!" lausui Helena laskien k�tens� veljens� olkap��lle. Silloin

kuului vitkaan ja juhlallisesti t�m�n suloisen lapsen-��nen lausumat
sanat, ik��nkuin suoraan vastaukseksi �idin kaipailevaan huudahukseen:

"_Is� meid�n, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

L�hestyk��n sinun valtakuntasi. Olkoon sinun tahosi niin maassa kuin
taivaassa. Anna meille t�n�p�iv�n� meid�n jokap�iv�inen leip�mme; ja
anna meille meid�n velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme
meid�n velvollistemme. �l� johdata meit� kiusaukseen, mutta p��st�
meit� pahasta: sill� sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia,
ijankaikkisesti. Amen_."

Kyynelet kiilsiv�t Helenan silmiss�.

"Mit� sanoja n�m�t ovat?" h�n huudahti. "Is� meid�n;" ja, pannen
k�tens� ristiin, seisoi h�n kuunnellen, samalla katsoen yl�sp�in,
ik��nkuin olisi h�n himme�sti ajatellut, ett� h�n saisi sill� tavoin
n�hd� "Is�n."

III.

Isaak.

Kun rukous p��ttyi, odottivat he ��nett�min� jotakin viel�. Mutta muita

rukouksen sanoja ei kuultu. Iloisesti nauravan lapsen ��ni kaikui pian
ja Cineas katseli yl�s huoaten.

"Voi, Helena", lausui h�n, "t�ss� olen kuullut jotain, joka on parempi
kuin kaikki minun toteenn�ytt�ni. Mist� Markus tuon on oppinut?"

"Min� en tied�, jollei imett�j�lt�."

"Imett�j�lt�k�?"

Cineas laski k�sivartensa ristiin ja seisoi ajatuksiinsa kiintyneen�.

Helena j�tti h�nen hiljalleen ja meni sis��n.

V�h�n ajan p��st� nosti Cineas silm�ns� h�nt� etsien ja havaitsi, ett�
h�n oli poissa.

"Niin", virkki h�n itsekseen; "�iti on varmaan mennyt lohduttamaan

mielt�ns� tuolla suloisella pojalla. Mutta imett�j� -- mist� h�n tuon
on oppinut?"

Tuokion k�veli h�n edestakaisin, sitten astui h�n hitaisesti huoneesen

ja istuutui sohvalle peristyliumissa. Kotvasen kuluttua tuli Helena
sinne, Markus ja imett�j� muassaan. Pojan kasvoissa, jotka olivat ihan
�idinkaltaiset, kuvautui taivaallinen lempeys. H�nell� oli t�m�n
tunkevat silm�t ja suloinen, mielek�s suu. H�n ei ollut kuin seitsem�n
vuoden vanha ja jotenkin varteva i�ksens�. H�n riensi enonsa luo; h�nen
muodostansa n�kyi, ett� h�n luuli itsens� mielivieraaksi. Cineas otti
h�nen syliins�, likisti h�nt� vasten poveansa, katsoi hell�sti h�nen
kauniisin kasvoihinsa ja lausui tuhansia hyv�ilyssanoja. Hiukan ajan
per�st� poika juoksi ulos huoneesta ja hyppeli lauleskellen
pylv�sk�yt�v�ss�.

Imett�j� j�i j�lelle. Cineas oli ennenkin ottanut vaaria h�nest�, mutta
nyt h�n katseli h�nt� tavallista suuremmalla tarkkuudella. "Mist�",
arveli h�n, "on tuo rukous alkunsa saanut? H�nk� on opettanut n�m�t
ihmeelliset sanat? Mist� h�n ne oli oppinut? Ymm�rsik� h�n niitten
syv�n merkityksen?" H�n p��tti ottaa selkoa siit� h�nelt� itselt�.

Imett�j� oli ilmeisesti Kreikkalainen; kenties joltakulta saarelta.

H�nen kasvojensa juonteet olivat jaloksi hientyneet ja h�nen hiuksensa
olivat lumivalkoiset. Nuoruudessaan lienee h�n ollut erinomaisen
kaunis, sill� nytkin, h�nen i�kk��n� ollessansa, asui h�nen kasvoissaan
ihmeellinen suloisuus. H�nen muotonsa vaikutti mit� voimakkaimmalla
tavalla Cineaasen. Se oli niit�, jotka ilmoittavat kovia, suuria
k�rsimyksi�; Cineas ei ollut koskaan n�hnyt mit��n kasvoja, joihin suru
oli suuremmat j�ljet j�tt�nyt eik� h�nen mieleens� kuitenkaan tullut,
ett� toinen oli murheissaan. Se oli enemm�n; ohitse menneen surun
kuvaus, semmoisen surun, jonka j�rk�ht�m�t�n, melkein jumalallinen
k�rsiv�llisyys oli voittanut. Se oli Nioben muoto, tyytyv�inen osaansa,
taipuen taivaan tahtoon. "Eik�h�n tuo liene", ajatteli h�n,
"puhdistunut sielu'" Viimeisen keskustelun esine joutui h�nen
ajatuksiinsa ja h�n arveli, ett� t�ss� oli sielu, joka oli irroittanut
itsens� kaikista aineellisista kappaleista; sielu, joka ehk� oli
yhteydess� korkeimman olennon kanssa; joka ehk� k��nsi h�nen puoleensa
niin ylev�n rukouksen kuin sen, jonka Markus oli lausunut. H�n
kummasteli, mik� oli synnytt�nyt nuot kauheat, nyt kokonaan laantuneet
surut ja mik� salainen voima oli saanut h�nen k��nt�m��n katkeruuden
suloiseksi rauhaksi. N�m�t silm�t -- tyynet kuin Egyptin Sfinxin
muuttumaton katsanto -- eiv�t osottaneet mit��n nykyist� mielen
liikutusta eik� kiivautta. H�n ajatteli, ettei se suinkaan ollut
filosofia, joka n�in oli h�nt� voimistuttanut, sill� ei h�n koskaan
ollut tuntenut ket��n naista -- eik� semmoisesta kuullut -- joka olisi
p��ssyt semmoiseen filosofialliseen mielen tyyneyteen, johon ainoastaan
muutamat runsaslahjaiset miehet olivat ehtineet.

Mutta h�nen mieltymyksens� t�h�n naiseen ei saattanut h�nt� laimin

ly�m��n mit� t�rkeit� velvollisuuksia h�nell� paraillaan oli. Tosin h�n
oli Helenaa lohduttanut, mutta h�n tiesi hyvin, ett� asiat Britanniassa
olivat mit� t�p�rimm�ll� kannalla. Armeija kukaties ei koskaan ollut
h�m�r�st�ns� n�kyviin p��sev�, Labeo kukaties ei koskaan palaava.

Noin vuosi takaperin, kun oli p��tetty h�vitt�� Druidein uskonto, oli
Labeo l�hett�nyt puolisonsa ja lapsensa Britanniasta Romaan. Kun h�n
sen teki, tiesi h�n hyvin, ett� ratkaiseva taistelo oli tulossa. H�n
ymm�rsi Britannialaisten tuiman, uljaan luonnon ja oli varma siit�,
ett� he rupeisivat kauheaan vastarintaan. H�n menetteli niinkuin vaara
olisi ollut k�siss�. H�n teki testamenttinsa ja m��r�si Cineaan
poikansa holhojaksi siin� tapauksessa, ett� h�n itse kuolisi. H�n antoi
asiakirjat Helenalle, k�skien h�nen j�tt�� ne Cineaalle. T�m�n Helena
tekikin, niitten sis�lt�� tuntematta.

Kun Suetonius viipyi jotenkin kauan poissa, oli Helena kirjoittanut

Cineaalle levottomuudestaan ja t�m� oli kohta l�htenyt Athenasta
Romaan. Muutkin asiat kehoittivat h�nt� l�htem��n, mutta t�m� oli
p��syy. Veli ja sisar olivat aina olleet kirjeenvaihdossa siit� saakka
kuin j�lkim�inen naitiin; mutta he eiv�t koskaan sen j�lkeen olleet
toisiaan tavanneet.

Se ilo, jonka Helena tunsi, kun h�n rakastetun veljens� tapasi,

lievitti ajaksi h�nen surunsa; ja Cineaan mielen rohkaisevat sanat
saattoivat h�nen parhaita toivomaan. Mit� Cineaasen tuli, oli h�n kohta
p��tt�nyt hankkia itselleen tiedon, kuinka kartanon talous oli hoidettu
ja tehd� mit� h�n voi sit� edist��kseen. H�n ei ollut oleskellut kuin
kaksi viikkoa siell�, kun he saivat ne surulliset sanomat, joista
edellisess� luvussa mainittiin.

Muuan mies oli kohta alusta her�tt�nyt h�nen suurinta ep�luuloansa.

T�m� oli kartanon hoitaja Hegio. H�n oli synty�ns� Syrialainen, oli
alhaista sukua ja orja, kun h�n ensiksi tuli Romaan. Jonkunlaisilla
keinoilla oli h�n kohottanut itsens� parempaan tilaan ja h�nt� oli
kiitetty hyv�ksi Labeon edess�, joka j�tti kartanon hoidon kokonaan
h�nen haltuunsa. Tuskin sai Cineas h�nt� n�hneeksi, kuin h�n jo
havaitsi, ett� h�n oli ilmetty konna. H�nen kamala, karsastava
katsantonsa inhoitti nuorta Athenalaista. Paitsi sit� Hegio ei ollut
eritt�in kohtelias Cineaalle. Edellisen k�yt�ksess� ilmestyi puoleksi
salattu ynseys, jota Cineas p��tti rangaista. Kuinka lieneek��n ollut,
Cineas n�ki selv��n, ettei Hegiossa ollut miest� n�in t�rkeit� asioita
hoitamaan.

Cineas oli p��tt�nyt kutsua kartanon hoitajan puheillensa ja luovuttaa

h�nen suorastaan h�nen virastansa. T�n� aamuna oli h�n pannut h�nelle
sanan, ett� h�n tulisi h�nen luoksensa; mutta kummastukseksensa oli h�n
havainnut, ett� toinen oli l�htenyt Romaan. Kun ei h�n tahtonut Helenaa
h�irit�, meni h�n tapaamaan kirjaston hoitajaa, jota h�n piti suuressa
arvossa, vaikka t�m� ei ollut muuta kuin orja.

T�m� mies oli Juutalainen, nimelt� Isaak, jonka Labeo muutamain

omituisten seikkojen kautta oli Syriassa haltuun saanut. H�n oli
ottanut osaa yhteen maanmiestens� kiivaasen kapinaan ja oli sent�hden
kuolemaan tuomittu. Syyst� taikka toisesta oli Labeo s��linyt t�t�
onnetonta ja pelastanut h�nen ristiin naulitsemisen tuskista. Sen
per�st� liittyi Juutalainen is�nt��ns� ja t�m�n perheesen suurimmalla
rakkaudella ja uskollisuudella. Kuusi vuotta seurasi h�n heit� eri
maissa; ja joka vuosi oli saattanut heid�n yh� enemm�n h�nt�
kunnioittamaan. Kun perhe saapui Romaan, oli Isaakkin muassa ja oli
ihan alusta Hegiota ep�illyt. Ei h�n kuitenkaan ilmoittanut tunteitansa
kenellek��n; eik� h�n ennen Cineaan tuloa puhunut asiasta mit��n.

H�n oli kookas, varreltansa majesteetillinen mies, Juutalaisen vahvasti

esiytyv�t juonteet kasvoissa. H�nen partansa oli pitk�, h�nen silm�ns�
kirkkaat ja ter�v�t, ja h�nen otsansa t�ynn� syvi� vakoja. H�nen
kasvatuksensa oli ollut mit� monipuolisinta laatua ja suurten
luonnonlahjainsa vuoksi oli h�nen mahdollista hyv�ksens� k�ytt��
kaikkia etujansa. H�n oli perehtynyt Kreikan ja niin ik��n Latinan
kirjallisuuteen; h�n oli taitava kirjoittaja ja tarkka luvunlaskia.
T�mm�inen oli se mies, johon Cineas etup��ss� nyt pani luottamuksensa.

Kun h�n astui sis��n, lientyiv�t Juutalaisen vakavat kasvot lempe��n

tervehdyksen hymyilyyn. H�n oli virkaansa toimittamassa kirjastossa.
T�m� oli soma huone, sein�t t�ynn� hyllyj�, n�m�t jaetut eri
komeroihin, joihin itsekuhunkin oli paperik��ryj� pistetty. Hyllyjen
p��ll� seisoi kirjailiain marmorista veistetyit� rintakuvia ja isolla
p�yd�ll� keskell� huonetta olivat tavalliset kirjoittamisen, sitomisen,
kiillottamisen ja kirjojen koristamisen koneet.

Cineas silm�ili h�nen ty�t�ns� ja havaitsi, ett� h�n juuri kopioitsi

Homeroa.

"Isaak", lausui h�n yst�v�llisell� ��nell�, "mik� ihmeellinen kirja

t�m� on! Sill� min� en tied�, kuinka monta vuosisataa se on
Kreikkalaisia innostuttanut ja el�hytt�nyt. Me tunnemme kaikki sen.
Filosofit ja talonpojat, soturit ja esivaltalaiset, kaikki kertovat sen
lauseita. Romalaisilla ei ole mit��n sen veroista. Mutta meill� se on
p��kirja. Me ajattelemme Homeron ajatuksia, me el�mme Homeron el�m��.
Tunnetko sin� ket��n muuta kansakuntaa, jolla on kirja, joka t�ytt�isi
t�mm�isen sijan kuin t�m�?"

N�in lausuen nojausi h�n huoneen toisessa p��ss� olevaan sohvaan ja

katseli Juutalaista.

"Meill� Juutalaisilla", vastasi Isaak h�veli��sti, "on yksi p��kirja.

Mutta t�ss� on kaikki meid�n kirjailiamme yhdess� koossa. Se on
todestikin meid�n kirjallisuutemme. Me kaikki tunnemme sen. Me
viittaamme aina sen sis�lt��n. Se sytytt�� meid�n syd�memme ja johtaa
meit� el�m�n vaiheissa. Me el�mme sen el�m��, me kerromme sen lauseita
monta vertaa enemmin kuin te, mit� Homeroon tulee."

Cineas kummastui, kun h�n kuuli t�m�n, mutta silm�nr�p�yksen

ajatteleminen sai h�nen havaitsemaan, ettei se ollutkaan mit��n
ihmett�, ett� jollakulla kansakunnalla oli kirjallisuus, jota se piti
suuressa arvossa.

"Mit� kirjoja ne ovat?" h�n kysyi.

"Meid�n pyh�t kirjamme", vastasi Isaak.

"Ovatko ne runollisia?"
"Ne ovat sek� runollisia ett� suorasanaisia."

"L�ytyyk� niitten joukossa mit��n epillist� runoelmaa?" kysyi Cineas,

jota v�h�isen nauratti, kun h�n ajatteli barbarilaista eposta ja
kuvaili itsekseen kuinka kauheasti t�mm�inen tuote tavallisia s��nt�j�
loukkaisi.

"Ei", vastasi Isaak. "Meill� ei ole mit��n epillist� runoelmaa. Meid�n

vanhin historiamme ei kuitenkaan: aineensa puolesta eri� suuresta
epoksesta. Sen sis�lt� on mit� korkeinta ja t�rkeint� voi k�sitt��. Se
kertoo, kuinka kaikkivaltias loi maailman; ja kuinka ihmiset syntyiv�t.
Se kuvailee aikaisinten vuosisatojen tapauksia ja n�ytt��, kuinka
kaikki ihmiset juontavat alkunsa samasta l�hteest�. Se laatii
kansakuntamme kummallisen sukuper�n ja ihmeellisen historian. Kukaties
sinun mielesi joskus tekee lukea t�t� historiaa. Min� voin vakuuttaa
sinulle, ett� siin� on paljon opin ja kummastuksen aihetta my�skin
semmoiselle mielelle kuin sinulla on. �l�k� pid� sit� ainoastaan
kansallisylpeyten�, jos sanon, ett� se mies, joka t�m�n historian
kirjoitti, on nerokkaampi kuin Homeros ja t�m� kirja suuren-arvoisempi
meille kuin Iliadi Kreikkalaisille."

"H�ness� lienee kyll� ollut suuri nero", lausui Cineas s�vyisesti,

"mutta ei h�n ole kirjoittanut mit��n epillist� runoelmaa, eik� niin
muodoin juuri sovi verrata h�nt� Homeroon. Tahtoisin kuitenkin
mielell��n n�hd� kirjan, josta sin� puhut. Min� olen kuullut siit�
jotain. Eik� sit� k��nnetty kreikaksi Alexandriassa?"

"Kyll�. Mutta minun ei tarvitse sanoa, ett� k��nn�s on meist�, jotka

alkukirjan tunnemme, t�m�n kauneuksia vailla."

"Tietysti; semminkin mit� runoelmiin tulee. Niit� ei saa k��nnetyksi.

Katso Ciceroa, kun h�n Aiskhyloa k��nt��. Onko koskaan surkeampaa
yrityst� n�hty? Ei Catullonkaan onnistunut suorittaa muutamia Sapphon
v�rssyj�."

"Vaan h�n v��risteli niit�", lis�si Isaak. "Ei; runoelmia ei voi

k��nt��. Niitten hieno haju haihtuu, kun ne toisenkielisiksi
muutetaan."

"Sin� puhuit suorasanaisista kirjoituksista", sanoi Cineas, �skeiseen

puheesen palaten. "Mit� runouden lajia teill� on? L�ytyyk� mit��n
dramallista? Jos niin on, mit� sin� tuosta kolmenlaatuisesta yhteydest�
arvelet? Sin� et suinkaan liene noita s��nt�j� havainnut."

"Meill� on kumminkin yksi dramallinen runoelma", vastasi Isaak. "Se ei

kuitenkaan sovi julkiselle n�kym�lle, vaan ainoastaan totisimman mielen
hiljaiselle mietinn�lle. Sen sis�lt� on mit� syvint� ihmisen mieli voi
k�sitt��. Sen suhteen on se enemm�n 'Prometheyn' ja 'Oedipon'
kaltainen, kuin mink��n muun Kreikkalaisten n�ytelm�n. Se esittelee
jumalan hallinnon suurta salaisuutta. Semmoinen on, niinkuin tied�t,
Prometheyn sis�lt�. Sin� tied�t my�skin, kuinka Aiskhylolta on h�nen
��rett�m�n suuri yrityksens� huonosti menestynyt. Kreikkalaisten
ylevimm�ss� runoelmassa kuvaillaan korkeinta olentoa hirmuvaltiaaksi,
joka itse on heltym�t�nten Vaiheettarien alainen; eik� 'Vapautettu
Promethey' voi valaista 'Kahletetun Prometheyn' salaluontoisuutta ja
h�m�ryytt�. Jumala antaa hyv�ntahtoisen olennon k�rsi� kidutuksen
hirmuja juuri h�nen hyvien avujensa vuoksi. Mik� on hirmuisempaa kuin
t�m�? Aiskhylos yrittelee liian suuria. H�n ei voinut todistaa
taivasten haltian hurskautta, kun h�n ensiksi oli niin voimakkaasti
h�nen kauheaa hirmuvaltaansa kuvaillut. Ei 'Oedipossa' ole paremmin
laita. Varsin viaton mies johdatetaan p��sem�tt�m�ksi ilkeinten
rikosten teent��n ja heitt�� viimein henkens� koviin tuskiin. T�ss� on
my�skin tuo suuri kysymys viritetty, mutta vastausta siihen ei saada.
T�mm�iset teokset t�ytt�v�t mielen ep�toivolla ja el�m�n synkk�
salaisuus muuttuu yh� synkemm�ksi."

"Mutta meid�n runoelmassamme on toisin. Kysymys on esitelty samalla

tavalla. Aivan hurskas ja rehellinen mies kietoontuu yht�kki�
sanomattoman suureen onnettomuuteen. T�ss� on sama ansaitsematon
v��ryys ja k�rsint�, joka n�ytt�� mielivaltaiselta ja kohtuuttomalta;
samat seikat, jotka saattavat ihmiset syytt�m��n jumalaa julmuudesta --
ajattelemaan kaikkivaltiasta h�ijyksi ja pahansuovaksi. Mutta t�ss� on
vastattu kaikkiin -- vastattu kaikkiin. Sill� vastaus on _jumala_!
Kaikki j�tet��n h�nen haltuunsa. H�n puhuu ja osottaa itsens� ja ty�ns�
oikeaksi. T�m� on ainoa vastaus ja on ij�ti oleva ainoa", jatkoi Isaak
tavallista suruisemmalla ��nell�; "ainoa vastaus sille, joka kysyy:
miksi min� k�rsin?

"Herra antoi ja Herra otti:

Herran nimi olkoon kiitetty."

"Kuinka! otammeko vastaan hyv�� Herralta, emmek� pahaa?"

Cineas oli kuunnellut suurimmalla tarkkuudella. Isaak nojasi p��t�ns�

k�tt�ns� vastaan ja oli muutaman silm�nr�p�yksen ��net�nn�.

Cineas viittasi nyt siihen, ett� h�nest� oli n�iss� tunteissa jotain
stoalaisuuden kaltaista.

"Stoalaisuuttako?" lausui Isaak, katsoen yl�s h�mm�styneen�. "Kaukana

siit�. Juuri p�invastoin. Sill� stoalaiset puhuvat ihmisist�, j�tt�en
jumalan siksens�; mutta me katsomme kokonaan jumalan puoleen ja h�neen
katoomme. Sill� mit� me ilman h�nett� olemme? Jos h�n kerta poistuu
n�kyvist�mme, mit� j��pi meille muuta kuin ep�toivo? H�ness� kaikki
asiat selkonsa saavat. H�n on ��ret�n, pyh� ja kaikkiviisas. H�neen
min� turvaan."

Sill� v�lin kuin Isaak lausui n�m�t sanat, oli h�nen k�yt�ksens�
muuttunut. H�nen ��nens� kuului syvemm�lt�. H�n n�ytti enemm�n
ajattelevan itsekseen, kuin puhuttelevan Cineasta. Ja t�ss�
mietinn�n-tapaisessa tilassa nosti h�n sanomattomalla kunnioituksella
ja hartaudella silm�ns� ja, katsoen yl�sp�in, aloitti jonkunlaista
rhytmillist� laulua:

"Herra, sin� olet meid�n turvamme suvusta sukuun. Ennen kuin vuoret
olit syntyneet ja sin� loit maan ja mailman; olet sin� Jumala
ijankaikkisesta ijankaikkiseen."

H�n herkesi; ja, pannen k�tens� ristiin, katsoi h�n taas ��net�nn�
maahan.

Olisi mahdotonta kuvailla sit� ihmetyst� ja kunnioitusta, jolla Cineas

kuunteli n�it� sanoja. Kaikki mit� h�n milloinkaan oli kuullut
Egyptil�isten ja Asialaisten mystillisist� tiedoista, joutui h�nen
mieleens�. Olikohan paljonkin t�m�nkaltaista noissa pyhiss�
runoelmissa, joista Isaak puhui? Siin� tapauksessa eiv�t h�nen hartaat
ylistyksens� todellakaan olleet per�tt�m�t.

"T�m�n", lausui Cineas, "on varmaan joku teid�n runoilioistanne

sepitt�nyt. Onko teill� montakin t�mm�ist� runoelmaa?"

"Monta", vastasi Isaak innokkaasti; "mutta ei dramallista. Ne ovat

parhaasta p��st� lyyrillisi�. Aivan niinkuin teid�n dramallisissa
teoksissanne ylevimm�t tunteet ilmaantuvat lyyrillisiss� kappaleissa,
l�yd�mme mekin niist� jaloimmat k�sitteemme jumalasta. Me olemme
jumalista kansaa ja meid�n runoiliamme olivat jumalan profeetat.
Meill�, niinkuin muinoin Romalaisilla, olivat runoiliat ja profeetat
samat."

"Mill� kummaisella tavalla sopii toisiinsa verrata meid�n ja teid�n

lyyrillisi� kirjailioita?" kysyi Cineas uuteliaasti. "Onko teill�
mit��n meid�n runomittamme kaltaista?"

"Meill� on rhytmillinen systemi, jonka itse olemme keksineet. Entisin�

aikoina, jolloin n�m�t runoelmat sepitettiin ja laulettiin, oli meid�n
soittotaitomme ep�ilem�tt� paras maailmassa."

"Mik� niitten aine on?"

"Niiss� on kaikissa vaan yksi aine", sanoi Isaak; "mutta koska t�m�
aine on ��ret�n, on laulujemme sis�lt� alati vaihtelevaa."

"Mik� t�m� ��ret�n sis�lt� on?" kysyi Cineas, ainoastaan puoleksi h�nt�
ymm�rt�en.

"_Jumala_!" vastasi pitk��ns� Isaak kavahtavalla kunnioituksella.

"Meid�n kieless� ei ole sallittu lausua t�t� ylev�� nime�."

"Teid�n runoutenne olisi siis n�yr�� kunnioitusta t�ynn�", sanoi Cineas

h�mm�styneen� Isaakin k�yt�ksest� ja taipuen noihin syviin tunteisin,
jotka ilmestyiv�t Juutalaisessa joka kerta, kuin vaan jumalaa
tarkoitettiin.

"Minun tiet��kseni ei ole miss��n muualla t�mm�isi� ajatuksia lausuttu",

sanoi Isaak, "ja sin� tied�t, ett� min� olen jotenkin opastunut
Kreikkalaisten runouteen. Mutta en ole koskaan lukenut mit��n, joka
vet�isi vertoja t�lle kaikissa ilmestyv�lle ylevyydelle, joka on meid�n
runoudellemme omainen. Sin� tied�t hyvin, kuinka min� ihastelen
kreikkalaisen hengen ihmeellisi� tuotteita; ne ovat ihmisneron
t�ydellisimpi� luomia. Kuitenkin on teid�n runoutenne ymm�rryksen
kirjallisuus; meid�n on sielun. Se on hengellinen, jumalinen. Jos
Pindaros loistavimmalla kuvailu-keinollansa lyyrillisen intonsa
kuohulla esittelisi Platon ylevimpi� ajatuksia, sin� ymm�rt�isit, mit�
meid�n runoelmamme ovat."

Cineaan oli v�h�n vaikea olla nauramatta tuota, jota h�n katsoi
kiihkeimm�ksi kansallis-ylpeydeksi. Nuot juhlalliset v�rsyt, jotka h�n
oli kuullut v�h�ist� ennen, todistivat, ett� l�ytyi joku syy Isaakin
ylistykseen; vaan kuitenkin tuntui h�nest� liialliselta, kun Isaak piti
kotimaansa runoilioita etev�mp�n�, kuin itse Pindarota. "Lopulta",
ajatteli h�n, "ei t�m� Asialainen voi milloinkaan kreikkalaista henke�
ymm�rt��. Vaikka h�n on sivistynyt, asuu kuitenkin barbarin luonto
h�ness�."
Jos h�n olisi tarkemmin katsonut Isaakia, olisi h�n havainnut, ett�
t�m� oli keskustelun aikana suuresti muuttunut. Joka hetki saatti h�nen
silm�ns� tulisemmin hehkumaan; h�n pusersi lujaan k�tens� kiinni; h�n
hengitti rajummin. H�nen k�yt�ksens� tuli my�skin toisenlaiseksi. H�n
puhui katkonaisemmin ja usein enemmin itsekseen kuin Cineaalle. H�nen
��nens� oli v�listi melkein k�skev�inen. H�nen vankka vartalonsa olisi
sopinut Moseksen kuvan kaavaksi. H�n muisti kansakuntaansa, sen kunniaa
ja Israelin jumalan koko voimaa -- t�m� muisto paloi h�nen syd�mess�ns�
ja muutti h�nen muotonsa. H�nk� orja? P�invastoin h�n oli niitten
Hebrean sankarien kaltainen, jotka tuomarein hallitessa olivat eri
aikoina johtaneet kansaa, kun se katkaisi kahleensa ja kukisti
sortajansa -- h�n oli niinkuin Ehud taikka Gideon taikka Jephtah.

"Minun tekee suuresti mieleni kuulla enemm�n teid�n runoudestanne",

sanoi Cineas. "Osaatko k��nt�� minulle jotakin, jonka kautta saisin
jonkunlaista k�sityst� siit�? Jos osaat, lausu jotain samantapaista,
kuin �sken, min� tahtoisin kuulla sit�."

Isaak ei vastannut mit��n. H�n nousi verkalleen istuimeltansa ja

seisahtui Cineaan eteen. Nyt havaitsi Athenalainen ensi kerran, kuinka
Juutalainen oli muuttunut. H�nen jalon komea p��ns�, s�ihkyvin
silminens�, parta aaltoina ja hiukset kiehkuroissa, koko h�nen vakava
katsantonsa tekiv�t h�nen mit� ylevimm�ksi olennoksi Cineas ikin� oli
n�hnyt. H�n ajatteli, ett� t�mm�inen p�� olisi sopinut Olympon
Jupiterille. H�n kummasteli muutosta eik� voinut sit� ymm�rt��.

Isaak mietiskeli hetken ja alkoi sitten ��nell�, joka alusta oli tyyni,
mutta j�lest�p�in muuttui yh� hartaammaksi:

"Min� rakastan syd�mest�ni sinua Herra, minun voimani, Herra minun

kallioni, linnani ja vapahtajani, Jumalani, vuoreni johon min�
turvaan, kilpeni, ja autuuteni sarvi, ja varjelukseni.

Min� kiit�n ja avukseni huudan Herraa; niin min� vapahdetaan

vihollisistani.

Sill� kuoleman siteet ovat k��rineet minun ymp�ri; ja Belialin ojat

pelj�tit minun.

Tuonelan siteet kiedoit minun; kuoleman paulat enn�tit minun.

Ahdistuksessa min� avukseni huudan Herraa, ja Jumalalle min� huudan:

niin h�n kuulee ��neni templist�ns�, ja huutoni h�nen edess�ns�
tulee h�nen korviinsa.

Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikuit: he v�risit,

koska h�n vihastui.

Savu suitsi h�nen sieramistansa, ja kuluttava tuli h�nen suustansa,

niin ett� hiilet siit� sytyit.

H�n notkisti taivaat ja astui alas; ja synki� pimeys oli h�nen

jalkainsa alla.

H�n istui kerubimin p��ll� ja lensi; ja h�n lensi tuulen sulkain

p��ll�.

H�n pani pimeyden peitoksensa, ymp�rins� majaksensa mustat paksut

 pilvet.

Kirkkaudesta h�nen edess�ns� hajosit h�nen pilvens� rakeilla ja

leimauksilla.

Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimm�inen antoi pauhinansa, rakeilla

ja leimauksilla.

H�n ampui nuolensa ja hajotti heit�: h�n iski kovat leimaukset,

ja pelj�tti heit�.

Ja niin ilmestyit vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaannuit,

Herra sinun kovasta nuhtelemisestas, ja sierames hengen
puhalluksesta.

H�n l�hetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista

vesist�.

H�n vapahti minun voimallisista vihollisistani, vainollisistani,

jotka olit minua v�kev�mm�t.

Ne enn�tit minun tuskap�iv�n�ni; mutta Herra tuli turvakseni.

Ja h�n vei minun lakealle: h�n tempasi minun ulos, sill� h�n
mielistyi minuun."

N�itten sanojen lausuminen teki t�m�n kohtauksen Cineaalle

muistettavaksi. Ensim�isten s�itten per�st� kiihtyi Isaak
kiihtymist��n, kunnes h�n joutui hehkuvan innon ylev��n mielen
liikutukseen. H�nen kirkas, v�kev� ��nens� vieri juhlallisesti
s�keest� s�keesen, ett� se Cineaan mielest� kuului niinkuin sotatorven
jymin� ja valloitti koko h�nen sielunsa. N�m�t sanat mukaantuivat
itsest�ns� Markon rukoukseen. "Mist� kaikki n�m�t sanat tulivat?" h�n
ajatteli. Vieh�ttyneen� kuunneskellen h�n oivalsi runoillan ylev�n
aatteen, vaikkei h�n voinut kaikkia h�nen lauseitansa ymm�rt��. Sill�
ensiksi t�m� runoilia lauloi omaa rakkauttansa luojaan, jonka per�st�
h�n k�vi kertomaan kaikkia v�likappaleita, joita ��ret�n koki
pelastaakseen h�nt� -- ihmist�. T�m� oli ik��nkuin uusi ilmestys
Cineaalle. T�ss� oli korkea vakuutus siit�, mit� h�n tuskin rohkeni
toivoa. H�n saatti sanoa itsellens�, ett� se oli todenmukaista,
toivottavaa; mutta t�ss� oli semmoinen, joka julisti, ett� todella niin
oli ollut. Toisella oli luulo; toisella kokemus. T�m� kokemus oli t�ss�
kerrottu; ja mimmoisilla sanoilla! Kuinka kylm�lt� tuntuivat Platon
ylevimm�t puheet n�ihin jumalallisiin verrattuina!

"Jatka! jatka!" huudahti h�n, kun Isaak taukosi; "taikka ei -- herke�

-- ala uudestaan ja lausu monta kertaa kaikki p��st� p��h�n, kunnes
olen kiinnitt�nyt n�m�t kummalliset sanat mieleeni."

"Kyll�, Cineas", lausui Isaak; "mutta n�m�t virret ovat ainoastaan

v�h�inen osa noista useista muista, jotka ovat el�m�ni tuki ja
lohdutus; eik� ainoastaan minun el�m�ni, vaan koko poljetun
kansakuntani."

H�n katkaisi puheensa; huokaus kohosi h�nen rinnastansa; ja h�n n�ytti

taistelevan ankaraa mielen liikutusta vastaan. "Ei, ei", virkki h�n
itseksens�: "min� en saa ajatella sit�;" ja nyt k��ntyen Athenalaisen
puoleen: "jalo Cineas, suo minulle anteeksi heikkouteni; mutta se
voittaa minun aina, kun vaan is�nmaatani muistelen."

Taas heltyi h�nen syd�mens�; kyyneli� kumpui h�nen silmist�ns�:

"Kuinka veisaisimme Herran virtt� vieraalla maalla? Jos unohdan

sinua Jerusalem, niin olkoon oikia k�teni unohdettu. Tarttukoon
kieleni suuni lakeen: ellen sinua muista: ellen tee Jerusalemia
ylimm�iseksi ilokseni."

H�n herkesi j�lleen, koettaen asettaa tuimaa suruansa. Cineas otti

suuresti osaa t�m�n eriskummaisen miehen liikutukseen. -- Tuo kalvava
koti-ik�v�, ilmaantuen Isaakin sanoissa ja ��ness�, salvasi syv�lt�
h�nen mieleens�. H�n arveli t�t� keskustelua liian tuskalloiseksi t�lle
syd�mest� sortuneelle maan-pakolaiselle. H�n nousi seisaalleen ja astui
h�nen luokseen.

"Isaak", lausui h�n, puhuen ��nell�, joka oli t�ynn� hellint� ja

jalointa osan-ottoa ja laskien k�tens� Juutalaisen olkap��lle: "�lk��n
minun t�hteni t�mm�inen mielen liikutus syntyk�. Suo minulle anteeksi,
ett� olen her�tt�nyt surullisia muistoja. �l� ajattele en��n n�it�
asioita."

Isaak kokosi heti mielens�. Kiitollisuudella ja rakkaudella katseli h�n

Cineasta.

"Voi", sanoi h�n suruisesti hymyillen, "min� ajattelen n�it� asioita

joka hetki ja y�ll� niist� uneksin. Anna minulle anteeksi. Min� en saa
itse�ni hillityksi. Sinun lempe� osan-ottosi houkutteli minun
unohtamaan itseni. Puhutaan toiste n�ist� asioista. Mutta min�
kirjoitan sinulle muutamia n�ist� v�rsyist�, joita sin� pid�t niin
suuressa arvossa, koska en voi luottaa siihen, ett� kykenisin niit�
ulkoa lausumaan."

Kyn��ns� tarttuen piirsi h�n nuot v�rsyt papyrus-arkkiin, jonka h�n

antoi Cineaalle.

"Ja nyt", lausui Cineas, halullisesti k��nt�en keskustelua toiselle

uralle, "tahdon lyhyk�isesti jutella sinulle asian jonka vuoksi t�n��n
tulin t�nne."

Tuosta kertoi h�n, kuinka Labeo oli tehnyt ja kuinka h�n itse oli
m��r�tty holhojaksi siin� tapauksessa, ett� t�m� kuolisi.

"Nyt, Isaak", jatkoi h�n, "sen johdosta, mit� olen sinusta n�hnyt ja
kuullut, luotan sek� sinun rehellisyyteesi ett� taitoosi. Min�
tarvitsen kelpo apumiest� siin� ty�ss�, joka on tullut minun
teht�v�kseni; sill� min� mielin kohta ryhty� t�m�n perheen ja tilan
hoitamiseen."

Kun Cineas lausui n�m�t sanat, lensiv�t Isaakin kauniit kasvot

todellisesta ja teeskentelem�tt�m�st� ilosta punaisiksi.

"Sin�k� itse, Cineas?" h�n huudahti. "Min� olen siis vapaa suuresta ja
raskaasta huolesta. Min� olen kuullut, ett� sinun tiluksesi ovat
��rett�m�n suuret ja ett� sinulla on rikkautta saman verran kuin Roman
�veri�immill�kin. Sin� voit helpommin ymm�rt�� t�m�n kartanon asiat ja
mik� parempi on, sin� havaitset, onko jollakin tavalla tuhlattu
t��ll�."
"Juuri t�m�n asian perille tahdon min� p��st�. Sin� tied�t, ett� min�
jo olen suuttunut Hegioon ja ep�ilen h�nt�. H�n on kolme vuotta ollut
t�m�n talon p��llysmiehen� ja hoitajana; ja h�n menettelee kaikissa
mielt�ns� my�ten. Minun t�ytyy katsoa, mit� h�n on saanut aikaan. Min�
soisin, ett� sin� nyt kerrot kaikki, mit� h�nest� tied�t. Oleskeleeko
Hegio paljonkin Romassa?"

"Paljon."

"Mink� vuoksi?"

"H�n askaroitsee kauppatuumissa."

"Mink�laisissa?"

"Alusta myi h�n harvoin n�htyj� ruokia keisarin p�yt�� varten --

eritt�inkin afrikalaisia multasieni�. Nyt on h�n jonkun ajan
lainaskellut rahoja muille."

"Rahojako lainaskellut?"

"Niin."

"Onko h�n rikas?"

"Ei; mutta h�nen hallussansa on paljon rahoja", lausui Isaak salaisella

viittauksella.

"Sin� tarkoitat kaiketi Labeon rahoja, arvaan min�", sanoi Cineas.

"Niin".

"Kenties panee h�n rahat lainaan kartanon hyv�ksi, is�nt��ns�

rikastuttaakseen."

"Rahat kyll� ovat Labeon. Hy�tyyk� h�n niist� vai ei, se on ihan toinen
asia. Hegion tuttavuus suurten kanssa on h�nen pilannut", jatkoi Isaak
jotensakin kuivankiskoisesti. "Seneca, tuo kummallinen filosofi ja
moralisti on n�ytt�nyt h�nelle, kuinka h�n viisaalla lainanannolta saa
yhten� vuonna tulonsa kahdenkertaisiksi. Tigellinus opettaa nyt h�nt�,
kuinka ne tuhlata."

"Tigellinus!"

"Niin. Hegio ei toisinaan eroita Tigellinoa Labeosta, ja tuskin tiet��

h�n, kumpi h�nen is�nt�ns� on."

"Kuinka?" kysyi Cineas, joka ei oikein selv�sti ymm�rt�nyt h�nt�.

"Sill� tapaa, ett� h�n maksaa Labeon rahat Tigellinolle ja n�ytt��

tilikirjat h�nelle."

"Suuri Zeus!" huudahti Cineas kavahtaen seisaalleen. "Kuinka sin� sen

tied�t?"

"Minun kiitollisuuteni Labeota kohtaan ja rakkauteni h�nen jaloon

puolisoonsa ja lapseensa ovat saattaneet minut pit�m��n aina tarkkaa
huolta t�st� perheest�. Kun me tulimme t�nne, k��ntyi minun huomioni
t�h�n mieheen. Min� tiesin, ettei mik��n rehellinen syd�n voinut olla
semmoisen ulkomuodon takana. Min� tiesin, ett� h�n oli kamala konna ja
p��tin tarkoin pit�� h�nt� silm�ll�. Asianhaarat olivat minulle sangen
etuisat. Sin� tied�t, kuinka kansalaiseni ovat keskin�isess�
yhteydess�, mihin hyv�ns� heit� hajoitetaan ja kuinka me kaikki olemme
toisiimme liittyneet. Me olemme eri yhteiskuntana, mihin tahansa
l�hdemme. Me tunnemme kaikki toinen toisemme, me seisomme toistemme
vieress� ja autamme toistamme niin paljon kuin mahdollista on. Min�
tunnen kaikki Juutalaiset Romassa. Moni heist� on sangen rikas ja
tiet�� kaikki suuren maailman salaisuudet."

"Heti kuin p��tin pit�� vaaria t�st� miehest�, havaitsin, ett�

tarvitsin useamman silm�n kuin minulla itsell� on. H�n vietti paljon
aikaa Romassa, mutta mit� h�n siell� toimitti, se j�i minulta salaan.
Min� tiesin kuitenkin, etteiv�t kaikki t�m�n kartanon tulot joutuneet
Labeon hyv�ksi eiv�tk� muulla tavalla h�nt� hy�dytt�neet. Mihin ne siis
meniv�t? Johonkuhun tarpeesen kaupungissa. P��st�kseni selvilleen
siit�, rupesin yhteyteen omien maanmiesteni kanssa. Kohta oli heid�n
tietonsa minun k�ytett�v�n�ni; ja min� orja-raukka, sain tietoihini
Hegion koko k�yt�ksen ja kuinka h�n oli viett�nyt joka hetken, joka
p�iv�n el�m�st�ns�."

"Tigellinus on perin kunniaton ihminen ja vaikuttaa jo suuresti

Caesariin. H�n pyrkii valtion korkeimpaan virkaan, keisarillisen
henkivartioston p��llik�ksi, mutta siihen h�n ei suinkaan p��se, niin
kauvan kuin Burrhus el��. H�n on kuitenkin saaliinhimoinen ja tunnoton,
ja Nero on jonkun ajan suuresti h�nt� suositellut. H�n on pannut
toimeen muutamia noista julmimmista rikoksista, jotka taannoin ovat
tapahtuneet. Eritt�in on h�n taipusa ry�st�m��n i�llisi�, heikkoja ja
turvattomia; ja kaikista n�ist� syist� on h�nen nimens� nykyj��n yksi
Roman kauhuista."

"Labeon l�hdetty� Britanniaan, Hegio j�i enemm�n kuin ennen itsekseen

ja laveammalta ryhtyi h�n omiin kauppatoimiinsa, is�nt�ns� rahoja
niitten hyv�ksi k�ytt�en. Kun me ensiksi tulimme t�nne, ajoi h�n n�it�
asioita suuressa m��r�ss� ja oli pannut isot summat korkoa kasvamaan.
Takaisin tulomme ensi aikoina joutui h�n Tigellinon pariin. H�n luuli
t�ss� n�kev�ns� arvoon nousevan lemmityn ja sent�hden teki h�n h�nelle
kunnian-osoituksensa."

"Britanniassa tapahtuneitten kommelusten per�st� on h�n uusia tuumia

keksinyt. H�n luulee, ettei Labeo en�� palaa ja niin tavoin j��nee
kartano alttiiksi tunnottomalle miehelle, jota Tigellinon voima tukee."

"Mutta kuinka he voivat t�mm�isi� tehd�?" kysyi Cineas. "Suurin v��ryys

perustuu tavallisesti johonkin tekosyyhyn; mutta Labeo ei ole koskaan
edes kateutta her�tt�nyt. H�n ei ole kyll�ksi mahtava siksi."

"Ei mik��n asia voi suojella ihmisi� keisarin vallasta. Jos Labeo nyt
olisi Romassa ja Hegio olisi hankkinut itselleen Tigellinon avun, olisi
tuiki mahdoton kartanonhoitajan menestymist� ehk�ist�. T�mm�ist� on
usein tapahtunut. Huolimattomasti suostuu Nero Tigellinon tuumaan. Joku
hovi-upseeri k�y Labeon luona ja neuvoo h�nt� p�iv�ns� p��tt�m��n. H�n
tottelee kovemmasta kohtalosta pelastuakseen. H�n kaatuu miekkaansa.
H�nen perheen� ajetaan pois h�vi�n ja n�l�n k�siin. P��llekantaja jakaa
kartanon Tigellinon kanssa, uhriensa kurjuudesta riemuiten. N�in
tehd��n joka p�iv�."
Kylm� v�ristys vavautti Cineasta, kun h�n ajatteli, ett� niin suittaisi
k�yd�. Vaara oli todella tarjona. Tigellinon nimi, sen h�n hyvin tiesi,
oli kaikenlaisten hirmujen veroinen ja harva h�nelt� turvassa oli.

"Kaikki n�m�t min� tunnen", lausui Isaak, "mutta en tied� tarkemmin,

mit� erityist� k�yt�stapaa Hegio on p��tt�nyt noudattaa. Kenties lykk��
h�n yrityksen toimeenpano siksi kuin h�n varmaan tiet��, ett� Labeo on
kuollut ja h�n ja h�nen suojeliansa voivat holhojina ottaa omaisuuden
haltuunsa. T�m� on, arvatakseni, h�nen nykyinen tarkoituksensa. Mutta
min� luulen, ett�, jos t�n��n tulisi sanoma, ett� Suetonius on hukassa
ja Labeo kuollut, kartano kerrallaan anastettaisiin ja minun kallis
em�nt�ni ja h�nen lapsensa ajettaisiin pois n�lk��n n��ntym��n."

"Toiselta puolen", sanoi Isaak, "l�ytyy paljon, joka pid�tt��

Tigellinoa semmoisesta menetyksest�. Burrhus on viel� korkein arvon
puolesta ja h�nell� on suuri valta. Viimeist� lukua on h�n juuri nyt
Tigellinoa mahtavampi. Min� tied�n, ett� h�n on sinun harras yst�v�si
ja my�skin suuresti Labeoon mieltynyt. Seneca on niinik��n h�nelle hyv�
yst�v�. Labeon vanha perhe; Sulpiciot, joitten p��mies h�n on; sinun
jalon sisaresi, h�nen puolisonsa, korkea syntyper� -- h�n on, niinkuin
kaikki tiet�v�t, siinnyt Megakleidein ja Herakleidein suvusta --
tekev�t h�nen nimens� mainioksi ja est�nev�t noita ennen aikojaan
ty�h�n kajoomasta taikka hurjimpiin keinoihin rupeamasta."

"Hegio l�hti varmaan t�n� aamuna Tigellinoa tapaamaan. Min� en luule,

ett� nykyiset uutiset Britanniasta vaikuttavat mit��n muutosta heid�n
k�yt�ksess�ns�. He vartovat."

"Mit� kartanon rahoihin tulee, ne ovat kaikki Hegion takana. Noin

puolen niist� antaa h�n perheen elatukseksi, mutta toisen k�ytt�� h�n
kauppavehkeisin. Minulla on todistuksia, jotka voin n�ytt�� sinulle.
Yksi kartanon orjista on h�nen kirjanpit�j�ns�. T�m� on Juutalainen ja
vihaa Hegiota. Minun oli v�h�isen vaikea taivuttaa h�nt� n�ytt�m��n
itselleni tilikirjoja ja min� tarkastelen my�skin paraikaa niit� joka
p�iv�."

"Kuinka saat sin� niin sovitetuksi?"

"Kirjanpit�j� tuopi ne minulle, milloin hyv�ns� h�n vaan tiet��, ett�

Hegio on l�htenyt Romaan. Silloin me tutkimme niit�. Kaksi, kolme
kuukautta mennee ennenkuin ty�mme p��ttyy. Min� olen havainnut
��rett�m�n suuria petoksia ja voin milloin tahansa n�ytt�� sen sinulle
todeksi. Asianhaarat ovat varsin paljon auttaneet minua ja Hegio tiet��
niin v�h�n t�st�, ettei h�n voisi uneksiakaan, ett� min� olen muuta
kuin viaton kirjastonhoitaja, joka olen kirjoihini kokonaan kiintynyt."

Innokkaimmalla tavalla lausui Cineas suurta kiitollisuuttansa Isaakin

hyvist� toimista; kehoitti h�nt� jatkamaan tutkimustansa ja sanoi
aikovansa sill� v�lin mietiskell�, kuinka h�n parhaiten menettelisi
noin vaarallisen konnan suhteen. Sitten erkani h�n Isaakista, t�ynn�ns�
ajatuksia ja kovasti tuskautuneena.

IV.
Poika ja h�nen imett�j�ns�.

Kun Cineas kohtasi sisarensa, h�n l�ysi h�nen perheinens�

peristyliumista, joka oli komea, pylv�ill� ymp�r�itetty sali, aukko
katossa. H�nen anoppinsa, Sulpicia, oli siell�; h�nen poikansa, Markus,
seisoi h�nen vieress��n ja imett�j� istui aivan l�hell�. Taas iski
t�m�n erinomainen muoto Cineaan mielt�. Siin� ilmestyi niin paljon
n�htyj� vaivoja ja kest�v�� k�rsiv�llisyytt�.

Kun h�n astui sis��n, koetti Sulpicia paraikaa omalla tavallansa

Helenaa lohduttaa. H�n oli vanhanpuolinen nainen, niin sanoaksemme
oikeata romalaista lajia: yksivakaiset ja jalot kasvot, mukava k�yt�s
ja katsanto, joka osotti jommoistakin ylpeytt�. H�n oli niit�, jotka
eiv�t koskaan voineet unohtaa ett� he kuuluivat _gens Sulpicia'an_.

"Jos olisit Romalainen, tytt�reni", lausui h�n niin lempe�sti, kuin h�n
voi, "n�ytt�isit suurempaa vakavuutta."

"Mutta min� en ole Romalainen", sanoi Helena jotenkin surullisesti,

"enk� min� voi unhottaa, ett� Lucius vaarassa."

"Vaarassako?" vastasi Sulpicia halveksien. "Miss� vaarassa? -- noitten

Britannian raakalaistenko puolelta? Ja mit�, kultaseni, voivat he
romalaisen armeijan?"

"Eiv�tk� he jo ole liian paljon aikaan saaneet?" lausui Helena; ja h�n

painoi poikaansa yh� lujemmin rintaansa vastaan, niin ilmoittaen
salaisen ajatuksensa, ett� t�m� yksin on nyt h�nelle j��nyt.

"Minun poikani puoliso", lausui Sulpicia aivan nuhtelevalla ��nell�,

"saisi oppia luottamaan enemm�n Roman sotureihin. N�m�t Britannialaiset
ovat �kki-arvaamattomalla kapinallansa kiskaisseet muutamia etuja
itselleen; mutta he eiv�t ole viel� Suetoniota kohdanneet."

"London, Verulam, Camaldunum!" huokaili Helena; ja puhuessansa h�n

hyr�ytyi itkuun; sill� selv��n ja hirve�sti kangastivat h�nen
silmiss�ns� barbarilaisen koston kaikki kauhut noilla h�nelle aivan
tutuilla paikoilla. H�n oli hyvin tuntenut n�m�t seudut. H�n oli asunut
jonkun ajan niiss� itsekussakin ja voi kokonaan niitten kohtalon
kovuuden k�sitt��.

"Ainoastaan �killisell� p��llekarkauksella saivat he vartiakuntamme

valtaansa", sanoi Sulpicia v�h�n tylysti. "Tietysti saattavat Romankin
soturit semmoisessa tilassa tulla voitetuksi. Mutta Suetoniota seuraa
Romalaisten ydinjoukko; ja, kun h�n palaa, n�ytt�� h�n heille, mit�
kosto on. Ensim�iset uutiset, jotka saamme, kertovat varmaan, ett� h�n
on k��nt�nyt takaisin ja rangaissut nuot viheli�iset kapinoitsiat
heid�n ansionsa mukaan."

"Pahin seikka on se", huokasi Helena, "ett� noilla viheli�isill�

kapinoitsioilla on jonkunlainen syy meteliins�. Boadicean k�rsim�t
v��ryydet."

"Min� en usko sanaakaan tuosta; n�m�t ovat kaikki heid�n valheitansa.

Romalaiset ovat aina jalosti vihollisiansa kohdelleet. Tietysti t�m�
kurja nainen, jos h�n tahtoi nostaa kapinan, helposti voi siihen
tekosyit� keksi�."
"Olisivatko he olleet niin rajut ja leppym�tt�m�t, jollei heill� olisi
ollut joku syy?"

"Tietysti he olisivat olleet", vastasi Sulpicia semmoisella ��nell�,

jota vastaan ei k�ynyt intt�minen. "Tietysti he olisivat olleet.
Kapinoitseminen on barbarilaisten luonto. Ja t�m� todistaa, ett�
ankaruutta tarvitaan. Sinun on mahdoton olla turvassa tuommoisten
hylkyjen joukossa, jollet lujasti heit� sorra ja alinomaa valvo. Kun
heid�n armeijansa taas ovat maahan ruhdotut, saavat he, toivon min�,
muistomarjan, jota he eiv�t �kki� unhota."

"Heid�n armeijansa ovat niin suuret ja he ovat niin tuimat ja

urhoolliset!" lausui Helena.

"Ent� siten? Roman armeijat eiv�t milloinkaan katso vaan lukum��r��,

kun he barbarilaisia vastaan taistelevat. Meid�n soturimme voivat
helposti kukistaa heid�n; eik� todellakaan heid�n suuri lukum��r�ns�
muuta kuin saattaa heid�n h�vi�ns� varmemmaksi ja laveammaksi."

"Min� varon, ettei minulla ole sinun luottamuksesi", lausui Helena.

"suuret vauriot ovat toisinaan Roman sotajoukkoja kohdanneet. Muista
Carboa, Cassiota, Aureliota, Caepiota ja Manliota, jotka kaikki
Germaneja vastaan sotiessansa joko voitettiin taikka vangittiin. Muista
ennen kaikkia Varoa ja h�nen kolmea legionaansa, jotka surkeasti
tuhottiin."

"Hyvinp� sin�, tytt�reni, tapaturmat muistatkin", sanoi Sulpicia

kylm�kiskoisesti. "Min� puolestani ajattelen mieluisammin meid�n
voittojamme. Eiv�tk� n�m�t Germanit ole meid�n valtamme alaisina tai
kumminkin peloissaan? Eik� Britannialaisia ole voitettu? Kaikki
vauriomme ovat l�hteneet kenraaleimme liiasta rohkeudesta. He eiv�t ole
ymm�rt�neet barbarilaisten sotatapaa. Jahka vaan varovainen kenraali
menee noita vastaan, mik� toivo heille j��?"

"Eiv�tp� kuitenkaan meid�n parhaat kenraalimme", lausui Helena, katsoen

kaikkia pahimmalta kannalta, "ole suuria toimittaneet. Eik� Juliuskaan,
kun h�n Britanniaan l�hti, kyennyt sit� valloittamaan. H�nen kauttansa
saari tuli Romalaisten tietoihin, h�n ei saattanut sit� heid�n valtansa
alle."

"Oih, kuinka j�rjet�n sin� olet", sanoi Sulpicia suuttuen. "V�h�t

siit�, valloittiko h�n sen vai ei. Jos h�n olisi niin tahtonut, olisi
h�n sen helposti tehnyt. Toiset tuumat vaativat h�nt� muuanne.
Heikkokuntoisemmat kuin h�n valloittivat sen sangen kerke�sti; ja t�m�
kapina joutuu pian unhotuksiin. Suetonius on aivan toisenlainen kuin
muut kenraalit ja h�nell� on suuri armeija."

"Mutta ajattele, kuinka suunnattoman suuria joukkoja Britannialaisia

l�ytyy", jatkoi Helena. "Kuinka vimmastuneita ja uskaliaita. Min� olen
kuullut sinun kertovan heid�n kuuluisasta p��llik�st�ns�, Caractacosta
-- ja sin� sanoit, ett� kaikki Romalaiset ihmetteliv�t h�nt� -- ja
Claudius p��sti h�nen vapaaksi. Jos heill� nyt on semmoisia miehi�,
pelk��n min�, ett� t�m� kapina yltyy ankarammaksi, kuin sin� luulet."

"Sin� olet lapsi, tytt�reni, etk� tunne Romalaisten luontoa. T�m�n

kapinan t�ytyy tyrehty�. Boadicean ja kaikkien h�nen seuralaistensa
t�ytyy rikoksistansa joutua rangaistukseen. Kenties on Suetonius jo
t�h�n aikaan teht�v�ns� tehnyt ja kurittanut h�nt�, niinkuin h�n
ansaitsee. Se tapa, jolla n�m�t barbarit ovat menetelleet, ilmoittaa
my�skin heid�n todellisen luonteensa. He k�yttiv�t legionain poissaoloa
kapinan nostamiseksi. He tekev�t rynn�k�n ja kaikki lakountuu heid�n
edess�ns�. T�mm�isiss� tiloissa he usein ovat vaaralliset; mutta kun
aavalle tappotanterelle tullaan, silloin he eiv�t pysty mihink��n.
Yhden taikka kahden legionan suuruinen romalainen armeija vastaa varsin
hyvin heid�n isointa sotajoukkoansa. Vaan, jos sin� tahdot yh� edelleen
pahimpia luulla, mit� voin min� tehd� taikka sanoa sinun
lohdutukseksesi?"

"Ei mit��n -- ei mit��n. Sin� olet hyv� ja yst�v�llinen ja min� olen

heikko ja toivoton. Jos minulla olisi sinun lujuutesi, ajattelisin
aivan kuin sin�."

"Min� olen romalainen vallasnainen", sanoi Sulpicia ylpe�sti.

"Ja min� olen kreikkalainen", vastasi Helena.

"Mutta sinun t�ytyy oppia romalaiseksi", lausui Sulpicia leppe�sti; ja

l�hestyen Helenaa h�n suuteli t�t� ja lis�si: "tule, tytt�reni, toivo
parasta; osota kumminkin enemm�n lujuutta �l�k� ep�ile. Turvaa
jumaloihin. He ovat aina Roman sotajoukkoja suosineet."

Taas h�n suuteli Helenaa ja h�nen k�tt�ns� likistetty��n l�hti h�n

huoneesta. Helena nojasi p��t�ns� k�tt��n vastaan ja tunteihinsa
vajoten k��nsi h�n kasvonsa pois ja itki.

H�nen pikkuinen poikansa liihentihe �iti�ns� likemm�ksi ja kiersi

k�sivartensa h�nen ymp�rilleen. Muutaman silm�nr�p�yksen istuivat
molemmat siin� asemassa. Mit� Cineaasen tulee, h�n ei tiet�nyt mit�
sanoa. Sisartansa s��litellen oli h�n kuitenkin ep�tiedossa, kuinka h�n
voisi h�nen raskasta mielt�ns� kevent��. Niin istui h�n ��net�nn�
sopivaa tilaisuutta odottaen.

Voimiansa ponnistaen sai Helena viimein tunteensa hallituksi; k��ntyen

syleili h�n poikaansa ja katseli kauan ja lempe�sti h�nt�.

"�iti-kultani", lausui h�n, "mink�t�hden sin� itket? �l� sure is��.

Kyll� Jumala h�nt� suojelee."

Pikkuinen poika katseli h�nt� vakavana ja totisena lapsen-kasvoiltansa.

H�nen �itins� suuteli h�nt� ja silitteli h�nen p��t�ns� lempe�sti.

"Syd�nk�pyni", h�n lausui, "mit� sin� Jumalasta tied�t?"

"Oho, min� tied�n", vastasi Markus, "kuinka h�n pit�� huolta kaikista.
H�n on meid�n is�mme ja h�n rakastaa meit�."

"Rakastaa meit�!" Helena k�tki n�m�t sanat syd�meens� ja punnitsi

niit�. "Rakas poikani, sinulla on v�listi kummallisia ajatuksia ja
tunteita", sanoi h�n v�h�n ajan per�st�. Cineaskin ymm�rsi n�itten
sanojen suuren merkityksen. H�n ei ollut koskaan t�mm�ist� Platon
kirjoista oppinut. T�m� lapsi oli jo h�nen kuullen lausunut sanoja,
jotka tunkivat h�nen sielunsa pohjaan ja h�nt� v�r�hyttiv�t ja niin
katseli h�n nyt �iti� ja poikaa, kummastellen, mit� uusia
lausuttaisiin.
"Min� rukoilen Jumalaa armaan is�ni t�hden", sanoi Markus juhlallisella
��nell�, joka niin nuoren suusta kuului oudolta. "Min� rukoilen, ja
Jumala kuulee minua. Ja min� uskon, ett� minun rakas is�ni palaa
sodasta. Enk� min� itke, kun ajattelen h�nt�, vaan olen iloinen."

"Sin�k� rukoilet suurta Jumalaa -- sin�, pieni lapsi?" kysyi Helena.

"Niin; sill� h�n on sanonut, ett� kaikki pienet lapset saavat tulla
h�nen luokseen."

"Min� en ymm�rr�, mit� sin� tarkoitat", sanoi Helena v�h�n

h�mm�styneen�. "Min� en ole milloinkaan tiet�nyt, ett� h�n on lausunut
mit��n. Koska h�n t�m�n lausui?"

Markus katseli h�nt� jonkinlaisella nuhtelevalla kummastuksella.

"Kuinka! etk� sin� tied�?" kysyi h�n v�h�n ajan per�st�. "Min� tunnen
juuri ne sanat, jotka h�n lausui ja min� rakastan niit�. Mutta
tunnethan sin�kin ne?" lis�si h�n, �kki� ajatellen, ett� h�nen �itins�
laski leikki�.

"En, poikaseni; min� en tied�, mit� sin� tarkoitat. Sin� olet niin
kummallinen;" ja Helena katsahti Cineaan puoleen, jonka silm�t olivat
h�neen luodut ja havaitsi, ett� t�m� kiinte�sti tarkasti heit�.

"Min� tunnen n�m�t sanat", lausui Markus; "ja rakastan niit�. T�m�n
t�hden min� rukoilenkin. Sill� h�n sanoi, ett� pienet lapset
rukoilkoot. H�n sanoi: sallikaat lasten tulla minun tyk�ni, ja �lk��t
heit� kielt�k�; sill� senkaltaisten on Jumalan valtakunta; -- etk� sin�
ole t�t� ennen kuullut."

Helena ei vastannut mit��n. Cineas kuuli n�m�t sanat samalla

kummastuksella kuin ennen. Koko lapsen ulkomuoto osotti, ett� h�n
t�ydellisesti ymm�rsi sen asian, josta h�n puhui. H�nen k�yt�ksess��n
ei ollut mit��n ep�tietoisuutta eik� ajatusten h�iri�t�.

"Milloin h�n t�m�n lausui?" kysyi Helena viimein. "Min� en ymm�rr�

sinua."

"No kun h�n oli t��ll�."

"T��ll�k�?"

"Niin, maailmassa. Kun h�n j�tti taivaan ja asui maan p��ll�."

"Kun h�n j�tti taivaan -- ja asui maan p��ll�", toisti Helena.

"Jumalaistarumme eiv�t sis�ll� senkaltaista kertomusta. Suurin osa
jumalista vietti n�itten tarujen mukaan eri aikakausia ihmisten
parissa, mutta eiv�th�n ihmiset sent�hden muuttuneet paremmiksi."

"Niin, mutta t�m� on tuo suuri Jumala ja meid�n is�mme", sanoi Markus
totisesti. "H�n rakasti meit� ja armahti meit� ja sill� tapaa h�n tuli
ja asui t��ll� meit� siunatakseen. Juuri silloin tulivat pienet lapset
h�nen luoksensa. Ja he tahtoivat ajaa pienet lapset pois. Mutta h�n
sanoi: Sallikaat niitten tulla, ja �lk��t niit� kielt�k�; sill�
senkaltaisten on Jumalan valtakunta!"

"Mink� sadun lienee h�n kuullut?" kysyi Cineas.

"Jonkun, joka on puhdistunut ja muuttunut h�nen omissa suloisissa
ajatuksissaan", lausui Helena, poikaansa hyv�sti suudellen ja
syleillen.

"Sanoiko h�n, ett� sin� saisit rukoilla h�nt�?"

"Kyll�", vastasi Markus innokkaasti. "H�n sanoi, ett� me anoisimme,

mit� tarvitsemme ja h�n antaa sen meille ja h�n sanoi, ett� me p��semme
taivaasen, jos rakastamme h�nt�."

Rakkautta taas -- h�nt� rakastaa. Voi, suloinen lapsien ajatus. Kaikki

on vaan rakkautta taikka vihaa. Rakastaa Jumalaa. Kenties t�m� lapsen
mielest� on helppo; mutta miehen se on vaikea. N�in ajatteli Cineas
kuunnellessaan ja arveli viel�, ett� Markus oli kuullut jonkun
toisinnon noista monesta Jupiterin saduista. Kuitenkin h�nt�
kummastutti, ettei h�n ollut koskaan mit��n t�m�nkaltaista kuullut.

Silla v�lin kuin n�it� keskusteltiin, imett�j� ei ollut n�ytt�nyt

kuuntelevan. Surullisin, mutta kirkkain kasvoinensa istui h�n erin�ns�
perheryhm�st�, k�det kiinni jossakin neulomusty�ss� ja silm�t
n�ht�v�sti siihen k��ntynein�. Kuitenkin h�n oli huomannut kaikki ja
kuullut kaikki.

"Mutta, armas �iti", lausui Markus hyv�illen h�nt�, "kuinka sin� et ole
kuullut siit� suloisesta ajatuksesta, ett� Jumala rakastaa sinua?"

"Jumalako rakastaa minua?" virkki Helena kummallisella, vitkaisella

��nell� ja katsoi miettivin silmin Cineasta.

"Etk� sin� sit� tied�? Sin� puhut niin oudosti", sanoi Markus lapsen
tavallisella luopumattomuudella.

"Ent� kuinka sin� sen tied�t?" kysyi h�nen �itins�.

"No, min� olen tiet�nyt sen aina -- se on, siit� asti kuin imett�j�
tuli meille. Ja niin min� tulen h�nen luokseen ja rukoilen h�nt� ja,
kun katselen kirkasta, sinist� taivasta, luulen usein n�kev�ni Jumalan
valtakunnan ja pienten lasten joukkoja h�nen istuimensa ymp�rill�."

"T�m� olisi siis puhtaampi taivas kuin Olympon", lausui Cineas.

"Ja kun min� olen murheellinen, rukoilen h�nt� ja h�n poistaa kaikki
minun murheeni."

"Oi, herttaiseni, sinun sanasi koskevat minun syd�meeni. Mit� sanoja

n�m�t ovat? Mist� sin� olet kaikki n�m�t oppinut? Kerro minulle
enemm�n, mit� tied�t!"

Helena puhui totisella, kaipaavalla ��nell�. Pikaisella liikunnolla

kohotti imett�j� p��t�ns�, mutta painoi sen kohta alasp�in ja kaksi
isoa kyynelt� vieri neulomukselle h�nen eteens�.

Markus katseli kummastuneena �iti�ns�.

"Kuinka, etk� sin� ole kuullut, ett� h�n kuulee kaikki meid�n
rukouksemme ja pyyhkii pois kaikki meid�n kyynelemme? Min� tahdon
kertoa sinulle, mit� h�n sanoi ja mit� min� rakastan yht� paljon kuin
noita toisia sanoja, jotka jo sinulle lausuin."

"Mitk� ne ovat?"

"H�n sanoi; 'tulkaat minun tyk�ni kaikki, jotka ty�t� teette ja olette
raskautetut ja min� tahdon teit� virvoittaa.' H�nen sanansa ovat hyvin
suloiset, �itikultani."

"Tulkaat minun tyk�ni!" toisti Helena. "Mit� t�m� on? Markus, mist�
olet kaikki n�m�t oppinut? -- ett� Jumala voi rakastaa; ett� h�n sanoo:
'tulkaat minun tyk�ni;' ja ottaa vastaan my�skin pieni� lapsia. T�m� ei
ole yhteisen kansan eik� filosofian taruja. Ovatko kaikki n�m�t sinun
omiasi, lapseni? Ovatko n�m�t sinun omia ajatuksiasi? Mutta kerro
minulle uudestaan nuot sanat."

Taas kertoi Markus n�m�t taivaallisen suloiset sanat ja h�nen �itins�

kuunteli hartaasti ja ilostuneena, ik��nkuin olisi h�n tahtonut
iki-p�iviksi istuttaa ne mieleens�.

Yh� liikutti imett�j� neulaansa ja n�ytti kokonaan ty�h�ns� kiintyneen.

Cineas kuunteli yht� innokkaasti kuin ennen.

"Jos me vaan voisimme pit�� t�t� luojamme todellisena ��nen�", lausui

h�n viimein juhlallisesti, "ja kaikki, mit� t�m� armas poika on meille
kertonut, h�nen sanoinansa, mik� lohdutus l�htisi siit� sinulle ja
minulle! Mik� lohdutus olisi siit� l�htenyt er��lle, jonka kotitalo
usein on juohtunut minun mieleeni! Enk� min� koskaan ole kertonut
sinulle er��st� eriskummaisesta Theofilon oppilaasta, nimelt� Kleon,
jolla nimell� h�n oli kumminkin Athenassa tunnettu. Vuosi tai pari
sinun l�ht�si j�lkeen tuli h�n jostakusta Kretan kaupungista Athenaan
ja joutui pian kaupungin huonoimpain nuorukaisten seuroissa
irstaisuudestansa mainioksi. Jonakuna p�iv�n� Theofilos paraikaa
opetti, kun Kleon, parvi kumppaneita muassaan, astui sis��n. He
n�yttiv�t vasta p��sneen juomingista, vaikka oli varhain aamulla. He
olivat �ljylt� voideltuina, seppeleet p��ss� ja viinin lemut l�yhyiv�t
heid�n ymp�rill�ns�. Theofilos esitteli juuri mieli-ainettansa,
kuolemattomuutta. H�n puhui sielun ijankaikkisesta el�m�st� t�m�n
j�lkeen, hyv�n-avuisten ja pahantapaisten ihmisten tilasta. H�n n�ytti,
ett� ne ihmiset, jotka rakastivat hyvi� avuja, olivat kaikkein enemm�n
Jumalan kaltaisia ja ett� heid�n t�ytyi aikaa voittain v�ltt�m�tt�m�sti
tulla yh� enemm�n h�nen tapaisekseen; samalla kuin toiselta puolen
rikollisten ja saastaisten piti menn� seurustelemaan muitten
vertaistensa kanssa. N�it� kaikkia selitti h�n sill� ylev�ll� innolla,
joka teki meid�n kuuluisan opettajamme niin kalliiksi kaikille h�nen
oppilaillensa ja painoi h�nen opetuksensa aivan syv�lle meid�n
syd�meemme."

"Reijailiat kuuntelivat tarkkuudella ja ihmeeksemme n�ytti Kleon

kovasti liikutetulta. Kun luento oli p��ttynyt, l�htiv�t h�nen
kumppaninsa pois, mutta h�n j�i paikalle. Suurimmalla kunnioituksella
kysyi h�n Theofilolta, saisiko semmoinen kuin h�n ruveta h�nen
oppilaaksensa. Theofilos k�ski h�nt� syd�mellisesti tervetulleeksi. Nyt
yhtyi h�n meihin ja k�vi kolmatta vuotta joka p�iv� n�iss� luennoissa."

"H�nest� tuli kummallinen, harvapuheinen mies. H�n kartti kaikkien

muitten oppilaitten seuraa, mutta halusi mielell��n olla opettajan
luona. Joku kova kuorma rasitti h�nen syd�nt�ns�. Koska min� usein
k�vin opettajan tyk�n�, satuin monasti olemaan siell� semmoisina
aikoina, jolloin Kleon toi esiin muutamia omituisia kysymyksi�ns�."

"Opettajan suuri tarkoitus oli opettaa, ett� jumala oli pyh� ja oikea
ja ett� hyv�t avut saattavat ihmiset ikuiseen onneen. Kleonin teki
mieli tiet��, kuinka rikollinen ihminen voi muuttua hyv�n-avuiseksi ja
kuolemattomuuden saavuttaa. H�n katsoi taaksensa semmoiseen el�m��n,
josta h�n nyt inholla k��ntyi pois; mutta t�m�n entisen el�m�n muisto
soimasi h�nen omaa tuntoansa. H�n pelk�si suuresti, ett� kosto kohtaisi
h�nt� jostakin kauheasta ty�st�, jota h�n ei tahtonut koskaan mainita."

"Opettaja koetti vakuuttaa h�nelle, ettei h�n, koska h�n nyt oli
erkaunut huonosta el�m�st�ns� ja pyrki hyviin avuihin, voinut mit��n
muuta tehd�. Mutta Kleon ei tyytynyt siihen."

"Minulla on oman tunnon vaivoja! oman tunnon vaivoja!" lausui h�n kerta
syd�meen tunkevalla ��nell�; "ne viev�t minusta hengen. Olkoon, ett�
sinun ylev�t oppisi sopivat hurskaille ihmisille, jotka eiv�t koskaan
ole langenneet. Mutta kun on langennut niin syv�lle kuin min�, olisi
jumalatonta ajatella jumalaa."

"Jumala kuulee sinua, jos rukoilet h�nt�!"

"Ei", vastasi Kleon; "min� olen koettanut. Mutta jumalatonta on

rukoilla h�nt�. Jos voisin jutella sinulle, mit� olen tehnyt, n�kisit
itse, ett� ainoastaan kosto on minulle tarjona. Voi, kuinkapa
mielell�ni tekisin jotain pelastaakseni itse�ni n�ist� oman tunnon
vaivoista! Kuinka toivon itselleni Oedipon kohtaloa, jolle, tarinan
mukaan, Vaiheettaret olivat n�ytt�neet sen paikan, jossa h�n viimein
saisi levon. Min� tahtoisin l�hesty� noita pelottavia jumalattaria ja
odottaa loppuani, tulkoonpa vaikka tuonelasta kauhea kutsumus."

"T�m� oli h�nen huolensa -- katumus jostakusta synk�st� rikoksesta,

jota h�n ei tahtonut nimitt��, ja ylen suuri toivottomuus, koskei h�n
luullut p��sev�ns� syd�men vaivastaan."

"Min� tunnen", sanoi h�n er��ss� tilaisuudessa, "ettei minulla ele

mit��n toivoa. Kuolemattomuus ei ole muuta kuin kirous minulle. Ij�ti
el�minen on ij�ti k�rsiminen. Kaikkein pahinta on _jumalaa_ ajatella.
Mink� vuoksi min� olen olemassa? _Min�k�_ rukoilla _h�nt�_? Mahdotonta,
Ja kuitenkin _h�n_ yksist��n voi vastata minun sieluni hirmuisiin
kysymyksiin. H�n yksin voisi _anteeksi antaa_. Oi, jospa vaan voisin
menn� _h�nen_ luokseen! Mutta h�n on minulle hirve�mpi kuin nuot
leppym�tt�m�t Erinnyt!"

"Vihdoin n�imme h�nen viimeisen kerran. Er��n� p�iv�n� tuli h�n

opettajan luo ja ilmoitti t�lle, ett� h�n menehtyisi, jos h�n j�isi
Athenaan. H�n tahtoi koettaa toista vire�mp�� el�m��. H�n tahtoi ruveta
sotapalvelukseen romalaiseen armeijaan. Kenties sodan kohina
haihduttaisi h�nen ajatuksensa ja v�hent�isi h�nen oman tuntonsa
vaivaa. Ja sill� tavoin h�n l�hti. Opettaja ei voinut tehd� tuon
onnettoman mit��n. T�m� koski kovin kipe�sti h�neen. Synkk�mielisyys
valloitti h�nen. H�nen entinen uskalluksensa oli kadonnut. H�n n�ki
uusia kysymyksi� kohoavan, joita h�n ei ollut ennen ajatellut ja joihin
h�n ei ensink��n pystynyt vastaamaan."

"No, eik� Kleon koskaan ilmoittanut rikostansa? kysyi Helena, joka oli
suurimmalla huomiolla t�t� kertomusta kuunnellut.
"Kyll�", vastasi Cineas; "ja my�skin todellisen nimens�."

Jos Cineas olisi t�ll� haavaa katsonut imett�j��, olisi h�n h�mm�stynyt
h�ness� tapahtuneesta muutoksesta. Cineaan kertomuksen alussa oli
imett�j� levollisesti jatkanut neulomistansa; mutta viimein h�n herkesi
siit� ja katseli totisena kertojaa. Mahtava mielenliikutus n�ytti
kokonaan h�nen itsehillint�ns�. H�nen aina vaaleat kasvonsa k��ntyiv�t
nyt harmaansinisiksi. H�nen j�senens� tyrmistyiv�t; ja pannen k�tens�
ristiin h�n katsoa �llisteli puhujaa. Ep�tiedossaan h�n heng�ht�m�tt�
odotti kertomuksen loppua. Muut eiv�t huomanneet h�nt� ja Cineas istui,
silm�t syv�mietteisesti k��nnettyin� laattiaan p�in.

"Niin, h�n ilmoitti Theofilolle kaikki", jatkoi Cineas. "H�n oli,

niinkuin min� jo sanoin, Kretasta kotoisin. H�n oli saanut hyv�n
kasvatuksen, mutta aivan nuorena joutunut pahuuden poluille. H�n
tuhlasi is�ns� omaisuuden ja kuoletti h�nen syd�mens�. Silloin rupesi
h�n rahapeliin; ja vihdoin h�n kerta kamalan kovasyd�misen� vei oman
�itins� pois Kyreneen ja myi h�nen orjaksi."

Helenan syd�n meni kylm�ksi rinnassaan. Mutta toinen seikka johdatti

nyt h�nen ajatuksensa toisaalle. Se oli imett�j�. Istualtaan nousten
h�n astui tai pikemmin hoiperteli Cineaan luokse; ja nojauten raskaasti
h�nen hartioillensa, huoahti h�n, kauheasti, tuimasti tuijotellen:

"H�nen nimens� -- h�nen oikia nimens�?"

Cineas katsahti yl�s ja h�nt� hirvitti. H�n arvasi asian todellisen,

katkeran laidan. Mutta se oli liian my�h��n. Ohkaisten h�n vastasi:

"Philo Kretalainen."

Imett�j� heng�hti syv�lt� ja vaipui laattiaan. Helena ��nn�hti, Markus

juoksi imett�j�n luo ja notkistui h�nen ruumiinsa yli, huikeasti
vaikeroiten.

"Voi!" huusi Cineas, "mit� min� olen tehnyt? Min� onneton!"

"Sin�k�? Mit� sin� olet tehnyt? Mit� n�m�t kaikki ovat?"

"Vie h�net h�nen huoneesensa. Ja oi, Helena, ole lempe� h�nelle. H�n
tointukoon; h�n parantukoon. Rakasta h�nt� ja ole h�nelle hyvin lempe�,
_sill� h�n oli Kleonin �iti_!"

V.

Caesarin ministeri.

Imett�j� ei parantunut �kki�. Isku oli ollut aivan arvaamaton ja tuima

ja h�nen ajastunut ruumiinsa kukistui siihen. Kuitenkin Helena hoiti
h�nt� niin huolellisesti, kuin h�n suinkin voi ja osotti h�nelle niin
suurta hellyytt�, kuin olisi t�m� ollut h�nen oma �itins�. Ett�
imett�j� oli orja, siit� ei t�m� jalomielinen nainen laisinkaan pit�nyt
lukua.
Romalaisten orjien tila oli sek� parempi ett� huonompi kuin nyt. Ei
ollut p��lt� n�hden mit��n eroitusta heid�n ja heid�n is�nt�ns�
v�lill�. Heill� oli usein, niinkuin Isaakilla, suuret tiedot ja
erinomaiset luonnon lahjat ja kaikissa tiedollisissa harjoituksissa
olivat he is�nt��ns� paljon etev�mm�t. Orjilla oli usein korkea
sivistys ja mit� siistikk�in k�yt�stapa. Heid�n velvollisuutensa olivat
yht� laajat kutu heid�n taitonsakin ja isojen kartanoin hoito j�tettiin
usein heid�n k�siins�. Heilt� ei puuttunut muuta kuin vapaus ja sen
voivat he ostamalla hankkia itselleen. Toiselta puolen sai kohdella
heit� mit� kovimmalla tavalla. Orja-raukoilla ei ollut mit��n turvaa
tunnottominta is�nt�� vastaan. Kauheinta julmuutta harjoitettiin
yleiseen ja tuon tuostakin n�htiin orjain riippuvan ristill�, taikka
muihin kuoleman tuskiin hiukeevan. Heit� oli summattoman suuri joukko,
jopa on arvattu, ett� Roman valtakunnassa oli yht� paljon orjia kuin
vapaita, joitten lukum��r� nousi kuuteen kymmeneen miljonaan henkeen.

Monta viikkoa imett�j�-parka sairasti hengen hein�n�. Markoa ei saatu

lohdutetuksi ja, kun h�n voivotti imett�j��ns�, n�kyi selv��n, mist�
h�n oli ammentanut ne aatteet, jotka Helenasta ja Cineaasta tuntuivat
niin uusilta ja oudoilta.

"Voi, armas imett�j�", huudahti h�n v�listi, kun h�n hell�sti silitti
h�nen laihaa k�tt�ns� ja painoi sit� huuliansa vastaan, "armaani, kuka
nyt kertoo minulle Jumalasta ja taivaan valtakunnasta ja nuot suloiset
tarinat, jotka sin� opetit minulle? Eik� h�n puhu sanaakaan, vaikka h�n
kukaties ainaiseksi j�tt�� minun. Eik� h�n milloinkaan en�� puhu, �iti?

"H�nelt�k� sin�, Markus, opit nuot ihanat sanat, joita olet kertonut
minulle?" kysyi Helena ja h�n katsoi enentyneell� osan-otolla n�ihin
kalveihin ja murheellisiin kasvoihin, joitten muodon h�n niin hyvin
tunsi. H�nelt�k�?"

"Niin, kaikki; ja paljon enemm�n kuin min� voin kertoa sinulle. H�n
puhuu niin kauniisti; kun kuuntelen h�nt� tahtoisin olla poissa tuossa
kirkkaassa maailmassa, jonne h�n l�hti."

"H�n? Kuka?"

"Vapahtaja."

"Mik� vapahtaja? Min� en ymm�rr�."

"No, vapahtaja on se nimi, jolla h�n puhuttelee sit� kallista Jumalaa,

jota h�n rukoilee, sill� h�n rakasti meit� ja pelasti meid�n. Mutta
etk� sin� t�t� tied�? Tied�t kai!"

Helena oli vaiti ja katseli mietiskellen imett�j��. H�n arveli, ett�

h�n kenties t�ss� tapaisi jotain, joka olisi kumminkin h�nelle parempi
kuin Cineaan filosofia. Kukaties l�yt�isi h�n sen salaisen l�hteen,
josta tuo tyyni alttiiksi-antamus ja puhdas suloisuus vuotivat, jotka
ilmestyiv�t kaikissa imett�j�n t�iss� ja sanoissa.

Imett�j� meni nyt taidottomaksi. Isaak, jok'ei ainoastaan ollut

kirjaston hoitaja, vaan my�skin perheen l��k�ri sanoi h�nen kyll�
paranevan, vaikka kest�isi kauan, ennenkuin h�n p��sisi entisiin
voimiinsa. Niinkuin moni h�nen maanmiehens� osasi Isaak hyvin
parannustaitoa, siksi my�ten kuin se oli niihin aikoihin edistynyt. H�n
oli perin-pohjin lukenut kaikki l��k�rinkirjat ja tutkinut useitten
kasvien luonnon ja k�yt�nn�n.

Imett�j� ei tuntenut ket��n pitk��n aikaan. H�nen ajatuksensa

haihattelivat herke�m�tt� sinne t�nne. Hourauksissaan h�n lausui
syd�mens� salaiset mietteet ja Helena kuuli paljon siit� suuresta
surusta, joka vuosikaudet oli piileskellyt h�nen povessaan.

Ajatustensa kierteess� h�n usein puhui kodistansa Kretassa ja mainitsi

kaupungeita, jotka Helena tyyni tiesi. H�n puhui paljon pojastansa ja
n�ytti luulevan, ett� h�n viel� kerran piti h�nt�, pikkuista poikaa,
syliss�ns�. V�listi h�nen tunteensa puhkesivat ilmiin ja h�n syyteli
tuskan sanoja. Toisinaan h�n isot ajat laususkeli: "petetty! petetty!
_h�nen_ kauttansa petetty!"

Tuosta h�n taas hetken per�st� tyyntyi ja h�nen h�ilyv�t ajatuksensa

k��ntyiv�t toisaalle. Katkonaisen rukouksen sanoja -- jonkun puoleen,
jota h�n puhutteli vapahtajakseen -- alkoi yh� tihe�mmin kuulua ynn�
paljon muita asioita, joita ei Helena voinut ymm�rt��.

H�n puhui vapahtajastansa, kuinka t�m� oli el�nyt k�rsiv�n el�m��;

h�nen tuskastaan ja suruistaan. T�m�kin oli petetty, viel�p� yst�v�ns�
kautta.

"Mit� kaikki n�m�t ovat?" kysyi h�n Markolta.

Ja Markus jutteli h�nelle ihmeellisen kertomuksen. Siin� ei ollut

t�ytt� johtoa, siin� puuttui jotakin, ik��nkuin ei h�n olisi tuntenut
sit� kokonaan, mutta se kuvaili er��n k�rsimyksi�, jota Markus nimitti
rukoustensa jumalaksi eli vapahtajaksi.

N�m�t kaikki sytyttiv�t Helenassa outoja toiveita. H�n halusi tiet��

koko t�m�n salaisuuden. H�n puoleksi tunsi, ett� siin� l�ytyi vastaus
h�nen omiin vakavimpiin mielipyynt�ihins�.

Viimein imett�j� er��n� p�iv�n�, jolloin Isaak oli l�sn�, aloitti

tavalliset rukouksensa ja t�ll� kertaa mainitsi h�n ehtimiseen
semmoista nime�, joka vaikutti erinomaisella tavalla kumminkin yhteen
h�nen kuulioistansa.

Se oli _Jesuksen Kristuksen_ nimi.

Juuri Juutalaisessa t�m� kummallinen vaikutus havaittiin. H�nen

muotonsa musteni, h�nen silm�ns� valoivat valkeata. Pitk�n aikaa
taistellen jotakuta voimakasta mielenliikutusta vastaan, jupisi h�n
viimein tyyneiksi taivutetuilla sanoilla:

"H�n on noita kristittyj�."

N�m�t sanat lausui h�n verrattoman katkeralla ylenkatseella.

"Kristittyj�k�?" s�isti Helena; "min� olen kuullut paljon puhuttavan

heist� ja heit� vastaan. Mit� ne ovat? Mink� vuoksi t�m� niin kovasti
sinuun koskee?" lis�si h�n huomaten, ett� Isaak viel� oli
mielenliikutuksensa vallassa.

Isaak rakasti Helenaa suurella hellyydell� ja kunnioituksella. H�n

h�pesi, kun h�n oli antanut t�m�n n�hd� tunteittensa rajun kuohun ja
koetti p��st� tavalliseen itsehillint��ns�.
"Ei se ole mit��n", sanoi h�n. "Meid�n kansamme on k�rsinyt paljon
noitten kristittyjen t�hden ja minussa kytee vanha kansallisnurjuus
heit� vastaan."

"Vihaatko sin� heit�?"

"Enemm�n kuin kuolemaa", huudahti Isaak, silm�nr�p�ykseksi unhottaen

itsens�; mutta kohta maltti h�n mielens� ja lausui: "suo minulle
anteeksi; mutta joku kipin� entisist� kansallistunteistani tuikahtaa
toisinaan ilmiin."

"Minua pahoittaa, ett� tulin jotakin sanoneeksi, joka on sen

sytytt�nyt", lausui Helena v�h�n surkuttelevaisesti. "Mutta h�nt� sin�
et kuitenkaan saa vihata. H�n on minun uskollisin ja luopumattomin
kumppanini."

"Sinun t�htesi", sanoi Isaak, "min� tahtoisin heitt�� kaikki viat.

Mutta, n�m�t sikseen, sinun ei tarvitse pel�t� mit��n. L��k�rin
toimissani min� en koskaan omia tunteitani muistele. Taiteeni on
altisna sille, jonka hyv�ksi sit� kulloinkin harjoitan ja vaikkapa
k�visin veriviholliseni luona, koettaisin, jo tieteeni vuoksi, tehd�
kaikki h�nt� parantaakseni."

T�mm�isi� kohtauksia tapahtui usein t�ss� rauhallisessa huoneessa,

mutta Isaak ei koskaan en�� n�ytt�nyt mit��n mielenkiintymyst�. H�n
palasi taas entiseen hiljaisuuteensa, k�vi sairastansa katsomassa,
m��r�si rohtoja ja pani kaikki taitonsa liikkeelle.

N�in kuluivat viikkokaudet.

Imett�j�n sairastaessa Cineas ahkeraan askaroitsi omissa toimissansa.

H�n oli usein kahden kesken Isaakin kanssa ja tilikirjojen tutkiminen
k�vi joutuisasti. Asioita alkoi kyllin ilmesty� semmoisia, jotka
synnyttiv�t levottomuutta ja n�yttiv�t, ett� oli ollut syit� pahimpiin
ep�luuloihin.

Er��n� p�iv�n� p��tti Cineas k�yd� Burrhon luona, joka oli

keisarillisen henkivartioston p��-upseeri ja valtakunnan korkein mies
itse Neron j�lkeen. H�n ja Seneca olivat olleet keisarin opettajina ja
samalla kuin j�lkim�inen selitti h�nelle filosofiaa, opetti edellinen
sotatieteit�.

Burrhon linna oli Roman komeimpia. Avarat puistot ymp�r�itsiv�t sit� ja

monta auran alaa oli peitetty lavealla katolla, jota marmoripylv��t
kannattivat, tarjoten sade-ilmalla sopivaa paikkaa aseharjoituksille.
Linna oli sangen laaja ja vestibuliin oli is�nn�n ratsaskuva asetettu.

Linnan edustalla seisoi suuri joukko klientej� odottaen huoneenhaltian

ovella _sportula'ansa_ eli pient� koppaa, joka sis�lsi tuon
jokap�iv�isen raha- tai muonam��r�n, jonka mahtavain perheitten
p��miehet jakoivat seuralaisillensa. Kun Cineas l�hestyi, h�n havaitsi
jonkunlaisen h�mmingin v�kijoukossa. N�htiin, ett� joku klienti oli
muassaan tuonut umpinaisen kantovuoteen, jossa h�n sanoi vaimonsa
olevan. Huoneenhaltia ei tahtonut uskoa h�nt�, eik� luvannut antaa
vaimon osaa, ennenkuin h�n oli n�hnyt, oliko t�m� todella siin� vai ei.
Turhaan vakuutti klienti, ett� h�nen vaimonsa oli kipe� ja nukkui.
Huoneenhaltia vaati j�me�sti kantovuoteen avaamista ja havaitsi sen
tyhj�ksi. Kovasti suuttuneena h�n nyt kielt�ytyi klientin omaakin osaa
antamasta ja ajoi h�nen pois, kansaparven hihitt�ess�, juuri kuin
Cineas tuli.

Kun h�n saapui saliin, n�ki h�n ison joukon ihmisi�, jotka vartoivat
vuorostansa p��st�kseen mahtavan miehen puheille. Cineas antoi runsaan
lahjan jollekulle palvelialle ja k�ski h�nen ilmoittaa nimens�
is�nn�lle. Sana tuli, ett� h�n kohta laskettaisiin sis��n.

Cineas astui sis��n ja Burrhus, jonka kasvoissa n�kyi todellinen ilo,

nousi istualtansa ja syleili h�nt�.

H�n oli ij�k�s mies, h�nell� oli kaunis sotamiehen muoto ja h�n oli
puettu uhkean keisarillisen henkivartioston kenraalin komeaan asuun.
Kaikki muut klientit k�skettiin viipym�tt� pois ja Cineas j�i kahden
kesken Burrhon kanssa.

"Kuinka! rakas Athenalaiseni. Kuinka sin� olet menetellyt, kun olet

irtaunut Akropolista? Salli minun vakuuttaa, ett� teet minulle
kahdenkertaisen hyv�n ty�n, ensiksi siin�, ett� tulit minun luokseni ja
toiseksi, ett� p��st�t minun klienteist�ni."

Nyt seurasi paljon kysymyksi� Cineaan terveyden tilasta, tulo-ajasta ja

asuntopaikasta. Lempe�sti h�n nuhteli Cineasta, kun ei t�m� ollut ennen
k�ynyt h�nen luonansa ja pyysi saadaksensa tehd� h�nen hyv�ksens�
jotain semmoista, jota h�n sai aikaan.

Kun sitten oli suoritettu kaikki nuot puheen alkajaiset, jotka ovat
tavalliset, kun kaksi yst�v�� yhtyy, kysyi Cineas, oliko Britanniasta
mit��n sanomia tullut.

"Ei -- ei mit��n", vastasi Burrhus. "T�m� n�ytt�� pahalta, mutta me

luotamme kaikki Suetonioon. Aha! min� ymm�rr�n -- Labeo on siell�. No,
kyll� min� luulen, ett� h�n kuitenkin ehe�n� palaa. N�m�t barbarilaiset
tekev�t tavallisesti suuren rynn�k�n ja antavat sitten pilkota itsens�
pirstaleiksi."

Burrhus kohteli Cineasta likeisen yst�v�n tavalla. Nuoruudessaan oli

h�n itse usein k�ynyt Athenassa, jossa h�n oli joutunut l�heiseen
tuttavuuteen Cineaan is�n kanssa, joka oli ��rett�m�n rikas ja eli
aivan komeasti ja rehev�sti. J�lest�p�in oli Burrhus silloin t�ll�in
n�hnyt t�m�n ja viime kerroilla Athenassa k�ydess�ns� oli h�n osottanut
suurta mieltymyst� Cineaasen, joka siihen aikaan oli ik�ns� heiteell�.
H�nell� oli sill� tapaa nyt paljon kysytt�v�� ja h�n oli n�ht�v�sti
eritt�in ihastunut vanhan yst�v�ns� seuraan.

Labeosta puhuen lausui h�n �kki�:

"Teill� on pahanretkinen mies tuolla maalla -- kovin kelvoton mies --

kartanonhoitaja Hegio."

Cineasta kummastutti.

"Mit�!" sanoi h�n. "Kuinka sin� sen tied�t?"

"Kah, minulla on urkkijoita joka paikassa ja min� voin kertoa sinulle

kaikenlaisia h�nest�. H�n k�ytt�� is�nt�ns� rahoja kauppavehkeisin ja
jonakuna p�iv�n� suittaa niist� tulla loppu. Olisi parempi, jos sin�
pit�isit tarkempaa vaaria h�nest�."

"Sit�h�n nyt teenkin", vastasi Cineas ja h�n mainitsi nyt tilikirjojen

tutkimista, joka paraikaa oli k�sill�.

"Se on oikein. Sinun t�ytyy olla v�h�n varovainen. Kaikki, mit� sinun
�lyk�s Juutalaisesi on puhunut sinulle, on tosi. Hegio on ruvennut
yhteyteen tuon konnan Tigellinon kanssa."

"Onko Tigellinon ja keisarin v�li hyv�?"

"Erinomaisen hyv�. Tigellinus on tunnoton hylky ja on valmisna vaikka

mihin, kun h�n vaan p��see keisarin suosioon."

Cineas oli ��neti. H�n tuli ajatelleeksi mink�lainen mies keisari oli.
Yksin Neron nimikin oli ihmiskunnan kauhu. Burrhon ja Senecan vaikutus
oli lakannut ja vaikka he viel� olivat Neron suosiossa, h�n kuitenkin
oli aikaa sitten herjennyt olemasta heid�n hoitonsa alaisena. Mit�
t�rkein irstaisuus ja kauhein riettaus ja muutamain Roman jaloimpien
murha, kaikki n�m�t rikokset oli t�m� �itins� surmaaja toimeen pannut
ja perille saattanut ja ne kaikkuivat maailman korvissa. Muita rikoksia
oli viel� tulossa, yht� inhottavia kuin n�m�t, mutta hirmuisempia.
Semmoisesta hallitsiasta ei ollut aika hiiskua mit��n ja sek� Burrhus
ett� Seneca, jotka kyll� puhuivat suoraan kaikista muista asioista,
olivat t�ss� kohden varovaiset ja ��nett�m�t.

Viimein alkoi Burrhus muutamien silm�nr�p�ysten per�st�:

"Minun tyk�n�ni k�vi t�n� aamuna jotensakin omituinen vieras, rakas

Cineas, ja min� olen pahoillani, kun et sin� tullut varemmin, ett�
olisit ollut saapuvilla meid�n yhdess� ollessamme."

"Kuka se oli?"

"No, er�s Syrialainen -- nimenomaan Juutalainen; kaikkien noitten

kristittyjen mahtava johtaja, joista nyt niin paljon kuulee. H�nen
nimens� on Paavali."

"Paavali!" lausui Cineas, n�ytt�en suuresti uutetiaalta. "Mimmoinen

mies se on?"

"Varreltansa v�h�nl�nt�inen, hinter� ja laiha. H�nen kasvonsa ovat

varsin merkilliset. H�n on erinomaisen miellytt�v� mies muodoltaan.
H�nen silm�ns� ovat hyvin ter�v�t, h�n n�ytt�� lukevan toisen
ajatukset; ja h�nen k�yt�ksess�ns� on jonkunlaista hehkuvaa
uskonkiihkoa, joka suuresti vaikutti minuun. H�n kertoi minulle niist�
pitk�ll�isist� vainomuksista, joita h�n yht� mittaa oli saanut k�rsi�
uusien oppiensa vuoksi ja n�ytti olevaa aivan valmis viel� samoja
kest�m��n. Min� en ole koskaan keness�k��n n�hnyt jalompaa henke� eik�
alttiimpaa urhoollisuutta. Mik� ennen kaikkia ihmeytti minua, oli se --
ettei h�ness�, vaikka h�n oli t�ydellinen uskonkiihkolainen, ollut
mit��n semmoista loukkaavaa itsekyll�isyytt�, jota melkein aina
havaitsee senkaltaisissa miehiss�. P�invastoin h�n oli eritt�in
h�veli�s ja per�ti kohtelias. H�nen k�yt�ksens� osotti mit� suurinta
sievyytt� ja hyv�� kasvatusta."

"Min� aloitin keskustelun yst�v�llisell� tavalla; ja koska kohta

miellyin h�neen, johdatin tutkimustani niinkuin vanha tuttava,
jolloin puhe sattumalta k��ntyi kirjallisuuteen, jonka huomasin h�nen
juurta-jaksain tuntevan. Min� sain nyt tiet��, ett� h�nen pikavihaiset
maanmiehens�, moninaisesti h�nt� ahdistettuansa, olivat heitt�neet
h�nen vankeuteen ja h�nen viimein t�ytyi vetoa Caesariin. Roman
kansalaisena h�nen oli oikeus tehd� niin."

"N�ist� sain min� kysymyksill�ni tiedon. Lopulta min� k�skin h�nen

selitt�� itselleni perusmietteens�. Min� olin suostunut t�h�n mieheen
ja minua halutti kuulla, mik� se oli, jonka vuoksi h�n oli k�rsinyt
niin paljoa. Kun h�n oli saanut luvan minulta, niinkuin my�skin
kehoituksen vapaasti puhua, aloitti h�n mit� kummallisimman
kertomuksen, jota en min�, yksinkertaisena sotamiehen�, ymm�rt�nyt,
mutta kenties sin� taikka Seneca, jotka olette filosofeja, siit� selkoa
tekisitte."

"H�n jutteli minulle, ett� Juutalaisten joukossa oli ilmestynyt suuri

opettaja, joka julisti itsens� jumalaksi taikka oikeammin ainoaksi
jumalaksi; ja vanhaa tapaansa my�ten Juutalaiset vainosivat h�nt�,
veiv�t h�nen viimein Pilaton tutkittavaksi ja panivat h�nen hengelt�.
Kaikki n�m�t tunsin jo ennen, mutta se keino, jolla h�n n�m�t esitteli,
oli sangen erinomainen."

"Silminn�ht�v�sti oli h�n ankarasti vastustanut t�m�n miehen

seuralaisia ja vilkkaasti ottanut osaa heid�n surmaamiseensa. Mutta
jonakuna p�iv�n�, kuin h�n matkusti Damaskoon, tehokkaammalla tavalla
ty�t�ns� jatkaakseen, er�s n�ky �kki-arvaamatta h�nt� kauhistutti; ja
h�n vakuuttaa, ett� h�n selv��n n�ki taivaalla tuon mystillisen
Jesuksen haamun, joka k�ski h�nen luopua h�nen ty�st�ns�. T�m� tapaus
iski niin h�nen mieleens�, ett� h�n itse rupesi kristityksi. Mutta min�
en voi likimainkaan laatia t�t� kertomusta, niinkuin h�n. Min� tunsin,
ett� kumminkin h�n uskoi, mit� h�n sanoi, huolimatta siit�, uskoinko
min� vai ei. H�n oli perinjuurin rehellinen -- jommoinenkin ihme n�ihin
aikoihin."

"H�n kertoi viel� minulle paljon opistansa -- ett� t�m� Jesus on

jumalan poika; ett� sielu on kuolematon ja ett� t�m� kuoli sit�
pelastaaksensa; mutta min� tunnustan, ett� kaikki n�m�t olivat enemmin
ulkopuolella minun ajatusteni piiri�, sill� min� en ole koskaan paljon
sellaisista asioista huolinut. H�n puolestansa uskoi sit�; ja se juuri
minua kummastutti. H�n oli altis kuolemaan uskonsa t�hden. Kuinkapa
monessa Roman miehess�, rakas Cineas, asuisi t�mm�iset tunteet?"

"Mutta min� en osaa ensink��n kuvailla sinulle, kuinka voimakkaasti h�n

puhui. Siin� ei ilmestynyt taide, vaan luonto. Vaikka min� en
ymm�rt�nyt sanaakaan siit�, mit� h�n puhui, tunsin kuitenkin, ett�
kaikki oli totta; h�nen k�yt�ksens� saattoi minun n�in tuntemaan.
Kuunnellen ja katsellen h�nt� muistin n�m�t vanhan Homeron tunnetut
jakeet:

"Vaan kun mahtava ��ni Odysseyn rinnasta raikkui,

Lausehet lensiv�t kuin lumih�htyv�t talvella tuiskii,
Ei h�nen vertaistaan lie ollut maan asujissa;
Emmep� muotoa vaan ihastelleet sankarin silloin."

"Kuinka h�nen sitten k�vi?" kysyi Cineas, joka oli tarkasti kuunnellut.

"No, min� laskin h�nen vapaaksi. Alusta min� tunsin t�m�n miehen ja
tutkimus oli ainoastaan n��n vuoksi. Sen t�hden min� l�hetinkin h�nen
pois, yst�v�llisesti h�nt� puhutellen ja lausuen h�nelle, ett�
mielell��n tahtoisin h�nt� j�lleen kuulla ja n�hd�. H�n katseli minua
kunnioituksella, vaikka puoleksi nuhtelevaisesti, ik��nkuin olisi h�n
ajatellut, ett� min� unhottaisin h�nen, enk� koskaan en�� kuuntelisi
sit� oppia, jota h�n piti niin kalliina -- mutta h�n ei en�� t�m�n
suhteen puhunut mit��n; vaan, kun h�n oli lausunut minulle sulimmat
kiitoksensa kohtuullisuudestani ja oikeudentunnostani, h�n j�tti
soveliaalla kohteliaisuudella hyv�sti ja l�hti."

Cineas ei hetkeen aikaan sanonut mit��n. Se suuri tarkkuus, jolla h�n

oli kuunnellut kertomusta t�st� tutkimuksesta, todisti, ett� se oli
h�nen mielt�ns� suuresti vieh�tt�nyt. Burrhus n�ytti olevan hyvill��n
t�st� ilmeisest� osan-otosta; sill� h�n n�ki siit�, ett� h�n oli tuonut
esiin semmoisen aineen, josta h�nen vieraansa piti paljon lukua.
Viimein lausui Cineas muutamilla sanoilla, kuinka h�n suuresti
ihmetteli t�t� Juutalaista ja mainitsi tahtovansa n�hd� h�nt�.

"H�n huvittaisikin sinua enemm�n kuin minua, rakas Cineaani", lausui

Burrhus, "sill� min� olen sotamies, mutta sin� filosofi. Sinulle t�m�n
miehen opit olisivat otolliset. Sin� voit niit� ymm�rt�� ja keskustella
niist�. Mutta min� en kumpaankaan kykene."

Paljon haasteltiin viel� kaikenlaisista asioista.

"Sin� tahdot kaiketi p��st� Caesarin tienoille?" lausui Burrhus v�h�n

ajan j�lkeen kysyv�isell� ��nell�.

Cineas viivytti vastaustansa. "Kyll�", sanoi h�n viimein, kun ensiksi

olemme saaneet jotakin tietoa Labeon kohtalosta."

"Olisi etuisampi, jos menisit h�nen luoksensa", vastasi Burrhus. "Sinun

omituiset taidon lahjasi suostuttelisivat h�nen kauneuden tuntoansa.
H�nen taipumuksensa vaartaa kahtaalle -- kirjallisuuteen ja hekumaan.
Tigellinus koettaa p��st� arvoon sill�, ett� h�n j�lkim�ist� halua
kasvattaa; mutta suo minun sanoa sinulle, Cineas, ett� sin� voit v�h�n
aikaa kilpailla my�skin Tigellinon kanssa, jos keisarille esittelet
jonkun uuden teorian runon sepityksest�."

"Paljon kiitoksia", lausui Cineas. "Kun kerta l�hden, tied�n min� siis,
kuinka k�yt�n itseni."

"Kun l�hdet, vie h�nelle joku uusi s�vel- taikka runoustaiteen tuote
ja, kun annat sen h�nelle, puhu innokkaasti taiteesta. Sinun asiasi
menestyy kohta. Min� vaadin sit� sinulta", lausui Burrhus. "Seneca
olisi viel� arvossa, jos h�n vaan olisi pysynyt entisess�
mielenlaadussaan. Mutta h�n tulee vanhaksi, eik� ole niin suuressa
m��r�ss� runoilia kuin filosofi. Kun l�hdet Caesarin luo, �l� ole liian
filosofillinen. Ole runoilia! -- ole runoilia!"

Cineas hymyili; ja kun h�n v�h�n ajan per�st� heitti j��hyv�isens�,

olivat Burrhon viimeiset sanat: "muista vaan! ole runoilia!"

Cineaalla oli paljon ajattelemista, kun h�n ratsasti kotiin. Oli jo

my�h�inen ilta, kun h�n ehti huvilan portille. Kova h�lin� veti h�nen
huomionsa puoleensa. Kuului silt� kuin se olisi tullut kiivaasta
kiistasta. H�n tunsi kartanonhoitajan Hegion harmittavan ��nen, joka
r�yhkeimm�ll� tavalla k�ski jonkun l�hte� pois.
"Mene tiehesi!" huusi h�n. "Enk� min� jo ole sanonut sinulle, ettei h�n
ole t��ll�?"

"Pois tielt�, riivi�!" vastasi toinen. "P��st� minut sis��n, taikka

rutistan p��si murskaksi!"

"Sin�k�?"

"Juuri min�, sin� h�vyt�n ruoskan-ruoka! sin� ilke� hirtehinen! Eik�

sinun selk��si tarpeeksi kypsetty, kun orjana riuottelit, ettei sinun
olisi tarvis yllytt�� minua nyt lisi� antamaan?"

Hegion k�vi vihan vaahto suusta.

"Min� olen Roman kansalainen!" h�n lausui. "Min� huudan orjat t�nne ja
piekset�n sinun."

"Sin�k� Roman kansalainen!" �rj�hti toinen katkeran ylenkatseen

naurulla. "Sin� Syrian siki�! Kuinka ainoastaan pari p�iv�� sitten sin�
tarjottiin torilla myyt�v�ksi, jalat kipsill� silattuna, niinkuin
muutkin orjat, tuoreena, �sken maahan tulleena tavarana. Sin�k�, sin�
hirtehinen, Roman kansalainen? -- kauppakalu, tuotu t�nne viikunain ja
taatelein seassa ja samaan luokkaan luettu? Pois, mielet�n, taikka min�
ly�n sinun kuoliaaksi!"

H�n astui Hegion puoleen. T�ll� silm�nr�p�yksell� joutui Cineas

paikalle. H�n oli kuullut, mit� oli lausuttu ja havaitsi heti, ett�
vieras itsekin kykeni puoliansa pit�m��n. T�m� oli roteva mies; h�nell�
oli sotamiehen muoto ja h�n n�ytti olevan noin viiden kymmenen vuoden
vanha. Kun Hegio n�ki h�nen l�hestyv�n, per�ytyi h�n pari askelta ja
huusi isolla ��nell� orjille: "Corbalio! Storax! Hoi! ottakaat kiinni
t�m� mies!"

Melkein samalla jo voimakas k�si tarttui h�nen kurkkuunsa. Hegio

rehki ja kimpuili hurjasti. Mutta h�nen syrialaiset j�senens� eiv�t
pit�neet vastustajan vahvoille suonille, jotka olivat romalaisessa
sotapalveluksessa norjenneet ja tuhansissa taisteloissa ter�styneet.
V�kev�ll� hy�m�yksell� h�n viskasi kartanonhoitajan taaksep�in ja
paiskasi h�nen maahan.

T�ll� oli joukko tukevia orjia tullut saapuville. Hegio nousi seisaalle
ja kiljaisi heit� k�ym��n vieraasen k�siksi. Cineas oli astunut
ratsahilta ja vieras ja Hegio havaitsivat h�nen nyt ensikerran. H�n
viittasi k�dell�ns� orjia takaisin ja k��ntyi vierasta p�in.

"Ottakaat kiinni h�net!" Hegio taas karjasi vihoissaan Cineaasta

kokonaan huolimatta ja koettaen orjia yllytt��.

"Jollet sin� vaikene", lausui Cineas kylm�kiskoisesti, "ryhtyv�t he

sinuun". Ja suurella ylenkatseella k��nsi h�n selk�ns� p�in Hegiota.
Syrialainen katseli h�nt� synk�sti.

"Terve, jalo Cineas", lausui vieras. "Minun nimeni on Aurulenus Carbo;

ja min� tulin t�nne t�n� aamuna poikani Julion pyynn�st�, joka on
centuriona Auguston armeijassa ja pit�� suurta yst�vyytt� sinua
kohtaan."

"Juliusko?" huudahti Cineas innolla; "Julionko is�? Syd�mest� terve

tullut, yst�v�ni. Min� olen usein halunnut tavata sinua." Ja h�n
syleili vierasta.

"Olit sin� kuka olit", huusi Hegio, raa'asti heit� keskeytt�en, "pois
t��lt�, taikka --"

"Kuinka!" huudahti Cineas, "etk� sin� tied�, ett�, jos min� vaan virkan
sanankin, n�m�t orjat ilolla panevat sinun kiinni ja suomivat sinua
hengett�m�ksi? Pois, vimmattu, �l�k� saata kovempaa rangaistusta
itsellesi! pois!"

Hegion silm�t lantuivat maahan tulisesta katsannosta ja kirouksia

mutisten k��ntyi h�n pois ja meni tiehens�.

"Suo minun pyyt�� anteeksi, yst�v�ni", sanoi Cineas, "t�m�n hultion

h�vytt�myydest�. H�n on konna, jota min� juuri nyt aion rangaista,
niinkuin h�n ansaitsee."

"Sinun ei tarvitse pit�� mit��n puolustuspuhetta", vastasi Carbo. "Ja

olethan paitsi sit� n�hnyt, ett� min� kostin itse puolestani. Mutta
n�m�t t�mm�iset eiv�t kummastuta minua. Jokainen mahtava talo on t�ynn�
n�it� heitti�it�, joitten on lupa rankaisematta koiruudellaan solvaista
kaikkia, jotka eiv�t liiku lukuisa saattov�ki muassa. Joutavia! Ollaan
t�st� puhumatta. Roma on t�ynn� n�it� Syrian hylkyl�. Orontes purkauu
t�nne ja koko valtakunta on Id�n inhoista tulvillaan. Mutta min� aion
kertoa sinulle, mink� vuoksi tulin t�nne. Minun poikani Julius saapui
kotiin noin kaksi kuukautta sitten, eik� tiet�nyt ennenkuin eilen, ett�
sin� olit t��ll�. Kuu h�nell� t�n��n oli muita toimia, h�n ei itse
p��ssyt sinua tervehtim��n. Sen takia min� tulin h�nen sijastaan; sill�
min� tied�n kyllin kaikki, mit� sin� olet tehnyt h�nen hyv�ksens� ja
min� tahdon kiitt�� sinua, koska olet pelastanut h�nen huonoudesta ja
h�vi�n tilasta. H�n on kertonut minulle, jalo Cineas, ett� h�n,
Athenaan majoitettuna, joutui kiusauksen valtaan ja pikaisesti tuli
rappiolle. Sin� tapasit h�nen, jopa juuri semmoisella hetkell�, jolloin
h�n rahapelin kautta oli p��sem�tt�miin velkaantunut ja viran hukka ja
perikato olivat h�nen tarjonansa. Sin� tapasit h�nen, kun h�n oli
p��tt�nyt murhata itsens� ja sin� johdatit h�nen seuraasi, maksoit
kaikki h�nen velkansa ja, mik� parempi on, opetit h�nt� hyvi� avuja
ahkeroitsemaan. Mit�p� puheista? H�n pelastui ja sinun kauttasi. Jalo
Cineas, is� kiitt�� sinua poikansa pelastuksesta."

Vakava Romalainen, joka oli puhunut kaikki n�m�t huomaamatta, ett�

Cineas oli yritt�nyt h�nt� keskeytt�m��n taikka h�nen ylistyksi�ns�
ehk�isem��n, tarttui nyt t�m�n k�teen ja pusersi sit� innokkaasti.

"Sin� ylistelet minua liiaksi", alkoi Cineas; mutta Carbo katkaisi

h�nen puheensa.

"T�ss� on kyll�ksi. Min� en koskaan en�� viittaa siihen. Min� vihaan

ylistyksi�; mutta n�m�t sin� olet ansainnut. Puhutaan muista asioista."

"Tule siis", lausui Cineas; "menk��mme sis��n" ja he astuivat yhdess�

huoneesen p�in.

"Min� luulin, ett� sin� asuit Romassa", sanoi Cineas, kun he kumpikin
sohvaansa nojausivat ja viini� oli asetettu heid�n eteens�. "Sinun
poikasi sanoi, ett� sinulla oli oma talo kaupungissa."
"Niin olikin", vastasi Carbo, "viime vuoteen saakka. Mutta Roma iljetti
minua aina. Se on syrialainen kaupunki ja pahuus, joka siell�
kaikkialla vallitsee, tuntuu rehellisest� ihmisest� hirmuiselta. Mit�p�
minusta Romassa? Min� en voi valhetella; min� en voi liehakoita eik�
liioin kumarrella. Kun k�yn jossakussa ylh�isess� perheess�, min� en
voi hetkikausia leperrell� ynseitten palveliain kanssa, kunnes is�nt�
huolimattomasti viittaa minua puoleensa. Sent�hden min� muutin sielt�
pois t�nne maalle pikkuiselle tilalleni, jossa saan nauttia raitista
ilmaa ja vapautta."

"Asutko sin� l�hell� t��ll�?"

"No, asun; v�h�inen taloni on ainoastaan penikulman p��ss�. Sin� voit

n�hd� rakennukset" ja h�n osotti sormellansa pikkuiseen huvilaan p�in,
joka pilkisti kaukaa puitten v�list�.

"Niin", jatkoi Carbo, ruveten uudestaan Romasta puhumaan; "siell� ei

ole rehellisyydell� mit��n sijaa eik� ty�ll� palkintoa. Omaisuus
hupenee p�iv� p�iv�lt� ja seuraavana p�iv�n� yh� enemm�n hupenee. Min�
havaitsin v�h�isten s��st�jeni kutistuvan ja sill� tapaa p��tin asettua
maalle, niin kauan kuin viel� oli jotakin elinp�ivist�ni j�lell�, niin
kauan kuin ruumiini oli terve ja vahva ja niin kauan kuin voin liikkua
sauvaan turvaamatta. J��k��t petturit sinne; asukoot ne siell�, jotka
voivat muuttaa valkean mustaksi, jotka voivat varkaudella ja kavalilla
koukuilla itse�ns� el�tt��. Kaupunki kihisee kulkunuijista, jotka ennen
oliat koko Italiassa tunnetut, mutta nyt Romassa h��r��v�t teaterein ja
julkisten n�ytelmien johtajina. Mikseiv�t he kaikkia itsellens�
anastaisi? Niin todella aikaa voittain k�ykin. T�ll� t�mm�isell�
tavalla Onnetar meid�n kanssamme leikki� laskee. Ei, ei. Romasta ei ole
asuntopaikaksi minulle. Min� en voi pett�� yleis�� sill�, ett� sanoisin
itseni t�htien selitt�j�ksi taikka loihtijaksi; min� en voi enk� tahdo
luvata tuhlareille heid�n is�ns� murhaamista; min� en ole koskaan
sammakkojen sikikuntaa tutkinut, osatakseni siit� onnen vaiheita
ennustella; enk� min� kartanonhoitajana pit�isi varkaita luonani. Min�
en siis sovi Roman asukkaaksi ja sin� n�et minun t��ll�; ja t��ll� min�
olen t�t� haikeata virtt� vet�en, joka aina on ajatuksissani. Anna
minulle anteeksi, yst�v�ni; mutta min� olen vanhan ajan Romalaisia ja
minun on katkera n�hd� is�nmaani perikatoa."

Cineas vakuutti h�nelle, ett� h�n otti osaa h�nen tunteisinsa ja

ymm�rsi h�nen mielen-karvautensa.

"Mielen-karvausko?" toisti Carbo. "Niin, kenen syd�nt� ei kivist�, kun

h�n n�kee syntym�maansa joutuneen vapautettuin orjien ja muukalaisten
tanssiattarien valtaan. Imartelia on ainoa, jolle suosionosoitukset
ovat tarjona. Syrialainen pystyy siihen virkaan paremmin kuin
Romalainen. Orjana tulee h�n t�nne; ja yht�kki� on h�n jo p��ssyt
suureen suosioon ja saattaa istua sinua ylemp�n� p�yd�ss�. H�n on
valmis valehtelemaan sinusta ja erottamaan sinun kokonaan pois
seurasta."

"K�yh�ll� ei ole t�ss� mit��n edistymisen toivoa. Jopa oikeudenkin

edess� h�nen valaansa halveksitaan. Tuo kaikkein kunnollisin mies --
tuo Numa itse jonkun nykyisen romalaisen tuomio-istuimen eteen ja
ensim�iseksi kysyt��n tulojansa. Montako orjaa h�nell� on? Montako
auran alaa h�n viljelee? K�yh�t sys�t��n alhaisimmille sijoille
p�yd�ss� ja huonoimmille istuimille julkisissa n�ytelmiss�."
Yht�kki� h�n herkesi ja alkoi lempe�ll� ja aivan toisenlaisella ��nell�
puhua jostakin muusta. Cineas havaitsi, ett� h�n oli vakava ja tyven,
kun muista asioista keskusteltiin, mutta kun vaan Romasta puhe syntyi,
h�n muuttui katkeraksi, kiivaaksi ja tuliseksi. H�n rakasti
is�nmaatansa; h�nen ter�v� silm�ns� n�ki sen turmion, johon se oli
vaipuva; eik� mik��n toivon s�de h�nelle koittanut. Ei my�sk��n
Cineaalle. H�nkin tunsi p��kaupungin pahat tavat eik� ymm�rt�nyt,
kuinka kaikki viimein p��ttyisi. N�in p�iv� ehtoontui ja my�h��n
illalla Carbo l�hti.

VI.

Upseeri, joka purjehti Paavalin kanssa.

Muutamain p�iv�in per�st� k�vi Carbo taas Cineaan luona ja t�ll� kertaa
oli h�nen poikansa Julius muassa. J�lkim�inen oli melkein saman ik�inen
kuin h�nen yst�v�ns� ja kantoi romalaisen centurion pukua. H�n tuli
suuresti is��ns�, mutta h�nen kasvoissaan oli enemm�n hienoutta ja
k�yt�ksess� enemm�n kohteliaisuutta. Cineas oli ulkona, kun he
ratsastivat pihaan ja kiirehti heit� vastaan. Julius astahti maahan ja
syleili h�nt� hell�sti.

"Onnea ja terveytt�, kallis yst�v�", lausui Julius. "Kuinkapa iloitsen,

kun taas n�hd� sinua ja lis�ksi t��ll�!"

"Iloa ja terveytt�, armas Julius, ja tuhat kertaa terve tultua:

Ken sun Italian maille j�lleen

Luo jumalain kotimaasi saattoi?

niinkuin Horatiosi lausuu; mutta tule:

Siis uhriteuras Jupiterille vie!

Laskeite luonain laakerin varjohon,
Sodasta uuvuksissa, maistain
Viini�, jonka ma sulle s��stin."

"Kuinka?" huudahti Julius, hymyillen, kun h�n k�sitysten yst�v�ns�

kanssa astui huoneesen, "alennatko sin� itsesi kertomaan latinalaisen
runoilian lauseita? -- sin� kiihkoisa Kreikkalainen!"

"No, t�mm�isess� tilaisuudessa min� mielell�ni s��nn�ist� poikkeen,

Horation tavalla:

"Ma hurja tahdon olla kuin Edonit;

Suloista mun on riemuella
Yst�v�n tultua armahimman."

Kaikki kolme olivat ennen pitk�� huoneessa ja istuivat kukin

sohvassaan, viini� edess�. Cineas kyseli yst�v�lt�ns� kaikenlaisia.
H�nell� oli paljon tiedusteltavaa, sill� h�n ei ollut kuullut toisesta
mit��n siit� asti, kuin he olivat Athenassa yhdess�.

Viimein kysyi Cineas h�nelt�, mik� sattumus oli h�nen Romaan saattanut.
T�st� kysymyksest� muuttui Julion k�yt�s.

"Cineas", lausui h�n, "minun matkani vaiheet ovat mit� ihmeellisimpi�

milloinkaan olen kuullut."

"Kerro ne kaikin mokomin minulle", lausui Cineas suurella osan-otolla.

Tuosta alkoi Julius:

"Kun olin Palestinassa, l�ytyi siell� merkillinen Juutalainen, nimelt�

Paavali. T�m� mies oli mainio siit� rohkeudesta ja innokkaasta tavasta,
jolla h�n puollusti er�st� uutta uskontoa. T�t� saarnatessansa oli h�n
n�hnyt lukemattomia vaivoja ja vaaroja. Viimein ottivat h�nen
vihollisensa h�nen kiinni ja vetiv�t h�nen oikeuden eteen. T�ll� v�lin
oli h�n k�ytt�nyt oikeuttansa Roman kansalaisena -- h�n oli Tarsosta
syntyisin -- ja vetonut Caesariin. Festus olisi p��st�nyt h�nen
vapaaksi, jollei t�m� vetominen olisi tapahtunut; asiain n�in ollen h�n
l�hetti h�nen Romaan muutamien muitten vankien kanssa ja min�
m��r�ttiin heit� kuljettamaan."

"Kohta ensi n��ll� vankini muoto vaikutti minuun. H�nen iloinen ja

kohtelias k�yt�ksens�, h�nen tyytyv�inen mielenlaatunsa ja t�ydellinen
hyv�ntahtoisuus olisivat itsest�ns� taivuttaneet minun h�nen puoleensa.
Mutta h�ness� oli jotakin enemm�n, sill� n�itten kaikkien takana oli
h�nell� juhlallinen ja todellinen harrastus, h�nen el�m�ns� tarkoitus."

"H�n ryhtyi mielell��n puheesen jokaisen kanssa, jota ylimalkain k�vi

l�hestyminen ja pian min�kin olin kiertynyt keskusteluisiin noista
ylevist� aineista, joita sin�, Cineas, ensiksi opetit minua
rakastamaan: sielusta, kuolemattomuudesta ja jumalasta. Min� en ole
milloinkaan kuullut semmoisia ajatuksia kuin ne, jotka t�ll� miehell�
oli. Ensiksi min� vertasin h�nt� Sokrateesen; j�lest�p�in havaitsin,
ettei Sokrateen opetukset yksik��n ainoa sis�lt�nyt mit��n
t�m�nkaltaista."

"H�n saavutti itselleen kaikki minun luottamukseni. Min� kerroin

h�nelle, mit� olin Athenassa kokenut, parannuksestani, sinun
hyvyydest�si, 'opettajasta' ja t�m�n opista; joita kaikkia h�n suurella
tarkkuudella kuunteli."

"Tavallista kulkua my�ten tulimme Lykian kaupunkiin Myraan ja t��ll�

tapasin yhden Alexandrian haahden, joka oli matkalla Italiaan, viljalla
lastattuna. T�h�n laivan me kaikki nousimme."

Sitten kertoi Julius mit� kummallisimmasta matkasta, joka koskaan on

muistoon pantu; meren vaaroista; satamasta, jonka turviin jo paettiin,
mutta joka j�lleen j�tettiin; tuosta kauheasta myrskyst�, jonka k�siss�
heid�n heikko aluksensa saamatonna ajeli; kaikkien laivassa olevien
ep�toivosta; yhden miehen sankarin-kaltaisesta ryhdist�, joka
sanoillansa loi kaikkien syd�meen tyyneytt�, miehuutta ja toivoa. H�n
kuvaili, kuinka he viimein viskattiin maalle, eik� yht�k��n henke�
menehtynyt, vaan kaikki pelastuivat, niinkuin Paavali oli ennustanut.
Sitten mainitsi h�n Paavalin ihmet�it� Melitassa ja kaikkien
kummastusta, jotka ne n�kiv�t. T�m�n j�lkeen kysyi h�n Cineaalta:

"Mit� sin� t�st� arvelet? ja kaikki n�m�t min� olen omin silmin
n�hnyt."
"Se on ihmeellist�!"

"Se on tosi, sill� min� n�in sen. Se on sen jumalan voima, jonka
palvelia Paavali on."

Cineas ei lausunut mit��n.

Julius jatkoi kertomustansa:

"Me vietimme talvea saarella ja monta monituista kohtausta tapahtui

siell�, joka ei koskaan mielest�ni mene. T�m�n ajan kuluessa puhui
Paavali tarkemmin minun kanssani suuresta opistansa, jota varten h�n
oli niin kauan voimiansa ponnistanut ja niin paljon k�rsinyt. N�it�
kolmea kuukautta min� ainiaan muistan; ja minulla on paljon sinulle
kerrottavaa, jota minun t�ytyy s��st�� toistaiseksi, koska min�
tarvitsen pitk�n ajan voidakseni n�in t�rkeist� asioista sinun kanssasi
keskustella."

"Mutta min� tahdon p��tt�� kertomukseni. Me olimme saarella noin kolme

kuukautta ja sitten, kuin talvi oli kulunut, nousimme _Castor ja
Pollux_ nimiseen laivaan ja saavuimme jonkun ajan per�st� Puteoliin.
Sielt� tulimme Romaan."

"H�nell� n�ytti olevan paljon yst�vi� t��ll�, jotka vartoivat h�nt�,

sill� joukottain tulivat he h�nt� kohtaamaan, jopa muutamat _Forum
Appii'hin_ ja _Tres Tabernae'hen_ asti. Heid�n yhteentulonsa todisti,
ett� t�m� eriskummainen mies oli synnytt�nyt heiss� mit� hartaimpia
yst�vyyden tunteita."

"Oletko sin� j�lest�p�in h�nt� n�hnyt?" kysyi Cineas.

"Olen", vastasi Julius, "usein. Minun vartianvirkani ei oikeastaan

kokonaan loppunut ennenkuin muutamia p�ivi� takaperin, kun vein h�nen
Burrhon luo. H�n otettiin hyvin vastaan. Burrhiuskin kunnioitti h�nt�
ja salli h�nen asua itsekseen yhden vartioivan sotamiehen kanssa."

"Min� kuulin Burrholta t�st� yhtymyksest�", sanoi Cineas.

Julius n�ytti kummastuneelta.

"Min� olin Romassa pari p�iv�� sitten ja k�vin h�nen luonansa. H�n
ylisti suuresti t�t� miest�."

"H�n on ihmeellinen mies. H�nen valtansa muitten suhteen on

kummallinen. Min� kuulin er��n ylev�n puheen, jonka h�n piti Feston ja
kuningas Agrippan edess�. He ihastuivat h�nen jaloon k�yt�kseens� ja
kaunopuheisuuteensa. Laivalla ollessaan h�n vaikutti samalla tavalla
meihin kaikkiin, minusta alkaen halvimpaan merimieheen asti. H�nen
ryhtins� tuossa pitk�ss� ja kauheassa myrskyss� oli uljas. H�nen
miehuutensa ei h�ltynyt tuokioksikaan. H�nen levollisissa kasvoissaan
kuvautui kaiken aikaa kirkas leppeys; ja kun h�n puhui, h�n aina
hymyili iloisesti. Kaikkein mustempana hetken�, jolloin ep�toivo t�ytti
jokaisen syd�men, h�n seisoi vankkana, ik��nkuin olisi h�n ollut
t�ydess� turvassa. Min� puolestani luulen itsess�ni olevan yht� paljon
rohkeutta kuin tavallisissa ihmisiss�; mutta t�ss� oli mies, joka sill�
v�lin kuin me tuskailimme ja odotimme viimeist� hetke�mme, pysyi niin
j�rk�ht�m�tt�m�n vakavana meid�n joukossamme, ett� yksist��n h�nen
muotonsa tuotti meille uskallusta."

"H�nen tarvitsee tulla Romalaiseksi", lausui Carbo. "H�n on miehen

mies. Min� en huoli siit�, mit� h�nen kantajansa sanovat h�nest�, h�n
on paras miehen peri-kuva."

"Semmoinen mies", sanoi Julius, "joka vastaa Horation jaloa kuvaelmaa:

"Ei aimo miehen, sitke�mielisen,

Voi j�rk�hytt�� tahtoa kiinte��
Raivolla rahvas, k�skiess��n
Kehnoja, eik� tyrannin katseet,
Ei Adriankaan myrskyinen valtias,
Ei Jupiterkaan ukkosennuolineen.
Jos maa ja taivas raukeais, h�n
Pelvotta raunioin alle sortuis."

"Mutta h�ness� oli jotain muuta kuin paljas urhoollisuus", lis�si h�n
mietiskellen; "h�ness� oli tuo hengen voima, joka piti h�nen pysty�ll�
ja teki h�nen muita ihmisi� mahtavammaksi. T�m�n yliluonnollisen voiman
kautta h�n ennusti meille meid�n h�d�st� p��s�mme, pelasti itsens�
kaikkein myrkyllisimm�st� mateliaisesta ja paransi sairaita k�tens�
p��lle panemisella."

"H�n on noitamies", lausui Carbo, "h�n saa voimansa jostakin

saastaisesta l�hteest�."

"Saastaisestako? Koko h�nen el�m�ns� on puhdas ja kaikki h�nen

ajatuksensa ja sanansa. Sill�, huomatkaat, h�n teki kaikki n�m�t
hyvyydest� ja s��liv�isyydest�; h�n ei ole mit��n voittoa ahnehtiva
velho. H�n on k�yh� ja h�nen t�ytyy usein omin k�sin tehd� ty�t�
leip��ns� varten."

"Jos h�nell� olisi yliluonnollinen voima, tarvitsisiko h�nen ty�t�

tehd�? Eik� h�nen sopisi muuttaa kivi� kullaksi?" lausui Carbo.

"H�n ei sit� miss��n tapauksessa tee; vaan kuitenkin min� tied�n, ett�
h�nell� on semmoinen voima, sill� min� olen n�hnyt sen. H�n ei koskaan
kerskaile eik� isottele. Mutta kun k�yh� is� kantaa h�nen luokseen
kalvean lapsensa taikka itkev� �iti pyyt�� h�nen tulemaan poikansa
kuolinvuoteelle, silloin jumalallinen s��liv�isyys kirkastaa h�nen
kasvonsa ja h�n l�htee, hyvyydest��n ja hellyydest��n, sairasten
puolesta rukoilemaan ja heit� pelastamaan. H�n sanon: 'se on kaikki sen
Jumalan ty�, jota min� n�yr�sti rukoilen; min� olen ainoastaan heikko
ihminen, jok'en itsest�ni saa mit��n aikaan.'"

"Yksi h�nen kumppaneistansa kertoi lis�ksi minulle paljon h�nest�. H�n

kertoi h�nen kummallisesta matkastaan maissa ja Kreikassa, -- kuinka
h�n v�listi kivitettiin melkein kuoliaaksi, mutta toisinaan h�nt�
jumalaksi kunnioitettiin. T�m� mies, joka oli h�nen matkatoverinsa,
oli itse erinomainen henkil�, jossa havaittiin paljon Paavalin
mielen-tyyneytt� ja syv�� tarkoitusta; mutta h�n n�ytti pit�v�n itsens�
v�h�p�t�isen� yst�v�ns� rinnalla."

"No, tuo yliluonnollinen voima ei ole aivan k�sitt�m�t�n!" lausui

Carbo. "Eik� Sokrateellakin ollut t�mm�inen suojeleva henki?"

"Sokrateen suojeleva henki oli aivan toisenlainen kuin t�m�. Se oli

enemm�n jonkun sis�llisen vartian kaltainen, joka varoitti h�nt�
vaaroista; se ei ollut mik��n itsetoiminen voima niinkuin t�m�, jonka
avulla Paavali sairaita paransi."

Cineas ei juuri lausunut mit��n. Julion kummallinen kertomus painui

syv�lle h�nen mieleens�. T�m� Paavali oli jo ennen h�nest� erinomainen.
Nyt olivat asianhaarat ymp�r�inneet h�nt� uudella ja suuremmalla
vieh�tysvoimalla.

"Mit� ne suuret opit ovat, joihin sin� niin isolla innolla viittaat?"
kysyi Carbo. "Mika Paavali on? mit� h�n opettaa? Mik� se uusi asia on,
jota varten h�n k�rsii niin paljon ja on altisna kuolemaan?"

"Min� en voi juuri t�ll� haavaa selitt�� n�it�", vastasi Julius.

"Ainakin h�n on kristitty --"

"Kristitty!" huudahti Carbo h�nt� keskeytt�en. "Kuinka! ainoastaan

kristitty!"

H�nen muotonsa ilmoitti ylenkatsetta ja suuttumusta.

"Min� tunnen heid�n: -- Roman kirouksen ja maailman hylkyjoukon.

N�m�th�n ne miehet ja opit ovat, jotka saattavat keisarikunnan
h�vi��n."

"Kuinka?" kysyi Julius lempe�sti.

"No, he harjoittavat inhottavia salaisia paheita."

"Min� tied�n sen per�tt�m�ksi", sanoi Julius; "sill� min� olen ollut
saapuvilla monessa heid�n salaisimmassa kokouksessaan ja vakuutan
sinulle, ett� heid�n tarkoituksensa on puhdas ja pyh�."

"Olkoon niin, he ovat kumminkin pelkureita; he opettavat, ett�

sodank�ynti on v��ryys, ett� pelkurimaisuus on heid�n jumalallensa
otollinen. Roma on kyll�ksi jo veltostunut; mutta t�m� oppi, se se voi
miehuuden viimeisen kipin�n sammuttaa."

"Is�ni", lausui Julius totisesti, kun Carbo oli herjennyt puhumasta,

"oliko se mies, josta olen kertonut, pelkuri? H�n, joka tuon hirmuisen
onnettomuuden uhatessa urhoollisuudellaan h�v�isi Roman soturit, h�nk�
pelkuri? Soisinpa useita t�mm�isi� l�ytyv�n."

"Ei", vastasi Carbo suoraan; "ei kumminkaan h�n ole mik��n pelkuri.
Totta puhuen! ei mik��n koeta miehen luontoa niin paljon kuin
haaksirikko."

"Ja min� takaan sinulle, ett� kaikki muut ovat t�ss� kohden h�nen
kaltaisensa. Sin� olet kuullut heid�n vihamiestens� joutavia loruja;
sill� kaikista ihmisist� maailmassa kristityt kaikkein v�himmin
kuolemaa pelk��v�t. Aasiassa heid�n on monen ollut k�rsiminen ja
kuoleminen; ja he menev�t aina teloitettavaksi ei ainoastaan
mielentyyneydell�, vaan my�skin ilolla."

"Ilollako?"

"Niin. Heid�n uskonsa on semmoinen, ett� he ovat varmat siit�, ett� he

p��sev�t ikuisen onnellisiksi taivaassa; ja sent�hden he eiv�t pelk��
kuolemaa. Lienev�tk�h�n semmoiset ihmiset pelkureita?"

Carbo oli vaiti.

Lopuksi p�iv�� Cineaalla ja Juliolla oli paljon haastelemista toinen

toisensa kanssa. Keskustelua kristityist� jatkettiin; mutta lavealta
kertoi Cineas Labeon poissa-olosta ja Hegion konnamaisuudesta. He
erkanivat illalla, keskin�isesti luvaten k�yd� toistensa luona.

"Ja min� vien sinun jonakuna p�iv�n� t�t� kummallista Juutalaista

katsomaan", lausui Julius hymyll�, jok'ei kokonaan peitt�nyt sit�
suurta totisuutta, jolla ehdotus tehtiin.

VII.

Syrialainen saa nuhteita.

Kymmenen viikkoa oli kulunut siit� ajasta, jolloin imett�j� ensiksi

sairastui ja h�n alkoi nyt v�hitellen tointua. Isaak piti rehellisesti
puheensa ja osotti v�sym�t�nt� huolta; hyv� menestys palkitsisin h�nen
taitonsa. H�n vastaan-otti tyvenmielisesti Helenan kiitokset ja
ylistykset ja jatkoi tointansa paremmilla toiveilla kuin koskaan ennen.

Kun imett�j� rupesi ymm�rt�m��n, mit� h�nen ymp�rill�ns� tapahtui, h�n

kaikkein ensiksi huomasi Helenan hell�t huolet. Eiv�t mitk��n sanat
n�ytt�neet kyll�ksi voivan ilmoittaa h�nen kiitollisuuttansa. H�n
vuodatti kaikki jalon syd�mens� hartaat tunteet em�nt�ns� eteen ja
vakuutti, ettei h�n milloinkaan voisi t�mm�ist� hyvyytt� kostaa.

V�listi palasivat imett�j�n ajatukset siihen h�nen el�m�ns� surulliseen

tapaukseen, jonka Cineas niin �kki� oli h�nen muistiinsa johdattanut ja
Helena ymm�rsi sen murheen, joka ilmaantui h�nen kasvoissaan; mutta
sairas rauhottui, heti kuin h�n alkoi muita asioita ajatella ja tuo
tavallinen kirkkaus, joka ennen loisti h�nen muodostaan, p��si taas
valtaansa. Helena kartti tarkasti t�h�n suureen suruun viittaamasta,
eik� kajonnut mihink��n aineesen, joka jollakin tapaa suittaisi siihen
yhty�. H�n puhui ennemmin h�nen kanssaan h�nen parannuksestaan ja siit�
ajasta, jolloin h�n j�lleen rupeisi Markoa hoitamaan.

Mit� Markoon tulee, oli h�nen ilonsa rajaton, kun imett�j� taas tunsi
h�nen. H�n oli ollut kovin suruissansa siit�, ettei t�m� ollut
ensink��n taudin kest�ess� pit�nyt h�nest� lukua ja lapsellisella
tavallansa pel�nnyt, ett� h�n oli tehnyt jotain, joka oli imett�j��
loukannut; mutta nyt palaava j�rki ja terveys saattoivat kaiken
imett�j�n entisen rakkauden vireille ja Markus n�ki, ettei h�n ollut
muuttunut.

"Sin� olet taas minun oma rakas imett�j�ni", lausui h�n, kun h�n
hartaasti syleili h�nt� ja suuteli h�nen vaaleita kasvojaan. "Ja nyt
sin� pian k�velet minun kanssani k�si k�dess� niinkuin ennen
platanipuitten alla ja kertoilet minulle tuosta kalliista Jumalasta ja
Vapahtajasta ja kaikista noista kummallisista tarinoista. Enk� min�,
armas imett�j�, ole yht�k��n ainoata niist� unhottanut, vaan olen
ajatellut niit� joka ilta, kunnes nukuin ja sitten min� n�in unta
niist� aamuun asti."

Imett�j� silitti lempe�sti pojan p��t� laihalla k�dell�ns� ja kyynelet

nousivat h�nen silmiins�.

"Niin, lapsi kultani; minulla on paljon, paljon kertomista sinulle ja,

jos Jumala suo, k�velemme taas platani-puitten alla."

"Ja min� rupean kuunteliaksi", lausui Helena leppe�sti.

Imett�j� katsahti yl�s tutkistellen. Kummasteleva ja suuri uuteliaisuus

n�kyi h�nen silmiss��n.

"Min� olen Markolta kuullut niin paljon sinun kertomuksistasi", sanoi

Helena yst�v�llisesti, "ett� minua haluttaa kuulla viel� enemm�n.
Tied�tk�, milt� tuntuu, kun mieli aina hehkuu ja palaa johonkuhun
parempaan lohdutuksen l�hteesen kuin se, jonka t�m� el�m� tarjoopi?
Sin� tied�t, sin� tied�t! Sin� voit ymm�rt�� minun tunteeni."

"Sinunko tunteesi, rakastettu em�nt�ni?" huudahti imett�j� ja toivo

hohti h�nen kasvoistansa; "min� tahtoisin panna henkeni sinun t�htesi.
Jospa min� vaan rohkenisin kertoa sinulle, mit� tied�n; jos sin� vaan
haluaisit kuunnella."

H�n vaikeni.

"Sieluni", lausui Helena totisella ��nell�, "sieluni kaipaa rauhaa. On

ainoastaan yksi, joka voi sen antaa sille. Sin� olet l�yt�nyt h�nen.
H�n se juuri on, jonka nimen sin� olet houreissasi maininnut, jota
rukoilet, johon turvaat. Jospa vaan min� voisin tiet��, mit� sin�
tied�t ja tuntea niinkuin sin� tunnet, silloin saisin rauhan. Sinun
t�ytyy opettaa se minulle. Sinun t�ytyy puhua minulle, niinkuin
olet Markolle puhunut. Sinun t�ytyy ilmoittaa minulle salainen
lohdutuksesi."

Imett�j� vapisi liikutuksesta ja pannen hermottomat k�tens� ristiin

ummisti h�n silm�ns� ja h�nen huuliltansa kuului rukouksen sanoja.

"'Siunaa Herraa, sieluni!' lausui h�n viimein ��nell� joka v�r�ytti

Helenaa. 'Siunaa Herraa, sieluni ja kaikki, mit� minussa on, siunaa
h�nen pyh�� nime�ns�!' H�n on kuullut rukoukseni. H�n on her�tt�nyt
n�m�t kaikki syd�met, ett� ne kaipaavat h�nt�."

"'Sieluni ylist�� Herraa ja henkeni riemuitsee Jumalassa,

Vapahtajassani.'"

Helena pid�tti h�nt� lempe�sti.

"Ei nyt, ei nyt", h�n sanoi. "Sin� olet liian heikko. V�hinkin
mielenliikutus raukaisee sinua ja tekee sinun heikommaksi."

"Voi kallis em�nt�", vastasi imett�j�, "se ei heikenn� minua, se

vahvistaa."

"Ei. Katso, kuinka sin� v�riset. Sinun syd�n-raukkasi sykkii, niinkuin

se olisi pakahtumaisillaan."

"Mutta min� viihdyn, jos puhun t�st� sinun kanssasi. Juuri t�ss�
ajatuksessa on lohdutus ja lepo."

"Aivan niin; mutta sinun t�ytyy pit�� t�m� ajatus itseksesi, kunnes
olet voimistunut."

"Oi, min� halaan nyt puhua siit� sinun kansiasi!" ja innoissaan yritti
imett�j� kohottamaan itse�ns� kyyn�sp��lleen. Mutta h�n oli liian
heikko ja vaipui kohta takaisin huoaten.

"Tuosta", lausui Helena leppe�sti, "sin� n�et, kuinka heikko sin� olet.
Min� olen pahoillani, ett� tulin t�st� nyt puhuneeksi. Kun olet
vaurastunut, min� tahdon ilolla kuunnella, mutta nyt t�ytyy minun
kielt��. Ajattele, kuinka Isaak, joka niin huolellisesti ja taitavasti
on hoitanut sinua, suuttuisi, jos min� malttamattomuuteni kautta
saattaisin sinun uudestaan taudin k�siin. Ei, ei. Meid�n t�ytyy
molempain odottaa."

"Min� tottelen siis", sanoi imett�j� heikolla ��nell�. "Sin� tied�t

paremmin kuin min� ja min� teen, mit� hyv�ns� tahdot. Mutta voi, mink�
uuden lohdutuksen olet minulle antanut! Jos mik��n asia voi v�leen
tehd� minun terveeksi, niin t�m� se on. Se on jo poistanut minusta
kaikki minun suruni."

Imett�j� luuli lujasti muutamain p�ivien j�lkeen p��sev�ns�

toiveittensa perille ja kykenev�ns� puheisiin em�nt�ns� kanssa siit�
hyv�st� aineesta, jonka keskustelemiseen t�m� oli h�nt� pyyt�nyt; mutta
h�n ei arvannut voimiensa heikkoutta. H�nen ij�styneess� ruumiissansa
ei ollut sit� j�ntevyytt�, jonka kautta lyhyell� aikaa taudin
kohtauksista toivutaan; p�iv� toisensa per�st� kului eik� kuitenkaan
mit��n erin�ist� muutosta havaittu, ei silloinkaan kuin parantuminen
tavallista kulkuansa k�vi.

"Armas �iti", sanoi toisinaan Markus, "kummallista, ett� rakkaan

imett�j�ni t�ytyy niin kauan k�rsi�! Ensiksi min� luulin, ett� h�n
j�tt�isi meid�n ja l�htisi tuohon kirkkaasen maailmaan, jossa enkelit
ja pyh�t lapset asuvat; mutta h�n ei mennyt, ja nyt, mink� vuoksi h�n
ei tule terveeksi?"

Helena selitti h�nelle, kuinka niin vanha ihminen tarvitsee pitk�n ajan
kostuaksensa.

"Min� rukoilen Jumalaa h�nen puolestansa, -- Jumalaani ja Vapahtajaani

-- ja siin� on syy, min� luulen, jota vasten h�n paranee; eik� h�n
olisi parannut ensink��n, jollen olisi rukoillut -- eik� niin, �iti?"

"Min� en tied�, kultaseni", lausui Helena, jok'ei ymm�rt�nyt mit�

oikein vastata.

"Mutta minusta on vaikea rukoilla ilman h�nt�; se on, minusta tuntui

silt�."

"Kuinka?"

"No, en min� tied�; mutta, kun h�n oli minun kanssani, n�ytti silt�,
kuin olisi koko huone ollut enkeleit� t�ynn� ja v�listi niinkuin
Vapahtajani olisi seisonut vieress�ni, hymyillen minulle aivan niinkuin
imett�j� ennen hymyili. Ja kun h�n oli kipe�, oli huone aivan tyhj�.
Mutta jonkun ajan per�st� alkoivat enkelit tulla j�lleen; ja nyt, kun
min� rukoilen, min� luulen, ett� Jumala kuulee."

N�in oli Markon tapa haastella �itins� kanssa, sill� v�lin kuin Helena
hartaammin kuin koskaan ennen halusi tulla osalliseksi tuommoiseen
puhtaasen ja pyh��n yhteyteen ja ruveta poikansa suhteen samaksi kuin
imett�j� oli ollut.

Koko t�m�n ajan oli Cineas ollut melkein tykk�n��n kiinni Isaakin
tutkimuksissa ja niiss� erin�isiss� tuumissa, jotka olivat tarjona, kun
aiottiin Hegiota vastaan neuvoja nivoa. Siit� asti kuin Hegio purkasi
vihansa Carboa vastaan, ei Cineas muutamana p�iv�n� pit�nyt h�nell�
mit��n v�li�; mutta viimein tuotti h�n kartanonhoitajan eteens�.
Syrialainen tuli sis��n ja h�nen kalseat kasvonsa olivat entist�ns�
synke�mm�t. H�nen tervehdyksens� osotti niin suurta halveksimista, ett�
Cineas katsoi tarpeelliseksi siit� muistuttaa.

"Yst�v�ni", h�n lausui, "kun astut is�nt�si eteen, sinun pit�� k�ytt��
itse�si alamaisen tavalla."

Hegio ei puhunut mit��n ja Cineas jatkoi:

"Kun solvasit yst�v��ni Carboa, olisit ansainnut tulla rangaistuksi ja

pois ajetuksi; mutta min� en tahto menetell� v��rin, vaan odotin sen
vuoksi siksi kuin vihani lauhtui, ett� voin harjottaa kohtuutta sinun
suhteesi."

"Sinun ei ole mit��n tekemist� minun kanssani", vastasi Hegio jyrk�sti.

"Sin� et ole minua pestannut."

"Sen per�st�, mit� nyt on tapahtunut, olisi oikein, ett� heti kohta
l�hett�isin sinun matkoihisi", lausui Cineas tyynesti. "Mit� minun
oikeuksiini ja valtaani t��ll� koskee, min� luulen sinun erehtyneen.
Min� olen Markon holhoja ja t�m�n kartanon haltia."

"Sin�k�?" huudahti Hegio kummastellen.

"Min� en tied�, mit� my�nnytyksi� tulee suoda tuommoiselle h�vytt�m�lle

konnalle, kuin sin� olet. Sin� et n�ht�v�sti tied�, kuka ja mit� min�
olen. Sin� et n�yt� tiet�v�n, ett� min� voisin silm�nr�p�yksess� tehd�
lopun sinusta ja sinun viheli�isest� el�m�st�si."

"En", vastasi Hegio kylm�kiskoisesti; "en min� sit� tied�."

"Ett� sin� t�ydellisesti tyydyt ja p��set siit� huolesta, onko minun

oikeuteni perustettu, min� tahdon n�ytt�� sinulle n�m�t asiakirjat,
jotka sinun is�nt�si on allekirjoittanut. Sin� n�et, ett� h�n on
m��r�nnyt, ett�, jos muutamat asiat tapahtuvat, min� rupean h�nen
poikansa holhojaksi ja koko h�nen omaisuutensa t�ysivaltaiseksi
haltiaksi. N�m�t asiat ovat tapahtuneet ja min� olen t�ydellisesti
uusiin toimituksiini ruvennut. Min� olen is�nt� t��ll�."

"Sin� luulet kai, ett� min� aion kostaa sinun solvauksesi. En

laisinkaan. Sin� olet liian huono minun huomattavakseni. Sin� olet
kurjimmasta kansan suoskusta kohonnut t�h�n asemaan. Min� tyydyn
siihen, ett� saan sys�t� sinun siit� pois.

"Kenties sinun murheesi t�m�n perheen edusta saattaa sinun

kummastelemaan, kuinka min� olen asetettu t�nne t�mm�isen vallan
pit�j�ksi. Sill� min� voin huomisp�iv�n� myyd� n�m�t kaikki, jos
mieleni tekee. Min� tahdon p��st�� sinut t�st�kin surusta. Markus ei
peri ainoastaan t�t� kartanoa, vaan my�skin minun omaisuuteni. T�m� ei
ole mit��n sen suhteen, mit� min� j�t�n h�nelle. Minun kuoltuani
omistaa h�n enemm�n kuin kaksikymment� kartanoa Akajassa, niist� l�htee
itsekustakin enemm�n tuloja kuin mit� sinun vertaisesi onneansa varten
tarvitsee. Sin� n�et siis, ett� Labeon sek� perillinen ett� kartano
ovat hyv�ss� turvassa minun hoivissani. H�nelt� j�� pojalle t�m�
kartano ja viisikymment� orjaa; min� annan h�nelle enemm�n kuin
kaksikymment� kartanoa ja kymmenen tuhatta orjaa."

"Sin� olet viekas konna, mutta sin� olet tyhm�sti asiaasi ajanut.
Keinokkaana petturina olisi sinun pit�nyt hankkia tarkat tiedot
minusta. Sin� olisit sitten koettanut synnytt�� minussa hyv�� ajatusta
itsest�si. Pahoin sin� erehdyit, kun rohkenit r�yhkeydell� kohdella
miljonien omistajaa. Min� olisin enemm�n hy�dytt�nyt sinua, kuin
Tigellinus; sill�, jos olisit koettanut, olisit voinut rankaisematta
pett�� minua. H�nt� sin� et voi pett��."

"Kuule viel�, mimmoinen kaksinkertainen houkkio olet ollut. Sin� luulet

olevasi Tigellinon suosikki a lemmitty. Sin� tied�t, ett� suojeliasi
antaisi huomenna ristiin-naulita sinun, miellytt��kseen niin rikasta
miest� kuin min� olen. Etk� tied� vai oletko unhottanut, mit� rikkaus
Romassa aikaan saa? Etk� tied�, ett� t�m� sinun uusi suojeliasi uhraisi
tuhat semmoista kuin sin�, jos h�n sen kautta voisi p��st� miljonain
hallitsian suosioon ja testamentin kautta saada edes osan h�nen
rikkaudestaan?"

Syrialainen oli kuunnellut Cineasta syvill� ja vaihtelevilla tunteilla.

Alusta oli h�n pit�nyt t�t� Kreikkalaisena, joka kenties oli suurta
sukua, mutta niinkuin useammat Kreikkalaiset, v�hiss� varoissa. Niin
paljon kreikkalaisia seikkailioita oleskeli Romassa, ett� paljas nimi
oli samanveroinen kuin kova h�t� ja n�pp�r� petturimaisuus. H�n luuli,
ett� Cineas oli tullut anastamaan t�t� kartanoa itselleen.

Ihmeekseen ja suureksi h�mm�styksekseen havaitsi h�n mimmoinen h�lm�

h�n oli ollut. Ensiksi h�n ei uskonut Cineaan vakuutuksia, vaan piti
kaikki tyhj�n� kerskauksena. Mutta kun Cineas sanoa sukaisi h�nelle
Tigellinon nimen -- t�m�n nimen joka jo oli kaikkien kauhuna -- kun h�n
mainitsi sen niin halveksivalla tavalla, niin tyvenen mahtavana
muodoltansa, silloin n�ki h�n, ett� Cineaalla oli kaikki ne rikkaudet
joita t�m� omiksensa v�itti. Silloin n�ki h�n koko ��rett�m�n
typeryytens�. Cineas oli nimitt�nyt juuri sen asian, joka kaikkein
enimmin valloitti Hegion mielen. Raha oli Hegion jumala. Miljonain
valtava hallitsia oli h�nest� miltei jumalallinen olento. Koko h�nen
k�yt�ksens� muuttui. H�nen kasvoissaan ilmestyi mit� suurinta ja
ilkeint� n�yryytt�. Cineaskin kummastui t�st� muutoksesta.

"Jalo Cineas", sanoi h�n, syv�sti kumartaen t�m�n edess�, "min� olen
pahasti sinua loukannut. Jos minun sopii toivoa itselleni anteeksi
saamista sinulta, t�ytyy minun hartaasti pyyt�� sit�. Kuule minua:
minun ainoa rikokseni oli, mit� itse nimit�t solvaukseksi yst�v��si
vastaan. Voi' min� en tiet�nyt, ett� h�n oli sinun yst�v�si. H�n tuli
-- ja sin� suot minulle anteeksi, jos sanon, ettei h�nell� ollut sit�
majesteetillista ja ylev�� ulkomuotoa, joka sinun yst�villesi sopii --
h�n tuli ja jakeli minulle k�skyj�ns� niin ylpe�sti, kuin olisin ollut
h�nen orjansa. Minun kiivas luontoni yltyi. H�n l�i minua ja se
vimmastutti minua. Min� unhotin itseni sinunkin l�sn� ollessasi ja
n�yrimm�ll� tavalla anon min� anteeksi pikaista ylenkatsettani. Minua
oli ankarasti ly�ty ja min� olin harmista hurjistunut."

"Voi! minulla ei ole mit��n arvoa Tigellinon silmiss� enk� min�

ymm�rr�, mit� sin� tarkoitat. Min� tied�n hyvin, ett� semmoinen mies,
kuin sin�, voi tehd�, mit� h�n tahtoo, k�yh�lle mies-rukalle, kuin min�
olen. S��st� minua. Minun on henkeni sinun k�siss�si. Polvillani min�
rukoilen sit� sinulta."

Ja inhoittavassa n�yryydess��n lankesi Hegio todestikin maahan ja

halasi Cineasta polvista.

H�nen koskemisensa vaikutti Cineaasen niinkuin jonkun matelia-el�imen.

"Nouse", lausui h�n kylm�kiskoisesti; "min� en pyyd� sinun henke�si.

Minun on siin� kyll�, ett� ymm�rr�t minua niin hyvin, ett� tied�t minun
voivani sen helposti sinulta riist��, jos niin minua haluttaa. Mutta se
ei haluta minua."

Hegio nousi ja lausui h�nelle ylim��rin kiitoksiansa.

"Kuule minua", sanoi Cineas, "ja l�hde sitten. Koska min� nyt ryhdyn
t�m�n kartanon hoitamiseen, tahdon tiet��, mill� kannalla sen asiat
ovat olleet Labeon l�hd�n j�lkeen. Laita t�ydellinen tili kaikista.
N�yt� se minulle. Varo, ettet mit��n v��renn�. Sill� min� sanon
sinulle, ett� jos ep�ilen vaan ainoatakaan kohtaa, min� tutkin kaikki;
ja voi sinua, jos niiksi kerta tulee! Mene nyt!"

Hegio yritti puhumaan.

"Anna minulle aikaa --"

"Aikaako? No, min� en tahdo sinua hoputtaa. K�yt� siihen yksi kuukausi
taikka kaksi. Muista vaan, mit� min� olen sanonut ja ole varovainen!
Mene nyt!"

Syv�sti kumartaen Hegio tuskastuneella muodolla j�tti huoneen.

VIII.

"Opettaja."

Niist� monesta kartanosta, jotka olivat l�hell� Labeon huvilaa, oli

yksi, jonka omistaja oli Aulus Plautius, korkea-arvoinen mies, joka oli
tehnyt ensim�iset valloitukset Britanniassa keisari Claudion
hallitessa. H�n oli ollut maaherrana siell�; ja muut olivat laventaneet
h�nen valloituksiansa, siksi kuin kapina alkoi. H�nen virkansa oli
ollut vaivaloinen ja h�n tunsi juurta-jaksain Britannialaiset. Kohta
t�nne ensikerran tultuaan oli Helena joutunut tuttavuuteen Plaution
puolison kanssa, mutta suru ja kivulloisuus pitiv�t h�nt� paljon
kotona, etteiv�t he suuresti toistensa kanssa seurustelleet.

H�nen nimens� oli Pomponia Graecina. H�n oli jaloa sukuper��, ja h�nen
luontonsa oli viel� jalompi. Sill� aikaa kuin imett�j� hitaasti parani,
joutui Helena er��n� p�iv�n� iloisen h�mm�styneeksi, kun Pomponia tuli
h�nt� tervehtim��n. Paitsi sit� iloa, jonka h�nen l�sn�-olonsa tuotti,
toivoi Helena v�h�isen, ett� jonkunlaisia uutisia oli Britanniasta
tullut. Kun tavallisten tervehdysten per�st� hiukan oli keskusteltu
yleisist� asioista, lausui Pomponia:

"Minun ei tarvitse kysy�, oletko sin� levoton puolisosi t�hden. Min�

tied�n hyvin, mit� semmoinen tuska maksaa, sill�, niinkuin tied�t,
taisteli minunkin puolisoni heit� vastaan; mutta samalla kertaa, kallis
yst�v�ni, arvelen, ett� on paljon toivoonkin syyt�."

H�n alkoi sitten kertoa Helenalle moninaisia, jotka suurimmassa

m��r�ss� t�t� lohduttivat. H�n mainitsi Britannialaisten omituisuuksia,
heid�n �kki-arvaamattomia p��llekarkauksiansa, heid�n kateuttaan ja
keskin�isi� kiistojaan, heid�n taipumustansa v�h�n ajan per�st�
yhteisest� yrityksest� luopumaan. H�n vakuutti, ett� h�nen oma
puolisonsa arveli, ettei ollut v�hint�k��n pelon syyt� Suetonion
armeijan suhteen; vaan ett� se v�ltt�m�tt�m�sti, jos edes jommoistakaan
p��llikkyytt� l�ytyi, perin juurin voittaisi Britannialaiset ja ottaisi
heist� koston.

N�m�t t�mm�isest� l�hteest� saadut sanat vaikuttivat monta vertaa

enemm�n kuin kaikki, mit� Helenalle oli lausuttu. Ne h�nen mielt�ns�
rauhoittivat. Jos kukaan, tiesi Aulus n�m�t asiat, ja h�nen
ajatukseensa Helena nyt pani suurta arvoa. Pomponia ilostui, kun h�n
n�ki sanojensa vaikutuksen siin� enentyneess� vilkkaudessa, joka �kki�
Helenassa ilmestyi.

"Rakas yst�v�ni", lausui h�n, "se aika, jolloin puolisoni oli poissa,
oli kaikkein merkillisin el�m�ss�ni. Min� en unhota sit� koskaan. H�nen
sotiensa kest�ess� oli keskin�inen yhteys h�nen ja meik�l�isten v�lill�
toisinaan katkaistu ja hirmuinen levottomuus vaivasi minua. Min� en
tiet�nyt mit� tehd�, mihin menn�."

"Ja kuinka se p��ttyi? mit� tapahtui?" kysyi Helena, kun Pomponia

tuokioksi taukosi.

"Min� tein lakkaamatta lupauksia jumalille puolisoni onnellista

palausta varten. Mutta meid�n uskontomme jumalat n�yttiv�t minusta aina
hirmuisilta. Min� en uskonut noita tavallisia tarinoita heist�; vaan
minulla ei ollut mit��n muuta tietoa heist� kuin tarinain antama. Min�
noudatin menetyksess�ni jonkunlaista taika-uskoa ja tunsin koko ajan,
ett� se oli pelkk�� taika-uskoa. Minun lupaukseni lausuttiin muutamille
siveytt�mille daimoneille, jollei niit� lausuttu sattumukselle, taikka
aivan ket�k��n ajattelematta. T�m� se oli, joka huoletti minua. Mutta
kenties min� v�syt�n sinua, kun t�ll� tavalla itsest�ni puhun."

"Minuako v�syt�t? Oi, ei", huudahti Helena; "minua haluttaa kuulla

kaikki. Mik� hyv� onni saattikaan sinua luokseni? Min� olen samoja
ep�illyt, vaikka v�h�isen eri tavalla, ja my�skin nyt min� kaipaan
jotakin parempaa kuin t�m� yleinen uskonto taikka kreikkalainen
filosofia."

"Kallis yst�v�", lausui Pomponia suuresti liikutettuna, kenties minun

kertomukseni voi hy�dytt�� sinua. Min� en tuntenut mit�k��n filosofiaa.
Min� olin vaan yksinkertainen nainen, min� olin saanut aivan tavallisen
kasvatuksen -- mutta min� jatkan. Palvelustytt�ni katseli usein minun
suruani ja havaitsi viimein sen syyn ja kaikki haluni ja toivoni."
"T�m� tytt� oli Kyrenest� kotoisin ja oli jonkun ajan palvellut
minulla. H�nen uskontonsa oli ihan toisenlainen kuin minun. Min� en
sit� koskaan paljon ajatellut, sill� itsekullakin kansalla on oma
uskonsa; ja min� luulin h�nen uskonsa olevan niinkuin muitten h�nen
kansalaistensa."

"Mutta ennen pitk�� minun oli syyt� ajatella toisin. V�hitellen ja

syvimm�ll� kunnioituksella rupesi h�n uskonnostansa puhumaan. Minun
huomioni oli her�tetty ja osan-ottoni viritetty. Siin� oli jotain, joka
suuresti vaikutti minuun. H�n puhui er��st� korkeimmasta olennosta --
totisesta jumalasta, joka hallitsee kaikki ja kaikkia hoitaa. H�n
kertoi, kuinka t�m� ainoa loi ihmiset, mutta he tekiv�t synti�
h�nt� vastaan. H�n jutteli, kuinka h�n armahti heit� heid�n
syntiin-lankeamuksensakin per�st� ja ajatteli neuvoja heid�n
pelastuksekseen. H�n nimitti viel� monta sanansaattajaa, jotka jumala
oli l�hett�nyt maailmaan, -- miehi�, joista emme Kreikanmaalla ja
Romassa ole koskaan kuulleet, mutta jotka kuitenkin j�ttiv�t sanomansa
ihmisille kirjoituksissa, jotka viel� s�ilyv�t. Ennen kaikkia h�n
kuvaili, kuinka joku oli tulossa, jonka oli m��r� selitt�� kaikki ja
antaa maailmalle uusi uskonto ja uusi toivo."

"H�nell� oli paperi-k��ry n�it� ihmeellisi� sanomia, josta h�n luki

sanoja, niin t�ynn� rakkautta ja armoa, niin kummallisia tarkoituksensa
puolesta ja sis�lt�en niin ylevi� aatteita, ett� syd�meni pohjasta
tunsin, ett� ne tulivat taivaasta. Suuren jumalan rakkaus ja armo!
T�m�p� ajatus johtui mieleeni, iki-p�iviksi siihen j��d�ksens�. Sitten
luki palvelustytt�ni minulle eriskummaisia ilmoituksia ja ennustuksia
er��st�, joka oli tulossa. Lopulta luki h�n kijoituksen, joka ilmoitti,
ett� h�n oli tullut."

"Ett� h�n oli tullut!" huudahti Helena, pannen k�tens� ristiin ja

k��ntyen loistavin silmin Pomponiaa likemm�ksi. "Oi, kuinka sinun
sanasi painuvat sieluuni! Kuka h�n on ja milloin h�n tuli?"

"Se kirja, jonka palvelustytt�ni luki minulle, sis�lsi kummallisen

kertomuksen er��st�, joka meid�n t�htemme rupesi ihmiseksi ja oleskeli
vuosikausia maailmassa ja viimein surmattiin!"

Helena toisti n�m�t sanat, kammova kunnioitus silmiss��n.

"Voi! kallis yst�v�ni, sinun on viel� opittava kaikkein ihmeellisin

kertomus, joka ikin� on kerrottu -- kuinka h�n tuli ja syntyi
maailmaan; kuinka h�n eli ja opetti; mit� lempeit� sanoja h�n lausui;
mik� hyvyys ja s��liv�isyys asui kaikissa h�nen sanoissaan ja
teoissaan; mik� ��ret�n rakkaus voimistutti h�nt� koko h�nen
elinkautensa. Sinun on viel� opittava" -- ja Pomponian ��ni muuttui
matalammaksi ja juhlallisemmaksi -- "kuinka h�n petettiin ja vainottiin
ja ly�tiin ja ruoskittiin ja pilkattiin; ja kuinka h�n kaikenlaisia
h�v�istyksi� k�rsitty��n ristiin naulittiin."

N�m�t sanat vavistuttivat Helenaa. Ne olivat h�nest� jotakin uutta.

H�n oli kuullut kristityist� ja tiet�nyt, ett� he palvelivat er�st�,
joka oli ristiin naulittu; mutta h�n ei koskaan ollut ajatellut t�m�n
tosi-asian todellista merkityst�. H�n oli pit�nyt heit� halpoina ja
oppimattomina uskonlahkolaisina; ja siksi kuin h�n sai tiet��, ett�
imett�j� oli yksi heid�n joukostaan, luuli h�n heit� tavoiltansa
huonoiksi. Mutta nyt heid�n uskonsa esitteli henkil�, jota h�n
kunnioitti, tavalla semmoisella, joka t�ytti h�nen kummastuksella ja
kauhulla. T�m�k� ristiin naulittu siis oli tuo ainoa, jonka luoksi h�n
oli pyrkinyt? T�m�k� oli se ainoa, jota h�n niin kauan oli etsinyt?

"Min� en tahdo heikoilla sanoillani jutella t�t� kertomusta", sanoi

Pomponia, "mutta salli minun antaa itsellesi t�m� kallis-arvoinen
kirja, jossa kaikki n�m�t ovat kerrotut. Min� tuon sen sinulle. Sin�
saat sitten lukea sen. Se sopii varsin hyvin sinulle. Kaikki, mit� min�
siit� l�ysin, kun palvelustytt�ni antoi sen minulle, olet sin�kin siit�
l�yt�v�: -- rauhaa, toivoa ja siunausta, jota ei voi kuin sanella."

"Voi, tuo t�m� kirja minulle, jos sinulla on semmoinen", lausui Helena.
"El�m�ni ainoa tarkoitus ja toivo on saada h�nest� jotain tiet��."

"Oi, rakas yst�v�ni, t�ss� kirjassa h�n sanoo: 'oppikaat minusta, ja te

l�yd�tte sielullenne levon!' T�ss� min� sain levon sieluuni ja olen sen
siit� asti aina tuntenut."

"Oliko t�m� se huoli, johon j�lest�p�in jouduit, kun sinun puolisosi

piti tuon tutkinnon?" kysyi Helena, tarkoittaen er�st� Romassa hyvin
tunnettua tapausta.

"Oli", vastasi toinen. "Kun h�n palasi, min� kohta kerroin h�nelle
kaikki. H�n kysyi minulta niit� n�it� uskostani, mutta ei h�n juuri
paljon siit� huolinut. H�n n�ytti kunnioittavan t�m�n uskonnon ylevi�
ja jaloja oppeja. Mutta muutamat h�nen yst�vist�ns� ja muutamat
heimokuntamme j�senet panivat pahaksi, koska min� en en�� tahtonut
ottaa osaa valtion uskonnollisiin menoihin ja koettivat synnytt�� nurjaa
mielt� minua vastaan. He panivat liikkeelle pahoja huhuja minusta ja
tuottivat minulle paljon murhetta. Puolisoni sai tiet�� sen ja p��tti
tehd� siit� lopun. H�n kutsui muutamia sukulaisia luoksensa ja tutki
minua heid�n l�sn� ollessaan. Min� laadin t�ydellisen kertomuksen
uskonnostani ja sen opinkappaleista. Puolisoni julisti minun
juhlallisesti viattomaksi, eik� sen koommin ole minua sill� tavalla
vaivattu. Minulla on minun osani suruja ja min� odotan enempi�.
Kuitenkin min� turvaan h�neen, joka itse on k�rsinyt niin paljon; ja
h�nest� min� olen saanut rauhan sieluuni."

Tuesta seurasi hetkeksi aikaa syv� ��nett�myys ja Cineaan tulo esti

puheen jatkamista. H�n tervehti Pomponiaa suurella kunnioituksella ja
lausui:

"Min� toivon, ett� sinun on onnistunut karkoittaa joku m��r� sisareni

surusta. Sinulla on ennen ollut samanlaiset huolet ja sin� olet
havainnut ne per�tt�miksi."

"No niin", lausui Helena; sitten kuin h�n tuli, tuntui silt�, kuin
olisi kumminkin osa tuosta raskaasta surun taakasta mielest�ni
poistunut."

"Sis��n tullessani min� kuulin sinun puhuvan 'sielun rauhasta.' �l�

anna minun keskeytt�� semmoista keskustelua. Taikka jos se on
kahdenkeskeist�, suo minun per�yty�."

Mutta he kielsiv�t h�nt� menem�st�, vaatien h�nt� j��m��n.

"Olkoon niin", sanoi Cineas, "ja jos j��n t�nne, otan min�kin osaa
samaan keskusteluun. Olenko min� koskaan kertonut sinulle, kallis
sisar, 'opettajan' el�m�n viimeisist� vaiheista?"

"Et sin� ote."

"No, jos sin� siis haluat kuulla niit�, tahdon min� nyt kertoa ne. Se
selitt�� my�skin johonkin m��rin syyn omaan Roman matkaani ja n�ytt��
sinulle suuren tarkoituksen minun el�m�ss�ni. Min� niin tavoin teen
t�ydelleen uskontunnustuksen", lausui h�n hymyillen; "enk� min� rupea
mihink��n anteeksi pyynt��n, sill� teid�n, ettei mik��n, joka vaan
'opettajaan' koskee, voi kumminkaan sisartani ik�vystytt��."

N�in lausuen alkoi h�n:

"Sin� tied�t hyvin, rakas sisareni, kuinka puhtaat ja ylev�t oivallisen

opettajamme opit olivat. Mutta sin�, jalo Pomponia, ehk� et tunne niit�
ja sent�hden min� nyt tahdon ne selitt��."

"Opettajanvirkansa alusta oli h�n tullut siihen p��t�kseen, ett�

kaikkein parhaimmat nykyiset opit talletetaan Platon kirjoituksissa ja
ett� jaloin ihmisen esikuva on Sokrateen el�m�st� ja luonteesta
l�ydett�v�. Nuot opit olivat h�nen kaavansa. T�ss� el�m�ss� havaitsi
h�n nelj� suurta p��-�jatusta, joita h�n aina koki omassa el�m�ss��n
noudattaa ja teroittaa oppilaittensa mieleen. N�m�t olivat:

"1. Itsens� kielt�minen.

2. Hyv�ntekev�isyys.
3. Alinomainen huoli sielusta.
4. Uskollisuus jumalaa kohtaan."

"Jos olet lukenut mit��n Sokrateesta, tied�t, ett� h�n kaikissa

lauseissaan ja eritt�in 'Puolustuspuheessaan' panee suurinta arvoa
n�ihin. H�n kehoitti meit� itsekielt�miseen, mainiten Sokrateen
s��nt�j� itsehillinn�st� ja siveydest� ja kohtuullisuudesta. H�n
kehoitti meit� ihmisrakkauteen, muistuttaen meit�, kuinka Sokrates
kulki ymp�ri, tehden hyv�� -- kolmekymment� vuotta ty�skennellen
kaikkein ihmislajien ja luokkien eduksi, laimin ly�den omia etujansa ja
muitten onneksi itse�ns� kokonaan uhraten. Huoli sielusta oli h�nest�
el�m�n ainoa suuri tarkoitus, ainoa, jonka kautta me voimme valmistaa
itse�mme siihen hengelliseen el�m��n, joka t�m�n maallisen j�lkeen
seuraa. 'Sielu, sielu', lausui h�n usein, 'kuinka se suurimpaan
t�ydellisyyteen ehtii -- tuo on ainoa tarkoitus, joka kuolemattomalle
olennolle sopii!' Voi! kuinka syd�nt�mme syk�ytti, kun h�n esitteli
jumalan luontoa ja n�ytti ett� sielu oli laadultaan h�nen kaltaisensa
ja kuinka sen tulee olla h�nen kaltaisensa tunteitten ja luonteen
puolesta! Kuinka syd�nt�mme syk�ytti, kun h�n n�ytti meille jaloimman
esikuvan semmoisesta sielusta, joka on valmis jumalaansa kohtaamaan,
kuvaillen Sokrateen viimeisi� hetki� ja viimeist� keskustelua, jolloin
h�n jumalallisilla sanoillaan koko p�iv�n ihastutti oppilaitaan ja
sitten toivolla ja ilolla ja innostuneena joi myrkyn ja laskeusi alas
-- mink� vuoksi? -- kuollaksensako? ei; vaan jumalaansa kohdatakseen!
Nyt k��ntyi h�n tavallisesti t�st� juhlallisesta voiton kohtauksesta
h�nen merkilliseen tutkintoonsa oikeuden edess� ja lausui, ettei jaloin
aika Sokrateen el�m�ss� ollut t�m� kunniakas kuolema, vaan enemmin
h�nen 'puolustuksensa' loppusanat, joilla h�n antaa anteeksi
vainoajillensa. T�m�, h�n lausui, on korkein kohta, johon ihmissielu on
saapunut, kun se pyrkii luojansa kaltaiseksi."

"Ennen kaikkia juurrutti 'opettaja' mieleemme uskollisuutta jumalaa

kohtaan, -- h�nen tahtonsa ehdotonta noudattamista. Sokrateen ylev�t
lauselmat n�ytt�v�t, mimmoinen jokaisen sielun asema on oleva. H�n
kertoi tuomareillensa, ett� jumala oli pannut h�nen Athenaan, ett� h�n
opettaisi kaikkia ihmisi� pit�m��n huolta heid�n sielustansa ja ett�
h�n tahtoi mieluisammin kuolla kuin luopua teht�v�st�ns�. H�n vakuutti,
ett� h�n aikoi totella jumalaa enemm�n kuin ihmisi�, eik� my�sk��n
suostuisi vapaaksi p��semiseens�, jos se my�nnett�isiin h�nelle sill�
ehdolla, ett� h�n jumalansa pett�isi. T�m� oli, v�itti 'opettaja',
mainitun perusaatteen suurin voitto, ett� ihminen voi n�in pit��
itse�ns� samana kuin jumala ja ajatella ja tuntea ja tehd�, kuin olisi
h�n aina t�m�n kanssa yhdistetty."

"T�ksi 'opettaja' ymm�rsi Sokrateen jumalallisen ��nen. H�n luuli, ett�

jumala oli ilmestytt�nyt Sokrateen seurusteliakseen; ja sill� tapaa
opettajankin oman el�m�n korkeimmaksi tarkoitukseksi tuli p��seminen
johonkin sen kaltaiseen jumalan yhteyteen, jossa Sokrateen oli sallittu
el��. T�m� oli h�nen el�m�ns� p��m��r� ja h�n koetti vuodattaa oman
henkens� kaikkiin oppilaisiinsa. T�t� varten h�n ottikin rukouksekseen
seuraavan ihmeellisen Sofokleen k��rilaulun:

"Oi ett� mun ois suotu hurskautta t�ydellist�

Sanoista, t�iss� saavuttaa,
Joiden on s��nn�t vakaat
Laadittu taivahan korkeudessa,
Joiden on is� Olympon valtias yksin��n!
Niiden ei ole alku ihmisluonto kuolevainen,
Unehen vaivuttaa niit' ei unhotus voi;
Suuri on jumala n�iss� eik� vanhene milloinkaan."

"Saman laulun johdolla v�itti opettaja, ett� itserakkaus ja luontomme

ylpeys etup��ss� estiv�t jumalan lain t�ytt�mist�, joka oli syd�meemme
kirjoitettu; ja piti vastas�keitten loppua kaikkein parhaimpana
p��t�ksen�:

"Jumala vartianain olkoon ainiaan!"

"Mutta noin kymmenen vuotta takaperin tapahtui kummallinen kohtaus,

josta h�nen toiveensa kokonaan raukenivat ja h�nen mielens� t�yttyi
surulla. Se oli Philon seikka."

Nyt laati Cineas Pomponialle uudestaan saman kertomuksen, jonka h�n oli
jutellut sisarellensa; ja kertomus liikutti mit� syvimm�ll� tavalla
t�t� naista, eritt�in kun h�n kuuli imett�j�st� ja h�nen siit� asti
kest�neest� taudistaan. "H�n on yksi sinun uskolaisistasi", kuiskasi
Helena -- "h�n on kristitty; h�n on saanut rauhan -- h�n uskoo sinun
jumalaasi -- h�n on luvannut, ett� min� saan oppia h�nelt�." Pomponia
pusersi Helenan k�tt� ja n�ki kielin kertomattomia asioita; sill� v�lin
kuin Cineas, joka oli liiaksi omiin ajatuksiinsa vaipunut, ettei h�n
havainnut heid�n puhettansa, jatkoi kertomustaan.

"T�ss� tuli nyt esiin semmoinen asia, joka todisti, ett� koko h�nen
filosofiansa oli mit�t�n. Siit� virisi kysymys, joka katkeroitti h�nen
el�m�ns� ja synkeytti h�nen sielunsa. Se oli ilkeimm�n synnin kamala
n�ky ja t�m�n synnin hellitt�m�tt�m�t oman tunnon vaivat. Kumma kyll�,
t�m� ei koskaan ennen h�nelle tapahtunut. Kenties tuo olikin
tapahtunut; mutta silloin vaan teorian alalla ja se oli t�m� ainoa
kauhea tosi-asia, johon h�nen filosofiansa meni haaksirikoksi."
"Kuinka jumala voi synti� anteeksi antaa? Se oli h�nen kysymyksens�.
H�n oli ollut siin� vahvassa luulossa, ett� Plato ulottui kaikkiin. H�n
arveli ennen, ett� k��ntyminen pois synnist� -- parannus -- riitti. Nyt
h�n n�ki, ett� l�ytyi semmoinen sielun tuska, jota ei mik��n el�m�n
parannus voi itsest��n liennytt��. H�nen t�ytyi my�nt��, ettei Platossa
ollut t�h�n kyll�ksi. Plato ei tiet�nyt mit��n neuvoa t�mm�iseen
tapaukseen. Vaan jollei Platossa ollut t�h�n kyll�ksi, ket� muita siis
oli tarjona?"

"H�n ei tuntenut ket��n."

"H�n rupesi syvemp��n ajattelemiseen ja mietint��n; mutta h�nen

alakuloisuutensa heikensi h�nen terveytens�. Oli aivan ik��nkuin se
vankka perustus, johon kaikki h�nen toiveensa olivat rakennetut, olisi
murskaksi rauennut."

"Kun min� t�h�n saakka olin ollut h�nen lempi-oppilaansa, tulin min�
nyt h�nen ainoaksi kumppanikseen. Sill� h�n luopui nyt kokonaan
opetustoimestaan, sanoen, ettei h�n tiet�nyt mit��n ja ettei h�nell�
ollut mit��n opettamista."

"'Suurin siunaus, jonka jumala voi ihmisille antaa', lausui h�n kerta
minulle, 'on totuuden tieto. Mutta kuinka t�h�n tietoon p��st��n?
Itsest�ns� ei voi siihen saapua. Plato n�ytt�� kaikki, mit� ihminen
itse voi oppia -- korkeimman tiedon, jonka kukaan voi itsellens�
hankkia. Ei mik��n filosofi Platon j�lkeen ole p��ssyt h�nt� edemm�ksi,
eik� mit��n lis�tt�v�� keksinyt!' H�n muistutti minua usein siit�
kohdasta _Faidon'issa_ sielun kuolemattomuuden suhteen, jossa Plato
panee Simmiaan todesti tunnustamaan, ettei kukaan ihminen voi p��st�
kuin m��r�ttyyn rajaan ja ett� ihminen edemm�ksi p��st�ksens� tarvitsee
apua joltakulta korkeammalta voimalta. 'Sill� meid�n t�ytyy', sanoo
Simmias, 'n�itten asiain suhteen joko oppia muilta, mimmoiset ne ovat,
taikka itsest�mme ne keksi�; taikka, jos molemmat n�m�t keinot ovat
mahdottomat, meid�n t�ytyy valita s�rkym�tt�min ihmisp��telm�, ottaa
t�m� haahdeksemme ja siihen astuttuamme, niinkuin se, joka lautalla
meren vaaroihin l�htee, purjehtia l�pi el�m�n, jollei p��se kulkemaan
turvallisemmalla tavalla ja v�hemm�ll� vaaralla jollakulla tukevammalla
aluksella taikka _jumalallisella sanalla_!'"

"T�h�n kohtaan h�n usein viittasi, siksi kuin me molenmat k�ytimme

n�it� sanoja hyvin tuttuna lausepartena, joka tarkoitti jonkunlaista
suuresti toivottavaa taivaan voimaa, joka kaikki asiat selitt�isi."

"Mutta kuukausien kuluessa riutui h�n riutumistaan, eik� ollut mit��n,

joka olisi saattanut toinnuttaa h�nt� h�nen voivuksistaan. Ja viimein
min� n�in, ett� h�n oli tuonelaan l�htev�."

"Ja niin tavoin h�n viimein meni pois", lausui Cineas tuskin
kuultavalla ��nell�. "H�n j�tti minun -- h�n, yst�v�ni, is�� kalliimpi;
ja kun h�n t�ll� viimeisell� hetkell� syliini nojaantui, olivat h�nen
viimeiset sanansa, jotka kuulin h�nen lausuvan:

"'Oi jumala, ilmoita itsesi!'"

Kaikki olivat ison aikaa ��nett�min�. Cineas oli ensim�inen, joka alkoi
puhua.

"Voi!" lausui h�n, "kaikki el�m� ja kaikki uskonnot ovat h�mmennyst�

t�ynn�! Mik� sen poistuttaa? Se ei koskaan poistu, ennenkuin p��semme
siihen toiseen el�m��n, jota me kaikki odotamme. Siell� saamme totuuden
tiet��. Muistatko, Helena, noita Pindaron jaloja v�rssyj�, joita
lauloimme, kun olimme yhdess� armaassa kodissamme Athenassa?
Laulakaamme ne viel�, kallis sisareni ja palauttakaamme syd�memme
lapsuutemme aikoihin ja k��nt�k��mme ajatuksemme taivaasen."

H�nen pyynn�st��n nousi Helena ja tarttui kanteleesen, joka oli

jollakin istuimella. Sitten lauloi h�n lyhyen alkusoitannon j�lkeen
seuraavat s�keet, sill� v�lin kuin Cineas h�nt� s�esti:

"Valon vainioilla autuailla,

Jossa Phoibos ainiaan
Kultas�tehin kirkastaapi
Y�n hiljaisuutta, p�iv�� pilvet�nt�,
Siell� riemua rauhallista
Hurskaat nauttivat, huoletonta.
Ei ole pakko vaivalla vaikealla
Kiusata maata kiitt�m�t�nt�,
Aaltoin vaaroja kauheita kest��;
Voimat ei raukea ty�st� raskahasta
Henke� varten heikkoa, kurjaa;
Tuoll' asunnoissa riemun ja rauhan
Heille suodaan palkka vilpitt�myyden,
I'�ti hurskaiden seurassa saavat
Eloa viett�� kyynelet�nt�."

"Eloa viett�� kyynelet�nt�!" toisti Helena. "Ei ole koko

kirjallisuudessamme mit��n t�m�nkaltaisia sanoja. Oi tuota el�m��!
Mutta kuinka sen l�yd�mme?"

"Jumala on meit� johdattava, kallis sisareni", lausui Cineas.

Ja kun Pomponia katseli n�it� molempia hartain syd�minens�, meniv�t

h�nen silm�ns� kyyneliin ja h�n rukoili, ett� Jumala antaisi heille sen
tiedon itsest�ns�, joka on ijankaikkinen el�m�.

IX.

Takaisin-tulo.

Kun he muutamia viikkoja j�lest�p�in paraikaa istuivat atriumissa,

nousi yht�kki� outo h�lin� ulkona. Kuului ripe� hevoskavioin kopina ja
palveliain huuto. Helena vaaleni; h�n kavahti seisaalleen ja astua
horjui ovea kohden, ik��nkuin unissa k�vi�, muutamia sekavia sanoja
lausuen. Cineas sy�ks�hti h�nen ohitsensa ja riensi ulos, mutta kohtasi
Roman upseerin pukuisen miehen, joka juoksi sis��n ja sanaakaan
sanomatta syleili Helenaa. H�n likisti t�t� syd�nt�ns� vastaan,
niinkuin h�n ei koskaan tahtoisi laskea h�nt� k�sist��n.

Ei sanaakaan lausuttu. Kaikki seisoivat ��nett�min�. Sulpicia katseli

kiinte�sti vasta-tullutta ja koko h�nen kehuttu mielenlujuutensa heti
katosi. Isoja kyyneli� vieri h�nen poskillensa ja, pannen k�tens�
ristiin, katsoi h�n ihastuneena yl�sp�in. Helena ei muuta kuin itke�
nyyhkytti ja nojausi h�neen, jota h�n niin hartaasti rakasti. Viimein
h�nen puolisonsa vienosti irroitti itsens� h�nest� ja sep�ili hell�sti
kunnian-arvoista �iti�ns�. Sitten katseli h�n ymp�rillens�, silmin
poikaansa etsien.

"Miss� Markus on?" virkkoi h�n ja t�m� oli ensim�inen sana, jonka h�n
lausui.

"Tuolla", sanoi Helena, k�dell��n osottaen sit� paikkaa, jossa Markus

seisoi.

Pikkuinen poika seisoi huoneen toisessa p��ss�, kasvot vaaleina ja

samalla haavaa kummallisella tavalla ilmaisten sek� iloa ett�
vieraksumista. Kyynelet kimalsivat h�nen isoissa, henkeviss�
silmiss��n, jotka h�n oli luonut is��ns�.

"Minun lemmittyni!" huudahti h�nen is�ns� ja, ottaen h�nen syliins�,

h�n herke�m�tt� suuteli h�nt�. Markus kietousi kiinni is��ns�, k�tki
tuokioksi p��ns� h�nen olkap��t�ns� vastaan, katseli taas pitk��ns�
h�nt� ja halasi h�nt� ehtimiseen, kiert�en k�tens� h�nen kaulansa
ymp�rille. Poika syliss� meni Labeo sitten tervehtim��n Cineasta, joka
juuri ik��n oli tullut sis�lle. Heid�n tervehdyksens� todisti heid�n
syd�mellist� rakkauttansa.

Kaikki oli iloa. Itsekullekin lausui Labeo jonkun yst�v�llisen sanan.

H�n k�ski panna toimeen kolmip�iv�isen juhlan uhreinensa ja tuli sitten
sis��n vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, joita jokainen oli k�rk�s
tekem��n.

H�n oli hyvin pitk�; h�nell� oli jalon komea p��, jossa Romalaisen
kasvonjuonteet vahvasti esiytyiv�t. H�nen vartalonsa oli sangen kookas
-- vaikkei tavattoman suuri; ja koko h�nen katsantonsa ja k�yt�ksens�
osottivat, ett� h�n oli tottunut k�skem��n. H�n ei ollut �lyn puolesta
yht� ter�v� kuin Cineas, mutta h�n oli voimakkaampi taikka ainakin
n�ytti silt�. H�n oli Romalaisen perikuva -- vankka, lujatuumainen,
malttavainen -- sovelias edustamaan sit� kansaa, joka oli maailman
valloittanut.

Kuitenkin asui t�ss� vankassa miehess� -- t�ss� Romalaisessa -- niin

syv� rakkaus, ettei sit� hevin voi kuvailla. Koko h�nen syd�mens�
n�ytti hiukeevan puolison ja lapsen kaipaukseen. H�n ei laskenut Markoa
sylist��n, h�n piti h�nt� siin�, kun h�n istui, ja kanneskeli h�nt�,
kun h�n k�veli. Markus puolestaan osotti is�lleen yht� syv�� rakkautta.
H�n n�ytti lep��v�n is�ns� povella, ik��nkuin se, jok'ei mit��n en��
pyyd�. Helena istui Labeon toisella puolella, pit�en kiinni h�nen
k�dest��n ja likist�en sit� syd�nt�ns� vastaan; sill� v�lin kuin
Sulpicia juhlallisena istui toisella, vaikkei h�n viel� ollut saanut
tunteitaan kokonaan asettumaan, vaan usein varkain katseli h�nt�,
niinkuin ainoastaan �iti jumaloittua poikaansa katselee, nuot
tavallisesti tylyt kasvot lempe�mmiksi lientynein�.

Labeolla oli paljon kertomista. H�n oli pilvist� ja pime�st� p��ssyt

kodin valoon; h�n oli tullut ik��nkuin tuonelasta; ja t�m�n mustan ajan
tapauksia halasivat kaikki kuulla.

H�n kertoi armeijansa matkasta Monaan, druidein linnain h�vitt�misest�

ja kuinka he kaikki luottivat siihen, ett� koko maa oli kukistettu. H�n
jutteli siit� h�mm�styksest� ja kauhusta, jotka t�yttiv�t kaikkein
mielen, kun he saivat tiedon Britannialaisten kapinasta ja siit�
kiivaasta koston himosta, joka sotureissa syttyi.

"Vaikka pakolaiset liioittelivat n�it� tapauksia, ei kenk��n meist�

kuitenkaan silm�nr�p�yst�k��n ep�illyt, ett� saattaisimme kaikki
j�lleen laidallensa ja vihollisen rankaisisimme. Samaa p��t� astuimme
takaisin saaren poikki Londoniin, tavaten ainoastaan muutamia
hajallisia barbarilaisparvia. T��ll� aikoi Suetonius ensiksi koota
meid�n eri linnoituksiin sijoitetut soturimme; mutta me kuulimme, ett�
��rett�m�n suuri britannialainen armeija oli tulossa. Suetonius oli
p��tt�nyt voittaa ratkaisevan voiton ja sent�hden vet�ytyi h�n
takaisin, kunnes h�n saisi lis�v�ke� armeijaansa. Me heitimme
kaupungin, mutta annoimme kaikkein asukasten, jotka tahtoivat, tulla
mukaamme. Britannialaiset seurasivat meit�, kun per�ydyimme. Vihdoin
olivat kaikki eri joukkomme yhtyneet ja sotureimme lukum��r� nousi
kymmeneen tuhanteen mieheen. Silloin p��tti Suetonius taistella."

"H�n valitsi metsien keskell� olevan paikan, jolla oli kaita aukko ja
synkk� salo takana. Iso lakea oli t�m�n edess�. T��ll� Britannialaiset
tapasivat meid�n ja varustivat itsens� rynt�ykseen. He toivat esiin
lukemattomia joukkoja ja olivat niin varmat voitosta, ett� he asettivat
vaimonsa ja lapsensa vaunuihin aivan l�helle tappelutannerta, ett�
n�m�t saisivat katsella miestens� urhoollisuutta. T�m� on yleinen tapa
n�ill� Pohjan barbareilla; sill� heid�n vaimonsa rohkaisevat heid�n
mielt�ns� huudoillansa."

"Boadicea ajoi vaunuillaan ymp�ri heid�n joukossaan, kaksi tyt�rt�

muassaan, kertoen sotajoukoilleen k�rsim��ns� moninaista v��ryytt� ja
kehoittaen heit� kostoon. Hurjina sohrivat Britannialaiset, rajusti
tanssien ja hypiskellen. Me olimme kaikki innoissamme, mutta
levollisina, siit� me tiesimme, kuinka t�m� p��ttyisi."

"Viimein astuivat Britannialaiset eteenp�in, kaikki yhdess�, kauheasti

riekuen ja sinkauttaen nuoliansa meit� kohden. Tuosta kaidasta aukosta
he t�yv�siv�t p��llemme ja joutuivat pian oman kiivautensa kautta
ep�j�rjestykseen. T�m�n havaittuansa Suetonius asetti meid�n
vaajan-kaltaiseen kolmioon ja j�rjesti meid�n hy�kk�ykseen. Me k�vimme
tuon julman joukon kimppuun vastustamattomalla vimmalla. Kaikki taantui
meid�n tive�in raskas-aseisten legioneimme edest�. Kevyt-aseiset
soturit seurasivat. Ratsuv�ki lent�� leimahti vihollisten keskelle,
kaataen kaikki. Britannialaiset, jotka koko ajan olivat olleet
sekasorrossa, sullottiin nyt taajalta kokoon ja joutuivat hirmuiseen
h�mminkiin. Lopulta he k��ntyiv�t ja pakenivat. Mutta kun pakeniat
ehtiv�t lakean ��relle, he eiv�t p��sseet edemm�ksi. T�h�n oli
rivitetty vaunuja pitk� jono ja niill� seisoivat heid�n vaimonsa
lapsinensa, ik��nkuin yht� monta Bakchantinnaa, huutaen, parkuen,
rukoillen, viitaten heit� k��ntym��n takaisin, rintoihinsa ly�den,
hiuksiaan repien ja kirouksilla nimitellen miehi�ns� pelkureiksi.
Britannialaiset koettivat sijoittua j�rjestykseen, mutta se oli
mahdotonta. Tuhannet pitiv�t paikkansa, viimeisiin asti tuimasti
tapellen. Itse vaimotkin ottivat osaa taisteloon, vaunujen vehmaroilla
huimien. Mutta viimeist� lukua t�m� ei ollutkaan mik��n tappelu; se oli
teurastus. -- N�itten vaunujen luona me tarpeeksi kostimme
Camaldunumin, Londonin ja Verulamin puolesta. Miehet, vaimot ja lapset
saivat loppunsa, viel�p� karjatkin pantiin samaa tiet� menem��n.
Kahdeksankymment� tuhatta henke� surmattiin ja muu armeija sy�stiin
kaikille ilmoille hajalliseksi, pelon-alaiseksi pakolais-joukoksi.
Meit� ei kuitenkaan koko taistelossa menehtynyt kuin nelj� sataa
miest�."

"Ja kuinka Boadicean k�vi?"

"H�n koetti j�rjest�� sotureitansa, vaan havaitsi, ett� kaikki oli

hukassa. Silloin luopui h�n sotatanterelta ja myrkytti itsens�. H�nen
ruumiinsa l�ydettiin j�lest�p�in. Ei ole koskaan hirmuisempaa kostoa
ollut, eik� t�ydellisemp�� voittoa."

"Voiton per�st� Suetonius valitsi minun viem��n laakerilla seppel�idyt

kirjeens� Caesarille. Min� olen ensim�inen, joka tuon n�m�t
riemusanomat t�nne. Viime y�n� min� saavuin t�nne ja minun tuli k�yd�
Caesarin puheilla."

"Kun min� laskettiin h�nen eteens�, oli h�n vallan hyv�ll� tuulella.
H�n oli vastik��n kuullut, ett� jossakin kreikkalaisessa kilpajuhlassa
h�n oli saanut kunniapalkinnon yhdest� runoelmastansa. H�nen ensim�iset
sanansa minulle olivat:

"'Toivota onnea minulle, Labeo. Min� olen kaikkein onnellisin ihminen.

Min� olen voittanut lyyrillisen kunnia palkinnon!' ja h�n rupesi sitten
hartaasti Kreikkalaisten kauneuden tuntoa ja kirjallisuutta ylist�m��n.
Viimein muisti h�n minun asiani ja lausui -- 'sinun sanomasi joutuvat
todestansa aivan parahiksi. Samana p�iv�n� min� voitan Britannialaiset
ja saan lyyrillisen kunniapalkinnon. Lieneek�h�n mit��n suurempaa
onnea?'"

"My�nnytykseni osoitteeksi min� hiljalleen lausuin jotain, mutta h�n ei

kuunnellut, -- oli jotakin minun ruumiini asemassa, joka n�ytti
h�mm�stytt�v�n h�nt�, kun seisoin h�nen edess��n. H�n katseli minua
tarkkaan. Tuosta nousi h�n istualtansa, astui verkan taaksep�in ja
sitten eteenk�sin, p��t�ns� kallistaen ja katsoen minua, ik��nkuin
olisin ollut joku taidetuote."

"'Ikijumalien kautta!' h�n lopulta huudahti. '�l� hievahda paikalta

henkesi t�hden. Sattumalta viel� lis�ksi. No, min� vakuutan sinulle,
etten kymmenen miljonan sestertin edest� olisi tahtonut olla t�t�
asemaa n�kem�tt�. �l� liikahda henkesi t�hden. Jupiterin kautta! Tuo on
Herkules, kun h�n jumalien joukkoon otettiin.'"

"Nyt h�n kutsui jonkun seuralaisistaan ja pani t�m�n piirt�m��n kuvaani

t�ss� erityisess� asemassa, tuon tuostakin neuvoja antaen ja koko ajan
kielt�en minua liikkumasta."

"Sitten meni h�n j�lleen istumaan ja katseli minua niin kuin ennen,
silm�t puoleksi kiinni. Min� olin hyvin h�peiss�ni, mutta en voinut
t�h�n mit��n. Min� en suinkaan odottanut, ett� t�ll� tapaa joutuisin
Caesarin ihmetelt�v�ksi."

"T�m�n per�st� kertoi h�n minulle, ett� h�n aikoi teett�� suurenmoisen
kuvapatsaan, joka kuvaili h�nt� itse�, ja ett� joku kohta minun
asemassani oli johdattanut h�nen mieleens� juuri mit� h�n tahtoi tuohon
kuvapatsaasen saada. N�it� haastellen vakuutti h�n minulle, ett� minun
tarvitsisi j��d� h�nen linnaansa. H�n aikoi antaa minulle jonkun viran
hovissa."

"Min� koetin sanoa jotain perheest�ni ja halustani saada n�hd� sit�.

H�n suostui siihen kohta hymyillen ja sanoi, ett� saisin viipy�
linnassa, niin kauan kuin mieleni teki; ja viimein kysyi h�n,
rakastinko min� soitantoa ja tahtoisinko kuulla sit� kappaletta, josta
h�n oli saanut palkinnon."

"Min� sanoin tahtovani."

"H�n otti sitten juhlallisesti vieress��n olevan lyyran ja monta vertaa

suuremmalla yksivakaisuudella kasvoissaan, kuin h�n t�h�n asti oli
n�ytt�nyt, lauloi ja soitti h�n er��n kummallisen s�velteoksen, jota
min� tuskin ymm�rsin. Minun h�mm�stykseni n�kyi ilmeisesti; mutta
Caesari luuli sit� ihastukseksi ja oli hyvill��n. Min� en tied�, kuinka
olisin asiasta selvinnyt; mutta meit� keskeytti kaunis, nuori tytt�,
joka likeisen tuttavan tavalla ja niinkuin hemmoteltu lapsi l�hestyi
Caesaria. 'Kuinka ik�v� sin� olet, kun annat minun odottaa', h�n
lausui. 'Jo kaksi tuntia.'"

"'Kaksi tuntia', huudahti Caesari. H�n unhotti kokonaan minun ja, sen
koommin minusta huolimatta, meni h�n pois. V�h�isen aikaa odotettuani
l�hdin min�, pit�en itse�ni sangen onnellisena, kun olin tullut n�in
sopivaan aikaan."

"Eik� h�n siis kysynyt sanaakaan Britanniasta ja tappelusta?" kysyi

Helena kummastuneena.

"Ei sanaakaan. H�n ei huoli ensink��n Britanniasta eik� tappeluista",

vastasi Labeo hymyillen. "Mutta mik� onnellinen asia minun
ruumiin-asentoni oli! Varmaan min� nyt ylenen virassani."

N�ytti oleman yhteinen tahto, ett� kartettaisiin pidemp�� puhetta

Caesarista. Itsekullakin oli omat ajatuksensa, eik� niit� aina k�ynyt
lausuminen. L�ytyi paljon asioita, jotka liittyiv�t Caesarin nimeen ja
tekiv�t sen sopimattomaksi keskustelu-aineeksi.

"Minulla on vuodeksi aikaa kyll�ksi sinulle kerrottavaa, poikaseni",

lausui Labeo Markoa hyv�illen. "Villeist� ja heid�n pajuvenheist��n; ja
kuinka he maalaavat ihonsa; ja heid�n viikatevaunuistaan, jotka voivat
panna miehen lahtia; ja noista hulluisista druideista ja heid�n
uhreistansa. Me istumme koko p�iv�n platani-puitten alla ja puhumme ja
sin� saat oppia, kuinka Romalaiset taistelevat."

"Ja minusta tulee romalainen soturi", sanoi Markus ja h�nen silm�ns�

s�dehtiv�t uljuudesta; "ja min�kin johdatan tappeluita -- joskus."

Labeo katseli pient� poikaansa lempev�ll� ylpeydell�. T�m� poika oli

t�ydellinen Kreikkalainen, h�ness� ei l�ytynyt hiukkaakaan Romalaista,
vaan sen sijaan �idin henkevyys, hienoluontoisuus ja herkk�tunteisuus.
T�m� erinkaltaisuus kenties vaan synnytti enemm�n rakkautta is�ss�.

"Kerro minulle kaikki Britanniasta", lausui Markus, painuen likemm�ksi

is�ns� rintaa.

"Britannia", sanoi Labeo, "se on kummallinen maa. Ensiksi siell� on

meri. Se paisuu joka p�iv� ja nousee isona tulvana pitkin koko
rannikkoa ja sitten kaikki vesi taas laskee. Se on suuri ihme, sill�
t��ll� ei ole mit��n senkaltaista. Meid�n vesi pysyy alallansa,
niinkuin tied�t."

"Niin", lausui Markus. "Min� n�in meren yht� haavaa kohoavan; ja min�
leikittelin koko p�iv�n rannalla, siksi kuin se j�lleen per��ntyi."

"Oho, tokko sin� muistat t�t� aikaa, muistatko? No, ei ik��n siit�
per�ti pitk� aika olekaan. Mutta annahan kerron muutamia muita kummia.
Siell� hoetaan, ett� kaukana Pohjassa on paikka, jossa kes�n aikana
aina on valoisa, sill� aurinko ei laskeennu ensink��n."

"No, mihin se menee?"

"Se menee vuorten taa, luulen", vastasi Labeo ep�illen; "mutta, totta
puhuen, ei kukaan ole koskaan voinut sanoa, mihin se l�htee. Ja sitten
taas talvella on siell� pime� melkein koko ajan."

"Onko t�m� paikka Britanniassa?"

"Ei; se on maa, joka on kaukana Britanniasta ja nimitet��n Thuleksi."

"Onko kukaan koskaan k�ynyt siell�?"

"Ei; mutta kauppamiehet ovat purjehtineet l�hell� sit�, vaikkeiv�t ole

voineet lumituiskuilta sit� selv��n eroittaa."

"Tuossa kauheassa maassa on kaiketi aina lunta."

"Niin; pelkk�� lunta ja j��t�. Meri on alati j��tyneen�. Sielt� on

kovin vaikea soutaa mit��n laivaa. Moniaat sanovat, ett� kaikki vesi on
sakeata ja raskasta eik� milloinkaan aallotu; mutta min� en tied�,
sill� min� en ole koskaan tavannut ket��n, joka olisi k�ynyt siell�."

"Asuuko siell� ihmisi�?"

"Siit� jutellaan kaikenlaisia. Mitk� sanovat, ett� siell� asuu

j�ttil�isi�, jotka ovat puetut nahkoihin. Mitk� v�itt�v�t, ettei siell�
ole asujaimia ollenkaan. Sin� n�et, ettei kukaan tied� siit� mit��n.
Muutamat sanovat, ett� Britannia ulottuu tuhansien penikulmien p��h�n,
siksi kuin ilmestyy vaan j��vuoria, jossa ainaiset lumituiskut
riehuvat. Toiset p��tt�v�t, ett� se on saari, jonka pohjoispuolta tuo
sakeavetinen meri kiertelee. Kukaties saamme joskus t�st� selkoa.
Sopiihan meid�n l�hett�� laivasto kulkemaan sen ymp�ri, jos se on
saarimaa."

"Min� olen iloinen, ettet sin� ole Britanniassa ja toivon, ettet

koskaan, koskaan en�� l�hde sinne", sanoi Markus v�h�n ajan per�st�.

"Miksi niin?" kysyi Labeo.

"Sent�hden ett� se on t�ynn� villej� ja lunta ja j��t�, ja min� toivon,

ett�, jos sin� taas menet pois, niin l�hdet semmoiseen maahan, johon
voit ottaa meid�n kaikki mukaasi."

"Pelk�sitk� sin�", kysyi Labeo, sanomattomalla rakkaudella poikaansa

katsellen, "ettet koskaan saisi is��si j�lleen n�hd�?"

"No, en", vastasi Markus. "Min� tiesin, ett� sin� tulisit kotiin."

H�n puhui vakaalla ��nell� ja pudisti luottavaisesti p��t�ns�, niinkuin

kaikki ep�ileminen olisi ollut mahdoton.
"Tiesitk� sin� sen? -- kuinka?" kysyi h�nen is�ns� uuteliaasti.

"Sill� min� rukoilin aina Jumalaa ja tiesin, ett� h�n kuulisi minua."

"Rukoilit jumalaa! -- mit� jumalaa?"

"Minun Jumalaani ja Is��ni."

"Sinun jumalaasi ja is��si?" kysyi Labeo kummastellen.

Helena katseli Markoa lempe�ll� hymyll�, hyvin tuntein h�nen viattoman,

lapsellisen uskonsa suloiset tunnustussanat.

"Minun Jumalaani ja Is��ni, joka rakastaa minua. Min� rukoilen aina

h�nt� ja aina h�n kuulee minua. Ja h�n onkin kuullut minua. Ja sin�
olet palannut. Ja min� aion kiitt�� h�nt�."

Labeo katseli poikaansa kauan ja ��net�nn�.

"Mit� sin� jumalasta tied�t?" kysyi h�n erinomaisen leppe�ll� ��nell�.

"Kaikki, mit� h�n on hyv�kseni tehnyt", sanoi Markus, "ja turvannut.

H�n on niin hyv�. Ja min� n�en h�nen usein unissani."

"Poika on yht� eriskummainen kuin ennen", virkkoi Labeo v�h�n ajan

per�st� puolisollensa. "H�n puhuu niinkuin Theofilos, mutta
oivallisemmin. Theofilos kertoi, mit� h�n luuli taikka toivoi; mutta
Markus kertoo, mit� h�n tiet��. Sinulta, annas Helenani, on t�m�
kummallinen poika perinyt tuon ylev�n, henkev�n aistin. Min� olen
enemm�n aineellisen maailman oma, kuin koskaan ennen. Kun olen poissa
sinun tyk��si, olen min� vaan romalainen soturi. Nyt, kun taas olen
sinun luonasi, rakastettu puolisoni, saat sin� minun paremmat tunteeni
j�lleen vireille. Sinun sopii kertoa minulle 'opettajasta'. Min� varon
kuitenkin, ett� opettajan muisto on minulle kalliimpi, sill� kun min�
olin h�nen oppilaisenansa, rakastuin min� sinuun."

Helenan silm�t loistivat semmoisen puolison ylpeytt�, joka tiet��,

kuinka syv�sti h�nt� rakastetaan. T�m� vankka romalainen syd�n, jossa
asui niin paljon urhoollisuutta ja voimaa, helli ainoastaan h�nt�. T�m�
ylev� ja jalo henki, jonka lempev�� uskollisuutta oli vuosikaudet
koetettu, oli kokonaan h�nen. Helenan kauan vaivaantunut syd�n viihtyi
vihdoin.

Labeon tulo muutti kaikki. Perhe heitt�ysi riemun valtaan. Helena

liikkui ymp�ri kepeill�, notkeilla askelilla, alati puolisonsa vieress�
taikka silmin seuraten h�nt�. Cineas heitti hartioiltaan sen
edesvastauksen taakan, joka oli raskaasti painanut h�nt�, ja osotti
todellisen Athenalaisen vilkkautta ja mielen hilpeytt�. N�ist� kolmesta
tuntui silt�, kuin olisivat he palanneet takaisin ensi nuoruuden
aikoihin -- poikuuden ja tytt�yden ik��n. He unhottivat ajaksi el�m�n
kaikki murheet.

Jonkun ajan j�lkeen aikoi Labeo taas l�hte� Caesarin puheille ja Cineas
p��tti seurata h�nt�. H�nell� ei ennen ollut mit��n halua siihen; mutta
nyt, kun kaikki huolet olivat poistuneet, oli h�n uutelias omin silmin
n�kem��n Neroa ja tahtoi kenties piloillaan koettaa Burrhon neuvon
kelvollisuutta -- "ole runoilia!"
Molemmat l�htiv�t siis yhdess� ja p��siv�t ilman mit��n vaikeutta
Caesarin luo.

H�n istui paraikaa p�yd�n ��ress�, kun he astuivat sis��n. H�nell� oli
kirjoitusruoko k�dess��n ja pergamenttilevy edess�ns�, johon h�n
kopioitsi jotain. H�nen p��ns� oli kallellaan, h�nen silm�ns�
k��ntyneet yl�sp�in ja puoleksi ummistuneet semmoisen tavalla, joka on
ajatuksiin vaipunut.

H�n oli keski-i�ll�, h�nen kasvonsa olivat lihavahkot ja n�yttiv�t

pikemmin p�h�ttyneilt�. H�nen silm�ns� olivat isot ja kauniit; h�nen
alaleukansa kohtuullisen leve�, h�nen huulensa ohuet. Ylimalkain oli
h�n irstaan muotoinen mies, jossa havaitsi jonkunlaisen taipumuksen
miettiv�isyyteen. H�nen kasvoissaan ei ollut mit��n, joka olisi
ilmoittanut julmuutta taikka koston himoa; sill� Neron hirmuty�t
l�htiv�t enemmin t�ydellisest� syd�men puutteesta kuin rajusta
julmuudesta. H�n ei pit�nyt k�rsimisell� mit��n v�li�. H�n tuomitsi
kuoleman tuskiin ja k��ntyi kerkein mielin pois taiteen taikka
kirjallisuuden puoleen.

Kun Cineas n�ki h�nen, ajatteli h�n Agrippinaa -- ja noita muita,

joitten nimi kansassa kuultiin ja joitten kohtaloita ainoastaan
hiljaisella ��nell� mainittiin. H�n ei huomannut t�ss� mit��n merkki�
siit� miehest�, jonka paljas nimi sai maailman vaalenemaan.

Nero katsoi yht�kki� heid�n puoleensa tuttavan hymyll�, joka heti

ihastutti.

"Kuinka! minun Herkuleeni -- ja sin�, minun Athenalaiseni -- sin� olet

Antinous. Lis�ksi yst�v�t. Te n�ette, ett� min� tied�n kaikki, mit�
teihin koskee. Mutta kuinka on mahdollista, ett� Cineas -- Megakleidi,
Athenalainen, runoilia, filosofi -- on ollut niin kauan Romassa minun
luonani k�ym�tt�?"

Cineas hymyili ja pyysi anteeksi siev�n suloisella tavalla. H�n puhui

tuosta suuresta levottomuudestaan yst�v�ns� vuoksi, joka oli
lannistanut h�nen mielt�ns� ja est�nyt h�nt� p��sem�st� siihen iloiseen
mielialaan, joka oli ainoa sopiva, kun aikoi k�yd� semmoisen miehen
luona kuin Caesari. Mutta heti Labeon tultua oli h�n kiirehtinyt
keisarin luokse.

Se hienous, jolla Cineas suoritti vastauksensa ja joka ilmestyi enemm�n

h�nen ��ness��n kuin h�nen sanoissaan, miellytti Neroa. H�n puhui
kreikan kielell�, jota keisari osasi t�ydellisesti, ja h�nen tarkka
��nn�stapansa ja luonteva lausekeinonsa tyydyttiv�t keisarin kauneuden
tuntoa. T�ss� oli mies, joka jo ensikertaa h�nt� puhutellessaan n�ytti
sys��v�n kaikki keisarin muut hovimiehet syrj��n. Paitsi sit� oli
Caesar jossakin m��r�ss� ihastunut Kreikan muinaisuuteen ja
Megakleidien heimokuntalainen oli h�nen silmiss��n etev�mpi kuin Roman
jaloin aatelismies.

"Sin� olit oikeassa", sanoi Nero; "sin� osotit aito Athenalaisen

hienoutta." Sitten alkoi h�n haastella runoudesta ja runomitasta, toi
esiin muutamia Pindaron lauseita ja otti tuon tuostakin lyyransa
n�ytt��kseen, kuinka joku v�rssy oli lajillensa laulettava.

Cineas kiitteli kohteliaasti; mutta Labeo oli vaiti, koskei h�n oikein
tiet�nyt, mit� lausua n�in erinomaisessa tilassa. Mutta h�nen
��nett�myytens� oli pikemmin Neron mieleen, joka yksin toimitti
keskustelun ja oli juuri nyt kaikissa tapauksissa varsin tyytyv�inen
tarkkaan kuunteliaan.

Viimein ilmoitti h�n Cineaalle, ett� h�n oli keksinyt uuden systemin,
jonka kautta latinankielinen runonsepitys saatettaisiin aivan toiselle
tolalle.

"Teid�n runoutenne", lausui h�n, "on alkuper�inen^ Meid�n ei ole. Te

tuotte ilmi oman kielenne hengen. Meid�n runoiliamme mukailevat
teik�l�isi�. Meid�n parhaimmat runoelmamme ovat ainoastaan mukaelmia.
Kuitenkin meid�n kieless� l�ytyy kauneuksia, joita teid�n kielenne on
vailla. Sivistyneet kansaluokkamme ovat aina laimin ly�neet n�m�t.
Laupiaat Vaiheettaret ovat suoneet minun saada t�m�n etevyyden
valkeuteen ja asettaa latinankielisen runouden sen oikealle
perustalle."

Cineas sanoi suuresti haluavansa tiet��, mik� keksint� se oli.

Samalla astui joku muu huoneesen. H�n tervehti Caesaria ja viitattiin

istumaan l�helle h�nt�.

H�n oli ij�k�s, kooltansa keskinkertainen mies; h�nen kasvonsa olivat

hienot, h�nen katsantonsa jotenkin rehev�nkunniainen. Mutta kasvojen
juonteissa ilmestyi jotain maailmantaitoista, joka vivahti viekkauteen
ja kavaluuteen ja se v�hensi h�nen kasvojensa kunnian-arvoisuutta.
Ylip��ns� oli h�nell� ylh�inen k�yt�stapa; ja kun keisari leppe�sti
esitteli molemmat yst�v�t h�nelle, h�n tervehti heit� vieh�tt�v�ll�
kohteliaisuudella.

T�m� oli Seneca, Neron entinen opettaja, h�nen johdattajansa

filosofiassa ja kirjallisuudessa. H�nen arvonsa oli nyt alenemallansa,
mutta h�nell� oli kuitenkin oikeus oleskella hovissa.

"Minun oli juuri aikomus kertoa keksinn�st�ni runouden teossa", lausui

Nero ollen v�h�n olevinansa. "Maailman hallitsian on sallittu tehd�
ihmiskunta onnelliseksi mit� t�hdellisimm�ll� tavalla -- kirjallisuuden
alalla."

H�n tarttui lyyraansa, n�p�hytti puoleksi hajamielisesti muutamia

akkordeja ja alkoi sitten:

"Meid�n Latinan kieless�mme on muutamia omituisuuksia, jotka

tekev�t sen Kreikankin kielt� etev�mm�ksi. Yksi on sen rikkaus
somasointuisista, saman-��nisist� sanoista. Runoiliaimme on vaikea
v�ltt�� niit�, niit� l�ytyy ylen runsaalti. Ovidius on niit� t�ynn�.
Mutta runoiliamme karttavat aina paitsi elegioissa, t�t� yhdenmoisten
sanojen k�ytt�mist�."

Sill� v�lin kuin Caesar n�it� laverteli, Cineas ei ajatellut muuta kuin
Agrippinaa ja surman laivaa ja h�n viimeisi� sanojaan salamurhaajille.
H�n ajatteli Senecan, kun t�m�n neuvoa murhan suhteen kysyttiin.
H�nest� tuntui, ik��nkuin ei koko t�m� hirmuinen tapaus voisi olla kuin
unen kuvaelma.

Ja yh� jaaritteli Nero runomitasta. "Meid�n oma alkuper�inen

runoutemme", sanoi h�n, "tarjoo t�h�n monta todistusta. Me aloitimme
oikein. Runoiliaimme olisi pit�nyt edesp�inkin viljell� t�t� keinoa.
V�rssyjen todellisen kaikun suhteen olisi meid�n runoutemme voittanut
teid�n, Cineas."

Cineas nyyk�ytti p��t�ns�, mutta ei vastannut mit��n.

"Cicero huomasi t�m�n keinon kauneuden", h�n jatkoi. "H�n ihmetteli

sit�. Jos h�ness� olisi ollut tarpeeksi runollista neroa, olisi h�n
ehtinyt ennen minua; mutta se oli minulle aiottu, -- niin", h�n toisti,
"se oli minulle aiottu. Te n�ette esimerkkej� t�st� h�nen
kirjoituksissansa. Yhteinen kansa rakastaa sit�. T�st� n�kyy, ett� se
kuuluu kieleen. Kuunnelkaat muutamia heid�n laulujaan ja te n�ette,
ett� he k�ytt�v�t saman-��nisi� sanoja v�rssyjen lopulla."

H�n herkesi silm�nr�p�ykseksi ik��nkuin koettaen muistuttaa jotain

mieleens� ja, k��ntyen Senecan puoleen, h�n lausui:

"Min� luulen, ett� muistoni on huono t�n��n, lausu sin� nuot Ciceron
v�rssyt -- sin� tied�t, mit� min� tarkoitan -- jotain, joka alkaa
sanalla 'Priamo' luullakseni.

"Haec omnia vidi inflammari,

Priamo vi vitam evitari,
Jovis aram sanguine turpari."

Seneca lausui n�m�t s�keet vienolla ��nell�, loppusointua huomattavaksi

saattaen.

"Niin", sanoi Nero; "lausu nuot toiset, jotka alkavat 'Coelum

nitescere.'"

"Coelum nitescere, arbores frondescere,

Vites laetificae pampinis pubescere,
Rami baccarum ubertate incurvescere."

Seneca lausui n�m�t v�rssyt niinkuin �sken huomauttaen loppusoinnusta,

vaikka h�n silminn�ht�v�sti ei ottanut osaa Neron ihmetykseen.

"Te n�ette", sanoi Nero, "kuinka sointuvalla tavalla Latinan kieli voi
n�it� loppuvasteisia sanoja esitell�. Se on oivallista. Se on
todellista runoutta."

H�n taukosi tuokioksi ja tarttui teeskennellen lyyraansa. H�n n�p�hytti

muutamia akkordeja ja katseli sitten ymp�rillens� mieltymyksen osotteita
vastaan ottaaksensa. Kaikki ilmoittivat ihastustansa kohteliaalla
tavalla.

"Ett� saisitte kuulla t�m�n loppuvasteisuuden kummallisen vaikutuksen,

kun se oikein hyviss� runoelmissa ilmaantuu, tahdon min� lausua
muutamia omia v�rssyj�ni."

N�in puhuen otti h�n edess��n olevan pergamentin ja luki seuraavat

s�keet:

"Torva Mimalloneis implerunt cornua bombis,

Et raptum vitulo caput ablatura superbo
Bassaris, et lyncem Maenas flexura corymbis,
Evion ingeminat: reparabilis adsonat echo."
"Huomatkaat", jatkoi h�n uljastellen, "tuo kaunis loppuvasteisuuden
vaikutus sanoissa Mimalloneis ja bombis, vitulo ja superbo; ja samoin
vastaavaisissa riveiss� sanoissa bombis ja corymbis, superbo ja echo.
T�m� se on, jolla min� aion johdattaa latinankielisen runonsepityksen
uudelle uralle."

"Mutta minulla ei ole totisia puolenpit�ji�", sanoi h�n v�h�n

suutuksissa. "Kaikkia kirjailioita riivaa ennakkop��t�kset.
Kreikkalaiset esikuvat ovat orjuuttaneet heid�n. Min� ihastelen
Kreikkalaisten runoutta ennen kaikkia; mutta minun mielest�ni tulee
meid�n tehd� jotain saadaksemme latinankieliselle runoudelle
jonkunlaista alkuper�isyyden arvoa."

"Kukaties se on juuri onni maailmalle", h�n jatkoi, "ett� min�, joka

olen keisari, olen ruvennut t�mm�iseksi kirjallisuuden harrastajaksi ja
ett� minulla on taipumus s�veltaiteesen. T�m�n kautta voin niit�
edist��. Jos olisin ollut vaan alhainen Romalainen, olisin kenties
ollut onnellisempi. Min� olisin sepitt�nyt jonkun suuren epillisen
runoelman --, ainakin paremman kuin Lucanon _Pharsalia_. Mutta min�
olen, mik� min� olen; ja k�yt�n maailman hyv�ksi taipumustani
s�veltaiteesen."

"Mutta my�skin asiain n�in ollen min� n�yt�n, etteiv�t hallitustoimet

voi neron ponnistuksia lamauttaa. Keskell� kaikkia huolia on lyyrani
minun paras lohduttajani. Ei mik��n voima ole soitannon vertainen. Te
saatte n�hd�, mik� taiteilia min� olen. Annanko teid�n kuulla
Pindaroa?"

Ja vastausta odottamatta h�n helkytti lyyran kieli� ja heitt�en p��ns�

taaksep�in h�n lauloi hiukeevalla tavalla muinaisajan jaloimmat
runos�keet, joista seuraavat ovat paras n�yte, vaikka vaan mukaelma:

Oi kannel, sielun valtias,

S� synnytt�j� sulos�velten!
S� poistat sumut huolien
Ja himot hurjat lemmen voimallas.
Jumala tuima taistelon
Pois heitti keih��n, valjakon
Rajuutta hillitsi, kun ��nes soi.
Useinpa unta loi
Se silmiin siivekk�iden kuninkaan
K�dell� kaikkivaltiaan;
Ja hiljaa sammui unehen
Nokkansa voima, leimaukset silmien.

X.

Juutalaisen toivo.

Paljon eneni Helenan ilo siit�kin, ett� imett�j� alkoi joutuisammin

p��st� terveyteens� ja voimiinsa. P�iv�st� p�iv��n h�n parani. Labeon
takaisin-tulo teki h�nen osalliseksi nyt vallitsevaan onneen. H�n osasi
paremmin hillit� itse�ns�, eik� h�n en�� joutunut siihen suureen
levottomuuteen, joka oli t�h�n asti my�h�stytt�nyt h�nen
tointumistansa.

Kun h�n kuuli Labeon takaisin-tulosta, h�n hiljalleen lausui: "se on

kaikki H�nen rakkauttansa. H�n tekee sinun taas onnelliseksi ja saattaa
sinun puolisosi takaisin. Ja my�skin minulle, vaikka olen ollut kovissa
tuskissa, h�n tuo oman rauhansa ja leponsa."

H�n puhui nyt vaan yhdest� aineesta em�nn�llens�. P�iv�n toisensa

per�st� h�n puhui H�nest�, joka rakasti meit� ja antoi itsens�
alttiiksi meid�n t�htemme. Helena kuunteli ja havaitsi v�hitellen
itsens� perehtyv�n imett�j�n katsanto-tapaan. Jos h�n olisi ollut
j�tetty aivan itsekseen, olisi kukaties h�nen puolisonsa takaisin-tulo
v�hent�nyt h�nen haluansa saada oppia Kristuksesta. Mutta t�ss� oli
yksi, jok'ei koskaan herjennyt Vapahtajaansa ajattelemasta. Ja niin
pysyi Helenassa totuuden halu vire�n�, vaikka kohta h�nen surunsa oli
poistunut. Imett�j� ei ruvennut mink��nlaiseen todeksi n�ytt�miseen;
h�n ainoastaan kertoili. Naisia johdattaa usein v�litt�m�t�n tieto
taikka joku sis�llinen aisti, joka saattaa heid�t n�kem��n, mik� on
oikea. N�in esiteltiin Helenalle kertomus Kristuksen ihmiseksi
tulemisesta. T�m� ei ainoastaan n�ytt�nyt h�nest� olevan enemm�n
jumalan arvon mukainen kuin filosofian tai mytologian mietinn�t, vaan
n�ytti h�nest� olevan ainoa teoria, joka oli jumalan suhteen sopiva.
Kaikista n�ist� syntyi yksi suuri aate, joka yh� voimakkaammalla
tavalla tunkeusi Helenan mieleen, kunnes se t�ydelleen t�m�n valloitti,
kunnes se veti puoleensa kaiken h�nen uskonsa. Se oli tuo suuri totuus,
ett� Jumala rakastaa.

T�m� se oli, josta imett�j� sai kaiken lohdutuksensa. Jumalan menetys

ihmisten suhteen poisti h�nen mielest�ns� kaiken ep�ilemisen t�ss�
kohden. Ja kaikki yhtyi Kristuksessa. H�n selitti Helenalle aivan
alusta Jumalan ilmestyksen ja kaikki tarkoitti t�t�.

"Jumala on aina rakastanut maailmaa. H�n loi sen onnea varten ja h�n
harrastaa sen onnea." N�in lausui h�n v�listi. Luontokappaleet, jotka
h�n oli luonut, k��ntyiv�t pois h�nen puolestansa ja me olemme kaikki
h�nt� vastaan synti� tehneet; mutta h�n ei milloinkaan ole unhottanut
meit�, eik� ylenkatsonut meit�. H�n rakasti meit� niin, ett� h�n tuli
meid�n luoksemme, meit� pelastaakseen. H�n tuli ja eli, niinkuin jo
olen sinulle kertonut ja suostui kuolemaan meit� vapahtaaksensa."

"Lepo tulee kerta", h�n lausui toisella er�ll�. "Kaikki suru ja kaikki
kaipaus ja kaikki el�m�n ep�ilys taukoo. Min� saan n�hd� h�nen. Min�
tied�n, ettei h�n lopulta hylk�� minua." H�nen silm�ns� t�yttyiv�t
kyynelill�. "Sill� min� olen turvannut h�neen ja huolissani olen yh�
enemm�n pysynyt kiinni h�ness�. Syvyydest� olen min� huutanut."

"Kaikkein kalliin ajatukseni on se, ett� Vapahtajani oli surujen

alainen. Ei ole koskaan ollut niin suurta surua kuin t�m�. Ja keskell�
t�t� h�n tiesi, milt� tuntuu, kun katselee syd�mest� sortunutta �iti�.
Ennen kaikkia tuopi h�n t�m�n esiin minulle, ett� min� tiet�isin,
kuinka ihmeellisesti h�n rakastaa. Voi surua ja rakkautta ja Jumalaa!
Mit� minun tulee tehd� muuta kuin kokonaan j�tt�yty� h�nelle, jossa
kaikki n�m�t olivat yhdistetyt, ja odottaa, siksi kuin h�n kutsuu minun
kotiin?"

Koti, lepo, rauha, taivas. Kaikki n�m�t sanat olivat niin alituiseen
imett�j�n huulilla, ett� ne eliv�t Helenan mieless� ja h�ness�kin
syntyi tuo ylev� aate tulevaisesta el�m�st�. Sill� imett�j� vakuutti
h�nelle, ett� taivas on maailman salaisuuden selitys ja ettei niill�,
jotka rakastavat Jumalaa, ole mit��n kotia t��ll�, vaan tuolla.

T�ss� huoneessa oli Pomponia, Plaution puoliso, usein kolmantena.

Helenan oli pian tilaisuus lukea tuo kallis k�sikirjoitus, josta h�n
oli aivan paljon kuullut. T�ss� yksinkertaisessa kertomuksessa, sen
jumalallisissa sanoissa ja t�rkeiss� tapauksissa n�ki h�n uusia
kuvauksia tuon ainoan luonteesta, jota h�n etsi. H�n kuuli sanoja,
jotka painuivat syv�lle h�nen syd�meens�; h�n n�ki tekoja, jotka
vavistuttivat h�nt�. Ja kaikista n�ist� suoriutui h�nelle, ylev�mp�n�
kuin ennen, tuo kaikkein totuutten totuus: -- Jumala rakastaa.

H�n havaitsi itsens� v�hitellen vedetyksi er��n puoleen, joka sill�

tavoin tuli kalliiksi h�nelle. H�n tahtoi antautua h�nelle. Meneminen
h�nen luoksensa, h�nen tunnustamisensa, h�nen rukoilemisensa n�yttiv�t
k�yv�n Helenan luonnolle tarpeelliseksi. Uusi yhdistys-side �idin ja
pojan v�lill� syntyi. Nyt saattoivat he istua yhdess� ja puhua noista
asioista, joita he molemmat rakastivat. T�ss� oli k�sikirjoitus, josta
Helena voi lukea ja Markus kuunnella, kunnes h�n tiesi kaikki.

N�m�t muutokset tapahtuivat hiljalleen ja melkein havaitsematta. Helena

puhui usein puolisonsa kanssa niist� asioista, jotka etup��ss�
t�yttiv�t h�nen mielens�. Vaikka he molemmin puolin suuresti rakastivat
toisiaan, eiv�t he kuitenkaan tiedon suhteen olleet varsin
samanmietteiset. Labeo omistutti puolisollensa koko syd�mens� ja
rakasti h�nt� hell�sti ja vilpitt�mimm�ll� uskollisuudella. Helenan
rakkaus h�nt� kohtaan oli yht� suuri. Mutta j�rjen asioissa kumpikin
k�vi omaa rataansa. Helena ja Cineas tajountuivat niin t�ydellisesti
yhteen, ett� he v�listi voivat seurata samaa ajatusten juoksua niin,
jotta toinen voi sanoa, mit� toinen ajatteli. He katselivat asioita
samalta kannalta. Mutta Helena ja Labeo olivat erinkaltaiset.

Kun Helena kertoi tunteistaan ja sis�llisist� kokemuksistaan, puhui h�n

paljon, jota h�nen puolisonsa tuskin ymm�rsi. T�m� kuunteli ja usein
hyv�ili h�nt� ja lausui h�nelle, ett� h�n oli liian rikkiviisas ja
liiaksi Kreikkalainen; pilkoillaan h�n nuhteli h�nt�, koska h�n muka
vaivasi itse�ns� joutavilla, ja kummasteli, mit� h�n aikoi tehd�
uusilla uskonnon havainnoillaan. T�m� oli kaikki h�nelt� salattu. H�nen
oli mahdoton t�t� k�sitt��.

H�n sanoi arvelevansa, ettei korkein olento koskaan tahtonut, ett�

ihmiset kiusaisivat itse�ns� ja saattaisivat itsens� mielipuoliksi tuon
n�kym�tt�m�n maailman ajattelemisella. Jos h�n olisi luonut meid�n
semmoisia asioita miettim��n, olisi h�n helposti voinut ilmoittaa
meille jotain varmaa.

"Mit� minuun tulee", h�n jatkoi, "kun olin 'opettajan' johdatettavana

ja nuori ja vaikutuksille altis, ilman mit��n totista tarkoitusta
el�m�ss�, toivoen vaan oivallisen pikku Helenani kanssa saattavani
kaikki kunniakkaaksi -- min� silloin olin miettimiseen taipusa. Viel�p�
rakastinkin 'opettajan' oppeja, sill� min� havaitsin niiss� jotain
varmaa. H�n opetti minulle velvollisuuteni yst�vi�ni, vihollisiani,
perhett�ni ja is�nmaatani kohtaan."

"Mutta etk� sin� n�e, kuinka on mahdoton p��st� mihink��n p��t�kseen,

kun j�t�t taaksesi siveyden opin ja k�ytt�puoliset velvollisuudet?
Kaikki filosofia on sekavaa. Ei ole kahta j�rjestelm�� taikka
j�rjestelm�n haaraa, jotka olisivat yhdenkaltaiset. Filosofia sopii
ainoastaan nuorille oppilaille, jotka tahtovat teroittaa ymm�rryst�ns�
taikka tiedemiehille, joilla on joutoaikaa ja joilla ei ole mit��n
erityist� toimitusta.

"Min� olin nuorukainen, kun opettaja johdatti minua. Nyt olen mies --
kunnianhimoinen, j�ntev�, luja aikomuksessani ylet� ja kohottaa
perheeni arvoa. Kaikki halu miettimiseen, mit� minussa koskaan on
ollut, on minulta kadonnut ja monta vertaa mieluisammin lukisin jonkun
sotatiedon Corbulolta kuin jonkun Senecan esitelm�n. Enk� min� antaisi
Caesarin kommentarioita kaikista Kreikan filosofien teoksista."

"Mutta sinun laitasi on toisin", jatkoi h�n ylpe�ll�, hell�ll� ��nell�.

"Sin� olet henkev�. Sin� olet yht� paljon etev�mpi minua, mit�
kauneuden-tuntoon ja ter�vyyteen tulee, kuin min� olen sinua etev�mpi
ruumiillisen voiman suhteen. Min� rakastan sinua yh� innokkaammin t�m�n
vuoksi. Min� kuulen mielell�ni sinun puhuvan n�ist� asioista. Min� en
ole koskaan kuullut mit��n sinun ��nesi kaltaista. Mutta, totta puhuen,
minun tekee yht�, mit� sin� puhut. Min� kuuntelen, ik��nkuin
kuuntelisin soitantoa. Se on ��nesi sointu, jonka min� kuulen."

Ei mik��n aine kelvannut hengelliseen keskusteluun niin v�h�n kuin

t�m�. Todellakin p��ttyiv�t n�m�t keskustelut muuttumatta aivan samalla
tavalla. Kaikki koski heid�n keskin�ist� rakkauttaan ja kumpikin luuli
toistansa entist� rakkaammaksi.

Mutta vaikka Cineas ja Helena olivat sangen yhden luontoiset, l�ytyi

heiss� kuitenkin erinkaltaisuutta. Cineas oli harras totuuden tutkija
ja etsi sit� kaikilta aloilta. H�n oli kuullut Julion johonkin m��rin
selitt�v�n Kristin uskoa, eik� h�n kuitenkaan katsonut sit� hyv�ksi.
H�nen mielens� talletti runsaampia tiedon l�hteit� kuin Helenan. H�n
mietti tyystemmin. H�n ep�ili ja oli kahden vaiheilla, silloin kuin
Helena oli varma. Se vaillinainen tieto, jonka Cineas oli saanut, j�tti
h�net h�nen entiseen asemaansa.

Sattumalta er��n� p�iv�n� Isaakin luona ollessaan h�n mainitsi

kristityist� jotain.

Isaak kohta osotti suurta mielenliikutusta. Cineas kysyi syyt�.

"Min� vihaan heit�!" vastasi Isaak kiivaasti.

"Mink� vuoksi? Ei heiss� ele mit��n vihattavaa."

"On tosi-juutalaisen silmiss�. He ovat v��r�n profeetan seuraajia, joka

tutkittiin valtiopetoksesta ja ristiin naulittiin. Mutta heid�n pahin
vikansa on se, ett� he koettavat ry�st�� meilt� meid�n kalliimman
toivomme."

"Mit� t�m� on? Mik� teid�n kalliin toivonne on?"

"Itsen�isyytemme palauttaminen ja kaikkien ihmisten hallitseminen."

"Luuletko siis, ett� teid�n Juutalaisten on mahdollinen p��st� maailman

valloittajiksi?"

"Jumalalle on kaikki mahdollista", vastasi Isaak juhlallisesti.

"Min� tied�n kaikki", lausui Cineas, "mit� teid�n pyh�t kirjanne t�st�
lausuvat. Mutta juuri t�m� asia on esteeksi minulle. Kuinka me
Kreikkalaiset voimme uskoa semmoista kirjaa, joka ainoastaan lupaa
t�t�?" H�n muisti "opettajan" tutkimuksia, h�nen kokemustaan ja
pettyneit� toiveitaan, mutta ei h�n lausunut t�st� mit��n Isaakille.

"Jumala valitsi meid�n", sanoi Isaak tyynesti ja ylev�ll�

pontevuudella. "Vuosisatoja takaperin jumala synnytti Abrahamin, meid�n
is�mme, josta me kaikki olemme siinneet. Kansakunta yleni t�st�
miehest� -- jumalan yst�v�st� -- ja t�m� kansakunta on aina seisonut
itsekseen, jumalan noudattajana ja h�nen lempikansanansa. Koko meid�n
historiamme on h�neen kiinni kutoontunut. H�n on ollut meid�n
johtajamme. Me olemme nyt poljettuina -- voitettuna kansana; mutta me
olemme olleet viel� suuremmassa sorrossa. H�n on tahtonut johdattaa
meit� semmoiselle tielle, joka n�ytti kolkolta."

"Sumu ja pimeys on h�nen ymp�rill�ns�,

Vanhurskaus ja tuomio ovat sinun istuimes perustukset."

"Kiistetty olkoon h�nen pyh� nimens�!"

"Me olemme olleet orjuutetut, masennetut, vankeuteen kuljetetut. Me

olemme k�rsineet onnettomuuksia, joihin jokainen muu kansa olisi
kukistunut. Mutta h�n on ollut uskollinen. H�n on rangaissut meit�,
meit� j�lleen luoksensa saattaaksensa. Rangaistuksen j�lkeen olemme
aina palanneet h�nen puoleensa ja sanoneet: 'ylistetty olkoon h�nen
pyh� nimens�.'"

"Kaikkien n�itten ohessa on h�n ilahuttanut meit� ylev�ll�

lupauksellansa. H�n on kertonut meille, ett� vuosisatojen kuluessa
semmoinen aika tulisi, jolloin kaikki k�rsimyksemme loppuisivat. Yksi
oli ilmestyv�, joka saattaisi meid�n ainaiseen rauhaan. H�nen kauttaan
me voitonriemua viett�isimme. H�nen pyh� valtansa ulottuisi koko
maailman ��riin. Kaikki kansakunnat tulisivat h�nen kauttansa
siunatuksi; niin, kaikki kansakunnat nimitt�isiv�t h�nt� siunatuksi.
Silloin t�m�n korkeimman l�sn�-oloa pyh�ss� kaupungissa kautta
maanpiirin kunnioitettaisiin. Jerusalem tulisi pyhien vaellusten
keskustaksi ja kaikkia h�n hallitsisi. T�m� on ollut meid�n toivomme."

"Sin� latelet Juutalaisten ajatuksia", sanoi Cineas. "Voiko muu maailma

pit�� sit� jumalan siunauksena, ett� Juutalainen sit� hallitsisi?
Mink�t�hden katsoisin Jerusalemia paremmaksi kuin Romaa? Romalainen
harjoittaa oikeutta. Koko maailma on rauhassa h�nen tasapuolisen ja
voimakkaan hallintonsa alla. Jos me Kreikkalaiset jotakin jumalalta
toivoisimme, toivoisimme vanhaa itsen�isyytt�mme -- entisen kunniamme
aikaa."

"Jos min� katselen teid�n pyhi� kirjojanne, yksi asia sys�� minun
takaisin ja se on juuri sama asia, joka niin suuresti sinua ilahuttaa.
Min� en tarvitse ket��n valloittajaa. Filosofia kertoo minulle jotain
parempaa kuin t�m�n. Jos sin� katselisit kirjoituksianne meid�n
silmill�mme, sin� et uskoisi niit�. Ei se ole mik��n oikea eik�
sovelias teht�v� pyh�lle jumalalle, ett� h�n antaa semmoisen
ilmestyksen ihmisille, joka ei sis�ll� muuta kuin t�m�n."

"Sin� puhut valitusta kansasta ja sin� puhut kummallisesta

historiastanne", h�n jatkoi ja suurempi vilkkaus ilmestyi h�nen
sanoissaan. "Mist�, kysyn min� sinulta, tuota valittua kansaa hakisi?
Romalaisten on suurempi oikeus kuin Juutalaisten. He ovat kohonneet
halvasta kansasta maailman hallitsioiksi. Eik� t�m� osota jumalan
suosiota? Jos jumalan suosio tarkoittaa maailman valloittamista, niin
Romalaiset ovat h�nen kansansa. He ovat valloittaneet senkin paikan,
jota te pid�tte h�nen omana pyh�n� kaupunkinansa."

"Jos etsisin valittua kansaa, l�yt�isin semmoisen kansakunnan, joka on

aikaan saanut jotain muuta, kuin tappeluissa voittanut. Mielen ylevyys
on parempi kuin ruumiin voima, Romalaisissa vallitsee aineellisuus;
mutta Kreikkalaisissa tiedollisuus. Filosofit koettavat tutkia jumalaa
ja hengellisi� asioita hengelliselt� kannalta. He eiv�t salli, ett�
rahvaanomaiset arvelut valloittavat heid�n mielens�. Kreikkalainen
henki on heist� ihmeellisin asia maailmassa. Me olemme sivistytt�neet
ihmiset ja opettaneet heille kaikkia. Me olemme antaneet heille tiedon,
taidon, kirjallisuuden, soitannon, filosofian -- kaikki mit� el�m�ss�
on parasta ja korkeinta."

"Me olemme opettaneet ihmisille, kuinka ajatellaan. Meid�n maamme on

nyt Roman vallan alainen; mutta henki on vapaa ja Kreikka hallitsee
maailman henke�. Mit� on olla jumalan valitsema, jollei t�m�? Jos
jumala jollakin tapaa vaikuttaa maailman hallintoon, on t�m� varmaan
ollut h�nen sallimansa. Sin� n�et siis, ett� min�kin saatan lausua
jotain valitusta kansasta. Minua pahoittaa, ett� minun on t�ytynyt
kehua; mutta sin� olet pakoittanut minua siihen."

"Jalo Cineas, kaikki, mit� sin� olet puhunut, on totta", vastasi Isaak
tyynesti. "Mutta sin� et ole puhunut kyll�ksi. Min� my�nn�n mielell�ni,
ett� jumala on synnytt�nyt Romalaiset maailmaa valloittamaan ja
poistamaan sotaa eri kansojen v�lilt�; ja ett� h�n loi Kreikkalaiset
ihmishenke� hallitsemaan. H�n antoi Romalaisille aineellisen voiman,
tiedollisen Kreikkalaisille. Eik� ole viel� mit��n antamista?"

"On. L�ytyy voima, suurempi kuin ikin� tuo tiedollinen, ja se on

hengellinen. Sen h�n antoi Juutalaisille. H�n loi meid�n sit� varten.
H�n kasvatti meit� sit� varten ja muodosti koko meid�n luontomme, ett�
me t�m�n ilmi toisimme."

"Mik� t�m� hengellinen voima on? Se on kyky h�nt� ymm�rt�� -- h�neen

uskoa. N�kym�tt�m��n lujasti luottaa; henke� palvella. T�m� on meid�n
sukukuntamme ominainen luonne. Me rukoilemme n�kym�t�nt�, emmek�
tarvitse ep�jumalia h�nen edustajiksensa. N�in ei ole ainoastaan
muutamain filosofien laita, vaan koko kansakunnan. Halpa, oppimaton
talonpoika, sivistym�t�n k�sity�l�inen, raaka kalastaja, kaikki meill�
uskovat tuon ainoan jumalan olemista ja l�sn�-oloa. Semmoista kansaa ei
ole miss��n muualla ja, jollei se todella olisi olemassa, kaikki
sanoisivat sit� mahdottomaksi, jotka eiv�t tunne muita kuin tavallisia
sukukuntia."

"H�n loi meid�n, valitsi meid�n, eroitti meid�n muista, kasvatti meit�,
ett� me tulisimme h�nen kansaksensa. H�nen kansanansa me olemme
el�neet. Koko h�nen menetyksens� meid�n suhteen on tarkoittanut t�t�.
Kun olimme h�nen unhottamaisillamme, saatti h�n meid�n takaisin. Kun
todesti ep�jumalia palvelimme, h�n rankaisi meit�. Polvesta polveen
olemme sill� tavalla el�neet, ja sill� v�lin kuin koko maailma eli
pimeydess�, on meill� ollut totuuden valo. Meill� on totuus ollut ja me
olemme s�ilytt�neet sen n�ihin p�iviin saakka."

"Mutta historiassamme l�ytyy jotakin muuta kuin t�m�. Me olemme n�in

kauan totuutta tallettaneet, mutta meille on ilmoitettu, ett� meid�n on
paljon suurempia toimittaminen. Vuosisadasta toiseen on se lupaus
meille annettu ja mit� juhlallisimmissa tiloissa uudistettu, ett�,
nousevina aikoina jolloinkulloin yksi tulisi, joka tapaisi meid�n
kaikki valmistettuna ja levitt�isi koko maailmaan Abrahamin jumalan
palvelluksen. Silloin saisimme palkinnon k�rsimyksist�mme, me valitut,
me kasvatettu kansa seuraisimme Messiastamme t�h�n jaloon voittoon. Me
olisimme kaikissa osalliset. Niinkuin me olemme ottaneet osaa suruun,
niin ottaisimme osaa my�skin iloon. Koska jumalamme on saattanut meid�t
sodan alaiseksi, h�n viimein antaa meille kunniakkaan voiton."

"T�st�p� syyst� on oikein ja kohtuullista, ett� h�n tekee meid�n

maailman hallitsioiksi. Meid�n valtamme Messiaksen hallitessa olisi
paljoa parempi kuin Romalaisten. Se aika on tuleva, jolloin kaikki
n�m�t tapahtuvat. Silloin ei l�ydy mit��n hirmuvaltiaita, ei
ahdistettuja ja ry�st�vi� armeijoita, eik� sorretuita kansakuntia,
jotka kapinoita nostavat. Meid�n jumalamme on silloin muuttava itse
luonnonkin muodon. Korvet vihantuvat. Pedot kesyv�t. Sota on
tuntematon, mutta jumala hallitsee Sionin pyh�lt� kunnaalta."

Cineas ei virkkanut mit��n; kaikki n�m�t olivat h�nest� Juutalaisen

puolettomia houreita. Nuot pyh�t kirjat eiv�t siis sis�lt�neet mit��n
muuta. N�in h�n ajatteli ja jonkunlainen pettynyt toivo sai sijaa
h�ness�. H�n arveli, ett�, jos kukaan, tiesi Isaak n�m�t asiat, eik�
Isaakin selitys miellytt�nyt h�nt�.

"Kaikki pyh�t kirjamme ovat n�it� t�ynn�", sanoi Isaak. "N�m�t

ennustukset ovat joutuneet kansamme iloksi ja tueksi ja t�t� varten
odotamme ja k�rsimme. T�m� on, mit� ne kertovat. Kuule."

Ja Isaak alkoi:

"'Iloitkaat te taivaat, riemuitse sin� maa, pakahtukaat te

vuoret ihastukseen; sill� Herra on kansaansa lohduttanut, ja on
raadollisiansa armahtanut.

Mutta Sion sanoo: Herra hylk�si minun. Herra unohti minun.

Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei h�n armahda kohtunsa

poikaa? ja vaikka h�n unohtaisi, en min� kuitenkaan sinua unohda.

Katso, k�siini olen min� sinun py�lt�nyt; sinun muuris ovat

alati silm�ini edess�.'"

Isaak pys�htyi hetkeksi ja huokasi. Sitten toisti h�n nuot muutamat

viimeiset v�rsyt, samalla kuin h�nen silm�ns� s�ihkyiv�t liikutuksesta.
Sen per�st� jatkoi h�n:

"'Sinun rakentajas rient�v�t; mutta sinun kukistajais ja h�vitt�j�is

pit�� pakeneman sinusta pois.

Nosta silm�s ymp�ris, ja katso, kaikki n�m�t kootut tulevat sinun

tyk�s. Niin totta kuin min� el�n, sanoo Herra, sin� olet kaikilla
n�ill� niinkuin kaunistuksella itses puettava, ja sin� k��rit ne
ymp�rilles niinkuin morsian.

Sinun autio, h�vitetty ja turmeltu maas on silloin ahdas oleva

asuakses, koska raatelias sinusta kauvas pakenevat.
 Viel� sinun hedelm�tt�myydes lapset korvihis puhuvat: ahdas on
minulla sia, istu puolees, ett� min�kin asuisin sinun tyk�n�s.

Mutta sin� olet sanova syd�mess�s: kuka n�m�t minulle synnytti?

sill� min� olin hedelm�t�n, yksin�inen, ajettu pois ja sy�sty ulos.
Kuka n�m�t on minulle kasvattanut? Katso min� olin yksin�ni j��nyt,
kussa n�m�t silloin olit?

N�in sanoo Herra, Herra: katso, min� nostan k�teni pakanain puoleen,
ja korotan lippuni kansain puoleen, niin he tuovat edes helmassansa
sinun poikias, ja sinun tytt�ri�s hartioilla kannetaan.

Ja kuningasten pit�� oleman sinun holhojas, ja heid�n

kuningattariensa sinun imett�j�s, heid�n pit�� lankeeman kasvoillensa
maahan sinun edess�s, ja nuoleskeleman jalkais tomua. Silloin sin�
tied�t, ett� min� olen Herra, ja ettei kenk��n tule h�vi�h�n, joka
minuun toivoo.

Otetaanko saalis v�kev�lt� pois? taitaako joku p��st�� vanhurskaan

vangit?

Sill� n�in sanoo Herra: nyt vangit v�kev�lt� otetaan pois, ja

tuiman saalis irralle p��see; ja min� tahdon riidell� riitaveljeis
kanssa ja pelastaa lapses.

Ja min� annan h�vitt�j�is sy�d� omaa lihaansa, ja heid�n pit��

juopuman omasta verest�ns�, niinkuin viinan mehusta; ja kaikki
liha on tiet�v�, ett� min� olen Herra, sinun auttajas, ja sinun
lunastajas, Jakobin v�kev�.'"

N�it� v�rssyj� lausuessansa Isaak n�ytti taas, niinkuin kerta ennen,

unhottavan kumppaninsa. H�n oli ik��nkuin yksin haasteleva. Lohdutus,
voitonriemu olivat kaikki h�nen omansa. N�iss� sanoissa l�ytyi jotakin,
jok'ei ollut Cineaasen vaikuttamatta. Se hell� yhteys, jonka ne
kuvailivat olevan valitun kansan ja heid�n jumalansa v�lill�, n�ytti
tukevan Isaakin ylev�� uskoa h�nen kansansa aiottuun p��m��r��n. T�m�
p��m��r� n�ytti olevan selvill� sanoilla lausuttu, vaikkei koko aate
Athenalaista miellytt�nyt. Paljas aineellinen menestys, valloitus,
voitonriemu, vaikka kohta suuret seurauksiltansa, eiv�t h�nen
mielest�ns� olleet jumalan korkein toimi. N�in alentuisi tuo ylev�
ajatus ��rett�m�st� j�rjest�. N�in teht�isiin Jerusalemista vaan toinen
Roma. Ja kuinka h�nen, Athenalaisen, mielest� t�mm�isess� hankkeessa
olisi mit��n jumalallista?

"Katso tuossa", lausui Isaak, "tulevaisuuden kuvaus. Kaikki on selv��n

kerrottu meille; siihen me luotamme. Messias on tuleva ja meit� n�ihin
kaikkiin johdattava."

"Se on tavallansa sangen suurenmoista", sanoi Cineas; "mutta min�

en voi viel� t�mm�isess� tarkoituksessa n�hd� mit��n, joka olisi
jumalalle sopivaa. Jos t�m� olisi kuvaannollisesti puhuttu; jos teid�n
Messiaksenne olisi opettaja; jos h�nen voittonsa olisivat totuuden; jos
h�n opettaisi mik� t�ydellinen hyvyys ja t�ydellinen kauneus on,
silloin se jumalalle sopisi."

"Opettajako!" lausui Isaak sanoin selitt�m�tt�m�ll� ��nell�; "uusiko

opettaja! Mit� semmoinen toimittaisi? Lukemattomia opettajia on tullut.
Profeetat ja papit ovat puhuneet jumalan k�skyj�. Mit� he ovat aikaan
saaneet? Ei mit��n. Tuskin meid�nk��n kesken, valitussa kansassa,
heid�n sanojansa kuunneltiin. Ei, me tarvitsemme jotain ylh�isemp��, me
tarvitsemme voimakasta hallitsiaa, joka suurilla, jumalan kaltaisilla
ihmet�ill� meit� voittoon johdattaa. H�n johdattaa meit� meren poikki,
joka avautuu meille tiet� antaaksensa ja kaikki luonnon voimat
taistelevat meid�n puolellamme vihollisiamme vastaan."

Cineas katseli h�nt� pettyneen muotoisena.

"T�ss�k� siis kaikki on? T�h�nk� teid�n jumalallinen ilmestyksenne

p��ttyy? T�h�n verraten on Plato todestansa jumalallinen. Sokrates on
jumala t�mm�isen Messiaksen rinnalla. Sill� teid�n turvattu johtajanne
ei muuta kuin t�ytt�� maailman hirmuisilla sodilla ja koko ihmiskunta
runnottaisiin."

"Mutta ajattele, mik� suurenmoinen p��t�s n�ist� kaikista tulee."

"Mik� suurenmoinen p��t�s! Sek�, ett� Jerusalem olisi Roman sijasta

p��kaupunkimme. T�m�n taistelemisen ja marssimisen ja voittamisen aate
tyydytt�� ainoastaan rahvaanomaista mielt�. Mik� jumalallinen olento
n�it� kaikkia tarvitsee? Sin� teet h�nen semmoiseksi, joka uhraisi
kaikki maailman kansakunnat er�st� n�ytelm�� varten. Sopikoon n�m�t
Olympon haltialle, filosofian jumalalle ne eiv�t sovi."

"H�nen voittonsa", sanoi Isaak Cineaan ilmeisest� tyytym�tt�myydest� ja

halveksivasta jyrkkyydest� vaaria pit�m�tt� -- "h�nen voittonsa
kuljettaa h�nen kansaansa. Se t�ytt�� maailman h�nen kunniallansa.
Loppu kaikista on kaikkien onni. Maailma n�kee uuden _kultaisen
aikakauden_ ja h�n hallitsee -- kaikkia."

"Ja keskell� t�t� h�nen suuruuttansa olisi h�n paljoa alhaisempi kuin
meid�n 'suuri opettajamme', kun t�m�, kuolemaan tuomittuna, astui esiin
ja lausui vihamiehilleen, kuinka h�n heille kaikille anteeksi antoi."

"Sinun Messiaksesi Jerusalemin valta-istuimella, kukistuu

maailman voittajana, Juutalaisten armeijam ymp�r�itsem�n� olisi
v�h�n-arvoisempi kuin Sokrates vankihuoneessansa, kun t�m� riemun
hymyll� tarttui pikariin ja joi myrkyn. Min� en pane mit��n arvoa sinun
valloittajaasi. Sano minulle, ett� teid�n voiton ennustuksenne ovat
kuvaannolliset. Sano minulle, ett� h�nen voittonsa koskee sieluun,
silloin min� t�ht��n tuota jumalallista teid�n pyhiss� kirjoissanne."

"Ei", sanoi Isaak totisesti ja kiivaalla varmuudella. "Mahdotonta. Ne

ovat sanoja my�ten ymm�rrett�v�t, taikka ei mik��n ole totta. Pyhk�ise
pois t�m� sananmukainen totuus ja kaikki vuosisatojen toivo kuolee.
Silloin ovat Juutalaiset pilkaksi joutuneet. Tuo arvelu, ett� Messias
olisi kuvaannollinen ihmisten mielten valloittaja, on h�v�istys meit�
vastaan alennus-tilassamme. Ei, ei!" h�n lausui ik��nkuin vimmassa,
"min� olen ollut taipuvainen t�h�n ajatukseen, mutta se on ohitse. Min�
pysyn jumalan sanassa, h�nen lupauksessaan. Ei h�n, joka vallitsi
meid�n ja saattoi meid�n niin pitk�ll�isiin k�rsimyksiin, aio koskaan
pilkata meit� semmoisella valekuvalla. Ei h�n, joka k�ski meid�n
toivoa, aio koskaan pett�� meit� n�in ja sortaa meid�n syd�nt�mme -- ei
koskaan! -- ei koskaan!"

"T�m�", h�n jatkoi v�h�n ajan p��st� ja semmoisella ��nen

katkeruudella, jota ei Cineas ikin� ennen ollut havainnut, "t�m� se on,
jonka vuoksi min� vihaan kristityit�. N�m�t ovat ainoat, jotka tuovat
meid�n eteemme t�m�n pilkan, t�m�n luulokuvan ihan paljaanansa. Kuule
minua".

"Er�s mies ilmestyi, joka sanoi opettavansa muutamia uusia oppeja. H�n
sai seuralaisia, Aina seuralaisia saa, yht� kaikki mit� opettaa. N�m�t
h�nen oppilaansa sanoivat, ett� h�n oli Messias. H�n sanoi itse samaa.
H�n v�itti, ett� h�n oli siinnyt meid�n kuninkaallisesta huonekunnasta
ja oli Juutalaisten kuningas. T�m�n vuoksi h�n tutkittiin, tuomittiin
ja mestattiin."

Isaak kiristi hampaitansa t�t� lausuessaan. H�nen vihansa teki, ett�

h�nen sanojansa tuskin eroitti.

"Mit� -- mit�, arvaappas, t�st� seurasi? Hajosivatko h�nen

seuralaisensa? Ei. He rohkenivat panna toimeen uuden petoksen. He
rohkenivat sanoa, ett� h�n oli noussut kuolleista; ja tuhat kertaa
suuremmalla innolla kuin ennen he julistivat, ett� tuo pahanteki� oli
Messias."

"Kaikista n�ist� oli se todenn�k�isyys, joka ilmestyi heid�n

todistuksissansa, meille Juutalaisille katkerin. He sovittivat kaikki
meid�n ennustuksemme t�h�n mieheen. He veiv�t meilt� kaikki -- kaikki
-- kaikki. N�m�t ne ovat, jotka sanovat, ett� kaikki noissa
ennustuksissa on hengellist� ja ett� t�m� Messias on tullut opettajana
ihmisten mieli� valloittamaan."

"Viel� pahempi. He veiv�t kaikki meid�n toivomme, kaikki meid�n

halumme, kaikki omalta jumalalta meille, h�nen valituilleen annetut
lupaukset -- he jakelevat kaikkia n�it� muille vieraille kansakunnille.
He julistavat ristiin naulitun Messiaksensa opit kaikille kansakunnille
ja opettavat, ettei Juutalaisilla ole suurempia etu-oikeuksia ja
toiveita kuin muilla ihmisill�. Pahin kaikista heid�n opettajistaan on
Paavali, joka nyt on Romassa -- joka riemuitsee t�st� opista --
uskostansa luopunut Juutalainen, heittolainen, is�nmaansa kavaltaja,
jumalansa pett�j�."

"Voi meid�n kansakuntamme tuskia, pitk�n pitki� tuskia, jos kaikki

t�h�n loppuu; jos h�n, joka vuodatti meid�n lopullisen voittomme
toivon, sen n�in meilt� riist��! Mutta ei. Min� en koskaan, en koskaan
anna t�m�n kiusaajan vied� itselt�ni omaa uskoani h�neen! Vaikka h�n
lopettaisi minun ja minun kansakuntani, h�neen kuitenkin turvaan! H�n
t�ytt�� lupauksensa. H�n siunaa kansaansa. Min� ylist�n ja siunaan
h�nen pyh�� nime�ns�, niin kauan kuin min� el�n."

"Ei -- ei! H�n tekee, mit� h�n on sanonut. Sill� meid�n profeettamme
ovat selv��n ilmoittaneet ajan ja t�m� aika on nyt k�siss�. Monta
vuotta takaperin me odotimme h�nt�, mutta nyt h�n pian tulee. Kaikki,
mit� t�h�n aikaan tapahtuu, todistaa sit�. Kaikki Juutalaiset nyt
toivovat ja vartovat. He odottavat h�nen tuloansa. Mutta ei! syd�nt�
s�rkee, kun t�ytyy odottamistaan odottaa ja yh� viel� kysy�: 'eik� h�n
koskaan tule?'"

Isaak keskeytti puhettansa ja, pannen k�tens� ristiin, nosti h�n ne

taivasta kohden ja lausui ��neen loistavin silmin:

"'Joska sin� taivaat halkaisisit, ja astuisit alas, ett� vuoret

vuotaisit sinun edess�s, niinkuin valkia sytytt�� risu-l�j�n,
niinkuin valkia veden kiehahuttaa.
 Ett� sinun nimes tulis tiett�v�ksi vihollisilles, ja ett� pakanat
edess�s vapisisit.

Niitten ihmetten t�hden, jotka sin� teet, joita ei kenk��n toivonut;

koska sin� menit alas ja vuoret edess�s sulasit.

Ei maailman alusta kuultu, eik� korviin tullut ole, eik� yksik��n

silm� n�hnyt ole, paitsi sinua, Jumala, mit� niille tapahtuu,
jotka sinua odottavat.'"

H�n herkesi silm�nr�p�ykseksi ja jatkoi sitten:

"'Sill� sin� peitit kasvos meilt�, ja annat meid�n n��nty�

suurissa synneiss�mme.

Mutta nyt Herra, sin� olet meid�n Is�mme; me olemme savi, sin�
olet meid�n valajamme, ja me olemme kaikki sinun k�sialas.

�l� Herra niin kovin vihastu, �l�k� ajattele synti�mme; katso

sit�, ett� me olemme kaikki sinun kansas.

Sinun pyhyytes kaupungit ovat h�vitetyt, Sion on autioksi tehty

ja Jerusalem on kylmill�.'"

Isaak peitti kasvonsa k�sill��n ja oli kauan aikaa ��neti. Cineas

ihmetteli niit� sanoja, joita t�m� oli lausunut. N�itten ilmaisemaan
n�yryyteen, totiseen syntien tunnustukseen, murheesen kansakunnan
k�rsimysten vuoksi, yhtyi viel� luottamus jumalaan, semmoinen
luottamus, joka n�ytti surussakin sis�lt�v�n j�rk�ht�m�t�nt� uskoa. H�n
havaitsi viel�, ett� Isaakin sanat tarkoittivat suurta valloittajaa,
jotakuta kuningasta, joka saattaisi maailman Jerusalemin alaiseksi.
H�nt� kummastutti, kuinka t�mm�inen aate viel� kyti kansassa, joka n�ki
edess�ns� Roman vastustamattoman vallan.

Lopulta Isaak hetken kuluttua katsahti yl�s. H�n oli rauhoittunut.

Vienosuruinen hymyily n�kyi h�nen kasvoissansa.

"Min� en tied�, jalo Cineas", h�n lausui, "kuinka puolustaa itse�ni

t�m�n liiallisen kiivauden vuoksi. Se aine, joka asetettiin eteeni,
tulistuttaa minua aina vasten tahtoani. Min� menen suunniltani. Suo
minulle anteeksi, min� olin t�n��n tuoda sinulle tutkimusteni hedelm�t.
Hegion tulee tehd� tili� kymmenest� miljonasta sestertist�. Sen mukaan
kuin min� h�nen asiansa tied�n, h�n hyvin voi palkita n�m�t. Katso",
lausui Isaak ja toi esiin muutamia taulusia, jotka h�n laski Cineaan
eteen, "t�ss� on loppup��t�s."

Nyt rupesi Isaak selitt�m��n luvunlaskujaan ja n�ytti Cineaalle koko

Hegion menetystavan, siit� asti kuin perhe oli tullut Britanniasta.
Vailinki havaittiin semmoiseksi, kuin h�n oli ilmoittanut.

Cineas otti tauluset ja sanoi:

"Se on jollakin tavalla korvattava; Labeon t�ytyy saada n�hd�, ett�

kaikki on maksettu", ja sitten h�n sanoi j��hyv�isens�.
XI.

Kartanonhoitaja rangaistu.

Hegio oli jo aikaa huomannut, kuinka suuresti h�n oli erhettynyt, kun
oli ynsistellyt Cineasta vastaan. Heid�n muistettavan yhtymyksens�
j�lkeen oli h�n ruvennut tiedustuksiin ja n�hnyt, ett� Cineas
tosiaankin oli semmoinen, joksi h�n oli sanonut itsens�, jopa viel�
mahtavampikin. H�nen rikkautensa, h�nen suuret tietonsa, h�nen jalo
sukuper�ns� ja h�nen maineensa tekiv�t h�nen mit� etevimm�ksi Romassa
k�vi�ksi. Jos Hegio olisi ollut jotakin muuta kuin oppimaton vapautettu
orja, olisi h�n n�in kuuluisan miehen tuntenut. Ei my�sk��n h�nen
suojeliansa, Tigellinus, voinut kuin sanoa h�nt� kouhoksi ja vakuuttaa
h�nelle, ett� h�n puolestansa mieluisammin tahtoisi Cineasta yst�v�ksi
kuin vihamieheksi.

Labeon takaisin-tulo enensi Hegion h�mmennyst�. Sill� Labeo palasi

voitonriemun ja kunnian-osoitusten tuoksinassa, suuren voiton
julistajana, laakerikirjetten tuojana. Nero kerrottiin ottaneen h�nt�
vastaan mit� kohteliaimmalla tavalla. Viran koroitus oli h�nen
tarjonansa, suosio ja edistyminen hovissa. Semmoisen miehen suhteen
Hegio ei ollut mit��n.

Kauppatuumiinsa oli h�n menett�nyt paljon rahaa ja menetti viel�kin.

Mutta se summa, jonka h�n oli ottanut Labeon rahavaroista, oli suuri ja
kenties huomattaisiin tarkalla luvunlaskujen tutkimisella. Jos niiksi
tulisi ja kaikki saataisiin ilmi, oli h�nen rahat takaisin maksaminen.
H�nen oli mahdoton paeta. Roman keisarikunnassa ei ollut karkureilla
mit��n turvapaikkaa. Hallituksen k�si ulottui kaikkialle; ja
semmoinen mies kuin Cineas voi saada kiinni Hegion Roman valtakunnan
��rimm�isist� osista. Jollei h�n voisi rikostansa sovittaa, oli kovin
rangaistus h�nen edess�ns�. Tigellinus ei ruvennut semmoisessa
tapauksessa v�litt�j�ksi. Jos semmoinen mies kuin Hegio onnettomuuteen
joutui, ei todellakaan Tigellinus h�nest� mit��n piittaisi. Hegio ei
voinut kuin j�tt�� menetystapansa asianhaarain ohjattavaksi ja, jos
h�nen rahan-anastuksensa tulisi ilmi, palkita sen, sik�li kuin ne sen
vaativat.

Viimein tuli p��t�s.

Er��n� aamuna kutsui Labeo h�nt� luoksensa ja h�n totteli k�sky�. Kumma
kyll�, Hegio, vaikka h�n muutoin oli h�vyt�n, kammosi ja kunnioitti
Labeota ja pelk�si h�nt� enemm�n kuin ket��n muuta ihmist� maailmassa.
Tuon vaikutti kenties h�nen is�nt�ns� ruumiillinen etevyys, t�m�n
kasvanto ja voima, t�m�n rautainen vartalo ja tukeva koko, taikka
vaikutti t�m�n j�ykk� romalainen luonto, t�m�n levoton j�ntevyys ja
masentumaton tahto. Juuri n�m�t ominaisuudet tekiv�t Labeon muista
erinomaiseksi ja juuri n�it� Syrialainen pelk�si. Taikka oli tuohon
kenties syyn� joku salainen aavistus, ett� t�m� mies kerta m��r�isi
h�nen kohtalonsa -- joku selitt�m�t�n tulevaisuuden ennakkotunne, joku
tiet�j�n kyky vasta tapahtuvien suhteen. Oli miten oli, Hegio
kunnioitti Labeota; eik� h�n koskaan, is�nt��ns� kohdatessaan, katsonut
t�t� suoraan kasvoihin; vaan loi tavallisesti semmoisissa tiloissa
silm�ns� maahan, voimakkaamman luonnon valtaa tunnustaen.

Saapuville tullessaan Hegio havaitsi Labeon totiseksi ja

ankarann�k�iseksi. Kaikki oli tullut ilmiin, sill� Cineas oli kertonut
Labeolle kaikki. Hegio huomasi pian, ettei ollut mit��n toivoa.
Jollakin tavalla, jota h�n ei tuntenut, oli Labeo saanut tiet�� koko
vajauksen.

Hegio p��tti kohta mukaantua oloja my�ten. H�n ei tiet�nyt, kuinka

muutoin k�ytt�� itse�ns�. Labeon korkea asema teki kaikenlaisen riidan
heid�n v�lill��n mahdottomaksi; ja Hegio oli p��tt�nyt pahimmassa
tapauksessa uhrata kaikki, sill� h�n tiesi hyvin, ettei mik��n muu
keino auttaisi.

Kun siis Labeo n�ytti h�nelle tilin omaisuudestaan ja kysyi h�nelt�

erityisten rahasummain k�ytt�mist�, Hegio vastasi, ett� h�n oli
kuluttanut sis��ntulot kartanon hyv�ksi. Koko se raham��r�, jonka Labeo
luuli puuttuvan, oli tallella. H�nen kauppatuumansa eiv�t olleet juuri
hyvin onnistuneet, mutta ei h�n mihink��n tappioonkaan ollut
joutunut. Kaikki oli s�ilyss� ja min� hetken� hyv�ns� saatavissa.
Kuivankiskoisesti ilmoitti Labeo h�nelle, etteiv�t semmoiset
kauppatuumat olleet h�nelle mieliksi ja ettei h�nen kartanonhoitajansa
saanut panna h�nen rahojansa t�mm�isell� tavalla alttiiksi. H�nen oli
velvollisuus ker�t� kaikki sis��ntulot ja pit�� huolta niist�, mutta
h�nen ei ollut oikeus ruveta kauppatuumiin eik� saattaa h�nen rahojansa
vaaran-alaisiksi hurjilla kauppavehkeill� Afrikan puolella. Kaikkiin,
mit� Labeo lausui, vastasi Hegio suorasti, ett� kaikki oli tallella;
ettei h�n ollut ryhtynyt mihink��n hurjiin kauppavehkeisin; ett� h�n
ainoastaan is�nt�ns� eduksi oli kauppaa harjoittanut ja voisi vastata
jokaisesta obolista. Asia p��ttyikin niin, ett� Hegio maksoi kaikki
kaivatut rahat ja �yrit�nn� l�hti is�nt�ns� talosta.

�yrit�nn�, mutta koston tuumia t�ynn�. Sill� Labeo pani h�nen pois;
laski h�nen h�pe�ll� menem��n; uhkasi tehd� lopun h�nest�; kielsi h�nt�
koskaan eteens� tulemasta; ja kaikki Hegion katkera viha virisi ja h�n
j�tti kartanon, havaiten itsens� k�yhtyneeksi mieheksi ja vannoen
syd�mess��n, ett� h�n kaikki n�m�t jollakin tapaa kostaisi, jos
Vaiheettaret joskus h�nelle siihen voimaa antaisivat.

N�in tuli Hegiosta ero.

Samana p�iv�n� kuin t�m� tapahtui, k�vi Carbo Labeolla vieraissa. H�n
kuuli asian.

"Vai niin, teid�n konnanne on mennyt. Hyv�, antakaat h�nen menn� ja

liitt�k��t h�n ja Tigellinus onnensa yhteen. Tigellinus on oleva
parempi is�nt� kuin teid�n jalo Labeonne. Voi n�it� Syrialaisia! n�it�
Syrialaisia! kaupunki on niit� t�ynn�! Koko Syria on tullut Romaan ja
tuonut t�nne kielens�, menonsa ja tapansa, lyyransa ja tanssiattarensa.
T�m� on Roman kirous. Enk� min� tehnyt oikein niit� paetessani? Pit��k�
minun olla Romassa, kun Hegion vertaisille annetaan parempi sia
p�yd�ss� kuin minulle ja mahtavain suosio on heid�n tarjonansa? H�nen
kaltaisensa voivat edisty� siell�. Liehakoitsemalla ja imartelemalla he
sukeltavat suurten perhetten luottamukseen, hoitavat n�itten asioita ja
katselevat halveksien rehellisi�, vanhan-aikaisia Romalaisia."

"Taisi h�nelt� menn� kaikki, mit� h�nell� oli, t�m�n loven

t�ytt�miseen", sanoi Cineas. "Ei suinkaan h�nelle mit��n j��nyt."

"Oho, h�nell� on ylt�kyllin -- ylt�kyllin. Eih�n tuo herja liene suotta

kauppavehkeinens� veijaillut. Ja olkoonkin k�yh�, kyll� h�n taas pian
rikkaaksi p��see. H�n lierittelee itsellens� jonkun muun luottamuksen.
N�m�t ne ovat, jotka t�t� nyky� luikahtavat mahtavuuteen ja arvoon.
Romasta ei ole rehellisten miesten olopaikaksi eik� k�yhien, jos he
ovat rehellisi�. Kaikkien k�yhien Romalaisten t�ytyy muuttaa pois.
Siit� on er�, ettei Roma ole koko maailma. L�ytyy paljon paikkoja,
jossa vanhan-aikainen yksinkertaisuus viel� menestyy. Meill� on
Praeneste ja Gabii ja Tibur, joissa ei kenenk��n tarvitse pel�t�, ett�
heid�n rakennuksensa luhistuvat kokoon taikka palavat. Mutta Romassa
asuu ihminen hengen kaupalla. No, suureksi osaksi p�nk�t kaupunkia
pystyss� pit�v�t. Tarkastaja-koira m��r��, ett� joku vaarallinen
halkeama rakennuksen sein�ss� huolellisesti kalkitaan ja menee
tiehens�. Seuraavana p�iv�n� tuo vanha rakennus-raiska raukee ja
rutaisee perheen hengett�m�ksi. Muista y�llisi� tulipaloja. Minun
luullakseni Roma joku p�iv� kokonaan menee tuhaksi. Minua kummastuttaa,
ett� se on niin kauan s�ilynyt. Mutta nyt on jouduttu siihen, ett�
min�, kun v�listi katselen kaupunkia kohden, n�en kymmenkunnan taloja
melkein joka y� yht� monella eri taholla palavan. T�m� ei kelpaa
k�yh�lle, sill� h�nelt� menee kaikki. Mutta rikkaalta t�m� k�y varsin
hyvin laatuun. Jos rikas polttaa talonsa, jopa seuraavana p�iv�n�
kaikki h�nen yst�v�ns� l�hett�v�t h�nelle kalliita lahjoja: --
kuvapatsaita, koru-astioita, maalauksia, kulta- ja hopeakaunistuksia,
kirjoja, viel�p� rahojakin. Nuot rikkaat saavat paremmat kalut kuin ne,
jotka heilt� h�visiv�t; mutta jokainen ymm�rt�� heid�n konnankoukkunsa.
Kun Roma on palanut, rikkaat rakentavat sen uudestaan. Min� toivon
vaan, ett� he kaikki yhdess� palavat."

"Romassa ei ole mit��n j�rjestyst�. H�myss� ihmisparka l�htee hengen

vaaralla liikkeelle. Silloin ikkunat avataan kahdalleen, h�nen
kulkiessaan, ja raskaita saviastiain kappaleita viskataan niist�
kadulle. Min� tunnen aina itseni kiitolliseksi, kun n�en, ett�
ainoastaan astiain kappaleita nakataan ulos. Mutta t�m� ei ole mit��n.
Ollaan hengen vaarassa paljoa pahemmistakin syist�. Y�tist� aikaa on
kaupunki rosvojoukkojen vallassa, jotka p�ihtynein� ja viinanhaluisina
k�h�j�v�t pitkin katuja. Jos he tapaavat rikkaan miehen, jolla on pitk�
jono saattajia, tiet�v�t he hyvin pysy� kaukana h�nest�; mutta jos he
kohtaavat yksin�isen ihmisrukan, silloin he karkaavat h�neen, ja kaikki
mit� h�n saattaa pyyt�� taikka rukoilla, on se, ett� h�nen sallitaan
l�hte� kotiin, hammas taikka kaksi j�lell� suussa. T�m� asianlaita on
nyt huonompi kuin koskaan ennen. Nuoret miehet tekev�t sit� alituiseksi
ty�ksens�. Tuommoinen ei saa olluksi, jollei h�n ole ket��n maahan
kapistanut; uni ei tule mielipahalta �isiin h�nen silmiins�.
Ylh�isimm�t ovat pahimmat; enk� min� pelk�� sanomasta, ett� Caesari on
kaikista pahin."

"Caesari!" lausui Cineas. "Aiotko sin� sanoa, ett� Caesari kuljeksii

pitkin katuja ja h�tyytt�� ihmisi�?"

"H�mm�stytt�neek� mik��n, mit� Caesari tekee?" vastasi Carbo tuiman

katkeralla ��nell�. "Onko mik��n rikos, mik��n ilkity� liian suuri?
Mutta ei ole viisasta semmoisesta aineesta puhua. Romalla on kumminkin
hyvin sille sopiva hallitsia. Mutta eih�n t�t� ij�ti kest�ne. Juliolla
oli Brutonsa, Cajolla Caereansa; Nero saa surmansa jonkun k�dest�,
jonka jumalat l�hett�v�t."

Carbo rohkeni vaaralliselle alalle; mutta h�n uljasteli pelottomasta

puheestaan. H�n herjasi Caesarin luonnetta mit� kiivaimmalla tavalla,
jutteli kaikki kertomukset h�nen sanomattomista rikoksistaan ja julisti
h�nelle kostoa. Cineaan mieli keventyi v�h�n, kun h�n n�ki Carbon
l�htev�n; sill� h�n pelk�si, ett� joku palvelioista salaa kuuntelisi
t�t� rajumielist� vanhaa Romalaista.

XII.

Amfiteateri.

Markus ei ollut koskaan k�ynyt amfiteaterissa ja h�nen is�ns� p��tti

hankkia h�nelle huvituksen, jonka h�n luuli poikaa suuresti
miellytt�v�n. Sent�hden Labeo er��n� p�iv�n� vei h�nen sinne. Se oli
ennen tuon mainion Colosseumin aikaa; mutta t�m�kin rakennus oli
suunnattoman suuri, vaikkei sill� ollut j�lkel�isens� kokoa.

Kun he astuivat sis��n ja istuutuivat, heille ilmaantui kummallinen

n�ky. Kaikkialla heid�n ymp�rill�ns� oli lukemattomia istuimia,
t�ynn�ns� kymmeni� tuhansia ihmisi�, kaikens��tyisi� ja kaiken-ik�isi�.
Alemmilla istuimilla siaitsivat ylh�isemm�t kansaluokat samalla kun
alhaiso oli tuonnemmaksi asettunut. Rakennuksen toisessa p��ss� n�htiin
keisari koroitetulla paikalla.

Useita miekkailuita oli jo pidetty, ja kun he tulivat sis��n, oli juuri

lyhyt loma-aika. Pian alkoivat miekkailut uudestaan. Muutamia
likik�tisi� taisteluita toimitettiin erilaatuisilla aseilla. Ensim�inen
ottelu loppui niin, ett� toinen taistelioista pisti toisen syd�men
puhki. Markus n�ki veren purskahtavan esiin; n�ki miehen kaatuvan
kuoliaaksi; kuuli mieltymyshuudot kaikkialta ymp�rilt�ns�.

H�n painoi kasvonsa is�ns� k�sivartta vastaan ja h�nt� hirvitti.

"Is�, min� tahdon menn� kotiin."

H�n lausui n�m�t sanat tuskin kuultavalla ��nell�, kun h�nen is�ns�
kallistui h�nen puoleensa kysy�ksens� mik� h�nt� vaivasi.

"Mink�t�hden" Oletko sin� kipe�, poikaseni?"

"Olen; min� en saa katsotuksi, kuinka ihmisi� tapetaan."

"Vai niin! siin�k� kaikki?" lausui Lateo levollisesti. "Se ei tee

mit��n. T�h�n sin� pian totut. Muista, ett� sin� sanoit, ett� sinusta
tulee urhoollinen soturi. Sinun tarvitsee nyt jo ruveta katsomaan,
kuinka ihmiset taistelevat ja surmaavat toisiansa. Sin� olet
Romalainen."

Markoa kauhistutti ja h�n siirtyi likemm�ksi is��ns�.

"No, rakas poikani, katso yl�s. He miekkailevat."

Markus kokosi kaikki lapsellisen rohkeutensa ja pakoitti itsens�

katsomaan kiistakent�lle. Mutta h�nt� ilvotti n�hd� taistelevia miehi�,
jotka veristynein� ja p�lyttynein� tappelun tuimuudessa huokasivat ja
vaikeroivat. Taas h�nt� pudistutti ja h�n k�tki kasvonsa is�ns� rintaa
vastaan.
"Min� en julkene! Oi, min� en julkene", h�n nyyhkytti.

"�l� nyt, oma poikaseni, min� tied�n ettet sin� ole mik��n pelkuri",
sanoi Labeo ison ajan per�st�. "No, ole romalainen poika! Katso, kaikki
miehet ovat menneet pois ja he ovat nyt l�hteneet tuomaan esiin petoja.
Koetappas katsoa t�t�."

Taas nosti Markus kasvonsa ja n�ytti v�kisin irroittavan ne heid�n

suojapaikastansa sek� voimansa takaa pakoittavan silm�ns� n�kym��
kohden.

H�n n�ki arenan edess�ns�, siin� yhden miehen. T�m� mies seisoi
keskikohdalla, kasvot heit� p�in k��ntyneen�, ainoastaan lyhyt miekka
aseena. H�n oli soleva, harteakas ja runteva. H�nen rehtava ruumiinsa
toi esiin h�nen uhkeaksi muodostuneet j�nt�reens�. H�nell� oli vaaleat,
pitk�t hiukset, jotka tihein� suortuvina vy�ryiv�t h�nen p��st�ns�.
H�nen kasvoissaan ilmestyi vakavuutta ja rohkeutta ja kun h�n katseli
yleis�� ymp�rill�ns�, osotti koko h�nen k�yt�ksens� tyynt� ja uljasta
huolettomuutta.

"Min� tied�n kertoa sinulle kaikki h�nest�", sanoi Labeo, aikoen

luovuttaa poikansa tunteet tuosta kauhusta, joka oli niin per�ti
valloittanut h�nen. "Min� tied�n kertoa kaikki h�nest�. H�n on
Britannialainen. Meid�n soturimme ottivat h�nen kiinni ja l�hettiv�t
h�nen t�nne muitten vankien joukossa. H�n on ollut jonkun ajan opissa
ja koko Roma on kiihostunut h�nen t�htens�. H�nest� n�ytt�� tulevan
oiva gladiatori."

T�ss� kova kiljuna keskeytti Labeon. Se tuli _vivarium'ista_, jossa

pedot pidettiin suljettuina. Labeo luuli, ett� Markus s�ik�htyisi
t�st�; mutta h�nen ihmeeksens� kipelsi poika v�lkkyvin silmin h�nen
jalkojensa luo ja vartoi innostuneena saadakseen n�hd�, mist� se tuli.

Kiljuna toisensa per�st� kuului.

"Etk� sin� pelk��?" kysyi Labeo.

Markus ei kuullut h�nt�. Labeo ei ymm�rt�nyt poikansa hienoa

arkaluontoisuutta. Ihmisveren n�ky -- ihmisten kuoleminen -- ne h�nt�
olivat kammottaneet.

Ennen pitk�� joku rautaristikko paiskattiin auki ja tiikeri hyp�hti

esiin. H�n ei ollut moneen p�iv��n saanut mit��n ruokaa ja h�nen
julmuutensa oli hirve�. H�n seisahtui tuokioksi hiiluvin silmin ja
pieksi kupeitaan h�nn�ll�ns�. Silloin h�n havaitsi Britannialaisen.

H�n r�nk�isi kauheasti.

Britannialainen silm�ili h�nt� levollisesti. Tiikeri sy�ks�hti h�nt�

kohden. Viimein se kyyristyi ja karkasi sitten hirmuisella
huippauksella suoraan h�nt� vastaan.

Mutta Britannialainen oli varoillaan. Taitavasti v�ist�en h�n kerran

lujasti iske� sivahutti petoa. T�m� oli kuoleman isku. Kookas el�in
karjahti kauheasti ja kellistyi v�r�hdellen hiekalle.

Ik��nkuin ukkosen jyrin� kaikkuivat ��rett�m�n katseliajoukon

mieltymyshuudot. Markus yhdistyi muihin, taputtaen k�si�ns�.
"Minun oma kelpo poikani!" sanoi Labeo ylpe�sti. "Tiesinh�n min�, ett�
sin� vihdoin mieltyisit t�h�n."

"Kyll�; mutta en silloin, is�, kuin ihmisi� tapetaan! Se on liian

kauheata."

"Odota ja katso", lausui Labeo.

Tiikerin ruumis vietiin pois ja taas kiinnitti aukenevan rautaristikon

kirskuna kaikkien huomion. T�ll� kertaa se oli leijona. H�n astui esiin
verkalleen ja katseli ymp�rillens� arenalle ik��nkuin h�mm�styneen�.
H�n oli mit� isoimpia laatuansa -- oikea j�ttil�inen kooltaan -- ja
h�nt� oli kauan s��stetty jotakuta etev�� vastustajaa varten. H�ness�
n�ytti olevan kahden semmoisen el�imen vastus kuin edell� k�ynyt
tiikeri. H�nen vieress��n oli Britannialainen niinkuin lapsi.

Leijona oli kauan n�hnyt n�lk��; mutta ei h�n osottanut semmoista

raivoutta kuin tiikeri. H�n juoksi vitkalleen arenan poikki ja kokonaan
ymp�ri sit�, niinkuin olisi h�n etsinyt jotakin p��s�paikkaa. Havaiten
itsens� joka puolelta saarretuksi, h�n palasi j�lleen keskikohdalle ja
painaen suunsa aivan l�helle maata, h�n laski niin kumajavan, niin
kaikkuvan, niin kest�v�n �rjyn�n, ett� koko aimfiteateri siit� j�rkkyi.

Britannialainen ei liikahtanut. Ei mik��n j�nt�re h�nen kasvoissansa

vavahtanut. H�n piti p��ns� pystyss�, vartoen, miekka tanassa. Viimein
k��ntyi leijona kokonaan h�nt� p�in ja peto ja miekkailia seisoivat
silm�st� silm��n toinen toistansa katsellen. Mutta ihmisen tyven
katsanto n�ytti tuskauttavan ja vimmastuttavan el�int�. H�n ammahti
takaisin, karvojansa ja h�nt��ns� p�yristytt�en; ja harjaansa pudistaen
h�n lyykistyi alas hirmuista hp�kk�yst� varten. Summaton kansajoukko
istui kuin lumottuna. T�ss� olikin n�ky, jonka vertaista ei usein
n�hd�. Leijonan tumma haamu t�yt�si eteenp�in; mutta taas heitt�ysi
gladiatori, niinkuin �skenkin, syrj��n ja ly�d� j�m�ytti. Mutta t�ll�
kertaa miekka sattui johonkuhun kylkiluuhun. Se heltesi h�nen
k�dest�ns�. Leijona oli vaan v�h�isen haavoitettu; eik� isku muuta kuin
�rsytti h�nt� hurjimmilleen.

Ei Britannialaiselta kuitenkaan t�n� kamalana hetken� hiukkaakaan h�nen

kylm�kiskoisuudestaan kadonnut. Aivan aseetonna h�n seisoi leijonan
edess�, p��llekarkausta odottaen. Kerta toisensa per�st� leijona
hy�m�si h�nt� vastaan; mutta taitava gladiatori v�isti aina, koettaen
sukevilla liikunnoillaan p��st� siihen paikkaan, jossa h�nen aseensa
oli ja saada sit� haltuunsa. Uskollinen miekka k�dess�ns� h�n nyt
vartoi nyt viimeist� rynt�yst�. Niinkuin ennen leijona tulla tuoksahti;
mutta t�ll� kertaa Britannialainen t�ht�si oikein. Miekka k�vi sen
syd�meen. Kauhea peto kaatui, tuskissansa sinne t�nne v��nneksien.
Kavahtaen uudestaan k�mmenilleen, h�n riensi arenan poikki ja viel�
kerran karjuen h�n kaatui kuoliaaksi sen rautaristikon luo, jonka
kautta h�n oli tullut.

Mutta gldiatoria, vaikka h�n oli voittanut, olivat n�m�t ponnistukset

raukaisseet. H�n laskeusi alas, nojautuen k�sivarttansa vastaan ja
katsoen maahan p�in. H�nen raskaan hengityksens� voivat katseliat
istuimiltaan asti kuulla. Sill� tuossa kauheassa ottelussa oli leijona
tuskin suonut h�nelle hengen vuoroa, ja h�n oli nyt kovasti uupunut.

Mutta Romalaiset eiv�t koskaan tunteneet s��li�. Palveliat tulivat

esille ja niitten joukossa kyp�r�ll� ja miekalla varustettu mies. He
heittiv�t yhden verkon ja kolmik�rjen Britannialaiselle, j�tt�en h�nen
uuden vastustajan haltuun.

T�m� oli tuo aseellinen gladiatori. H�n oli Afrikalainen, yht� vantera
kuin Britannialainen ja ruumiiltansa yht� notkea. Ei ollut mit��n
surkua, ei mit��n armoa, et mit��n kunnollisen k�yt�ksen tuntoa edes
k�sityksen�k��n semmoisessa kansassa, joka n�in julkeni suostua siihen,
ett� taisteloon asetettiin vastakkain mies, joka oli v�synyt kahdesta
mit� ankarimmasta ottelusta, ja mies, joka oli aivan veres.

Voivuksissaan Britannialainen nousi hitaasti ja tarttui verkkoon ja

kolmik�rkeen. H�n ei ollut kolmatta taisteloa odottanut ja h�nen
ryhtins� n�ytti lannistuvan. H�n j�nnitti kuitenkin voimiansa ja
viskasi verkon vastustajaa kohden. Se ei tavannut. Britannialainen
alkoi nyt juosta, Afrikalainen seurasi. T�m� oli mit� tavallisimpia
arenan taisteloita; ja jollei Britannialainen olisi ollut uuvuksissa,
olisi h�n kenties voittanut. Mutta h�n juoksi hitaasti, koettaa
selvitt�� verkkoansa uutta heittoa varten. Raittiina ja vikkel�n� p��si
Afrikalainen joka askeleella v�h�n likemm�ksi. Lopulta Britannialainen
k��ntyi ja nosti verkkonsa sit� nakatakseen. Silm�nr�p�ys aikaa, ja jo
survaisi Afrikalainen miekkansa h�nen kylkeens�. Britannialainen
kaatui.

�kki� kuului iso, huikea huuto. Se oli Markon suusta. H�n heitt�ysi
is�ns� syliin.

"Oi, pelastakaat h�net! pelastakaat h�net!" h�n huudahti. "Viek��t

h�net pois! pelastakaat h�net!"

Labeo koetti viihdytt�� h�nt�, mutta turhaan. Surunsa innoissa poika

hylk�si h�nen hyv�ilyksens� ja huusi vaan niin kuin ennen: "pelastakaat
h�net!" Labeo otti sen vuoksi Markon k�sivarrellensa ja j�tti paikkansa
katsoakseen, saisiko h�n jotain aikaan.

T�ll� v�lin makasi Britannialainen samalla paikalla, johon h�n oli

kaatunut, Afrikalainen kumartuneena h�nen puoleensa. T�m� oli niit�
tapauksia, jossa katseliain tuli ratkaista voitetun kohtalo.
Afrikalainen katsoi yl�s. Hetken per�st� my�skin Britannialainen
vaivoin kohotti itse�ns� ja nojausi k�sivarttansa vastaan. Mutta
hiljalleen vaipui h�nen p��ns� hermotonna takaisin ja

"Kyljest� hiljaa vuoti veripisarat."

Kaikkuvat suosiohuudot tervehtiv�t Afrikalaisen voittoa, ja joku aika

kului, ennenkuin ne heikkeniv�t. Noitten tunnottomien katseliain
hallussa oli urhoollisen miehen kohtalo. Se p��tettiin pian. N�iss�
katselioissa oli syntynyt korkea ajatus Britannialaisesta. Siit� oli
pitk� aika kulunut, kuin he olivat n�hneet semmoisen voiton pedoista,
kuin h�n oli n�ytt�nyt heille. T�m� leijona, jonka h�n oli tappanut,
oli ollut kaikkien gladiatorein kauhu. He eiv�t tahtoneet kadottaa n�in
hyv�� miekkailiaa. H�nen tarvitsi el��; h�nen tarvitsi viel� huvittaa
heit�. He tahtoivat antaa h�nen tointua h�nen haavastaan, jos h�n
kykeni. Kun siis Afrikalainen katsoi yl�s, h�n n�ki kaikkien k�sill��n
osottavan, ett� Britannialainen saisi el��. H�n k��ntyi huolimattomasti
pois ja esille tulevat palveliat nostivat yl�s haavoitetun ja kantoivat
h�nen pois.
Labeota itse� oli viimeinen taistelo inhottanut. H�n oli viett�nyt
suuren osan el�m�st�ns� muissa maissa; mutta vaikka h�n kyll� oli
tottunut amfiteateriin, ei h�n kuitenkaan voinut muuttua sen
ainaiseksi k�vi�ksi. H�n ei ollut saavuttanut tuota oikeata
kylm�kiskoista julmuutta, joka oli omituinen tavallisille katselioille.
Britannialainen miellytti h�nt� ja h�n p��tti tehd� t�m�n hyv�ksi, mit�
h�n voi.

Yhdess� Markon kanssa astui h�n alempia k�yt�vi� my�ten, siksi kuin h�n
tuli gladiatorein puolelle. Kun h�n tuli sis��n, sekanainen n�ky
ilmestyi h�nelle. Yltymp�ri oli gladiatoreja, mitk� nauraen, mitk�
riidellen, mitk� viini� juoden. H�n nosti poikansa syliins� ja kysyi
muutamilta l�hell� seisovilta, miss� Britannialainen oli. H�n ei
tiet�nyt, kuinka asia arenalla oli p��ttynyt; mutta h�n arvasi, ett�
Britannialaista ehk� oli s��stetty, koska h�n oli liian hyv�
tuhlattavaksi. Ne miehet, joita h�n oli puhutellut, viittasivat
huolimattomasti toiseen nurkkaan. Avaten itselleen tiet� v�ki-tungon
l�pitse, meni h�n sinne ja l�ysi sen, jota h�n oli hakenut.

H�n oli tylysti viskattu yhteen loukkoon permannolle, ett� h�n olisi
poissa tielt�, ja oli j�tetty aivan itsekseen. Ei kukaan pit�nyt
h�nell� v�li� eik� koettanut tyrehytt�� h�nen haavojansa. Kun Markus
n�ki h�net h�nen kurjassa tilassansa, h�n p��sti kest�v�n, matalan
huudon. H�n pyrki maahan is�ns� sylist� ja tarttui gladiatorin k�teen.

"Oi is�ni, kuinka kovasti h�n k�rsii! Tokko h�n kuolee? Etk� sin� tahdo
pelastaa h�nt�? Kuinka tuo on hirmuista tappaa h�nt�! Pelasta h�net,
armas is�ni! Voi katso, kuinka veri vuotaa h�nest� ja kuinka vaalea h�n
on! Ja h�nen silm�-parkansa ovat kiinni!"

Gladiatori avasi puoleksi silm�ns�; ja kesken h�nen tuskaansa kajasti

h�nen kasvoistaan hieno h�mm�stys siit�, ett� joku ajatteli h�nt�.

"Oi is�ni", lausui Markus kyynelsilmin, "etk� tahdo toimittaa h�nt�

pois? Sin� tahdot pikkuisen poikasi t�hden. Jos sin� rakastat minua,
kallis is�ni, ota h�net pois. Katso, kuinka kovasti h�n k�rsii!"

Koko h�nen poikansa k�yt�s -- t�m�n kyynelet, kiihke� levottomuus ja

hellitt�m�tt�myys -- niiss� oli enemm�n, kuin Labeo voi vastustaa.
Paitsi sit�, vaikka h�n oli romalainen soturi ja tottunut
verta n�kem��n, oli t�ss� n�yss� jotain, joka loukkasi h�nen
oikeudentuntoansa.

Niin kutsui h�n heti muutamia vartioita luoksensa ja k�ski heid�n vied�
pois Britannialaisen. H�nen arvonsa vaati kuuliaisuutta; ja vartiat
kantoivat haavoitetun gladiatorin toiseen huoneesen, jossa he laskivat
h�nen oljille makaamaan.

"L�hett�k��t nyt joku t�nne h�nen haavaansa hoitamaan", lausui Labeo.

Ennen pitk�� tuli muuan palvelia, joka tutki h�nen haavaansa ja tukotti
sen yksinkertaisella tavalla.

"Is�", sanoi Markus, "Sin� et saa j�tt�� h�nt� t�nne."

"Kuinka niin? No, mit� min� voin tehd�?"

"Sinun t�ytyy ottaa h�net pois."

"Poisko? Mihin sitten?"

"Kotiin."

"Mit� min� gladiatorilla tekisin, kallis poikani? Min� en tarvitse

h�nt� itse edess�ni miekkailemaan."

"No, ei -- min� tarvitsen h�nt�. Anna h�net minulle, rakas is�ni. Min�
tahdon pelastaa h�nen henkens� ja pit�� h�nt� omanani."

"No -- sinulla on kummalliset mielijuohteet", lausui Labeo, "mutta

luultavasti minun t�ytyy tehd�, mit� sin� sanot."

"Katso -- h�n n�kee meid�n -- h�n tuntee, ett� me olemme h�nen

yst�v�ns�", huudahti Markus innokkaasti.

Gladiatori avasi silm�ns� puoleksi ja n�ytti himme�sti k�sitt�v�n

asian. H�n n�ki nuot suloiset lapsen kasvot rakkauden ja s��liv�isyyden
kirkkaassa valossa; n�ki silmien loistavan hell�st� osan-otosta, h�nen
omiinsa k��ntynein�. H�n katseli kummastuneena n�it� kasvoja. Oli
ik��nkuin uusi aate olisi syntynyt h�ness�. H�n oli h�mmennyksiss�.

Markus tarttui taas h�nen k�teens�.

"Is�, kallis is�ni, anna h�net minun omakseni. Etk� anna?" Sin�
pelastat h�nen ja annat h�nen minulle -- eik� niin -- ja otat h�nen
meid�n kanssamme?"

"No, ei nyt", lausui Labeo ep�illen.

"Niin, mutta koska?"

"Minun t�ytyy ensiksi tavata muutamia ja kysy�; ja sitten, rakas

poikani, hankin min� h�nen pois sinulle."

"Armas is�ni, tiesinp� min�, ett� sin� suostuisit. Ja me kohtelemme

h�nt� hyvin", sanoi Markus, "ja h�n paranee t�st� kauheasta haavasta."

Koko ajan oli Markus pit�nyt gladiatorin k�den omiensa v�liss� ja

haavoitettu mies makasi h�nt� katsellen. H�nen kasvoissaan kuvautui
pian suuri lempeys h�mmennyksen sijasta. H�n n�ytti ymm�rt�v�n mit�
tarkoitettiin. H�n havaitsi, ett� t�m� kirkas, kaunis olento anoi h�nen
henke�ns� ja koetti pelastaa h�nt� h�nen surkeasta tilastaan. Heikosti
ja hitaisella ponnistuksella nosti h�n Markon hienon k�den yl�sp�in ja
painoi sen tuokioksi huuliansa vastaan. Iso kyynel puhkesi h�nen
silmist�ns� ja vieri h�nen poskilleen.

"Oi is�ni", sanoi Markus, "h�n tiet��, ett� min� olen suruissani h�nen
puolestansa. Katso, h�n on suudellut k�tt�ni. Koska sin� tahdot noutaa
h�nen pois t�st� hirmuisesta paikasta?"

"Ei t�n��n", vastasi Labeo; "mutta min� puhuttelen heit� ja k�sken

heid�n kohdella h�nt� hyv�sti; ja sitten kun h�n v�h�isen voimistuu,
min� tuotan h�nen t��lt�."

T�m� n�ytti tyydytt�v�n Markoa. H�nen is�ns� kutsui sitten palvelian,

joka oli sitonut Britannialaisen haavan, luoksensa ja pist�en v�h�n
rahaa t�m�n k�teen, neuvoi h�n, mitenk� haavoitettu mies oli
hoidettava, samalla sanoen, ett� h�nen oli aikomus muutaman p�iv�n
per�st� muuttaa h�nen pois, jos h�n tointuisi. Palvelia arveli, ett�
h�n kyll� tulisi terveeksi, ja lupasi tarkkaan noudattaa kaikkia Labeon
k�skyj�. T�m�n per�st� is� ja poika meniv�t pois.

"Kallis is�ni", sanoi Markus, kun he l�htiv�t, "mik� saattaa ihmiset

niin julmiksi? He haluavat n�hd� verta. Kaikista n�ist� syd�meni
kipeentyy. Min� en tahdo koskaan tulla takaisin t�nne. Ja minun tekee
niin kovin mieli saada t�m� miesraukka pois kotiin. Kuinka h�n k�rsi!
Kuinka kauheata se oli! ja vaikka h�n oli ollut niin urhoollinen! Oi
kuinka min� toivon, ett� h�n pian paranee. Mutta mik� saattaa ihmiset
niin julmiksi?"

"No, eiv�t he ole julmia", vastasi Labeo, koettaen kiert�� h�nen

kysymyst��n. "Se on heid�n tapansa. He ovat aina olleet semmoiset. Sin�
opit kyll� rakastamaan sit�, kun vanhenet."

"En koskaan", sanoi Markus kauhistuen; ja sitten v�h�n ajan per�st�

lausui h�n matalalla, nuhtelevaisella ��nell�: "tokko sin� tahdot
opettaa minua yht� julmaksi, armas is�ni?"

Labeo n�ytti h�mm�styneelt�. Lopulta h�n lausui:

"Rakas poikani, kun sin� rupeat sotamieheksi, sin� ajattelet toisin."

"Mutta pit��k� sotamiehen olla julma? Eth�n sin�k��n ole julma. Sin� et
hennoisi kiusata hevosparkaa; enk� min� ole koskaan n�hnyt, ett� sin�
olet pahoin kohdellut ket��n. Min� tahdon olla niinkuin sin�; enk� min�
tahdo koskaan olla julma. Min� tahdon olla laupias. T�m�n on imett�j�
minulle opettanut. H�n sanoo: 'autuaat ovat laupiaat; sill� he saavat
laupeuden.'"

"'Autuaat ovat laupiaat'", toisti Labeo. "Se on viisas puheenparsi.

Niin, kallis poikani, ole niinkuin sin� tahdot. Sinulla on hyv�, jalo
syd�n; enk� min� tuo sinua t�nne toisten, ennenkuin itse haluat."

XIII.

Cineas ja Helena.

Markus ei antanut is�lleen mit��n rauhaa, ennenkuin t�m� oli tuottanut

gladiatorin huvilaansa. Haava oli tuima, mutta terveydelt�ns�
ter�styneen Britannialaisen vahva ruumis oli vammaa voimallisempi, ja
h�n parani nopeasti. Markus yst�v�ittyi h�neen ja gladiatori
puolestansa n�ytti rakastavan t�t� viatonta poikaa melkein kuin
jumalaa. H�n ei voinut puhua kuin muutamia katkonaisia latinalaisia
sanoja, josta syyst� Markus koetti opettaa t�t� kielt� h�nelle.

Britannialainen sanoi, ett� h�nen nimens� oli Galdus, ja ett� h�n oli
ollut yksi Trinobantien p��llik�ist�. Oli syntynyt jonkunlaisia
meteleit� viljaveron vuoksi ja muuan romalainen sotav�en osasto oli
h�tyytt�nyt h�nen kansalaisiansa. H�n teki vastarintaa. T�m�n johdosta
nousneessa tappelussa tuo v�h�inen sotajoukko karkoitettiin. Tuosta
toinen suurempi joukko enn�tti paikalle ja riidan kest�ess�
Galdus vangittiin. H�n j�tettiin henkiins� ja l�hetettiin Romaan.
Soturi-muotonsa ja voimakkaan vartalonsa t�hden h�n valittiin
gladiatoriksi. Semmoinen oli h�nen kertomuksensa. Se juteltiin
tuskin k�sitett�v�ll� kielell� ja ilmaisi niin tulista vihaa
Romalaisia vastaan, ett� h�nen nuori toverinsa siit� s�ik�htyi.
Mutta syd�mess��n Markus taipui kokonaan Galdon puoleen.
Kaikenlainen v�kivalta ja sorto loukkasi h�nt�, ja t�ss� oli h�nen
edess�ns� mies, joka haasteli h�nelle semmoisen kertomuksen
k�rsim�st�ns� v��ryydest�, ett� t�st� syttyi h�ness� ep�m��r�inen
halu rangaista jotakuta. T�m� semmoisesta l�hteest� vuotava
samatunteisuus suurensi Galdon kunnioitusta ja rakkautta Markoa
kohtaan ja saattoi h�nen herke�m�tt� omistamaan huolensa t�lle
suloiselle lapselle. H�nen karkea barbarilainen luontonsa ihastui
kummallisella tavalla t�h�n nuoruuden armauteen ja hempeyteen ja
Markus seisoi h�nen edess��n niinkuin jumala.

Uljaalla mielihyv�ll� ajatteli Markus tuota, ett� h�n oli pelastanut

t�m�n urhean barbarilaisen. H�n oli t�m�n suojelia. Aina, kun h�n ei
ollut is�ns� seurassa, h�n oli Galdon luona. N�m�t molemmat n�htiin
melkein joka hetki p�iv�st� k�velev�n yhdess�, Galdus seuraten Markoa,
mihin hyv�ns� t�m� meni ja usein kantaen h�nt� hell�sti syliss��n.
Aikaa my�ten h�n kertoi Markolle, ettei h�nell� ollut mit��n sukulaisia
Britanniassa. Kaikki olivat kaatuneet sotaan ja h�nen is�ns�, viimeinen
j�lell� oleva, oli kuollut Camaldunumissa, ennenkuin h�n l�hti
Britanniasta.

Er��n� p�iv�n� hirve� tapaus pel�stytti koko Romaa. Se oli Labeon

huvilan l�hell� asuvan Pedanion murha. Murhamies oli joku h�nen
orjistansa. Pedanius oli aina ollut mainittu julmuudestaan. Ensim�inen
esine, jonka Cineas oli n�hnyt, kun h�n tuli Labeon kartanoon, oli
Pedanion portilla ristiin naulittujen orjien kauhea kuva. Ei kukaan
Romalainen ollut niin julma kuin h�n. Suuri v��ryys oli aikaan
saattanut t�m�n hirmuty�n. Muuan h�nen orjistansa, joka monen vuoden
kuluessa oli s��st�nyt rahaa ostaaksensa itse�ns� vapaaksi ja jo oli
maksanut suuremman osan, havaitsi, ettei h�nen ahne is�nt�ns�
tahtonutkaan pysy� kaupassa. T�m� vaati suurempaa summaa, joka yhdess�
maksetun kanssa olisi tehnyt enemm�n, kuin mit� alusta oli pyydetty.
Olisi viel� mennyt viiden vuohen ty� t�m�n maksamiseen, eik� sittenk��n
ollut varmaa, ett� h�n p��sisi vapaaksi. Mies vaipui raskaimpaan
alakuloisuuteen ja p��tti viimein kostaa. Syd�n-y�n� hiipi h�n Pedanion
makuuhuoneesen ja pisti h�nen kuoliaaksi. Aamulla l�ydettiin ruumis,
tikari viel� haavassa.

Likiseutu ja kaupunki t�yttyiv�t kauhulla. Eik� ainoastaan t�m�n

salamurhan, vaan sen seurausten t�hden; sill� laki s��si, ett�
t�mm�isess� tilassa kaikkien orjien ilman eroituksetta piti kuoleman.
Koska nyt l�ytyi nelj� sataa orjaa kartanossa, t�mm�inen lamanansa
tapahtuva teloitus loukkasi itse Romalaisiakin. Roman v�est�, joka
s��li n�in monta viatonta ihmist�, vastusti t�t� menetyst� niin
suurella kiivaudella, ett� oltiin miltei t�ydess� kapinassa. Hirnuisin
levottomuus vallitsi Romassa. Asia otettiin puheeksi senatissa ja
muutamat pitiv�t kansan puolta; mutta enimm�t, joilla itsell� oli orjia
ja jotka kenties eiv�t suuresti luottaneet n�itten uskollisuuteen,
tahtoivat noudattaa lakia sen suurimmassa ankaruudessa. He v�ittiv�t,
ettei en��n olisi mit��n turvallisuutta ja ett� valtion etu vaati, ett�
kaikki surmattaisiin.
Kuolemaan tuomittujen lukum��r�, heid�n ik�ns� ja sukupuolensa ja
suurimman osan ilmeinen viattomuus synnytti s��li� senatin
j�seniss�kin, vaan laista ei poikettu. Mutta kansassa nousi orjien
hyv�ksi suurempi melu kuin milloinkaan ennen. He ryhtyiv�t aseisin,
t�yttiv�t kaupungin telmeell� ja estyttiv�t teloitusta.

Labeo oli niitten puolella, jotka vaativat lempe�� menetyst� ja h�n

kuuli kauhulla senatin p��t�ksest�. Mutta h�n ei voinut tehd� mit��n.
Nero oli m��r�nnyt, ett� laki piti pantaman toimeen. H�n p��tti
surkeilematta saattaa sen perille. H�n l�hetti ulos julistuksen
asiasta, k�ski t�ytt�� kadut sotamiehill�, jolla tapaa kansa
hillittiin, ja keskell� koko kaupungin kammoa kaikki orjaraukat
mestattiin. Se on kummallinen asia, ett� yksi senatoreista todella
tahtoi, ett� my�skin kaikki vapautetut orjat surmattaisiin; mutta Nero,
joka sattui olemaan sill� leppe�ll� mielell�, johon h�n v�listi joutui,
kielsi sit� tekem�st� ja arveli, ett� jos kohta oli oikein, ett� vanhat
lait koko ankaruudessaan s�ilytettiin, se oli v��rin, ett� niitten
kovuutta karaistiin.

Koko t�m� tapaus kolkostutti Labeon asunpaikkaa. Tuossa oli aina

Pedanion huvila n�kyviss� ja aina se muistutti t�st� inhottavan
kauheasta teosta. Helena havaitsi, ettei h�n en�� voinut levossa asua
siin� ja pyysi puolisoansa, ett� he muuttaisi johonkuhun muuhun
paikkaan, jota eiv�t t�mm�iset hirvitt�v�t muistot saastuttaisi.
Markoonkin oli t�m� aivan syv�sti koskenut. H�nen tarkka
oikeudentuntonsa saattoi h�nen kipeimm�ll� tavalla tuntemaan mestauksen
armottoman julmuuden, eik� h�n koskaan k�vellyt l�hell� sit� rajaa,
joka eroitti molemmat kartanot. H�n pysyi aina kartanon toisella
��rell� eik� koskaan kammoomatta katsonut t�t� paha-enteist� paikkaa.
Useat asiat kiusasivat h�nen lempe�t� luontoansa ja antoivat h�nelle
tietoa maailman kurjuudesta ja v��ryydest�. Gladiatorein k�rsimiset,
Galdon ja h�nen maanmiestens� n�kem�t v��ryydet ja tuo kauhea,
eroitusta tekem�t�n kosto, jonka saaliiksi orjat olivat joutuneet,
rasittivat h�nen herkk�tunteista mielt�ns�. H�n teki taas usein tehtyj�
kysymyksi�ns�: "mik� tekee Romalaiset niin julmiksi? -- eik� heiss� ole
mink��nlaista s��liv�isyytt�?" Moneksi p�iv�� kuvautui h�nen
kasvoissansa semmoinen yksitotisuus ja raskasmielisyys, jota ei ennen
ollut h�ness� n�hty ja h�nen murheellinen katsantonsa todisti jotakuta
suurta sis�llist� ahdistusta. N�ytti silt� kuin h�nen hennokas
ruumiinluontonsa olisi n��ntynyt el�m�n pimeimpien kysymysten alla,
jotka liian varhain asetettiin h�nen eteens�.

T�mm�isiss� tiloissa Markus v�listi puhui Galdon kanssa ja kertoi

h�nelle kaikki tunteensa; ei sent�hden, ett� Galdus oli h�nelle
kalliimpi kuin kukaan muu, vaan sent�hden, ett� t�m� oli tiedossa h�nt�
heikompi. H�n ei voinut niin vapaasti jutella t�mm�isist� asioista
is�ns� eik� �itins� eik� Cineaan kanssa. H�n ajatteli, ett� he kenties
katsoisivat kaikki lapselliseksi. Mutta niin ei Galdus. Galdus uskoi
kaikki, mit� h�n sanoi. Galdus katsoi kunnioituksella h�nen puoleensa.
Sen vuoksi h�n haasteli kaikki tunteensa Galdolle; ja vaikkei t�m�
osannut niin hyvin h�nen kielt�ns�, ett� h�n olisi ymm�rt�nyt kaikki,
voi h�n kuitenkin helposti k�sitt�� ne suuret ja yksinkertaiset
oikeuden ja kohtuuden totuudet, jotka Markus h�nelle lausui. Eik� ollut
mik��n tavan m��r��m� k�yt�s v��rist�nyt t�t� oikeudentuntoa. Toinen
oli lapsi, toinen barbari, ja heid�n oli siis kantansa samanlainen, kun
molemmat viel� olivat luonnon helmoissa ja kaukana kujeista ja
juonista.
Mutta Markon mielenliikutus ei j��nyt h�nen vanhemmiltansa
havaitsematta. He luulivat, ett� h�nen terveytens� pilaantuisi, jos h�n
per�ti kauan ja alinomaa t�t� hirve�t� asiata mietiskelisi; ja t�m�
enensi Helenan halua muuttaa muualle.

Labeo ei ollut vastahakoinen. H�n oli ruvennut melkein yht� mittaa

k�ym��n hovissa. Nero suositteli h�nt� erinomaisessa m��r�ss�, sanoi
h�nt� aina Herkuleeksi ja yleisesti hoettiin, ett� h�n oli aiottu
suureen valtaan ja arvoon. Kaikki n�m�t tekiv�t h�nen taipuisaksi
hankkimaan itsellens� kartanoa kaupungissa; ja sill� tavoin koko perhe
useitten kuukausien per�st� tuli Romaan.

Asuntopaikan muutos vaikutti hy�dyllisell� tavalla Markoon. Kartano oli

jalo rakennus keskell� puutarhoja Esqvilinon kunnaan rinteell�. Sen
katolta oli avara katsanto kaupunkiin. Galdon kaivatessa Markus
mielell��n tahtoi k�vell� kaduilla, pitkin meluavaa ja v�est� kuohuvaa
Suburraa, taikka h�lisev�ll�, vire�ll� Forumilla. H�n muisti viel� nuot
hirmuiset tapaukset, jotka olivat niin tuskastuttaneet h�nt�, mutta
kuitenkin himme�mmin. Aikaa voittain vetiv�t toiset asiat h�nen
huomionsa puoleensa ja yst�v�ns� Galdon kanssa h�n useasti puhui ison
p��kaupungin ilmi�ist�.

Siihen aikaan, jolloin he muuttivat Romaan, oli imett�j� t�ydellisesti

toipunut ja oli nyt yht� terve kuin koskaan ennen. H�nen suloiset,
kirkkaat kasvonsa saatiin viel� kerta n�hd� perheen naisten joukossa.
Ne monet keskustelut, jotka h�n oli pit�nyt em�nt�ns� kanssa, olivat
synnytt�neet todellisen yst�vyyden, jossa imett�j�n orjatila ei tullut
Helenan mieleenk��n. Uusi side oli my�skin heid�n v�lill��n punoutunut
Helenan taipuvaisuudesta Kristin uskoon. Imett�j�n ylev�t ja puhtaat
tunteet saattoivat h�nen mit� vieh�tt�vimm�ll� tavalla esittelem��n
em�nn�llens� sen k�sikirjoituksen jumalallisia opetuksia, jonka h�n oli
saanut.

Cineaan ja h�nen sisarensa suuri samamielisyys johdatti heid�n

ehtimiseen toinen toisensa seuraan. Cineas ymm�rsi Helenan. H�n taipui
t�m�n tunteisin. Kun Helena puhui Kristin uskosta, n�ytti h�n olevan
uutelias tiet�m��n, kuinka se oli vaikuttanut h�neen. Cineas sanoi,
ett� t�m� uskonto seisoi ihmeen ihanana heid�n kaikkien edess��n ja
ett� se kenties viimeiselt� oli juuri se, jota he etsiv�t. Mutta vaikka
sen opit olivat ihmeellisell� tavalla koskeneet h�neen, l�ytyi h�nest�
kuitenkin paljon vastuksia.

Helena puhui t�st� aineesta semmoisella ihastuksella, jota h�n ei

koskaan ennen ollut osottanut; ja he olivat niin yhdenkaltaiset, ett�
Cineas aina joutui samaan mieli-alaan, jopa toisinaan otti osaa Helenan
riemuunkin siit�, ett� t�m� viimein oli p��ssyt totuuden perille.

"Kuinka min� iloitsen, kallis sisareni", h�n lausui, "ett� sin� olet
l�yt�nyt, mit� olet halannut. Min� puolestani koetan tutkia asioita
tarkemmin kuin sin�. Min� punnitsen monelta taholta joka kysymyst�.
Kenties sin� olet oikeassa, mutta min� en voi luontooni mit��n; paitsi
sit� olisi minulla paljon lausuttavaa, mutta min� en henno h�irit� sit�
levollisuutta, jonka olet saavuttanut."

Ei kulunut pitk� aika, ennenkuin Helena antoi h�nelle sen

k�sikirjoituksen, jonka h�n itse oli niin suurella liikutuksella
lukenut. H�n otti iloisesti vastaan sen ja k�ytti monta kuukautta sen
lukemiseen, kunnes kaikki sanat ja opit olivat h�nelle tutut.
"Min� tunnen, ett� olen puoleksi kristitty", sanoi h�n kerta; "ja
jollen kokonaan siksi muutu, ammennan kirjasta kuitenkin aatteita,
jotka eiv�t milloinkaan minulta unhotu. Siin� l�ytyy lauseita, joita
sopii sanoa jumalallisiksi ja jotka n�ytt�v�t sis�lt�v�n kokonaisten
filosofiallisten j�rjestelmien loppujohteet ja p��t�kset."

"Min� en voi muuta kuin uskoa, ett� jumala oli l�hett�nyt t�m�n
kummallisen miehen sanansaattajaksi t�h�n kansaan, sit� opettamaan. He
eiv�t odottaneet h�nen kaltaistansa; he vartoivat aivan toisenlaista,
niinkuin Isaak usein on minulle kertonut."

"H�nen el�m�ns� ihmeytt�� ja kummastuttaa minua. Min� olen aina

koettanut ajatuksiani ohjata tosi-filosofialliseen suuntaan ja niin
v�listi itsekseni kuvailla, mimmoiseksi sellaisen olennon
filosofiallinen el�m� muodostuisi. Min� olen tuntenut, ett� h�n
halveksisi kaikenlaista jokap�iv�ist� latelemista ja k��ntyisi
ainoastaan ymm�rryksen puoleen, mutta ei tunteitten. Min� n�en t�ss�,
mik� on enempi kuin itsekseni olen kuvaillut: minun ep�selv�n
keh�ykseni todellisen sis�ll�n; tihke�n, t�ysin�isen olennon minun
miettim�ni heikon varjon sijasta."

"Min� en tied�, mit� ajatella h�nen ihmet�ist�ns�; mutta, jos ne ovat

todenper�iset, ovat ne sit� lajia, kuin niitten tulee olla. Niill� ei
koskaan pyydetty yleis�n hyv�ksymist�; niit� ei koskaan tehty
kummastuttamista varten. Vaan ne tehtiin ihmisten hyv�ksi -- sairaitten
parantamiseksi, surevien lohduttamiseksi. T�m� oli Sokrateen todellinen
luonne ja h�nen el�m�ns� varsinainen laatu -- k�yminen kaikkien
ihmisluokkien joukossa, kansan edun harrastaminen. H�n laimin l�i omat
asiansa ja uhrasi itsens� kokonaan l�himm�istens� hyv�ksi. Minun t�ytyy
kuitenkin my�nt��, ett� min� havaitsen t�ss� juutalaisessa opettajassa
jotakin enemm�n intomielist�, kuin meid�n kreikkalaisessa
opettajassamme -- jotakin enemm�n hell��, enemm�n s��liv�ist�, enemm�n
jumalallista. Ennen kaikkia on h�ness� jotain enemm�n varmaa. Niinkuin
kirja itsekin sanoo, h�n puhuu semmoisen tavalla, jolla on taattu arvo.
H�n julistaa, mit� h�n tiet�� todeksi. Sokrates antaa viittauksia ja
todistelee ja lausuu harvoin mit��n varmaa. H�n noudattaa
kieltoper�ist� keskustelutapaa; mutta juutalainen opettaja sanoo aina
suorastaan, mit� mikin on."

"T�st� syyst� tunkeekin kaikki, mit� h�n sanoo, suorastansa syd�meen ja

mieleen. Muutamat sanat toimittavat semmoisen asian, jonka
umpim��r�iseen selitt�miseen Sokrates jo panee paljon puhetta. H�n
kuvailee my�skin jumalaa ylev�mm�ll� tavalla. H�n sanoo suoraan,
ett� korkein olento on meid�n is�mme ja kohdastaan rakastaa
luontokappaleitaan. T�mm�ist� Sokrates ei koskaan sano. Min� k�sit�n
t�m�n, kallis sisareni; min� hyv�ksyn t�t�; min� tahdon pit�� sit�
syv�ll� syd�mess�ni, niin kauan kuin el�n; ja vaikka en olisi oppinut
mit��n muuta sinun kirjastasi, olen kumminkin keksinyt t�m�n ja t�ss�
suuressa opissa riemuitsen."

"Min� en voi kertoa sinulle kaikkia ajatuksia, jotka ovat t�ytt�neet

mieleni, sitten kuin lu'in t�m�n kirjan. Koko el�m�ni n�ytti
muuttuneen. Kaikki mit� ikin� olen lukenut, n�ytti taas palaavan
mieleeni; ja lempirunoiliani jaloimmat laineet n�yttiv�t viri�v�n
muistissani ja asettuvan n�itten sanojen ��relle, ujostellen, koska he
eiv�t vertoja vet�neet. Kaikkein enimm�n min� ajattelin Prometheyn
sanoja. Kuinka usein min� olen maininnut t�t� luonnetta ihmishengen
korkeimmaksi kuvaukseksi; mutta min� en milloinkaan luullut, ett�
koskaan saisin lukea kenenk��n todellisen ihmisen el�m�nkertomuksen,
joka itse oli kaikki, mit� min� Prometheyss� ihmettelin, jopa viel�
enemm�nkin."

"Kun lu'in tuosta tuskan kuolemasta, min� muistin monta kohtaa t�st�
runoelmasta, jotka n�yttiv�t sopivan verrattavaksi. Sin� tunnet ne
hyvin, sill� kuinka usein olemme niit� yhdess� lukeneet ja laulaneet!
Kuinka min� tunsin, ett� voin sanoa t�lle k�rsij�lle t�m�n k��ri-laulun
ylevill� sanoilla:

"Vavisten n�en sua kiusattavan

Tuskilla tuhansilla
* * *
Koska kuolevaista rakastit
Jalosti lemmell� liiallisella!"

"Niin; siin� toiseen kertaan n�htiin kaikki, mit� Aiskhylos on tuonut

eteemme -- olento, joka rakastaa ihmisi�, joka tekee hyv�� heille, joka
k�rsii heid�n puolestansa, joka kantaa korkeimman olennon
k�sitt�m�tt�m�n vihan. Mutta Aiskhylon korkein olento on hirmuvaltias,
sill� v�lin kuin t�m� k�rsiv� aina puhuu rakkaudestansa."

"Kun min� n�en h�nen n��ntyneen� yrttitarhassa, johtuu Prometheyn

valitus mieleeni:

"Kun kuolevaisille ma hankin kunniaa,

Ikehen alle sallimuksen ankaran
Ma jouduin."

"Mutta min� havaitsen, ett� t�ss� juutalaisessa opettajassa asuu monta

vertaa jumalallisempi henki; niin suuressa m��r�ss�, ett� t�m�
vertaaminen k�y mahdottomaksi; ja kun Prometheyn sanat ovat johtuneet
mieleen, enempi ajatteleminen n�ytt��, ett� yht�l�isyys on ainoastaan
osittainen. Kuitenkin on t�ss� paljon, jota sopii muistaa. Kun uhri on
ristiin naulittu, h�nen vihollisensa pilkaten ivaavat h�nt� ja
muistuttavat meit� Kraton sanoista Prometheylle:

"S� jumaloilta oikeudet ry�st�en

Ne tuhlaat noille p�iv�n olennoille vaan!
Voivatko n�m�t vaivojasi huojentaa?"

"T�ss� ilmestyy sama ylenkatse, jota n�en kerrottavan sanoissa: 'muita

H�n autti, itse�ns� H�n ei voi auttaa.'"

"Ja samoin my�skin, kun min� n�en t�m�n viattoman uhrin, t�m�n pyh�n ja
jumalallisen olennon h�nen tuskissansa, lausun niitten sanat, jotka
katselivat Prometheyt�:

"N�en sun, Prometheys,

Ja silm�ni kauhistuupi,
Se peittyvi kyynelpilveen,
Katsoessain, miten ruumiis n��ntyy
N�in tuskissaan, kalliohon
Vahvoin kahlehin kiinnitetty."

"Ja kun he viel� lausuvat:

 "Ma itken sun kurjaa kohtaloas, Prometheys!
Silmist�ni kyynelvirrat
Alituiset viljoin vuotaa
N�in poskia kastutellen."

"Niin molemmat k�rsiv�t rakkaudesta ihmisi� kohtaan:

"T�n tuskan sait ja rakkaudestas

Ihmist� kohtaan."

"Mutta min� huomaan suuren eroituksen n�itten molempien kirjain, t�m�n

kreikkalaisen runoelman ja juutalaisen kertomuksen v�lill�. Toisen
mukaan on korkein olento kauhea hirmuvaltias, mutta toisen hell� ja
rakastava is�; edellinen synnytt�� pelkoa, j�lkim�inen her�tt��
rakkautta."

"Kaikkein enimmin, sisareni, minuun on koskenut noitten tapausten

tragillinen luonto, jotka seurasivat t�m�n mystillisen miehen kuolemaa:
taivasten pimeneminen, maanj�ristys ja kaikki muut kohtaukset, jotka
todistavat, ett� itse luontokin s��li� tunsi. Samoin Prometheyss�
luonto ottaa osaa ja kaikki sukukunnat yhtyv�t yleiseen vaikeroimiseen:

"Ylt' ymp�rill�
Koko maa jo vaikertaapi,
* * *
Yhtyv�tp� kaikki kansat
Pyh�n Aasian puoll' asuvaiset
Murhees raskaan huokauksiin;
Kolchiin asujatkin, immet
Taisteloissa urholliset,
Sek� Skythain heimokunnat
Tuolla ��rill� maailman Maiotin luona;
Arabiankin urhot ovat,
Kaukason portin vartiatkin
Korkeassa linnassansa,
Jotka tuimasti taisteloon rient�v�t keih�inens�."

"Sin� tied�t, kuinka 'opettajan' aina oli tapa sanoa, ett� kaikkein
jumalallisin kohta Sokrateen el�m�ss� oli se, kun h�n antoi anteeksi
vihollisilleen. T�t� min�kin aina katselin samalta kannalta. Min�
mielistyin t�ydelleen t�m�n miehen majesteetilliseen, jumalan
kaltaiseen luontoon, t�m�n miehen, joka niin voitti inhimillisen
heikkouden, ett� h�n k��ntyi niitten puoleen, jotka silloinkin paloivat
koston himoa ja lausui heille vasten kasvoja, ett� h�n antoi heille
anteeksi. N�m�t sin�kin hyvin tunnet, sill� samat opit esiteltiin my�s
sinulle ja sin� olet tottunut katsomaan asioita samoilla silmill� kuin
opettaja. Sinun on siis helppo ymm�rt��, kuinka koko minun luontoani
v�r�ytti, kun p��sin siihen kohtaan t�m�n kummallisen miehen
k�rsimisess�, jossa h�n rukoilee jumalaa antamaan anteeksi
vihamiehilleen. T�m� korkeimmalla kunnialla seppel�itsee h�nen ylev��
el�m��ns�. Ei olisi ollut ihmeellist�, jos t�mm�isess� ruumiillisessa
kivussa jotain koston himon kaltaista olisi h�ness� ilmestynyt ja jos
nuot suuret tuskat olisivat pakoittaneet h�nt� huutamaan kostoa h�nen
julmille vihamiehilleen. Mutta h�ness� ei ollut mit��n senkaltaista;
h�ness� ilmestyi jotakin korkeampaa -- h�ness� ainiaan asui sama
rakkaus ihmisi� kohtaan, joka oli ollut omituinen h�nen el�m�llens�; ja
h�n puolusti heit�, sanoen, etteiv�t he ymm�rt�neet, mit� he tekiv�t."
T�mm�inen oli Cineaan uskontunnustus. H�n lausui sen suoraan, suuresti
liikutettuna ja niin totisena, ett� selv��n n�kyi, ett� kirjan
lukeminen, jonka Helena oli lainannut h�nelle, oli vaikuttanut koko
h�nen olentoonsa. Helena ei virkkanut sanaakaan; eik� h�n rohjennut
mill��n lailla Cineasta keskeytt��. H�n toivoi, ett� Cineas p��tt�isi
n�m�t kaikki sill� ilmoituksella, ett� h�n oli l�yt�nyt kaikki, mit�
h�n ikin� oli etsinyt. Cineaan tunteitten ilmeinen syvyys liikutti
h�nt� itse� ja h�n toivoi, ett� he riemulla yhdistyisiv�t t�m�n uuden
opin tunnustamiseen. Ja kun Cineas vihdoin herkesi puhumasta, Helena
siis lausui:

"Ja mit� sin� luulet t�m�n ihmeellisen olennon olevan? Luuletko

mahdolliseksi, ett� h�n on kaikki, miksi kristityt h�nt� sanovat?"

Cineas oli v�h�n ajan ��neti.

"Min� tied�n kaikki, mit� kristityt uskovat, ja min� saatan sanoa,

etten viel� ole mik��n kristitty. Kenties ei minusta koskaan kristitty�
tulekaan. Min� kerron sinulle, sisarelleni, mimmoinen minun nykyinen
ajatukseni on, sit� my�ten kuin se minussa on selv�ksi muodostunut."

"Min� luulen, ett� t�m� mies on toinen Sokrates, syntynyt muitten,

kenties etuisampien asianhaarain vallitessa. Monen keskustelun kautta,
joihin olen joutunut Isaakin kanssa, olen saanut tiet�� paljon
Juutalaisista. He olivat kansakunta, jossa melkein joka hengess�
liika-intoisia uskonnollisia mietteit� rehotti. He olivat kovin vakavia
ja hurskaita, he kunnioitivat syv�sti korkeinta olentoa, jonka he
luulivat aina olevan keskell�ns�."

"Toiselta puolen me Athenalaiset aina olemme olleet vilkkaita, sukkelia

ja ivapuheisia, sek� suuresti rakastaneet toteen-n�ytt�j� ja
keskusteluita. Meid�n suurella opettajalla oli meid�n luontomme.
Keskustelut huvittivat h�nt�; h�n oli hilpe�, leikkis�, n�pp�r�
vastaamaan ja rakensi v�it�ksi�ns� sill� suorakohtaisella tavalla, joka
on luonteenomainen sille kansalle, johon me kuulumme. Keskusteluissa
h�nt� ei voittanut kukaan, h�nen sukkeluutensa oli verraton, h�nen
ironiansa kaikkia kukistava. H�n oli suuri opettaja, mutta kokonaan
Athenan kaavainen."

"Mutta t�m� juutalainen opettaja l�hti vastik��n juhlallisesta,

harvapuheisesta kansasta, joka oli taipusa kunnioitukseen, joka oli
tottunut jumalaa perin ylev�ksi ajattelemaan ja oli vakuutettu h�nen
rakkaudestansa heit� kohtaan. H�n oli t�mm�isen kansan oikea lapsi. H�n
oli juhlallinen, muihin vaikuttava, totinen, niinkuin he itse. H�n
puhui v�itt�per�isesti, niinkuin he, eik� kieltopuolisesti. H�n ei
koskaan ep�selv�sti m��ritellyt totuutta, h�n julisti sen suoraan.
Lyhyelt� puhuen, h�n oli juutalainen Sokrates, jollei t�mm�inen lause
olisi itse suhteensa vastakkainen; elikk� h�n oli, mik� Sokrates olisi
ollut, jos h�n olisi ollut synty�ns� Juutalainen."

"On monta seikkaa, joita min� en voi ymm�rt��, eritt�in mit� h�nen
ihmet�ihins� ja niitten luontoon tulee. Sokrates vakuutti suoraan, ett�
h�n oli jumalan l�hett�m�, aivan niinkuin t�m� juutalainen opettaja;
mutta h�n ei koskaan tahtonut k�yd� ihmetten teki�st�. H�nen
yliluonnollisen voimansa ainoa tunnusmerkki oli h�nen 'suojeleva
henkens�' -- h�nen daimoninsa. Mutta kenties oli parempi, ettei h�nell�
skeptillisten Athenalaisten joukossa ollut voimaa ihmet�itten
tekemiseen. Tuo olisi varmaan ennen aikaa tehnyt lopun h�nen
toimestaan."

"T�mm�iset ovat minun nykyiset mielen-vaikutukseni, kallis sisareni;

mutta monta vastusta on edess�ni. N�m�t minun tunteeni suittavat
muuttua. Mutta sin� tied�t, kuinka varovainen min� olen, mik� aito
Athenalainen olen, kuinka min� ensiksi kaikkia kohtia punnitsen,
ennenkuin uusiin mielipiteisin taivun. Usko minua kuitenkin, kun
vakuutan, ettei se, mit� olen t�ss� kirjassa lukenut, �kki� minulta
unhotu. Min� tunnen nytkin, ett� se kummallisella tavalla vaikuttaa
minuun."

N�it� oli t�m� kirja Cineaassa aikaan saanut. Helena ei puhunut paljon,
sill� h�n tiesi, ett� kaikenlainen yritys todistusten esiin tuomiseen
vaan vahvistaisi Cineasta niiss� mielipiteiss�, joita t�m� ottaisi
puolustaaksensa. H�n j�tti ennemmin veljens� itsekseen.

XIV.

Neron hovi.

Neron hovissa ihmiskunta n�ki hulluuden ja pahuuden verrattomalla

tavalla menoansa pit�v�n. Keisari oli aina innolla rakastanut
kaikkia, mit� kreikkalaista oli, niin taidetta ja kirjallisuutta
kuin voimisteluakin. H�n ei itserakkaudessaan tyytynyt olemaan
n�itten suojeliana, h�n koetti itse kaikissa kilvoitella. H�n pani
toimeen taidon koetuksia soitantoa, painelua ja ratsastusta varten --
nimelt� _Neronia_ -- joita pidettiin joka viides vuosi. N�ihin
kyll�styneen� h�n p��tti astua arenalle voittaaksensa muutamia noista
kunnianosoituksista, joita Pindaron laulut muinoin saattivat aivan
kuuluisaksi. H�n tavoitti vaunun-ajajan mainetta ja tahtoi paitsi sit�
lyyralla s�est�en laulaa omia runoelmiansa. H�nen oli tapa sanoa, "ett�
t�m� oli muinaisina aikoina urosten ja kuninkaitten ainainen ty�." H�n
riisti niitten mainioin miesten nime�, jotka t�ll� keinoin olivat
saattaneet itsens� etev�ksi ja sanoi, ett� Apollolla oli v�hemm�n
kunniaa ennustusky'yst��n kuin virastaan runottarien suojeliana.
T�mm�iseksi kuvapatsaat t�t� jumalaa osottivat.

Seneca ja Burrhus koettivat est�� maailman hallitsiaa itse��n kansan

silmiss� alentamasta, ja alussa he osaksi h�nt� pid�ttiv�t. H�nen
k�ytett�v�ksens� aidattiin avara ala Vatikanon juurella ja siell� h�n
ensiksi v�h�nl�nt�isen seuran edess� harjoitti rakastettuja
taiteitansa. Mutta h�nen kunnianhimonsa ei viihtynyt n�iss� ahtaissa
rajoissa; h�n kutsui kansaa katsomaan itse��n ja heid�n mieltymyksens�,
jossa ei ollut p��t� eik� m��r��, johdatti h�nen toisiin puolettomuuden
tekoihin.

Nyt h�n p��tti kaunistaa omia hullutuksiaan sill�, ett� h�n otti muita
pariinsa. H�n sai k�siins� k�yhi� ylimysperheitten j�lkeisi� ja maksoi
heille heid�n avustansa. H�n toimitti n�m�t esiin julkiselle n�kym�lle.
Menestys vieh�tti h�nen yh� edemm�ksi, ja runsailla antimilla h�n
houkutteli monta romalaista ritaria n�ytteli�n toimeen arenalle.

Tuosta h�n asetti er��n huvituslajin nimelt� "_nuorten ajanviete_."

Ylh�iset kirjoituttivat itsens� t�h�n yhti��n ja ennen pitk�� kaikki
kansaluokat pyrkiv�t sen j�seniksi. N�ytelm�llisen taiteen edist�minen
oli sen tarkoituksena. Korkean-s��tyiset naiset noudattivat vallitsevaa
tapaa. Er�s kahdeksankymmenen vuotinen nainen nimelt� Aelia Catella
unhotti itsens� niin, ett� h�n tanssi n�kym�ll�. Hekuma ja turmelus
hallitsivat ylimp�n� t��ll� ja n�m�t huvit imartelivat pahimpia himoja.

Kaikki n�mat seikat n�yttiv�t yllytt�v�n Neroa toisesta hurjuudesta

toiseen. Ajan turmelus rohkaisi h�nt� kaikkien estetten poistamiseen.
Viimeiselt� rupesi h�n n�ytteli�n virkaan kansan edess� julkisella
teaterilla. Lyyra k�dess� h�n astui n�kym�lle, varsinaisten
soittoniekkojen taidetta tavoitellen. Joukko yst�vi� ymp�r�itsi
h�nt�, tribuneja ja centurioita oli saapuvilla ja osa keisarin
henkivartiov�est� piti vahtia h�nt� suojellakseen. Kaikki osottivat
mieltymyst� maailman hallitsialle.

T�m�n ohessa Nero perusti romalaisen ritari-yhti�n nimelt� _Auguston

seura_, jonka j�senet olivat nuoria, ilkeimpiin paheisin taipuvaisia
miehi�. He auttoivat Neroa h�nen huimimmassa vallattomuudessaan, olipa
sitten soitannossa taikka kilpa-ajossa. Johtajille maksettiin
itsekullekin vuosipalkaksi nelj� kymment� tuhatta sestertia. N�ist� sai
suojelia hartaimmat puolustajansa, he ylistiv�t kaikkia h�nen
tekojansa, lausuen h�nelle ylenpaltisia mielisanoja ja sakeita
imarruksia; sill� jokainen heist� toivoi t�m�n kautta korkeammalle
p��sev�ns�.

Runoilian-maine oli yksi Neron kiihkeimmist� toiveista. Kaikkia, jotka

rakastivat runotaidetta, kehoitettiin yhtym��n t�t� varten
perustettavaan seuraan. Seuran j�senet kokoontuivat likeisten tuttavain
tavalla ja toivat kokouksiinsa, mit� he olivat siitt�neet. Toisinaan
heill� oli muassaan kesken-er�isi� runokappalia, joita he koettivat
sovittaa yhteen kekonaiseksi runoelmaksi, aina kuitenkin j�tt�en
etumaisen sijan keisarin tuotteille.

N�in Nero kesken hirmutekojansa tuhlasi aikansa mit�tt�mill� puuhilla

yht� paljon kuin pahoilla tavoillaan ja maailma noudatti hallitsijan
antamaa esimerkki�, jopa liian nopeastikin.

Koko t�m�n ajan Burrhus ja Seneca olivat hillinneet Neroa; mutta nyt
tuli aika, jolloin n�m�t esteet poistettiin.

Burrhus kuoli yht�kki� jostakin kaulan kivusta. Ihmiset puhuivat

kesken�ns�, ett� joku Neron l�hettil�s oli myrkytt�nyt h�nen ja ett�,
kun keisari oli k�ynyt kuolevan yst�v�ns� luona, t�m� oli k��nt�nyt
kasvonsa pois h�nen puolestaan.

H�nen kuolemansa j�lkeen Tigellinus nousi. Burrhon virka annettiin

h�nelle ja yhdelle toiselle Rufus nimiselle, mutta Tigellinus oli
todellinen hoitaja. Tigellinus oli kauan viett�nyt tunnottoman pahuuden
el�m�� ja t�m�n kautta kohonnut keisarin etevimm�ksi lemmityksi.
Burrhus vihasi h�nt� aina ja piti h�nt� jonkunlaisessa kurissa, mutta
nyt ei mik��n en��n est�nyt h�nt� toivojensa perille p��sem�st�. Samat
keinot, joitten avulla h�n niin pitk�n aikaa oli vaikuttanut Neroon,
pysyttiv�t yh� t�t� vaikutusta ja enensiv�t p�iv�st� p�iv��n h�nen
valtaansa.

Seneca tunsi seuraukset yst�v�ns� kuolemasta. Ei ollut en�� mahdollinen

huovata hovin turmelusta vastaan, ja h�n havaitsi pian sen muutoksen,
joka oli tapahtunut h�nen asemassaan. Salaiset vihamiehet rupesivat
laskemaan juonia h�nen perikadokseen. H�nen ��ret�n rikkautensa ja ne
v�likappaleet, joita h�n k�ytti t�m�n suurentamiseen, olivat h�nest�
luovuttaneet hyv�n-avuistenkin suosion, samalla kuin ylimalkain h�nen
luonteensa pahantapaisia vihoitti. Tigellinon ilke�t k�tyrit ja
huonommat hovimiehet eiv�t lakanneet koskaan Neron mielt�
panettelemuksillaan t�ytt�m�st�, siksi kuin Seneca viimein huomasi,
ettei h�nen en��n ollut tilaisuus mukavasti ja turvallisesti asua
hovissa.

H�n pyysi Nerolta saadaksensa per�yty� yksin�isyyteen, luetteli ne

monta suosion-osotusta, jotka olivat tulleet h�nen osakseen, ylisti
keisaria h�nen jalomielisyydest��n, mainiten ik��ns� ja
kivulloisuuttansa pyynt�ns� puolustukseksi.

Nero vastasi h�nt� eritt�in miellytt�vill� ja kohteliailla sanoilla.

H�n vakuutti Senecalle, ett� h�nen tuli kiitt�� h�nt� kaikista, mit�
h�n tiesi, ja ilmoitti, ettei h�n ollut koskaan sopivalla tavalla
palkinnut h�nt� niist� hyvist� t�ist�, jotka t�m� oli h�nelle tehnyt.
Nero kielsi h�nt� l�htem�st�, sanoen, ett� h�n viel� tarvitsi h�nen
viisaita neuvojansa.

T�h�n sai Seneca s��nty� ja vaikka h�n ep�ili Neron vilpitt�myytt�,

t�ytyi h�nen viel� olla yhteydess� t�m�n kanssa. Mutta kateutta ja
ep�luuloa h��t��ksens� h�n eli mit� hiljaisimmalla tavalla, kartti
komeutta ja k�vi vaan harvoin ulkona. H�n pelasti henkens� v�h�ksi
aikaa, mutta h�nen arvonsa oli kadonnut, eik� Nero nyt viimeisest�
esteest� p��sty�ns� ollenkaan julmuuttansa pid�tt�nyt. Kaikki, jotka
her�ttiv�t h�nen ep�luuloansa, poistettiin kuoleman kautta. H�nen
etevimpi� uhrejansa oli jalo Plautus, jonka kuolema t�ytti maailman
kammolla. Kuitenkin oli yleinen mielenlaatu niin orjallinen, ett� Roman
senati, kun t�st� murhasta tiedon sai, s��si yleisi� lupauksia ja
rukouksia jumalille. T�m� senatin menetys opetti Nerolle, ettei mik��n
vastus kohdannut h�nt� yhdenk��n h�nen mielihalunsa t�ytt�misess�.

Nyt Nero p��tti saattaa perille yhden aikomuksen, jota h�n jonkun aikaa
oli pit�nyt, ja t�m� oli eronsaanti h�nen puolisostansa Octaviasta.
Octavian puhdas el�m� oli alin omaisena nuhteena toiselle ja h�nen oma
luonteensa saattoi h�nen semmoisen miehen kuin Neron vihattavaksi.
Ennen kaikkia -- Nero oli kovasti rakastunut Poppaeaan ja p��tt�nyt
ottaa t�m�n puolisokseen. Helposti l�ydettiin v��ri� todistajia, jotka
vannoivat, ett� Octavia oli tehnyt h�pe�llisi� rikoksia. H�nen
palveliansa pantiin kiinni ja kidutettiin ja vaikka useat kestiv�t
vaivansa, muutamia kuitenkin l�ytyi, jotka tuskan voitteessa
tunnustivat, mit� ikin� heilt� vaadittiin. Octavia tuomittiin,
hyl�ttiin, l�hetettiin pois linnasta ja ajettiin j�lest�p�in
maanpakoon.

Mutta kansa rakasti ja s��li Octaviaa; murinaa syntyi ja viimein nousi

semmoinen meteli, ett� Neron t�ytyi kutsua h�net takaisin h�nen
maankulkeudestaan. Mutta Poppaea oli vannonut h�nen kuolemansa, eik�
herjennyt koskaan t�t� varten kaikilla juonillaan Neroon vaikuttamasta.
H�n ei katsonut vehkett�ns� vaikeaksi. Toisia tuumia sommiteltiin
onnetonta naista vastaan ja viimein saatiin kunniaton konna, joka
syytti Octaviaa uusista rikoksista, ja t�m� sy�stiin viel� kerta maasta
pois. Muutaman p�iv�n per�st� sai h�n k�skyn surmata itsens�. H�n oli
nuori ja arka, h�n oli n�hnyt paljon suruja ja t�ss� viimeisess�
onnettomuudessa h�n kuolema silm�in edess� horjui. Mutta h�nen
rukouksensa eiv�t auttaneet mit��n. H�n otettiin kiinni, h�nen suonensa
avattiin ja kun ei veri h�nen pelkonsa vilulta kyllin nopeasti juossut,
h�n vietiin l�ylykylpyyn ja kuristettiin siell� kuoliaaksi.

Koko Romaa kauhistutti, vaan kuitenkin k�ski senati, ett� t�st�kin

tapauksesta, niinkuin muista, jumalille kiitoksia kannettaisiin.

Mutta hovi-el�m�ss� ei tiedetty mist�k��n muutoksesta. Yh� jatkettiin

iloa ja hekumaa ja yh� Nero harrasteli kirjallisuutta ja filosofiaa ja
taidetta. Nerokkaita miehi� k�vi viel� hovissa; he eiv�t tosiaankaan,
vaikka olisivat tunteneet mit� hyv�ns�, rohjenneet j��d� sielt� pois,
sill� he pelk�siv�t, ett� he h�rn�tt�isiv�t ep�luuloista
hirmuvaltiasta.

Lucanus ja Seneca, suuria nimi� sill� aikakaudella ja suuret nimet

viel� nyt, k�viv�t usein hovissa. Niitten joukossa, joita Nero suosi,
ei ollut kukaan h�nelle otollisempi kuin tuo iloinen ja hilpe�
Petronius. H�nell� oli kummallinen luonto, joka valaisi muutamia t�m�n
aikakauden omituisuuksia. H�n nukkui p�iv�kaudet ja joi y�kaudet.
K�yt�ksess��n hovissa h�n osotti itsens� aivan suruttomaksi. H�n pyrki
yl�sp�in sill�, ett� h�n harjoitti kaikkia tunnetuita huveja. H�n
tuhlasi �sm�lt� rahoja, mutta ei koskaan ett�ns� j�tt�nyt; h�n noudatti
samaa varovaisuutta huvituksissaankin, silla h�n kartti liiallisuutta.
H�n oli epikurilainen, mutta ei mik��n ahmustaja; h�n toimitti
hienotapaisen ja siistikk��n lehottelian virkaa. H�n oli vieh�tt�v�
keskusteluissa, iloinen tai sukkela, osaava soitannossa ja taiteessa ja
kirjailia, jonka kaikki etev�ksi my�nsiv�t. T�mm�isen� h�n olennossaan
yhdisti kaikki ne taidot ja tavat, jotka parhaiten voivat saavuttaa
Neron kaltaisen suosiota. H�n tuli arviotuomariksi maun asioissa ja
vaikutti niin suuresti keisariin, -- niin suuresti tosiaankin, ett�
Tigellinus rupesi kadehtimaan h�nt� enemm�n kuin ket��n muuta ja koetti
ennen kaikkia kukistaa h�nt�. Petronius tunsi h�nen pahansuontinsa,
mutta ei pit�nyt sill� mit��n v�li�. H�n ei ollenkaan huolinut
onnestaan, eik� liioin surrut, toiko nouseva p�iv� my�t�ns� kunniaa,
vai h�vi�t�. T�m�n uljaan huolettomuuden vuoksi oli h�n kukaties ainoa
koko hovissa, joka oli todella niin hilpe� kuin h�n n�ytti.

T�ll� v�lin oli Cineaan ja Labeon asema omituinen. Molemmat katsoivat

inholla Neron rikoksia. Cineaasta tuntui Burrhon kuolema kuin kova
onnettomuus ja entisen yst�vyyden muisto saatti t�m�n poismenon
haikeaksi. Mutta kaipaus Burrhon suhteen ei vet�nyt vertoja h�nen
surullensa Octavia raukan puolesta. H�nt� iljetti, ett� n�m�t t�mm�iset
teot saivat tapahtua ja ett� liian n�yr� senati niit� ylisti.

Kuitenkin h�n viel� k�vi hovissa ja erin�isist� syist� Nero otti h�nt�
vastaan v�hentym�tt�m�ll� suosiolla. Jos h�n olisi pysynyt poissa,
olisi h�n v�ltt�m�tt�m�sti synnytt�nyt tyrannissa ep�luuloa ja t�t�
ep�luuloa olisivat h�nen kadehtijansa kujeillaan kartuttaneet. Ainoa
keino, jonka kautta h�n voi luopua hovista, oli Athenaan palaaminen.
Mutta t�h�n h�n ei ollut halullinen. H�nen oli paljon syit� j��d�
Romaan.

Ei mik��n sis�llinen pelkurimaisuus saattanut h�nt� hovissa-k�ynti�ns�

jatkamaan. Jos oikea tarve vaati, Cineas olisi osottanut yht� paljon
urhoollisuutta kuin kukaan muu. Mutta, jos h�n nyt olisi jollakin
tavalla n�ytt�nyt, ett� h�n paheksi Neron menetyst�, h�n ei sill� olisi
toimittanut mit��n. H�n olisi vaan kietoontunut perikatoon, eik� h�n
tietysti tahtonut vaaraa kiusata. Etup��ss� h�n ajatteli itse��n. H�nen
oli el�m�ns� tarkoitus suuri ja h�n tahtoi rauhassa t�t� toteuttaa. H�n
ei tahtonut p��t�havin sy�st� vankeuteen, eik� maankulkeuteen, eik�
kuolemaan. H�n olisi voinut kest�� kaikki n�m�t, jos h�n olisi luullut,
ett� velvollisuus pakoitti, mutta nyt h�nen velvollisuutensa n�ytti
vaativan, ett� h�n saattaisi totuuden-etsint�ns� perille. H�n tahtoi
olla filosofina. Mutta, jos h�n olisi ainoastaan itsest�ns� huolinut,
olisi h�n ep�ilem�tt� ensi kiivastuksissaan eronnut hovista,
seurauksiin tyytyen. H�nt� inhotti se mies, joka oli maailman
valta-istuimella, ja vaan suurella vaivalla voi h�n t�m�n l�sn� ollessa
jatkaa entist� k�yt�stapaansa. H�nt� inhottivat sykofantit, jotka
t�yttiv�t hovin ja olivat valmiit tekem��n mit� rikosta hyv�ns�
keisarin suosioon p��st�ksens�. Mutta h�nen t�ytyi ajatella muita kuin
itse��n. H�nen sisarensa ja Labeo ja Markus olivat kaikki h�nen
kanssaan ja, jos h�n joutuisi ep�suosioon, se kohtaisi heit�kin. Labeon
toiveet saisivat kuoleman iskun, h�nen valoisa n�k�-alansa himmentyisi
ja vuosien ty� menisi turhiin. Eik� t�ss� kyllin. Neron yst�vyyden
v�heneminen, julkinen ep�suosio olisivat vaan kaikkien heid�n turmionsa
enteen�. Tigellinus seisoi valmiina ahdistamaan heit�, saati vaan
sovistui. Palkatuilla parvillansa voi h�n tehd� mink�laisia syyt�ksi�
hyv�ns� heit� vastaan ja v��rill� todistajilla niit� vahvistaa. Jos
Cineas joutui Neron ep�suosioon, niin h�n itse ja kaikki h�nen
yst�v�ns� takertuisivat yhteiseen onnettomuuteen.

Kaikista n�ist� syist� t�ytyi Cineaan, niin kauan kuin h�n oli Romassa,
k�yd� hovissa, niinkuin ennen. Raskaalla mielell� h�n kuitenkin sit�
teki. Rikokset, jotka vallitsivat siell�, olivat liian ilmeiset ja
liian suuret. Se seura, jossa h�nen t�ytyi olla, iljetti h�nt�.

Labeo puolestansa ei tiet�nyt ollenkaan siit� tuskasta, joka Cineasta

ahdisti. Neron rikokset kammottivat h�nt� suurimmassa m��r�ss�. Mutta
h�n arveli, ettei h�nen tullut niist� mit��n sanoa. Sotamieheksi
kasvatettuna h�n oli koko elinaikanaan joutunut yhteyteen semmoisten
ihmisten kanssa, jotka aivan h�nen silmiens� edess� tekiv�t ilkeimpi�
rikoksia. Neron teot eiv�t loukanneet h�nt� niin paljon kuin Cineasta.
Tottumus oli paaduttanut h�nen.

H�nen el�m�ns� p��tarkoitus oli virassa edistyminen. H�n oli

kunnianhimoinen; mutta se oli jalo kunnianhimo, johon yhtyiv�t rakkaus
h�nen poikaansa ja hell�t ajatukset t�m�n tulevista kunnianviroista.
H�n n�ki vaivaa, mutta syy oli se, ett� h�n tahtoi j�tt�� suuren nimen
ja suuren perinn�n Markolle. N�it� kilvoitellessaan h�n ei koskaan
olisi juljennut ruveta siihen kelvottomuuteen, joka niihin aikoihin oli
aivan tavallinen. H�nen sielunsa ei pystynyt mihink��n h�v�isev��n
tekoon. H�nt� ilahutti, ett� h�nen oli tilaisuus k�yd� hovissa ja h�n
toivoi, ett� h�n sen kautta p��sisi johonkuhun korkeaan ja arvokkaasen
virkaan.

Oli kuinka oli, n�itten molempain asema ei kuitenkaan ollut niin

tuskalloinen, kuin tuota luulisi. Syy t�h�n oli Neron kummallinen
luonne. Kaikessa irstaisuudessaan ja hurjuudessaan h�n ei koskaan
pyyt�nyt heit� kumppaneikseen. H�n ei todellakaan sit� edes odottanut.
H�n katseli n�it� kumpaakin ihan toisilla silmill�.

Cineaan kanssa Nero ei koskaan puhunut kuin taiteesta, kirjallisuudesta

ja filosofiasta. Athenalaisen mainiot tiedot n�iss� asioissa
miellyttiv�t h�nt�. H�n ei tahtonut katsoa h�nt� milt�k��n muulta
kannalta. H�n nimitti h�nt� runoiliakseen taikka filosofikseen. H�n
eroitti huvituksensa kokonaan kirjallisista pyrinn�ist��n; eik� h�nen
mieleens�k��n tullut pyyt�� Cineasta enemm�n kuin Senecaa huviensa
osan-ottajaksi. Nero tavoitti mielell��n filosofein puhekeinoa, h�n toi
esiin lauseita Platon teoksista, h�n keskusteli semmoisista esineist�
kuin sielun kuolemattomuudesta, _summum bonum'ista_ ja muista t�rkeist�
kysymyksist�, joista filosofit yleiseen v�itteliv�t. H�n tahtoi
mielell��n puhua my�skin runomitasta, selitt�� omia teorioitansa siit�
ja esitteli uusia parannuksia v�rssyjen rakennustavassa. Nero luotti
ehdottomasti omaan kykyyns�. H�n luuli itsens� jonkunlaiseksi
kaikenpuoliseksi tiedetten suojeliaksi ja tahtoi ennemmin pit��
itse�ns� semmoisena kun maailman hallitsiana. Noissa keskusteluissa
sielun kuolemattomuudesta taikka kreikkalaisista kilpaleikist� taikka
vaihettelevan runomitan vaikutuksesta, h�n ei sattumaltakaan ajan
tapauksiin v�hint�k��n viitannut. Agrippina ja Octavia olivat
unhottuneet. H�n eli entisyydess�. Muisnaisaikojen runoiliat, sankarit
taikka jumalat olivat ainoat, joista h�n huoli. H�ness� dilettantin
henki muodostui erinomaisemmaksi kuin milloinkaan ennen.

Samoin kuin Cineasta arvosteli h�n my�skin Labeota. Mutta Labeo seisoi
h�nen edess��n aivan toisenlaisena luonteena. Edellinen oli h�nen
filosofinsa taikka runoiliansa. J�lkim�inen oli h�nest� Romalaisen
perikuva. H�nt� ihastutti Labeon uhkea ruumiinrakennus, h�nt�
ihastuttivat yht� paljon, vaikka tuo kuuluu kummalliselta, t�m�n
lahjomaton rehellisyys, t�m�n jalot hyv�t avut ja ylev� siveydentunto.
Nero nimitti h�nt� v�listi "Herkuleeksi", mutta j�lest�p�in h�n
mieluisammin puhutteli h�nt� "Catoksi." Labeon hyv�t avut miellyttiv�t
h�nt� aivan samalla tavalla kuin oivasti veistetty kuvapatsas.
Molemmissa tapauksissa se oli ainoastaan maun asia. Nerolla oli tarkka
k�sitys olokappalten kelvollisuudesta. H�nt� olisi loukannut, jos Labeo
jossakin tilaisuudessa olisi n�ytt�nyt taipumusta yleisiin paheisin
taikka heikkouteen. Se olisi pilannut Neron idealin. Se olisi muka
osottanut niin tavattoman huonoa makua Labeossa, ettei keisari olisi
koskaan antanut sit� anteeksi eik� sit� unhottanut. Ja siis t�m�n
kummallisen miehen mielest� ne vallattomuuden ty�t, joihin h�n pakoitti
muita ja joita h�n itse harjoitti, olisivat olleet anteeksi antamaton
rikos, jos Cineas taikka Labeo olisi niihin ruvennut. Muille olisi
rikosten karttaminen, heille rikosten tekeminen tuottanut kuoleman.

Semmoinen Nero oli.

Jos nyt Cineas olisi ollut oikein viisas, olisi h�n k��ntynyt pois
t�st� hovista ja sen seuroista er��n puoleen, joka olisi kertonut
h�nelle paljoa enemm�n, kuin h�n ikin� oli oppinut sek� "opettajalta"
ja Isaakilta ett� my�s kenelt�k��n muulta, jonka yhteyteen h�n oli
joutunut.

Paavali oli h�nest� n�ytt�nyt olevan mies, jolla oli varsin merkillinen
luonne, ja Cineasta oli usein haluttanut saada kohdata h�nt�, vaikkei
h�n kuitenkaan viel� ollut t�t� hakenut.

T�h�n l�ytyi moninaisia syit�, joista h�nen kreikkalainen ylpeyten� oli

ehk� etevin. H�n ei ymm�rt�nyt t�m�n suuren Apostolin luonnetta sen
t�ydellisess� ylevyydess�. H�n piti h�nt� urhoollisena, jopa muutamissa
kohden suurenakin miehen�; mutta syd�mess��n h�n halveksi Paavalia,
koska t�m� oli Juutalainen. H�n ei tahtonut semmoiselta miehelt� oppia
mit��n. Jos Paavali olisi ollut Senecan kumppaneita, taikka jos Cineas
olisi n�hnyt h�nen liikkuvan Roman ylimysten parissa, olisi h�n
kukaties pyrkinyt Apostolin puheille. Asiain n�in ollen, h�n ei koskaan
yritt�nytk��n.
Kuitenkin oli Cineas taipuvainen tuohon uuteen uskontoon, josta h�n jo
oli n�hnyt niin kauniita ja liikuttavia ilmestymi�. Jopa h�n tahtoi
my�skin saada tarkempaa tietoa siit�. H�n luuli jo oppineena kaikki,
mit� kristittyin kirjoitukset voivat opettaa h�nelle, mutta lis�ksi
halasi h�n saada l�hemm�lt� n�hd� kristityit� itse�.

XV.

Centurio.

Kun he olivat olleet muutamia viikkoja Romassa, Julius tuli Cineasta

tervehtim��n. Keskustelun kuluessa h�n kysyi j�lkim�iselt�, eik� t�m�n
tehnyt mieli l�hte� kristittyin kokouksia katsomaan.

"He pit�v�t varsinaisia kokouksiansa", h�n lausui, "viikkonsa

ensim�isen� p�iv�n�. He noudattavat Juutalaisten tapaa siin�, ett� he
jakavat ajan seitsenp�iv�isiin osiin ja lep��v�t yhden n�ist�
seitsem�st� p�iv�st� maallisista askareistaan, aivan niinkuin
Juutalaiset sabbatinansa. He eiv�t sin� p�iv�n� tee mink��nlaista ty�t�
eiv�tk� mit��n asiaa aja, vaan katsovat sit� pyh�ksi. He kokoontuvat
aamulla viikkonsa ensi p�iv�n� uskonnollisia menoja varten ja ovat
valinneet t�m�n p�iv�n, sill� he uskovat, ett� sin� p�iv�n� heid�n
jumalansa, Kristus, ristiin naulitsemisensa per�st� kuolleista nousi."

"Oletko sin� k�ynyt miss��n t�mm�isess� kokouksessa?"

"Olen kyll�; monestikin. Kristityt pit�v�t n�it� t�rkeimpin�

kokouksinansa. Heid�n on tapa sy�d� leip�� ja juoda viini� yhdess�,
sill� heid�n opettajansa asetti niin ja k�ski heid�n aina tehd� t�ll�
lailla h�nen muistoksensa. He panevat siihen juhlallisen ja mystillisen
merkityksen ja luulevat, ett� heid�n kokouksensa sin� p�iv�n� on muita
pyhempi. Mutta he pit�v�t my�skin �isin kokouksia ja t�m� y� on niit�,
joita he ovat t�h�n tarkoitukseen m��r�nneet."

Cineas oli iloinen t�st� tilaisuudesta ja sanoikin sit�. H�n tahtoi

n�hd� n�it� kristityit�, kun he olivat itseksens�, ja saada tiet��,
kuinka he jumalaa palvelivat. H�n tunsi kyllin heid�n oppinsa, niin
ett� h�n kunnioitti heit�, vaikka kohta h�n ei n�it� uskonutkaan. H�n
tiesi, ett� niiss� l�ytyi muutamia mit� jaloimpia totuuksia, joita h�n
koskaan oli kuullut, esimerkiksi jumalan hengellisyys, h�nen
kaikkivaltansa, h�nen ��ret�n viisautensa ja monta muuta, joita h�n
tavallisesti ajatteli ainoastaan filosofiaan koskevaksi. Mutta n�itten
ohessa oli heill� h�nen tiet��ksens� er�s oppi, paljoa suurempi kuin
mit� filosofia ikin� oli opettanut; ja t�m� oli tuo ylev� oppi
��rett�m�n olennon personallisuudesta -- h�nen osan-otostansa ihmisten
asioihin, h�nen huolenpidostaan luontokappaltensa suhteen. Kristityt
uskoivat, ett� h�n suoraan, personallisesti otti osaa ihmisten toimiin;
ett� h�n katseli ihmisi� is�n tunteilla; ett� h�n piti murhetta
kaikista luoduista kappaleistaan; -- sanalla sanoen, ett� h�n rakasti
heit�.

Jumala rakastaa. Ihana oppi! T�m�n kumminkin oli Cineas oppinut

k�sikirjoituksesta, jonka h�n oli lukenut. Vaikka h�n kyll� koetti
verrata Sokratesta ja Jesusta toisiinsa, h�n tunsi, ett� heid�n
v�lill��n l�ytyi joku mystillinen eroitus. H�n tunsi, ett� toisen
ep�m��r�isill� lauseilla, jotka olivat ep�ilyksi� ja rajoituksia ja
kaksimielisyytt� t�ynn�, ja toisen suorilla opeilla, joissa ilmestyi
ihmeellinen voima ja mahti ja majesteetillisyys, ett� siis n�ill� oli
suuri erinkaltaisuus. Toinen arveli, toinen selitti; edellinen ep�ili,
j�lkim�inen opetti. Jesuksen opetuksista h�n vastaan-otti yhden
totuuden, joka painui syv�lle h�nen mieleens�; semmoisen totuuden, jota
h�n oli usein vaivalla etsinyt, usein koettanut Platon kirjoituksista
johtaa, mutta joka aina v�lttyi h�nen k�sist��n ja aina oli vaikea
m��r�t�; -- t�m� oli juuri se oppi, jota Jesus ennen kaikkia opetti --
oppi jumalan rakkaudesta. H�n vastaan-otti t�m�n erinomaisella
riemulla; h�n tunsi, ett� siin� oli totuus, siin� oli jotakin, joka
tyydytti h�nen ep�ilyksens� poisti h�nen levottomuutensa ja haihdutti
sen sumun, joka usein peitti h�nen mielens�. Jumala voi rakastaa ja
jumala rakastaa. T�m� se oli, jonka h�n kristityitten kirjoituksista
oppi.

Ja sent�hden h�n ilolla suostui, kun Julius ehdoitti, ett� h�n seuraisi
h�nt� kristityitten kokoukseen.

Oli my�h�inen aika ja kuun ehdastaessa aivan pime�. He l�htiv�t kahden

kesken, mutta, kun liikkuminen Roman kaduilla h�m�r�n tultua oli
m��r�llinen, oli molemmilla aseet. Kumpainenkin kantoi tulisoittoa ja
niin varustettuina he meniv�t m��r�tylle paikalle.

Julius k�vi edell�. Kadut olivat kapeat ja monimutkaiset.

Kummallakin puolen kohosivat rakennukset kovin korkealle, v�listi
kahdentoista- taikka viidentoistakertaisiksi. Julius n�ytti
t�ydellisesti osaavan tien t�ss� katujen labyrintiss�. H�n kulki
nopeasti eteenp�in, poikkesi milloin mist�kin kulmasta eik� koskaan
ep�illyt. Cineas h�mmentyi ennen pitk�� niin t�ydellisesti, ettei h�n
ollenkaan tiet�nyt, miss�p�in h�n oli. Valkea loisti niist� ikkunoista,
jotka olivat auki, ja vilahteli niist�, jotka olivat suljetut. Usein
joku luja huuto ylh��lt�p�in s�ik�ytti heit�. Silloin suitti joku
ikkuna aueta ja joku astia tyhjennettiin kadulle.

"Jos is�ni olisi t��ll�", lausui Julius, "h�n varmaan pilkkaisi t�t�
yhdeksi Roman tavaksi ja vannoisi, ettei kenenk��n ihmisen henki ole
pime�ss� n�ill� kaduilla turvassa. Mutta tuolla -- kuuleppas tuota!
Mimmoisella paukahuksella se rym�hti katuun!"

Kun h�n puhui, joku esine tulla rytisi kadulle aivan heid�n edess��n.
Se heitettiin jonkun rakennuksen ylimm�isest� kerroksesta ja jyrin�,
jonka se synnytti, sek� voima, jolla se putosi, huomautti varsinkin
Cineasta siit� vaarasta, joka iltaisin oli kaduilla tarjona. H�n oli
iloinen, ett� h�n kantoi kyp�r�� p��ss�ns�.

N�in he kulkivat pitkin pimeit� katuja, hyp�ht�en takaisin joka kerta

kuin joku ikkuna heid�n ylitsens� avattiin ja katsoen ymp�rilleen
uhkaavaista vaaraa varoaksensa. Lopulta ilmestyi kaukaa valkea, ja
ihmisten h�lin� ja suuren v�entungon tohina.

"Nyt tullaan Suburralle", lausui Julius.

He astuivat pitkin t�t�; keskitse ihmisjoukkoja, jotka enimmiten t�ll�

paikalla liikkuivat; keskitse lamppujen ja soittojen valaisemia puoteja
ja aaltoilevaa v�entunkoa ja kansanparvia, jotka n�yttiv�t yht�
sakealta y�t p�iv�t t��ll� hy�riv�n. Lukemattomat tulisoitot, joita
suunnattoman suuri ihmispaljous kantoi k�dess��n, n�itten soittojen
yl�sp�in pidetyt, liekitsev�t huiput, jotka h�ilyiv�t ja heiskuivat
ilmassa, loivat jylh�n, lumoavan valonsa n�kym�lle ja synnyttiv�t
outoja tunteita Cineaassa, jolle Suburran ihmeet ensi kerran y�tist�
aikaa esiintyiv�t. Toisinaan ilmestyi ihmiskiherm�st� jonkun aatelisen
kantovuode, jonka edess� k�vi pitk� jono klientej� ja jota toiset
seurasivat, kaikki soittoja kantaen ja v�en v�litse raa'asti raivaten
tiet� itselleen, aivan huolimatta, kaatoivatko he kiiruisessa
kulussansa muutamia henkil�it� kumoon ja tallasivat niit� jalkojensa
alle. N�itten kaikkien joukosta nousi suuri pauhina ja sekavia huutoja;
tuolla aatelisten saattajat r�yskiv�t kansaa ja kansa r�yski takaisin;
t��ll� kaikenlaisten tavarain myyj�t puodeistaan ��neen tarjosivat
kauppakalujaan ja kutsuivat ohitse kulkevia ostamaan; t��ll� p�ihtyneet
miehet tavan takaa kirkuivat hurjia laulujaan. Et��ll� kaikki n�m�t eri
huudot sekaantuivat ep�selv�ksi ja huumaavaksi kohinaksi, sill� v�lin
kuin likemp�n� jokainen yksityinen huuto kuului lujemmin kuin yleinen
melu. Kauhea kumina, alhaison hurja tuuppiminen, ihmisten rient�minen,
lukemattomien valkeain v�lke ja tuo vaaleankeltainen v�ri, jolla ne
valaisivat n�kym��, kaikki yhtyi Cineasta hurmaamaan ja h�mment�m��n.
Mutta Julius oli tottunut kaikkiin n�ihin ja k�vi ripe�sti ja siev�sti
edell�, samalla kuin Cineaan oli vaikea pysy� h�nen rinnallansa.

Viimein he k��ntyiv�t oikeallep�in er��lle syrj�kadulle ja

tulisoittojansa korjattuaan he astuivat eteenp�in.

He eiv�t p��sseet pitk�lle, kuin jo kovia huutoja kuului; uhkaavia

��ni�, ankaroita soimauksen sanoja ja jonkun naisen kimeit�
�ik�hdyksi�.

"Varmaan muutamat konnat h�tyytt�v�t jotakuta turvatonta naista",

lausui Julius ja samaa p��t� h�n alkoi juosta Cineaan seuratessa.
Jostakin kulmasta poikettuaan he tulivat �kki� metelipaikalle.

Kymmenkunta miehi�, jotka kaikki n�yttiv�t olevan humalassa,

piirittiv�t, tulisoitto toisessa, miekka toisessa k�dess�, yksin�ist�
miest�, joka seisoi selin sein�� p�in, sill� v�lin kuin nuori tytt�
kyykisteli h�nen takanansa. Mies n�ytti noin kuudenkymmenen vanhalta ja
oli puettu romalaisen centurion asuun. Paljastetulla miekallaan h�n
koetti torjua p��llekarkaajiansa. He karjuivat h�nen ymp�rill��n ja
rynt�siv�t h�nt� vastaan, mutta tuo paljastettu miekka, vaikka vanhan
k�si sit� piteli, n�ytti pelottavan heit� ja pysytt�v�n heit� jotenkin
kaukana h�nest�. Ja sill� tapaa n�m�t, huutaen ja hyppien kuin
hourup�iset, purkasivat hirveit� kirouksia t�t� vanhaa miest� vastaan.
Yksi heist�, joka n�ytti olevan johtajana, piti eritt�in huolta siit�,
ett� h�n seisoi tarpeellisen kaukana, vaikka h�n kyll� ahkerasti
yllytti seuraajiansa. H�nen ��nens� tuntui Cineaasta tuttavalta.

"Hei vanha koira!" h�n huusi. "Mist� kerj�l�iss��dyst� sin� olet

l�htenyt? Kenen papuja sin� olet sy�nyt? Puhu, taikka ota vastaan
potkoa. Te pelkurit", �rj�si h�n seuraajilleen, "miks'ette kaappaa
h�nt� kurkusta kiinni ja kurista h�nt�?"

N�in yllytettyin� konnat yht� haavaa hy�kk�siv�t vanhuksen kimppuun.

H�nen miekkansa iski yhden heist� kuoliaaksi. Toisen k�vi samoin.
Seuraavana silm�nr�p�yksen� kymmenkunta k�si� tarttui h�neen.
Silm�nr�p�ys viel� ja h�n olisi ollut kuoleman oma.

Mutta ��neen huutaen nyt Julius ja Cineas karkasivat heihin. Yksi, joka
jo oli nostanut miekkansa sys�t�kseen sit� centurion syd�meen, kaatui
Julion miekkaan. Cineas ty�nsi toisen menem��n samaa tiet�. Kaikki muut
per�ytyiv�t pel�stynein� ja, kun eiv�t tiet�neet, ahdistiko heit� joku
kokonainen sotav�en vartiokunta, painoivat he pakoon.

Vanhus nosti yl�s tyt�n ja lohdutti h�nt�.

"Kallis tytt�reni, Lydia kultaiseni", lausui h�n hyv�illen, "kaikki

vaara on ohitse. Nouse yl�s. �l� pelk��. Tule ja kiit� n�it�
urhoollisia pelastajia, jotka ovat vapauttaneet meid�n kuolemasta ja
h�pe�st�."

Nuori tytt� nousi viel� vavisten, silm�t maassa ja ujosti �sken

tulleita silm�ilty��n h�n heitt�ysi is�ns� syliin. Vanha mies painoi
h�nt� rintaansa vastaan.

"Jalot vieraat", h�n lausui, "ketk� hyv�ns� olette, ottakaat vastaan

is�n kiitokset. Minun henke�ni te ette ole pelastaneet, vaan tytt�reni
kunnian. Olkoon teille suuren Jumalan siunaus!" ja taas h�n syleili
tyt�rt�ns�.

"Mutta kuinka rohkenit l�hte� ulos t�m�n nuoren tyt�n kanssa?" kysyi
Julius ihmeell� katsellen kaunista nuorta olentoa, joka riippui is�ns�
kaulassa, viel� pelosta vavisten.

"Me olemme usein ennenkin l�hteneet. T�m� on rauhaisa katu, kaukana

niist� konnista, jotka pime�n tultua h�iritsev�t Romaa enk� min� tied�,
kuinka he t�n� y�n� sattuivat tulemaan t�t� tiet�. Itse suhteeni min�
en pelk�� mit��n. Min� voisin helposti pit�� puoltani n�it� pelkureita
vastaan ja kartoittaa ne luotani, vaikka olen ij�k�s. Mutta tytt�reni
t�hden" -- vanha mies keskeytti puheensa.

"Mik� siis on saattanut tytt�resi liikkeelle?" kysyi Julius. "Mutta

tulkaat, j�tet��n t�m�. Me l�hdemme teid�n kanssanne. Me aioimme menn�
johonkin, mutta emme nyt tahdo j�tt�� teit�, sill� samat miehet voivat
uudestaan teit� ahdistaa."

"Tunsitteko tuota ��nt�?" kysyi Cineas, kun he astuivat eteenp�in.

"Mit� ��nt�?"

"Johtajan."

"Aivan hyvin", vastasi vanhus. "T�m� ��ni on yht� hyvin tunnettu

kaduilla kuin hovissa."

"Se oli siis" -- Cineas ep�ili.

"Nero", sanoi vanhus totisesti. "Niin. Maailman hallitsia johtaa

h�m�r�ll� rosvojen ja murhaajien joukkoja pitkin Roman katuja."

He asteksivat ��neti v�h�n aikaa. Lopulta Cineas lausui:

"Sin� rukoilit suuren jumalan siunauksia meille", sanoi h�n tutkaellen

ja ��nell�ns� tarkoittaen tuota puhetapaa jota eiv�t Romalaiset
k�ytt�neet.

"Niin", vastasi vanhus, "min� tein sen; min� olen kristitty."

Julion huulilta p��si hiljainen ilon huudahdus. "Min� ja yst�v�ni me
emme ole kristityit�, mutta me tahdomme oppia tuntemaan jotakin heist�
ja min� olin juuri vied� h�nen yhteen teid�n kokoukseenne."

"Min� my�skin hankin saattaa tytt�reni yhteen kokoukseen", lausui

vanhus. H�n seisahti ja tarttui Julion ja Cineaan k�teen. "Voi, nuoret
miehet -- te pelastajani ja hyv�nteki�ni -- jospa suuri Jumala sallisi
teid�n tuntea itse��n Kristuksen Jesuksen kautta, niinkuin min� tunnen
h�nen."

H�n astui taas eteenp�in. "Min� olen kristitty ja kuitenkin olen t�n�
y�n� vuodattanut verta. Mutta mik� muu neuvoksi? Min� en olisi tehnyt
sit� itseni t�hden, mutta sopiko toisin menetell�, kun tytt�reni oli
semmoisessa vaarassa? Ei; ei."

Julius ei ymm�rt�nyt semmoisia ep�ilyksi�. H�n sanoi, ett� h�nen

mielens� olisi tehnyt tappaa heid�n kaikki -- vaikkapa johtaja itse
olisi kaatunut. "Ja mit� sin�, romalainen soturi, voit muuta tehd� kuin
taistella, kun vaan sinun kimppuusi k�yd��n?"

Vanhus ei vastannut t�h�n mit��n, vaan jatkoi puhettansa, jostakin

muusta keskustellen. Viimein he saapuivat jonkun portin luo ja t�h�n
vanhus pys�htyi.

"Te olette hiljastuneet kokoukseen ehtim�st�", h�n lausui, "ja minun

asuntoni on mit� halvimpia; mutta jos tahdotte astua sis��n hetkeksi
lev�ht�m��n, katsoisin itse�ni kunnioitetuksi."

Sek� Julius ett� Cineas sanoivat mielell��n siihen suostuvansa ja

seurasivat vanhusta sis��n.

Rakennus oli korkea, niinkuin tavallisesti Romassa. He seurasivat

vanhusta useita portaita yl�s, siksi kuin he viimein enn�ttiv�t juuri
ylimm�iseen kerrokseen. T��ll� he astuivat v�h�iseen huoneesen ja t�m�
oli heid�n uusien tuttaviensa koti. T�ss� huoneessa oli yksi sohva,
pikkuinen syrj�kammio, jonka p��ss� n�htiin muutamia v�h�isi� vaaseja,
yksi arkku, ynn� tuoleja. T�m�n huoneen vieress� oli toinen, jossa
h�nen tytt�rens� asui. Molemmat vieraat istuutuivat; palvelustytt� toi
lampun ja, kun he olivat tulisoittonsa sammuttaneet, yksinkertaisen
lampun himme� loisto yksin��n valaisi huonetta.

Vanhus kertoi heille, ett� h�nen nimens� oli Cubulos ja h�nen

tytt�rens� nimi Lydia. Julion ja Cineaan oli nyt parempi tilaisuus
katsella uusien tuttaviensa ulkomuotoa. Cubulolla oli kunnian-arvoinen
katsanto, kiher�t harmaat hiukset, lyhyeksi leikattu parta ja hyvin
huomattavat kasvonjuonteet, jotka olisivat n�ytt�neet karkeilta ja
tylyilt�, jollei niiss� olisi ilmestynyt erin�inen suloisuus ja
lempeys, johon vallitsevana yhtyi jonkunlainen surullisuus. H�nen
puheensa oli v�h�n katkonainen, ei kuitenkaan taitamattomuudesta, vaan
pikemmin sent�hden, ett� h�nen mielens� ennalta oli ajatusten hallussa.
H�nen tytt�rens� ei ollut ensink��n is�ns� muotoinen. Lydian kasvot
olivat suloiset ja lempe�t, h�nen silm�ns� isot, mustat ja kirkkaat,
jommoiset ovat etel�maille omituiset, h�nen hiuksensa uhkean tihe�t ja
mustankiehkuraiset ja h�nen ihonsa tumman olivinv�rinen. H�nen
kasvoissaan ilmestyi suuri naisellinen puhtaus ja hellyys ynn� vienoin
herkk�tunteisuus; ja noissa h�nen mustissa silmiss��n asui semmoinen
rakkauden ja alttiiksi-annon voima, joka kerran viritettyn� saatti
vastustaa kaikkia ja kaikkia k�rsi�. Nyt h�n sent��n oli vapiseva ja
kaino, viel� pelon hallussa, kiitollinen pelastajiansa kohtaan, vaan
kuitenkin melkein pel�ten heit� katsella; lauhkeasti totellen is�ns�
tahtoa, t�ytt�en h�nen k�skyj��n nopeasti mutta hiljaisesti ja sitten
per�ytyen, ik��nkuin arka mets�kauris, omaan huoneesensa. Julius
seurasi h�nt� silmill��n ja katsoi siihen pime��n kammioon, johon Lydia
oli vet�ynyt, niinkuin olisi h�n katseellansa tahtonut palauttaa h�nen.

"Min� olen vuodattanut verta t�n� y�n�", lausui centurio v�h�n ajan
p��st�; "mutta min� otan Jumalan todistajaksi, etten sit� tehnyt itseni
t�hden; ei, ennemmin kuolisin tuhat kertaa. Min� vuodatin verta
tyt�rt�ni pelastaakseni -- viatonta ja puhdasta tyt�rt�ni. Ei! ei! se
on mahdotonta, ett� min� olen sill� synti� tehnyt. K�vik� minun j�tt��
silm�ter�ni noille pahoille hengille."

"Synti�k� tehnyt?" kysyi Julius suuresti kummastuen. "T�m� isku, jonka

tyt�rt�si varten iskit, oli el�m�si pyhin ja jaloin teko ja itse
puolestani kiit�n jumalaa, ett� olen el�nyt, vaikka vaan sit� varten,
ett� sain kerran t�mm�isess� tilassa iskun iske�. Mit� t�n� y�n� olen
tehnyt, sen muistan aina ilolla. Kadutko, kun mieleesi johtuu t�m�
suloinen tytt�, jolloin h�n pel�ten kyykisteli sinun takanasi?
Rohkenetko toivoa, ett� olisit heitt�nyt miekkasi ja luopunut
tytt�rest�si? Pois se!"

Julius astui vanhuksen luo, suuttumuksesta vavisten. Cubulos tarttui

h�nt� k�teen ja painoi sen syd�nt�ns� vastaan.

"Jalo yst�v�! Sinun sanasi viihdytt�v�t minua. Sin� et voi tiet��, mit�
kauhua verenvuodatuksen ajatus synnytt�� kristityiss�. Mutta sin� puhut
rauhaa omalle tunnolleni. Ei -- t�t� suloista lasta varten tappaisin
vaikka kaksikymment� vihollista."

"Ja min� -- tuhat!" lausui Julius kiivaasti. Cubulos ei vastannut

mit��n, mutta h�nen silm�ns� s�dehtiv�t mielihyv�st�, kun h�n katseli
nuorukaista, joka jalossa innossaan seisoi h�nen edess��n.

"Minua ihmeytt��, mit� sin� olet lausunut!" huudahti Cineas todesti

kummastuneena. "Kristityitten vihamiehet syytt�v�t heit�
pelkurimaisuudesta ja kehnoudesta; ja mik� suurempi kehnous l�ytynee,
kuin se, ett� is� tyvenesti ja vastustamatta j�tt�� tytt�rens�
rosvojoukkojen k�siin? Semmoinen uskonto, joka n�it� t�mm�isi� opettaa,
ei saata jumalasta l�hte�."

"�l� puhu sen enemp��", lausui Cubulos; "min� h�pe�n omia tunteitani.
Varmaan h�n antaa minulle anteeksi, mit� olen tehnyt."

"Antaa anteeksi!" huusi Cineas. "Sopiiko t�m� sana? -- antaa anteeksi!

H�n hyv�ksyy sit�. H�n kiitt�� sinua. Voi yst�v�ni, �l� v��rink�yt�
tuota teid�n uskontoanne, jossa l�ytyy niin paljon suurta ja puhdasta,
sill� muutoin teet sen filosofiaa halvemmaksi ja vieroitat siit� mit�
vakavimman sielun, joka ennen kaikkia pyrkii totuuteen. Min� se juuri
olen; mutta jos min� havaitsen sinussa, joka olet kristitty, t�mm�isi�
tunteita, mit� ajatella? Eik� minun t�ydy luulla, ett� kaikki on vaan
kehnoutta ja hengen k�yhyytt� ja ylenkatsottavaa viheli�isyytt�?"

"Ei, ei", vastasi Cubulos. "Jos etsit totuutta, �l� minusta eik� muista
mit��n p��t�. Sill� kaikki ihmiset ovat heikot ja voimattomat. Me
olemme synti� ja pahuutta t�ynn�. P��t� Pyh�n Olennon omista sanoista
ja ainoastaan niist�; �l� p��t� h�nen syntisten seuraajiensa syntisest�
el�m�st�, kaikkein v�himmin minusta; sill� min� olen heikoin h�nen
palvelioistaan! Min� koetan tehd� h�nen tahtonsa, mutta min� en voi.
El�m�ni on kulunut minun tavoittaissani parempaa luontoa; mutta, voi
minua! taisteloni n�ytt�v�t kaikki olleen turhat. Sent�hden on
omatuntoni arka, min� varon synti� kaikissa teoissani ja tunnen ett�
kaikki, mit� teen, on syntist�; mutta h�n on minun toivoni. H�n on
ollut el�m�ni toivo. H�n ei hylk�� minua. H�neen min� turvaan."

Cubulos peitti kasvonsa k�sill��n.

Molemmat yst�v�t viipyiv�t viel� v�h�isen aikaa ja l�htiv�t viimein. He

astuivat kotiin ��neti, kumpikin omissa ajatuksissaan -- Cineas
ihmetellen t�t� uutta todistusta oman tunnon arkuudesta ja
taipumuksesta oman tunnon vaivoihin taikka kumminkin katumukseen;
Julius ajatellen vaan tuota kirkasta n�ky�, joka oli h�nen silmi��n
h�ik�issyt ja luonut ihanan loiston centurion halpaan asuntoon.

XVI.

Kristittyin kokous.

T�m�n y�n tapaukset synnyttiv�t Cineaassa suuren halun n�hd� v�h�n

enemm�n kristityist�. H�n odotti jonkunlaisella maltittomuudella sit�
p�iv��, jota n�m�t pitiv�t pyh�n�, ett� h�n Julion kanssa menisi heid�n
kokoukseensa ja katsoisi ja oppisi, mik� se oli, joka el�hytti heid�n
syd�nt�ns� ja antoi kaikkien heid�n el�m�llens� pyh�n tarkoituksen. H�n
aikoi ymm�rt�� sit� voimaa, jolla heid�n uskontonsa vaikutti heihin,
sit� voimaa, joka saatti heid�n niin varovaiseksi heid�n tekojensa
suhteen, niin araksi syntiin, niin valmiiksi katumaan. H�n kummasteli
t�t� uutta ihmistunteen ilmestyst� ja arveli, ett� jos h�n itse rupeisi
punnitsemaan joka ajatusta ja tutkimaan joka tekoa, h�n huomaisi paljon
hylj�tt�v�� ja monta kohtaa, jota h�n ei voisi hyv�ksy�. Filosofia ei
ollut koskaan t�t� n�ytt�nyt. H�n ei ollut koskaan oppinut n�in
katselamaan omaa syd�nt�ns�, tarkastamaan kaikkia sen kehoituksia ja
sen kaikkia liikuntoja miettim��n. Ne sis�lliset taistelot, joita h�n
oli taistellut, olivat kaikki tarkoittaneet niit� ponnistuksia, joita
h�n oli tehnyt luovuttaaksensa puolestaan aineellisten olokappalten
vieh�tysvoimaa. H�n oli koettanut el�� tiedon el�m��, k�sitt�� maailmaa
filosofialliselta kannalta ja ylenkatsoa sen huolia, mutta nyt alkoi
h�nen silmiss��n h�m�r�sti siint�� korkeampi teht�v� -- yritys saada
kaikki ajatukset ja tunteet aivan puhtaaksi ja pyh�ksi. T�m� havainto
t�ytti h�nen ensiksi jonkinlaisella h�mm�styksell�, sill� h�n tunsi,
ett� tuo ehdoton motivin puhtaus oli mahdoton saavuttaa; vaan kuitenkin
h�n n�ki, ett� sen taukoamaton tavoittaminen oli itsest�ns� jalo ja
jalouttaisi ihmisen kaikki ajatukset ja koko el�m�n.

Kaikki n�m�t seikat suurensivat vaan h�nen haluansa saada enemm�n

tietoa kristityist�.

Muutamien p�ivien per�st� he uudestaan l�htiv�t liikkeelle. Julius oli

k�ynyt siell� ennen ja tunsi paikan. Huone oli kartanon ylikerroksessa,
josta oli avara n�ky-ala Tiberiin p�in. Leiv�n jakaminen oli jo
tapahtunut ja molemmat yst�v�t olivat joutuneet keskelle kokoontunutta
joukkoa, joka odotti muita pyhi� menoja.

Iso huone, johon noin sata henke� mahtui, oli miehi�, naisia ja lapsia
t�ynn�. Cineas katseli v�h�n kummastuneena paljaita seini�,
yksinkertaista koristamatonta huonetta. Kuvapatsasten ja maalausten
poissa-olo miellytti h�nen filosofiallista sieluansa; sili� aineellisia
muotoja ei tarvita, kun henki palvelee korkeinta olentoa. T�mm�inen
h�nen ajatuksensa oli. Halpa p�yt� seisoi huoneen yhdess� p��ss� ja sen
takana istui useita miehi�, joilla oli huomiota kiinnitt�v� ulkomuoto
ja joista yksi johdatti yksinkertaista jumalan-palvelusta. Cineas ei
tuntenut h�nt�, mutta kansa n�ytti tuntevan h�nen ja suuresti
rakastavan h�nt�, sill� he katselivat h�nt� hell�ll� osan otolla ja
kuuntelivat suurimmalla tarkkuudella jokaista sanaa, joka vuosi h�nen
huuliltaan.

He aloittivat jumalanpalvelusta virren veisaamisella, joka Cineaan

harjaantuneesen ja tarkkaan korvaan kuului todellakin raa'alta ja
runomitan puolesta barbarilaiselta. L�sn� olijat olivatkin alhaisempaa
kansaluokkaa ja v�rsyt olivat sovitetut heid�n k�sityksens� mukaan.
N�ille kristityille olivat suurten kansallisrunoiliain hienot
taidetemput osaksi taikka kokonaan oudot. He eiv�t ymm�rt�neet mit��n
n�itten s��nn�ist�. Heill� oli omat rahvaantapaiset laulunsa ja heid�n
virtens� olivat sepitetyt semmoisten s��nt�jen johdolla, jotka olivat
sivistyneille tuntemattomat. He olivat tottuneet tavalliseen rytmiin,
jossa oppineitten kansaluokkain kvantitativista runomittaa ei
noudatettu ja toiselta puolen sanojen loppusointua rakastettiin. Cineas
kuunteli heid�n laulujaan ja muisteli Neron v�rssyj�. Sill� Nero oli
ainoastaan koettanut kohottaa kansan k�ytt�mi� muotoja ja antaa
loppusoinnun vallita kelvolliseksi katsottujen kirjallisten tuotteitten
rinnalla. N�m�t kristityt k�yttiv�t lauluissansa runomittaa ja
loppusointua, jota he ymm�rsiv�t ja arvossa pitiv�t ja virsiss��n he
ilmoittivat uskontonsa jumaliset tunteet, kaikki sen toiveet ja
puhtauden ja alttiiksi-annon ja ylevyyden. Virress�, jota he lauloivat,
oli k��ri, johon joka s�veljakso p��ttyi ja josta Cineas ainoastaan
muisti:

"Jesu, tibi sit gloria

In sempiterna saecula."

Kun he olivat laulaneet t�m�n, johtaja otti jonkun pergamentik��ryn ja

alkoi lukea.

T�ss� oli korkeimman ja todellisimman siveyden vaatimus, lausuttuna

semmoisilla sanoilla, jotka jo olivat Cineaalle tutut, jotka olivat
antaneet h�nelle aihetta syv��n miettimiseen ja juurtuneet h�nen
muistiinsa.

"Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sill� heid�n on taivaan

valtakunta.

Autuaat ovat murheelliset; sill� he saavat lohdutuksen.

Autuaat ovat sivi�t; sill� he saavat maan peri�.

Autuaat ovat, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta; sill� he

ravitaan.

Autuaat ovat laupiaat; sill� he saavat laupiuden.

 Autuaat ovat puhtaat syd�mest�; sill� he saavat n�hd� Jumalan.

Autuaat ovat rauhan teki�t; sill� ne pit�� Jumalan pojiksi

kutsuttaman.

Autuaat ovat, jotka vanhurskauden t�hden vainotaan; sill� heid�n

on taivaan valtakunta.

Autuaat olette te, koska he pilkkaavat ja vainoavat teit� ja

puhuvat kaikkinaista pahuutta teit� vastaan, valhetellen, minun
nimeni t�hden."

N�m�t sanat ja n�itten kaltaiset ja monet muut senlaiset luki johtaja

kokoontuneitten kuullen ja kaikki n�yttiv�t suurimmalla hartaudella
kiintyv�n noihin el�m�n sanoihin. Ne olivat heid�n Herransa omat sanat.
H�n oli ne lausunut ja n�m�t h�nen seuraajansa kuuntelivat niit�,
vaikka ne olivat heille tutut, ik��nkuin olisivat kuunnelleet taivaasta
tulevaa ��nt�.

N�itten sanojen suuri merkitys, jonka Cineas oli jo ennen tuntenut,

n�ytti muuttuvan suuremmaksi, kun h�n nyt kuunteli niit� uusissa
oloissa. H�n ei voinut olla vertaamatta t�t� kokousta siihen
filosofialliseen kouluun, johon h�n oli nuorena kuulunut. H�n tunsi,
ett� t�ss� oli jotakin jumalallisempaa. Kovin erinkaltaiset olivat
n�m�t ja Sokrateen sanat.

Tuosta johtaja ojensi k�tens�, nosti p��t�ns� ja aloitti juhlallista

rukousta ��rett�m�n Jumalan puoleen. H�n tunnusti monta synti� ja
pahantekoa. H�n pyysi anteeksi-antoa H�nen t�htens�, joka oli kuollut
heid�n hyv�ksens�. H�n rukoili ijankaikkisen Hengen apua, ett� he
kaikki vaeltaisivat totellen h�nen tahtoansa ja hurskaudessa el�isiv�t.

Kaikki n�m�t oudoksuttivat Cineasta. H�n ei viel� ymm�rt�nyt sit� eik�

tuntenut, ett� h�nenkin sopi ottaa osaa siihen. H�n ei tiet�nyt mist��n
rikoksesta. Ei mik��n synti raskaana painanut h�nen syd�nt�ns�. Mutta
h�n oli huolestunut. Jos n�m�t nuhteettomat ihmiset n�in pitiv�t
puutteita ja inhimillist� heikkoutta syntin�, mink�t�hden h�n ei sit�
tekisi, sill� h�n ei siveytens� puolesta ollut heit� parempi? Uusi
tekojen ja ajatusten ohje n�ytti ilmestyv�n h�nelle ja vanha
itsetyytyv�isyys, joka oli niin kauan asunut h�ness�, alkoi kadota
t�m�n rukouksen kaikkuessa. H�n alkoi ymm�rt��, ett� voi l�yty� jotakin
semmoista, kuin rakkaus jumalaan ja elin-aikainen jumalanpalvelus ja
harras alttiiksi-anto ja kaikkia voittava into -- joista kaikista h�n
ei viel� tiet�nyt mit��n. T�ss� oli tieto jumalasta, aivan toisenlainen
kuin se, joka h�nell� oli, ja rakkaus jumalaan, suuresti eri�v� siit�
ep�m��r�isest� tunteesta, jota h�n oli syd�mess��n kantanut. Kaikki
n�m�t seikat tunkeusivat h�nen mieleens�.

Mutta viimein yksinkertainen jumalanpalvelus p��ttyi ja v�h�inen

seurakunta erkani ja Cineas l�hti pois Julion kanssa monen ajatuksen
ajelemana.

XVII.
Ennustuksen tarkoitus.

Jos Cineas olisi pyrkinyt Paavalin puheille, olisi kuka ties joku
muutos h�nen tunteissaan tapahtunut. Mutta nyt h�n pysyi muuttumatta.
K�sikirjoitus oli suuresti vaikuttanut h�neen, mutta h�n ei ollut
p��ssyt t�yteen vakuutukseen sen totuudesta. H�nen ter�v�, tarkka ja
tutkisteleva j�rkens� saatti h�nen huolellisesti perustelemaan joka
asiaa ja kysym��n -- mink�t�hden?

Helena ei koettanut taivutella h�nt�, sill� h�n tiesi, ett� h�nen

yrityksens� olisi turha. H�n ei tehnyt sen enemp�� kuin puhui siit�
onnesta, jonka h�n tapasi t�st� uudesta uskosta. Se oli poistanut h�nen
entisen pelkonsa ja levitt�nyt suloa tulevaisuuteen. Nyt h�n vihdoin
tiesi kuinka rukoilla ja kuinka ylist��. Samalla kuin h�n kartti
todistelemista, n�ytti h�n, itsek��n siit� tiet�m�tt�, veljellens�
jotakin, joka oli tehokkaampaa kuin kaikki todistukset, -- todella
Jumalaa rakastavan hengen. Sill� kun Cineas katseli Helenaa ja ajatteli
sit� muutosta, joka oli tapahtunut sisaren syd�mess� ja vertasi h�nen
nykyist� tyyneytt�ns� h�nen entiseen alakuloisuuteensa, havaitsi h�n,
ett� t�m� oli saanut jotakin, jota h�n itse oli vailla. Helena oli
tosiaankin saavuttanut mit� Cineas halusi -- lujan uskon, vakavan
uskon, t�ydellisen tiedon Jumalasta ja rakkauden h�nt� kohtaan. Cineas
tahtoi tulla Helenan kaltaiseksi.

Filosofin j�rkiper�inen usko ei kuitenkaan ottanut totellakseen pelkk��

syd�men halua ja niin tahtoi Cineas l�hesty� Kristusta, mutta yh� viel�
h�nen j�rkens� esteli ja vastusti ja ty�nsi h�nen takaisin.

H�n ihasteli lakkaamatta k�sikirjoitusta ja sit� lukiessaan h�n

tunnusti viimein itsellens�, ett� t�m� pikkuinen kirja sis�lsi enemm�n,
kuin h�n oli kaikista Platon teoksista keksinyt. Se oli suora. Se koski
syd�meen. H�n havaitsi, ett� h�n v�hitellen ajatteli niit� ajatuksia,
jotka t�st� kirjasta vuotivat ja omisti sen lausetavan. H�n puhui
Helenan kanssa taivaan valtakunnasta, Jumalasta, joka oli kaikkein is�,
ja pyhyydest�.

T�st� pyhyydest� syntyi h�ness� puhdas ja t�ydellinen perikuva,

ylev�mpi ja jumalallisempi kuin kaikki filosofian sommitelmat, ja h�n
huomasi, ett� h�nen perikuvansa sai sen mystillisen olennon muodon,
josta t�m� kirja puhui. Sokrates ironioinensa katosi Cineaan mielest�
ja h�nen sijaansa tuli Kristus, t�m�n rakkaus ja kyynelet. H�n alkoi
katsoa Kristusta siksi, jota kaikki hyv�t ja viisaat filosofit olivat
niin kauan etsineet ja jonka etsimist� he olivat niin monta vuosisataa
jatkaneet -- t�ydellisen hyv�ksi ja t�ydellisen kauniiksi olennoksi.
Kaikki t�m� n�ytti h�nen mielest��n Kristuksessa l�ytyv�n.

Mutta h�n ei kuitenkaan ollut niin l�hell� Kristin uskon todellista

tunnustamista, kuin luulisi. Kaikki n�m�t ajatukset olivat
j�rkiper�iset. H�nen kauneuden-tuntonsa oli kosketettu. Kristin usko
n�ytt�ysi h�nelle estetillisess� valossa. Suuren k�rsij�n suru liikutti
h�nen syd�nt�ns�, mutta h�n ei tiet�nyt mink��nlaisesta katumuksesta
eik� mielen masentumisesta. H�n ei uskonut omaa synnillisyytt�ns�.
Itsetyytyv�isyys, jota h�n aina oli tuntenut, oli viel� voimissaan.
Miksi h�n katuisi? Mit� h�n katuisi? Mik� tunnustus h�nen tuli tehd�?
H�n saatti pyyt�� jumalalta valistusta, mutta ei anteeksi-antoa.

Yht� asiaa h�n uskoi aivan lujasti ja se oli, ett� jos Juutalaisten
pyhill� kirjoilla oli joku ylev� merkitys, koko t�m� merkitys oli
Kristuksessa haettava. Samalla kuin h�n ajatteli Kristusta Juutalaisten
kirjojen tarkoittamaksi, samalla h�n teki n�m�t kirjat melkein
jumalalliseksi. Ilman t�mm�ist� selityst� olivat Isaakin teoriat
lapselliset ja alhaiset. Mutta hengellisell� tavalla selitettyn� samat
teoriat olivat h�nen silmiss��n totisin ja korkein filosofia.

H�n viittasi t�h�n kerran Isaakin kuullen.

"Eik�h�n sent��n teid�n Messiaksenne", kysyi h�n, "josta te puhutte

niin paljon, liene, niinkuin min� olen muistuttanut, joku pyh�
profeetta -- joku opettaja -- joka tahtoo tehd� kansan syd�melt�
puhtaammaksi ja el�m�lt� paremmaksi? T�m�, luullakseni, olisi jumalalle
sopivampi kuin ett� h�n l�hett�� jonkun kuninkaan taikka kenraalin,
joka vaan vuodattaisi ihmisten verta."

"Ei koskaan", huudahti Isaak kiivaasti sill� hehkuvalla innolla, joka

aina ilmestyi, kun t�mm�isiin viitattiin. "Ei ikin�. Ei kuuna
kulloinkaan. Jumalan lupaukset ovat totiset ja oikeat ja ne t�ytet��n.
Ne ovat sanoja my�ten ymm�rrett�v�t, taikka ne ovat tyhj�nt�p�iset. H�n
ei ole n�in pilkkaava heit�, jotka ovat vuosisadat h�neen turvanneet.
H�n on mit� suorimmalla ja selvimm�ll� tavalla turvannut t�m�n asian
meille, niinkuin me sen ymm�rr�mme; vuosisadat olemme odottaneet ja
uskoneet ja toivoneet. Profeetta toisen per�st� on tullut ja jokainen
seuraava on puhunut samalla tavalla ja vahvistanut toivomme, ett�
_Vapahtaja_ tulee. Koska jumala on uskollinen ja totinen, h�n ei omaa
kansaansa pet�."

"H�n on ennen monta, monta kertaa luvannut sek� hyv�� ett� pahaa ja
jokainen lupaus t�ytettiin. H�n lupasi esi-isillemme, kun he olivat
orjina Egyptin maalla, ett� h�n johdattaisi heid�t kauniisen ja
hedelm�lliseen maahan; h�n tekikin niin. He vaelsivat monta monituista
vuotta vaivoja ja onnettomuutta n�hden, mutta saapuivat kuitenkin
viimein luvattuun maahan. H�n lupasi heille eri aikoina voiton monesta
vihollisesta; ja voitto tulikin aina. H�n uhkasi valtakunnan jakoa; ja
valtakunta jakaantui. H�n uhkasi, ett� viholliset valloittaisivat
heid�n maansa ja veisiv�t heid�n pitk�ll�iseen vankeuteen; ja valloitus
ja vankeus seurasivat. H�n lupasi vapautta t�st� vankeudesta; ja vapaus
tuli."

"Kaikki n�m�t olivat selvi� lupauksia, jotka eiv�t tarkoittaneet mit��n

h�m�r��, hengellist� t�yt�nt��, vaan suoraa sananmukaista, ja suoraan
ja sananmukaisesti jokainen n�ist� lupauksista t�ytettiin."

"Ent� nyt, jos katselen t�t� suurta lupausta, joka on kaikista

lupauksista kaikkina aikoina korkein, ulottuen alasp�in meid�n
ensim�isest� is�st�mme Abrahamista, mit� min� havaitsen? Havaitsenko
muuta kuin, ett� jos mik��n on sananmukaista, t�m� on suuremmassa
m��r�ss�, kuin mik��n muu? Onko h�n, joka johdatti kansaansa semmoisten
surujen kautta ja niin heit� rasitti, onko h�n t�ll� tapaa heit�
pilkkaava ja n�ytt�v�, ett� h�n on pitkin heid�n historiaansa
huvittanut heit� tyhj�ll� varjolla -- turhalla toivolla -- mit�tt�m�ll�
tarinalla? Mink�-arvoinen profeetta yksist�ns� on meill� orjuudessamme?
Meill� on ollut profeettoja. Me emme en�� semmoisia tarvitse. Me
tarvitsemme h�nt�, ett� h�n nousee Davidin valta-istuimelle
Jerusalemissa sielt� maata hallitakseen, vaan ei opettaakseen. Me
olemme v�syneet odottamasta ja rukoilemasta ja toivomasta ja isoamasta.
Me olemme v�syneet ja syd�mest� sortuneet. Voi sin� kauan odotettu!
tule pian. Nouse valta-istuimellesi. Hallitse, kunnes kaikki viholliset
ovat n�yristyneet jalkojesi juureen."

"Mutta mit� min� pelk��n? Min� sanon sinulle", huudahti Isaak

h�mm�stytt�v�ll� voimalla, "ett� h�n tulee ja ryhtyy hallintoonsa. Aika
on k�siss�. Kaikki seikat aavistavat h�nen tuloansa. Sin� saat itse
el�� h�nt� n�hd�ksesi, jopa piankin."

Cineas lausui kummastustaan t�st� ja pyysi Isaakilta selityst�.

"Profeettaimme ennustuksissa", lausui Isaak, "tuo Suuri ja Ainoa ei ole

ainoastaan luvattu, vaan my�skin h�nen tulonsa aika ilmoitettu.
Vuosisadat ovat pappimme koettaneet m��r�t� t�m�n ilmestyksen aikaa ja
tietysti he alusta luulivat sen tulevan varhemmin kuin mit� oli
sanottu. Itsekukin sukupolvi ajatteli mielell��n, ett� ennustus h�nen
aikanansa toteuntuisi. N�m�t viimeiset kolme-, nelj�kymment� vuotta on
kansa joka p�iv� vartonut h�nen ilmestymist��n. V��ri� Messiaksia on
astunut esiin, perustaen vaatimuksiaan t�h�n ennustukseen ja v�listi
saanut monta seuralaista. Mutta he olivat kaikki valheprofeettoja.
Hartaissa odotuksissaan he pusersivat kokoon ep�-oikean selityksen
pyhist� kirjoistamme. T�m� on syy, jonka vuoksi heid�n toivonsa niin
usein petti."

"Mutta nyt on aika sananmukaisessa merkityksess� tullut. Ei nyt

tarvitse erehty�, niinkuin ennen meid�n esi-is�mme. Meill� on pyhien
profeettojen muistelmat ja suora ilmoitus h�nen tulonsa ajasta, josta
jokainen, joka pystyy luvunlaskuun, saa n�hd�, ett� t�m� on hetki. T�t�
lukua olen ehtimiseen laskenut, ep�illen erhetyksi�, ep�illen omia
toiveitani, ett� he hairauttaisivat minua, ja min� olen tullut siihen
p��t�kseen, ett� t�m� on juuri viimeinen mahdollinen aika, jolloin h�n
voi tulla. H�nen t�ytyy tulla nyt taikka ei koskaan. Jollei h�n nyt
viiden taikka kenties kymmenen vuoden kuluessa tule, ei h�n ollenkaan
tule, taikka on ennustus pelkk�� v��ryytt�, pelkk�� petosta, ilmeist�
pilkkaa, pahinta ja julminta pilkkaa. Mutta koska jumala ei voi pett��,
t�ytet��n t�m� h�nen sanansa."

Cineas kuunteli levollisesti. H�n ei ollut uutelias tutkimaan Isaakin

luvunlaskuja, sill� h�n oli enemm�n kuin koskaan ennen varma siit�,
ett� kaikki oli erhetyst�. H�n ei ensink��n taipunut Juutalaisen
ahtaisin ennakkoluuloihin, eik� voinut kuin ihmetell� sit�
kuolemankaltaista sitkeytt�, jolla Isaak piti kiinni arveluistaan.

"Koko maa tuntee h�nen l�sn�-olonsa voiman", jatkoi Isaak. "Kansa

tiet��, ett� h�n on l�hell�. He nousevat h�nt� vastaan-ottamaan; he
ovat vakuutetut siit�, ett� h�n tulee. Mahtava v�enliikunto alkaa ja
koko maa j�risee varustusten vahvasta kuminasta."

"Mill� tavoin he itse�ns� varustavat?" kysyi Cineas.

"Aseilla ja sotaa varten", huudahti Isaak kiivaasti. "Silla he ovat

orjina ja tuntevat, ett� jos mieliv�t sopivalla tavalla kohdata
vapahtajaansa, heid�n tulee olla vapaina ja itse iske� ensim�inen isku.
Ja jokainen, joka on Judeassa oleskellut, tiet��, ett� kaikista
ihmisist� Juutalaiset ovat ne, jotka rohkenevat suurimpia ja suurimpia
aikaan saavat. Sota t�ytyy tulla. Se on v�ltt�m�t�n. Romalaisten sortoa
ei k�y en�� siet�minen. Jos Juutalaiset olisivat k�rsiv�llisemp��
sukua, heid�n olisi sittenkin syyt� nousta ainoastaan kostoa varten.
Mutta he ovat kaikista ihmisist� kaikkein v�himm�n k�rsiv�llisi�,
eiv�tk� aio nousta kostoa, vaan vapautta varten; ja kaikkia varten,
johon t�m� vapaus heit� saattanee. He ovat kaikki samaa toivoa t�ynn�,
sama kehoittava syy vaikuttaa kaikkiin, eik� ole sit� miest� -- vai
miest�? -- ei ole sit� naista, eik� liioin lastakaan, joka ei ole
valmis kaikkia uskaltamaan, jopa kuolemaan menem��n. Mist� t�m� tunto
tulee, t�m� into, niin yleinen, niin hurjanrohkea? Se ei ole ainoastaan
inhimillinen eik� kansallinen, se tottelee suurempaa kehoitinta, kuin
vaan is�nmaanrakkautta. Se on jumalallinen, ylh��lt� se tulee. Se on
jumalan l�hett�m�. T�m� on h�nen aikansa. T�m� on hetki, kauan
toivottu, vaikka kauan viivytetty, halki vuosisatojen odotettu,
varrottu rukouksilla ja kyynelill� ja nyt se tulee, ja h�n tekee
l�sn�-olonsa tunnetuksi ja h�n on siell� tuossa pyh�ss� maassa,
vuodattaen voimaansa kansan syd�miin, ett� h�n n�in heit� her�tt�isi ja
harrastuttaisi pyh��n tarkoitukseen ja rajuun p��t�kseen, jonka
rinnalla kaikki ainoastaan inhimilliset tunteet ovat heikot ja
joutavat. Ensiksi h�n saattaa kansan mahdolliseksi t�h�n korkeaan
p��m��r��n ja sitten h�n l�hett�� Messiaksen."

"Sinun puhettasi my�ten", lausui Cineas, "jumala vaikuttaa t�m�n

tunteitten kiihtymyksen, josta nyt olen kuullut. Mit� sinun luullaksesi
korkein olento n�ill� kaikilla tarkoittaa?"

"Ensiksi vapauttamme", sanoi Isaak h�nt� keskeytt�en; "sit� kaikkein

ensim�iseksi. Min� uskon, ett� h�n tahtoo, jotta kansa, jonka h�n niin
usein ennen on vapauttanut, viel� kerta vapautetaan."

"Ymm�rr�tk� t�ydelleen mit� voimaa vastaan heid�n on taisteleminen?"

kysyi Cineas. "Sin� et ole mik��n juutalainen talonpoika. Sin� olet
kulkenut ymp�ri koko maailmaa. Sin� olet oleskellut Romassa. Sin�
tunnet Roman vallan yht� hyvin kuin min�. Katsotko mahdolliseksi, ett�
yksi sen v�h�isimmist� provinseist� pudistaa hartioiltaan Caesarin
mahtavan ikeen, taikka ett� teid�n kansa uskaltaa menestyksen toivolla
sotia maailmaa vastaan?"

"Jumalalle on kaikki mahdollista", vastasi Isaak.

"Kyll�; mutta etk� ole inhimillisten asiain menossa usein havainnut

sit� tosi-asiaa, ett� heikomman kansan aina t�ytyy joutua voimakkaamman
vallan alaiseksi, olipa sen asia kuinka oikea tahansa?"

"En", vastasi Isaak kuivankiskoisesti. "Kreikkalaiset eiv�t ajatelleet

n�in, kun Persia l�hetti lukemattomat sotaparvensa heit� vastaan."

"Se on tosi", lausui Cineas; "mutta Persialaiset olivat Kreikkalaisia

heikommat. N�m�t samat Kreikkalaiset kulkivat sittemmin Aasian halki ja
huomasivat heid�n heikkoutensa. Romalaiset ovat toista laatua. He
valloittivat Kreikanmaan ja pitiv�t sit� sangen helppona asiana.
L�ytyyk� maailmassa kansaa, joka voi Caesarin legioneja vastustaa?"

"L�ytyy", vastasi Isaak; "se kansa, jonka puolella jumala on, voi
Caesarinkin legionit kukistaa. Menneess� historiassamme olemme
toimittaneet yht� suuria t�it� kuin n�m�t. T�m� historia on t�ynn�
voittoja, joita on saatu ankaran v�kevist� sotalaumoista. Kansakuntamme
varttui ja miehistyi keskell� mahtipontisia vihollista. Juutalaiset
ovat monesti menestyksell� taistelleet monarkkeja vastaan, jotka olivat
maailman hallitsioita. He ovat el�neet ja he ovat vuosisatojen kuluessa
n�hneet monen valtakunnan kohoavan ja sortuvan. He ovat n�hneet Roman
nousevan; he saavat n�hd� sen h�vi�v�n."
"Senk� h�vi�v�n?"

"Miks'ei? Onko Roma vaurioin tuolla puolen? Ovatko Romalaiset jumalia,

jotta he ainaiseksi ovat vastoink�ymisist� p��sseet? He ovat el�m�ns�
el�neet ja ty�ns� tehneet. Heid�n aikansa on ohitse."

"Kun joku Roman armeija saapuu Judeaan, pelk��n, ett� sin� huomaat sen
yht� voimakkaaksi kuin koskaan ennen."

"Minun on helppo ymm�rt�� Kreikkalaisen ep�ilys", lausui Isaak. "Teid�n

historiassanne on kaikki inhimillist�. Meid�n historiamme on
jumalallinen. Se on kokonaan jumalan tekem�. Me olemme el�neet
alinomaisten ihmet�itten keskell�. H�n valitsi meid�n omakseen kaikista
kansakunnista. H�n on ollut meid�n jumalamme, kun kansakuntien kaikki
jumalat olivat ep�jumalia. H�n on pelastanut meid�n kaikista
vihollisista ja h�n taas meid�n pelastaa."

"Mutta", jatkoi h�n, "ei sinun omaltakaan katsantokohdaltasi kapina ole

niin mielett�m�n rohkea yritys kuin sin� arvelet. Tunnetko vaan
luonnon? Se on t�ynn� vuoria ja m��r�llisi� solia ja ymp�rist���n
hallitsevia paikkoja, joista jokaisesta sopii tehd� toinen Thermopylae.
Etevimm�t kaupungit siaitsevat semmoisilla seuduilla, jotka antavat
heille arvaamattoman suuren voiman, ett� ne, jos ovat muonavaroilla
hyvin varustetut, voivat kuinka kauan hyv�ns� kest�� rynn�kk��. Ennen
kaikkia on Jerusalemin asema vahva. Jos asukkailla on kyll�ksi
elatus-aineita, he jaksavat ij�t p�iv�t k�rsi� piirityst�. Vuoria on
kaikkialla yli-ymp�ri. Sen muurit kohoavat ilmaan jyrkkien kallioin
rinteilt�. Se on kaukana rannikosta."

"Mutta, jollei kansalla ole ruokavaroja tarpeeksi, kuinka sitten?"

"Ei mik��n piiritys voi kest�� niin kauan, ett� se saattaisi asukkaat
n�l�nh�t��n", vastasi Isaak luottavaisesti. "Kaupungin puolustajat
h�iritsisiv�t alinomaa piiritt�ji�. Juutalaisten tapporynt�ysten
hirmuiset hy�kk�ykset pyyhk�isisiv�t heid�n pois. Paitsi sit�, samalla
kuin Juutalaiset k�rsisiv�t, eiv�t vihollisetkaan k�rsim�tt� p��sisi.
Koko maa t�yttyisi vihamielisell� ja vimmap�isell� v�est�ll�. Heid�n
olisi mahdoton ruokavarojansa lis�t�. Heid�n matkansa katkaistaisiin.
Vaikkapa piiritt�v�ll� armeijalla aina olisikin runsaat ruokavarat, ei
se sittenk��n saisi Jerusalemia valloitetuksi; mutta sit� my�ten kuin
min� tunnen maan ja sen asukkaat, luulen min�, ettei mik��n armeija
pysy ruu'assa Jerusalemin edustalla, jos kansa yksimielisesti p��tt��
sotaa k�yd�. Jos Jerusalem n�lk�� n�kee, niin piiritt�v�n armeijan
varmaan k�y samoin, ja semmoisessa leikiss� on helppo arvata, kumpi
puoli ensiksi helpottaa. Juutalaiset saattaisivat ilolla kuolla
n�lk��n, jos se on tarpeellista, mutta piiritt�v� armeija ei voisi
t�mm�iseen kauheaan pulaan jouduttuaan tulla autetuksi."

"Mutta ennenkuin n�lk� piiritt�v�n armeijan saavuttaisi", sanoi Cineas,

"olisi Romalaisten viippauskoneillakin jotain tekemist�."

"Kyll� ja ankara ty� olisikin. Kaikkiin Romalaisten viippauskoneisin

riitt�isi Juutalaisilta tulta ja harva p��sisi muurien juurelle.
Mit�s t�st�? Minun luullakseni p��taistelo taisteltaisiin
ulkopuolella muureja ja kaupungin kohtalo ratkaistaisiin ilman mit��n
muurin-s�rki�itt�. Mutta miksi n�ist� asioista puhun? Ne ovat v�h�iset.
Juutalaisilla on semmoinen turva, josta maailma ei tied� mit��n.
Vuosisadat ovat he katsoneet yl�s jumalan puoleen, pikkuisinkin lapsi
palvelee hengellist� olentoa. H�n ei tied� ensink��n ep�jumalista.
Halvin talonpoika rukoilee n�kym�t�nt� luojaansa. H�n uskoo h�neen. H�n
luottaa h�neen. Tuo ainoa, johon he kaikki n�in uskovat ja luottavat,
ansaitsee t�t� luottamusta ja osottaa itsens� semmoiseksi. Min� en
saata puhua siit�, kuinka taistelon k�y ja samalla ummistaa silmi�ni
h�nt� n�kem�st�. H�nest� p��t�s riippuu. Ja sopiiko minun ajatella,
ett� h�n tekee p��t�ksens� omiensa vahingoksi?"

"Mutta otaksukaamme, ett� Juutalaiset p��sev�t vapaaksi, ent� sitten?

Mieliv�tk� he jotakin suurempaa valtaa?"

"Mieliv�t", vastasi Isaak levollisesti.

"Mit�?"

"Maailmaa."

"Uskotko siis, ett� jumala kaikilla teoillansa tarkoittaa Jerusalemin

joutumista maailman p��kaupungiksi?"

"Aivan hartaasti, aivan hartaasti", huudahti Isaak; "min� olen ennen

n�it� sinulle kertonut ja nyt takaan uskoani entist� lujemmin."

"T�m� sopii h�nelle", lausui Isaak tuokion per�st�; "sopii h�nelle

eritt�in hyvin. Yksist��n Juutalaisilla, h�nen valitulla kansallansa,
on h�nest� tieto. Koko muu ihmiskunta ei tied� h�nest� mit��n. Eik�
siis ole h�nelle soveliasta, ett� h�n p��tt�� tehd� itsens� tunnetuksi
kautta koko maailman, niinkuin h�n nyt on Juutalaisille tunnettu. Eik�
tosiaankin maailma tulisi siunatuksi, jos se ainoata korkeinta olentoa
kunnioittaisi? Nyt on koko maailma ep�jumalinen. Jos Juutalaiset
valloittavat maailman, on t�m� v�h�n toista kuin tavalliset voitot ja
se tarkoittaa jotakin suurempaa kuin tavallista keisarikuntaa
veroinensa, maksoinensa. Se tarkoittaa jumalan tiedon levitt�mist�,
ett� kaikki ihmiset oppisivat, ett� h�n on heid�n is�ns� ja h�nt�
rakastaisivat ja semmoisena h�nt� kunnioittaisivat. T�t� varten k�skee
h�n meid�n nousta. T�t� varten aikoo h�n l�hett�� meille suuren
johtajamme, jonka edess� kaikki Roman armeijat murskaksi musertuu ja
koko maailman kansakunnat polviansa notkistavat. T�m� sopii jumalalle."

"Mutta mill� hinnalla!" kysyi Cineas. "Verell� ja tulella ja

h�vityksell� ja ry�stetyill� kaupungeilla ja suitsevilla kylill�.
Mink�lainen olento se on, joka t�ll� tavoin koettaa saada ihmisi�
itse�ns� palvelemaan?"

"K�rsik��n maailma", lausui Isaak; "ent� sitten? Se k�rsii, jotta se

tulisi siunatuksi. Yksi sukupolvi k�rsii onnettomuutta, ett� kaikki
nousevat sukupolvet p��sisiv�t todelliseen onnellisuuteen. Yksi sotihin
astuu, yksi voittaa ja kaikki on ohitse. H�n on hallitseva, jonka on
oikeus hallita. H�n on hallitseva merest� mereen ja virroista hamaan
maailman ��riin!"

Cineas ei lausunut mit��n. H�n n�ki kuinka Isaak oli muodostanut koko
sielunsa t�m�n ainoan ajatuksen mukaan ja koska Isaakin ajatus ennen
kaikkia muita oli vastenmielinen h�nelle, katsoi h�n paremmaksi
puhe-aineesta luopua.

Mutta t�m�n keskustelun per�st� katseli h�n entist� suuremmalla

tarkkuudella Judean maata, halukkaana kuulemaan uusia t�lt� haaralta ja
n�kem��n, oliko kapina todella niin l�hestym�isill��n, kuin Isaak oli
sanonut.

XVIII.

Britannialainen.

Cineas oli p��ssyt niin pitk�lle, ett� h�n huomasi Kristin uskon
ihmeellisen sulon ja kauneuden. H�nt� ymp�r�iv�tkin semmoiset olennot,
jotka toivat h�nen silmiins� sen ihanimmat ilmestykset. Kunnian-arvoisa
imett�j�, joka nyt oli saavuttanut koko entisen tyyneytens�; ja Helena,
jolla ei en��n ollut mit��n hengellist� ep�ilyst� eik� pelkoa; ja
Markus, jonka koko el�m� oli kulunut puhtaimpien vaikutusten keh�ss�;
kaikki n�yttiv�t h�nelle, kuinka erinomainen t�m� uskonto oli, joka
opetti ihmiset k��ntym��n heid�n luojansa puoleen, ei pelolla eik�
ep�ilyksell�, vaan rakkaudella ja luottamuksella. H�n n�ki my�s, ett�
Julius oli heihin yhtym�isill��n. Joku asia oli enent�nyt Cineaan
taipumuksia Kristin uskoon, joita h�n oli kauan aikaa osottanut; h�nen
k�yntins� kristittyjen kokouksissa olivat alinomaiset; h�nen
k�yt�ksens� oli muuttunut; ja joku suuri ja juhlallinen tarkoitus iti
h�nen sielussansa. Kaikki n�mat asiat, joita h�n joka p�iv� n�ki,
suostuttelivat h�nen tunteitaan ja h�nen t�ytyi j�rjell�ns� hillit�
n�it� tunteita ja olla varoillansa, etteiv�t ne veisi h�nt�
ulkopuolelle h�nen positivista uskoansa.

Ei mik��n asia vaikuttanut Cineaasen niin suuresti kuin Markon sanat.

H�n kuunteli usein kummastellen tuota solevaa, henkev�� poikaa, kun
t�m� puhui Jumalasta, is�st�ns� ja taivaasta, jommoiset asiat olivat
oudot kaikille pojille, joita Cineas oli milloinkaan n�hnyt, mutta
tuttavat t�lle merkilliselle olennolle, jolla todestikin toisinaan, kun
h�n puhui n�ist� asioista, oli niin ilosta loistavat kasvot ja
semmoinen pyh�-valo otsansa ymp�rill�, ett� n�ytti silt�, kuin h�n itse
olisi tuntenut jotain siit� maailmasta, josta h�n niin mielell��n
puhui.

Markus piti viel� v�hentym�tt�m�ll� innolla vireill� yst�vyytt�ns�

Britannialaista kohtaan ja nuot molemmat omituiset yst�v�t n�htiin
viel� melkein joka hetki p�iv�st� yhdess� joko pylv�sk�yt�v�ss� taikka
puutarhassa, toisinaan k�si k�dess� k�yden, toisinaan niin, ett� Galdus
kantoi poikaa leveill� hartioillaan.

Markus puhui mielell��n Galdolle siit�, mik� niin suuressa m��r�ss�

t�ytti h�nen ajatuksensa. H�n puhui h�nen kanssaan kaikista asioista,
eik� suinkaan v�himmin t�st�. Britannialainen ei ymm�rt�nyt kuin kovin
himme�sti, mit� h�n kuuli, mutta aina h�n kuunteli suurella
tarkkuudella ja kummastuksella. N�iss� t�mm�isiss� keskusteluissa
Cineas oli tavan takaa kuunteliana ja se ihmeytti h�nt� viel� enemmin,
kun h�n kuuli lapsen selitt�v�n hengellisi� asioita barbarilaiselle.
Filosofin sopi semmoisia mietiskell�, mutta t�ss� oli korkein olento
saattanut voimakkaan l�sn�-olonsa tunnetuksi lapsen syd�mess�.
Ainoastaan h�m�r�sti ja ep�selv�sti Britannialainen t�t� korkeinta
olentoa k�sitti. H�n ajatteli aina tuota olentoa jollakin tavalla
Markon kanssa yhdistyneeksi, ik��nkuin t�ll� enkelinkaltaisella pojalla
olisi jonkunlainen taivaallinen luonto ja h�n niin muodoin olisi
jumalaa likemp�n�. Sill� kun Markus koetti selitt��, mit� tuo suuri
Ainoa oli, Britannialainen ei havainnut mit��n, joka h�nen mielest�ns�
vastasi t�t� kuvausta niin hyvin kuin poika itse.

T�mm�ist� keskustelua Cineas er��n� p�iv�n� kuunteli, kun h�n seisoi

pylv�sk�yt�v�ss� ja Markus ja h�nen kumppaninsa istuivat nurmikolla
leve�n lammikon edess�, jonka keskikohdasta vankka vesisuihku t�ytti
korkealle ilmaan ja vaahtipilvin� taas s�ili��n lankesi.

"Katso vaan", lausui Markus, "tuota kultaista, v�lkkkyv�� vihmaa! ja

sen takana on yksi taivaan kaari ja vesi s�ili�ss� hohtaa kuin hopea.
Kun menemme taivaasen, luulen min�, ett� kaikki on kultaa, niinkuin
t�m�, mutta kirkkaampaa."

"Kaikki t�ytyy olla kultaa ja kirkkautta siell�, jonne sin� menet",

sanoi Galdus ihmetellen; "eik� se sittenk��n ole kyll�ksi hyv��
sinulle. Mutta tuo maailma on aiottu sinulle, vaan ei minulle."

"Eik� sinulle? Miks'ei? Kyll� se on sinulle aiottu yht� hyvin kuin

minullekin. Min� kaipaisin sinua siell�."

"Ei, ei; min� olen barbari, -- sin� olet niinkuin jumala."

"Jumala! Min� olen vaan lapsi, mutta min� toivon p��sev�ni sinne, sill�
siell� rakastetaan lapsia ja hyvin vastaan otetaan; etk� sin� soisi
p��sev�si sinne?"

"Soisin kyll�, mutta minun t�ytyy menn� muuanne."

"Muuanne!"

"Niin, uudestaan soturina el�m��n taikka ehk� jonkinlaisena el�imen�.

Kuka sen tiet��? En ainakaan min�."

"Uudestaan el�m��n! Niin; mutta ei t��ll�, ei soturina. Ei; sin�kin

tulet enkeliksi tuohon kultaiseen maailmaan, jos vaan halajat ja
koetat. Etk� sin� halaja?"

"Min� halajan olla sinun kanssasi", lausui Galdus lempe�sti, tarttuen

Markon pieneen, valkoiseen k�teen ja katsellen h�nt� n�yr�n hell�ll�
rakkaudella.

"Etk� sin� rakasta Jumalaa?"

"Sin� olet minun jumalani."

"Oi Galdus! �ll�s rohjetko sanoa niin. Yksi vaan on Jumala. Etk� sin�
rakasta h�nt�?"

"Min� en tied� h�nest� mit��n. Min� pelk��n h�nt�."

"Pelk��t h�nt�!"

"Niin; kaikki, mit� ikin� kuulin yhdest� Jumalasta, taikka useista

jumalista, saattaa minun heit� kaikkia pelk��m��n. He ovat kaikki
tuimia ja hirvitt�vi�. Salli minun pysy� kaukana heist� ja olla sinun
luonasi."
"Sin� et siis tunne h�nt�", sanoi Markus surullisella ��nell�.

"Ne jotka parhaiten tuntevat h�nen, ne kaikkein enemmin h�nt�

pelk��v�t."

"Ketk�?"

"Druidit. He ovat meid�n pappimme. He ovat ainoat, jotka kertovat

meille jotakin h�nest�."

"He eiv�t tunne h�nt�", lausui Markus vakavasti.

"Miksei? He ovat viisaita, kunnioitettavia miehi�, joilla on harmaat

hiukset ja pitk� valkoinen parta. He asuvat vehmastoissa ja n�kev�t
h�nen v�listi ja h�n ilmoittaa heille, mit� h�n tahtoo."

"Jos h�n niin tekee, etk� sin� tied�, kuinka hyv� h�n on?"

"Hyv�! h�n on hirvitt�v�."

"Hirvitt�v�! mill� tapaa?"

"H�n janoo verta. Ei muuta kuin verta. Min� olen n�hnyt, kuinka oma
veljeni laskettiin kivelle ja kuinka pappi pisti ter�v�n puukkonsa
h�nen kurkkuunsa."

Markoa kauhistutti ja Britannialaista totisesti katsellen kysyi h�n:

"No, mink�t�hden tekev�t nuot murhaajat niin?

"Sent�hden, ett� h�n himoitsee verta. Min� olen n�hnyt pahempiakin kuin
n�m�t. Min� olen n�hnyt ison tarhan t�ynn� miehi�, naisia ja lapsin, ja
papit sytyttiv�t sen tuleen ylt�ymp�ri ja polttivat heid�n kaikki."

Markus oihkasi ja k�tki kasvonsa Britannialaisen rintaa vastaan.

"Voi hirmua!" huudahti h�n viimein, "mit� he n�ill� tarkoittavat? Mit�

he ajattelevat? Luulevatko he, ett� he tuntevat h�nen? Miksi he h�nt�
luulevat? Se ei ole Jumala, jota he palvelevat. Se on paha henki. H�n
kertoo teille valheita. H�n se juuri on, joka verta janoo."

"H�n olkoon kuka hyv�ns�", sanoi Galdus tyynesti, "t�t� t�mm�ist� he

tekev�t ja t�st� syyst� min� pelk��n h�nt� ja ajattelen h�nt�
hirvitt�v�ksi."

"Mutta t�m� on kokonaan v��rin", lausui Markus kiivaasti. "He eiv�t

tunne h�nt�. H�n rakastaa meit�. H�n vihaa verta. N�m�t kauheat asiat
kauhistavat h�nt�."

"Rakastaa meit�!" toisti Galdus pitk��ns�.

"Niin."

"Min� en ymm�rr�. Jumala l�hett�� ukkosen ja salaman ja raju-ilmat ja

myrskyt. Kuinka h�n voi rakastaa meit�? Kun kuulen ukkosen jyrin�n,
pelk��n min� h�nt� kaikkein enimm�n."
"Mutta min�", sanoi Markus, "en pelk�� ensink��n, sill� min� tied�n,
kuinka hyv� h�n on. Miksi ukkosta pelk�isin? Jumala antaa meille
elatuksen ja valon ja suloiset kukat ja kirkkaan auringon paisteen.
T�m� todistaa, kuinka h�n pit�� huolta meist�."

"Min� en ajatellut t�t�", lausui Galdus vitkaan. "Ja lis�ksi, niinkuin

sin� tied�t, h�n on ollut t��ll�. H�n tahtoi saada meid�n kaikki
taivaasen ja niin h�n tuli ja asui meid�n luonamme -- ja kuoli. Enk�
min� ole usein t�t� sinulle kertonut?"

"Kyll�; mutta min� en ymm�rr� sit�", vastasi Galdus ja n�ytti

h�mmentyneelt�. "Sin� olet toisenlainen kuin min�. Min� opin pelk��m��n
h�nt� ja nyt, kun sin� kerrot t�mm�isi� minulle, arvelen ett� ne olivat
aiotut sinulle eik� minulle."

"Kaikille", lausui Markus suloisella, matalalla ��nell�. "H�n koko ajan

k�vi ymp�ri k�yhien ja sairaitten ja pikkuisten lasten luona ja puhui
hyvi� sanoja; ja kun h�n n�ki jonkun k�rsiv�n, meni h�n kohta sinne ja
lohdutti h�nt�."

"Niinkuin sin� teit minun", lausui Galdus s�dehtivin silmin ja

vapisevalla ��nell�, "tuolla paikalla, jossa makasin pelkurin kaatamana
ja johon kaikki ihmiset j�ttiv�t minun yksin�ni olemaan, kun olivat
minun sinne viskanneet niinkuin koiran, ja sin� tulit kirkkain
kasvoinesi; ja min� katsahdin yl�s ja luulin, ett� joku n�ky ilmestyisi
minulle. Sill� sin� seisoit kyynelet silmiss�; ja silloin min�
ensikerran kuulin sinun kalliin, suloisen ��nesi ja sin� puhuit
s��liv�isesti, niinkuin �iti puhuisi ja minua kummastutti; mutta min�
kunnioitin sinua syd�mess�. Kun puhut minun kanssani sinun jumalastasi
ja kerrot, kuinka h�n k�vi k�yh�in ja rasitettujen luona, silloin min�
ajattelen sinua, kun tulit sinne, enk� n�e ket��n muuta kuin sinun.
Min� en tunne sinun jumalaasi, vaan minun. Sin� olet minun jumalani ja
sinua min� palvelen."

Raaka, roteva Britannialainen sulki Markon voimakkaasti, mutta

hell�sti syliins�; ja poika tunsi vankan syd�men sykkiv�n h�nen
j�ttil�is-ruumiissansa, joka nyt vapisi liikutuksesta ja h�n tiesi,
kuinka suuresti t�m� raju, jyrkk� luonto oli h�neen taipunut.

"Sin� rakastat minua, kallis Galdoni ja min� tied�n sen hyvin, mutta
�l� sano, ett� min� olen jumalasi. Min� rakastan sinua, mutta yksi
l�ytyy, joka rakastaa sinua viel� enemm�n."

"Ei ei -- se on mahdotonta. Min� tied�n, kuinka sin� rakastat minua. Ja

sin� olet saattanut minun unhottamaan is�nmaani."

"H�n rakastaa sinua", sanoi Markus lapsen tavalla ajatustansa pit�en.

"H�n on antava sinulle paremman is�nmaan."

"Min� en voi ajatella h�nt�. Sin� olet ainoa, jota voin ajatella, kun
puhut rakkaudesta ja s��list� ja semmoisista asioista."

"No jos vaan tuntisit h�nen ja voisit ajatella h�nt� niinkuin min�",
lausui Markus, "silloin rakastaisit h�nt� ja tiet�isit, ett� kaikki
mit� min� olen tehnyt, on halpaa, verrattuna kaikkiin niihin, mit� h�n
on tehnyt! Jos min� tulin sinun luoksesi, kun olit haavoitettu ja
vaivoja k�rsit, tied�, ett� se oli siit�, ett� h�n l�hetti minun sinne
sinun tyk�si. H�n oli siell�, mutta sin� et n�hnyt h�nt�. H�n on paitsi
sit� tehnyt monta vertaa enemm�n kuin n�m�t; h�n on kuollut sinun
puolestasi, ett� sin� rakastaisit h�nt� ja p��sisit viimein taivaasen."

"T�ll� tapaa sin� aina puhut", lausui Galdus, "mutta min� en voi n�hd�,
kuinka asian laita on. Min� en voi sit� ymm�rt��."

N�in he puhuivat, eik� Galdus viel�, kun Markus kertoili lapsellista

uskoansa, voinut muuta kuin sanoa, ettei h�n sit� ymm�rt�nyt. N�it�
kaikkia Cineas kuunteli, suuresti ihmetellen ja kummastellen, mist�
Markus oli saanut sen lujan vakuutuksen, jonka h�n toi esiin, puhuen
siit� aina, niinkuin olisi h�n puhunut jostakin selv�st� totuudesta,
jostakin, jonka h�n oli aina tuntenut ja jota h�n arveli, ett� kaikki
muutkin ihmiset tunsivat yht� hyvin kuin h�n itse.

XIX.

Hovissa.

Labeon asema oli t�ll� v�lin tullut yh� paremmaksi. Kappale aikaa
takaperin Nero oli pannut h�nen tribunivirkaan -- joka ammatti muinoin
oli hyvin t�rke�, mutta nyt varsin v�h�p�t�inen. Se oli kuitenkin askel
eteenp�in sill� radalla, jota h�n mieli astua, ja se tapa, jolla virka
h�nelle annettiin, oli suuri ja tavaton kunnian-osotus, sill� h�nt� ei
vaadittu ensiksi qvaestorin virkaa toimittamaan, niinkuin muutoin oli
tapana. Tribunivirkansa vuotena h�n menetteli suurella kohtuudella ja
varovaisuudella, hyvin ymm�rt�en ajan luontoa ja tiet�en, ett� Neron
hallitessa laimeata velvollisuuksien t�ytt�mist� pidettiin parhaana
ansiona. T�m�n ajan kuluttua h�nest� tehtiin praetori, jolloin h�n
k�ytti itse�ns� samalla �lyll� ja tyvenell� soveliaisuudella. H�nen ei
ollut tilaisuus, kuten onneksi tapahtui, istua oikeutta, sill� t�m� osa
hallituksen toimista ei joutunut h�nen puolellensa. Kaupungin prefekti
piti vaaria yleisist� rikoksista, eik� mit��n muuta j��nyt Labeon
teht�v�ksi kuin julkisten n�ytelmien toimeenpano ja alhaison
huvittaminen. H�n johdatti n�it� samalla haavaa sek� komeudella ett�
s��st�v�isyydell�, jotta h�n, vaikka h�n kartti liiallisia kulunkeja,
kuitenkin oli varma kansan suosiosta.

H�n havaitsi itsens� yht� tervetulleeksi hovissa kuin koskaan ennen ja

yh� Nero erinomaisella sitkeydell� laski leikki� "Catostansa." Jos
keisarin mielitaipumus, taikka valtion etu, taikka kansan tahto
olisivat t�m�n vaikuttaneet, olisi h�nen suosionsa Labeota kohtaan pian
herjennyt; mutta se oli vaan maun asia, oli parhaasta p��st� joku
entisen tasavallan luonteen taikka tribuniviran muisto, joka saatti
Neron t�ll� tapaa suosiotansa Labeolle osottamaan.

Labeo ei kuitenkaan eritt�in huolinut syyst�, vaan iloitsi

ylentymisest�ns� ja odotti toivokkaana onnellista tulevaisuutta
itselleen. Neron hurjuuden teot, jotka pikemmin eneniv�t kuin
v�heniv�t, eiv�t suuresti Labeota huolettaneet eiv�tk� ensink��n
h�irinneet sit� kiitollisuutta keisaria kohtaan, joka todella h�ness�
l�ytyi.

Tigellinus ei ollut alusta n�ytt�nyt ensink��n pit�v�n v�li� Labeon

edistymisell� eik� Cineaan asemalla. H�n luotti niin varmasti omaan
vaikutusvoimaansa Caesarin suhteen t�m�n pahoja himoja yllytt�ess��n,
ettei h�n koskaan katsonut mahdolliseksi, ett� mik��n muu asia voisi
mill��n tapaa h�neen vaikuttaa. Suurella kummastuksella h�n huomasi sen
vallan, jonka Cineas v�hitellen oli saanut hovissa, jossa h�n oli aivan
etev� mies, vaikka h�n pysyi ihan puhtaana siveytens� puolesta -- liian
rikas viroista huolimaan ja liian tyytyv�inen taikka kenties liian
ylpe� kunnian-osoituksia havittelemaan. Tigellinus oli kanan aikaa
odottanut, ett� h�nen is�nt�ns� kyll�styisi n�ihin molempiin; mutta kun
havaitsi, ettei Nero kyll�stynytk��n, joutui h�n levottomaksi. H�n ei
kokonaan ymm�rt�nyt sit� voimaa, jolla tieteet ja taiteet taivuttelivat
Neron mielt�. Sill� keisari ylpeili tarkasta maustaan ja hienosta
�lyst��n. H�n arveli, ett� maailma oli menett�nyt suuren runoilian, kun
h�n oli tullut keisariksi. T�m� oli lujimpia vakuutuksia h�nen
omituisessa ja ristiriitaisessa luonnossaan. Tigellinus ei pannut
kyll�ksi arvoa t�h�n, sill� h�n ei tuota tunnetta ymm�rt�nyt. Kaikkia,
mit� koski tieteesen, kirjallisuuteen taikka filosofiaan, Nero
ehtimiseen jahki. H�n oli siin� vakaassa uskossa, ett� h�ness� oli
taipumus n�ihin kaikkiin, jopa etev� kuntokin n�iss� tiedon haaroissa.
T�m� mielenlaatu syntyi h�ness� aivan aikaisin, kun h�n oli viaton, ja
pysyi h�ness� siihen hetkeen asti, kun h�n rikosten alaisena kuoli, ja
ilmestyi h�nen kuolemassansakin mahtavana. Seneca oli vuosikaudet
suuresti vaikuttanut keisariin ainoastaan t�st� syyst� ja kadotti
valtansa parhaasta p��st� sen vuoksi, ett� h�nen hengelliset l�hteens�
kuivuivat. H�n k�vi vanhaksi, eik� h�nell� ollut en�� tarpeeksi intoa
mit� n�ihin harrastuksiin tuli.

Cineas t�ytti runsaasti Senecan sijan. Vaikka h�n puoleksi ylenkatsoi

niit� vaatimuksia, joita Nero piti oman etevyytens� suhteen, antoi h�n
kuitenkin niille arvoa, sill� ne olivat totiset. Itse puolestansa h�n
todenteolla rakasti kaikkia, mit� oli kaunista, ilmestyi se miss�
hyv�ns�, ja harrasti innolla kaikkia, mit� oli ylev�� taiteessa, taikka
kirjallisuudessa, taikka filosofiassa. Aikaa voittain t�m� into eneni
eik� se milloinkaan, koska h�n viel� oli nuori, n�ytt�nyt tavoitetulta
taikka luonnottomalta. H�nell� oli aina virke� mieli ja oman-takeiset
mietteet. H�nen arvostelunsa olivat aina j�rkev�n tasaiset ja oikeat.
Ennen kaikkia h�n oli Kreikkalainen ja h�nell� oli kummastuttavan
suuressa m��r�ss� h�nen sukukuntansa erinomainen aisti, ter�v� ymm�rrys
ja kunnioitettava nero. H�nell� oli ylev�mpi katsantotapa el�m�n
suhteen ja laveampi tieto kuin Tigellinolla ja kohta alusta h�n ymm�rsi
t�ydellisesti Neron kaksinkertaisen luonteen, joka j�i toiselta aivan
peitteesen. H�n tiesi, ett� ihmisen on mahdollinen yht� haavaa rakastaa
pahantapaisuutta ja kirjallisuutta ja olla suuri filosofian taikka
taiteen harrastaja, mutta samalla julmuutensa kautta ilmeinen hirvi�.
H�n tiesi, ett� taidollinen sivistys menestyy siveydellisen
ep�puhtauden rinnalla ja havaitsi Nerossa vaan mit� h�n jo oli
v�hemm�ss� m��rin muissa n�hnyt. Niin tavoin oli h�nell� pitkin aikaa
se etu, ett� h�n ymm�rsi sen miehen, jonka kanssa h�nen oli tekeminen
ja tiesi siis aina menetell� niin, ett� h�nen oma valtansa s�ilyi.

T�st� syyst� Tigellinus alkoi suuresti kadehtia tuota Athenalaista,

jolla oli semmoinen asema, ett� kaikenlainen kilpaileminen h�nen
rinnallansa olisi saattanut Tigellinon naurun alaiseksi siin�
tapauksessa, ett� t�m�n olisi ollut joku halu siihen ruveta. H�n koetti
turhaan v�hent�� Neron rakkautta n�ihin maun harrastuksiin. H�n k�ytti
koko kekseli�isyytt�ns� uusia huvituksia luodaksensa, mutta ainoa
voitto siit� oli se, ett� kun h�nen is�nt�ns� oli n�ihin kyll�stynyt,
vastavaikutus syntyi ja h�n ryhtyi aina uudella innolla j�lleen
kirjallisiin toimiinsa. Viimein Tigellinus rupesi pelk��m��n, ett�
keisari kokonaan painuisi n�ihin, kaikki muut asiat sillens� heitt�en,
ja mik� h�nelle itselle silloin neuvoksi tuli? H�n oli virkansa
menett�v� ja h�nen t�ytyi kerrassaan vaipua entiseen v�h�p�t�isyyteen.

Tigellinon kateus oli niin ilmeinen, ett� Nero itse huomasi sen ja
v�listi pilkaten puhui siit� Cineaan kanssa.

"T�m� mies", h�n lausui, "on peto, kesyt�n peto ja luulee kaikkia muita
ihmisi� pedoksi. H�n ei ollenkaan ymm�rr� kuinka taidolliset
harrastukset voivat vieh�tt��. H�n �llistyisi, jos kertoisin h�nelle,
ett� runoileminen miellytt�� minua yht� paljon kuin sy�minen jossakin
h�nen komeimmassa pidossaan. H�n on kovin hyv� tavallaan ja kukaties
t�ll� lailla aivan tarpeellinen; mutta se on kuitenkin alhainen tapa ja
kokonaan raaka tapa. Kiitos jumalien, valtion toivot eiv�t ole koskaan
h�irinneet vanhaa rakkauttani kirjallisuuteen. Jos saisin uudestaan
el�� el�m�ni, min� soisin, ett� syntyisin Athenassa ja saisin el��
leutoa filosofiallista el�m��."

"H�n ei ymm�rr� sinua", jatkoi Nero, "enemm�n kuin minuakaan. H�n

luulee sinua kilpailiakseen. Kuinka naurettavaa! T�m� olisi aivan kuin
jos joku jumala tahtoisi jonkun koiran kilpailiakseen; sill� sin�,
rakas filosofini, el�t ajatuksissa jumalien el�m�� -- semmoista el�m��,
joka minun mielest�ni on paras kaikista el�mist�; mutta h�n el�� niin
kuin el�in, ilman mit��n korkeampaa ajattelematta kuin ruokahalunsa
tyydytt�mist�. Kun l�htee h�nen luotansa sinun luoksesi, on ik��nkuin
nousisi korkeampaan el�m�n lajiin."

Tavallisella miellytt�v�ll� h�veli�isyydell��n kiitti Cineas keisaria

siit� hyvyydest�, jotta t�m� h�nest� k�ytti niin ansaitsemattomia
kohteliaisuuden lauseita, mutta h�n oli liian ylpe� sanomaan sanaakaan,
hyv�� taikka pahaa, vihamiehest�ns�. H�n ei pel�nnyt t�t� yht��n, sill�
h�n tunsi, ett� h�n voi keksi� keinoja vieh�tt��kseen Neroa viel�
muutamia vuosia, jos h�n tahtoi.

Er��n� p�iv�n� Cineas, kuu h�n oli matkalla hoviin, kuitenkin n�ki
jotain, joka s�ik�hytti h�nt�. H�n n�ki Tigellinon hartaasti
keskustelevan jonkun kanssa, jonka kasvot Athenalainen hyvin tunsi. Se
oli Hegio.

Se ei ollut ensink��n kummallista, ett� Syrialainen oli osannut tien

Tigellinon luokse; ja todellakin se oli varsin arvattavaa, kun Cineas
tiesi, ett� Hegio oli ollut Tigellinon palveluksessa siit� ajasta asti,
jolloin Labeo oli pannut h�nen pois, vaikka ei Cineas ollut t�h�n
saakka koskaan sattunut h�nt� n�kem��n. N�it� ajatteli Cineas ja t�m�n
miehen n�ky, joka ilmeisesti oli h�nen vihamiehens� palveluksessa,
n�ytti ennustavan vasta tulevia murheita. Tigellinon oli voima kukistaa
parhaimmatkin. H�nen edess��n liehakoitsi joukko ilkeit�
p��llekantajia, jotka olivat valmiit vannomaan vaikka mit� ja is�nt�ns�
t�hden tekem��n tuhansia v��ri� valoja. Cineas tunsi aivan hyvin monta,
jotka t�m�n konnan valta oli sy�ssyt perikatoon; muutamien nimi� kansa
kuiskutteli kesken�ns�, kauhistuen heid�n kohtaloansa ja heid�n
murhaajiansa kiroten. Hegion n�ky teki, ett� h�nest� tuntui niinkuin
vaara �kki� yll�tt�isi h�nen ja h�nen omat yst�v�ns�, kietoen heit�
kaikkia yhteiseen onnettomuuteen.

Mutta pian oli Cineas p��t�kseen tullut, siihen p��t�kseen, ett� h�n
nykyist� menetysparttansa jatkaisi. Kenties oli Tigellinus jonkun ajan
per�st� havaitseva, ettei Cineaan asema ollenkaan vaikuttanut h�neen,
jolloin h�n luopuisi yrityksist��n. Kaikissa tapauksissa p��tti h�n
entist� k�yt�st�ns� noudattaa.

Cineas teki nyt itsens� Nerolle otollisemmaksi kuin milloinkaan, toi

n�kyviin uusia taidon lahjoja, joita h�n ei koskaan ennen ollut
n�ytt�nyt ja ryhtyi likemm�lt� Neron erityisiin kirjallisiin
mielitekoihin. H�n sepitti muutamia v�rssyj� kreikan kielell�, jotka
ihastuttivat keisaria, sill� t�m� luuli t�st� n�kev�ns�, ett� se mies,
jonka neroa h�n piti suurimmassa arvossa, oli h�nen omia aatteitansa
hyv�ksynyt. H�n opetti Nerolle uusia runomitan muotoja ja uusia
kuvanveiston salaisuuksia. H�n hankki my�skin h�nelle yhden Alkaion
kadonneen runoelman, joka oli s�ilynyt h�nen heimossaan, ja tarjosi sen
h�nelle suurella komeudella.

Neron erinomaisen suuri halu kaikkiin, mit� kreikkalaista oli,

vaikutti, ett� h�n vastaan-otti kaikki n�m�t uudet ponnistukset Cineaan
puolelta samalla mielihyv�ll� kuin lapsi, joka saa jonkun leikkikalun,
jota sen mieli monta vuotta on tehnyt. Cineas havaitsi ennen pitk��,
ett� h�nen asemansa oli lujempi kuin ikin� ennen. H�n tuli todesti niin
tuiki tarpeelliseksi keisarille, ett� se rupesi h�nen omia toiveitaan
ja tunteitaan h�iritsem��n ja saatti h�nen katumaan, ett� h�n oli
ollenkaan hoviin mennyt. H�n alkoi pel�t�, ettei h�n koskaan saisi sit�
j�tt��.

Ei sovi ep�ill�, ett� Neron suuri mieltymys Cineaasen oli sek� totinen
ett� kest�v�, siit� yksinkertaisesta tosi-asiasta p��tt�en, ettei
Cineaalla ollut yht�k��n kilpailiaa. Ei keness�k��n muussa ollut niin
paljon vieh�tt�v��. Nero n�ki h�ness� Kreikkalaisen ja Athenalaisen,
jonka suku oli mit� jaloimpia; semmoisen miehen, joka t�ydelleen tunsi
Kreikan taiteet ja tieteet ja filosofian; jolla oli hieno k�yt�ksen
sievyys -- joka oli jalo ja jumalankaltainen ryhdilt�ns�, luonteva
tavoiltansa, huvittava keskustelukeinonsa puolesta ja ennen kaikkia
semmoinen, jossa ei ollut kunnianhimoa. Cineaalla ei ollut ainoatakaan
asiata, jota h�n olisi Nerolta pyyt�nyt. H�nen ��rett�m�n suuri
rikkautensa ja h�nen historiallinen nimens� tyydyttiv�t h�nt�. H�nen ei
tarvinnut pyrki� mihink��n. H�n oli ainoa hovissa, jolla ei ollut
syrj�tarkoituksia. T�ss� oli enemm�n kuin mit� saatti Senecastakaan
sanoa. Kaikkien n�itten asiain johdosta ja varsinkin t�m�n viimeisen
t�hden, jonka Nero itse aivan hyvin tunsi ja johon h�n usein viittasi,
h�n ei tahtonut vapaa-ehtoisesti uutta kumppaniansa kadottaa.

XX.

Tuhlaajapoika palajaa.

Vaikka Cineas piti keisarin huvittamista mieless��n, k�vi h�n sent��n

tuon tuostakin kristittyin kokouksissa. V�listi h�n niiss� n�ki suuren
Apostolin, mutta h�n ei koskaan tavoittanut mit��n likemp�� yhteytt�
t�m�n kanssa, kuin mihin h�n tavallisena kuuliana joutui. T�m� lienee
tullut joko jostakin tunteesta, ettei h�n voinut oppia mit��n, taikka
toiselta puolen pelosta, ett� h�n kuulisi liian paljon ja semmoinen,
jok'ei ollut filosofi, saisi h�nen j�rkiperusteensa kumotuksi. Oli
miten oli, yh� h�n kuitenkin pysyi kaukana siit� ainoasta miehest�,
joka olisi voinut tehd� enemm�n kuin kukaan muu ja n�ytt�� h�nelle tien
siihen totuuteen, jota h�n etsi.

Kerta tapahtui t�mm�isess� kokouksessa, ett� Cineas h�mm�styi hyvin

tunnetut kasvot n�hdess�ns�. Ne olivat yhden miehen kasvot, jota h�n ei
ollut vuosikausiin n�hnyt ja nyt t�m� ilmestyi h�nen edess��n kristityn
seurakunnan johtajan virassa.

Se oli Philo, Kretalainen.

Sangen suuresti h�n oli muuttunut. Kun Cineas viimeiseksi tapasi h�nen,
oli h�n varsin nuori, mutta nyt h�nen hiuksensa n�yttiv�t ennen
aikaansa harmaantuneen. Kasvojen entinen muoto oli kadonnut. Ennen asui
n�itten juonteissa jotain, joka todisti oman tunnon vaivoja h�nen
syd�mess��n, mutta nyt se oli kokonaan haihtunut eik� n�iss� vaaleissa,
kirkkaissa kasvoissa, jotka ilmestyiv�t Cineaan edess�, kuvannut muu
kuin rauha.

H�n oli siis viimein saavuttanut levon, jota h�n kaipasi, viel�p�
t��ll� n�itten kristittyin joukossa. T�m� tapahtuma synnytti Cineaassa
ajatuksia, joita h�n ei ollut ennen tuntenut. "Opettajalta" se ei ollut
onnistunut, mutta Philo oli istunut suuren opettajan jalkain suuressa.

Kun kokous oli p��ttynyt, meni Cineas h�nen luokseen. Philo oli my�skin
tuntenut h�nen ja syleili h�nt� hartaasti.

V�h�n aikaa he katselivat ��neti toisiaan.

"Oletko sin� ollut kauan Romassa?" kysyi Cineas viimein.

"Vasta min� eilen jouduin t�nne."

Tuosta taas hetken vaiti-olo. Philo alkoi ensiksi:

"Sin� n�et, ett� min� olen muuttunut."

"Niin", vastasi Cineas; "sinusta on tullut vanha mies ennen aikojaan."

"Suurempi ja parempi muutos kuin t�m� on tapahtunut minussa."

"Oletko siis l�yt�nyt, mit� halasit?" kysyi Cineas innokkaalla

osan-otolla.

"Olen, jalo Cineas", sanoi Philo suurella juhlallisuudella, "min� olen

l�yt�nyt rauhan. Min� olen oppinut viisauden, joka on suurempi kuin
Sokrateen viisaus. Min� olen kuullut yhden, joka lausui: 'tulkaat minun
tyk�ni kaikki, jotka ty�t� teette ja olette raskautetut ja min� tahdon
teit� virvoittaa.' Min� olen tullut t�m�n luokse ja h�n on antanut
minulle rauhan."

Philo puhui puoleksi itseksens�, ik��nkuin yksin haasteleva. Yht�kki�

h�n katsoi totisesti Cineasta ja sanoi vapisevalla ��nell�:

"Cineas, sin� tunnet minun el�m�ni vaiheet. Kautta maailman min� haen
h�nt�."

H�n herkesi. Cineas painoi alas p��ns�. H�n tiesi hyvin, ket� Philo
tarkoitti.
"Min� en ole l�yt�nyt h�nt�", jatkoi Philo surullisella ��nell�; "en
ole l�yt�nyt, ei j�lke�k��n. Min� koetan tehd� ty�t� Herraani varten,
mutta ty�ni on vaan puolinaista ja j�� semmoiseksi, kunnes l�yd�n
h�nen, kunnes kovimmat tunnen. Ja min� tahdon vaeltaa halki koko
maailman, siksi kuin kuolen, mutta min� tahdon etsi� h�nt�."

Philo k��ntyi pois ja peitti kasvonsa molemmilla k�sill��n.

"Oi Philo!" huudahti Cineas, kiivaasti tarttuen h�nen k�sivarteensa,

"sin� olet p��ssyt etsint�si perille!"

Philo k��ntyi takaisin liikutuksesta v�risten ja katseli Cineasta

tuimasti.

"Eth�n sin� julkeisi ylenkatseella puhua t�st�!"

"H�n on t��ll� Romassa", lausui Cineas.

Philo lankesi polvillensa ja painaen p��t�ns� alasp�in ja pannen

k�tens� ristiin h�n pysyi liikkumatta, mutta h�nen syd�mens� vuodatti
kaiken rakkautensa ja kiitollisuutensa H�nen eteens�, joka oli t�ll�
tavoin vastannut raskaitten vuosien rukouksiin ja kaipauksiin ja
etsint�ihin.

Nyt h�n nousi ja tarttuen Cineasta k�teen lausui tuskin kuultavalla

��nell�:

"Vie minut h�nen luokseen."

Ja molemmat riensiv�t pois.

Matkalla Philo ei puhunut mit��n. H�n ei edes kysynyt, kuinka Cineas

tiesi, ett� juuri se, jonka luokse t�m� nyt saattoi h�nen, oli oikea
henkil�. Vankasti Jumalaan uskoessaan h�n kohta katsoi t�t� rukouksensa
kuulumiseksi, viel�p� niinkuin Cineas olisi tullut aivan Kreikasta asti
vallan varten viem��n h�nt� h�nen �itins� luo.

H�n ei virkkanut sanaakaan, mutta h�nen luja kouristuksensa ja h�nen

k�tens� kova vapiseminen osottivat h�nen liikutustansa. N�m�t �kki�
tulleet, ihanat uutiset olivat valloittaneet h�nen mielens� ja
ajatusten kuohu esti h�nt� puhumasta.

Cineas toiselta puolen ei lausunut mit��n, vaan mietiskeli, kuinka h�n

parhaiten toimittaisi n�mat uutiset imett�j�lle. H�n tiesi h�nen
voimattomuutensa ja heikkohermoisuutensa. Jokainen suuri puuska, joko
ilon taikka surun, olisi ehk� vaarallinen h�nelle. T�t� h�n pelk�si.
H�n ei voinut keksi� mit��n keinoa ja sent�hden p��tti h�n j�tt��
valmistuksen toimet Helenalle.

Vihdoin he saapuivat kartanon luokse ja nyt Cineas puhui ensi kerran,

siit� kuin he olivat l�hteneet matkalle. H�n vei yst�v�ns� yhteen
huoneesen, jossa t�m� saisi tuokion olla rauhassa ja l�hti sitten
sisarensa tyk�.

Helena lupasi tehd�, mit� h�n voi, mutta ep�ili suuresti, onnistuisiko
se h�nelt�. H�n pelk�si �killisen ilon vaikutusta. Tosin kyll� imett�j�
oli tullut terveeksi, mutta h�nen voimansa olivat parhaallansakin ylen
huonot. �killinen mielen liikutus saattaisi varmaan h�nen syd�mens�
sykkim��n niin rajusti, ett� h�n tuskin voisi hengitt��. Vuosien surut
ja monet unettomat y�t ja katkera tuska, jota h�n yksin��n valvoessaan
oli k�rsinyt, n�mat kaikki olivat h�nen t�mm�iseksi muuttaneet.

Kun nyt Helena haki imett�j��, ep�illen voisiko h�n taitavasti tuoda
esiin n�m�t uutiset ja kovin pel�ten seurauksia, k��ntyiv�t h�nen
kasvonsa levottomaksi ja, kun imett�j� n�ki h�nen astuvan huoneesen,
h�n katseli em�nt��ns� kummastellen. Mit� Helenaan tuli, h�n ei
keksinyt mit��n kiertoa, jolla h�n saisi uutiset mukavasti imett�j�lle
kerrotuksi. Koskei h�n tiet�nyt mit��n sopivaa keinoa, p��tti h�n
sanoa, mit� vaan ensiksi h�nen mieleens� joutui.

H�n sanoi siis niin tyynell� ��nell� kuin h�n voi: "Cineas on kuullut
t�n��n jotakin, jota h�n tahtoi minun kauttani jutella sinulle."

Tuskin enn�tti Helena lausua t�m�n, ennenkuin h�n jo katui ja kesken

heretty��n h�n katseli imett�j�� ja pel�styi yksinkertaisten sanojensa
vaikutuksesta.

Sill� imett�j� nojausi taaksep�in istuimellaan ja tuijotti oudon

tuimalla tavalla kiinte�sti Helenaa ja h�nen syd�mens� tykki niin
rajusti ja nopeasti, ett� koko h�nen ruumiinsa v�risi.

"H�n tapasi kaupungissa yhden miehen", sanoi Helena vapisevalla ��nell�

ja kyynelet silmiss�, "ja t�m� mies kertoi h�nelle jotain, josta h�n
tahtoi antaa sinulle tiedon. Mutta, voi, rakas yst�v�ni, mink�t�hden
sin� v�riset n�in? Tyynnyt� itse�si! Etk� saa mielt�si rauhotetuksi?"

Ja Helena tarttui imett�j�n k�siin ja suuteli h�nen vaaleita, valkoisia

kasvojansa ja k�ski h�nen viihty�.

"Oi, kallis em�nt�ni", lausui imett�j� heikolla ��nell�, "min� en voi

hillit� tunteitani. Min� tied�n hyvin, mit� sinulla on kertomista. Ei
l�ydy kuin yksi sanoma, jonka Cineas l�hett�isi minulle. Se koskee
h�nt�. Kerro se vaan. �l� minua sure. Sill� ei ole v�li�, olenko tyyni
vai ei. Kyll� min� t�m�n kest�n. Sin� tulit kertomaan h�nen
kuolemastansa. H�n on mennyt enk� min� saa n�hd� h�nt� en�� t�ss�
el�m�ss�."

"Ei", lausui Helena.

"Ei! Eik� se koskekaan h�nt�?"

"Koskee kyll�."

"Ja mit� muuta kertomista sinulla olisi? Voi, min� rukoilen sinua, �l�
pid� minua ep�tiedossa."

"H�n ei ole kuollut."

"H�n -- ei -- ole -- kuollut?" toisti imett�j�, mielt�ns� rohkaisten ja

katsellen Helenaa kummallisella, rukoilevalla tavalla. "Eik� h�n ole
kuollut? Ja tulitko sin� kertomaan t�t� minulle? Ja t�m� mies, josta
puhut, miss� h�n on? Kuka h�n on?"

"Sin� saat n�hd� h�nen ja kysy� h�nelt� itselt�. Mutta, voi, tyynnyt�
itse�si." Vaan imett�j� vapisi enemm�n kuin ennen.
"Oi, onko h�n s�ilynyt? Onko h�n hengiss�? Ja miss�? Ja kuka voi tuoda
h�net h�nen �itins� luokse? Mihin minun tarvitsee menn�, ett� saan
n�hd� h�nen, ennenkuin kuolen? Kauan min� en en��n el�ne, paniko h�n
minulle jonkun sanan? Mainitsiko h�n koskaan minun nime�ni? Onko h�n
l�hell� minua, vai et��ll�? Onko h�n liian kaukana, ettei h�n ehdi
minun luokseni, ennenkuin kuolen? Oi, puhu, �l�k� katsele minua niin
oudosti. Mit� sin� tarkoitat noilla kyynelill�si? Jos h�n ei ole
kuollut, mink�t�hden sin� itket?"

"Sent�hden -- sent�hden", lausui Helena, "ett� min� pelk��n sinun

puolestasi. Sin� vapiset niin. Sin� et voi kest�� t�t� puuskaa."

"Puuskaa! Mit� puuskaa? Sit�k� sanomaa, ett� poikani el��? Voi, mit�
kertomista sinulla on? Mitk� hirmusanat ovat j�lell�? Enk� min� ole
k�rsinyt pahimpia -- pahimpia? Voiko mit��n pahempaa olla j�lell�?"

Ja kova kauhistus kuvausi imett�j�n kasvoissa ja h�n istui suorana ja

j�ykk�n�, k�det ristiss�, pel�ten, ett� h�n saisi kuulla jotakin uutta.

"Voi armaiseni. Ei l�ydy mit��n t�m�n uutisen kaltaista. Min� pelk��n,

ett� sin� kuolet, ei kauhusta, vaan ilosta."

"Ilostako?"

Imett�j� tarttui Helenan k�teen ja yritti puhumaan, mutta ei kyennyt.

"H�n on kristitty. H�n saarnaa Kristusta. H�n k�y ymp�ri maailmaa sinua
etsien. Voitko kest�� t�t� iloa?"

"En, en, min� en voi sit� kest��!" huudahti imett�j�; ja h�n vaipui
maahan ja peitti kasvonsa k�sill��n ja purskahti itkuun. Ja siin�
seisoi Helena, k�si�ns� v��nnellen, katsoen yst�v�ns� kunnian-arvoisaa
kuvaa, jota nyt kova nyyhkytys pudistutti ja alinomaa itse�ns�
nuhdellen. H�n ei kuitenkaan tiet�nyt, mill� muulla tavalla h�nen olisi
tullut menetell�. Mutta h�n ei ymm�rt�nyt, kuinka niin heikko olento
kest�isi n�it� kaikkia. H�n kiirehti saattamaan asiata p��t�kseen.

"Voi", huudahti h�n, kiert�en k�sivartensa imett�j�n vanhan painuneen

ruumiin ymp�rille, "mit� minun tulee sanoa? Rohkaise mielt�si. Kerronko
min� sinulle kaikki? Eik� ilo tappane sinua?"

"Enemm�n iloa", sanoi imett�j�, nousten seisaalleen ja yh� vavisten.

"Enemm�nk�? Mit�! enemm�nk�? Mit� enemm�n lienee j�lell�? Sek�, ett�
saan n�hd� h�nen?"

"Se on se", lausui Helena. "Sin� saat n�hd� h�nen, jopa piankin."

"Oi, min� tiesin sen kaikki. Ja sin� olet koettanut ilmoittaa sit�
minulle. H�n on Romassa. H�n tiet��, ett� min� olen t��ll�. H�n tulee
tapaamaan minua. Ja min� saan n�hd� h�nen -- minun poikani, minun
lapseni, minun lemmittyni, minun kallis kasvattini! Voi armas em�nt�ni!
tuo h�net pian. Jos mik��n minun kuolettaa, niin viivytys kuolettaa. Ei
mik��n voi pelastaa minua, kuin h�nen pikainen tulonsa. Oi, tuo minulle
minun poikani. Mist� voin h�nen l�yt��? Min� tahdon menn� h�nt�
noutamaan. Sano minulle, miss� minun poikani on."

Ja imett�j� nojausi Helenan k�sivarteen ja vaikeroitsi poikaansa kumman

vimmatulla halulla -- syv�ll� kaipauksella, jota et voi sanoin sanoa --
hehkuvalla �idin rakkaudella, jotka kaikki osottivat, mik� into paloi
h�nen tyynen ulkomuotonsa k�tk�ss�. Ja nyt koko t�m� into puhkesi
ilmiin ja leimahti kaikkien vastusten ylitse, heitt�en kaikki muut
tunteet.

Mutta Helena p��si kauemmin odottamasta. Kun imett�j� viel� puhui ja

rukoili, kuului huokaus ja yksi mies sy�ks�hti huoneesen ja sulki h�nen
syliins�. Huolimatta surun ja ajan h�vitysty�st� -- huolimatta noista
harmaista hiuksista, jotka olivat yht� harmaat kuin h�nen omansa --
huolimatta kasvojen muutoksesta, jonka vuosikausien oman tunnon vaivat
olivat aikaan saaneet ja jonka sijaan oli astunut se rauha, jonka
Kristus oli antanut -- huolimatta n�ist� kaikista, �iti kohta tunsi
poikansa kasvojen juonteet; ja huudolla semmoisella, joka ilmoitti
vuosien halut ja kaipuut, joka kertoi viivytetyst� mutta vihdoin
t�ytetyst� toivosta, iloksi k��ntyneest� tuskasta, riemuksi
muuttuneesta murheesta -- t�mm�isell� huudolla -- Helenan mielest�
menem�t�n, kauan j�lest�p�in h�nen korvissaan soiva -- imett�j�
heitt�ysi poikansa syliin ja itki siin� ja lausui ep�selvi� puoleksi
hyv�ilyksen, puoleksi rukouksen sanoja.

Lempe�sti poika kohotti �itins� syliins� ja nosti h�nen sohvalle, johon

h�n istui h�nen viereens�, yh� likist�en h�nt� syd�nt�ns� vastaan,
osottaen yht� syv�� ja yht� n��nnytt�v�� liikutusta kuin h�nkin, ihme
kyll�, ��ret�n ilo oli melkein kauheaksi asiaksi muuttuva.

Helena n�ki kaikki n�m�t ja j�tti huoneen noille molemmille, sill�

heid�n onnensa oli pyh� asia, jota ei kenenk��n muun sopinut h�irit�.
Kuitenkin h�n yht� paljon pelk�si seurauksia. Kest�isik� heikko
imett�j� t�mm�isen puuskan vaikutuksia? H�n pelk�si ja koetti toivoa,
mutta ei voinut.

H�n l�hti tapaamaan Cineasta ja suuressa tuskassaan kertoi t�lle kaikki

ja t�m�n totinen muoto ja arvelukset vahvistivat h�nen pelkoansa.

Meni tuntikausia, eik� viel� mit��n ��nt� kuulunut. Sek� Helena ett�
Cineas olivat liian huolestuneet l�htem��n levolle. He odottivat
hiljaisuudessa, toinen toistansa taikka laattiaan katsoen, ihmetellen,
mit� n�m�t tunnit tuottanevat, pel�ten my�skin, ja samalla kuin he
halasivat, ett� t�st� ep�tiedosta loppu tulisi, he t�t� loppua
kammoivat. Helenaa ahdisti t�m� pelko kovimmin, sill� h�n oli ruvennut
rakastamaan imett�j�� niinkuin �iti�ns�.

Viimein p�iv� alkoi valjeta ja Helena, jok'ei voinut kauemmin kest��

t�t� ep�tietoa, luuli saavansa viel� kerran astua huoneesen. H�n hiipi
hiljaa sis��n ja meni vitkaan sohvan luo.

Siin� istui Philo, samalla kuin h�nen �itins� puoleksi nojausi h�nt�
vastaan, pit�en lujasti kiinni poikansa molemmista k�sist� ja
ihastuneena katsoen t�m�n kasvoihin. Mutta kasvot, jotka ilmoittivat
ihastusta, olivat muuttuneet muodoltansa, siit� kuin Helena oli
l�htenyt ja kun h�n sen n�ki, h�nen verens� hyytyi. N�m�t aina laihat
kasvot olivat nyt k�yneet hienommiksi ja ter�v�mmiksi ja h�nen
silmiss��n oli valo, joka n�ytti taivaalliselta. H�nen huolensa olivat
verett�m�t ja mustat py�r�t ymp�r�itsiv�t silmi�.

Kumartuessaan h�nen ylitsens� Helena her�tti h�nen ja johdatti h�nen

huomionsa tuokioksi pois h�nen pojastaan.
"Voi minun rakastettu em�nt�ni", lausui h�n heikolla, kolealla ��nell�,
jok'ei kuulunut niinkuin h�nen oma ��nens�. "H�n rakastaa minua --
minun poikani -- minun lapseni -- minun lemmittyni. H�n sanoo, ett� h�n
aina on rakastanut minua. H�n sanoo, ett� h�n on vuosikaudet etsinyt
minua: niin vuosikaudet."

Itkien notkistui Helena alasp�in ja suuteli imett�j�n otsaa. H�nt�

v�risytti, sill� t�m� otsa oli kylm� ja kostea.

Philo ei lausunut mit��n, vaan katseli hartaasti �iti�ns�, mutta h�nen

kasvoissaan kuvautui semmoinen murhe, joka n�ytti ennustavan jotakin
muuta kuin iloa. H�n havaitsi Helenan v�ristyksen ja katsoi yl�s ja
pudisti alakuloisesti p��t�ns�.

"H�n sanoo, ett� h�n rakastaa minua", lausui imett�j� heikolla ��nell�,
"ja ettei h�n koskaan, ei koskaan j�t� minua en��n -- ennenkuin
kuolen."

"Ennenkuin kuolet", huokasi Helena, tuskin itsek��n tiet�en, ett� h�n

kertoi toisen sanoja.

Philo painoi p��ns� syv�lle �itins� puoleen. Voi onneton, uupunut,

riutunut k�rsij�! henki k�vi heikoksi ja t�m�n s�rkev�n syd�men raju
kolkutus oli muuttunut hiljaiseksi sykkimiseksi, joka tuli heikommaksi,
vaikka nopeammaksi, sit� my�ten kuin aika kului.

"Kallis �itini", lausui Philo viimein, "etk� tahdo nyt nukkua? Sin�
olet niin heikko. Min� olen tuottanut sinulle k�rsimist� koko sinun
elinaikasi ja nyt saatan sinulle viel� suuremman tuskan takaisintuloni
kautta."

"K�rsimist�?" sanoi imett�j�. "�l� nuhtele itse�si, lapseni; minulla on

ollut rakkaita yst�vi� ja t�ss� on yksi, joka on kaikista rakkaista
rakkain."

Helena koetti nyt kehoittaa h�nt� lep��m��n ja nukkumaan.

"Ei, ei", h�n lausui. "Nyt j�t� minut yksikseen. Kun uni tulee, min�
toivotan h�nt� tervetulleeksi, mutta min� en saa viel� unta. Anna minun
olla minun poikani luona. Sill� vuosikaudet min� surin h�nt� niinkuin
kuollutta ja h�n tulee minun luokseni ik��nkuin tuonelasta. Ja h�n on
taas minun, niinkuin ennen, kun painoin h�nt� pikkuisena lapsena
syd�nt�ni vastaan."

Here�mm�sti vieriv�t Helenan kyynelet. Eik� h�n voinut ymm�rt�� koko

t�t� �idin rakkautta ja kaipausta? Ymm�rsi hyvinkin. Mutta h�n itki,
sill� h�n pelk�si, kuinka kaikki p��ttyisi. T�ll� v�lin aika kului ja
jo oltiin kartanossa liikkeell�. Imett�j� n�ytti k�yv�n heikommaksi,
mutta yh� h�n piti kiinni poikansa k�sist�.

"Siunattu olkoon H�n", sanoi h�n viimein, "joka on kuullut kaikki minun
rukoukseni ja niihin kaikkiin vastannut; joka on luvannut taivaan ja
t�ytt�nyt lupauksensa ja antanut minun taivaani alkaa jo maan p��ll�."

"Min� en koskaan en�� palaa suruun", h�n jatkoi v�h�n ajan p��st�; "en
koskaan en��n. Min� l�hden t�st� onnesta viel� korkeampaan onneen. Min�
l�hden poikani luota Vapahtajani luo; maasta taivaasen."
Syv�sti nyyhkytt�in otti Philo h�nen syliins� ja painoi h�nt� lujemmin
rintaansa vastaan. Helena tarttui h�nen k�lvehtyneisin k�siins� ja
silitti niit�. J��kylmin� ne levittiv�t pelon v�ristyst� koko h�nen
ruumiisensa. H�n havaitsi mimmoinen loppu oli tulossa.

Mutta imett�j� makasi heist� vaaria ottamatta, viel� luoden kaipausta

osottavat silm�ns� poikaansa, ik��nkuin t�m� kaipaus ei koskaan olisi
voinut tulla tyydytetyksi.

"Etk� sin� tahdo nukkua, �iti?" kysyi Philo ep�toivon ��nell�.

"Kyll� uni ajallansa tulee", vastasi imett�j�. "�l� pakoita minua. �l�
j�t� minua. Viivy minun luonani. �l� hellit� minusta, lapsikultani;
anna minun lev�t� sinun povellasi. Anna minun silm�ni ihastella sinun
kasvojasi -- voi minun poikani, minun kauan kadonneen, rakastetun
poikani kasvoja!"

H�nen huulensa lausuivat sanoja, jotka tarkoittivat rakkautta ja

loppumattomassa rakkaudessansa oli t�m� �idin syd�n kiinnitt�nyt kaikki
tunteensa ainoaan poikaan. Niin lausuen sanoja, jotka eiv�t kuuluneet,
mutta kuitenkin ymm�rrettiin -- niin h�n makasi, kunnes viimein uni
tuli, herkk�, levoton uni, josta h�n her�si, kun v�himm�nkin koetettiin
h�nt� liikuttaa.

Mutta uni k�vi raskaammaksi ja Philo irroitti viimein itsens� �idist��n

ja muutti h�nen mukavampaan asemaan. Sitten lankesi h�n polvilleen
h�nen viereens�, sill� niin �iti oli tahtonut ja t�m� h�nen tahtonsa
oli pyh�. H�n piti kiinni poikansa k�sist� ja t�m� makasi polvillaan
h�nen vieress��n, ottaen vaaria joka hengenvedosta, ja ajatuksia syntyi
h�nen mieless��n, muistoja virisi -- semmoiset ajatukset, jotka
s�rkev�t syd�men, semmoiset muistot, jotka saattavat ihmiset hulluksi.

Mit� Helena voi tehd�? H�n ei voinut tehd� mit��n. H�nen ainoa
tunteensa oli pelko. Kuinka sopi h�nen toivoa ett� t�m� runnahtanut
ruumis-raukka milloinkaan n�it� kaikkia kest�isi? H�n ei koskaan ennen
ollut tiet�nyt, mitk� tunteet t�t� surevaa �iti� el�hyttiv�t. Nyt h�n
n�ki jotakin, joka loi uuden valon menneisiin aikoihin ja sai h�nen
t�ysin m��rin ymm�rt�m��n koko sen surun, joka t�mm�isest� rakkaudesta
kasvoi. Sortunut syd�n! voiko Helena toivoa, ett� sille suotaisiin
mit��n muuta kuin l�ht� ijankaikkiseen rauhaan?

Taas j�tti Helena huoneen, mutta pysyi l�hell� sit�, ett� h�n voi
v�himm�nkin ��nen kuulla ja odotti samoilla tunteilla, kuin tuomiotansa
vartova. Sill� h�nen syd�mens� aavistava pelko ei voinut nyt poistua,
hetkest� hetkeen se suureni.

Vihdoin kutsumus tuli.

Tuli huikeana, kauheana.

Se oli ep�toivon huuto, voimakkaan mielen valitus h�nen kovimmassa

tuskassaan; ja Helena riensi viel� kerran takaisin ja n�ki kaikki.

Niin, loppu oli todella tullut.

Imett�j� makasi, taivaallinen rauha ja tyyneys kasvoissa, suu

kirkkaassa hymyss�; mutta t�m� hymy oli kivettynyt ja n�m�t tyynet
kasvot j�hmettyneet. H�nen ylitsens� kallistuneena seisoi siin� Philo,
voivotellen h�nt� ja ��neen huutaen: "Voi �iti! oma �itini! Sin� et
saa, sin� et tahdo j�tt�� minua! Voi �itini, min� olen tappanut sinun!"

Kaikki oli ohitse. Puhdas sielu oli mennyt pois. Niin, niinkuin h�n
kerta lausui: "lepo oli viimein tullut;" ja kaikki surut ja kaikki
huokaukset, joita h�nen el�m�ss�ns� oli niin suuressa m��r�ss� h�nelle
karttunut, olivat nyt j��neet h�nest� hengett�m�n ruumiin kanssa ja
kasvojen hymy j�i todistamaan, ett� jos kohta h�n oli j�tt�nyt
poikansa, h�n oli mennyt Vapahtajansa luo ja maa oli taivaasen
vaihetettu.

Sill� h�n oli tiet�nyt, ett� h�n oli menev�, ja n�in oli h�n n�iksi
viimeisiksi silm�nr�p�yksiksi koonnut kaiken elinvoimansa ja kaiken sen
rakkauden, jota h�n oli vuosikaudet tuntenut. H�n oli runsaasti jakanut
t�t� rakkautta pojallensa ja h�n tiesi, ett� t�m� hetki oli viimeinen
maan p��ll�, ja h�n kiitti Jumalaa, ett� H�n oli tehnyt sen niin
suloiseksi.

Kaikki n�m�t Helena sai j�lest�p�in kuulla Philolta, mutta ei nyt

viel�.

Sill� nyt t�m� makasi tuossa polvillansa, sortuneena ja s�rjettyn�,

unhottaen itsens�, unhottaen Kristin-uskonsa, muistaen vaan t�t�
ainoata suurta surua ja ep�toivossaan ajatellen ainoastaan sit�, ett�
h�n oli tappanut �itins�.

Sill� t�m� mies oli oppinut anteeksi-antamuksen tien ja saanut rauhan

kalvavalle omalle tunnollensa; mutta kuitenkin muisti h�n tuon hirve�n
syntins�, jota ei mik��n anteeksi-antamuksen ajatus voinut niin
poistaa, ettei se olisi synnytt�nyt itsesyyt�ksi� ja oman tunnon
vaivoja, jotka aina olivat valmiit h�nt� ahdistamaan. Nyt kun h�n
notkistui t�m�n v��ryytt� k�rsineen, rakastetun �idin ruumiin ylitse,
syntyi h�ness� kaksinkertainen kipu -- h�nen oman syntins� ajatus ja
eron tuska. T�m� h�nen mujersi ja karkotti kaiken lohdutuksen pois
h�nen syd�mest��n. N�in suuri synti aina tuottaa suuria oman tunnon
vaivoja. Lievitt�k��n anteeksi-antamuksen tieto n�it� oman tunnon
vaivoja ajaksi, menneen ajan muisto ei kuitenkaan koskaan sammu; ja
niin kauan kuin t�m� el�m� kest��, niin kauan vaivaa my�skin rikoksen
muisto sielua.

"Min� olen tappanut h�nen", vaikeroitsi Philo; ja t�m� oli h�nen ainoa
ajatuksensa. H�n olikin tappanut, sill� l�ytyik� koskaan suurempaa
rikosta kuin h�nen? Kaikki, mit� h�n nyt k�rsi, oli v�h�p�t�ist�, kun
sit� verrattiin niihin k�rsimyksiin, jotka h�n oli saattanut �idilleen.
Niin, h�n oli tappanut �itins� ja kaiken ik�ns� t�ytyi h�nen kantaa
t�t� muistoa.

Surullisena ja v�syneen� meni v�h�sen lep��m��n, mutta Philo makasi yh�

polvillansa �itins� vieress�. H�n oli ummistanut t�m�n silm�t. Mit� h�n
ajatteli tuossa polvillaan? Ajatteliko h�n kaikkia noita tuskan vuosia,
jotka t�m� oli suuressa rakkaudessaan sanonut armaasti kuluneen hyvien
ja samanluontoisten yst�vien seurassa; vai ajatteliko h�n pikemmin sit�
suurta rakkautta, joka oli �idin viimeisess� katsannossa ja puhui h�nen
viimeisess� henkeyksess��n? Mit� hyv�ns� h�n lienee ajatellut, se ei
suinkaan ollut h�nelle muuta kuin kova mielihaikeus. Sill� vaikka se
rakkaus, jota �iti oli osottanut h�nelle, lohdutti h�nt�, se kuitenkin
pisti h�nen syd�nt�ns�. T�t� rakkautta h�n oli solvaissut. Niin, h�n
maatkoon tuossa polvillansa, h�n valittakoon; h�nen sielunsa
taistelkoon t�t� eron tuskaa vastaan. H�n ei kuitenkaan surussansa voi
tuntea muuta kuin osan siit�, jota h�nen �itins� oli k�rsinyt sen
orjuuden pitkin� vuosina, johon h�nen poikansa oli h�nen tuominnut.

P�iv�t kuluivat ja aika tuli, jolloin imett�j� oli haudattava.

Kristityt eiv�t polttaneet kuolleitansa. Kuolleista nousemisen toivo
saatti heid�n mieluisammin k�tkem��n n�it� hautakammioihin. He eiv�t
tahtoneet polttaa niit� tuhkaksi, vaan arvelivat, ett� my�skin
hautaustuli saastuttaisi ruumista, jota he pitiv�t Jumalan temppelin�.

L�ytyi er�s paikka, jonka Roman kristityt olivat valinneet kalmistoksi

ja jonka Jumala n�ytti laittaneen heille juuri t�t� tarkoitusta varten.
Niin runsaasti kansoitetussa kaupungissa kuin Romassa, jonka kartanot
jatkaantuivat kauas ymp�rist�lle, oli vaikea l�yt�� mit��n soveliasta
hautauspaikkaa. K�yh�t pantiin maahan ulkopuolelle Esqvilinon porttia.
Rikkaat polttivat kuolleensa ja v�listi hautasivat ne, mutta heill� oli
yksityiset hautakammionsa. Kristittyjen mielest�, jotka olivat k�yh�t
eiv�tk� suittaneet pit�� yksityisi� kalmistoja, n�ytti Esqvilinon kentt�
kammottavalta, osaksi sen huolimattoman tavan vuoksi, jolla ruumiit
laskettiin maahan, osaksi paikan ahtauden t�hden. Korkeampikin syy
vieroitti heid�n pois t�st� yhteisest� kalmistosta. He odottivat yh�
kuolleista nousemista ja vartoivat sit� aikaa, jolloin ruumis oli
nouseva viimeisen torven soidessa. Sent�hden he ennemmin valitsivat
jonkun paikan omaa yksityist� k�yt�nt�� varten, ik��nkuin olisivat he
tahtoneet my�skin kuolemassa p��st� pois pakanain seurasta ja olla
erin�ns�.

Ja nyt t�m� v�h�inen yhteiskunta tunteinensa, toiveinensa tapasi

semmoisen paikan, joka tarjosi heille kaikki, mit� he tahtoivat --
paikan, joka oli m��r�tty nousevina vuosisatoina t�yttym��n kuolleista
kristityist�, jopa toisinaan, vainon aikoina, el�vist�kin kristityist�,
jotka siell� etsisiv�t turvaa, kunnes se viimein muuttui ��rett�m�n
suureksi kristittyjen Nekropoliksi, my�hempien aikojen ihmeeksi.

He eiv�t l�yt�neet t�t� paikkaa kaupungin ulkopuolelta, vaan sen alta.

Vuosisadat olivat Romalaiset t�st� kaupungin osasta vet�neet hiekkaa,

jota he k�yttiv�t sementiksi. T�t� hiekkaa niinkuin my�skin kovaa
vulkanillista kalliota siell� l�ytyi isoja kerroksia; mutta paitsi
n�it� oli siell� suunnattoman suuri jakso pehme�t� hohkaista kalliota,
jota k�vi helposti kovertaminen. K�yt�vi� oli jo hakattu t�m�n l�pitse,
ett� sopi sementti� helpommin kuljettaa, ja juuri n�ist� maan-alaisista
louhoksista saivat kristityt mukavan paikan kuolleitansa varten.

Murheellinen saattov�ki liikkui Labeon kartanosta, vieden imett�j�n

ruumista h�nen viimeiseen lepopaikkaansa. He kulkivat suuren osan
kaupungin l�pitse ja l�htiv�t Porta Capenan kautta _Via Appia'a_
alasp�in. T�m�n tien toisella puolella kohosivat Roman mahtavien
perheitten hautapatsaat, joista kaikista Caecilia Metellan mausoleo oli
mainioin.

L�hell� t�t� l�ytyi tien toisella puolen yksinkertainen katos, jonka

alla oli aukko, josta portaita my�ten p��si maan sis��n. T�m�n aukon
ymp�rill� oli hiekkal�ji� ja miehi�, joitten vaaleat kasvot osottivat,
ett� he olivat kaivajia, jotka koversivat hiekkaa tuolta alhaalta.
N�it� portaita alasp�in astui seurue; kun he olivat p��sseet pohjaan,
sytyttiv�t he tulisoittonsa ja yksi mies, joka n�ytti hyvin tiet�v�n
n�m�t paikat, saatti heit� eteenp�in.
T�m� mies johdatti heit� vakavin askelin ja toiset seurasivat. Kaamea,
kummallinen n�ky. K�yt�v� oli noin seitsem�n jalan korkuinen eik� kuin
nelj� jalkaa leve�. Sein�t kummallakin puolella olivat ryhmel�iset ja
niiss� n�htiin koverrus-asetten j�ljet. Tulisoitot valaisivat vaan
himme�sti n�kym��. Pimeys, joka aukeni heid�n eteens�, oli ��ret�n.

Viimein he saapuivat yhteen paikkaan, jossa sein�t olivat peitetyt

tauluilla. T�st� alkoivat kristittyjen haudat. N�iss� tauluissa oli
yksinkertaisia hautakirjoituksia. Usein n�m�t hautakirjoitukset olivat
sievent�m�tt� leikatut ja huonosti tavatut, mutta muutamissa olivat
nimet ja lauseet somemmat. Kaikissa oli kuitenkin sama ajatus --
ajatus, joka ilmoitti toivoa ja uskoa ja rauhaa. Sill� niiss� kaikissa
oli t�m� sana -- rauha.

Eusebia Kristuksen rauhassa.

Valeria lep�� rauhassa.
Constantia rauhassa.
Laurinia, makeampi kuin hunaja, lep�� rauhassa.
Domitianus, viaton sielu, lep�� rauhassa.

T�mm�isi� hautakirjoituksia n�kyi k�yt�v�n molemmilla puolilla, kun

saattov�ki verkalleen eteni, ja ne kertoivat voimakkaimmalla tavalla
siit� rauhasta, jota ei j�rki k�sit�, jonka Kristuksen evankeliumi
antaa, ei ainoastaan el�m�ss�, vaan my�skin kuoleman salaisuudessa.

Lopulta he tulivat tilavampaan paikkaan. Se oli v�h�isen kammion

kaltainen, jonka katto oli noin viidentoista jalan korkealla ja laattia
viisikolmatta jalkaa poikkimitaten. T�h�n kantajat laskivat paarensa ja
kaikki seisoivat ��neti.

Julius oli siell�, sill� h�n oli nyt ruvennut suuressa m��r�ss�
samanmieliseksi kuin kristityt. Cineas oli niinik��n siell�, silt� h�n
oli tullut katsomaan sen viimeist� lepopaikkaa, jonka kohtaloon h�n
niin hell�sti oli ottanut osaa. Philo oli my�skin siell�, yh� surusta
sortuneena ja ��nett�m�ss� tuskassansa maaten polvillansa paarten
vieress�.

Mutta siell� oli yksi, jonka kasvoista korkea into oli poistanut kaiken
synkeyden. H�n tiesi s��li� murhettivain surua, mutta h�nest� ei ollut
mit��n syyt� itke� kuolleita. H�n oli kuoleman salaisuuden suhteen
oppinut jotakin, jonka kautta h�n vahvistui voitonriemulla ajattelemaan
sen kauhuja ja puhua muille sanoja, jotka vuodattivat heihin h�nen oman
ylev�n luottamuksensa. H�nest� kuolema ei ollut mit��n pelottavaa. H�n
eli semmoista el�m��, joka saatti h�nen alinomaa urhostelemaan kuoleman
kovimpia kauhuja vastaan. H�n tiesi ett� kuolema oli vaan toisen el�m�n
koitto eik� ainoastaan t�m�n el�m�n loppu, ja ajatteli, ettei kenenk��n
kristityn tarvinnut pelj�t� sit�, josta Kristus oli poistanut kaiken
kauhun.

T�nne siis, keskelle t�t� kolkkoa maan-alaista kammiota, jota vaan

tulisoittojen punaiset liekit valaisivat, tuo v�h�inen seurue kokoontui
kuolleen ymp�rille ja kuunteli Paavalin sanoja.

Juuri keskell� t�t� pime�t� maan-alannetta Paavali koroitti ��nens�

rukoukseen ja sanat, jotka t�ss� rukouksessa lausuttiin, olivat
semmoiset, ett� he hyvin sopivat t�lle paikalle, sill� niit� lausui
yksi, joka "syvyydest�" rukoili H�nt�, joka hallitsi korkeudessa, mutta
aina kuulee -- niit� lausui yksi, joka k��ntyi pois maailman
pimeydest�, jota nuot jylh�t holvit kuvailivat, taivaasen, josta hohti
sen toivon valo, joka on kuolemattomuutta t�ynn�. Se mies, joka rukoili
t�ss�, oli semmoinen, joka aina kehoitti muita taukoamatta rukoilemaan;
rukous oli h�nen el�m�ns� virvoitus ja h�n, joka n�in rukoili omasta
puolestansa, tiesi parhaiten, kuinka muitten hyv�ksi rukoilla. T�m�
h�nen rukouksensa ei ollut kuitenkaan kuolleitten vaan el�vien
puolesta.

Nyt rukous vaikeni ja kaikki seisoivat ihan ��neti ruumiin ymp�rill�.

Philon suru asui my�skin n�iss� hetkiss�, samantunteisissa syd�miss�.
Samoin kuin h�n, hekin vuodattivat kyyneli�ns�.

Mutta kesken t�t� ��nett�myytt� nyt kuului laulu, niin suloinen, niin
surullinen, ett� se Cineaan syd�nt� syk�hytteli ja monta vuotta
j�lkeenp�in kaikkui h�nen muistissansa.

Ensim�iset kristityt olivat alusta Juutalaisia ja kokouksissaan he

s�ilyttiv�t synagogain traditionit. Vanhojen virsien s�velet olivat
hyvin tunnetut heille. Pakana-kristityt omistivat nuot vanhat
juutalaiset uskonmenot ja psalmi versoi hymnin vieress�.

Mutta laulu, joka nyt soi, sis�lsi sanoja, joihin ainoastaan kristityt
voivat panna jotakin merkityst�. Juutalainen synagogassansa ei katsonut
niit� miksik��n. Kristittyjen mielest� ne merkitsiv�t kaikki; ne olivat
jumalallisia sanoja, joissa ilmestyi ylev� lohdutus kaikiksi ajoiksi;
mutta nyt t�m�n kuolleen luona ja keskell� poismenneitten hautoja ne
toivat voitonriemun sielulle.

"Min� tied�n Vapahtajani el�v�n: ja h�n on viel� viimeisen� seisova

tomun p��ll�.

Ja vaikka vihdoin t�m� nahkani lakastuu; saan min� kuitenkin minun

lihastani n�hd� Jumalan.

H�nen min� olen itsekseni n�kev� ja minun omat silm�ni katsovat

h�nt�, eik� kenk��n outo; ik�v�sti kuluvat munaskuuni helmassani."

Pitki�, holvikkaita k�yt�vi� my�ten s�velet kaikkuivat, vierien

edelleen kummallisilla loppu-��nill��n, kunnes ne kaukana hiljeniv�t
koleaan huminaan. Ja toivo ja laulun juhlallinen riemastus n�yttiv�t
synnytt�v�n uuden tunteen kaikissa kuulioissa. Cineas painoi p��ns�
alas ja taipui siihen mielenliikutukseen, joka valloitti kaikki. H�n
tiesi ket� ja mit� t�m� laulu tarkoitti. Vapahtaja, kuolleista
nouseminen, n�m�t olivat sen aine; ja h�n n�ki jotain, joka teki, ett�
kuolema kadotti kauhunsa.

Ja siin� polvillansa maaten Philo tunsi uuden tunteitten kuohun, joka

keskeytti h�nen oman tuntonsa vaivat ja h�nen ep�toivonsa. H�n kohotti
p��t�ns� ja katsoi yl�s s�dehtivin silmin; mutta toivo kuvautui h�nen
kasvoissaan, ja kaikki tiesiv�t, ett� usko vihdoin oli voittanut h�nen
sielunsa tuskan.

L�hinn� lunastusta kuolleista-nousemisen suuri oppi t�m�n ajan

kristittyj� vieh�tti. P�iv�st� p�iv��n he odottivat Herran tuloa. He
hautasivat kuolleensa ja tiesiv�t ett� n�m�t viimeisen torven
kaikkuessa j�lleen nousisivat. Niinkuin Herra itse oli noussut, niin
kaikki h�nen seuraajansa nousisivat. T�st� he ylistiv�t Jumalaa ja
t�st� he iloitsivat.

T�st� opista my�skin Paavali iloitsi ja saarnasi sit� kaikkialla. Se

oli h�nen mielest�ns� Kristin-uskon ylevimpi� kohtia. Se palkitsi
jossakin m��r�ss� tuon lujan luottamuksen sieluun. Ei h�n kuitenkaan
opettanut, ett� sielu nukkuisi t�h�n kuolleista nousemiseen asti, eik�
my�sk��n, ettei se voinut olla ilman ruumista.

Samalla kuin h�n n�in lujasti harrasti t�t� suurta oppia ja pani
niin paljon arvoa kuolleista nousemiseen, h�n ei ollenkaan ajatellut,
ett� sielu voisi kuoleman j�lkeen joutua edes v�li-aikaiseen
muistottomuuteen. Sill� h�n puhui tavallisesti siit�, kuinka h�n halasi
kuolla ja asua Kristuksen tyk�n�, tiet�en, ett� h�nen l�ht�ns� t�st�
maailmasta olisi suora p��seminen toiseen maailmaan; ja tiet�en
my�skin, niinkuin h�n itse sanoi, ett� ruumiista eroaminen oli Jumalan
tyk�n� oleminen. Kaikkein parhaiten h�n sen tiesi omasta korkeasta
kokemuksestaan silt� ajalta, jolloin h�n itse temmattiin pois valkeuden
maailman sanomattomaan hartauteen.

Ja t�mm�isist� asioista h�n puhui t�ll� kertaa ja h�nen sanansa

tuottivat uutta lohdutusta �itins� kadottaneelle pojalle.

T�mm�isi� sanoja kuunnellen ja t�mm�isi� ajatuksia mieless��n pit�en

v�h�inen seurue laski ruumiin sen viimeiseen lepopaikkaan.

Philon k�det viimeiseksi toimittivat t�m�n kalliin ruumiin paikallensa,

h�nen silm�ns� loivat viimeisen katseen siihen ja h�n viimeiseksi
painoi huulensa sen kylm�� otsaa vasten. H�n asetti pystyyn taulun,
joka sulki t�m�n kapean kammion aukon ja t�ss� taulussa olivat
seuraavat sanat.

"Kristuksessa -- Rauhassa.
Klymenen suru maan p��ll� saatti ijankaikkiseen autuuteen
taivaassa. H�nen poikansa Philo pystytti t�m�n kiven
kyynelsilmin."

XXI.

P��t�s.

Noitten juhlallisten hautajaisten j�lkeen Julius p��tti kohta panna

toimeen yhden tuuman, jota h�n oli kappaleen aikaa hankkinut toteuttaa.

"Miksen min� kerrallaan yhdistyisi heihin?" lausui h�n Cineaalle. "Min�

olen nyt, olen kauan aikaa ollut mieltyneen�. Minun haluni ja
taipumukseni ovat vaan t�nnep�in k��ntyneet. N�itten ihmisten lempe�
el�m� ja keskin�inen rakkaus vaikuttaisi minuun, vaikka ei heill� olisi
mit��n muuta; vaikka ei heill� olisi mit��n sit� tarkoitusta
ijankaikkisen el�m�n suhteen, joka ilmestyy kaikissa heid�n
ajatuksissansa ja tekee, ett� t�m� el�m� n�ytt�� olevan vaan lyhyt ja
v�li-aikainen maan p��ll� oleskeleminen."

"Ja nyt min� havaitsen, ett� t�m� tarkoitus on minun oma hartain
haluni. Min�kin pyyd�n hankkia itselleni sama ij�nkaikkisuutta ja
lis�ksi sit� kuolematonta el�m��, johon he uskovat -- onnen ja
rakkauden kuolemattomuutta"

"Cineas, minun tekee suuresti mieleni yhty� heid�n seuraansa, ei

ainoastaan sill� tavoin, ett� min� olen heid�n joukossaan ulkonaisena
yst�v�n�, vaan niin, ett� min� luetaan heid�n seuraansa ja min�
tervehdin ja minua tervehdit��n 'veljen' nimell�. Oliko minun
mahdollinen -- jollei mik��n muu olisikaan vaikuttanut minuun -- oliko
minun mahdollinen pysy� heltym�tt�, kun n�in tuon kirkkaan toivon, joka
tuonain valaisi niitten sielua, jotka hautasivat kuolleensa noihin
pimeihin holveihin ja tiesiv�t, ettei poismennyt ollut kuollut vaan
el�v�, tiesiv�t, miss� t�m� sielu oli ja mit�. Min� en malta kauemmin
viipy�. Min� luulen, ett� t�m� uskonto on korkeimman olennon
ilmestytt�m�. Min� uskon, ett� Jesus Kristus on Jumalan poika ja ett�
semmoisella sielulla, joka uskoo h�neen, on oleva ijankaikkinen el�m�."

Cineas kuuli t�m�n kummastumatta, sill� h�n tiesi hyvin, kuinka Julius
oli vahvasti kallistunut kristittyjen puoleen tuosta muistettavasta
matkasta asti, jonka h�n oli tehnyt Paavalin kanssa. H�ness� syntyi
jonkinlainen kateus h�nen yst�v�ns� suhteen ja hetken aikaa h�n halasi,
ett� h�nell� itsell�kin olisi sama tyven usko. Sill� h�nell� oli
semmoinen luonto, ett� h�n tahtoi tutkistella kaikkia asioita; h�n
tahtoi taistella ep�ilyst� vastaan, joka nousi joka uskon takaa ja
elin-aikainen tottumus tarkastamiseen ei ottanut helposti poistuakseen.

"Minua ilahuttaa, yst�v�ni", lausui h�n semmoisella ��nell�, joka

ilmoitti miettiv�� raskasmielisyytt�, "minua ilahuttaa, kun edes sin�
olet n�in p��tt�nyt. Minun on per�ti toisin laita. Min� tunnustan
kuitenkin, ett� muisto kaikista niist�, mit� olen n�hnyt ja kuullut, on
syv�lt� koskenut sieluuni. Laulu, joka kohosi noista holveista, n�ytti
minusta ik��nkuin kuolleen sielu, kun se nousee noista kolkoista
hautakammioista ja ylenee jumalansa luo. Min� ihmettelen t�t� uskoa,
jota halvin ja oppimattominkin voi ymm�rt�� ja joka saattaa heid�n
uskomaan hengellist� el�m�� ja el�m��n niin, ett� he siihen p��sev�t.
Min� kummastelen my�skin sit� voimaa, jolla t�m� usko muuttaa
taitamattoman ja sivistym�tt�m�n ihmisen ja saa h�nen k��nt�m��n kaikki
ajatuksensa ylev��n hengelliseen aatteesen. Mist� t�m� tulee? Sin�
vastaat, ett� se tulee Jumalasta. Olkoon niin. Kaikki, mit� min�
tied�n, on kuitenkin, ettei h�n viel� ole sallinut minulle sit� uskoa,
ett� kaikki n�m�t tulevat h�nest�."

"Jos min� uskoisin niinkuin sin�, joka arvelematta uskot, min� tekisin
niinkuin sin� esittelet, maksoi mit� maksoi. Mutta min� en usko enk�
voi niin uskoa."

"Mutta miksei?" kysyi Julius. "Eik� Plato itse todista

ihmiseksi-muuttuneen Jumalan olemista? Itsekin olet usein my�nt�nyt,
ett� Jumala saattaa tulla ihmisten pariin. Jos niin on laita, onko
vaikea uskoa, ett� h�n saattaa k�rsi�? Min� en tied� niin paljon kuin
sin�, mutta min� olen lukenut Platoa ja muistan hyvin, kuinka
'opettaja' usein selitti muutamia kummallisia kohtia. Etk� muista,
kuinka Sokrates sanoo: -- 'Se on mahdotonta, ett� kukaan voisi olla
turvassa, joka suoraan vastustaa joko sinua taikka jotakuta muuta, ja
joka est�� monta v��r�� ja laitonta tekoa valtiossa tapahtumasta?'
Sokrates vakuuttaa, ett� hurskasta olentoa kuolema aina uhkaa. Ja etk�
muista tuota hyvin tunnettua selityst� rehellisest� miehest�
keskustelussa rehellisyydest� _De republica'n_ toisessa kirjassa, jossa
puhuja, rehellist� miest� mainittuaan, yh� v�itt��, ettei rehellisell�
olennolla olisi mit��n muuta turvaa kuin oma hurskautensa? 'Vajatkoon
h�n kaikkia paitsi hurskautta; olkoon h�n, v��ryytt� tekem�tt�, lis�ksi
suurimmassa maineessa, semmoinen, ett� h�ness� asuisi korkein
rehellisyys eik� joutuisi paheisin ja niitten seurausten alaiseksi vaan
pikemmin pysyisi muuttumatta kuolemaan saakka, n�ytt�en elin-aikanansa
tosin olleen ep�rehellinen, vaikka h�n todenteolla on ollut
rehellinen.'"

"Etk� ennen kaikkia muista, mit� puhuja t�ss� dialogissa vakuuttaa

olevan tarjona t�mm�iselle miehelle? '_Rehellinen olento t�ss� tilassa
ruoskitaan, kidutetaan, kahletetaan, h�nelt� poltetaan silm�t pois ja
kaikenlaisia vaivoja k�rsitty��n h�n viimein ristiin naulitaan_.'"

Julius lausui n�m�t sanat semmoisella juhlallisuudella ja voimalla,

joka ilmoitti, kuinka syv�n merkityksen h�n niihin pani. H�n vaikeni
sitten hetkeksi, eik� Cineas, joka n�ytti aivan h�mm�styneelt�,
vastannut mit��n. T�m� kohta oli h�nelle hyvin tunnettu; se oli usein
tullut puheeksi "opettajan" keskusteluissa, mutta, vaikka h�n oli
jonkun ajan tuntenut Kristuksen luonteen, ei h�nen mieleens� koskaan
johtunut, ett� h�n katsoisi n�it� Kristukseen koskeviksi. Kun h�n nyt
n�ki ne n�in k�ytettyin�, h�n ymm�rsi kokonaan Julion k�sityksen. Sill�
Kristus oli t�m�n mielest� tuo perihurskas, t�ydellisen rehellinen, tuo
ainoa, jota h�nen vihamiestens� pitiv�t ep�hurskaana, kun h�n oli, joka
parjattiin ja herjattiin, jolla ei ollut mit��n muuta paitsi oma
hurskaus ja pyhyys. Ja mimmoinen h�nen kohtalonsa oli? Eik� h�nt�
ruoskittu ja kidutettu? Eik� h�nt�, kun h�n oli kaikenlaisia kovia
kest�nyt, viimein ristiin naulittu? T�m� ajatus vallitsi ajaksi
Cineaan, ja Julius, vaaria ottaen sen vaikutuksesta, oli mit��n
puhumatta.

Viimein Cineas joutui ennelleen.

"Varsin ihmetelt�v� on sinun perusteesi, Julius", h�n lausui.

"ep�ilem�tt� saa Platosta todistuksia Kristuksen olemiseen; ja min�
olen iloinen, ett� sin� olet n�ytt�nyt minulle uuden tavan, jolla n�it�
kohtia sopii ymm�rt��. Min� olen aivan taipusa ymm�rt�m��n n�it�
samalla tavalla kuin sin�. Sill� min� ihmettelen sen puhdasta ja
saastuttamatonta luonnetta, jota sin� niin rakastat; min� kunnioitan
h�nen ylevi� hyvi� avujansa ja h�nen lujuuttansa loppuun saakka.
Kaikista n�ist� min� olen kuullut kyllin, jotta syd�meni on heltynyt.
Mutta sin� vaadit minulta paljoa enemm�n kuin t�m�n."

"Min� my�nn�n viel�p� senkin, ett� jos Jumala ilmestyisi ihmisille,

t�mm�inen ilmestys sopisi itse jumaluudellekin. T�mm�inen el�m� ei
suinkaan sotisi jumalallista suuruutta vastaan. Mutta kun sin� k�sket
minun katsella h�nt� ristin puussa, minua kauhistuttaa. Lieneek� t�m�,
joka n�in k�rsi kuoleman, tuo jumalallinen olento?"

"Min� j�t�n sillens� h�pe�n, herjaukset ja tuskan. Min� katson

ainoastaan sit� asiaa, ett� h�n kuolee. Min� en huoli siit�, ett� h�n,
niinkuin sin� sanot, nousi kuolleista. Min� en voi n�hd� muuta kuin sen
tosi-asian, ett� h�n on kuollut. Siin� on kyll�. Minusta se on suoraan
k�sitt�m�t�nt�, ett� Jumala semmoisessa tilassa k�rsii kuoleman."

T�h�n Julius vastasi, ett� Kristus kuoli synti� sovittaakseen. Kaikki

ihmiset ovat syntiset ja Jumalan vihan alaiset. Jolleiv�t he voi saada
anteeksi-antamusta, heid�n t�ytyy ij�ti k�rsi�.
T�t� oppia Cineas vastusti ankarimmalla tavalla. "Min� tunnustan", h�n
lausui, "ett� l�ytyy paljon synti� maailmassa; mutta suuri osa
ihmisist� on yksinkertaista, hyv�nluontoista v�ke� ja kun sanoo, ett�
he ovat Jumalan vihan ja ikuisen rangaistuksen alaiset, tuntuu tuo
minusta niin kauhealta, ettei maksa vaivaa siit� puhua."

"_Synnin anteeksi-antamusta_, sin� sanot. Mik� synti?" Min� en my�nn�,

ett� kaikki ihmiset ovat synninteki�it�. Min� tunnen paljon hyvi� ja
viisaita ja hurskaita ihmisi�, jotka eiv�t ole tehneet mit��n, jonka
vuoksi he ansaitsisivat vastaista rangaistusta ja jotka todesti
tulevassa el�m�ss� joutuisivat autuaiksi. Mit� minuun itseen tulee,
min� en voi ymm�rt��, mit� olisin tehnyt, joka vaatisi t�mm�ist�
k�rsimist� minun t�hteni. Sin� sanonet, ett� h�n kuoli minun
puolestani. Miksi h�n minun puolestani kuolisi? Mit� rangaistusta min�
olen ansainnut, ett� h�n s�lytt�isi sen p��llens� ja k�rsisi minun
sijastani?"

"Aivan ensi nuoruudestani asti min� olen koettanut tavoittaa totuutta

ja jumalaa. Onko se synti? Min� olen kokonaan antaunut t�h�n
elin-aikaiseen harrastukseen. Olenko min� tuottanut itselleni jumalan
vihan -- sen vihan, jota minun sieluni pyyt�� tuntea ja koettaa
rakastaa?"

"Enk� min� ole etsinyt h�nt� koko el�m�n aikaani? Enk� min� nyt pid�
tietoa h�nest� suurimpana siunauksena, joka voi tulla ihmisille, ja
k��nt��k� h�n ij�ksi kasvonsa pois sen tyk��, joka ennen kaikkia pyrkii
tuntemaan h�nt�? Min� olen aina koettanut el�� puhdasta el�m�� ja
tahdotko sin� sanoa, ett� ijankaikkinen rangaistus on edess�ni?
Mink�t�hden? Mit� olen milloinkaan tehnyt? Uskotkohan sin� tuota ja
samalla v�it�t, ett� jumala on hurskas?"

T�st� virisi pitk� keskustelu. Julius koetti osottaa, ett� synti on

ajatuksissa yht� hyvin kuin teoissa; ja ett� se, joka tutkii omaa
syd�nt�ns� ja vertaa itse��n semmoiseen, kuin h�nen pit�isi oleman,
n�kee, ett� h�n on synninteki�. Toiselta puolelta intti Cineas,
ett'eiv�t semmoiset asiat ole synti�, vaan ainoastaan vajavaisuutta,
josta ei kenenk��n tarvinnut vastata, taikka kuitenkin jos joku oli
edesvastauksen alainen, se ei suinkaan ollut kukaan muu kuin luoja
itse.

Keskustelu haaraantui sitten aavoihin kysymyksiin, mutta ei tultu

mihink��n p��t�kseen, ei t�ll� eik� toisella tavalla. Heill� ei ollut
mit��n yhteist� kantaa. Cineas valitti, ett� Julius yh� n�ki synti�
n�iss� ajatuksissa ja sanoissa, joita h�n itse piti aivan viattomina;
ettei h�n pannut mit��n arvoa urhoollisuuden ja is�nmaanrakkauden
jalot�ihin, joita ihmiset toimittavat, vaan vakuutti, ettei mik��n
sielu voi niitten kautta pelastua.

"Koko sinun oppisi synnist�", h�n lausui, "on niin per�ti ik�v�, ett�
t�m� haastelo tuskastuttaa. Totta puhuen keskustelu t�mm�isest�
aineesta n�ytt�� minusta tarpeettomalta. Hyv� ja hupainen on maailma,
jonka n�emme ymp�rill�mme ja kun nimitt�� 'kunnollista ihmiskuntaa'
synninteki�ksi, se n�ytt�� silt� kuin jos sanoisi, ett� maailma on
pime� keskell� isoa p�iv��."

"Mutta, Julius", h�n lausui keskustelun lopulla, "usko minua, min� en

ole semmoinen, joka ilman aikojaan tuon esiin joukottain v�h�p�t�isi�
v�it�ksi� puhdasta ja ylev�� uskontoa vastaan. Min� olen huolestunut.
Min� olen h�mmentynyt. Min� tahtoisin, ett� t�m� sinun Kristin-uskosi
tulisi otolliseksi minulle. Mutta se ei voi tulla."

"Tee sin�, niinkuin aiot. Minun syd�meni seuraa sinua. Min� tahdon
seisoa siin�, miss� min� olen ja ep�ilyksess�ni yh� rukoilla h�nt�; ja
jos, niinkuin min� aina olen uskonut, h�n todella kuulee rukouksia,
kuulee h�n ep�ilem�tt� joskus minun, vaikka kohta heikotkin rukoukseni,
jollei t�ss� el�m�ss�, kenties kuitenkin tulevassa."

Julius tarttui yst�v�ns� k�teen ja pusersi sit� hartaasti.

"Monta rukousta on nouseva sinun puolestasi ja h�n, joka on luvannut

kuulla kaikki rukoukset, kuulee varmaan ne, jotka kantavat sinun nimesi
h�nen korviinsa. Mit� t�h�n kysymykseen synnist� tulee, min� saatan
vaan sanoa, ett� min� kerta ajattelin niinkuin sin�; mutta hiljakkoin
alkoi tuntua silt�, kuin olisin vastaan-ottanut suuren valon
sielussani ja n�hnyt, ett� olen synninteki�. Olkoonpa sinun laitasi
mimmoinen hyv�ns�, min� kumminkin tarvitsin kaikki, mit� Kristus on
tehnyt. Min� ansaitsin k�rsimist�; h�n kantoi sen minun sijassani. Min�
uskon h�neen ja antaun h�nelle t�ksi el�m�ksi ja tulevaksi."

"T�m� valo, joka koittaa sinun sielussasi", lausui Cineas, "on jotakin,
jota min� en ole koskaan havainnut. Minun t�ytyy edisty� logillista
menoa noudattaen. Minun t�ytyy ennen kaikkia totella j�rke�. N�in monin
sanoin esitetty teoria ei ole riitt�v�inen. Minun t�ytyy tutkia sit�.
Jollei se tutkintoa sied�, kuinka minun k�y sit� vastaan-ottaminen?
Mutta min� en tahdo puhua en�� itsest�ni. Ajattele minua semmoiseksi,
joka aina hyv�ksyn, mit� sin� teet ja pid�n sinua onnellisempana kuin
itse�ni. Minun on ollut sallittu n�hd�, kuinka Kristin-usko on tuonut
rauhaa ja tyyneytt� monelle mielelle, jota suuret surut ovat
vaivanneet. Se luopi onnea. Olkoonpa sinulle kaikki onni, jota se voi
antaa."

"T�m� onni tulee kerta sinullekin, kallis yst�v�ni; sit� min� en

ep�ile. Tarvitaan pidempi aika; mutta viimein sin�kin olet n�kev�
totuuden semmoisena kuin se on Jesuksessa."

XXII.

Is� ja poika.

Kun Julius ilmoitti is�lleen p��t�ksens�, kohtasi h�nt� kiivaitten

moitteitten myrsky. Vanhus vihasi Kristin-uskoa, sill� se oli Syriasta
l�htenyt. H�n alkoi vanhaa tapaansa my�ten soimata aikakauden paheita
ja lausui, ett� Syria oli saattanut kaikki hukkaan.

"�l� sano minulle", h�n huudahti, "ett� Kristin-usko on toista laatua.

Se ei voi olla niin. Se on mahdotonta, ett� mik��n hyv� asia tulee
Syriasta. Kansa on perinjuurin pilaantunut. Iki-vanhoista ajoista asti
se on ollut kaikkien paheitten ja riettauden ja haureuden p��pes�. Sin�
olet petetty, mielet�n poika. Kaunis ulkomuoto on erhetytt�nyt
sinun. Odota siksi kuin opit tuntemaan n�itten kristittyjen oikean
k�yt�stavan. Min� puolestani uskon kaikki, mit� kansa heist� puhuu.
Min� olen varma siit�, ett� he harjoittavat hirmuisia paheita
salaisissa kokouksissaan, noissa syrj�paikoissa, joihin ei rehellinen
ihminen koskaan yrit�k��n. �l� sanokaan, ett� min� olen v��r�ss�. Min�
olen oikeassa ja min� tied�n sen. Viel� sin� joskus huomaat sen.
Kaikissa, mit� on Syriasta tullut, on paljasta saastaisuutta. Roma on
sit� t�ynn�. Mik� muu kirous Romalla on kuin t�m�? Mene kaupungin
pahamaineisinten konnien luo ja kysy heilt�, mist� he ovat tulleet. On
vaan yksi paikka -- Syria."

N�in vanhus n�rk�styneen� toreli. Ei mik��n asia saanut h�nt�

kuuntelemaan Julion selityksi�. Ei mik��n asia saanut h�nt�
ajattelemaan, ett� kristityt mill��n tavalla erisiv�t muitten
syrialaisten haira-uskojen tunnustajista, joista kaupunki kuohui. H�n
uhkasi Juliolle tuiminta vihaansa. H�n vannoi, ettei h�n tunnustaisi
h�nt� pojaksensa, vaan ajaisi h�nen pois ja kiroisi h�nen. �k�inen ja
tuskalloinen yhtymys. Vanhus rajusi. Julius pyysi, ett� h�nt�
kuultaisiin, mutta turhaan. Vihdoin h�n sanoi lempe�ll� ��nell�
is�lleen, ett� h�n oli mies, joka vaan itse puolestansa vastasi
teoistaan ja ett� h�n aikoi tehd� tahtonsa, tuli mit� tuli. Nyt vanha
Carbo vaaleni vihasta, k�ski pojan menn� tiehens� ja kirosi h�nen.

Murheellisena l�hti Julius, mutta omatunto tuki h�nt�. Is�n kirous oli
kauhea asia; mutta h�n tiesi, ett� tulinen vanhus kerta leppyisi. T�m�
ei voinut kauan pit�� vihaa eik� kiukkua. Niin Julius toivoi vastaista
sovintoa. Carbo oli erhetyksens� havaitseva ja taipuisi ottamaan
poikansa takaisin.

T�ll� tapaa Julius yhdistyi kristittyihin, joita h�n oli oppinut

rakastamaan ja joitten uskoa h�n viimein t�ydellisesti tunnusti. Kun
h�n kerta oli tullut t�m�n seuran helmoihin ja ruvennut julkiseksi
Kristuksen seuraajaksi, h�n joutui onnellisemmaksi, kuin h�n oli
koskaan ennen ollut. H�n otti nyt kokonaan osaa t�m�n pikkuisen
seurakunnan toiveisin, pelkoihin, suruihin ja iloihin, t�m�n
seurakunnan, joka viel� oli luvultaan v�h�inen, mutta tunsi, ett�
heill� oli totuus, joka tuli Jumalalta. Ja mit� muuta maan p��ll�,
paitsi t�t�, h�nen sopi toivoa itselleen? Kunnia ja valta ja rikkaus
n�yttiv�t halvalta siihen verrattuna, mit� h�nell� todella oli.

Paavali oli oleskellut Romassa melkein kolme vuotta ja p��tti viimein

l�hte� sielt� pois, j�tt�en t�m�n nuoren romalaisen seurakunnan muitten
ja Jumalan huomaan. Toiset maat vaativat h�nen ty�ntekoansa. H�n oli
ilmoittanut kuulioilleen aikomuksensa ja vaikka se ajatus, ett� he
kadottaisivat h�nen, kipe�sti koski heihin, he kuitenkin lujasti
uskoivat, ett� Apostoli noudatti Jumalan tahtoa, ja n�yr�sti t�h�n
taipuivat. He eiv�t tahtoneet itselleen anastaa koko Paavalin tointa.
He tiesiv�t, ett� toiset maat tarvitsivat h�nt�, ja hartaasti halaten,
ett� muittenkin sielut pelastuisivat, he mielell��n antoivat h�nen
l�hte�.

Oli muita, jotka meniv�t h�nen kanssaan, mutta etevin h�nen

seuraajistansa oli Philo. Niin� kuukausina, jotka olivat kuluneet �idin
kuoleman j�lkeen, h�n oli p��ssyt entiseen levollisuuteensa. Kun yh�
palaavat omantunnon vaivat viel� usein rasittivat h�nt�, h�n arveli,
ett� paras surun lievike olisi taukoamaton ty�nteko. Palavimmalla
alttiiksi-annolla h�n heitt�ysi siihen asiaan, jota h�n rakasti. Kun
t�m� maailma ei ollut h�nest� mink��n-arvoinen, h�n kiinnitti syd�mens�
ja ajatuksensa omituisella innolla siihen maailmaan, joka on tuolla
ylh��ll�. Sielunsa kaipauksessa h�n ajatteli, ett� �idin henki viel�
katseli h�nt� ja ett� se rakkaus, jota t�m� oli pit�nyt, viel� asui
h�nen syd�mess�ns� siin� uudessa el�m�ss�, jonka h�n oli l�yt�nyt.

H�n itse oli heikko ja voimaton. Joko siit� erinomaisesta

herkk�tunteisuudesta, jonka h�n oli perinyt �idilt�ns�, taikka entisen
irstaan el�m�n seurauksista, taikka my�hempien vuosien suruista, taikka
kaikista n�ist� syist� yhteens� h�nen ruumiinsa oli riutunut ja h�nen
vaaleat, k�lvehtyneet kasvonsa ja hehkuvat silm�ns� osottivat, ett�
kuolema taimi h�nen povessaan. Huolimatta k�rsimisest�ns� ja
voimattomuudestansa h�n kuitenkin alinomaa ty�skenteli ja valitsi
kumppaniksi Paavalin, sill� h�n tiesi, ett� t�mm�isen miehen
johdattaissa h�n kohtaisi suurimpia vaaroja ja kehoitettaisiin
ankarimpaan ty�h�n.

XXIII.

Roman palo.

Er��n� muistettavana iltana Lydia ja h�nen is�ns� olivat yhdess�

kotosalla ja Lydia luki is�ns� pyynn�st� sit� l�hetyskirjaa, jonka
Paavali oli kirjoittanut Roman kristityille ennen siell� k�yty�ns� ja
jota n�m�t aina olivat pit�neet suurimmassa arvossa.

Centurio istui tarkasti kuunnellen, ajatuksiin vaipuneena ja niin

syv�sti miettien, ettei h�n huomannut mit��n muuta kuin nuot
jumalalliset sanat, jotka tapasivat h�nen korviaan. Mutta lukia
h�irittyi kummallisesti ja pys�htyi usein.

Sill� ulkoa kuului outo melu, summattoman suuren ihmisjoukon ��net ja

sekavat pelon ja kiihtymyksen huudot. Oli ik��nkuin kaikki kaupungin
asukkaat olisivat liikkuneet pitkin katuja jotakin suurta tarkoitusta
varten, mutta niinkuin joku pelonkaltainen syy olisi heit� ajanut.
Sill� huudot olivat rajut ja kammottavat, ja �killinen s�ik�hdys
vallitsi ja kauhistus hiipi yli ymp�ri.

Turhaan Lydia koetti lukea levollisesti. Levollisuus oli mahdoton,

sill� joka silm�nr�p�ys pauhina yltyi suuremmaksi ja ulkoa ihmisten
riekuna tunki heid�n korviinsa ja sis�ll� joka paikassa tuossa
��rett�m�n suuressa rakennuksessa, jonka ylimm�isess� kerroksessa he
asuivat, kuului edestakaisin rient�vien ihmisten h�lin� ja lujat,
pelkoa osottavalla ��nell� lausutut k�skyt ja kaikki yleisen h�d�n ja
h�mm�styksen merkit.

Vihdoin vaaleankeltainen valo leimahti huoneesen ja Lydia hyp�hti yl�s

ja katsahti s�ik�htyneen� ikkunasta ulos. Valo poistui ja kaikki oli
taas pime�ss�. Lydia pelk�si ja sai tuskin sanaa suustansa lukunsa
jatkamiseksi. H�nen eteens� kuvaantui tulipalo kauhuinensa, joka aina
oli alati uhkaava vaara Roman v�est�lle. Ainoastaan suurella voimiensa
ponnistuksella h�n saatti jatkaa. H�n pitkitti ja luki:

"Mit�s siis n�ihin sanomme? Jos Jumala on meid�n puolesta, kuka voi
olla meit� vastaan? Eip� h�n omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi
h�nen kaikkein meid�n edest�mme: eik�s h�n my�s lahjoita meille kaikkia
h�nen kanssansa? Kuka tahtoo kantaa Jumalan valittuin p��lle? Jumala
on, joka tekee vanhurskaaksi. Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on
kuollut, viel�p� her�tetty yl�s, on my�s Jumalan oikealla k�dell�, joka
my�s edest�mme rukoilee. Kenen pit�� meit� Kristuksen rakkaudesta
eroittaman? vaivanko, vai ahdistuksen, vai vainon, vai n�lj�n, vai
alastomuuden, vai h�d�n, vai miekan? Niinkuin on kirjoitettu: -- 'Sinun
t�htes meit� kuoletetaan kaiken p�iv��; meit� pidet��n niin kuin
teurastettavia lampaita.'"

"Mutta miss� kaikissa me voitamme h�nen kauttansa, joka meit� on

rakastanut. Sill� siit� olen varma, ettei kuolema, eik� el�m�, eik�
enkelit, eik� esivallat, eik� v�kevyydet, eik� nykyiset, eik�
tulevaiset, eik� korkeus, eik� syvyys, eik� joku muu luontokappale
taida meit� eroittaa Jumalan rakkaudesta, joka on Jesuksessa
Kristuksessa meid�n Herrassamme."

Sill� v�lin kuin n�m�t luettiin huudot ja tohina olivat karttuneet.

Mutta centurio ei kuullut mit��n. H�n istut k�sivarret ristiin
laskettuina ja silm�t puoleksi ummessa, katsoen yl�sp�in ihastuneena ja
liikuttaen huuliansa, ik��nkuin olisi h�n hiljaa toistanut tytt�rens�
sanoja.

Mutta kun Lydia taukosi, toinen vaaleankeltainen v�l�hys l�ik�hti

ilmiin, jok'ei nyt v�istynyt, vaan kesti yh� pidentyen ja muuttuen
punaisemmaksi ja uhkaavammaksi.

Lydia huudahti ja kirja putosi h�nen k�sist��n.

Centurio kavahti seisaalle ja kysyi, mik� h�t�n� oli.

Lydia osotti sormellansa ikkunasta ulos.

Tuota pikaa centurio kokosi mielens�.

Sill� kauhea n�ky nyt ilmestyi.

Koko taivas ruskotti tulesta; myriadeja s�keni� lent�� lainehti,

kiireesti kiit�en heid�n ylitsens� ja vankkoja, sakeita savupilvi�
vy�ryi edelleen, v�listi hetkeksi himment�en tulen hehkua, mutta vaan
p��st��ksens� sit� j�lleen enentyneell� hohdolla kumottamaan. T�m�
hirve� loisto kasvoi joka silm�nr�p�ys kirkkaammaksi.

Centurio paiskasi auki yhden katon-ikkunan, juoksi tikapuita yl�sp�in

ja seisoi samalla ulkona. Lydia seurasi h�nt�. V�kisin p��si vanhuksen
huulilta huuto, kun h�n katsahti ymp�rilleen. L�hell� Mons Palatinoa,
t�m�n ja Mons Caelianon v�lill�, siaitsi Cirkus. Sielt� n�kyi v�kev�
valkean valo, joka huikaisi silmi�. T�st� kaupungin osasta edeten
liekit loihkahtelivat suoraan sit� katua p�in, jonka varrella he
asuivat. He n�kiv�t tulen kiivaassa kulussansa py�r�ht�v�n kartanosta
kartanoon ja armahtamatta l�hestyv�n heid�n omaa asuntoansa.

K�vi vinhe� tuuli, ja liekkien r�iske kuului, kun ne t�m�n tuulen

tuiskuttamina suihkivat ihmisten asuntojen ylitse. Oli kauan aikaa
ollut pouta ja joka paikka kaupungissa oli paahtunut ja kuiva. Vanhat
rakennukset, joitten lukuisat kerrokset kohosivat aivan korkealle,
olivat niinkuin taula ja syttyiv�t v�himm�st�kin tuleen. Mit� Lydia ja
h�nen is�ns� edess��n n�kiv�t, ilmoitti heid�n omaa perikatoansa, jopa
yleist�kin onnettomuutta.

Alhaalta kuului viel� kovempi kohina ja suunnattoman suuren ihmisparven

juoksu pitkin kapeita katuja ja pel�styneitten naisten riahdukset.
Jytin� oli hirmuisempi kuin tuli. Oli ik��nkuin koko Roma olisi ollut
kaduilla, paeten julmaa onnettomuutta, joka yht� paljon uhkasi kaikkia.
Sill� vaikka Roma oli tottunut tulipaloihin, t�m� kuitenkin oli
kaikista suurin ja kuivat s��t olivat olleet omaiset valmistamaan tiet�
h�vitt�j�lle, ja kaikki ihmiset tunsivat, ett� n�m�t ankarat liekit,
joita niin usein oli hillitty ja vastustettu, nyt p��sisiv�t voitolle.

Mutta toinen pelon huuto p��si Lydian suusta ja tarttuen is�ns�

k�sivarteen, h�n osoitti sormellaan toiselle taholle.

Sopi syyst� pel�t�. Siell�kin oli valkea. Eik� ainoastaan yhdess�

kohdassa, vaan useissa. Kirkkaat, hiiluvat loimut kirjavoittivat
rakennusten mustia haamuja niist� paikoista, joista liekit lehahtivat
yl�s, ja v�heniv�t kietoen kaikki helmoihinsa. T�mm�isi� valkeita
ilmestyi niin monta, ett� n�ytti silt� kuin olisi joku liekki-keh�
heit� ymp�r�innyt.

"Voi is�ni!" huudahti Lydia, "mit� t�m� on? Joko t�m� on viimeinen
p�iv�? Katso is�, koko maailma n�ytt�� olevan ilmi tulessa. Tuleeko nyt
viimeinen kutsumus?"

"Mitta en tied�, tytt�reni -- kuka sen voi sanoa?" vastasi centurio.

"Mutta �l� pelk��, lapseni. Niin kauan kuin min� el�n, min� suojelen
sinua; ja jos kohta t�m� onkin viimeinen p�iv�, ei sinulla ole mit��n
pelk��mist�."

"Oi is�ni", huusi Lydia vavisten. "Liekit saartavat meit�! Mihin

p��semme pakoon? Tuli on kokonaan ymp�r�innyt meid�n, enk� min� voi
n�hd� mit��n aukkoa."

"Ei niin", lausui centurio levollisella, miehuullisella ��nell�.

"Valkea likenee Cirkosta p�in; tuuli ajaa liekit meit� kohden. Ainoa
vaara on t�lt� puolelta. Toisella puolella on tuli, jonka sin� n�et,
syntynyt alas-pudonneista kipin�ist�, jotka ovat sytytt�neet kuivat
rakennukset. Ei ole mit��n vaaraa. Me p��semme helposti pois."

"Voi, paetaan siis!"

"Todellakin", sanoi centurio, "meid�n t�ytyy kiirehti�. Meid�n t�ytyy

j�tt�� kaikki. No, ei meilt� paljon t�nne j��. Min� panen asuni
p��lleni ja pukeu sin� l�mpimiin vaatteisin. Ei tarvitse koettaakaan
pelastaa mit��n. K�sikirjoitus on kaikki, mit� voimme ottaa mukaamme."

He valmistivat itse�ns� nopeasti. Viimein centurio t�ydess� sota-asussa

riensi pois ja h�nen tytt�rens� seurasi h�nt�, pysyen aivan h�nen
vieress��n.

Alas astuessaan he n�kiv�t portaitten olevan t�ynn� ihmisi�, jotka

juoksivat yl�s ja alas, kantaen huonekalujaan ja koettaen pelastaa
jotakin omaisuudestaan. Suurella vaivalla he pyrkiv�t t�m�n ihmistungon
l�pitse ja ehtiv�t viimein kadulle. Mutta t��ll� he havaitsivat, ett�
oli mahdoton p��st� edemm�ksi, sill� lukematon kansajoukko t�ytti t�m�n
kadun ja seisoi alallansa, yhteen sullottuna ja pid�tettyn� jonkun,
kadun p��ss� olevan esteen kautta. Kaikista kartanoista virtasi ihmisi�
eik� v�kijoukko joutunut paljon paikaltansa, ennenkuin kaikki
rakennukset heid�n edess��n olivat tyhjentyneet.
"Isa, is�, me olemme hukassa!" huusi Lydia.

"Ei, tytt�reni", lausui h�nen is�ns�; "�l� pelk��. Min� olen n�hnyt
monta t�mm�ist� n�ky� -- liian monta. Min� olen sotamies ja palaviin
kaupunkeihin tottunut. Siihen menee tunti, ennenkuin liekit saapuvat
t�h�n kartanoon ja ennen sit� kansa jo v�henee ja siirtyy pois. Luota
minuun."

Aika kului, jopa hyvinkin hitaasti niilt�, jotka n�in seisoivat

ep�tietoisina, mutta ihmisjoukko ei kerinnyt pitk�lle. Ahdistettuina
kokoon tuohon soukkaan katuun onnettomat pakeniat eiv�t n�ytt�neet
koskaan p��sev�n pois tielt�. Ja joka silm�nr�p�ys toi liekit
l�hemm�ksi.

Lopulta alkoivat kartanot kadun suussa palaa. Lujempia huutoja nousi ja

sadottain ihmisi�, jotka eiv�t luulleet p��sev�ns� katua my�ten,
riensiv�t takaisin kartanoihin, kiipesiv�t katoille ja kulkivat pitkin
niit�. Suuret joukot n�kiv�t t�m�n ja seurasivat heid�n esimerkki��n.
Kadut n�ht�v�sti aukenivat, v�entunko harveni ja n�ytti silt�, kuin
olisi pako viel� mahdollinen.

Ja nyt olivat liekit tulleet niin l�helle, ett� kuumuus jo tuntui ja

savu, joka tuprueli ohitse, melkein tukahutti ihmiset kadulla. Lydia
alkoi selv�sti ymm�rt��, mik� turmio kenties kohtaisi ja odotti
kuolemaa mit��n puhumatta. Viimein lausui centurio:

"Min� olisin ennen yritt�nyt pois kattoa my�ten, mutta pelk�sin sinun
puolestasi. Min� luulen kuitenkin, ett� olisi parempi, jos koettaisimme
l�hte� sit� tiet�. Jolleiv�t ihmiset liiku v�leemmin, heid�n on tuho
edess�. Min� en soisi, ett� min� suljetaan t�h�n v�entunkoon. Jos minun
t�ytyy kuolla, min� mieluisammin kuolisin t��ll�."

Lydia huudahti hiljaisesti ja painui is�ns� puoleen. N�ist� sanoista

h�n tiesi, ett� kuolema oli l�hell�.

"Uskallusta vaan, ainoiseni. Seuraa minua ja pysy lujana. Ei ole mit��n

vaaraa."

Centurio k��ntyi ja h�nen jalkansa oli jo portaitten alimmilla

astuimilla, kun hirve� jysk�ys rakennuksen sein�� vastaan s�ik�hytti
h�nt�.

Lydia melkein tointui kauhusta.

Mutta centurion huulilta p��si ilon huuto, Kerta toisensa per�st�

rytin� kuului, ynn� miesten huutoja, ei kuitenkaan pelon huutoja. H�n
tunsi t�m�n ��nen. H�n oli usein kuullut sen piiritettyjen kaupunkein
vallien ja porttien edess�.

"Me olemme pelastetut!" huusi Cubulos. "Apu on l�hell�. Se on

muurins�rki�."

"Muurins�rki�?" kysyi Lydia h�mm�styneen�.

"Sotamiehet ovat t��ll�. He avaavat tien ihmisjoukolle. Jumalan kiitos!

Jumalan kiitos!"

Rynkytykset k�viv�t rajummiksi ja t�min� likeni. P��llik�n k�skyt ja

miesten huudot kuuluivat selv��n. T�m�n p��llik�n ��ni soi tuttavalta.
Lydian syd�n sykki nopeammin, kun h�n luuli tunteneensa sen.

Vihdoin sein�, joka oli aivan heid�n takanaan, raukesi rysk�hti maahan
hirmuisen t�lm�yksen ruhjomana ja voiton huutoja nousi sen toiselta
puolen. Toinen, kolmas isku ja koko sein� oli puhkaistu. Yksi mies
sy�ks�hti raunioista esiin ja riensi portaitten luo.

Se oli Julius.

Samalla kun h�n n�ki heid�n, h�n tarttui Lydian k�teen ja liikutuksesta
katkeavalla ��nell� h�n lausui: "Jumala, min� kiit�n sinua!"

Nyt h�n huusi kansalle kadulla:

"T�t� tiet�, t�t� tiet�! Sotamiehet ovat raivanneet tien Suburralle."

Ilon huudot kaikkuivat vastaukseksi.

Silm�nr�p�yksess� suuri ihmispaljous t�ytt�si portin suuhun.

Julius nosti Lydian syliins�, ik��nkuin lapsen ja kiiruhti pois

centurion seuratessa. Lavea tie oli raivattu kokonaisen rakennusrivin
l�pi; vahvat hirret kannattivat sit� hirve�t� taakkaa, joka oli heid�n
ylitsens�, est�en sit� kukistumasta ja uusi k�yt�v� oli melkein yht�
leve� kuin kapea katu. Julius astui eteenp�in kantaen Lydiaa ja Cubulos
seurasi h�nt� l�hell�; heid�n per�ss��n tulivat sotamiehet ja n�itten
j�lest� tunkeusi hurja v�kijoukko.

Viimein he saapuivat Suburralle. T��ll� laski Julius Lydian maahan ja

sotamiehet astuivat eteenp�in heid�n edess��n ja takanaan, raivaten
heille tiet�.

Ylityisin liekit punastuttivat taivaan lakea. Lydia katsoi sit�

tienoota kohden, josta he olivat vastik��n tulleet ja h�nt� hirvitti,
sill� h�n n�ki tulen levi�v�n juuri niitten kattojen ylitse, joita
my�ten he olivat aikoneet paeta. Nyt h�n tiesi, kuinka perin vaikea
heid�n tilansa oli.

Julma h�iri� vallitsi heid�n ymp�rill�ns�. Sanomattoman suuri

ihmisjoukko samosi edelleen, totellen yhteist� pelon vaikutusta,
tiet�m�tt� mihin menn�, vaan toivoen p��st�ksens� johonkin
v�li-aikaiseen turvapaikkaan. Isot vaunut vieriv�t eteenp�in, t�ynn�
huonekaluja, joita muutamat olivat koettaneet pelastaa; jonottain orjat
kantovuoteilla kuljettivat rikkaampia kaupunkilaisia; ja sekaisin hy�ri
ratsain ajavia, jalkasin astuvia.

Mutta jalan astuvien tila oli kaikkein surkeampi, kun kansa k�yd�
ponnisteli eteenp�in. Mitk� kantoivat huonekalun kappaleita, joita he
h�t�h�din olivat k�siins� siepanneet, mutta v�hitellen heittiv�t pois,
kun he alkoivat uupua; mitk� laahasivat vaatetukkuja; mitk� arkkuja,
jotka sis�lsiv�t kaikki heid�n maalliset tavaransa. Moniaat kantoivat
kipeit� yst�vi��n, joitten voivotukset enensiv�t yleist� rymin��;
toiset pikkusia lapsia, joitten pelonhuudot kuuluivat kime�lt� ja
huikealta kesken t�t� hurmiota.

T�ss� v�entungossa monen perheen j�senet eroitettiin toisistaan ja

koettivat turhaan uudestaan yhty�. Naineet miehet huusivat vaimojansa
ja vaimot miehi�ns�; is�t huusivat lastensa nimi�; mutta kaikista
kurjin oli n�hd� sadottain pieni� lapsia, jotka olivat joutuneet t�h�n
sekasortoon ja v�listi kovin rutistettiin, kaadettiin ja jalkojen alle
tallattiin pelosta parkuen ja ��neen huutaen: "is�!" "�iti!" Mutta kuka
heit� voi auttaa? Heid�n is�ns� ja �itins� oli kadonnut v�kilaumaan; ja
jos jollakin oli mielenkerkeytt� ja s��li� kyll�ksi yht� auttaakseen,
siell� l�ytyi satoja ja tuhansia muita, jotka tarvitsivat yht� paljon
apua. Yleinen s�ik�hys vallitsi kaikkialla, kansa oli suunniltansa
pelosta ja j�rjet�n ja julma. Mutta kesken kaikkea kuminaa kuului
s��lim�t�nten liekkien r�iske, kun he tulivat takaap�in ja tanssivat ja
hyppiv�t, ik��nkuin olisivat he ivanneet ihmisten surua ja pelkoa.

N�itten kaikkien l�pitse sotamiehet vakaasti astuen raivasivat tiet� ja

suureksi ilokseen Lydia havaitsi, ett� joka askel saatti heid�n
vaarasta et��mm�ksi. Julius talutti h�nt� k�dest�, kulkien h�nen
vieress��n ja vanhus seurasi per�ss�.

"Min� n�in valkean, kun se ensiksi syttyi", sanoi Julius Lydialle,

"monta tuntia takaperin. Min� n�in, ett� tuuli k�vi Cirkosta p�in
teid�n kaupungin-osaa kohden ja juoksin kohta teit� varoittamaan. Mutta
min� en kyennyt v�kijoukolta mihink��n. Min� k��nsin takaisin, noudin
n�m�t sotamiehet ja koetin avata tiet� ihmisjoukon v�litse, mutta min�
en voinut. He olivat niin tihe��n ahtaantuneet, ett� oli mahdoton, sen
vuoksi min� p��tin murtaa rakennusten l�pi, sill� min� tiesin, ett�
t�m� oli ainoa keino, jolla voisin p��st� teid�n luoksenne; ja paitsi
sit� min� tiesin, ett� vaikken l�yt�isik��n teit� kartanosta, min�
voisin johdattaa pois paljon ihmisi� t�m�n uuden p��s�-tien kautta ja
sill� tapaa kukaties l�yt�� teid�n. Mutta, Jumalan kiitos! min� l�ysin
teid�n sielt�, oman ovenne luota."

Julion ��ni vapisi, kun h�n puhui ja syv�sti liikutettuna h�n pusersi
lujasti Lydian k�tt�. Nuori tytt� loi silm�ns� maahan. Kesken yltymp�ri
vallitsevaa s�ik�hyst� h�n tuli levolliseksi, ik��nkuin olisi Julion
l�sn�-olo ollut taattu turva; ja kun Lydia ensiksi n�ki Julion
sy�ks�ht�v�n esiin rakennuksen raunioista, t�m� seisoi niinkuin enkeli
h�nen edess��n ja Julion voimakkaat sanat vuodattivat semmoista
uskallusta Lydiaan, joka saatti h�nen tointumaan yhteisest�
pel�styksest�.

He astuivat ripe�sti eteenp�in telmeess�, kunnes he viimein poikkesivat

oikealle ja useita katuja kuljettuaan, joissa v�entunko oli v�hempi,
vaikka nekin olivat h�t��ntyneit� ihmisparvia t�ynn�, he saapuivat
Esqvilinon juurelle. T�st� Julius k��ntyi leve�� kujamoa yl�sp�in ja
seisautti sotamiehens� Labeon portin eteen.

"Minulla on hyv� yst�v� t��ll�", Julius lausui, "joka ilolla antaa

teille suojaa, siksi kuin min� saan jonkun uuden asunnon teille."

H�n meni nyt eteenp�in. Lydia ja h�nen is�ns� seurasivat h�nt� ja he

kaikki astuivat saliin.

Pari sanaa selitti kaikki Labeolle, joka lempeimm�ll� tervehdyksell�

vastaan-otti is�n ja tytt�ren. Helenakin tuli pian sis��n ja kun
centurio havaitsi h�nen kristityksi, h�n mieluisammin suostui
tarjottuun vierasvaraisuuteen.

Kaiken y�t� tulipalo riehui, leviten yh� laajemmalle, nielaisten

kokonaisia kartanorivej� ja saartaen ja sulkien asukas-raukkoja, kunnes
pako oli mahdoton. Sekaisin kuului ihmisten huudot ja luhistuvien
rakennusten ryske ja liekkien tohina, ja palavan kaupungin valo
s�ik�ytti ihmisi� kaukaisissa maakunnissa Italiassa. Ihmiset toivoivat
aamua, luullen ett� p�iv�n valo toisi jonkun helpoituksen ja rukoillen,
niinkuin Ajax, ett� jos heid�n oli kuoleminen, he saisivat kuolla
p�iv�n-valolla.

P�iv� tuli, mutta ei tuonutkaan mit��n helpotusta. Kauhu vaan eneni.

Kokonainen kaupungin osa oli joko palanut taikka tuomittu suorastaan
h�vi�n omaksi. Pel�stynein� ihmiset katselivat noita pilvenkorkuisia
liekkej�, jotka yh� lensiv�t edelleen ja joitten lentoa jo palaneitten
seutujen v�kev� kuumuus kiid�tti. Suuret ihmisparvet olivat etsineet
turvaa semmoisissa paikoissa, joita he luulivat vaarasta vapaaksi,
mutta he n�kiv�t nyt tulen l�hestyv�n n�it�kin ja heid�n t�ytyi viel�
kerta paeta. Ep�toivo vallitsi kaikkialla. Pienet lapset kulkivat
ymp�ri, n��ntynein� ja melkein hiukeemallansa uupumuksesta ja tuskasta
ja vaikeroiten vanhempiaan; samalla kuin toisissa kaupungin osissa
heid�n vanhempansa kaikkialta hakivat heit�. Ei mit��n tehty liekkien
pid�tt�miseksi, sill� ei kukaan tiet�nyt, mit� tehd�. Kaikki olivat
�llistynet.

Yh� liikkui valkea edelleen. Huonerivi toisensa per�st� meni tuhaksi;

kadut olivat viel� t�ynn� pakenevia ihmisparkoja. Mutta pakeniat
p��siv�t nyt alttiimmin kulkemaan, sill� v�est� oli varoillaan eik�
tuli voinut en��n yll�tt�� heit� heid�n paossaan.

Julkisten vankihuoneitten vartiat pakenivat. Amfiteaterin ja kaikkien

julkisten rakennusten haltiat etsiv�t turvaa itselleen, peloissaan
unhottaen kaikki.

Ei aikaakaan, niin jo liekit kertyiv�t isoimman amfiteaterin ymp�rille

ja tuli kimmeltyi sen puoleen ja pian syntyi ��ret�n palo, jonka loisto
oli ymp�r�itsevi� valkeita ankarampi. Yltymp�ri riensiv�t liekit joka
taholle, laskeuten alasp�in, k�sitt�in kaikki istumapaikat ja pyrkien
alhaisimpiin holveihin. T�ss� avarassa rakennuksessa, sen puukaluissa,
sen lukuisissa koristuksissa, sen erin�isiss� koneissa ja tuhansissa
helposti syttyviss� kapineissa, joita oli sinne koottu, liekit
raivosivat kauheasti, leiskuttaen korkealle ilmaan suunnattoman suurta
tulipatsasta, joka tapasi taivasta ja vei voiton kaikista muista
valkeista ja himmensi ne hirve�n kirkkaalla kiillollaan.

Ja nyt, kun liekit eteniv�t, nousi niist� rakennuksista, jotka olivat

yhteydess� amfiteaterin kanssa, semmoinen ��ni joka viel� enemm�n
kammotti kaikkia, jotka sen kuulivat, sill� se oli hirve�mpi kuin mit�
t�h�n asti oli kuultu. Se oli tuskan ��ni -- el�vien luontokappalten
huuto, jotka olivat j�tetyt sinne suljettuina surmaansa kohtaamaan --
amfiteaterin petojen huuto. Oli jotakin melkein inhimillist� t�ss�
huikeassa, toivottomassa pelon voivotuksessa. Leijonan syv� �rjyn�
kaikkui yli kaikkien muitten huutojen, mutta se ei ollut en�� h�nen
majesteetillisen vihansa uljas �rjyn�, se ei ollut en��n el�inten
ylpe�n kuninkaan ��ni. Kauhu oli poistanut kaikki h�nen ��nens�
uhkaavat s�velet ja tulen l�heneminen oli tehnyt h�nen vankan syd�mens�
yht� araksi, kuin pelokkaan j�niksen. Leijonan �rjyn� kuului niinkuin
parku, kun se nousi ja tuuli kantoi sen ihmisten kuuluvillen --
ep�toivon parku -- huuto taivaasen sen hengen puolesta, jonka Luoja oli
luonut. Kesken leijonan �rjyn�� kuului tiikerin ulvina ja hyenan
r�ykyn�; mutta kaikki n�itten ��nien julmuus oli lieventynyt t�n� pelon
ja hirmun hetken� ja n�itten parkujen jylin�ss� oli jotakin syd�nt�
s�rkev��, joka saatti ihmiset vapisemaan ja pakoitti heid�n hetkeksi
k��ntym��n pois omista suruistaan ja kauhuistaan petojen tuskan
puoleen.

T��ll�, jossa liekit kilpailivat ja ajoivat toinen toistansa

rakennuksen korkean kaaritetun kyljen yli, t��ll�, josta ihmiset olivat
paenneet ja jossa ainoa elo, joka oli j��nyt, kuultiin, vaan ei n�hty,
el�imen kuva �kki� ilmestyi niille, joitten oli tilaisuus katsella t�t�
paikkaa, kuva, jossa ihmiset n�kiv�t sen luonnon vaikutuksen, joka
tekee kaikki ihmiset sukulaiseksi; mutta t�ss� luonto ilmaisi voimansa
em�leijonan syd�mess�. Kuinka t�m� leijona p��si kopistaan, sit� ei
kukaan n�hnyt. Kukaties kuumuus oli paahtanut puuaineet, ett� h�n s�rki
ne; kenties h�n oli vimmassaan murtanut sein�n; sein� ehk� oli palanut
ja h�n oli sy�ks�ht�nyt liekkien l�pi, tehden sit� ei itsens� vaan
pentunsa t�hden, jota h�n kantoi suussansa, pit�en sit� yl�sp�in ja
tahtoen voimakkaassa �idin rakkaudessaan panna itsens� kaikkien
vaarojen alttiiksi pentunsa vuoksi. H�n n�ytti tuota h�t�� tulevan
esiin keskelt� valkeata ja savua, kunnes h�n saapui rakennuksen
��rimm�iseen p��h�n ja siell� h�n seisoi, yh� pit�en pentuansa, milloin
tuijotellen likenevi� liekkej�, milloin katsellen ymp�rilleen
havaitakseen jotakin muuta paon mahdollisuutta. Noin kolmenkymmenen
jalan p��ss� seisoi jonkunlainen portiko, yhden basilikan etupuoli, ja
t�m� oli ainoa rakennus, joka oli l�hell�. T�h�n leijona loi silm�ns�,
k��ntyi usein liekkej� katsomaan ja tuosta takaisin portikoa p�in.
Basilikan sivu oli l�hinn� ja sen kaltava katto oli ainoa paikka, joka
tarjosi jalansijaa. Amfiteaterin ja basilikan v�lill� oli
seitsem�nkymmenen jalan syv�nne ja t�m�n pohjassa kova kivikatu.

L�henemist��n l�heniv�t liekit ja em�n syd�men tuska havaittiin t�ss�

pedossa, kun h�n matalalla, raskaalla vaikeroimisella n�ki tulen
tuottaman kuoleman uhkaavan. Liekit n�yttiv�t jo ymp�r�iv�n h�nt� ja
savupilvi� tuoksui alas, toisinaan k�tkien h�nt� n�kyvist�. Viimein,
kun yksi pilvi, joka oli peitt�nyt h�nt� tavallista kauemmin, hajosi,
leijona ei en�� n�ytt�nyt ep�ilev�n. Juosten taaksep�in saadakseen
huippausta varten riitt�v�� alaa, h�n t�ytt�si eteenp�in ja hypp�si
suoraan portikoa kohden.

Jos leijona olisi ollut yksin��n ja virke� voimiltansa, olisi kukaties

harppaus h�nelt� onnistunut ja h�n olisi p��ssyt kumminkin ajaksi
turvaan. Mutta h�n oli uupunut edellisist� vaivoistaan ja tuli oli jo
k�rvent�nyt h�nt�. Paitsi sit� h�n piti pentuansa suussaan ja h�nen
t�st� enentynyt painonsa voitti h�nen. N�in ollen h�nen etuk�mmenens�
iskiv�t kiinni portikon kaltavan katon reunaan, h�n tarttui siihen
rajusti ter�vill� kynsill��n ja ponnisti hirve�sti voimiansa
hinatakseen itse��n yl�s. H�n koetti saada jotakin jalansijaa
takak�mmenilleen, mutta ei ollut mit��n. T�mm�isen tilan kauheata
vaivaa oli mahdoton kauan kest��. V�hitellen h�nen ponnistuksensa
heikkonivat. Kun h�n vihdoin havaitsi, ett� h�n oli putoamaisillaan,
h�n viel� kerran v�in�sti v�ke�ns�. Kooten kaikki voimansa, h�n n�ytti
heitt�v�n itsens� yl�sp�in. Turhaan. H�n vaipui takaisin. H�nen
j�senens� meniv�t hermottomaksi. H�nen kyntens� heltisiv�t siit�
paikasta, josta ne olivat pit�neet kiinni. Seuraavana silm�nr�p�yksen�
musta haamu putosi ja em� ja poika makasivat hengett�m�n� m�hk�n�
kivikadulla.

Kaikkein julkisten rakennusten hoitajat olivat paenneet ja j�tt�neet

j�lkeens� kaikki niitten asukkaat. N�m�t asukkaat eiv�t olleet
ainoastaan kesytt�mi� petoja. Niit� oli inhimillisi�kin olentoja.
Vanginvartiat olivat luopuneet vankihuoneista ja vieneet muassaan
taikka heitt�neet pois avaimet. Jollei v�entunko kadulla olisi ollut
niin suunnaton, he olisivat yritt�neet jotakin pelastaakseen noita
ihmisraukkoja, joitten parkuna kuului samojen seinien takaa, joitten
yli liekit uhaten liehuivat. He olisivat s�rkeneet ovet ja vapauttaneet
suljetut vangit verrattoman surkeasta kohtalosta. Mutta kansa oli
pelosta saamaton. Heiss� oli vaan yksi ajatus ja t�m� oli oma pelastus.

Roman iso vankihuone siaitsi aivan vastap��t� tulta, ja toisena

p�iv�n�, kun valkea l�heni, se v�hitellen ymp�r�itsi t�t�. Kappaleen
aikaa sen tukevat kivimuurit vastustivat palon levi�mist�, mutta
lopulta yltymp�ri vallitseva kova kuumuus osotti t��ll�kin
vaikutustansa. Ulkopuoliset ovet syttyiv�t ensiksi ja sitten tiilikaton
ruotehisto.

Alussa eiv�t asukkaat tiet�neet mit��n siit� vaarasta, joka uhkasi

heit�, mutta v�h�n ajan p��st� raukaiseva vari ilma t�ytti heid�n
pelolla ja punainen valo, joka v�l�hteli koppien ikkunoista, ilmoitti
heille tulossa olevan tuhon. Isolla ��nell� huudettiin vanginvartioita;
mutta ei ollut mit��n vanginvartioita, jotka olisivat vastanneet
heille. Nyt nousi toisiinsa sekaantuneina parkuna ja kiroukset ja
voivotukset ja rukoukset. Vangit n�kiv�t hirve�n vaaran ja vimmassaan
he heitt�ysiv�t vankihuoneen ovia vastaan. Turhaan: valo tuli
kirkkaammaksi, kuumuus kovemmaksi ja vaara likemm�ksi. Er��ss� isossa
huoneessa oli monta sataa vankia suljettuna ja t�ss� tuli esiin
kamalimpia seikkoja. Ikkunoina oli kaidat, ainoastaan muutaman tuuman
suuruiset aukot, joihin rautaristikko oli sovitettu kovaan kivimuuriin.
Ne olivat lis�ksi kymmenen jalkaa korkealla permannosta. Ovet olivat
raudasta, kaksinkertaiset ja rautakangilla vahvistetut. Ei ollut
v�hint�k��n pakenemisen toivoa. T�ss� huoneessa vangit ensiksi saivat
tietoa vaarastansa ja t�m� sanoma k�vi suusta suuhun, kunnes kaikki sen
tunsivat. Ensiksi pelko tyrmistytti heit�; n�ytti silt� kuin jokainen
olisi ollut maahan kiinni kasvanut. He katselivat toisiaan, tuska
silmiss� ja nyt kaitoja ikkunoita, joitten l�pi, vaikka ei niiss�
olisikaan ollut mit��n rautaristikkoa, ei kenk��n voinut tunkea; ja
sitten noita lujia rauta-ovia, joita ei mik��n ihmisvoima saanut
sialtansa siirtym��n. He tiesiv�t, ett� liekit paraikaa saarsivat
heit�; he tiesiv�t, ett� vanginvartiat olivat paenneet; he tiesiv�t
asian todellisen laidan.

Ensi huumetta seurasi vimmap�isyys. Mitk� sy�ks�htiv�t ovia vastaan,

mitk� hypp�siv�t seini� yl�s ja koettivat kaapata kiinni ikkunain
ristikkoon. Yhdess� paikassa muutamat nousivat toistensa olkap�ille ja
koettivat irroittaa niit� jykeit� kivi�, joihin ikkunat olivat
koverretut. Mutta heid�n heikot ponnistuksensa olivat varsin turhat.
Roman rakennukset olivat aina tihke�t laadultaan. Kivet olivat aina
summattoman suuria harkkoja ja t�ss� vankihuoneessa ne olivat mit�
kookkaimpia. Jokainen yritys, joka tarkoitti niitten irti kiskomista,
oli suoraan tyhj�. T�m�n vangit pian ymm�rsiv�t, mutta yht�kaikki he
koettivat liikuttaa niit�, hakien v�hempi� kivi�, jotka eiv�t
vastustaisi heid�n ponnistuksiansa.

Mutta ovet ja ikkunat olivat yht� j�rk�ht�m�tt�m�t. Heid�n ylitsens�

k�vi holvikas tihke�kivinen katto; heid�n allaan oli kivitetty lattia.
Muutamat vangit repiv�t yl�s kiviliuskoja, joilla lattia oli peitetty,
mutta tapasivat niitten alta vaan suuria, yksinkertaisesti hakattuja
travertini-m�hk�leit�.
T�ll� v�lin liekit l�hestyiv�t ja kuumuus k�vi ankarammaksi, siksi kuin
ei en�� halattu niin suuresti pakoa kuin ilmaa ja hengenved�nt��. Ne,
jotka olivat enimm�n ponnistaneet voimiansa, uupuivat ensiksi ja
kaatuivat huohottaen lattialle; toiset pyrkiv�t ikkunoihin, mutta
havaitsivat, ett� ilma ulkona oli kuumempi kuin sis�ll�. Viimein
ep�toivo tuli, ja kaikki seisoivat tuijottaen punaista valoa, joka
leimahti ikkunoista, ja vartoivat tylysti ja tuimasti kuolemaa.

Niiss� kopeissa, joihin yksityisi� vankeja oli suljettu, joka

yksityinen teki, mit� nuot toiset olivat tehneet ja pyrki samalla
rajulla tavalla pakenemaan ovien ja ikkunain kautta, mutta yht�
turhaan. Roma ei ollut rakentanut semmoista vankihuonetta, jota k�vi
hajottaminen.

Nyt koko rakennus n�ytti hehkuvan siit� kovasta kuumuudesta, joka l�hti
ymp�r�ivist� palavista kartanoista ja katto paloi ja luhistui, saattaen
tulen sen alla oleville kiville ja rautaristikot muuttuivat
tulipunaiseksi. Muutamien rautaristikkojen takaa ilmestyi hirve�t
kasvot -- tuskan kasvot, joitten juonteita kipu oli v��ristellyt ja
joitten hiukset olivat tulessa hellinneet ja k�he�t ��net yh� huusivat
apua kauan aikaa siit�, kuin kaikki avun toivo oli kadonnut.

Nyt kuului kirouksia, katkeria ja synkki�, keisaria, kansaa,

valtakuntaa ja jumalia vastaan.

Vihdoin liekit hy�kk�siv�t kaikkialle, ja vaiennut vankihuone n�ytti

ainoastaan muurejansa, jotka hohtivat tulipunaisina keskell� paloa.

N�in toinen p�iv� kului iltaan ja y� oli kamalampi kuin p�iv�. Tuli oli
p��ssyt t�yteen valtaan. Se oli laajennut kaikille ilmoille ja liikkui
eteenp�in aavaa rataa my�ten, joka oli yht� aava kuin kaupunki itse,
jotta ihmiset, kun he n�kiv�t sen, p��ttiv�t, ett� koko Roma oli
perikatoon tuomittu. Yksi seikka vaan voi pelastaa sen -- tuulen
k��ntyminen taikka ankara sade.

Mutta ei mit��n sadetta tullut eik� tuuli k��ntynyt ja koko y�n valkea
levisi kartanoitten ja aatelisten linnojen ja jumalien temppelien
ylitse.

Koko t�m�n ajan keisari oli ollut Antiumissa, mutta kun kolmas p�iv�
tuli, h�n palasi Romaan. T�h�n aikaan oli tuli likennyt keisarillisen
linnan puutarhoja ja uhkasi tulvailla kaikkien puitten ja kasvien yli
ja h�vitt�� itse linnankin. L�hell� linnaa olivat Maecenaan puutarhat
ja n�itten molempain v�lill� oli rakennus, joka oli yhteydess�
kummankin kanssa ja t�m� rakennus oli jo joutunut tulen saaliiksi.
Maecenaan puutarhoissa seisoi linna, jonka torni tarjosi avaraa
n�k�-alaa. T�h�n torniin Nero l�hti ja nousten siihen h�n katsoi
ymp�rilleen.

Kolme p�iv�� tuli oli riehunut ja jo oli ylen suuri osa kaupunkia
kukistunut. Temppelit, tornit, muistopatsaat, menneitten aikojen pyh�t
j��nn�kset, vanhojen voittojen tunnusmerkit olivat h�vinneet niinkuin
yhteisen kansan kartanotkin. Kauas kaupungin ylitse, sen ��rimm�isist�
rajoista t�h�n rakennukseen asti, joka oli keisarillisen linnan ja
n�itten puutarhojen v�lill�, tuhoty� oli ulottunut. Nero oli saapunut
sinne h�myss�, joko siit� syyst�, ettei h�n voinut tulla ennen, tai
taikka mik� on todenn�k�isempi, siit�, ett� h�n tahtoi n�hd� tulen
teaterillisen vaikutuksen. H�nen oli nyt tarjonansa, mit� h�n niin
suuresti halasi. Liekit loistivat kirkkaasti keskell� pimeytt�,
ammahtivat rajusti yl�s ja vieriv�t niitten kartanoitten ylitse, jotka
t�h�n saakka olivat j��neet koskematta, l�yt�en uutta elatusta joka
pys�yspaikassaan ja sill� itse��n raviten. Nuot komeat rakennukset,
jotka Romassa nousivat korkeammalle kuin muissa kaupungeissa, saattivat
p��kaupungin tulipalot mahtavammaksi kuin miss��n muualla. T�m�n
n�k�alan kauheus enentyi siit�, ett� kaupunki ep�tasaisena milloin
laskeusi laaksoihin, milloin kohosi kunnaille. Siit� paikasta, jossa
Nero seisoi, h�nen sopi n�hd� kaikki parhaimmalla tavalla. Oli
ik��nkuin tulta kuohuva meri, jossa liekki-aallot ja savu sekaisin
vy�ryiv�t yh� eteenp�in ja puhkesivat niihin korkeampiin paikkoihin,
jotka saartenkaltaisina nousivat keskelt�. N�m�t korkeammat paikat
eiv�t kuitenkaan v�lttyneet valkean k�sist�, sill� tuli kohahti yl�s ja
kulkien kartanosta kartanoon, linnasta linnaan ja temppelist�
temppeliin, peitti kaikki, kunnes kaikki hehkui yht� v�kev�sti. Koko
taivas aimotti ja kun tuuli viel� k�vi v�hentym�tt�m�ll� voimalla, t�m�
ty�nsi pohjaiseen p�in summattoman suuren kuuman tuhkavirran, jossa
yksityiset kappaleet olivat niin isot, ett� ne n�yttiv�t hiiltyneilt�
hirsilt� -- kaikki n�m�t ajelivat ohitse herke�m�tt� ja kipin�-kuuroja
yh� laski maahan ja suuri tuhka- ja porotulva vieri edelleen monta,
monta penikulmaa, kunnes Etrurian kylien kadut peittyiv�t Roman
vaipuvalla p�lyll�. Nero seisoi ilostuneena, suuresti ihmetellen. Pari
kolme yst�v�� oli h�nen kanssaan, joista etevimm�t olivat Tigellinus ja
Petronius.

"Maksoi vaivan tulla penikulman m��ri� katsomaan", h�n huudahti.

"T�m� on n�ky, jota ei saa koskaan en�� n�hd� -- semmoinen n�ky, jota
sopii katsoa ja sitten kuolla."

T�mm�isill� huudahduksilla Nero tuon tuostakin keskeytti ��nett�myyden

ja seisoi liikahtamatta monta tuntia. Viimein h�n purskahti itkuun.

"Mik� komeus!" h�n huusi. "Min� olen voitettu. Min� tunnen todellisen
ylevyyden v�r�hdykset. Kyyneleni kummastuttanevat teit�, yst�v�ni. Min�
itken, sill� min� tied�n, etten saa koskaan en�� n�hd� mit��n
t�m�nkaltaista."

H�nen yst�v�ns� kiirehtiv�t lohduttamaan h�nt�. Tigellinus vakuutti

h�nelle, ett� h�nen oli tilaisuus n�hd� tulipaloja kaikissa maailman
kaupungeissa, jos h�n tahtoi.

"Voi", lausui Nero halveksien, "sin� unhotat, ettei ole kuin yksi
Roma."

"No, k�yh�n Roma uudestaan polttaminen."

"Tuskinpa sopisi tehd� sit� liian usein", sanoi Nero, jossa joku
parempi tunne �kki� v�l�hti esiin.

"Sin� olet Roman hallitsia ja maailman", lausui Tigellinus; "sinun

tarvitsee vaan sanoa ja se on tehty."

"Se on totta", vastasi Nero; ja h�n vaipui hiljakseen mietint��n.

Viimein h�n k��ntyi pois.

"Tulkaat", h�n lausui, "k�yk��mme puutarhoihini, teateriin, ja min�

laulan teille siell� runoelmani Trojan palosta. Te ihmettelette
varmaan, kun n�ette, kuinka se soveltuu t�h�n."

He astuivat alas ja hevosilleen noustuaan ratsastivat pois. Vatikanon

puutarhat olivat Tiberin toisella puolella, ja kun l�hti sinne, t�ytyi
kulkea pitkin useita katuja, jotka kuuluivat palaneesen kaupungin
osaan. Nero oli ihastuksissaan. H�n katseli tarkkaan suitsevia
raunioita ja sanoi hymyillen, ett� h�nt� haluttaisi tiet��, kuinka
monta asukasta oli j��nyt niitten alle. "Se on tyhm� lause", h�n sanoi,
"jonka tuo runoilia laskee:

"Mun kuoltuani, maailma tuleen hukkukoon."

"Min� puolestani muuttaisin s�keen, ja teenkin sen:

"Mun el�iss�in, maailma tuleen hukkukoon."

"Eik� muutokseni ole hyv�?"

"Runoilia olisi varmaan kirjoittanut sen niinkuin sin� ehdottelet",

sanoi Tigellinus, "jos h�n olisi n�hnyt t�m�n n�yn."

Puutarhoihin p��sty�ns� Nero meni teateriin, pani p��lleen

teateripukunsa, astui n�kym�lle, viritti lyyransa ja lauloi runoelman,
jonka h�n oli sepitt�nyt. H�nen kuunteliansa osottivat h�nelle sit�
mieltymyst�, jota todelliset hovimiehet aina ovat valmiit esiin
tuomaan; milloin kuunnellen ilmeisess� ihastuksessa, milloin n�ytt�en
pelon hallussa olevan ja taas laulun lopulla remahtaen hillitt�miin
k�dentaputuksiin.

Teaterin sein�t olivat matalat ja n�kym�lt�, joka oli kaupunkia p�in,

saatti helposti laettoman keh�n ylitse n�hd� valkean. Nero tavoitti
semmoisen k�yt�st�, joka on innostuksissa ja melkein riivoksissa
edess� olevan n�yn t�hden. Omasta itserakkaudestansa ja kuunteliain
suosio-osuksista vieh�ttyneen� h�n lauloi useat er�t runoelmansa,
joka kerta ruveten yh� hurjemmasti elehtim��n ja taukosi vasta, kun
v�symys h�nt� pakoitti. H�n olisi jatkanut aamuun asti, ellei
Tigellinus olisi taitavasti muistuttanut h�nt�, ett� laulaminen
y�-ilmassa kenties vioittaisi h�nen ��nt�ns� ja kehoittanut h�nt�
s��st�m��n luonnonlahjojansa, ett� h�n toisten laulaisi t�m�n runoelman
uudestaan heille.

N�in katseli Roman palaessa Roman valtias ja hallitsia sen tuskaa,

pit�en sit� vaan kauneuden-tuntonsa tyydykkeen� eik� ollenkaan apua ja
s��li� ansaitsevana onnettomuutena.

Mutta onnettomuus oli niin kauhea, ett� vihdoin k�rsiv�n kansan huudot
tunkeusivat Neronkin korviin ja vaativat huomiota.

Sill� suuria ihmisparvia oli jo kokoontunut aukeammille paikoille

taikka syrj�isemmille kaduille -- kodittomina ja toimettomina --
laiha, ryysyinen, hurjanrohkea joukko -- tuima, kostonhimoinen --
katsoen ymp�rilleen havaitaksensa jotakuta, jota sopisi kaikista n�ist�
syytt�� ja rangaista. �killisess� paossaan he eiv�t olleet ottaneet
mukaansa mit��n taikka vaan v�h�n. Kaikki tavalliset askareet olivat
j��neet kesken, niin etteiv�t he voineet ansaita mit��n ja n�lk� katsoa
tuijotti heit� kasvoihin. Ruuan puute oli jo ajanut heid�n murtamaan
auki yhteiset vara-aitat ja viem��n mit� hyv�ns� l�ysiv�t. N�in
alettuansa he k��ntyiv�t pahempiin liikat�ihin; suuret joukot
kuljeksivat pitkin katuja, karkoittaen perheit� pois heid�n
kartanoistaan ja ry�st�en mit� ruoka-aineita niiss� tavattiin. Yleinen
laittomuus vallitsi ja meteleit� ja ry�v�yksi� ja murhiakin tapahtui
kosolta. Paikottain tulenpania-joukkoja k�vi ymp�ri, pist�en kartanoita
tuleen ja torjuen puolestaan kaikkia, jotka koettivat est�� heit�,
ilmoittaen ett� he tekiv�t ty�ns� Neron k�skyst� ja uhaten surmata
kaikki, jotka heit� h�iritsiv�t.

V�hitellen aljettiin yleisesti hokea, ett� Nero oli tehnyt kaikki.

Kansa tiesi h�nen kunniattomuutensa eik� mit��n ilkity�t� katsottu
h�nelle halvaksi. Ennen pitk�� tuskin l�ytyi ainoatakaan ihmist�
Romassa, jok'ei uskonut, ett� tulipalo oli Neron toimeen panema.

Ei ole ep�ilemist�k��n, ett� hurjistunut kansa olisi kostanut sille,

jota se luuli syyp��ksi t�h�n onnettomuuteen, jollei t�m� olisi
muutamilla ajanmukaisilla hyvill� teoilla lepytt�nyt sen vihaa. Nero
oli saanut vihi� siit�, mit� h�nest� puhuttiin. Kaikista h�nen
mielihaluistaan oli kansan suosion pyynt� mit� voimakkaimpia. H�n
tahtoi, ett� rahvas ihmettelisi h�nt�. H�n ei huolinut niin paljon
korkeammista kansaluokista; h�n tyytyi siihen, ett� n�m�t vaan
pelk�siv�t h�nt�. Mutta rahvaan ja sotamiesten yst�vyytt� h�n tavoitti.

Kesken t�t� yleist� h�t�� h�n sent�hden astui esiin ja pani paljon
voimia liikkeelle sen lievent�miseksi. H�n avasi kansalle Marsin
tanteren, Agrippan tilat ja rakennukset ja my�skin omat keisarilliset
puutarhansa. N�itten ��ret�n laajuus antoi suurille joukoille mukavan
asuntopaikan ja suojan. Paitsi t�t� h�n l�hetti Ostiasta noutamaan
huonekaluja ja kaikenlaisia ty�-aseita. Viljan hinta alennettiin varsin
huokeaksi ja kaikin tavoin puuhattiin, ett� yleinen onnettomuus mit�
joutuisimmalla tavalla helpoitettaisiin.

Mutta sill� v�lin kuin n�in voimia ponnisteltiin, valkea yh� liikkui
edelleen. Y� tuli taas -- nelj�s n�ist� kauhun �ist� -- ja h�vityksen
linja piteni ja leveni niinkuin ennen ja vieri vakaasti eteenp�in
el�v�n� jaksona.

Kaksi kolmatta osaa kaupungista oli nyt hukkunut ja ihmiset odottivat

loppu-osankin t�ydellist� ja kokonaista h�vityst�. Oli sama
avuttomuuden ja ep�toivon tunto, se vaan, ett� ihmiset olivat
tottuneet kohtaloonsa ja niiss� osissa, jotka olivat ensi p�iv�n�
palaneet, l�ytyi jo monta, jotka kaivoivat kartanoittensa raunioita
valmistaakseen sijaa uusille rakennuksille.

Lopulta p��stiin niin pitk�lle, ett� ajateltiin, jotta nyt sopisi tehd�
jotakin my�s j�lelle j��neen kaupungin pelastukseksi. Niin pitk�lt�
kuin kartanoita l�ytyi, niitten t�ytyi palaa; mutta jos valkea tulisi
semmoiseen paikkaan, jossa se ei kohtaisi kartanoita, sen t�ytyi siihen
pys�hty�. Se apukeino tulta vastaan, joka johtui ihmisten mieleen, oli
se, ett� hajotettaisiin ne rakennukset, jotka olivat tulen alla ja niin
tavoin ne elatus-aineet, joista se kostui, silt� riistett�isiin.

V�hitellen t�m� ajatus levisi mielest� mieleen, eik� kenk��n tiet�nyt

mist� se oli saanut alkunsa, kunnes sotav�en upseerit n�kiv�t, ett�
siit� jotakin hy�ty� olisi. Viidenten� p�iv�n�, kun tuli oli
kovimmillaan, ruvettiin taistelemaan sit� vastaan. Suuria ihmisjoukkoja
koottiin ja pantiin purkamisty�h�n. Kaikki kaupungin sotamiehet
kutsuttiin kokoon ja he toimittivat etevimm�n osan ty�st�. Muurins�rki�
jyskytti monen korkean asunnon sein��, ja soturit sotaretkiens�
kokemuksella osottivat itsens� yht� kykeneviksi kukistamaan Roman
kartanoita kuin piiritettyjen kaupunkein muureja. Osto-kuja
viitotettiin liekkien pid�tt�miseksi ja t�ll� osto-kujalla kaikki,
mill� vaan oli rakennuksen muoto, maahan masennettiin.

Se tavattoman suuri joukko, joka t�ss� teki ty�t�, saatti pian voimansa
n�kyviin. Pitkin koko linjaa, joka n�in oli h�vitett�v�ksi merkitty,
ihmisparvet reutoivat muurins�rki�ll� ja kirveell� ja vipusimella,
raunioksi tasottaen kaikki, kartanot ja pyh�t temppelit ja komeat
pylv�sk�yt�v�t. Niin ankara t�m� ty� oli, ett� noin nelj�n�
kolmatta tuntina kaikki oli p��tetty. He alkoivat viidennen p�iv�n
keksivaiheilla ja tekiv�t ty�t� koko y�n, muuttaen aina toisia toisten
sijaan, puoliv�liin kuudetta p�iv��.

Kuudentena p�iv�n� liekit ehtiv�t aukeaan lomapaikkaan eiv�tk�

p��sseet edemm�ksi. Tuskaantuneitten katseliain mielest� n�ytti silt�
kuin t�m� tuli olisi ollut el�v� olento, kun se raivosi pitkin
puolustuslinjaa, joka oli asetettu sit� vastaan, sill� se heitti ulos
haarovat liekkik�tens�, pysyen itse kiinni hirsiss� ja h�vitetyiss�
puu-aineissa, ja koettaen hiipi� esiin kukistettujen kartanoitten
j��nn�sten v�litse. Mutta salpa autti ja Romalaiset n�kiv�t viimein,
ett� osa kaupungista oli pelastettu.

Ei kuitenkaan viel� oltu t�yteen turvaan p��sty. Salvan toisella

puolella tuli hehkui. Se ei en�� sujauttanut liekkej�ns� ilmaan, vaan
pysyi alallansa, mutta tuimana, kavalana ja ankarana kuumuudessaan,
kiukkuisena vihollisena, yh� uhkaavana ja yh� pelottavana. Suuri
ihmispaljous seisoi vartioimassa ja kun y� tuli, pidettiin viel�
tarkempaa vahtia ja pitk�t ihmisjonot asetettiin, joitten tuli noutaa
vett� l�himm�isist� l�hteist� sammuttaakseen �killist� syttymist�.

Liekit olivat hillityt Esqvilinon juurella. Toisella puolella seisoi

Labeon kartano, kunnaan rinteilt� katson yli koko valkean. T�st�
kartanosta olivat asukkaat y�t p�iv�t t�hystelleet palon levi�mist�.
Labeo ei ollut joutilaana. H�n oli auttanut onnettomia ja antanut
turvaa ja ravintoa heille. H�n oli my�skin johdattanut ty�miehi� viime
p�iv�n� ja y�n�. Niitten joukossa, jotka pitiv�t vahtia t�n� y�n�, oli
Galdus, jonka Labeo oli l�hett�nyt sinne t�t� tarkoitusta varten; ja
kaikki muut kartanon palveliat olivat my�skin siell�.

Cineas oli osottanut itsens� yht� toimeliaaksi kuin kukaan muu

yleisess� onnettomuudessa. H�n oli k�ynyt ymp�ri hakien niitten
kuljeksivien lasten vanhempia, joita kadut olivat t�ynn� ja jaellen
ruokavaroja avuttomille. H�n oli k��ntynyt Neron puoleen saadakseen
lupaa toimittaa t�m�n k�skyj� ja Nero oli hymyillen suostunut siihen,
sanoen ettei h�n voinut n�hd� mit��n filosofille soveliaampaa, koska se
oli k�ytt�puolinen ponnistus, joka tarkoitti _summum bonum'ia_. Cineas
oli sen vuoksi k�ynyt Ostiassa ja muissa naapuri-kaupungeissa ja h�nen
puuhansa vaikuttivat suuresti yleisen h�d�n lievent�miseen. T�n� y�n�
h�n oli poissa tavallisissa toimituksissaan.

Kovin v�syneen� liiallisista vaivoistaan pani Labeo maata. Kaikki

n�ytti turvalliselta ja h�n toivoi makeata unta. Helenakin, joka oli
tuskaantumaan asti saanut kokea yleist� h�iri�t�, k�vi pelotonna
nukkumaan. Ensikerran he monen p�iv�n ja y�n takaa valmistivat itsens�
yhden y�n lepoa nauttimaan ja vet�ytyiv�t huoneisinsa, tiet�m�tt� mik�
heit� oli her�tt�v�.
Kaikki palveliat olivat pois-l�hetetyt paitsi yksi taikka kaksi, jotka
olivat j��neet kartanoon. N�m�t olivat yht� uupuneet kuin kaikki muut.
Markus tavallisesti makasi v�h�isen erin�ns� vanhemmistaan ja Galdus
lep�si aina l�heisess� huoneessa. Kaksi nais-palveliata makasi samassa
huoneessa kuin Markus.

N�in Labeo ja koko h�nen perheens� antausivat syv��n uneen -- uneen,

jonka v�symys oli tehnyt raskaammaksi, ja turvallisuuden tunto
tyveneksi.

Mutta sill� v�lin kuin he nukkuivat, vihollinen oli hiipinyt salvan

ylitse; kuinka, ei kukaan tiet�nyt; mist�, ei kenk��n voinut sanoa.

Mutta h�n tuli -- �killisen�, rajuna, kauheana.

Tuota pikaa oli Labeon kartano ilmitulessa ja leimusi kirkkaasti,

synnytt�en uutta s�ik�hyst� niitten mieless�, jotka olivat jokseenkin
tointuneet h�mm�styksest��n. Avarat portikot, korkeat balkonit ja
pitk�t galleriat p��stiv�t alttiisti eteenp�in nuot ahmivat liekit,
jotka nyt riehuivat uutta h�vityst� aloittaen.

Syd�ny�n� �killinen huuto Helenan huulilta her�tti Labeon. H�n kavahti

yl�s. Kaikki oli tulessa. H�nen ensim�inen ajatuksensa oli h�nen
poikansa. H�n sy�ks�hti ulos huoneestaan siihen paikkaan, jossa Markus
nukkui, mutta lieri olivat h�nen edess��n ja karkoittivat h�nen
takaisin. Helenan huudot k��nsiv�t h�nen huomionsa toisaalle. Helena
oli mennyt hermottomaksi pelosta.

Labeo otti h�nen syliins� ja riensi salin kautta ulos toista suuntaa,
sill� v�lin kuin liekit toiselta puolelta tunkeusivat sis��n ovien
kautta, ja p��si viimein taivasalle.

Helena ei ajatellut muuta kuin Markoa. H�n huusi t�m�n nime� haikealla
��nell�. Labeo laski h�nen alas, mutta h�n rynt�si hurjasti takaisin
rakennukseen ja seisoi liekeilt� ehk�istyn�, yh� huutaen poikaansa.

Labeo oli mennyt mielelt��n niinkuin Helenakin.

H�n katsoi ymp�rilleen havaitakseen, oliko h�nen poikansa sattumalta

p��ssyt pakenemaan. H�n ei n�hnyt ket��n. H�n katseli sen huoneen
ikkunaa p�in, jossa Markus tavallisesti oleskeli. Liekit ymp�r�iv�t
sit� kokonaan; pikkuinen hetki vaan, ja kaikki oli ohitse.

Vaan kuitenkin, mit� h�n voi tehd�? Rakennus kohosi h�nen edess��n,
korkeat pylv�sk�yt�v�t ymp�rill��n. Ei ollut mit��n keinoa, jolla h�n
voi p��st� poikansa huoneesen. H�n tarttui yhteen pylv��sen ja yritti
kiipeem��n sit� yl�s, mutta h�n ei kyennyt mihink��n. Ep�toivossaan h�n
nosti p��t�ns� yl�sp�in ja kirosi jumalia.

Helena t�ytt�si ulos liekkien per�ytt�m�n� ja n�hden puolisonsa

ep�toivon, h�n kaatui maahan tainnoksiin.

Mutta nyt ilmestyi n�ky, joka saatti Labeon melkein mielett�m�ksi.

Keskell� liekkej�, jotka kohottivat aaltoilevia p�it�ns� yl�s kattoa

kohden, semmoisella paikalla, jota tuli uhkasi, mutta ei viel� ollut
koskenut -- kaunis, hinter� haamu �kki� ilmestyi, liikkuen edelleen
niinkuin kummitus, jota kummaltakin puolelta l�hestyv� tuli ymp�r�itsi
-- yksi poika -- joka astui eteenp�in aivan katon ��relle.

Se oli Markus.

H�n seisoi levollisena ja katseli alas. Mutta syvyys oli liian suuri.
Alas kiipeeminen oli mahdoton; alas hypp��minen kuolema.

Nyt h�n k��ntyi ja katseli liekkej�.

Labeo vaikeroitsi tuskissaan. Kerta toisensa per�st� h�n tarttui

pitk��n pylv��sen ja kapusi yl�s, mutta ei jaksanut mit��n.

Markus seisoi ja silm�ili liekkej� ymp�rill�ns�. H�nen kasvonsa

ilmaisivat tyyneytt� ja pelottomuutta. H�n ei vavissut, vaan laski
k�sivartensa ristiin ja katsoi vakaasti ja v�ist�m�tt� kuolemaa
kasvoihin.

Hurja valitus nousi toivottoman is�n s�rkyneest� syd�mest�.

"Voi, minun poikani!"

Rakkauden ja ep�toivon tuska, joka ilmestyi t�ss� huudossa, havautti

Markoa. H�n katsoi alas. H�n n�ki is�ns�. Suruisesti hymyillen h�n
viittasi pienoisella k�dell��n.

"J�� hyv�sti, is�!"

Haikeamman surun kipu viilsi Labeon syd�nt�. T�m�k� se arka lapsi oli,
jota amfiteaterissa kauhistutti! Is� ymm�rsi nyt h�nen ja tiesi tuon
tyvenen katsannon merkityksen.

Mutta t�t� oli mahdoton kest��.

Labeo huusi taas rakkauden ja ep�toivon sanoja. H�n k�ski poikansa

heitt�yty� alas syliins�.

Markus katsoi alas ja pudisti p��t�ns�, samoin kuin ennen suruisesti

hymyillen.

"J�� hyv�sti, is�. �l� itke. Me yhdymme j�lleen."

H�nen ��ness��n ilmestyi kummallinen luottamus, joka uudestaan viilsi

Labeon syd�nt�.

H�n hy�kk�si eteenp�in; h�n ly�d� kamahutti vimmassaan kivipylv�it�;

h�n iski p��t�ns� niit� vastaan.

Mutta nyt kuului jalkain astunta ja nopeana kuin tuulisp�� yksi mies
riensi ohitse siihen paikkaan, johon portiko loppui. T��ll� yhdess�
kohden esiin pist�v� korniisi p��ttyi eik� mit��n ulottunut sen
ylipuolelle. Mies tunsi paikan, sill� h�n ei pys�htynyt katsomaan. Se
oli Galdus.

Heitt�en k�tens� pylv��n ymp�rille, h�n kiipesi joutuin yl�s aivan

korkealle ja sitten tarttuen balkonin rintavastimeen, h�n livitti
itsens� sen paikan ylitse, jossa ei ollut mit��n korniisia. Oli viel�
toinenkin portiko, toinen kerros ja t�t� yl�s Britannialainen kapusi
yht� kerke�sti ja vikkel�sti kuin �sken.
Labeo, jota jalkain kopina oli v�v�hytt�nyt, oli tuskin koonnut
mielens�, ennenkuin h�n n�ki Galdon ylimm�isen portikon katolla ja
aivan l�hell� Markoa.

H�nen syd�nt�ns� tykytti hirve�sti. Turva n�ytti olevan tarjona h�nen

pojalleen, mutta mik� vaara oli viel� h�nen edess��n?

Kuinka Britannialainen p��sisi takaisin alas?

Liekit olivat jo l�hell� Markoa. H�n seisoi katolla, joka kohosi vain
kymmenen jalkaa korkealla toisesta portikosta. Galdus k�ski h�nen
hyp�t� alas. Markus totteli kohta ja Britannialainen vastaan-otti h�nen
syliins�.

Mutta kaikki oli liekkin� heid�n ymp�rill��n. Galdus oli sy�ssyt

niitten l�pitse p��st�kseen pojan luo. H�nen t�ytyi taas sy�st� niitten
l�pitse p��st�kseen takaisin.

Mutta Britannialainen oli tuumansa tuumannut; ja paitsi muuta, etteiv�t

liekit saisi vioittaa hiuskarvaakaan t�lt� pojalta.

Seisoen siell� h�n tempasi tunikansa ylt��n ja k��ri sen kiireesti

pojan ymp�ri, ett� se verhosi h�nen p��t�ns� kokonaan. Sitten h�n otti
nahkavy�n, jota h�n tavallisesti piti uumillaan ja sitoi t�ll� Markon
kiinni selk��ns�. Nyt h�n antoi pojan kietoa k�sivartensa kaulansa
ymp�rille ja k�skien h�nen pit�� lujasti kiinni, h�n hankki
paluumatkalle.

Liekit olivat jo peitt�neet sen paikan, josta h�n oli vastik��n tullut,
vaikka vaan tuokio oli kulunut. Mutta Galdus ei silm�nr�p�yst�k��n
ep�illyt.

H�n juoksi keskelle liekkej�. K�rventyneen� ja poltettuna h�n tuli

esiin siin� portikon kulmassa, jota yl�sp�in h�n oli viimeiseksi
kiivennyt. Silm�nr�p�ys viel� ja h�n oli jo heitt�nyt itsens� korniisin
alipuolelle ja k�sin jaloin kavuten alkoi laskeuta alasp�in.

Toisen j�senet eiv�t olisi kest�neet t�t� vaivaa; vaan mets�-el�m�ss��n

Galdus oli oppinut kiipeem��n puita, jyrk�nteit� ja valtameren kallioin
huimaavia huippuja. H�nen hermonsa olivat kuin rauta ja h�nen suonensa
lujat. Hermojen ja suonten viimeist� voimaa nyt kysyttiin, eiv�tk� ne
t�ss� koetuksessa h�nest� vilpistyneet.

Yh� alemmaksi, yh� likemm�ksi tuli Galdus, tuoden poikaa tuolla

alhaalla tuskissaan odottavan is�n luo. Vihdoin h�n kapusi alemman
portikon pylv�st� alasp�in; h�nen jalkansa koskivat maata; h�n seisoi
kalliin taakkoinensa Labeon edess�.

Labeo ei lausunut sanaakaan. Vapisevin k�sin h�n tarttui poikaansa,

istahti maahan ja pusersi h�nt� syd�nt�ns� vastaan. Tuossa valloitti
h�nen voimakas tunteitten kuohu; ja painaen p��t�ns� alasp�in vakava
Romalainen notkistui lapsensa yli ja itki, ik��nkuin olisi h�n itse
ollut lapsi.

"Is�", lausui Markus, "min� olisin kuollut niinkuin Romalainen; min� en

pel�nnyt yht��n."
Labeo likisti poikaa l�hemm�ksi syd�nt�ns�.

Mutta samalla toinen asia veti h�nen huomiotansa puoleensa.

Galdus oli seisonut liikahtamatta ja raskaasti hengitt�en.

Voitonriemu, joka kuvautui h�nen kasvoissaan, ei saanut sit� tuskaa

kokonaan salatuksi, jota h�n k�rsi. Yht�kki� h�n huoahti syv�sti ja
kaatui maahan.

Markus huudahti ja irroittaen itsens� is�ns� sylist� h�n riensi

pelastajansa luokse. Labeo seurasi ja kumartuen maahan sortuneen
puoleen, h�nt� kauhistutti, kun h�n n�ki, mit� t��ll� ilmestyi.

Galdon pitk�t hiukset ja tuuhea parta, jotka tavallisesti antoivat

h�nelle niin uljaan barbarinmuodon, olivat tykk�n��n palaneet. H�nen
alaston ruumiinsa, jonka h�n oli pannut alttiiksi Markoa varten, oli
hirve�sti poltettu; h�nen k�sivartensa ja rintansa, jotka olivat
kaikkein enemmin k�rsineet, olivat tulipunaiset, h�nen k�tens� olivat
muuttuneet mustaksi ja veri juoksi h�nen sormistaan.

Markus heitt�ysi hengett�m�n ruumiin yli ja itki katkerasti.

"Auta, is�. Joudu, taikka h�n kuolee. Voi! h�n kuolee minun t�hteni;
minun jalo, kallis Galdoni! Olenko min� tappanut sinun?"

Labeo katsoi ymp�rilleen etsien apua. T�ll� hetkell� joukko ihmisi�

riensi portista sis�lle. Isaak oli etup��ss�. Ij�k�s Cubulos seurasi.

Labeo sanoi nopeasti: "k�skek��t muutamien miesten ottaa h�net yl�s ja

seuratkaat minua."

Tuosta h�n kiirehti siihen paikkaan, jossa Helena viel� makasi ja

kannettuaan h�nen likeisen suihkul�hteen luo, h�n valoi vett� h�nen
kasvoillensa. Oli kauan aikaa, ennenkun Helena virkosi. Viimein h�n
tointui ja katsoen yl�s h�n n�ki puolisonsa ja poikansa.

Syleillen lastansa, jota h�n oli luullut kadonneeksi, Helena ummisti

silm�ns� ja huokaili kiitoksiansa Jumalalle.

"Kuinka sin� olet h�nen pelastanut?" Helena kysyi innolla.

"Ei nyt. Min� kerron kaikki j�lest�p�in", vastasi Labeo. "Nyt meid�n
t�ytyy l�hte� pois. Kartanomme on palanut. Meid�n on huvilaan
muuttaminen."

Kantovuode hankittiin Galdoa varten ja h�n kuljetettiin huolellisesti

pois. Labeo kantoi poikaansa ja Helena astui h�nen vieress��n. Cubulos
ja Lydia seurasivat heit�, sill� Labeo oli k�skenyt heid�n mukaansa ja
luvannut heille suojaa huvilassaan. He olivat maanneet kartanon
��rimm�isess� sivurakennuksessa ja liekkien loisto oli her�tt�nyt
heid�n; mutta kun huoneet olivat alikerroksessa ja varsin et��ll�
valkeasta, he helposti p��siv�t pakoon.

Esqvilinon toisella puolella Labeo seisattui yhden yst�v�ns� kartanon

eteen, Agrikolan, jonka kanssa h�n oli Britanniassa joutunut likeiseen
yst�vyyteen, ja t�m� tuli ulos ja vastaan-otti lempe�sti yst�v�ns�.
Agrikolan kartano ja tilukset olivat t�ynn� pakolaisjoukkoja, joille
h�n antoi ravinnon ja asunnon. Kun h�n kuuli Galdosta ja siit�, mit�
t�m� oli tehnyt ja kuinka h�n oli sen tehnyt, h�n k�ski, ett�
Britannialaisesta tarkkuudella pidett�isiin huolta ja Isaak l�hti
hoitamaan h�nt�.

V�h�n ajan per�st� Isaak palasi ja Labeo astui ulos portikoon h�nen
kanssaan.

"Kuinka Galdon laita nyt on?"

"H�n on kauheasti k�rventynyt, mutta ei syv�lt� poltettu. H�n saa kitua

kovasti muutaman tunnin, mutta kahden taikka kolmen viikon per�st� h�n
kykenee taas k�ym��n ulkona."

"Pid� huolta h�nest�", lausui Labeo. "Pid� yht� tarkkaa huolta h�nest�,
kuin sin� pit�isit minusta. Ilman h�nett�, mit� min� nyt olisin? H�n on
pelastanut meid�n kaikkein henkemme, kun h�n pelasti Markon."

"Min� olen h�nt� hoitava parhaalla tavalla", lausui Isaak vakaasti.

"Min� en ymm�rr� t�t�", lausui Labeo. "Kuinka kartanoni itsest�ns�

syttyi? Kuinka se niin pian leimahti ilmi tuleen?"

"Se ei syttynytk��n", vastasi Isaak salaisella viittauksella.

"Kuinka niin? Mit� sin� tarkoitat?"

"Min� luulen, ett� se pistettiin tuleen."

"Pistettiin tuleen!"

"Niin."

"Kuka olisi uskaltanut tehd� sen? Roma on rosvoja t�ynn�, sen kyll�
tied�n, eik� kartanossani pidetty mit��n vahtia; mutta min� en
kuitenkaan saata k�sitt��, kuinka kukaan tohtisi tehd� t�mm�isen ty�n."

"L�ytyy yksi, joka on uskaltanut."

"Kuka?"

"Yksi sinun katkera vihamiehesi."

"Mik� katkera vihamies minulla on?" kysyi Labeo kummastuneena.

"Yksi, joka on vannonut kovan koston sinulle."

"Mika h�nen nimens� on?" kysyi Labeo.

"Hegio."

"Hegio!" huudahti Labeo h�mm�styen. "Olisiko t�m� kirottu konna

juljennut ajatella viel�p� t�mm�ist�kin?"

"T�m� konna", sanoi Isaak, "vihaa sinua niin tuimasti ett� h�n rohkenee
tehd� mit� hyv�ns� kostoa varten."

Labeo ei virkkanut mit��n, vaan seisoi ihmeyksiin vaipuneena t�st�

sanomasta. Viimein h�n kysyi:

"Mutta kuinka sin� t�m�n tied�t?"

"Min� en n�hnyt, ett� h�n pisti kartanon tuleen", vastasi Isaak; "mutta
yksi taikka kaksi kertaa n�in� molempina viime p�ivin� min� n�in h�nen
kiertelev�n ymp�ri, ilmeisesti koettaen saada tiet��, mit� t��ll�
tapahtui, ja pahaa mielien. Min� olisin pit�nyt vaaria h�nest� ja
est�nyt h�nt�, mutta min� k�skettiin tulta vahtimaan muitten palveliain
kanssa."

"Mikset ennen minulle t�t� kertonut?"

"Sent�hden, ett� luulin, jotta sin� nauraisit ep�luuloani."

"Sin� olet oikeassa -- min� olisin tehnyt niin. Minut on nytkin vaikea
uskoa, ett� asiassa on mit��n per��."

"H�n on ainoa henki, jolla olisi mit��n syyt�."

"Se on tosi", sanoi Labeo v�h�n aikaa mietitty��n.

"Paitsi sit�, min� tied�n, ett� h�n jo monta kuukautta siit� asti kuin
sin� panit h�nen pois, on ajatellut kostoa."

"Kuinka sin� sen tied�t?"

"Minun kansalaiseni", lausui Isaak, "tiet�v�t paljon seikkoja, jotka

tapahtuvat maailmassa. He liikkuvat erilaisten kansaluokkien parissa ja
ollen yhteydess� toinen toisensa kanssa keskustelevat monesta asiasta.
Kun olen heit� kysellyt Hegiosta, min� olen havainnut monta seikkaa:
ett� h�n on syytt�nyt sinua v��ryydest� ja pahasta menetyksest� itse��n
vastaan; ett� h�n on julkisesti vannonut kostoa; ja ett� h�n n�in�
muutamina viimeisin� kuukausina on kehunut, ett� h�nell� on uusi
suojelia, joka auttaa h�nt� n�iss� h�nen kostontuumissaan."

"Uusi suojelia!"

"Niin."

"Kuka?"

"Tigellinus."

"Tigellinus! T�st� Cineaskin puhui", lausui Labeo, mietiskellen. "Min�

en ajatellut sit�, mutta asia n�ytt�� nyt vaaralliselta. Luuletko siis
Isaak, ett� Tigellinus l�hetti h�nen pist�m��n kartanoani tuleen?"

"En", vastasi Isaak; "p�invastoin min� luulen, ett� Hegio teki sen
itsealtaan."

"Mutta kuinka t�m� saadaan toteen? Kuka n�ki, ett� h�n sen teki?"

"Ei kukaan."

"Sit� ei siis saada todistetuksi."

"Ei."
"Se on vaan ep�luulo."

"Niin on."

"T�m� ep�luulo suittaa olla per�t�n", sanoi Labeo; "mutta min� luulen,
ett� sin� olet oikeassa ja kiit�n sinua, Isaak, uskollisuudestasi.
Jatka vaarinpitoasi ja ilmoita minulle aika ajoin, mit� kuulet."

T�m� tieto huolestutti Labeota enemm�n kuin h�n tahtoi my�nt��; mutta
ennen pitk�� toiset asiat valloittivat h�nen ajatuksensa ja etup��ss�
h�nen muuttonsa takaisin huvilaan. Cineas yhtyi heihin pariksi p�iv��
ja valmisti itse�ns� seuraamaan heit�.

Viime palo ei ollut levinnyt niin avaralle, kuin tuota pel�ttiin.

Esqvilinon kunnas ja likeiset kaupungin osat olivat harvaan asutut,
sill� puutarhat eroittivat kartanot toisistaan, ett� valkea, p�iv�n
parin raivottuaan, sammui. Mutta monta kartanoa tuli kuitenkin oli
h�vitt�nyt ja Labeo kadotti kaikki, mit� oli h�nen omassa asunnossaan.

Sulpicia vastaan-otti heid�n huvilassa innokkaalla tervehdyksell� ja

kaikki olivat iloissaan, kun p��siv�t kaupungin tuskallisista
tapauksista. Cineas l�hti takaisin muutaman p�iv�n per�st� ja rupesi
entisiin toimiinsa.

Cubuloa ja Lydiaa toivotettiin tervetulleeksi ja Helenan kristillinen

samantunteisuus vaikutti, ett� he mielell��n j�iv�t ajaksi sinne.
Juliuskin alkoi usein k�yd� heid�n luonaan ja Lydia n�ytti el�v�n aivan
uutta el�m��. Labeon huvila oli h�nen silmiss��n per�ti komea ja Julion
l�sn�olo teki kaikki suloiseksi.

T�ll� v�lin Galdus oli hitaasti toipunut Isaakin huolellisen hoidon

kautta. Isaakin alinomaisena apumiehen� oli Markus, yht� hell�n� ja
yht� uskollisena kuin ainakin; ja Galdus kuunteli halukkaasti sen pojan
lempeit� sanoja, johon h�nen syd�mens� oli niin hartaasti kiintynyt.
Markus ajatteli ennen kaikkia Galdon alttiiksi-antoa ja t�m�n
k�rsimyksi� h�nen t�htens�, jonka ohessa h�n helposti ymm�rrett�v�ll�
ylpeydell� viittasi omaan k�yt�kseens�.

"Is�ni luuli, ett� min� olen pelkuri, sill� minua hirvitti, kun n�in,
kuinka ihmisi� tapettiin", h�n lausui, herkk�-tunteisuudessaan viel�
muistaen amfiteaterin tapauksia; "mutta! min� en ole mik��n pelkuri --
olenko min�, Galdus? Pelk�sink� min� kuolemaa, kun tuli l�hestyi?"

Galdus vakuutti h�nelle kerta toisensa per�st�, ett� h�n oli

uljain ja urhoollisin kaikista pojista ja kyll�ksi miehuullinen
Britannialaiseksikin -- joka oli Galdon korkein k�sitys miehuudesta.

Muutamien viikkojen j�lkeen Britannialainen oli parantunut, niinkuin

Isaak oli ennustanut.

Er��n� p�iv�n� Labeo k�ski h�nen luokseen.

"Galdus", h�n lausui, "min� olen sinulle enemm�n velkaa kuin koskaan
voin maksaa. Min� tahdon nyt ruveta sit� suorittamaan. Kaikkein
ensim�iseksi: -- sin� olet vapaa."

Nyt kun Galdus lausui kiitollisuuttansa, vaikka v�hemm�ll� ilolla kuin

Labeo oli odottanut, t�m� jatkoi:

"Paitsi t�t�, min� tahdon l�hett�� sinun takaisin omaan maahasi."

Galdus katseli alasp�in.

"Milloin tahdot l�hte�?"

"Min� en tahdo l�hte�."

"Kuinka! eik� sinun tee mielesi palata j�lleen is�nmaahasi?"

"Ei", vastasi Galdus innokkaasti. "Miksi palaisin? Kaikki ovat kuolleet

-- is�, �iti, veljet, sisaret, puoliso, lapset, kaikki. Galdus on
yksin��n maailmassa. Kaikki, mit� min� rakastan, on t��ll�. Puoliso ja
lapset ja is� ja �iti, kaikki el�v�t minulle Markossa. H�n on enemm�n.
H�n on minun jumalani. Kiit�tk� minua siit�, ett� uskalsin panna
henkeni alttiiksi Markon t�hden? -- tied�, min� uhraisin sata henke� ja
riemuitsisin sit� tehdess�ni. Jos annat minulle vapauteni, jalo is�nt�,
min� otan vastaan sen; mutta jos minun t�ytyy j�tt�� sinut, min� en
suostu. Ainoa vapaus, jota min� halaan, on vapaus saada olla l�hell�
Markoa. Salli se minulle. Siin� on kyll�ksi palkintoa."

Britannialainen lausui t�m�n yksinkertaisilla, kiivailla sanoilla,

mutta se syv� rakkaus, jota h�n osotti Markoa kohtaan, ilmestyi
kaikissa, mit� h�n sanoi. Labeo nousi ja tarttui h�nen k�teens�.

"Urhoollinen Britannialainen", h�n sanoi. "Sin� olisit aatelinen omassa

maassasi. Ole vapaa. Ole minun vertaiseni. Tee tahtosi. Min� en ole
en�� sinun is�nt�si, vaan yst�v�si."

"Sin� olet Markon is�", lausui Galdus ja h�nen vanha rintansa kohosi
liikutuksesta; "min� tahdon olla sinun yst�v�si, taikka orjasi, taikka
molemmat."

T�ll� tavoin Galdus p��si vapaaksi.

XXIV.

Ensim�inen vainomus.

Palon j�lkeen kaupunki rakennettiin uudestaan toisen kaavan mukaan

leve�mmill� kaduilla ja matalammilla kartanoilla. Nero alkoi rakentaa
"kultaista kartanoansa", johon oli koottu rikkautta ja komeutta ennen
tuntemattomassa m��r�ss�. Mutta ty�n s�hin�ss� ja puuhassa kansa ei
unhottanut suurta onnettomuutta eik� hevin luopunut siit� ep�luulosta,
johon se oli ruvennut t�m�n onnettomuuden aikaan-saattajan suhteen.
Nero tunsi, ett� yleinen ep�luulo, ik��nkuin turmiokas pilvi, uhkaavana
riippui h�nen ylitsens�; ukonpilvi, joka saatti milloin hyv�ns� puhjeta
ja kukistaa h�net valta-istuimelta. T�t� ep�luuloa ei k�ynyt
nauraminen, eik� sit� saanut unhotetuksi niinkuin joutavan huolen.

H�n koetti nyt jos jollakin poistaa ep�luuloa itsest��n, ja katsoi

ymp�rilleen saadakseen joitakuita, joitten hartioille h�n sukevasti
s�lytt�isi rikoksen, josta maailma h�nt� syytti.

H�nen ajatuksensa k��ntyiv�t viimein kristittyjen puoleen. N�itten

lukum��r� oli viime vuosina v�hitellen lis��ntynyt, ja vaikka he olivat
vaan v�h�inen osa v�est�st�, heit� oli kyll�ksi paljon, ett� huomiota
her�ttiv�t.

Sill� aikakaudella, ja my�hemminkin, kristittyjen kohtalo aina oli

semmoinen, ett� heit� v��rin ymm�rrettiin. Usein j�lest�p�in tapahtui
eri maailman osissa, ett�, kun yleiset vaarat kohtasivat, alhaiso t�t�
viatonta, haitan tekem�t�nt� v�ke� niist� syytti ja kosti sille
hirve�sti luulorikokset. Ja nyt n�htiin ensim�inen ja mainioin
esimerkki, kuinka kristityt ansaitsematta k�rsiv�t.

Muutamat seikat kristittyin el�m�ss� ja k�yt�ksess� sytyttiv�t

ep�luuloa taika-uskoisen rahvaan mieless�. Heid�n puheensa ja
lausetapansa selitettiin v��rin. He puhuivat Kristuksesta, mainiten
h�nt� kuninkaakseen; valtakunnasta, joka ei ollut t�m�n maailman; ja
oppimaton kansa piti tuota jonkunlaisena kavalluksena keisaria vastaan.
He tulivat yhteen salaisissa kokouksissa, ja kerrottiin ett� he niiss�
kesken�ns� harjoittivat ilkeimpi� paheita. Tuota mystillist� ateriaa,
jota he viettiv�t kuolleen Herransa muistoksi, eritt�in ep�iltiin. Huhu
k�vi, ett� he t�ss� ateriassa s�iv�t ihmislihaa ja joivat ihmisverta --
kummallisesti v��risteltiin tuo kuvannollinen juhlak�yt�s, jossa leip�
ja viini edustivat Vapahtajan ruumista ja verta. Kun Carbo soimasi
kristityit�, h�n ei muuta kuin toisti rahvaan arveluita. Kristityt
tulivat Syriasta taikka, oikeammin, heid�n uskontonsa tuli t�lt�
kulmalta, ja kun Syria oli aikakauden kovimpien paiseitten ja
riettaimpien taikauskojen l�hde, se kenties ei ollut kummallista, ett�
Romalaiset vieh�ttyiv�t ep�ilem��n Kristin-uskoa ja luulivat, ett� t�m�
oli niitten syrialaisten uskontojen kaltainen, joista he olivat niin
paljon kuulleet ja n�hneet.

Asiain n�in ollen Nero p��tti uhrata n�m�t viattomat, mutta

luulon-alaiset kristityt kansan vimmalle. H�nen asian-ajajansa
kuiskuttelivat kaikkialla syyt�ksi� kristityit� vastaan ja istuttivat
kansan mieleen ajatuksia heid�n rikollisuudestaan. Vastenmielisyys
heid�n suhteensa yh� suureni; heid�n nimens� joutui inhottavaksi ja
raivokas alhaiso h�tyytti kaduilla muutamia, joitten tiedettiin t�t�
uskoa tunnustavan.

V�h�inen joukko n�ki myrskyn nousevan ja vapisi. He tunsivat, ett� joku

kauhea seikka uhkasi heit� ja neuvottelivat kesken�ns�, mill� tavoin
parhaiten sit� vastustaa. Mutta ei mit��n keinoa keksitty ja niin he
p��ttiv�t k�rsi� pahintakin, olipa sitten mit� hyv�ns�. Muutamat
heist�, jotka olivat enemm�n kokeneet, kehoittivat nuorempia j�seni�
pysym��n lujina ja vaikka kuolemakin kohtaisi, uljaasti heitt�m��n
henkens� h�nen t�htens�, joka uhrasi oman henkens� heit� varten.

Viimein myrsky riehahti irti. Keisarillinen julistus ilmestyi, jossa

kristittyj� suoraan syytettiin, ett� he olivat polttaneet kaupungin; ja
k�sky annettiin, ett� kaikki, jotka palvelivat Kristusta, pantaisiin
vankeuteen. T�m� ansaitsematon kanne loukkasi monta. J�rkev�mm�t
luulivat, ett� se oli Neron puolesta juoni, jonka kautta h�n aikoi
poistaa ep�luulon itsest�ns�, ja p��ttiv�t sit� vaan yhdeksi h�nen
monista hirmut�ist��n; mutta suurempi, ajattelematon osa kansasta piti
syyt�st� tosi-asiana ja huusivat kristittyjen verta yht� kiivaasti kuin
Juutalaiset kerta huusivat Kristuksen verta.
Kristityt odottivat ensim�ist� iskua, eik� heid�n tarvinnut kauan
vartoa. Hallituksen k�skyl�iset k�viv�t yht� haavaa nelj��n heid�n
kokoukseensa k�siksi, ja kaikki vietiin ilman mit��n eroituksetta pois
ja heitettiin vankeuteen tuomiotaan odottamaan.

Nyt aloitettiin n��n vuoksi jonkunlaista tutkintoa. Keisarin k�skyst�

joukko ilkeit� konnia astui esiin, tunnustivat itsens� kristityiksi,
vannoivat todeksi kaikki ne inhottavat rikokset, joista kristittyj�
tavallisesti syytettiin ja vakuuttivat, ett� he ja muut kristityt
olivat sytytt�neet kaupungin ja sitten pit�neet tulta voimassa.

T�m�n johdosta kristityt tuomittiin kuolemaan. Ehdotettiin, ett� ne

naiset, jotka luopuisivat uskostaan, s��stett�isiin, mutta ei
l�ytynyt ket��n, joka olisi siihen suostunut. Hirve� rangaistus nyt
valmistettiin heille. Se sai alkunsa keisarin keksiv�isyydest�, joka
sanoi, ett� niitten, jotka olivat aikaan saaneet niin monen kuoleman
tulen kautta, niitten t�ytyi hukkua samalla tavalla, sill� vasta siin�
tapauksessa rangaistus ja rikos olisivat tasasuhtaiset. H�n p��tti
huvittaa alhaisoa samalla kuin h�n rankaisi kristittyj� ja muuttaa
rangaistuksen toimeenpanon suureksi julkiseksi n�ytelm�ksi.
Ajattelemattomat katseliat, kun n�kiv�t kristittyjen k�rsimiset,
tulisivat vakuutetuiksi n�itten rikollisuudesta, jonka ohessa n�kym�n
uusi hankkina oli rinnakkain esiin tuova semmoista komeutta ja
kauheutta, jonka kautta h�n saavuttaisi yhteisen kansan suosion.

Rangaistuspaikaksi valittiin keisarilliset puutarhat Vatikanon

kunnaalla virran toisella puolella; sama paikka, jossa Nero oli
laulanut Roman palaessa.

N�kym� oli Neron mukainen. Paaluja vajotettiin sadottain maahan v�h�n

matkan p��h�n toisistaan pitkin kujamoja ja k�yt�vi�. Niihin sidottiin
itsekuhunkin kristitty lujaa kahleilla. Jokainen uhriraukka oli
kantap��st� kiireesen verhottu paksulla puvulla, joka eli tehty
moninkertaisesta kankaasta ja pikeen kastettu. Risukimppuja oli pantu
l�jiin heid�n jalkojensa ymp�rille.

Nuot onnettomat odottivat tuomiotansa erinkaltaisilla tunteilla.

Muutamissa n�htiin Kristin-uskon voitonriemu; mutta monessa ilmestyi
ihmisluonnon heikkous. Muutamia kauhu tyrmistytti; toiset rukoilivat
s��li� keisarilta, vartioilta ja rahvaalta. Ansaitsee kuitenkin panna
muistoon, ett� kaikista niist� ei yksik��n luopunut Kristin-uskosta.

T�ss� nyt kummankin sukupuolen j�seni� saatettiin yhteiseen

k�rsimiseen. Tuossa n�htiin ij�kk�it� miehi�, joitten kunnian-arvoiset
kasvot, harmaat hiukset ja pitk�, valkoinen, piell� tahrattu parta teki
kamalan n�kym�n viel� kamalammaksi. T�ss� oli nuoria tytt�j�, viattomia
ja puhtaita, jotka eiv�t olleet mit��n rikosta tehneet ja heid�n
vaaleat, pelokkaat kasvonsa olisivat synnytt�neet s��li� jokaisessa
v�hemm�n paatuneessa v�est�ss� kuin Roman. Mutta ei yht�k��n pelastajaa
l�ytynyt. Niin kaikki samalla tavoin, nuoret ja vanhat, k��nsiv�t
ajatuksensa H�nen puoleensa, joka voi heid�n pelastaa.

Sin� iltana, jolloin ensim�inen rangaistus tapahtui, Nero oli kovin

ihastuksissa. H�n onnitteli itse�ns�, kun h�n oli keksinyt t�mm�isen
rangaistuksen, joka vastasi syylliseksi todistettujen rikosta ja
samalla viritti uusia tunteita Romalaisissa, jotka kaikenlaisia
tavattomia niin suuresti rakastivat. H�n oli asettanut niin, ett�
rahvas laskettaisiin sis��n ja sitten, merkki� annettaissa, tulisoitot
sytytt�isiv�t risukimput.

Nero oli usein ennen avannut puutarhansa kansalle, mutta ei koskaan

t�mm�ist� tilaisuutta varten. H�n oli hankkinut uudenmuotoisia
tulisoittoja. Juhlavalaistuksena olivat h�nen saatanallisen julmuutensa
palavat uhrit.

Vaunun-ajajaksi puettuna keisari ajoi edestakaisin pitkin polveilevia

k�yt�vi�, n�ytt�en taitoansa ihmisjoukolle ja iloiten t�m�n
k�ttentaputuksista. H�n jatkoi siksi kuin h�m�r� joutui eik� voitu en��
selitt�� h�nen kauniita taidetemppujansa,

Summattoman suuri ihmispaljous saapui paikalle. Uuteliaisuus houkutteli

useimpia; toiset tulivat jonkunlaisesta julmasta halusta n�hd�
kidutuksia, joita se mies suorastaan johdatti, joka osasi niit�
laittaa. Roman alhaiso -- miehet, vaimot ja lapset t�yttiv�t puutarhat.
He seisoivat kammokkaalla odotuksella katsellen uhrien muotoja, jotka
olivat kiinnitetyt itsekukin paaluunsa ja vartoivat merkki�, joka
ilmoittaisi onnettomien tuomion.

Vihdoin merkki annettiin.

Yht� haavaa sytytettiin satam��ri� risukimppuja, joita oli l�jitetty

satojen paalujen ymp�rille ja liekit lensiv�t nopeasti pihkaista
puu-ainetta my�ten ja paaluihin kiinnitettyjen uhrien pikisi� pukuja
yl�s. Jylh�n punainen loisto valaisi kauheata n�kym��. Puutarhat
hohtivat vaalean-keltaiselta n�ist� hirveist� juhlatulista, ja heiskuna
nousi korkealle ilmaan, ett� ne, jotka olivat j��neet kaupunkiin,
katsoivat poikki Tiberin ja n�kiv�t pel�ten t�m�n julman rangaistuksen
merkkej�.

Ilma t�yttyi kivun ja tuskan huudoilla onnettomien paaluihin sidottujen

suusta, jotka n�in kuolivat hirmuisissa vaivoissa. Katselioita
hirvitti. Vaikka he olivat kylm�kiskoiset ja tottuneet amfiteaterin
ilkeihin kohtauksiin, he kuitenkin t�ss� n�kiv�t jotakin, joka vei
voiton Roman huvitusten pahimmista kauhuista. Se s�ik�hytti heit�. Se
kauhistutti heit�. Tuskan huudot viilsiv�t kaikkien syd�nt�. T�m� ei
huvittanut katselioita, se loukkasi ja inhoitti heit�.

Mutta itsetyytyv�isyydess��n Nero, joka arvosteli kaikkia ihmisi�

itse�ns� my�ten ja punnitsi kaikkien muitten tunteita, ei tiet�nyt
ollenkaan juhlatuliensa todellisesta vaikutuksesta. Kun valkea
leiskahti yl�s palavista paaluista, h�n nousi viel� kerran vaunuihinsa
ja rupesi entiseen ajo-rataansa puutarhan polkuja my�ten, rient�en
rajusti edelleen; milloin pys�ht�en pikaisesti hevosiansa, milloin
k��nt�en �kki� oikealle, milloin vasemmalle. Mutta h�n ei nyt kuullut
mit��n k�dentaputuksia. Keisari ei kuitenkaan pit�nyt sill� mit��n
v�li�, h�n arveli, ett� kansa oli joko liian ihastunut n�ytelm��n,
etteiv�t ottaneet vaaria h�nen ajamisestansa, taikka muutoin, ett�
heid�n ihmetyksens� saatti heid�n kykenem�tt�m�ksi mit��n lausumaan.

Mutta kansa oli kammoa t�ynn�. Kaikki ne, joissa viel� oli joku
ihmistunne, s��liv�t k�rsivi� ja pitiv�t Neroa ilkeimp�n� tyrannina. He
seisoivat syd�men ahdistuksella katsellen tuskaa edess��n, kunnes kivun
ulina vaikeni ja k�rsij�t j�rjest�ns� p��siv�t vaivoistaan.

Viimein kaikki k�vi pime�ksi; liekit sammuivat; ainoastaan

vaaleankeltainen valkea hehkui, miss� martyrit olivat menehtyneet; ja
nyt pime�ss� summaton ihmisjoukko hiljaisella murinalla l�hti itsekukin
kotiinsa.

Neron tuuma ei ollut kokonaan onnistunut.

Kristityit� ei h�tyytetty en�� kaduilla. Kansa suri heid�n kohtaloansa.

Mutta vainomusta jatkettiin. Joka p�iv� vangittiin uusia uhreja. Mitk�

ristiin naulittiin; mitk� ommeltiin villiel�inten taljoihin vihaisten
koirien revitt�v�ksi; mitk� heitettiin amfiteaterin petojen eteen;
mitk� moninaisella tavalla kidutettiin.

Mutta moni ymm�rt�v�isempi surkutteli suuresti kristittyj� heid�n

k�rsimisiss��n. Heid�n mielest��n n�m�t heitt�ytyiv�t turmiollisiin
tapoihin; mutta he n�kiv�t, ett� he eiv�t joutuneet yhteisen hyv�n,
vaan ainoastaan yhden miehen julmuuden uhriksi. Ei kuitenkaan viel�
k�ynyt mit��n tekeminen. Keisari oli t�ysivaltainen hallitsia ja vaikka
h�nen julmuutensa hirvitti kansaa, t�m� ei uskaltanut h�nt� est��.

Kristittyin v�h�inen seurakunta oli surkeasti hajotettu. Moni pakeni

it�isiin maakuntiin. Muutamat piilottelivat kaupungin ymp�rist�ss�.
Toiset, jotka eiv�t p��sseet l�htem��n, odottivat levollisesti
kuolemaa.

Yleinen suru ei painanut ket��n niin raskaasti kuin niit� Labeon

huvilassa, jotka Kristusta rakastivat. Helena oli kristitty, eik�
tiet�nyt min� hetken� h�nkin vaadittaisiin valitsemaan, tahtoiko h�n
luopua Kristin-uskosta vai kuolla. Toiset asukkaat tunsivat, ett� he
olivat suuremmassa vaarassa. Helena suitti pelastua. H�n oli Labeon
puoliso ja t�m�n valta saatti suojella h�nt� tuhosta. Mutta, jos
Cubulos otettaisiin kiinni, ei l�ytyisi mit��n apua. H�n tiedettiin
yhdeksi paikkakunnan etevimm�ksi kristityksi. Itse puolestaan h�n ei
pelj�nnyt mit��n. H�n kuunteli vapisevana, kun vainomuksesta
kerrottiin. H�n pelk�si muitten, mutta ei itsens� puolesta. H�n oli
altis mihin kohtaloon tahansa.

Mutta muut pelk�siv�t Cubulon puolesta, kun h�n itse ei pel�nnyt.

Vaikka Julius oli itse suuressa vaarassa, h�n p��tti pelastaa
kunnian-arvoisan vanhuksen. Cineas oli halullinen auttamaan.

Ei l�ytynyt mit��n pakopaikkaa. Hallituksen kostoa ei k�ynyt

kiert�minen. Hallituksen k�si ulottui koko sivistyneen maailman yli; ei
ollut mit��n vieraita valtioita, joihin sopi turvata. Parthia, Afrikan
villit, ja Germanian raa'at kansakunnat -- n�m�t olivat ainoat, joita
sopi valita ulkopuolella romalaista maailmaa, eik� pako n�ihin
barbarilaisiin kansakuntiin voinut tulla kenenk��n mieleen.

T�n� ep�toivon aikana ilmaantui Juliolle ja muille kristityille yksi

paikka, johon helposti p��si ja jossa samalla takaa ajaminen oli
mahdoton. T�m�n paikan olivat kristityt seurat jo Jumalalle
pyhitt�neet. T��ll� kristittyin sopi eritt�in etsi� turvaa, ja t��ll�
he n�kiv�t itsens� olevan keskell� niitten j��nn�ksi�, jotka olivat
menneet pois ennen heit�. T�m� paikka oli katakombit.

Paikkaa oli jo suuressa m��r�ss� kaiveltu. Harva tiesi k�yt�vien

lukum��r�st� taikka niitten suunnasta. Kaikki k�yt�v�t olivat hakatut
semmoiseen kivikerrokseen, joka pysyi j�me�n� ja aikaa my�ten koveni,
vaikka se oli pehme�, kun sit� ensiksi leikattiin. N�ist� lukuisista
k�yt�vist� rakentui labyrinti, jossa takaa ajaminen ei k�ynyt laatuun.
Oliko se joku t�mm�isen aikakauden ennakkotunne, joka saatti kristityt
pit�m��n katakombeja turvapaikkana vaarassa, vai oliko se kuten sopii
pikemmin p��tt��, ainoastaan turvallisuuden vaisto, joka vei heid�n
sinne, sit� ei tied� ja v�h�np� siit�; varma on, ett� vainomuksen
ensim�isess� julmassa leimauksessa suuret ihmisjoukot pakenivat sinne
turvaa etsim��n ja asettuivat asumaan noihin kolkkoihin holveihin.

T�h�n paikkaan Julius p��tti vied� Cubulon. Ensiksi vanhus pani

jyrk�sti vastaan, olen halukas, niinkuin h�n sanoi, kuolemaan
Vapahtajansa t�hden; mutta Julius vaikutti h�neen h�nen rakkautensa
kautta tyt�rt� kohtaan ja sill� tavoin taivutti h�nt� l�htem��n sinne.
Lydia kenties olisi s�ilynyt Labeon perheess� Helenan turvissa; mutta
h�n ei ottanut ajatellaksensakaan eroa is�st��n. Kuinka ik�n�ns� t�m�n
k�vi, Lydia p��tti seurata h�nt� ja tahtoi mieluisammin asua noissa
maan-alaisissa holveissa keskell� kuoleman lahoavia j��nn�ksi�, kuin
saavuttaa puolustusta sill�, ett� h�n laski ij�kk��n is�ns� sinne yksin
menem��n.

T��ll� siis Cubulos ja Lydia etsiv�t suojaa ja Julius seurasi heit�.

Julius oli suurimmassa vaarassa. H�nen nimens� oli pyhitty pois
sotamiesten nimiluettelosta ja h�n oli julistettu kavaltajaksi ja
lainhylyksi. Mutta h�n ei osottanut mit��n katumusta eik�
kaksimielisyytt�. H�nen uskonsa ja omatuntonsa kannattivat h�nt�, eik�
paitsi sit� edes n�iss� pimeiss� onkaloissa el�m�n valo kokonaan
himmentynyt, sill� Julion silmiss� Lydian l�sn�-olo kirkasti pimeyden.

Sangen paljon ihmisi� oli l�yt�nyt suojaa t��ll�. Pitk�lt� kaupungin

katujen alla liikkui toinen el�m�, jonka olemista ylh��ll� asuva v�est�
vaan v�h�isen tiesi arvata. Aluksi tulivat ainoastaan miehet, mutta
v�h�n ajan kuluttua, kun huomattiin, ett� naisia otettiin kiinni ja
teloitettiin yht� t�rke�sti kuin miehi�, hekin pakenivat t�nne. Kun
vaan suinkin oli mahdollista, he j�ttiv�t kaikki nuoremmat lapset
j�lkeens� muitten hoidettavaksi, mutta usein t�m� ei k�ynyt laatuun ja
n�iss� kauheissa holveissa l�ytyi paljon pieni� lapsia, joilta oli
suljettu se p�iv�nvalo, joka on niin tuiki tarpeellinen heid�n hennolla
ij�ll�ns�. Tavattiinpa siell� �itej�kin, joilla oli aivan pikkuset
lapset, joita heid�n tuli kantaa ymp�ri syliss��n.

Suru vallitsi kaikkien kasvoissa, mutta kaikki osoittivat

k�rsiv�llisyytt�. Ei kukaan valittanut. He olivat yh� odottaneet
jotakin t�m�nkaltaista kohtaloa. Paitsi sit� heid�n kohtalonsa alusta
n�yttikin paljoa paremmalta kuin niitten, jotka olivat kuolleet
ristinpuussa taikka tulessa. Alussa n�ytti silt�; mutta kun aika kului
ja varjot tummentuivat heid�n ymp�rill��n, t�m� el�m�lt� hautaus tuntui
kovemmalta kuin kuolema. Moni j�tti nyt piilopaikkansa, osaksi
ep�toivosta, osaksi jostakin jalosta itse-uhrauksen halusta; sill�
elatus-ainetta oli vaikea hankkia ja ne, jotka l�htiv�t pois,
arvelivat, ett� el�m� tulisi huokeammaksi niille, jotka j�iv�t.

Pienet lapset tunsivat t�m�n kolkon ja pime�n el�m� vaikutuksen kovin

nopeasti ja turmioksensa. Moniaat sairastuivat kohta ja kuolivat
vanhempainsa syliin. Toiset, aivan ryytynein�, eliv�t el�m��, joka
horjui hautaa kohden. Usein n�itten onnettomien viatonten vanhemmat
rohkenivat l�hte� pois huolimatta mist�k��n vaarasta lastensa t�hden.
Mitk� palasivat kaupunkiin, entisiin asuntoihinsa; mitk� pyrkiv�t pois
et�isiin seutuihin, jossa he toivoivat olevansa paremmassa turvassa;
mutta pakenioista monta huomattiin, tutkittiin ja surmattiin ja t�ll�
tapaa n�ytti olevan ainainen vaara uusista uhreista.

Niin tavoin murhe ja alakuloisuus vallitsi kaikkialla t�ss� jylh�ss�

paikassa. Toisinaan saattivat evankeliumin sanat, joita heid�n
johtajansa jakoivat heille, vuodattaa hetkeksi lievityst� heihin, jopa
my�skin t�ytt�� heid�n mielens� jonkinlaisella riemastuksella. Mutta
ik�v�t tunteet olivat vaan ohitse menevi�; ei mik��n ilo eik�
tyytyv�isyys voinut viihty� niin hirve�ss� paikassa; pimeys vaikutti
heid�n ruumiinluontoonsa ja niinmuodoin my�skin heid�n mieleens�.

N�itten kristittyin pakolaisten yleinen kanta oli k�rsiv�llisen

itsens�-kielt�misen. Heilt� katosivat kaikki toiveet t�m�n el�m�n
suhteen ja he vartoivat hartaasti tulevaa el�m��. He muistivat, ett�
Kristus oli ennustanut, ett� suru olisi h�nen seuralaisensa kohtalo; ja
t�ss� surussa heid�n tuli vaan notkistaa p��t�ns� ja hiljaisesti taipua
h�nen tahtoonsa.

T�ss� murheellisessa surevassa joukossa l�ytyi kuitenkin yksi,

joka ei n�ytt�nyt tiet�v�n mist��n murheesta eik� surusta. T�m� oli
kunnian-arvoinen Cubulos.

H�ness� tapahtui muutos t�ss� paikassa. H�n oli ennen ollut miettiv� ja
umpimielinen, alinomaa pel�ten synti�, ja ep�illen uskoansa. Mutta uusi
el�m� toi muassaan muutoksensa ja Cubulos n�ytti tuntevan, ettei h�nen
k�ynyt omiin ajatuksiinsa vaipuminen.

Mutta Cubulolle oli h�nen menneest� el�m�st��n tullut yksi muistettava

kokemus, jota ei ole tarpeellinen t�ss� kertoa. T�m� kokemus oli
semmoinen, joka tuotti toivoa muille ja sen muisto lohdutti h�nen omaa
sieluansa. Kun h�n oli haudattu t�nne keskelle t�t� pimeytt�, h�nen
totuttu miettiv�isyyden tapansa poistui ja h�nen ep�ilyksens� niin
ik��n. H�n n�ytti halukkaasti k�yv�n ymp�rill��n olevia rohkaisemassa,
ja h�nen lujasta uskostaan toiset tyyntyiv�t. Mik� h�nen n�in muutti?
Koettiko kuolematon sielu, l�ht��ns� aavistaen, pyhitt�� viimeist�
aikaansa maan p��ll� voimakkaimmalla Herransa palveluksella?

Useat kristityt meniv�t kaupunkiin ruokavaroja noutamaan, valiten y�n

ennemmin kuin p�iv�n. N�ist� suuri osa ei koskaan palannut. Mutta
heid�n kohtalonsa ei peloittanut muita. Kaupungissa l�ytyi useita,
jotka s��liv�t heit� ja auttivat heit�, v�listi omankin hengen
kaupalla.

Mutta heid�n toimeliain yst�v�ns� oli Cineas. ��rett�m�n rikkautensa

kautta h�n voi palkata suuren ihmispaljouden, joka kuljetti
elatus-aineita ymp�rist��n. Koska my�skin tiedettiin, ett� h�nell� oli
jonkunlainen julkinen virka kansan auttamista varten, h�nt� ei koskaan
ep�ilty. H�nen oli siis tilaisuus tehd� paljon n�itten pakolaisten
hyv�ksi, joita h�n niin suuresti hellitteli. Varsin usein h�n itse meni
alas ja koetti ilahuttaa heid�n mielt�ns�; mutta h�n huomasi pian,
etteiv�t mitk��n ihmissanat voisi t�mm�isi� syd�mi� lohduttaa. H�nen
kasvonsa ja muotonsa tulivat nyt tutuksi kaikille siell� ja he tiesiv�t
hyvin, ettei h�n ollut heid�n joukkoansa; he saivat v�hitellen kuulla
h�nest� kaikki ja monta, monta rukousta nousi taivaasen t�m�n jalon
yst�v�n puolesta. Jos hyvien tekojen tieto tuottaa onnea, kyll� Cineas
varmaan silloin tunsi suurimman onnen el�m�ss��n. Kun h�n tuli,
vilpit�nten ja kiitollisten syd�nten innokkaat tervehdykset heti h�nt�
kohtasivat. Kaikki katselivat h�nt� kunnioittavalla rakkaudella ja kun
h�n kulki heid�n joukossaan, kaikki h�nen ymp�rill��n rukoilivat
Jumalan runsaimpia siunauksia h�nelle.

Julion seuratessa Lydia toisinaan l�hti katakombeista raitista ilmaa

hengitt�m��n, voimia maanalaiseen el�m��ns� saadakseen. Ei kukaan
koettanut en�� houkutella h�nt� muuttamaa sielt� pois, sill� h�n ei
mielinyt ollenkaan is�st�ns� erota.

Niitten joukossa, jotka useimpia kertoja k�viv�t kaupungissa, oli

Julius. H�n k�vi y�ll� ja p�iv�ll� mit��n v�li� pit�m�tt�. Pelotonna,
melkein hurjanrohkeana, keinokkaana ja kerke�-neuvoisena, h�n oli
n�hnyt monta vaaraa ja useasti ollut juuri vankeuteen joutumallansa,
mutta aina menetellyt niin, ett� h�n p��si pakoon. H�nen yst�v�ns�
vapisivat h�nen t�htens�, mutta he eiv�t voineet est�� h�nen uskaliasta
luontoansa ottamasta etevint� osaa yl�maailman vaaroihin.

Mutta Cubulon vankeus ei ollut pitk�llinen. Ummehtunut ja kylm�nkostea

ilma ja pimeys yhtyiv�t h�nen terveytt�ns� heikontamaan. H�n riutui
p�iv�st� p�iv��n. He pyysiv�t, ett� h�n palaisi Labeon huvilaan, mutta
h�n ei suostunut.

"Ei", h�n lausui. "Kerran olisin ilolla j��nyt sinne kohtaloani

kokemaan, mutta nyt tahdon uhrata j�lell� olevat p�iv�ni n�ille
sureville, jotka ymp�r�itsev�t minua. Min� tunnen, ett� he saavat
lohdutusta sanoistani."

Niin vanhus jatkoi harrasta toimitustansa, eiv�tk� nuot synk�t onkalot

n�ytt�neet aivan pime�lt�, niin kauan kuin h�n jaksoi puhua.

Mutta viimein h�nen ��nens� vaikeni ainaiseksi.

H�n heitti henkens� y�ll�. Lydia ensiksi huomasi surettavan tapahtuman.

H�n havaitsi er��n� aamuna is�ns� makaavan vuoteellaan liikkumatonna ja
kylm�n�. Lydian huudot saattivat kaikki l�hell� olevaiset paikalle.
T��ll� he n�kiv�t vanhan miehen ruumiin, josta vapautettu henki oli
ij�ksi paennut.

Oli nyt ylt�kyllin pimeytt�. He kaipasivat h�nen kunnian-arvoisaa

muotoansa, h�nen jaloja kasvojaan; mutta ennen kaikkia, he kaipasivat
h�nen sanojansa, jotka eiv�t koskaan tauonneet tuottamasta muassaan
toivoa ja lepoa ja jumalallista lohdutusta. Mik� oli h�nen paikkansa
t�ytt�v�?

Mit� Lydiaan tuli, Cineas nyt, kun vanhus oli haudattu, yh� vaati, ett�
h�n tulisi asumaan Helenan kanssa. Surussaan ja yksin�isyydess��n
h�nell� ei ollut mit��n omaa tahtoa, vaan h�n suostui vastustelematta
t�h�n ehdoitukseen. Helena vastaan-otti h�nen, ik��nkuin h�n olisi
ollut sisar.

Aivan pime�lt� ja kolkolta katakombit nyt Juliosta n�yttiv�t. Mutta h�n

jatkoi niinkuin ennen ty�t�ns� yhteist� hyv�� varten ja ainoa eroitus,
jonka n�m�t seikat aikaan saattivat h�nen ulkonaisten tekojensa
suhteen, oli, ett� h�n tuli viel� uskaliaammaksi, viel� rohkeammaksi ja
viel� v�hemm�n kuin ennen huoli omasta hengest��n. N�ytti kuitenkin
silt�, kuin olisi taivas h�nt� suojellut. H�n joutui joka p�iv�
vaaroihin, mutta menetteli niin, ett� h�n aina niist� suoriutui.

Cineas teki yh� ahkerammin ty�t� n�itten masennettujen hyv�ksi, kun h�n
n�ki, ett� heid�n vankeutensa pitkistyi ja heid�n surunsa syventyi. H�n
ihmetteli suuresti sit� p��t�ksen lujuutta, jota t�mm�isiss� oloissa
osotettiin ja sit� uskoa, joka oli koko t�m�n lujuuden perustuksena.
H�n ajatteli, ett� h�n itse olisi vaan huono kristitty, sill� h�nest�
tuntui, ik��nkuin h�n ei voisi k�rsi� mit��n t�mm�ist� mink��n uskon
t�hden. H�n ajatteli, ett� h�n saattaisi kuolla omantunnon t�hden,
mutta t�mm�inen el�m� n�ytti h�nest� niinkuin kalvava kuolema,
hirmuisempi kuin mik��n muu, joka kohtasi ristinpuussa taikka
martyrinpaalussa.

Suruissaan he ilmoittivat kaikki tunteensa niiss� virsiss�, joita he

niin mielell��n veisasivat -- Juutalaisten virsiss�, joita kristitytkin
olivat omistaneet ja joihin he olivat panneet uuden merkityksen:

"Herra autuudeni Jumala, min� huudan p�iv�ll� ja y�ll� sinun edess�s.

Anna rukoukseni tulla etees; kallista korvas huutoni puoleen.

Sill� sieluni on surkeutta t�ynn�, ja el�m�ni on juuri l�hes

tuonelaa.

Min� olen arvattu niitten kaltaiseksi, jotka hautaan menev�t;

min� olen niinkuin mies, jolla ei voimaa ole.

Min� makaan hylj�ttyn� kuolleitten seassa, niinkuin haavoitetut,

jotka haudassa makaavat, joita et en�� muista, ja jotka k�dest�s
ovat eroitettuina.

Sin� olet minun painanut alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

Hirmuisuudes minun ahdistaapi; sin� pakotat minua aalloillas, Sela!"

T�ss� heid�n ep�toivonsa n�ytti saavuttavan sanansa. He

sovittivat itseens� kaikki n�m�t lauseet ja katsoivat niit�
ennustuksen-tapaiseksi. Samalla kuin he pyrkiv�t itsens�-kielt�miseen
ja k�rsiv�llisyyteen, he kuitenkin havaitsivat itsens� pakoitetuksi
sanoin suruansa ilmoittamaan; ja miss� vaan tuommoisia sanoja l�ytyi
pyh�ss� kirjassa, he omistivat ne ja k�yttiv�t niit�. N�itten joukossa
oli toinenkin virsi, joka usein niihin aikoihin t��ll� kuultiin:

"Syvyydest� min� huudan sinua, Herra.

Herra, kuule ��neni: vaarinottakoot korvas rukousteni ��nest�.

Jos sin� Herra soimaat synti�; Herra, kuka siis pysyy?

Sill� sinulla on anteeksi antamus; ett� sinua pelj�tt�isiin.

Min� odotan Herraa: sieluni odottaa, ja min� toivon h�nen sanaansa.

Sieluni vartioitsee Herraa, enemm�n kuin huomenen vartiat, jotka

aamua odottavat.

Israel toivokoon herraan; sill� Herralta on armo, ja runsas

lunastus h�nell�.

Ja h�n lunastaa Israelin kaikista sen synneist�."

N�itten juutalaisen kirkon virsien rinnalla kuului my�skin kristillisi�
hymnej�. N�m�t olivat rakennus-tapansa puolesta yksinkertaiset ja
noudattivat loppuvasteisin laadituita, kansan-omaisia kaavoja, jonka
vuoksi sen-aikaisen kulkurin synnytt�m� maku kenties loukkaantui, mutta
jollei s�velten sointua lukuun oteta, sielu n�iss� sanoissa voi
oivaltaa syv�n merkityksen ja saada lohdutusta:

"Kun kauhuin keskell�

Pimeess� yksin�in
Pelossa, tuskassa
Ma laakson l�pi k�yn,
Niin veisaa kuoleman
Vaivoissa sieluni:
'Kuss' otas, kuolo, on
Ja voittos, helvetti?'"

"Mustassa murheessa,
Pimeess� yksin�in
Ma ristiinnaulittuun
Vaan luotan mieless�in;
H�n saattaa veisaamaan
Vaivoissa sieluni:
'Kuss' otas, kuolo, on
Ja voittos, helvetti?'"

XXV.

Kapinaliitto.

N�in oli monena vaivaloisena kuukautena kristittyin henki turvassa

ainoastaan sen p�iv�nvalon uhraamalla, jonka puutteessa el�m� on
v�h�-arvoinen.

Cineas ei l�hestynyt hovia kuin ani harvoin. H�nen velvollisuutensa

yleis�� ja k�yhi� kohtaan, jotka viel� suuressa m��r�ss� olivat
kodittomina ja avuttomina, olivat jonkinlaisena esteen�. Kun h�n
ajatteli, ett� h�nen t�ytyi taas yhdisty� Neroon, h�nt� kauhistutti.
H�n piti Neroa syyp��n� kaikkiin niihin hirveihin tapauksiin, joita h�n
tuonain oli n�hnyt: -- tulipaloon; kansan suruun ja tuhoon; kristittyin
julmaan rangaistukseen; n�itten maan-alaiseen el�m��n ja k�rsimiseen.
Nero n�ytti h�nest�, ik��nkuin olisi h�n ollut ihmiskunnan vihollinen
-- Pluto itse, ihmisen haamussa, l�hetettyn� laittamaan tuskaa ja kipua
kansalle. T�t� hallitsiaa ja t�t� hovia h�n katseli inholla ja tunsi
ett� h�n ennen menisi vaikka mihin vaaraan kuin jatkaisi entist�
el�m��ns� siell�.

Tavallisessa tilassa olisi t�mm�inen Cineaan k�yt�s niin kateellisessa

miehess� kuin Nerossa synnytt�nyt kateutta ja ep�luuloa ja n�ist� olisi
varmaan joku omituinen kosto sukeunut. Mutta Nero oli todella
unhottanut kaikki, mit� Cineaasen koski. Viime kuukausien kohtaukset
olivat kokonaan sys�nneet Neron pois h�nen kirjallisista
taipumuksistaan. H�n puuhasi juuri nyt ennen kaikkia kristittyin
surmaamista. Se tosi-asia, ett� n�m�t olivat viattomat, teki h�nen
ty�ns� vain hupaisemmaksi. Mit� heid�n erityiseen uskontoonsa tuli,
t�m� oli Nerosta yhdentekev�. Heid�n palonsa salaisiin piilopaikkoihin,
jossa he niin t�ydellisesti v�lttiv�t h�nt�, t�ytti h�nen suuremmalla
vihalla ja lis�si h�nen haluansa hukuttaa heit�.

Mutta nyt yksi seikka tapahtui, joka k��nsi Neron ajatukset toiselle
uralle ja v�hensi h�nen kostonhimoansa kristittyin suhteen, n�ytt�en
h�nelle uusia vihollisia, jotka olivat monta vertaa pelottavammat.

Neron julmuudet olivat t�ytt�neet yleis�n mielen kauhulla ja muutamat

uskaliaat miehet ajattelivat, ett� he saattaisivat keksi� keinon, jonka
kautta maailma pelastettaisiin semmoisesta hirvi�st�. Kapinaliitto
laadittiin, johon kuului useita valtakunnan korkea-arvoisimmista ja
mahtavimmista miehist�. He n�kiv�t, ett� keisarikunta oli h�vi��n
vajoamallaan ja etsiv�t jotakin miest�, joka, kun oli Nerosta p��sty,
pystyi vammaa parantamaan. T�mm�iseksi muutamat arvelivat Senecaa;
mutta toiset ja enimmist�, katsoivat Cajus Piso soveliaammaksi; h�n oli
siinnyt Calpurnion heimosta ja oi Roman parasten perhetten sukua. H�nen
oli luonteena miellytt�v�; h�nen yst�v�llinen ja kohtelias k�yt�ksens�
tekiv�t h�nen rakkaaksi h�nen yst�villeen. H�n ei ollut eritt�in
s��nn�llinen tavoiltansa; mutta t�m� ei ollut salaliittolaisten
mielest� miksik��n haitaksi. Kapinaliitto solmittiin semmoisella
innolla, ett� se tuskin oli aloitettu, kuin se jo oli kypsynyt toimeen
pantavaksi. Senatorit, ritarit, soturit, jopa naisetkin rupesivat
halulla siihen, sill� yhteinen viha Neroa vastaan el�hytti heit�
kaikkia.

P�iv� oli m��r�tty ja kaikki asiat v�himpiinkin syrj�seikkoihin asti

j�rjestetyt; se, joka ensim�isen iskun iskisi, oli valittu; mutta
yht�kki� jonkun etevimm�n salaliittolaisen huolimattomuuden kautta
kaikki oli hukassa. Jonkun johtajan vapautettu orja sai tiedon
tuumasta ja ilmoitti sen. �kki� suuri luku vangittiin ja pantiin
kidutuslavitsalle. Heid�n tunnustuksensa kietoutti muita. Useampia
vangittiin ja k�ytettiin samalla tavalla. Kaikki joutui ilmiin. Yhden
tunnustus aikaan sai kaikkien tunnustuksen. Kidutuslavitsa masensi
heid�n lujuutensa. Runoilia Lucanolta katosi h�nen miehuutena, kun
h�nt� kidutettiin, ja h�n syytti omaa �iti��n yritykseen osalliseksi.
Nyt alkoi koston ty�. Kaikki, jotka tavalla taikka toisella, syyst� tai
syytt�m�sti, luultiin kapinaliittoon osallisiksi, pantiin kiinni ja
surmattiin. Muutamat n�ist� olivat todella rikokselliset. Toisten
suhteen ei saatu mit��n toteen. Etevin k�rsivist� oli kuuluisa Seneca.
T�m� mies kaikin vikoinensa, jotka eiv�t olleet harvat, oli aikakauden
mainioin ja h�nen ilman t�ytt� syyt� m��r�tty kuolemansa on tuottanut
suuremman loiston h�nen nimellens�.

Kun kuolemank�sky tuotiin Senecalle, h�n kuunteli sit� tyynell�

mielell�. H�nen ei sallittu tehd� testamentti�ns�; niin h�n lausui
yst�villeen, ett� vaikka h�nen ei ollut suotu palkita heid�n hyvi�
t�it��n viimeisell� kunnioituksensa osotteella, h�n kuitenkin saatti
j�tt�� heille el�m�ns� esimerkin, jota he saivat muistissaan s�ilytt��.
Kun h�n n�ki heid�n purskahtavan itkuun, h�n sanoi: "miss� filosofian
opit ovat, jotka vuosikaudet ovat opettaneet meit� el�m�n onnettomuutta
vakavuudella vastaan-ottamaan? Oliko Neron julmuus mik��n outo asia
meille kenellek��n? H�n murhasi �itins�; h�n kuoletti veljens�; ja
n�itten hirmut�itten per�st� mik� muu j��pi h�nelle kuin rikostensa
t�ytt�minen opettajansa surmalla?"

Tuosta Seneca k��nsi huomionsa puolisoonsa ja t�t� syleillen h�n

tuokioksi vaipui mielenliikutukseensa. Sitten h�n, toinnuttuansa, k�ski
h�nen viihdytt�� suruansa. Mutta h�nen puolisonsa ei ottanut lohdutusta
kuullakseen, vaan p��tti kuolla Senecan kanssa. Seneca katsoi h�nen
p��t�st�ns� jaloksi ja hyv�ksytt�v�ksi. "Koska sin� niin tahdot", h�n
lausui, "me kuolemme yhdess�. Me j�t�mme yht�l�isen j�rk�ht�m�tt�myyden
esimerkin, mutta sinulle on etevin kunnia tuleva."

Nyt heid�n suonensa avattiin. Seneca oli vanha, eik� h�nen verens�
vuotanut pikaisesti. H�n k�ski avata useampia suonia. H�nen vaivansa
alkoivat jo valloittaa h�nt� ja pel�ten, ett� h�nen kipunsa n�ky
rasittaisi h�nen puolisoansa, h�n kehoitti h�nt� suostumaan siihen,
ett� h�n viet�isiin toiseen huoneesen. Nyt Seneca tyvenesti kutsui
kirjoittajansa luokseen ja saneli h�nelle j��hyv�is-puheen, joka h�nen
kuolemansa j�lkeen julkaistiin.

Senecan puoliso ei kuitenkaan saanut kuolla. Nero pelk�si, ett� t�m�

lis�-uhri v�hent�isi kansan kunnioitusta h�nt� kohtaan ja h�nen
k�skyst��n t�m�n suonet sidottiin ja h�n pelastettiin. H�n oli jo
tunnotonna ja her�si semmoiseen el�m��n, johon h�n oli v�kisin
pakoitettu.

Sill� v�lin kuin Senecan puoliso n�in pelastui, h�n itse hiukesi
tuskissaan. Havaiten loppunsa viipyv�n h�n pyysi jotakin myrkky�, joka
annettiinkin h�nelle. Mutta vaikutus tuskin tuntui. H�n halasi p��st�
el�m�st��n. H�n tahtoi my�skin n�ytt��, mit� kuoleman ylenkatsetta
filosofia saatti synnytt��. Kun h�n siis huomasi, ettei myrkky
vaikuttanut, h�n k�ski, ett� h�n pantaisiin l�mpim��n kylpyyn. T�h�n
pantuna h�n parskutti vett� orjiensa p��lle ja lausui: "min� toimitan
juoma-uhria Jupiterille, vapauttajalle." Nyt h�yry n��nnytti h�nt� ja
ennen pitk�� kuolema tuli. N�in Seneca kuoli, semmoinen mies, jolla oli
monta vikaa, mutta joka kumminkin osotti, ettei h�n pel�nnyt kuolemaa,
vaan pysyi lujana loppuun saakka.

Etevin h�nen j�lkeens�, joka uhrattiin Neron kostolle, oli Lucanus, tuo
kuuluisa runoilia. T�m�n rikosta ja osan-ottoa kapinaliittoon ei k�ynyt
ep�ileminen. H�nen suonensa avattiin ja veri juoksi alttiisti h�nest�.
H�nen j�senp��ns� k�viv�t ensiksi hermottomaksi ja kylm�ksi ja
elinl�mp� vet�ytyi syd�meen; mutta h�nen mielens� pysyi yht� j�ntev�n�
viimeisiin asti. Nyt h�n muisti ne s�keet _Pharsalia'ssaan_, jotka
kuvailevat samassa tilassa kuolevaa soturia. H�n toisti ne ja niit�
lausuessaan h�n heitti henkens�.

Ei saa ihmetell�, ett� Nero, t�mm�iseen ty�h�n kiintyneen� ajaksi

unhotti taiteen ja kirjallisuuden leppe�mm�t sulot. Kosto veti kaikki
h�nen ajatuksensa puoleensa. Eritt�in huvitti h�nt� Senecan kuolema,
sill� t�m�n kunnioitettava luonne ja suuri maine tekiv�t h�nen loppunsa
suurimmassa m��r�ss� merkilliseksi. Ne asianhaarat, jotka seurasivat
t�t� kuolemaa, my�skin Neroa huvittivat. H�n vannoi, ett� se oli
kohtaus, jolla oli mit� suurin dramallinen vaikutus, ja jota tarvitsi
n�kym�ll� esitell�. H�n katsoi Senecan puolison alttiiksi-antoa hyvin
ihmetelt�v�ksi ja oli pahoillaan, ett� h�n oli t�m�n kuoleman est�nyt.
H�n tunsi, ett� h�n oli perinjuurin pilannut suuren tragillisen
tapauksen, joka olisi sopinut Sofokleelle. H�n vakuutti, ett� h�n
vastedes t�llaisessa tilassa tahtoisi mieluisammin panna jotakin
vaaraan kuin pilata tositragillisen pathoksen liikuttavan esittelyn.

Lucanon suhteen Neron tunteet olivat hyvin samanlaiset. T�m�n runoilian

kuolema ilahutti h�nt�, sill� Lucanus oli kilpaillut h�nen kanssaan,
jopa menestyksell�kin, jonka t�hden Nero ei koskaan herjennyt h�nt�
kovasti kadehtimasta. Nerossa kateus oli sama kuin kosto, ja nyt t�m�
kosto oli tyydytetty. Kuitenkin t�m�n miehen luonto oli niin
kummallinen, ett� kun Lucanon kuolema h�nelle kerrottiin, h�n vuodatti
kyyneli�. H�n lausui, ettei h�n koskaan luullut, ett� Lucanolla oli
niin hieno maku. Ihmetelt�v� oli kuolla semmoinen sovelias lause
huulilla. H�n vaan muistutti, ett� Lucanus oli tuonut esiin lauseen
omista runoelmistaan, ja ajatteli muutamia omia sepitelmi�ns�, joilla
t�mm�isess� tilassa olisi ollut suurempi vaikutus.

Cineas ja Labeo olivat sen vuoksi kokonaan unhotuksissa ja Nero tunsi

tilansa tavallaan huokeammaksi, kun Cineas pysyi poissa; sill� jos t�m�
olisi ollut l�sn�, Nero olisi ollut puolih�peiss��n laimistuneista
harrastuksistaan kirjallisuuden ja filosofian suhteen. Kapinaliitto
t�ytti kaikki h�nen ajatuksensa. Onneksensa Cineas ei ollut koskaan
miss�k��n m��r�ss� pit�nyt keskuutta Roman ylh�isten kanssa. Se pelasti
h�nen nyt. Sill� nyt ep�iltiin kaikkia, eik� kuitenkaan kukaan tullut
ajatelleeksikaan Cineaan syytt�mist�; silla se tiedettiin hyvin, ettei
h�n ollut milloinkaan ottanut osaa Roman seurael�m��n ja ett� h�n,
vaikka h�n oli johonkin m��rin hovimies, oli rajoittanut kaikki
kunnian-osoituksensa vaan Neroon. Tosi-asia oli, ett� Roman seurael�m�
aina oli vastenmielinen. Hyv�n-avuiset olivat liian j�yk�t ja
yksivakaiset ja huonontapaiset olivat liiaksi paheisiin vaipuneet.
L�ytyi kunnon miehi� Romassa, joita Cineas todella ihmetteli, mutta
joitten seurasta h�n ei huolinut. H�nen kreikkalainen luontonsa vaati
jotakin enemm�n nerollista, enemm�n leikillist� ja v�hemm�n totista
kuin hyv�n-avuisen luokan Romalainen. H�nen avara tietonsa filosofiassa
olivat my�skin kokonaan kreikkalaiset, h�n ei tuntenut Roman
kirjallisuutta kuin v�h�isen, eik� pit�nyt sill� paljon v�li�; el�m�ns�
tarkoituksen suhteen h�n ei havainnut siin� mit��n, joka viritti h�nen
oson-ottoansa ja h�n pani suurempaa arvoa kristittyin yksinkertaisiin
kirjoituksiin, kuin kaikkiin Ciceron teoksiin. Kaikki n�m�t olivat
pit�neet Cineasta erin�ns� Roman johtavista miehist�. Burrhus, Nero ja
Labeo, n�m�t olivat ainoat, joitten kanssa h�n oli ollut yhteydess�,
eik� edes Tigellinus, jos h�n olisi mielinyt kannella h�nt� vastaan
v��rien todistajien kautta, olisi voinut mit��n kelpaavaa salavehkett�
keksi�.

Nero oli niin t�ydelleen unhottanut Cineaan ja Labeon, ett� kun

koroittaminen ylh�isempiin virkoihin tapahtui, j�lkim�inen j�tettiin
syrj��n ja joku Tigellinon yst�v� asetettiin juuri siihen paikkaan,
johon Labeo toivoi varmaan p��sev�ns�. Muistutus tietysti ei olisi
hy�dytt�nyt mit��n, jos h�nen olisi k�ynytkin semmoiseen alentuminen.
H�nen t�ytyi voimiansa my�ten kantaa t�t� vastusta. Vastus oli
todellakin kova. Se synkeytti h�nen mielt�ns�. H�n oli luullut, ett�
h�nen tulevaisuutensa oli taattu, ja tavallisten menojen mukaan h�n
toivoi v�h�n ajan per�st� jotakin korkeata virkaa jossakin provinsissa,
josta h�n kenties p��sisi maaherraksi. Mutta nyt t�m� seisahus h�nen
edistymisess��n h�vitti kaikki n�m�t kirkkaat n�ky-alat. H�n n�ki
selv��n, ett� jos h�nen onnensa korkeimmillaan ollessa t�mm�inen isku
saatti kohdata, nyt h�nen vastoink�ymisiss��n ei suinkaan mik��n muutos
parempaan p�in ollut odotettavissa.

Pettyneiss� toiveissaan h�nen ei ollut nykyj��n mit��n muuta neuvoa,

kuin palata takaisin huvilaansa, jotakin parempaa siell� vartoakseen.
Kukaties h�n viel� kuitenkin p��sisi korkeampaan virkaan armeijassa;
kenties aikaa my�ten joku parempi tulevaisuuden toivo koittaisi. Niin
ankarasti olivat h�nen kunnianhimoiset tuumansa loukkaantuneet, ettei
h�n ajatellut muuta kuin omia asioitaan. Nykyiset onnettomuudet
pahoittivat h�nt�, mutta ne eiv�t synnytt�neet h�nen mieless��n sit�
kauhua, jota Cineas tunsi. H�n tyytyi siihen, ettei h�n puhunut mit��n.
H�n ei tuntenut mit��n halua mink��nlaisiin v�litystoimiin. Jos h�nen
edistymisens� olisi jatkaantunut, h�n olisi suostunut pysym��n
yhteydess� hovin kanssa, vaikka kohta Nero olisi ruvennut pahempiin
rikoksiin kuin koskaan ennen. H�n olisi kyll�ksi tyytyv�inen
omantuntonsa puolesta, kun h�n vaan itse ei olisi mit��n todellista
rikosta tehnyt.

Kun aika kului ja h�n havaitsi itsens� ty�tt�m�ksi, h�n vakaasti luuli,
ett� joku vihamies oli ottanut himment��kseen h�nen n�ky-alojansa,
eiv�tk� h�nen ajatuksensa voineet k��nty� kenenk��n muun kuin
Tigellinon ja Hegion puoleen. H�n uskoi varmaan, ett� Hegio oli
pist�nyt h�nen kartanonsa tuleen, eik� tiet�nyt, kuinka kauas t�m�n
valta tuon uuden is�nn�n suhteen ulottui. T�mm�isiss� oloissa h�n
katsoi kaikkein parhaaksi olla varoillaan uusia, samasta l�hteest�
tulevia kommeluksia vastaan. Keskustellen Isaakin kanssa h�n sai
tiet��, ett� Hegio oli ruvennut mit� toimeliaimmaksi Tigellinon
k�tyriksi ja nousi nousemistaan rikkaudessa ja arvossa. H�n luuli, ett�
Hegio viel� ajatteli kostoa, ja ett� h�nen t�ytyi varjella itse�ns�
h�nt� vastaan. T�h�n h�n ei voinut ajatella ket��n soveliaampaa kuin
Galdoa.

"Galdus", sanoi h�n jonakuna p�iv�n�, kun h�n oli k�skenyt

Britannialaisen luokseen, "sin� et ole en�� palveliani, vaan yst�v�ni.
Eik� niin?"

"Siksi sin� olet minua nimitt�nyt", lausui Britannialainen vakavasti,

"ja min� vaan odotan tilaisuutta, ett� saan osottaa itseni t�m�n nimen
ansainneeksi."

"Min� en ole unhottanut urhoollista k�yt�st�si. Tied�tk�, kuka oli

syyp�� kaikkiin -- kuka pisti kartanoni tuleen ja melkein surmasi
poikani?"

"En", vastasi Galdus, tuima tuli silmiss�; "kuka?"

"H�n on pahin vihamieheni. H�n oli kerta palveliani, mutta min� panin
h�nen pois h�nen kunniattomuutensa t�hden. H�n koettaa kostaa t�m�n
minulle."

"H�n on kuoleman oma!" huudahti Galdus julman n�k�isen�.

"Ei, ei; sin� olet sivistyneess� maassa eik� Britanniassa. Romassa ei

k�y niin helposti ihmisi� tappaminen. Min� tahtoisin, ett� sin� pid�t
vaaria t�st� miehest�. H�n on Asialainen, h�nell� on ruskea iho, mustat
kiharaiset hiukset, mustat silm�t ja konnan muoto. H�nen nimens� on
Hegio. Pid� vaaria h�nest�. Jos sin� joskus n�et h�nen minun
tiluksillani, tee h�nen mit� tahdot. Jos vaan n�et h�nen n�ill�
seuduilla, anna minun tiet�� siit�. H�n koettaa yh� vahingoittaa minua
ja min� luulen, ett� h�n on nykyisin tehnyt minulle paljon pahaa. H�n
tekee kukaties enemm�nkin pahaa."

"Jos h�n sen tekee, perii h�nen kuolema", lausui Galdus pitk��ns� ja
juhlallisesti.
XXVI.

Vankeus.

Er��n� p�iv�n� k�vi Labeon luona joku, jota t�m� el ollut moneen aikaan
n�hnyt.

Se oli Julius.

Vaaleana ja laihtuneena h�n ei en��n ollut sen pulskean, nuoren soturin

n�k�inen, joka ennen oli siell� k�ynyt. Cineas oli alinomaa n�hnyt
h�net h�nen uuden el�m�ns� alusta, mutta ei Labeo. Julion kasvoissa
kuvautui semmoinen levottomuus, joka heti iski Cineaan mielt� ja
synnytti pelkoa h�ness�.

"Sinulla lienee pahoja uutisia?" sanoi Cineas tutkaellen, kun

ensim�iset tervehdykset olivat ohitse.

"Niin on", vastasi Julius synkk�mielisesti, "enk� min� muutoin olisi

astunut valtion palveluksessa olevan upseerin asuntoon."

"Semmoinen min� en en��n ole", lausui Labeo.

"Se on tosi", sanoi Julius, murheellisesti h�nt� hetken aikaa

katsellen. Sitten pikaisella liikunnolla: -- "nyt ei saa hukata mit��n
aikaa -- min� tuon pahoja sanomia teille."

"Mimmoisia?"

"Labeo, sinun puolisosi on kristitty."

Labeo ja Cineas vaalenivat ja katselivat toisiaan, samalla kuin

tuskastuttava kauhu heit� v�v�hytti. Molemmat tiesiv�t sangen hyvin,
ett� Helena oli kristitty, mutta n�in� julmina vainomuksen ja
maankulkeuteen tuominnan aikoina t�m�n lainhylyn �killinen k�ynti ja
t�mm�iset sanat h�nen suustaan, aavistivat jotakin hirve�t�.

"Ent� sitten?" kysyi Labeo tuskin kuultavalla ��nell�.

"He aikovat panna kiinni h�nen", lausui Julius.

"Panna kiinni h�nen!"

"Niin. Eik� saa hukata mit��n aitaa. H�nen t�ytyy paeta."

"Paeta! mihin?"

"Katakombeihin."

"Katakombeihin! -- el�v�lt� haudattavaksi! Ja mit� mist� syyst�?"

huudahti Labeo kiivaasti. "Kuka rohkenisi panna kiinni h�nt�? H�n ei
ole mik��n tavallinen, rahvaasta l�htenyt nainen. H�n ei ole mik��n
p��llekantajien ja valapattoisten todistajien kievoteltava. Koettakoot
vaan, jos he uskaltavat."

"Ei saa hukata mit��n aikaa", huudahti Julius h�nt� keskeytt�en, "ei
silm�nr�p�yst�k��n. Min� l�hdin pelastamaan h�nt� ja pelastamaan
my�skin Lydiaa. Heid�n t�ytyy paeta --- minun kanssani -- kohta --
taikka he ovat hukassa!"

"Paeta! -- niinkuin pahanteki�t! Paeta! -- minun puolisoni! ei ikin�",

huusi Labeo rajusti. "Ei ikin�. Senkaltaista ei ole viel� tapahtunut.
Niin huonoksi min� en ole alentunut. Niin kauan kuin min� el�n, el��
h�nkin. H�n ei sai l�hte� sinne -- ei -- ei milloinkaan."

"Muista Neroa, ja sin� n�et, ettei mik��n julmuus ole h�nelle

mahdoton."

"Nerolla ei ole mit��n syyt� vihata minua. H�n on suuresti suosinut

minua nyky-aikoihin saakka."

"Muut ovat sys�nneet sinun syrj�puoleen", sanoi Julius maltittomasti.

"Sin� et voi tehd� mit��n. Mutta aika kuluu minulta. Joudu. Jos halajat
pelastaa puolisosi, k�ske h�nen valmistaa itse�ns�; ellei, kutsu
kumminkin Lydiaa."

Cineas ei lausunut sanaakaan. Labeon oli t��ll� valta. H�n ei tiet�nyt

mit��n sanoa, eik� sanonutkaan mit��n. �kki-arvaamaton isku h�mmensi
h�nt�.

Nyt Julius rukoili Labeota, ett� h�n pelastaisi puolisonsa; ett� h�n
l�hett�isi h�nen pois, taikka itse saattaisi h�nt� matkalla; ett� h�n
ennemmin tekisi mit� hyv�ns�, kuin sallisi h�nen j��d� kotiin. Vaan
Labeo kielsi lujasti. H�n ei voinut viel� ymm�rt��, kuinka kukaan
tohtisi panna Helenaa kiinni. Koko h�nen ylpeytens� oli viritetty. H�n
ei aikonut koskaan my�nty� t�h�n, joka n�ytti olevan niin suuri
ep�suosio. Sill� se n�ytti h�nest� semmoiselta h�v�istykselt�, joka
lis�si h�nen nykyiset vastoink�ymisens�, ja h�n taisteli sit� vastaan
ja p��tti pit�� puoltansa kovan onnen suhteen.

Kun Julius siis havaitsi kaikki varoituksensa turhaksi, h�n suuressa

tuskassaan ja kiireess��n vaati, ett� Lydia kutsuttaisiin. T�h�n Labeo
mielell��n suostui. Asian-laita selitettiin nuorelle tyt�lle ja Helena,
joka kuuli uutiset synkeimmill�, kauhunsekaisilla aavistuksilla,
joudutti Lydiaa ja sanoi h�nelle j��hyv�isi�, ik��nkuin olisivat he
viime kerran maailmassa toinen toisensa kohdanneet. Julius tuskin salli
sanaakaan sanottavan, vaan l�hti heti matkalle. Ratsu, joka oli tuonut
h�nen sinne, vei molemmat takaisin heid�n m��r�paikkaansa kohden.

Labeo ja Cineas olivat nyt j�tetyt omien ajatustensa haltuun. Ennen

pitk�� Helena ilmestyi, vaaleana ja pel�styneen�. H�n heitt�ysi
puolisonsa syliin. Labeo kiersi k�sivartensa h�nen ymp�rilleen, painoi
h�nt� syd�nt�ns� vastaan, ja katseli tuimasti yl�s, ik��nkuin h�n olisi
etsinyt jotakuta luultua vihollista.

"Ei ole mit��n vaaraa", h�n lausui, "eik� pelon syyt�, armas puolisoni.
Ken uskaltaisi panna kiinni sinun?"

Helena vapisi ja itki.

"Min� olen semmoinen pelkuri", h�n sanoi, "min� en voi vastustaa

vaaraa."

"Vaaraa! Ei! sin� olet liian hento joutumaan edes vaaran pelkoon. Eik�
turmio koskaan kohtaa sinua, niin kauan kuin min� el�n."

"Eik� olisi parempi, ett� pakenisin?" kysyi Helena arasti.

"Pakenisit! Voi, mihin? Mik� paikka on turvassa Nerolta? Mutta miksi

paosta puhua? Ei l�ydy mit��n syyt�. T�m� on turhaa h�t�ilemist�.
Lienee todella ollut joku vaara tarjona, mutta ei sinun. Minulla on
viel� v�h�n voimaa ja valtaa. Min� en ole viel� aivan arvoton mies.
Sulpiciot eiv�t ole niin halvat, ett� he ovat joutuneet jonkun tyrannin
uhri-raukoiksi. Ei, ei. Rauhoita itse�si, yst�v�ni. Katso yl�s --
ainoiseni -- t�m� vaara on vaan tyhj� luulo, se oli erehdys Julion
puolesta -- erehdys -- siin� kaikki."

T�mm�isill� sanoilla Labeo koetti viihdytt�� puolisoansa, mutta,

vaikkei h�n, harmi syd�mess�, uskonut mit��n vaaraa l�ytyv�n, h�n ei
suinkaan ollut levollinen. Pahat aavistukset kiusasivat h�nt�. Sill�
nimens� ja arvonsa puolesta etev�t kristityt olivat jo k�rsineet
kaikkein julmimman kuoleman ja kenties kuitenkin tapahtuisi, ett�
Helena pantaisiin vankeuteen.

Sill� v�lin kuin Labeo koetti vuodattaa Helenaan luottamusta, jota h�n
itse oli vailla, Cineas istui kalveana ja tuskaantuneena, laattiaan
katsellen. H�n tiesi tyyni vaaran. H�n oli odottanut jotakin
t�m�nkaltaista ja h�n n�ytti nyt havaitsevan tulleeksi, mit� h�n
pelk�si.

Kun nyt n�m�t kolme olivat n�in yhdess� pelon ja tuskan k�siss�, he
kuulivat �killisen melskeen ulkoa -- hevosjalkain t�min�n, aseitten
kalskeen. Helena kuuli t�m�n ensiksi. H�n havahti ja painui likemm�ksi
puolisoansa.

"Jumalani!" h�n huusi, "tue minua. Min� en voi tukea itse�ni."

Labeo piti h�nt� syliss��n ja katseli tuimasti oveen p�in. H�lin�

likeni. Kuului ��ni� portikosta, jalan iskua laattiata vastaan ja
kenenk��n kutsumatta taikka ilmoittamatta askelet l�hestyiv�t.

Yksi upseeri astui huoneesen; useat sotamiehet seurasivat h�nt�.

N�itten per�st� tuli yksi, jonka n�ky t�ytti Labeon katkerimmalla
vihalla. Se oli Hegio.

Hegio oli saanut voiton kostossaan. Labeo tiesi sen. T�t� kostoa
harjoitettiin h�nen puolisonsa kautta. H�nen p��t�ns� py�rrytti h�nen
vimmassaan.

Upseeri tervehti Labeota suurella kunnioituksella ja pyysi anteeksi

l�sn�-olostaan. H�n toivoi saavansa anteeksi, kun h�n t�ytti vaikeata
velvollisuutta, ja muutamain alkupuhetten per�st� h�n viimein ilmoitti
toimitettavansa laadun. H�n oli l�hetetty vangitsemaan Helenaa, Labeon
puolisoa, koska t�m� oli kristitty ja valtakunnan kavaltaja. T�t�
lausuessaan h�n otti esiin keisarillisen k�skykirjan.

Labeo silm�ili sit� hetken aikaa ja sitten upseeria.

"T�m� on joku julma leikinteko keisarilta", lausui Labeo viimein

k�he�ll� ��nell�.

"Niin min�kin toivon", vastasi upseeri; "mutta minun ei k�y

menetteleminen kuin yhdell� tavalla."

"Aiotko sanoa, ett� panet h�nen kiinni?" kysyi Labeo, lujemmin

syleillen puolisoansa, kun t�m� peloissaan painui h�nt� vastaan.

"Mit� min� muuta saatan tehd�?" vastasi upseeri h�mmentyneen tavalla.

"Sin� tied�t, ett� minun t�ytyy totella k�skyj�. Minun t�ytyy vangita
h�net."

"Ei ikin�!" huusi Labeo rajusti.

"Kuinka?"

"Ei ikin�!"

"Sinun ei tarvitse puhua tuolla tavalla", sanoi upseeri, koettaen

p��st� t�st� tuskalloisesta kohtauksesta sill�, ett� h�n n�ytti
suuttuneelta. "Sinun t�ytyy my�nty�. Keisari k�skee."

"Min� en tee sit� ja sin� saat kertoa sen h�nelle."

"Minun t�ytyy siis ottaa h�net", sanoi upseeri.

"Tee se omalla edesvastauksellasi."

"Se tapahtuu sinun edesvastauksellasi", vastasi toinen, jonka viha oli

yltym�ll�ns�. "Miksi vastustat minua? Min� teen velvollisuuteni. H�nen
sopii vannoa, ettei h�n ele mik��n kristitty ja kaikki muuttuu hyv�ksi.
T�ss� kaikki, jota h�nen tulee tehd�."

Nyt Helena vapisi yh� kovemmin. Hegion silm�t kiilsiv�t. H�n astui
upseerin luo ja lausui matalalla ��nell�:

"Sin� et ole sanonut mit��n pojasta."

"Pojasta."

Labeo toisti sanat niit� ajattelematta ja viel� suurempi kauhu tunki

h�nen syd�meens�.

Upseeri katseli Hegiota.

"Kuka on k�skenyt sinun sekaantua t�h�n?" h�n huusi. "Tuleeko sinun

muistuttaa minua siit�, jota mielell��n unhottaisin?" K��ntyen Labeon
puoleen h�n sitten lausui pitk��ns� ja vastahakoisesti: "on toinenkin
-- yksi poika; minun t�ytyy ottaa h�netkin."

Helena kuuli t�m�n. Huudahtaen h�n irroitti itsens� ja sy�ks�hti ulos

huoneesta. Ei kukaan seurannut h�nt�. Labeo asettui oven suuhun ja
tuijotti sotamiehi� ik��nkuin mielet�n.

"Tarttukaat h�neen!" lausui upseeri. "Pit�k��n kaksi h�nest� kiinni, ja

muut seuratkoot minua. Minun t�ytyy tehd� loppu t�st�."

Kaksi sotamiest� karkasi Labeota vastaan ja ryhtyen h�neen he pitiv�t

kiinni h�nen molemmista k�sivarsistaan ja vetiv�t h�nen pois, sill�
v�lin kuin muut, Hegio etup��ss�, meniv�t sis��n Helenaa noutamaan.
T�ll� v�lin melu ja Helenan huudot olivat panneet kaikki liikkeelle;
vaaleina ja vapisevina palveliat tulivat joukottain joka taholta.
Muitten muassa tuli Galdus, joka aina uskollisena ja kiintyneen� yhteen
kaikkia voittavaan rakkauteen, juoksi ensiksi Markon huoneesen. Siell�
h�n n�ki Helenan, joka vimmassaan sulki poikaansa syliins�.

"Pelasta h�net! Voi, pelasta h�net!" Helena huudahti, kun h�n havaitsi
Galdon. "Sotamiehet ovat t��ll�. He aikovat vied� h�nen vankeuteen."

T�ll� haavaa lujia askelia kuului marmorilaattialta ja kun Galdus

k��ntyi, h�n n�ki sotamiesten l�hestyv�n Hegion johdolla. Galdus seisoi
ik��nkuin vastarintaan asettuva leijona. H�nen j�ttil�isruumiinsa
t�ytti oven suun. Mutta h�n oli aseeton ja sotamiesten peitset
ojennettiin h�nt� vastaan.

"Pois tielt�", huusi upseeri.

Galdus ep�ili v�h�n aikaa. Sotamiehet likeniv�t. H�n ei voinut tehd�

mit��n ja huokauksella, joka n�ytti halkaisevan h�nen ruumiinsa, h�n
per�ytyi heid�n edest��n. Siin� h�n seisoi, k�sivarret ristiin
laskettuina, n�kym�� katsellen. H�n tarkasteli Hegion kasvoja; h�n
tunsi, ett� t�m� oli se mies, josta h�nen oli k�sky pit�� vaaria; h�n
havaitsi h�nen synk�n katsantonsa ja sen voitonriemun, joka asui n�iss�
kasvoissa.

Lyhyt aika vaan tarvittiin toimen t�ytt�miseksi. Helena otettiin kiinni

ja pelosta melkein n��ntyen h�n, samalla kuin poika riippui h�ness�
kiinni, astui ulos sotamiesten v�liss�. Markus n�ytti s�ik�htyneelt� ja
h�mmentyneelt�, ollen mit��n ymm�rt�m�tt� ja vaan tiet�en, ett� jotakin
hirve�t� oli tapahtunut.

Nyt he palasivat saliin.

Upseeri k��ntyi Labeon puoleen.

"Ole hyv�ll� mielell�", h�n lausui vapisevalla ��nell�. "Sinun ei

tarvitse pel�t� mit��n. Puolisosi vannoo, ettei h�n ole mik��n
kristitty. H�n tulee takaisin."

Labeo ei virkkanut mit��n. H�n seisoi kahden sotamiehen v�liss�

tuijotellen eteens�. H�nen vaaleat huulensa liikkuivat, vaikkei mit��n
sanaa kuulunut, ja kova tuska kuvautui h�nen liikkumattomissa
silmiss��n. Ei, ei l�ytynyt mit��n sanoja t�mm�ist� kohtausta varten.

Tuosta sotamiehet hyv�sti-j�tt��k��n sallimatta astuivat pois

vankinensa. Ne, jotka pitiv�t Labeosta kiinni, odottivat siksi kuin
toiset olivat j�tt�neet kartanon ja laskien h�nen vapaaksi, hekin
l�htiv�t.

Labeo seisoi paikallansa liikahtamatta. Poistuvien askelten kopina

tuntui, kun seurue nousi hevosten selk��n ja ratsasti matkoihinsa; h�n
seisoi ja kuuli, mutta ei yritt�nyt l�htem��n per�st�.

Siin� seisoi my�skin Cineas, sortuneena, samanlaisia tunteita tuntien,

vaikka ei niin tuimia kuin kovan onnen kohtaama puoliso ja is�. H�nkin
oli h�mmentynyt eik� kyennyt mihink��n toimeen.

Labeo seisoi ik��nkuin huumeissa, rajusti tuijotellen. H�nen otsansa

suonet olivat paisuneet pakahtumaan asti, h�nen hampaansa olivat
kiristyksiss�, h�nen k�tens� kiinni pusertuneet ja silm�t hehkuivat
kuin tuli. Siin� oli Cineaskin, kasvot tuskasta vaatevalkeana.

He olivat ��neti.

Mutta voimakas mies tointui viimein ja j�rki, joka oli tuokion

lev�nnyt, palasi j�lleen valtaansa. Raskaasti huo'aten h�n katsoi
ymp�rillens� ja j�tti vitkaan ja haikistuneena huoneen. H�n astui ulos
portikoon, katseli Romaa kohten ja kuunteli; tuosta h�n astui takaisin
saliin. T�m�n toisessa p��ss� olivat h�nen esi-is�ins� vartalokuvat
asetettuina ja yhden t�mm�isen kuvan vieress� oli tikari, jonka t�m�
oli pist�nyt omaan rintaansa, Sulpicioita h�v�istyksest� pelastaakseen.
Labeo otti sen. Se oli pysynyt varsin ehe�n�, oli kiilt�v� ja ter�v�.

Cineas n�ki t�m�n. H�n ajatteli vaan yht� asiata, ett� Labeo mietti
itsemurhaa niinkuin h�nen esi-is�ns�.

"Ei, ei", h�n huusi rukoilevalla ��nell�, astuen yst�v�ns� luo.

"Ei viel�", lausui Labeo kolealla ��nell�. "Toisen veri t�ytyy ensin
vuotaa."

"Kenenk� veri?"

"Min� himoon kostoa."

"Onhan toivoa", sanoi Cineas; vaikka toivon sana nyt kuului kuin iva.

"Toivoa!" huudahti Labeo hurjistuneena. "Luuletko sin�, ett� Helena

kielt�� Kristuksen? Sin� et tunne h�nt�."

"Min� menen Neron puheille."

"Neron", keskeytti Labeo, "yht� hyvin tiikerin."

"Min� toivon, ett� voin taivuttaa h�nt�."

"Min� tied�n jotakin parempaa kuin taivuttelemisen. Pois. Vaikka sin�

olet sieluni yst�v�, sin� olet vihattava. Kaikki on vihavaa. Min� nostan
yl�s k�teni jumalten puoleen ja kiroon heit�. Min� l�hden tuonen
turoille, mutta min� tahdon temmata mukaani sinne konnantapaisen
Neron."

Tikariansa heiluttaen h�n riensi ulos huoneesta. Ennen pitk�� Cineas

kuuli nopean hevosen nelj�styksen.

Mutta yksi oli ennen Labeota l�htenyt t�st� musertuneesta perheest�.

Yksi, joka rakasti vaan yht� ainoata ja seurasi sit� nyt, kun se
h�nelt� riistettiin. Yksi, joka oli kasvatettu Britannialaisten
sodissa, joissa miehet kilpailivat hevosten kanssa nopeudessa ja
jaksoivat tuntikaudet juosta heid�n rinnallansa; jossa vaunun-ajajat
osasivat hyp�t� yl�s vaunujensa vehmaroille taikka t�ytt� riivi�
laukkaavien hevosten selk��n ja samalla tappelun t�it� toimittaa.
Verenkostajan tavalla h�n ajoi takaa. H�n oli kostoa varten erottanut
yhden joukosta ja t�m� yksi oli Hegio.

Kostossansa Galdus saatti olla malttavainen ja uupumaton. H�n ei

muistanut ollenkaan v�symyst� eik� tien pituutta; h�n seurasi ja piti
heit� kaikkia silm�ll�.

N�in he viimein saapuivat Romaan ja kun he ratsastivat pitkin katuja,

Galdus viel� ajoi heit� takaa.

Vaan kummoinen vangittujen tila t�ss� seurueessa oli? Alusta Helena

tuskin oli havainnut, mit� h�nen ymp�rill��n tapahtui, mutta kylm�
y�-ilma her�tti h�net h�nen puoli-horroksistaan ja h�n alkoi ymm�rt��
koko vaaransa. H�n ja Markus istuivat saman hevosen sel�ss� upseerin ja
Hegion v�liss�. Kun Helena rupesi tarkasti punnitsemaan asemansa
pahimpia kauhuja, n�m�t kauhut lauhkeentuivat ja h�n havaitsi itsens�
voimakkaammaksi ja levollisemmaksi. H�n pusersi Markoa lujemmin
rintaansa vastaan ja notkistaen h�nen ylitsens�, h�n itki viljaltaa.
Kyynelet huojensivat h�nen syd�nt�ns�. Vaan n�m�t kyynelet, jotka
vieriv�t Markon kasvoille, virittiv�t samantunteisuutta t�m�n lempe�ss�
lapsen-luonnossa. Markus oli jo osottanut, kuinka uljas ja urhoollinen
h�n todella oli. H�n oli jo katsellut tulen tarjoamaa kuolemaa
kasvoista kasvoihin ja saattanut sen h�mille. H�n oli sama nyt eik�
h�nen ylev� mielens� hetkeksik��n vipistynyt. Sill� h�n oli niit�,
joihin toisten k�rsimykset kipe�sti koskevat, mutta jotka samalla ovat
miehuulliset ja kukistumattomat omassa syd�mess��n. Herkk�tunteinen
ja urhoollinen, tyt�n vienous, mutta leijonan hermot ja syd�n --
semmoinen Markus oli. �idin hellyys ja is�n voimakas luonto olivat
h�ness� yhdistyneet. T�mm�iset luonnot ovat jaloimmat; lempe�t rauhassa,
uljaat sodassa.

"�iti", h�n lausui, "�l� itke; minun syd�nt�ni s�rkee; �l� itke."

"Se on sinun t�htesi, poikani."

"Minunko t�hteni? Itketk� minun t�hteni? Ja miksi? Min� en pelk��. Min�

voin osottaa, ett� olen is�ni poika. H�n on viimein tiet�v�, kuinka
uljaasti voin kuolla."

"Min� tahdon lohduttaa sinua", sanoi Markus v�h�n ajan per�st�. "Min�
tahtoisin, ett� olisin vanhempi; min� olen vaan kymmenvuotinen, mutta
min� en ole mik��n pelkuri. Min� olen Roman poika ja is�ni poika, enk�
min� pelk��. Min� osaan kuolla, jopa urhoollisestikin."

Monta t�mm�ist� sanaa Markus lausui. Ylev�ss� pelottomuudessaan h�n

koetti hyv�ill� �iti�ns�. H�nen luonnossaan ilmestyi ihmeen suloinen
etevyys, ik��nkuin olisi h�n havainnut itsess��n voimakkaamman ja
etev�mm�n luonnon; ja h�nen �itins� sai my�skin rohkeutta pikkusen
pojan j�rk�ht�m�tt�m�st� pelottomuudesta, h�nen uhkeasta miehuudestaan.
Uskontokin tuli lohdutuksinensa. Helena ajatteli H�nt�, joka oli
kuollut h�nen t�htens�; h�n nuhteli itse�ns� heikkoudestaan. Uusia
voimia vuoti h�nen syd�meens� eik� martyri-paalun n�ky en��n
tuntunutkaan h�nest� niin kauhealta; sit� himmensi sen taivaan loisto,
joka oli tuolla puolen.

Vihdoin he saapuivat kaupunkiin. Palaneet osat eiv�t viel� olleet

uudestaan rakennetut. Seurue liikkui eteenp�in laajalta kukistuneitten
kartanoin v�litse. Paikottain oli yksinkertaisia majoja rakennettu,
jossa ihmisi� asui; toisaalla kohosivat paraikaa uusien rakennusten
sein�t. Oli aivan pime� ja harva ihminen n�htiin kaduilla. Hetken
per�st� he tulivat Suburralle, joka oli ihan uudestaan rakennettu ja
toi ilmiin jotakin entisen vire�n ja moninaisen n�kym�ns� kaltaista.
T�t� alasp�in he kulkivat v�h�n aikaa ja poikkesivat lopulta yhdelle
syrj�kadulle.

Viimein he pys�htyiv�t ison rakennuksen eteen, jonka luhistuneissa

muureissa viel� n�htiin tulen j�lki�. Se oli vankihuone.

"T�m� ei ole m��r�paikka", lausui Hegio upseerille. "Heid�n asuntonsa

on oleva Pedentaton kartanossa Marsin tanterella. Kyll� min� johdatan
ja n�yt�n tiet�."

Upseeri ei sanonut mit��n. Hegio ratsasti nyt esiin ja asettuen

seurueen etup��h�n ajoi entist� kulkua useita katuja eteenp�in.

Lopulta he tulivat avaralle, aukealle paikalle. Se oli Marsin tanner.

He ratsastivat pitkin sit� katua, joka reunusti t�t�, ja saapuivat
viimein yhden kartanon luo t�m�n kadun varrella. Se seisoi aivan
yksikseen. L�heisi� kartanoita ei oltu viel� rakennettu. Se oli vanha,
tukeva rakennus, jota tuli oli vaan v�h�n vahingoittanut ja jota oli jo
korjattu. T�h�n matkue seisahtui. Kaikki astuivat ratsailta. Ei mik��n
asuttu kartano ollut l�hell�; rakennus seisoi itsekseen. Upseeri, joka
n�ytti synkk�muotoiselta ja n�re�lt�, joudutti miehi��n heid�n ty�t�ns�
p��tt�m��n. Kaksi sotamiest� j�i Hegion pariin, vaan upseeri ratsasti
eteenp�in toisten kanssa. Nyt avattiin ovi, valkeata toimitettiin ja
Hegio ja sotamiehet veiv�t vankinsa sis��n.

V�h�n ajan kuluttua Hegio tuli ulos, nousi hevosensa selk��n ja

ratsasti pois.

H�n ei tiet�nyt, ett� yksi, joka oli n�hnyt kaikki, oli pit�nyt h�nt�
koko ajan silm�ll�.

H�n ei tiet�nyt, ett� kostaja oli h�nen j�ljiss��n.

XXVII.

Kostaja.

Niin Hegio ratsasti pois tiet�m�tt�, ett� yksi oli h�nen j�liss��n,
joka aikoi vaatia hirve�t� tili� n�ist� kaikista.

H�n ratsasti pois hiljakseen ja huolettomasti. H�nen hevosensa ja h�n

itse olivat molemmat v�syksiss� pitk�st� ajosta ja ponnistuksesta.

H�n tahtoikin kulkea verkalleen, saadaksensa hekumoida t�ydellisest�

kostostaan. Paljon oli tehty, enemm�n oli tekem�tt� -- kristittyin
ansaittu rangaistus -- Vatikanon puutarhat. Ajatus oli suloinen
semmoiselle sielulle kuin h�nen.

H�n ajatteli muita asioita. Tuo upseeri oli halveksinut h�nt� ja

kohdellut h�nt� ylpeydell�. H�n oli my�skin ep�illyt velvollisuuttansa
t�ytt�ess��n. T�m� oli rangaistava. Labeonkin tuli kukistua -- ja
Cineaan -- ja kaikkien h�nen vihamiestens�.

H�n laski ohjakset suruttomasti k�sist��n, kun h�n ratsasti edelleen --

vaipuneena ajatuksiin, jotka niin suuresti huvittivat h�nt� -- ja t�ss�
mielentilassa h�n matkusti samaa kulkua kaupungin l�pitse.

Viimein h�n l�hestyi Esqvilinon kunnasta. T�ss� oli Tigellinon

mieli-asunto ja t�h�n Hegion oli m��r� menn�. Leve� aukea ala, joka oli
raivattu liekkien pid�tt�mist� varten, oli viel� entisell��n,
peittyneen� h�vitettyjen kartanoin j��nn�ksill�. T��ll� oli aivan
pime�. Hegio ratsasti eteenp�in.

Yht�kki� musta haamu sy�ks�hti pime�st� h�nen ohitsensa ja ennenkuin

h�n enn�tti kannustaa hevostansa, ennenkuin h�n ehti edes ajattelemaan,
jo voimakas k�si oli tarttunut h�nen kurkkuunsa ja temmannut h�nen alas
hevosen sel�st�. S�ik�htyneen� hevonen hyp�hti pystyyn ja kiiti pois
tuulen nopeudella.

Putouksestaan musertuneena, tuntemattoman p��llekarkaajansa

kouristuksesta puoleksi kuristettuna Hegio makasi maassa; mutta
muserrus ja kuristus unhottuivat siin� kuolettavassa pelossa, joka
huuhotti h�nen suonissaan; sill� arempi syd�n kuin h�nen oli tuskin
kenell�k��n. H�n oli niit�, jotka saattavat kuolla pelosta, ja nyt
kaikki h�nen voimansa vuotivat pois pelon tyrmistyksess�.

H�n koetti huoata rukouksen sanoja, mutta turhaan.

Yksi k�si pusersi h�nen kurkkuaan, toinen haperoitsi h�nen uumiansa ja

irroitti sen kalliin vy�n, joka niit� ymp�r�itsi. Hetkeksi helpotti
k�si h�nen kurkustaan.

"S��st� minua", huusi Hegio, kun h�n sai hengitt��. "Min� annan sinulle
kultaa, jos sit� halajat. Min� olen keisarillinen upseeri. Varo
itse�si, jos vahingoitat minua. Sin� saat k�rsi� siit�! Min� tahdon
maksaa jotakin -- sano hintasi."

Ainoa vastaus oli piukka side, joka laskettiin h�nen suunsa eteen ja
sis��n, ik��nkuin suukapula, joksi h�nen p��lle karkaajansa oli
kiert�nyt h�nen vy�ns� ja nyt lujasti siteli h�nen ymp�rilleen, ett� se
todella esti h�nt� v�hint�k��n ��nt� p��st�m�st�.

Tuosta k��nsi tuntematon p��llekarkaaja h�net selk� yl�sp�in, istahti

h�nen hartioilleen, tarttui h�nen k�sivarsiinsa, v��nsi ne taaksep�in
ja ottaen oman vy�ns� veti ne yhteen kiinni. Hegio havaitsi itsens�
varsin voimattomaksi vihollisensa kynsiss�.

Nyt p��llekarkaaja nousi seisaalle ja pit�en lujasti kiinni Hegiosta

k�ski h�nenkin nousta. Sanaakaan virkkaamatta h�n ty�nsi Hegiota
edell�ns�. Hegion tuntui olo huokeammalta, kun h�n huomasi, ett� he
meniv�t Esqvilinoa p�in; mutta pelko ja kauhea ep�luulo valloittivat
h�nen, kun h�n n�ki, ett� h�n vaadittiin astumaan Labeon kartanon
raunioita kohden.

N�m�t rauniot olivat viel� j�lill�. Sein�t olivat useimmista paikoista

lauenneet, mutta yhdell� sivulla noin puoli sein�� viel� oli pystyss�.
T�h�n varjokkaasen paikkaan, josta tumma sein� kohosi, Hegio havaitsi
itsens� pakotetuksi menem��n ja kykenem�t�nn� puhumaan taikka
vastustamaan, h�n astui eteenp�in.

Viimein he seisahtuivat yhden aukon eteen, joka johdatti rakennuksen

alla oleviin holveihin. Oli pilkkosen pime�. Tuokion aikaa Hegio
rinnusteli ja yritti vastusta, mutta h�nen vangitsiansa voima oli liian
suuri. H�nen t�ytyi astua alas. Portaat olivat viel� t�ynn� hirsi� ja
tuhkaa. N�it� alasp�in vanki-raukka sys�ttiin ja h�nen vangitsiansa
seurasi. Lopulta he p��siv�t pohjalle.

Hegio tunsi nyt, ett� h�n vedettiin kappale matkaa eteenp�in

umpi-pime�ss�. H�nen pelkonsa oli suurempi kuin koskaan ennen. T�ll�
hetkell� h�n maisti kuoleman katkeruutta.

Tuosta Hegio k�skettiin laskeuta maahan. H�n heitt�ysi taaksep�in eik�

totellut. Silm�nr�p�yksess� h�n viskattiin rajusti pitk�lleen ja h�nen
vangitsiansa piti h�nt� taas allansa.

"Min� otan nyt pois suukapulasi", lausui vakava ja pelottava ��ni

raa'alla muukalais-murteella, jota ei Hegio tuntenut. "Mutta min� pid�n
tikarin rintasi edess� ja jos p��st�t v�himm�nk��n huudahuksen, sin�
kuolet. Vastaa minua, �l�k� virkkaa mit��n muuta."

Suukapula otettiin nyt pois.

"S��st� minua", huokasi Hegio. "Jos halajat kultaa --"

"Hiljaa, mielet�n, taikka sin� kuolet. Vastaa kysymyksiini", sanoi

syv�, vakava ��ni.

"Mit� sin� pyyd�t?"

"Labeon puolison ja pojan."

Kun n�m�t sanat lausuttiin, huuto kuului pime�ss� holvissa.

Hegio kavahti yl�s ja �ik�hti.

Mutta p��llekarkaajan koura pihdisti h�nen kurkkuaan.

"Mielet�n! jos viel� mit��n ��nn�t, sin� kuolet", huudahti h�nen

vihollisensa ja pidellen h�nt� lujemmin h�n koetti tirkist�� pime�n
puhki. "Kuka hyv�ns� l�hestyy, se kuolee", h�n huusi.

"Kuka t��ll� on?" lausui ��ni, jonka s�velet olivat todesti tutut
Hegiolle ja Galdolle.

Galdus p��sti ilon huudahuksen. Hegio joutui uuteen pelon tuskaan.

"Is�nt�! Yst�v�! Labeo!" huusi Galdus. "H�n on meid�n vallassa t��ll�.

Min� tied�n miss� he ovat. Ei kaikki ole hukassa."

"Mit� sin� tarkoitat?" sanoi Labeo kammottavalla ��nell�. "Rohkenetko

kehoittaa minua toivoon?"

"Min� sanon sinulle, ett� me voimme viel� pelastaa heid�n. Min�

seurasin heit� ja n�in kaikki."

"Miss� sin� olet, pelastajani ja yst�v�ni?" huudahti Labeo, jonka ��ni

sortui liikutuksesta.

"T��ll�, viiniholvin ovella. T��ll�; tule t�nne; tule luokseni ja ota

osaa ilooni, sill� min� olen saanut kiinni h�nen."
"Kenen olet saanut kiinni?" sanoi Labeo h�mm�styneen� saapuen paikalle
ja koskettain Galdon hartioita. "Kenen olet tuonut t�nne?"

"Hegion."

T�h�n Hegio huudahti.

"Hiljaa, koira! -- t�ytyyk� minun tappaa sinut?" sanoi Galdus sahealla

kuiskauksella.

"Oletko saanut kiinni tuon kyyk��rmeen?" kysyi Labeo inholla. "H�n on

sinun. Tee h�nen mit�s tahdot. Min� en huoli h�nest� ollenkaan. Mutta,
voi jalo yst�v�ni -- poikani pelastaja -- tule, kiirehtik��mme; jos
tied�t miss� he ovat, pelastakaamme heid�t nyt, taikka kuolkaamme;
�lk��mme tuhlatko mit��n aikaa."

"Odota silm�nr�p�ys. Minun t�ytyy kysy� tuolta koiralta jotakin",

vastasi Galdus.

"Vastaa minua", h�n huusi k�skev�isesti, k��ntyen Hegion puoleen.

"Puhu", voihkasi Hegio.

"Tahdotko henke�si varten laskea em�nn�n ja pojan takaisin hyv��n

turvaan?"

"Kyll�, kyll�", huudahti Hegio kiihke�sti; "anna minun vaan menn� ja

min� vannon, ett� ennen syd�n-y�t�" --

"Mielet�n! t�t� min� en pyyt�nyt. Vai antaa sinun menn�. Ei, ei -- ei

ennenkuin em�nt� ja poika seisovat vapaina edess�mme."

Hegio huokasi.

"Anna meille k�skykirja vartioille, ett� he p��st�v�t vangit irti ja

jos n�m�t j�tet��n meille, me tulemme takaisin sinua vapauttamaan."

Hegio huokasi.

"He eiv�t tottele mit��n minun k�skykirjaani. Salli minun vaan tavata
Tigellinoa."

"Ei ikin�. Sin� et liikahda t�st� paikasta, ennenkuin he ovat vapaat.

Eik�h�n sinun k�skykirjasi vapauta heit�?"

"Ei. He ovat keisarillisia vankeja. Ainoastaan Tigellinon taikka Neron

k�sky voi vapauttaa heid�n."

"Mit� sin� siis voit tehd�?"

"P��st� minut Tigellinon puheille ja min� saan h�nen taipumaan."

"Ei t�ss� kuin tuhlataan sanoja", huudahti Labeo. "H�n puhuu totta;
h�nell� ei ole mit��n valtaa. H�n ei ole parempi kuin orja. J�t� h�net
ja kiirehtik��mme pois."

"Kerro minulle kumminkin t�m�", sanoi Galdus. "Montako vartiata l�ytyy

tuossa kartanossa?"

"Miss� kartanossa??"

"Vastaa minua �l�k� kysele -- siin� kartanossa, jossa he ovat

vangittuina."

"Ainoastaan kaksi."

"Nek� molemmat, jotka j�tettiin sinne? Eik� siell� ole muita?"

"Ei ket��n."

"Jos havaitsen, ett� olet pett�nyt minun, sinun on kahta pahempi."

"Se on totta", oihkasi Hegio, "heit� on vaan kaksi."

"Pois siis!" huudahti Labeo. "Aika kuluu meilt� t�m�n viheli�isen

tyk�n�. Joudu."

"Odota silm�nr�p�ys", lausui Galdus.

H�n pani viel� kerran kapulan Hegion suuhun. Tuosta h�n sitoi h�nen
jalkansa lujasti semmoiseen asemaan, joka kokonaan esti h�nt�
liikkumasta. Sitten h�n nosti h�nen syliins� n�ytt�en semmoiselta, joka
t�ydellisesti tunsi paikat pime�ss�kin, ja astut yhteen paikkaan, joka
oli et��mp�n� aukosta. Se oli viiniholvi. Ovi oli kiskottu saranoiltaan
ja makasi permannolla. Galdus nosti sen sijoillensa ja lujitti ketjut,
jotka viel� olivat paikallaan, teljell�, ett� tuli vahva vankihuone
siin�kin tapauksessa, ett� Hegio p��sisi irti kahleistaan.

Kaikki n�m�t veiv�t vaan v�h�n aikaa. Nyt Galdus ja Labeo kiirehtiv�t
pois. Galdus k�vi edell�.

"Onko sinulla mit��n aseita?" kysyi Galdus, kun he p��siv�t ulos

holvista.

Labeo n�ytti h�nelle tikarinsa.

"Hyv�! Me tarvitsemme sit�."

T�st� he kulkivat joutuisasti Marsin tannerta kohden.

Viimein he ehtiv�t kartanon luo. Kaksi vartiaa seisoi ovella ja kuu,

joka paraikaa oli ylenem�isill��n, valaisi n�kym��. Galdus ei tiet�nyt,
olivatko n�m�t vartiat samat, jotka ensin olivat siihen asetetut, vai
olivatko he jo vaihetut toisiin. Mutta se ei huolettanut h�nt�.

Kun n�m�t molemmat vartiat n�kiv�t vasta-tulleet, he nousivat ja

kysyiv�t heilt�, mit� he tahtoivat.

"Min� olen Sulpicius Labeo, keisarillisen henkivartioston v�ke�, ja

olen tullut niitten vankien t�hden, jotka ovat t��ll�."

"Sinun valtakirjasi?" kysyi vartia.

"T�ss� se on", sanoi Galdus, ja tarttuen h�nen kurkkuunsa h�n paiskasi

h�nen maahan.
Labeo sieppasi toisen syliins� ja piti h�nest� lujasti kiinni.

"�l� hiisku sanaakaan, taikka kuolet!" h�n lausui vakaasti.

Mies oli vaiti.

Lyhyen painelun j�lkeen Galdon oli onnistunut sitoa vankinsa vahvasti.

Mies makasi liikkumatta maassa.

"Tule nyt t�nne", lausui Labeo, kun Galdus oli p��tt�nyt ty�t�ns�, "ja
sido t�m�nkin toverin k�det."

Galdus teki niin.

"Miss� vangit ovat? Sano, taikka kuolema sinun perii."

"Min� en sano, jollet lupaa s��st�� henke�ni", vastasi mies.

"Mielet�n! Me tied�mme helposti l�yt�� heid�n. Mutta min� en tarvitse

sinun henke�si. Ota avaimet ja saata meid�t heid�n luokseen."

"K�teni ovat sidotut", sanoi vartia. "Avaimet ovat vy�ll�ni. Ota ne, ja
min� n�yt�n tiet�."

He astuivat rakennukseen. Galdus otti lampun. Muutamien askelten

per�st� vartia seisahtui yhden oven eteen.

Vapisevalla k�dell� Labeo avasi sen. H�n otti kynttil�n ja Galdus j�i
sotamiest� vartioimaan. Toinen oli j�tetty ulkopuolelle.

Kaikki oli hiljallaan, kun Labeo astui sis��n. Mutta siell� ilmestyi
n�ky, joka saatti h�nen suruisan syd�mens� sykkim��n nopeasti ilosta.
Tuossa, permannolla, olkikasalla makasi tuo ylh�inen, hento nainen,
kaunis poika syliss�. H�nen puolisonsa ja poikansa, kadotetut, mutta
j�lleen l�ydetyt, ei �kkipelon hallussa, eik� ep�toivossa, vaan
levollisessa unessa.

Labeo notkistui alasp�in ja suuteli heit�, ja kuumat kyynelet

putoilivat h�nen puolisonsa kasvoille. Helena hyk�hti yl�s ja huudahti.

Labeo sulki h�nen syliins�.

"Sin� olet pelastettu! Joudu! Pakene!"

"Oi Jumalani! Sin� olet kuullut rukoukseni!" lausui Helena, kun h�n
nojautui puolisoonsa ja nousi.

"Hiljaa! Joudu!" huusi Labeo.

H�n kieppasi maasta poikansa, joka her�si ja havaitsi itsens� is�ns�

syliss�. Mutta nyt ei ollut aikaa puheisin. Muutamat katkonaiset
kummastuksen ja ilon ja rakkauden huudahukset -- siin� kaikki. Labeo
riensi ulos, kantaen poikaansa ja h�nen puolisonsa seurasi.

"Galdus", h�n sanoi, "pane molemmat vartiat tuohon huoneesen ja lukitse

ne sinne."
Galdus sys�si sis��n vartian, joka oli h�nen kanssaan, meni ulos ja
kuljetti toisenkin sis��n.

Nyt he kaikki kiirehtiv�t pois.

L�hin portti oli kappaleen matkan p��ss� ja t�h�n he k��nsiv�t

askeleensa.

"Mihin me nyt l�hdemme?" kysyi Galdus.

"Katakombeihin."

Matkallansa he eiv�t kohdanneet ket��n. Heid�n tiens� k�vi parhaastansa

yhden palaneen kaupungin-osan l�pitse, jota ei viel� oltu uudestaan
rakennettu. Kaikkialla ��nett�myys ja h�vi�.

Ennen pitk�� Helena valitti voimattomuuttansa. V�symys ja

mielenliikutus, jota sek� suru ett� ilot olivat synnytt�neet, olivat
liian paljon h�nt� raukaisseet.

Nyt Labeo j�tti Markon Britannialaisen k�siin ja ottaen Helenan

syliins� he liikkuivat edelleen niinkuin ennen.

He ehtiv�t pian kaupungin portille, eiv�tk� vartiat tehneet mit��n

estett�. He astuivat portista jollekin tielle taikka kadulle
ulkopuolella kaupunkia ja k��ntyen oikealle kulkivat yht� sivutiet�,
siksi kuin he tulivat _Via Appia'lle_. Pitkin t�t� he nyt vaelsivat,
kunnes saapuivat siihen paikkaan, josta kristityt meniv�t alas
katakombeihin. Cineas oli kerta n�ytt�nyt t�m�n paikan Labeolle ja
j�lkimm�inen muisti sen hyvin.

Yksi mies seisoi v�h�n matkan p��ss� ja kun he tulivat paikalle, h�n
l�hestyi ja katseli heit�. Kuutamalla he selittiv�t, ett� h�n oli
kaivaja.

"Ket� te olette?" h�n kysyi lempe�sti.

"Yksi meist� on kristitty", sanoi Labeo, joka oikein arvasi, ett� t�m�
mies oli jonkunlainen vartia alla-olevien pakolaisten puolesta.

"Me haemme turvaa", jatkoi Labeo. "Osaatko neuvoa meille tiet�? Vie
minut Julion luo. Tunnetko h�nt�?"

Sanaakaan virkkamatta mies meni alas ja toiset seurasivat. Kun h�n tuli
pohjaan, h�n sytytti yhden tulisoiton ja astui v�h�n matkaa pitkin
mutkikkaita k�yt�vi�. Viimein h�n saapui yhteen paikkaan, jossa pari
kolme miest� makasi. Yksi n�ist� oli valveilla.

Se oli Julius.

H�n katsoi yl�s h�mm�styneen�.

"Labeo! Kuinka sin� olet yht�kaikki tuonut Helenan t�nne. Kiitos

Jumalan!"

"L�yd�tk�h�n jotakin paikkaa, jossa Helena saattaa lev�t�?" kysyi

Labeo.
Julius nousi kohta ja alkoi k�yd� edell�. Mutta nyt Galdus pyysi
kaivajaa johdattamaan itse��n j�lleen ulos, koska h�nell� oli
kaupungissa jotain toimitettavaa, josta h�nen t�ytyi pit�� vaaria.
Julius otti vastaan Markon ja Galdus l�hti. Ahkerassa leposijan
etsinn�ss��n Labeo juuri silloin tuskin ajattelikaan h�nen l�ht��ns�.
H�n ajatteli sit� kuitenkin j�lest�p�in.

Julius vei heid�n siihen paikkaan, jossa Lydia oli. Nuori tytt�
her�tettiin ja ilossaan, ett� Helena oli p��ssyt hyv��n turvaan, h�n
tuskin saavutti sanoja. Sill� h�n oli kuullut Juliolta siit� suuresta
vaarasta, joka uhkasi.

Pian oli paikka l�ydetty, jossa Helena sai lev�t�. Uupuneena ja

heikontuneena h�n kohta vaipui uneen ja Markus nukkui h�nen viereens�.

Nyt Labeo kertoi Juliolle kaikki.

"Vai olet sin� todella k�rsinyt n�it� kaikkia siit� kuin n�in sinun
viimeiseksi?" Julius kysyi. "Mutta kuinka sin� ja Galdus satuitte
yhteen samalla paikalla?"

"Min�", vastasi Labeo, "olin mennyt keisaria tapaamaan ja pyyt�m��n

turvaa puolisolleni ja pojalleni. Jos h�n olisi kielt�nyt, min� olisin
pist�nyt h�nen kuoliaaksi ja sitten itseni. Koston ajatus, se minua
tuki. Galdolla oli omat tuumansa ja h�n olisi voinut vapauttaa heid�n
ilman minutta ja olisikin niin tehnyt; mutta min� en tied�, mihin h�n
olisi k�tkenyt heid�n; ken ties holveihin. Niin, se lienee ollut h�nen
aikomuksensa."

"Vaan miss� Galdus nyt on?" Labeo kavahti yl�s.

"H�n on poissa! Voi Hegio! Min� n�en t�st� sinun kohtalosi! Niin,
Britannialainen ei tahdo petty� kostonsa suhteen."

"Mit� sin� tarkoitat?"

"Galdus l�hti heti kun ensiksi tulimme t�nne. H�n ei suinkaan ajatellut
muuta kuin kostoa Hegiolle."

Julius ei sanonut mit��n. Mimmoiseksi t�m� kosto tuli, heid�n oli

mahdoton arvata. Barbarilla oli omat keinonsa.

Labeo ei voinut nukkua; mutta suru se ei ollut, joka vei h�nelt� unen.
�kkin�inen muutos ep�toivosta toivoon oli suuri. Kun h�n ajatteli
nykyist� turvallisuutta, tulevaisuus j�i h�nelt� n�kym�tt�miin. Pimeys,
kosteus ja nuot kolkot kalliot, jotka ymp�r�itsiv�t h�nt�, olivat
kaikki unhottuneet. Yksi suuri ilo t�ytti h�nen sielunsa, ilo siit�,
ett� h�n oli saanut takaisin puolisonsa ja poikansa.

Kun Galdus l�hti katakombeista, h�n astui joutuisasti takaisin

kaupunkia kohden. Kolme tuntia oli vaan kulunut syd�n-y�st� ja kuu
kumotti kirkkaasti.

Takaa-ajossaan Galdus ilta-y�n aikana oli miettinyt monta seikkaa.

H�n tiesi, mihin Hegio oli tuominnut pojan ja �idin -- kuolemaan,

kuolemaan tulen kautta. Tulella oli ollut etev� teht�v� Hegion
hankkeissa. Galdus kantoi viel� h�nen sytytt�miens� liekkien arpia.
T�m� oli toinen kerta, kuin h�n pelasti Markon t�st� kohtalosta.

H�n oli ajatellut n�it� kaikkia takaa-ajossaan. H�n oli ravinnut julmaa
barbarilaista sieluansa t�ll� ainoalla toivolla.

H�n oli m��r�nnyt koko k�yt�ksens� ja tiesi kuinka kaikki p��ttyisi.

H�n astui kaupunkiin ja saapui Esqvilinoon ja Labeon kartanon rauniot

kohosivat viimein h�nen eteens� -- muistuttaen h�nt� h�nen
k�rsimyksist��n, yllytt�en h�nt� h�nen kiivaassa kostonhimossaan.

Holvit olivat pime�t ja hiljaiset. H�n pelk�si, ett� saalis oli h�nelt�
riistetty. Jos t�m� rautak�si milloinkaan olisi vavissut, se varmaan
olisi sit� tehnyt, kun h�n k�rsim�tt�myydest��n koetteli maan-alaisen
vankihuoneen oven pitimi�.

Ne olivat j��neet koskematta.

H�n tempasi auki oven -- h�n riensi sis��n. Siell� h�nen uhrinsa viel�
makasi. H�n veti h�nen ulkopuoliseen holviin.

Hegio ei voinut sanoa mit��n eik� mit��n tehd�. Se olikin aivan yht�.
Galdon luonto oli heltym�t�n.

H�n p��sti irti Hegion k�det ja riisui pois h�nen p��llysvaatteensa ja

pukunsa. N�itten koristukset ilmoittivat Hegiota keisarillisen perheen
palveliaksi. N�m�t laski Galdus syrj��n. Sitten h�n otti p��lt�ns� oman
tunikansa ja pani sen Hegion ylle. Itse h�n nyt pukeusi Hegion
vaatteisin.

Kun Hegion k�det olivat vapaat, h�n kauheasti ponnisti voimiansa

suukapulastansa p��st�kseen, mutta Galdus k�ski h�nen vihaisesti luopua
kokeestaan ja heritti tikariansa.

Nyt Hegio nosti yl�s k�tens� rukoilevaisesti, mutta turhaan. Sill� kun
Galdus oli saanut itsens� puetuksi, h�n viel� kerran sitoi kiinni
Hegion k�det.

T�m�n tehty�ns� h�n p��sti irti h�nen jalkansa.

Taluttaen Hegiota sen siteen p��st�, jolla h�nen k�tens� olivat

kiinnitetyt, Galdus nyt kuljetti h�nt� holveista ulos, kunnasta
alasp�in ja aution seudun poikki Marsin tanterelle.

Hegio ei tehnyt mit��n vastarintaa. H�n luuli, ett� h�nt� vietiin

siihen vankihuoneesen, johon h�n oli sulkenut �idin ja lapsen, jotta
h�n olisi apuna jossakin vapauttamisen tuumassa.

Kun he saapuivat Marsin tanterelle, Hegio kummastellen havaitsi, ett�

h�nen vangitsiansa astui suoraan Tiberi� kohden, miss� Vatikanoon viev�
silta k�vi sen poikki.

Astuen sillan ylitse he ehtiv�t puutarhojen portille.

T�ss� vartiat pys�yttiv�t heid�n.

"Min� olen tuonut yhden kristityn, joka t�n� y�n� vangittiin ja on

tuomittu heti teloitettavaksi."
Kun n�m�t sanat lausuttiin, Hegio heitt�ysi rajusti taaksep�in. Mutta
Galdus piti h�nest� lujaan kiinni. Sotamiehet astuivat esiin ja
tarttuivat vankiin.

"H�n on puettava _tunica molesta'an_ ja poltettava."

"Milloin?"

"Heti."

"Kuka sin� olet ja miss� sinun valtakirjasi on?"

"T�ss�", vastasi Galdus, n�ytt�en yht� sormusta, jonka h�n oli ottanut
vankinsa sormesta. Sotamies katseli sit�, vaan ei n�ytt�nyt havaitsevan
mit��n siin�. Mutta Galdon puku osotti, ett� h�n varmaan oli ylh�inen
mies.

"Kuka sin� olet?"

"Hegio", lausui Galdus, "keisarillisen perheen v�ke�. T�m� mies on

tuomittu kohta teloitettavaksi ja minun t�ytyy j��d� katsomaan, ett�
asia pannaan toimeen."

Sotamiehet arvelivat, ett� kaikki oli oikeassa. Kristityit� oli niin

paljon tuotu sinne poltettavaksi, ett� t�m� oli hyvin tavallinen seikka
heille. Niin he sen enemp�� kysym�tt� veiv�t Hegion pois ja Galdus
seurasi.

Sotamiehet kirjoittivat yl�s sen nimen, jota Galdus sanoi Hegion

nimeksi. Se oli: "Galdus, Britannialainen."

Tosi-Galdus katseli, kun nimi-Galdus k�rsi.

T�m� n�ky ei kauhistuttanut Galdoa. H�n oli n�hnyt t�mm�isi� tapauksia

ennen. H�n oli n�hnyt nuot hirve�t Druidein uhri-juhlat, joissa
kymmenkuntia onnettomia raukkoja poltettiin pajutarhoissa. H�n oli
n�hnyt omien sukulaistensa k�rsiv�n t�mm�ist�. H�nest� ei ollut vaikea
katsella, kun vihamies k�rsi samaa.

Hegio-raukka ei voinut virkkaa mit��n, eik� mit��n tehd�. H�nen

tuskansa kuvautui h�nen silmiss��n ja kasvoissaan. H�n tiesi per�ti
hyvin, kuinka h�nen oli k�yv�. Mutta t�m� tuska vaan t�ytti Galdon
riemastuksella.

Uhri peitettiin tavallisella terva- ja pellavavaatteella ja sidottiin

paaluun.

Nyt pistettiin tulisoitto kylkeen.

XXVIII.

Vapaus.
T�ll� v�lin Cineas ei ollut saanut tietoa mist�k��n. Suruun vaipuneena
ja pahimmilla ep�luuloilla kiusattuna h�n varoi uhkaavia onnettomuuksia
eik� ymm�rt�nyt, kuinka niit� karttaa. Kun Labeo oli l�htenyt, h�n j�i
j�lille ja painui kamalimpaan pelkoon. K�sivarret ristiin laskettuina
h�n k�veli levottomasti tuntikaudet edestakaisin, koettaen turhaan
keksi� jotakin keinoa, jolla h�n vapauttaisi vangit.

Kun h�n ei pystynyt mit��n ajattelemaan eik� my�sk��n jaksanut

tuskaansa kantaa, h�n viimein nousi hevosensa selk��n ja ratsasti Romaa
kohden. Ep�toivossaan h�n p��tti turvata semmoiseen neuvoon, johon h�n
ei olisi ryhtynyt, jos olisi h�nen oman henkens� pelastusta kysytty.
H�n p��tti vetoa Tigellinoon.

Oli varhain aamulla, kun h�n saapui Romaan ja h�n meni suoraan Neron
lemmityn asuntoon. Suuri joukko klientej� seisoskeli jo ovilla
odottaen, ett� saisivat lausua kunnian-osoituksensa suojelialleen.
Cineas avasi itselleen tien n�itten v�litse ja taivutti runsaalla
lahjomisella palveliat Tigellinoa her�tt�m��n ja toimittamaan t�lle
Cineaan anomuksen kahdenkeskeisest� puheesta.

Tuskinpa mik��n asia olisi tuottanut Tigellinolle suurempaa iloa. Kun

Cineas, Neron suosittu, tuo nerokas, hyv�n-avuinen ylpe� Cineas, tuo
mies, jonka asema oli semmoinen, ettei h�n sit� koskaan saavuttaisi,
kun t�mm�inen mies rukoilevana tuli h�nen luokseen -- se tuntui h�nest�
tosiaankin suloiselta. Tigellinus n�ki, kuinka syv�lt� isku oli
sattunut, koska se oli t�mm�isen miehen musertanut. H�nen teki suuresti
mieli n�hd� h�nt� ja h�n kiirehti ulos p��saliin, johon Cineas oli
laskettu.

Cineas tervehti h�nt� vakavasti. H�n oli kovin vaalea, mutta levollinen
ja arvonsa mukainen. Ei mit��n pelkoa eik� kumartelevaisuutta
ilmestynyt kopeassa Megakleidiss�, vaan sen sijaan joku ylev�
k�yt�stapa, joka oli karvas marja Tigellinolle.

Cineas rupesi kohta asiaansa. Kun h�n oli pyyt�nyt anteeksi, ett� h�n
oli niin sopimattomasti tunkeunut Tigellinon puheille, h�n lausui:

"Minulla on asia, joka koskee muitten el�m�� ja kuolemaa. Sisareni ja

h�nen lapsensa ovat vankeudessa. Min� tahdon pelastaa heid�n ja k��nnyn
sinun puoleesi. Ei kukaan tunne sinun valtaasi paremmin kuin min�.
M��r�� mit� tahdot tehdyksi ja min� teen sen."

Tigellinus loi silm�ns� maahan Cineaan tyvenen ja tutkistelevan

katsannon edess�, eik� juljennut katsoa h�nt� kasvoihin.

"He ovat valtion vankeja. Laki pit�� vaaria heist�. Mit� min� voin
tehd�?" h�n vastasi.

"Sin� et ymm�rr� minua", lausui Cineas. "Minun pyynt�ni on t�m�. Min�

tulin t�nne heit� lunastaakseni, maksoi mit� maksoi."

"Heit� ei k�y lunastaminen. Sinun t�ytyy vetoa valtioon eik� minuun."

"Heid�n henkens� on kalliimpi minulle", lausui Cineas siit� huolimatta,

mit� Tigellinus oli sanonut, "kuin tuhansien muitten. Tahdotko sin�
tuhat heid�n sijastaan. Min� annan sinulle tuhat orjaa heid�n
edest��n."
"Min� sanoin jo sinulle", vastasi Tigellinus, "ett� min� en voi tehd�
mit��n. He eiv�t ole minun vallassani. Sinun t�ytyy k��nty� Caesarin
puoleen."

"Sin� et tahdo ymm�rt�� minua", lausui Cineas kylm�kiskoisesti. "Enk�

min� ole sanonut, ett� tahdon lunastaa heid�n keisarin varjolla?" Ja
h�n pani eritt�in pontta n�ihin sanoihin. "Min� olen rikas. Sano
hintasl Mit� hyv�ns� tahdot, min� annan."

Tigellinon silm�t s�ken�iv�t tuokion ahneudesta. Mutta h�n vastasi

kohta:

"Sin� et tied�, mit� sanot. Min en ole heid�n omistajansa. He eiv�t ole
orjia. He ovat vankeja. Jos he olisivat minun vallassani, min� en
saattaisi myyd� heit�. Min� antaisin tutkistella heit� oikeuden edess�
ja jos he olisivat viattomat, laskisin heid�n vapaaksi."

"Sano hintasi", lausui Cineas, osottaen samaa halveksimista toisen

sanojen suhteen kuin ennen. "Sano se. Voivatko miljonat ostaa heid�n?"

Tigellinus katseli tuokion Cineasta ja loi sitten silm�ns� maahan. Kova

taistelu alkoi h�ness�. H�nen ahneutensa oli suuri. Miljonia ei leikin
joka p�iv� k�siins� saanut. Mutta nyt virisi toinen voimakkaampi tunne
-- viha; siihen yhtyiv�t kateus ja kosto ja n�m�t kaikki veiv�t
ahneudesta voiton. Miljonia vastasi sen miehen kukistuminen, jota h�n
niin vihasi. Kenties kaikki n�m�t miljonat muutoinkin joutuivat h�nen
haltuunsa ja samalla kuin kosto tyydytettiin, samalla oli kenties
ahneuskin saavuttava kaikki, mit� se himosi.

N�it� tuntien ja ajatellen h�n pudisti p��t�ns�.

"Ei", h�n lausui, min� olen voimaton. T�m� ei ole mik��n raha-asia; se
koskee lakiin"

"_Miljonia_!" sanoi Cineas voimakkaasti.

"Kyll�ksi puhuttu", vastasi Tigellinus, nousten ja koettaen n�ytt��

varsin arvokkaalta. "Sin� et tied�, mit� sin� teet. Sin� pyyd�t rikkoa
lakia ministerin lahjomisella. Min� en saata suostua siihen, ett� minua
solvaistaan h�pe�llisill� ehdotuksilla. Min� olen sanonut sinulle, ett�
n�m�t vangit ovat lain k�siss�. T�m�n lain t�ytyy k�yd� t�yt�nt��n."

Cineas ei sanonut mit��n en��n. H�n ymm�rsi sangen hyvin ne syyt, jotka
vaikuttivat Tigellinoon, ja huomasi, ett� kaikki ponnistukset t��ll�
olivat aivan turhat, koska h�n vaan suitti joutua h�v�istyksen
alaiseksi ilman mit��n menestyksen toivoa. Niin h�n sanaakaan
virkkaamatta meni pois.

Pitk��ns� ja surullisesti h�n l�hti, mietiskellen, mit� olisi paras

tehd�. Eik� h�n saattanut k�ytt�� rikkauttansa mill�k��n muulla
tavalla? Eik� h�n saattanut palkata muutamia huimap�it� ja l�yt��
paikkaa, johon vangit olivat suljetut ja vapauttaa heit�? Huimap��t
olivat helposti saatavissa. Roma oli semmoisia t�ynn�. Mutta enemm�n
kuin t�m� oli teht�v�. Jos h�n vapauttaisi heid�n, mit� sitten? Mihin
h�n pakenisi? Tosin kyll� katakombit l�ytyiv�t, mutta t�m� n�ytti
melkein yht� kovalta kuin kuolema.

H�n ajatteli nyt Neroa. Eik�h�n siell� saisi mit��n aikaan? Nero ehk�
my�nt�� h�nelle t�m�n asian -- h�nen ensim�isen ja ainoan pyynt�ns�.
Oli mahdotonta, ett� t�m� seikka jollakin tapaa koski Neroon.
Ilmeisesti oli Tigellinus yksist�ns� sen toimeen pannut. Suuressa
huolettomuudessaan Nero kenties my�nt�isi h�nelle t�m�n, eik� sen
koommin asiasta lukua pit�isi.

T�m� n�ytti olevan h�nen ainoa apuneuvonsa.

Tuosta h�n muisti Labeon, h�nen tikarinsa ja h�nen vimmansa. Mit� oli
n�ist� l�htev�? Labeo oli mennyt Neroa tapaamaan. Oliko h�n t�m�n
l�yt�v�? Yksi oli ennen h�nt� vetova keisariin, vaan jollei t�m�
ensim�inen vetominen onnistuisi, mit� sitten? Oliko Labeo ep�toivossaan
tekev� niinkuin h�n oli uhannut, oliko h�n k�ytt�v� asettansa keisaria
vastaan?

H�mmentyneen� ja huolestuneena h�n ratsasti edelleen, mutta viimein h�n

arveli, ett� suorin keino, jolla kaikki ep�ilykset poistettaisiin, oli
se, jotta h�n heti meni keisarin luo. H�n tiesi, ettei k�ynyt mit��n
aikaa tuhlaaminen; hetken tarve vaati nopeutta ennen kaikkia.

H�n j�tt�ysi t�m�n tunteen valtaan pelk�st� ep�toivosta. Se kenties

olisi parempi; se ei saattanut olla pahempi. H�n oli k��ntyv� Caesarin
puoleen.

T�t� ajatellen h�n ratsasti linnaa p�in Vatikanon puutarhoihin. H�n

saapui Marsin tanterelle ja kulkien t�m�n poikki l�hestyi sit� siltaa,
joka k�vi virran yli.

Kun h�n likeni siltaa, yksi mies kiinnitti h�nen huomiotansa, k�yden
t�m�n poikki ja tullen h�nt� vastaan.

H�nen muotonsa oli merkillinen. Puettuna semmoiseen asuun, jota

keisarin v�ki piti, h�nell� oli kuitenkin jonkun pohjoismaitten
tartarin kasvonjuonteet. H�nen vaaleankeltaiset hiuksensa, h�nen tuuhea
partana ja viiksens� antoivat h�nelle hurjan ja raa'an ulkomuodon.

Ei n�itten kasvojen suhteen voinut erhetty�.

Se oli Galdus.

Kummastuneena t�st� yhtymyksest� ja tuommoisesta muutoksesta Cineas

tiet�m�tt� pid�tti hevosensa ja tuijotti ihmeiss��n �sken tullutta.
Toinen l�hestyi, outo voitonriemu kasvoissa.

"Galdus!" lausui Cineas.

"Riemuitse!" huudahti toinen. "Kaikki ovat pelastetut."

"Pelastetut!" vastasi Cineas; eik� h�n voinut sanoa sen enemp��.

Voimakas ilontulva vieri h�nen suontensa l�pitse -- ilo joka oli niin
suuri, ettei saattanut puhua mit��n. H�nen kummastuksensa oli kumminkin
yht� suuri, ellei suurempi.

"Mit� kaikki n�m�t merkitsev�t? Kuinka he ovat pelastuneet? Onko t�m�

aivan totta? Ja mit� tuo puku tarkoittaa? Mit� sin� t��ll� teet? Miss�
he ovat?"

Cineas olisi laskenut koko joukon t�mm�isi� kysymyksi�, jollei Galdus

olisi h�nt� est�nyt.

"Seisominen ja puhuminen t��ll� on vaarallista", Galdus sanoi. "Meid�n

t�ytyy rient�� pois, viel�p� nopeastikin. T�n� y�n� olemme tehneet
semmoisia asioita, jotka saattavat koko Roman kintereillemme."

"Keisari?" kysyi Cineas vapisevalla ��nell�, Labeon uhkausta ajatellen.

"Min� en tied� h�nest� mit��n. Meill� on ollut tekemist� toisenlaisten

ihmisten kanssa. Mutta joudu -- tule -- seuraa minua; min� kerron
sinulle, miss� he ovat, min� kerron sinulle kaikki."

N�it� puhuessaan Galdus kiirehti suurin askelin pois ja Cineas k��ntyi

ja seurasi. Ei sanaakaan virketty, ennenkuin he olivat j�tt�neet
kaupungin kadut. Silloin Galdus jutteli h�nelle kaikki.

H�n kertoi Cineaalle kuinka h�n ajoi Hegiota takaa ja otti h�nen
kiinni, kuinka h�n tapasi Labeon ja mitenk� he vapauttivat vangit.
Viimein h�n kertoi h�nelle hirve�n pontevilla sanoilla, kuinka h�n oli
kostanut Hegiolle.

T�mm�inen kosto kauhistutti Cineasta kesken h�nen iloansa. H�n katseli

kummastuksella t�t� miest�, joka rakkautensa puolesta oli yht� hell�
Markolle kuin �iti, mutta jonka kosto vihamiehen suhteen oli niin
julma.

Kuinka t�m� kaikki oli p��ttyv�? T�m� teko ei ollut mik��n tavallinen.
Vankien vapauttaminen oli loukannut valtion majesteettia ja t�h�n
soimaukseen oli lis�tty pahempi rikos. N�it� miettien he ehtiv�t
katakombien aukolle. T�m� paikka oli kyll�ksi tuttu Cineaalle, mutta se
hirvitti h�nt�, kun h�n ajatteli, ett� se oli Helenan ja Markon
turvapaikka.

He astuivat portaita alasp�in ja k�yt�vi� my�ten ja Cineas l�ysi ennen

pitk�� ne, jotka h�n luuli kadonneiksi.

Yhdistymisen ilossa pari kolme p�iv�� kului ja turvallisuuden tunto

valaisi pimeyden. Mutta kun turvallisuuteen totuttiin, syntyi pian syv�
murheellisuus kaikissa. Kuinka voi k�rsi� t�mm�ist� el�m�� ja mink�
arvoinen t�m� el�m� oli? Sit� kenties kest�isi kauan; eik� n�in
hennoille olennoille kuin Helenalle ja Markolle ollut mik��n muu
tarjona kuin kuolema.

Cineasta inhotti ja h�n k�vi toivottomaksi n�iss� jylhiss� varjoissa,

jossa kuolleitten hautoja n�kyi joka haaralla.

H�n joutui ep�ilyksiin. H�n p��tti panna henken� alttiiksi niitten

hyv�ksi, joita h�n rakasti. Miksei h�n niin tekisi? Nero oli aina
taipunut siihen valtaan, jonka h�n oli ymm�rt�nyt hankkia itselleen
t�m�n suhteen. Miksei h�n nyt sit� koettaisi?

H�n p��tti tehd� niin.

Kolmannen p�iv�n aamuna h�n l�hti liikkeelle t�t� tarkoitusta varten.

Nero oli palannut Romaan ja Cineas l�ysi h�nen Vatikanon linnasta.

H�n meni uljaasti sinne, ja astui Caesarin eteen eri-oikeutetun

katsannolla. H�n oli p��tt�nyt panna kaikki alttiiksi t�ss� ainoassa
yrityksess�.

Sis��n tullessaan h�n n�ki, ett� my�skin Tigellinus oli siell�.

Nero oli vasta sin� aamuna palannut Romaan. Tigellinus oli kertonut
h�nelle pitk�n jutun. H�n oli kertonut tapahtuneesta vangitsemisesta ja
vankien vapauttamisesta ja vartian kuolemasta. Toinen sotamies oli
aamulla l�ydetty suljettuna siit� huoneesta, johon vangit oli pantu.
Oli my�skin Hegio salaisella tavalla kadonnut. N�m�t oli Tigellinus
kertonut. Nero n�ytti suuttuneelta ja vihaiselta.

Kun Cineas astui sis��n, Nero katseli h�nt� pahalla naurulla.

Cineas oli pukenut kasvonsa aivan loistavan iloiseen muotoon. H�n ei

ollut p��tt�nyt ainoastaan kuolla, vaan my�skin alentaa itse�ns�. H�n
p��tti Helenan t�hden taipua jonkunlaiseen liehakoimiseen, taikka oman
arvon myyntiin, jos h�n sill� voisi Neroa suostutella. N�in h�n oli
varustettu kaikkiin.

"Vai niin", sanoi Nero kuivakiskoisesti, "sin� olet vihdoin t��ll�.

Mikset ole ennen tullut t�nne?"

Cineas veti hienotunteisuutensa syyksi. Keisari oli ollut vaarassa ja

saanut ty�skennell� oman pelastuksensa toivossa ja vihollistensa
rankaisemisessa. Ei h�nen mieleens�k��n ollut tullut ett� h�n
semmoisena aikana Caesarin tietoihin tyrkytt�isi niin v�h�p�t�isi�
asioita kuin h�nell� oli tarjona. Mutta h�n oli tullut heti kuin h�n
luuli, ett� asianhaarat sietiv�t.

Kaikki n�m�t, joita oli lausuttu semmoisella luontevalla sievyydell� ja

hienolla imarruksella, johon vaan Cineas pystyi, tuntuivat Nerosta
varsin miellytt�v�lt�. Kuitenkin h�nen k�yt�ksens� viel� oli
�re�npuolinen.

"Athenalainen", h�n lausui pilkkaavalla ��nell�, "luuletko sin�, joka

niin suuresti ihmettelet Sokratesta, luuletko sin�, ett� sinussa on
kyll�ksi h�nen filosofiaansa, jotta osaat kuolla niinkuin h�n? Sill�,
totta puhuen, min� aivan vakaasti aion koettaa jotakin senkaltaista
sinun suhteesi."

Cineas hymyili iloisesti. "Luulen", h�n vastasi, "min� luulen niin.

Mutta ennenkuin koetat sit�, sinun tarvitsee sallia minun jutella
itsellesi paras kertomus, jonka sek� sin� ett� min� olemme el�m�ss�mme
kuulleet. Se on lis�ksi ihan tosi ja min� olen vasta taannoin sen
kuullut."

Cineaan iloinen huolettomuus ihastutti Neroa ja t�m�n uuteliaisuus oli

viritetty, kun h�n ajatteli jotakin kertomusta; sill� ei kukaan
rakastanut kertomuksia enemm�n kuin h�n, eik� kenk��n osannut laatia
mit��n kertomusta paremmin kuin Cineas.

"Sin� oivallinen filosofi!" h�n huudahti, muuttaen koko k�yt�ksens�

yht� syd�melliseksi kuin ennen. "Min� en ole koskaan semmoista miest�
tavannut, joka saattaisi kuulla t�mm�isi� sanoja minun suustani."

"Mitk� sanat?" kysyi Cineas huolettomasti. "Nuotko kuolemasta? Mit�

kuolema on? Min� en huoli paljon kuolemasta enk� el�m�st�. Kuolema; no,
kuolema on vaan jonkunlainen muutostila, jonkunlainen rupeaminen
toisesta el�m�n muodosta toiseen. Myrkyt� minut, taikka polta minut,
milloin vaan katsot hyv�ksi. Se on minulle yht� kaikki."

Tigellinus katsoa tuijotti typer�ll� ja ilmeisell� kummastuksella. Nero

purskahti hillitt�m��n nauruun.

"Sin� olet mit� suurin mies", Nero huudahti. Tuosta h�n syleili
Cineasta jonkunlaisella ihastuksella. "Sinun kaltaistasi ei l�ydy. Voi
Cineas, sinun t�ytyy opettaa minulle uhkea huolettomuutesi kuoleman
suhteen."

"Min� en osaa opettaa mit��n sinun kaltaisellesi. Kun olen sinun

kanssasi, min� en opeta; min� opin", vastasi Cineas. "Mutta, koska sin�
aiot surmata minun, minun t�ytyy kiirehti� ja jutella kertomukseni."

"Surmata sinun! Min� en surmaisi sinua koko maailman edest�. No,

Cineas, sin� olet ihme ihmisten joukossa. Mutta juttele minulle
kertomuksesi. Min� halajan sit� kuulla."

T�ll� hetkell� Tigellinus pyysi Nerolta saadaksensa sanoa hyv�sti ja

l�hti pois kiukkua t�ynn�. H�n n�ki Cineaan voitonriemun, ja t�m� sek�
h�mmennytti ett� vimmastutti h�nt�. Mit� h�n voi tehd� -- h�n,
tavallinen alhainen himojen k�tyri t�mm�isen miehen rinnalla, joka
laski leikki� kuolemasta ja nauroi kuoleman kauheata haltiaa vasten
silmi�?

Nyt Cineas alkoi kertomustansa. H�n j�nnitti voimiansa niin, kuin h�n
ei koskaan ennen ollut tehnyt. H�n tiesi Neron tavattoman mielihyv�n,
kun joku hyvin osattu dramallinen asema taikka n�kym�n-omainen vaikutus
tuli esiin. Niin Cineas antausi kokonaan kertomukseensa. Eik� h�nen
�lyis� eik� h�nen kertomustaitonsa koskaan ollut suurempi kuin nyt.
Nero kuunteli ihastuneena.

Aluksi Cineas jutteli Hegion k�yt�ksest� -- h�nen ilkeydest��n,

konnamaisuudestaan ja yrityksist��n h�nen is�nt�ns� turmioksi, jotka
olivat p��ttyneet niin, ett� h�n itse pantiin pois.

Sitten h�n puhui, kuinka Hegio oli koettanut kostaa. H�n haasteli
kartanon palosta ja Labeon maalle muuttamisesta.

Lyhyelt� laadittuaan vangitsemisen tapahtumia h�n pysytti Neron

huomiota Galdossa, kun t�m� seurasi ratsastajaa. Nero kuunteli
hengitt�m�tt� kertomusta kostajasta, joka ajoi rikollista takaa; h�n
kuuli kuinka Galdus karkasi Hegioon ja veti h�net hevosen sel�st� ja
sitoi h�nen ja kuljetti h�nen pois holveihin.

Nyt aikoi kertomus vankien vapauttamisesta, joka esitettiin

v�risytt�v�ll� vaikutuksella. Vartiain vangitseminen n�ytti huvittavan
Neroa, ja ihastuksen huudahuksilla h�n kiitteli Britannialaista.

Mutta mik� h�nen ilonsa oikein ylimmilleen saatti, oli Galdon

lopullinen kosto Hegion suhteen. Sit h�n kuunteli syvimm�ll�
mielenliikutuksella ja kysyi sit� Cineaalta monta monituista kertaa.

Vaatteitten muuttaminen ja toisen paneminen toisen sijaan n�yttiv�t

h�nest� ihmetelt�v�lt�.

"Voi", h�n huusi, "jospa Tigellinus olisi kuullut t�m�n! H�n ei tied�
sit�. H�n toimitti minulle tyhm�n ja taitamattoman esittelyn t�st�
verrattomasta kertomuksesta. H�nen juttunsa oli kaikin puolin
tavallinen. Sinun juttusi on jumalallinen. H�n ei ole kuullut parasta
osaa. Se sopii Sofokleelle. Siit� saisi paremman tragedian s�ikeen kuin
mink� koskaan olen kuullut. Siit� onkin tragedia syntyv�. Min� itse
kirjoitan sen. Min� saatan t�m�n tapauksen tunnetuksi koko maailmalle.
Min� saatan t�m�n oivallisen Britannialaisen kuolemattomaksi."

"Mutta miss� h�n on?" Nero huudahti. "Mikset tuonut h�nt� t�nne? Minun
t�ytyy saada h�net t�nne ja katsella h�nt�. H�n on puolijumala. Tuo
h�net heti t�nne."

Cineas ilmoitti, ett� he olivat kaikki paossa.

"Paossa! No, leikki on loppunut. Menk��t he kotiin kaikki tyyni. Minun

t�ytyy n�hd� t�m� Britannialainen ja h�n saa itse kertoa minulle, milt�
h�nest� tuntui ja kuinka h�n menetteli, kun h�n katseli liekkej�.
L�het� heid�t kaikki kotiin. Min� annan sinulle luvan. Min� kirjoitan
armokirjan heit� kaikkia varten. He ovat toimittaneet kukin osaansa
semmoisessa kertomuksessa, joka viepi voiton kaikista, mit� olen ikin�
kuullut."

Ja hetken vaikutuksesta Nero kirjoitti t�ydellisen armokirjan ja pisti

sen Cineaan k�teen.

"Toimita Britannialainen minun luokseni", Nero lausui. "Minun t�ytyy

n�hd� h�net. Minun t�ytyy my�skin n�hd� minun Romalaiseni j�lleen.
Minulla ei ollut mit��n tekemist� t�m�n asian kanssa. Tigellinus ne
kaikki toimeen pani. Mutta kaikki on p��ttynyt hyvin. Kaikki on k�ynyt
ihmeellisell� tavalla. Meid�n t�ytyy ryhty� t�m�n tragedian tekemiseen,
Cineas. Sin� saat neuvoa. Sinun �lysi on oleva hy�dyksi minulle."

"Minua ilahuttaa, ett� sin� olet tullut. Min� olen kyll�stynyt noihin
kristittyihin. He ovat typeri�. He eiv�t voi en�� minua huvittaa. Min�
tahdon k��nty� uudella ihastuksella j�lleen taiteeni ja runouteni
puoleen. Me palautamme takaisin nuot onnelliset hetket, joita meid�n
oli tapa viett�� n�iss� korkeissa harrastuksissa."

N�in Nero puhui, lausuen viel� paljon t�m�nkaltaista, joka kaikki

osotti, ett� kirjallinen mielenteko nukuksissa ajan oltuaan j�lleen oli
h�ness� her�nnyt vanhaan voimaansa. Cineas taipui n�ht�v�ll� innolla
kaikkiin tuumiin, joita Nero esitteli. H�n suostui kaikkiin. H�n piti
k�dess��n tuota kallista kirjaa, joka lahjoitti el�m�n ja vapauden
h�nen yst�villeen. T�ss� oli kaikki, mit� h�n halasi.

XXIX.

Muutoksia.

He olivat viett�neet kolme p�iv�� katakombeissa. Kuinka suloiselta ja

kirkkaalta luonnon kasvot n�yttiv�t, kun he l�htiv�t ulos ja n�kiv�t
j�lleen iloisen ja ihanan auringon-paisteen, viheri�t lehdet, uhkeat
kasvit ja ihmisen asunnot. T�ss� maan-alaisessa el�m�ss� oli
kaksinkertainen kauhu: sit� elettiin pimeydess� ja keskell� kuolemaa.
Se oli kuollon varjon laakso. Voi! t�m� varjo oli vier�ht�nyt heid�n
sielunsa ohitse.

Markus oli suuresti muuttunut. H�nen hell� ja herkk�tunteinen luontonsa

oli saanut semmoisen vamman, jok'ei ollut lyhyell� ajalla parantuva.
Raskas alakuloisuus, joka n�ytti kummalliselta ja luonnottomalta
pieness� pojassa, oli valloittanut h�nen mielens�. Pimeyden kauhu oli
syv�lt� vaikuttanut h�nen sieluunsa.

He rupesivat taas entiseen el�m��ns� huvilassa; mutta t�m� el�m�,

semmoisena kuin se kerta oli, ei voinut palata j�lleen. Menneit�
tapauksia ei k�ynyt hevin unhottaminen. Koko perhett� synkeytti sen
murheen y�n muistot, jolloin Helena turvasi Labeoon ja Markus turvasi
Helenaan ja is� tuskissaan n�ki niitten katoavan, joita h�n rakasti ja
jotka nyt, niinkuin h�n luuli, ij�ksi h�nelt� riistettiin. Se ei
milloinkaan mennyt Helenan mielest�. H�n oli tuonut Lydian muassaan
takaisin, vaalean, miettiv�n tyt�n, joka katakombeissa el�ess��n oli
muuttunut luonnoltansa ja jossa uuden kauhun sijaan pysyv�inen
alakuloisuus oli astunut. He olivat nyt kaikki turvassa, kumminkin
sill� hetkell�; mutta se suuri vaara, joka oli seurannut heit�, n�ytti
v�hent�v�n heid�n el�m�ns� suloisuutta ja he menetteliv�t ja puhuivat,
niinkuin varoisivat uudestaan joutuvansa samaan tilaan.

Galdus yhdistyi j�lleen siihen poikaan, jonka h�n oli kahdesti

temmannut kuoleman k�sist�; mutta poika oli muuttunut. H�nen iloinen
naurunsa ei en�� hel�hdellyt saleissa. H�n oli n�hnyt surua ja el�nyt
vuosikausia. H�n oli totinen ja harvapuheinen. Ennen h�n ilmoitti
Galdolle kaikki tunteensa, toiveensa, pelkonsa, ilonsa, murheensa;
mutta nyt h�nen kokemuksensa oli suurempi ja ne tunteet, jotka asuivat
h�ness�, olivat kasvaneet niin voimakkaiksi, ettei niit� saanut
lausutuksi.

Galdus ei puhunut koskaan Hegiosta Markon kanssa. H�n tiesi pojan

luonnon ja kuinka t�m� kammoi riitaa ja verta. Kertomus h�nen
kostostaan olisi t�ytt�nyt pojan kauhulla. Galdus tunsi t�m�n omalla
himme�ll� tavallansa eik� jutellut Hegiosta Markolle.

Mutta yksi l�ytyi, jolle Galdon oli tilaisuus laatia kertomuksensa, ja

t�m� oli Nero. Keisari oli usein muistuttanut Cineasta t�st� ja
k�skenyt h�nen tuoda Britannialaisen luoksensa. Cineas noudatti h�nen
tahtoansa. Nero katseli ihmetellen vieraansa j�ttil�isruumista ja
havaitsi t�m�n vakavissa, rohkeissa kasvoissa semmoisen voiman, jota
h�n n�ki harvassa seuralaisessaan. Galdus ei suinkaan ollut mik��n
raakalainen. H�nen mielenlaatunsa, joka oli ylev�, oli kohonnut yh�
ylev�mm�ksi, koska h�n kauan aikaa oli ollut yhdess� Markon kanssa, ja
h�nen uljaissa barbarilaiskasvoissaan kuvautui jonkunlainen sielun
sivistys, joka synnytti kunnioitusta ja ihmetyst�.

Kehoitettuna tekem��n tili� teoistaan Nerolle, Galdus laati koko

kertomuksen. H�nen jutussaan ei ilmestynyt sit� sievyytt�, joka oli
Cineaan kertomukselle omainen, eik� sit� niin taitavasti toimitettu
eik� sen hienoimpia kohtia niin hyvin saatettu n�kyviin; mutta yht�
kaikki oli sen vaikutus kumminkin yht� suuri.

Sill� t�ss� seisoi mies itse ja esitteli kertomusta itse tapausta

n�ytt�m�ll�. Kun h�n kertoili, h�nen mielenliikutuksensa yh� suureni.
H�n eleli t�t� tapausta uudestansa. Kaikki tunteet, jotka olivat
palaneet h�ness� tuona muistettavana y�n�, eliv�t ja hehkuivat viel�
kerran. H�nen tuimia kasvojaan el�hytti vaihetellen suru, viha, kosto
taikka voitonriemu. H�nen vaaleankeltaiset hiuksensa, h�nen puuhkea
partansa ja h�nen vankka ruumiinsa, h�nen kurkkuper�inen ��nn�stapansa,
h�nen muukalainen sanankoroituksensa, h�nen kummalliset liikenteens�,
kaikki n�m�t saattivat h�nen aivan merkilliseksi.

Ihastuksissaan Nero otti omasta kaulastaan kultavitjat ja pani ne

Galdon kaulaan.

H�n vakuutti, ett� t�m� kertomus oli antanut h�nelle uuden runollisen
into-aiheen. H�n aikoi jatkaa tragediansa ja t�m� oli maailmaa
kummastuttava. H�n vannoi my�skin, ett� Galdus itse oli t�t� tragediaa
n�kym�ll� toimittava. Semmoisella tavalla kertomus Neroon vaikutti.

Jonkun ajan per�st� Labeo l�hti hoviin. H�n ei mennyt mist��n

erityisest� syyst�, vaan osaksi jostakin ep�m��r�isest� velvollisuuden
tunteesta ja osaksi vanhasta korkeamman viran halusta. Sangen
v�h�iseksi oli t�m� halu nyt k�ynyt. Se kova koetus, jonka alaiseksi
h�n oli joutunut, oli laimentanut h�nen kunnianhimoansa ja semmoisella
tavalla, jota h�n ei voinut koskaan unettaa, n�ytt�nyt h�nelle, kuinka
kovin ep�vakaiset ihanimmatkin toiveet ovat. H�n k��nsi ajatuksensa
hartaammin kuin milloinkaan ennen puolisoonsa ja lapseensa, jotka h�n
oli melkein ollut kadottaa. H�n rupesi ajattelemaan semmoista onnea,
jota h�n saavuttaisi yhdess� n�itten kanssa ilman mit��n korkeampaa
arvoa taikka suurempaa valtaa kuin mik� h�nell� nyt oli.

Mutta h�nen asemansa hovissa tuntui hovissa ennen kaikkia tuskaloiselta

sen vuoksi, ettei h�n voinut k�rsi� silm�ins� edess�k��n sit� miest�,
jonka k�skyn kautta niin kova onnettomuus oli kohdannut h�nt�, sit�
miest�, jota vastaan h�n oli kerta tarttunut aseisin ja jonka h�n oli
vannonut surmataksensa. Sopiko h�nen anoa suosion-osoituksia t�lt�
miehelt�, taikka jos niit� tarjottaisiinkin h�nelle, sopiko h�nen
vastaan-ottaa niit�? H�n tunsi, ettei h�n voinut.

H�nen vaiti-olonsa ja h�nen umpimielisyytens� j�iv�t Nerolta

huomaamatta. Labeo oli aina ollut semmoinen ja Nero oli tottunut
katselemaan h�nt� jonkinlaiseksi kuva-ihmiseksi hovissaan, joksikin
koristeeksi, taidetuotteeksi. Eik� keisari voinut ajatella ett� Labeo
katsoisi vangitsemisen tapauksia joltakin muulta kannalta kuin h�n
itse. T�m�n is�n ja puolison syd�n oli salattuna Nerolta; ett� siin�
k�tkeytyisi katkeria muistoja ja syvi� haavoja, sit� Neron kaltainen
suorastansa ei voinut k�sitt��.

Muutamien kuukausien per�st� Labeo havaitsi, ettei h�n voinut kest��

t�t� el�m�� ja h�n alkoi inhota sit� -- inhota viheli�ist� hovimiesten
parvea ja sit� ilke�t� tyrannia, joka johdatti. H�n p��tti muuttaa
pois.

Muutkin asiat vaikuttivat h�neen; mutta ennen kaikkia Markus. Kuukausi

toisen per�st� oli mennyt, mutta sumu, joka oli laskenut t�lle nuorelle
syd�melle, ei ottanut mill��n tavoin haihtuaksensa. H�nen is�ns� ja
�itins� katselivat kovalla huolella n�it� kasvoja, jotka n�yttiv�t
p�iv�st� p�iv��n muuttuvan alakuloisemmaksi. Markus hauteli aina omia
ajatuksiaan ja el�tteli noita mustia haaveita, jotka olivat
valloittaneet h�nen mielens�. Se oli semmoinen sielun tila, joka
saattaa miehen mielipuoleksi ja v�ltt�m�tt�m�sti kuolettaa lapsen.
T�m�n Labeo n�ki. H�n katseli pelolla t�m�n pojan lakastuneita silmi�,
j�ntit�nt� liikuntoa ja hitaisia askelia, t�m�n pojan, jonka eritt�in
hilpe� luonto v�h�ist� ennen oli virkistytt�nyt koko perhett� ja
t�ytt�nyt sen ilolla. Markus oli tauonnut nauramasta ja leikitsem�st�.
H�nen is�st�ns� tuntui ik��nkuin olisi poika herjennyt olemasta
itsekaltaisenansa. H�n tunsi ett� ennen kaikkia perin-juurinen
asuntopaikan muutos oli tarpeellinen, eik� katsonut mit��n paikkaa niin
soveliaaksi kuin Britanniaa.

Mutta samalla kuin h�n l�hti takaisiin sinne, samalla h�n luopui
kaikista toiveista pikaisen viran-ylennyksen suhteen; vaan Labeo oli
alkanut pit�� sit� v�h�ss� arvossa. Britannia tarjosi heille uusia
oloja. He olivat oleskelleet siell� ennen ja rakastivat sit�. Markus
kenties tointuisi j�lleen Pohjanmeren voimistuttamassa ilmassa ja
tulisi entiselleen.

Labeon ei ollut vaikea p��st� legionan p��llik�ksi. Nerosta oli aivan

yhdentekev�, l�htik� h�n vai ei; ja niin he ennen pitk�� olivat
hankkineet kaikki l�hte�kseen semmoiseen paikkaan, jossa ei ollut
mit��n synkki�, yh� vireill� pysyvi� muistoja eik� mit��n alinomaista
pelkoa uusista vaaroista.

Sulpicia j�tettiin j�lelle ynn� Isaak kartanoa hoitamaan. Lydia j�i

my�skin ja Cineas, joka oli p��tt�nyt viipy� viel� jonkun ajan Romassa.
Labeo otti mukaansa puolisonsa ja poikansa ja Galdon.

Aika kului ja Tigellinus oli koettanut vieroittaa Neron mielt� h�nen

j�lleen elpyneist� taipumuksistaan kirjallisten harrastusten suhteen.
T�m�n miehen luonto ei sallinut mink��nlaista kilpailemista. H�n pyysi
ennen kaikkia luovuttaa keisaria Cineaan yhteydest�, sill� h�n tunsi,
ett� niin kauan h�nen valtansa my�skin oli vaan puoleksi taattu. T�t�
varten h�n vei keisarin pois Romasta useammin kuin ennen ja pidemm�ksi
aikaa er�lt�ns�. "Kultainen kartano" kohosi paraikaa ja ennenkuin t�m�
oli valmis, Nerolla ei ollut mit��n h�nen suuruuttansa vastaavaa
asuntoa. Muut paikat tarjosivat suurempaa vaihtelevaisuutta ja Bajaessa
taikka Neapelissa Neron oli tilaisuus n�hd� enemm�n uutta ja yht�
suurta ylellisyytt�. Cineas tunsi olonsa suuresti huojentuneeksi, kun
Nero j�lleen oli poissa. Yhteys keisarin kanssa inhotti h�nt�. Nyt kun
h�nen rakkaat yst�v�ns� olivat turvassa, h�nell� ei ollut mit��n
toimitettavaa hovissa eik� h�n halannut mit��n niin paljon kuin
saada hiljaisuudessa l�hte� pois. H�nen tahtonsa t�ytettiin, jopa
parhaalla lailla, silla hovi oli muuttanut pois ja tavallisella
huikentelevaisuudellaan Nero pian unhotti pois "filosofinsa". Neron
tragedia j�i kesken-er�iseksi suunnitelmaksi ja mielikuvituksen luomien
sijaan astuivat tositapausten kauhut.

Tigellinus yllytti kaikkia is�nt�ns� pahoja intohimoja eik� mit��n niin

suurella menestyksell� kuin t�m�n julmuutta. Useat Roman parhaista
miehist� kukistuivat h�nen vehkettens� kautta. Cineas oli kadonnut
n�kym�lt� eik� Tigellinus en��n ajatellut h�nt�, vaan siirsi kaiken
kateutensa Petronion puoleen. T�m� iloinen, huoleton ja hilpe� mies
k�vi yh� hovissa, sill� t�m� oli h�nen rakkain kotinsa, eik� Tigellinon
juonitteleminen eik� Neron karttuva julmuus peloittanut h�nt�.

Viimein Petronius sai surmansa. Tigellinus syytti h�nt� osalliseksi

suureen kapinaliittoon ja Nero uskoi taikka kumminkin katsoi sopivaksi
olla uskovinansa. Nero sattui juuri silloin olemaan huvimatkalla
Neapelin lahden tienoilla. Petronius seurasi h�nt�, mutta pantiin
kiinni Cumaessa. H�n havaitsi, ett� h�n oli tuomittu ja vastaan-otti
kuoleman samalla iloisella mielell� ja tyvenell� ylenkatseella,
jolla h�n kaiken elin-aikansa oli maailmaa katsellut. H�n kuoli
omituisella tavalla. H�n ei tahtonut el�� ep�tiedossa ja niin h�n
ylenkatseellisesti valmisteli l�ht��ns� maailmasta eik� kuitenkaan
tahtonut n�ytt�� h�t�ilev�lt�. H�n avasi suonensa ja sidotti ne taas
tavan takaa, kadottaen v�h�sen verta joka kerta ja v�hitellen mennen
heikommaksi. Mutta koko ajan h�nen yst�v�ns� ymp�r�itsiv�t h�nt� ja
n�itten kanssa h�n laverteli ja laski leikki� tavallisella
huolettomuudellaan. H�nen mielens� ei tehnyt puhua totisista
filosofillisista kysymyksist�, niinkuin sielun kuolemattomuudesta
taikka kuoleman ylenkatseesta, vaan h�n tahtoi mieluisammin kuulla
soitantoa ja laulantoa, lempirunoja ja iloisia s�veli�. H�n jakeli
lahjoja kaikille, k�vi ymp�ri sek� sis�ll� ett� ulkona, pani ajaksi
maata, ja n�in h�n iloisesti ja tyvenesti laski pilaa kuoleman kanssa.
Samalla kuin h�n ylenkatsoi kuolemaa, h�n osotti yht� suurta
ylenkatsetta tuhottajiensa, Tigellinon ja Neron suhteen, ja vietti
viimeisi� tuntejansa sill� ett� h�n kirjoitti kertomuksen Neron
irstaisuudesta, jonka h�n l�hetti keisarille lukittuna t�m�n omalla
sinetill�.

T�ll� v�lin kristittyin vainoaminen oli suuresti laantunut. Useat

palasivat kotiinsa ja koettivat, niin paljon kuin mahdollista oli,
p��st� n�kyvist�. Keisarilla oli suurempia ja arvokkaampia uhreja eik�
h�n en�� huolinut heist�. H�nen julistuksensa heit� vastaan oli
kuitenkin yh� voimassa; alhaisemmat virkamiehet v�ijyiv�t viel� heit�,
ja vaikka halpas��tyiset kristityt saattivat j��d� huomaamatta, l�ytyi
sent��n muutamia, joita oli mainittu nimelt� ja joitten vangitsemista
viel� puuhattiin niinkuin sangen t�rke�t� asiata. Etev�mpi� n�itten
joukossa oli Julius.

Koko t�m�n ajan kuluessa oli vanha Carbo ollut aivan toisenlainen kuin
ennen. Heti alusta h�n suri poikaansa ja katui omaa kovuuttansa. H�n
ihmetteli salaisesti t�m�n lujuutta ja urhoollisuutta ja hankki aina
itselleen tarkkoja tietoja h�nen tilastaan ja rohkeista toimistansa.
H�n olisi mielell��n keksinyt jotain keinoa, jolla h�n voisi saada
poikansa takaisin ja sopia h�nen kanssaan, mutta ei tiet�nyt kuinka.
H�nen romalainen ylpeytens� esti h�nt� ensi askelta astumasta, eik�
Julius voinut tulla h�nen luokseen. N�in h�n kauan aikaa taisteli
suruansa vastaan, siksi kuin h�n ei voinut kauemmin sit� kest��.

Er��n� p�iv�n� h�n k�vi Cineaan luona ja puhui entisell� tavallaan ajan
pahuudesta. H�n soimasi kovasti Neroa ja luetteli h�nen rikoksiaan.
Lopulta h�n puhui kristittyin vainomuksesta, mainiten sit� Neron
ilkeimm�ksi teoksi ja vakuuttaen, ett� kristittyin hyv�t avut olivat
h�nest� t�ydellisesti todeksi n�ytetyt sill�, ett� Nero oli valinnut
heid�n kostonsa esineeksi. Jos he olisivat olleet miksi h�n kerta luuli
heit�, he eiv�t olisi koskaan n�in k�rsineet.

Cineas kuunteli t�t� kummastuksella ja ilolla. H�n ajatteli, ett� h�n

kenties voisi saattaa is�n ja pojan yhteen; h�nt� ilahutti, kun h�n
ajatteli, ett� t�mm�inen onni odotti h�nen yst�v��ns� ja mietiskeli,
kuinka h�n parhaiten saisi t�mm�isen yhtymyksen aikaan, kun vanha
Carbo, joka oli ollut ��neti v�h�n aikaa, �kki� alkoi puhua siit�, jota
Cineas juuri tuumi, ja huudahti tuskin kuultavalla ��nell�:

"Cineas, sin� tied�t, miss� h�n on. Vie minut h�nen luokseen."

T�m� poisti kaikki vastaukset. Hyvin iloisena Cineas heti suostui. He

l�htiv�t viipym�tt� siihen paikkaan, jossa Julius oli ollut niin kauan
ja p��siv�t ennen pitk�� perille. Carboa hirvitti, kun h�n meni
portaita alas, astui pime�t� labyrintia ja ajatteli, ett� t�m� oli se
paikka, johon h�nen poikansa oli karkoitettu. Ja mink� t�hden?
Viattomuuden, oikean uskonnon ja hyvien avujen t�hden.

Viimein is� tapasi poikansa. J�tt�en Carbon taaksensa Cineas toi Julion
h�nen luokseen. Julius tuli, vaaleana ja laihana, jommoiseksi h�n nyt
oli muuttunut, kantaen kurjan el�m�n merkkej� ja kalvealla muodollaan
ollen viel� kalveampi tulisoittojen tummassa valossa. Carbo katseli
h�nt� tuokion ja sulki h�nen sitten syliins�.

"Voi minun poikani!" h�n lausui ja purskahti itkuun.

"Is�ni", sanoi Julius, joka oli yht� syv�sti liikutettu, "min� tiesin
koko ajan, ett� olit antanut anteeksi minulle."

Vaan Carbo alkoi nyt kirota heikkouttaan ja koetti pid�tt��

kyyneli�ns�, mutta kun h�n uudestaan katseli poikaansa, kyynelet
j�lleen t�yttiv�t h�nen silm�ns�, kunnes h�n viimein k�vi istumaan,
peitti kasvonsa k�sill��n ja itki katkerasti.

Nyt, kun vanhus oli l�yt�nyt poikansa ja painanut h�nt� j�lleen

syd�nt�ns� vastaan, h�n ei voinut ajatella pidemp�� eroa. H�n vaati
kiivaasti, ett� Julius kohta j�tt�isi t�m�n paikan ja tulisi kotiin.
H�n lupasi puolustaa h�nt� kaikkia vaaroja vastaan ja Julius hymyili
suruisesti ja lempe�sti, kun vanhus vakuutti, ett� h�n tahtoi panna
henkens� alttiiksi h�nt� varten, jos joku yritti viem��n h�nt�
vankeuteen.

"Min� tied�n, is�ni, ett� sin� tekisit niin, samoin kuin min�kin
tekisin sinun t�htesi, mutta minun t�ytyy ajatella muita asioita. Pelko
oman itseni puolesta ei pid�t� minua t��ll�. Minusta ei ole mit��n
pelkoa. Minun olisi helppo v�ltt�� vainoajia. Mutta t��ll� on muutamia,
joitten ei olisi helppo. He ovat v�hemm�n toiveliaat ja enemm�n
pelokkaat kuin min�. Me, jotka olemme voimakkaat, me kannamme heikkojen
kuormaa. T�mm�inen meid�n uskontomme on. Muutamat n�ist� onnettomista,
pelokkaista hengist� eiv�t rohkenisi j�tt�� t�t� paikkaa. Niin kauan
kuin yksi ainoa kallis Kristuksen lapsi l�ytyy t��ll�, niin kauaksi
minun tulee j��d� t�nne ja auttaa ja lohduttaa h�nt�. Muutamien on
velvollisuus opettaa; minun on velvollisuus suojella pelk��vi� ja
heikkoja. Ja min� olen luullakseni tehnyt jonkunlaista hy�ty� heille."

Carbon silm�t s�dehtiv�t, kun h�n katseli poikaansa ja kuuli h�nen

sanojansa.

"Jumala varjelkoon, poikani, ett� he kadottaisivat sinun! Min� ymm�rr�n

sinun. Minun t�ytyy suostua. Se on vaikeata. Mutta min� en voi sanoa
mit��n. Jos olisin nuori, min� rupeisin kristityksi ja tulisin t�nne
sinua auttamaan. Sin� el�t kunniakasta el�m��, jalo poikani. Mutta enk�
min� saa koskaan n�hd� sinua? T�ytyyk� minun menn� takaisin ja el��
ilman sinua? Tahdotko antaa vanhan is�si kuolla h�nen luonansa
olematta?"

"Min� tulen sinun luoksesi, milloin ikin� vaan p��sen", vastasi Julius.
"Min� viet�n p�iv�kausia sinun luonasi. Ennen pitk�� minun kenties on
tilaisuus j��d� kotiin. Malta v�h�n mielt�si, kallis is�ni. Ajattele,
mit� tekemist� minulla on. Me tulemme usein yhteen nyt. Kiit� Jumalaa,
ett� t�m� eripuraisuus on ohitse."
Julius piti puheensa. H�n k�vi usein is�ns� luona ja viipyi toisinaan
kauan. H�nt� ei kohdannut koskaan mik��n vaara. T�m� uusi el�m� ja t�m�
osittainen p��s� holvien pimeydest� ja kosteudesta vaikuttivat
n�ht�v�sti h�neen. H�nen vaalea muotonsa muuttui verev�mm�ksi ja h�nen
mielens� k�vi hilpe�mm�ksi.

Mutta yksi seikka oli, joka vaikutti etuisammin h�neen kuin kirkas ilma
ja auringonpaiste ja sovinto h�nen is�ns� kanssa.

Oli yksi, joka aina odotti h�nen tuloansa ja laski h�nen poissa-olonsa
p�iv�t ja kuuli h�nen ��nens� sykkiv�ll� syd�mell� -- yksi, jonka koko
olento, jolta kaikki muut siteet olivat katkenneet, nyt liittyi
hell�sti h�neen ja sai h�ness� el�m�ns� lohdutuksen. T�m� oli Lydia.

Lydian luona k�ydess��n Julius alkoi viipy� yh� isomman aikaa. Suuren
osan ajastansa h�n vietti Labeon huvilassa. H�nen is�ns� seurasi h�nt�.
Kun Julius oli poissa, vanhus tuli toisinaan sinne, sill� h�n tiesi,
ett� t�m� paikka oli kallis h�nen pojallensa, ja halasi puhua jonkun
kanssa h�nest�. V�listi h�n valitsi Cineaan; mutta ennen pitk�� h�n
tapasi toisen kuuntelian, joka ei koskaan v�synyt kuuntelemasta, kun
h�n puhui t�st� aineesta, joka oli taipusa kuuntelemaan tuntikaudet ja
kehoittamaan h�nt� ja innostuttamaan h�nt� kysymyksill��n. Carboa
miellytti t�m� kuuntelia enemm�n kuin mik��n muu. Ja niin h�n viimein
tuli joka p�iv� Labeon kartanoon puhumaan Lydian kanssa ainoasta
aineestaan.

H�n taukosi Romaa soimaamasta; h�nen entinen katkeruutensa ja h�nen

jyrkkyytens� olivat kadonneet ja antaneet tilaa lempe�mm�lle ja
yst�v�llisemm�lle mielenlaadulle. Nuot vakavat sotamiehen kasvot ja tuo
lempe� ��ni, jolla h�n aina puhutteli Lydiaa, muistuttivat toisinaan
t�t� h�nen omasta is�st��n ja saattivat h�nen rakastamaan Julion is��.

Aika kului ja Julius alkoi p��st� entiseen lujaan terveyteens�. El�m�

oli muuttunut suloiseksi. Katakombeihin turvattiin vaan v�listi
�killisess� pelossa. Kaikkein pelokkaimmat olivat rohjenneet l�hte�
pois ja ruvenneet entiseen el�m��ns�. Lopulta Julion oli tilaisuus
j��d� kokonaan is�ns� luokse.

Nyt Julius ja Lydia olivat l�hell� toisiaan. Yhdess� kestettyjen

k�rsimysten muistot liittiv�t heid�n yhteen, ja n�ytti silt� kuin
heid�n surunsa olisivat ajaksi haihtuneet.

T�m� kaunis nuori tytt� oli perinjuurin vaikuttanut koko Julion

luontoon. Julius oli n�hnyt h�net h�nen halvassa yl�huoneessaan, jossa
h�n asui is�ns� kanssa; h�n oli vartioinnut h�nt� noissa kolkoissa
katakombeissa, jossa t�m� oli ummistanut is�ns� silm�t. H�n oli monta
kertaa pelastanut h�nen henkens�.

Ulkona taivasalla taas kerta ollen Julius ei saattanut en�� k�rsi� sit�
v�h�ist� estett�, joka viel� eroitti heit� toinen toisestansa. El�m�
oli ik�v� ja armoton ennenkuin Lydia oli h�nen kanssaan kaikkiin osaa
ottamassa. H�n ei malttanut odottaa siksi kuin h�nen tilansa oli aivan
turvallinen.

Jos min� odotan siksi, minun t�ytyy odottaa kuolemaan asti. Lydian
t�ytyy ottaa minut semmoisena kuin min� olen, vaarassa, kuolema
silmieni edess�, ja meid�n on oleva sama kohtalo, tulkoonpa mimmoinen
tahansa. Niin kauan kuin olen kristitty, niin kauan minun asemani pysyy
t�mm�isen�. Ja mik� enempi on, Lydia on samassa vaarassa.

N�in Lydia p��si turvattomasta ja yksin�isest� el�m�st�ns�. Carbon

kartano, muitten rinnalla varsin halpa, n�ytti Lydian mielest�
kuninkaan linnalta. Lydian l�sn�-olo saatti sen kirkkaammaksi ja
hohtavammaksi Julion silmiss�. Carbon ei tarvinnut en�� menn� Labeon
kartanoon tapaamaan jotakuta, jonka kanssa h�n saisi puhua pojastansa.
Julion puoliso rakasti t�t� ainetta enemm�n kuin kukaan muu ja niin
onnellisesti kuluivat vanhuksen p�iv�t, ett� h�n n�ytti nuortuvan
uudestaan eik� viimein tiet�nyt ket� h�n enemm�n rakasti, poikaansa vai
vasta saatua tyt�rt�ns�.

XXX.

Etevin martyri.

Kun Roman kristityt n�in alkoivat j�lleen vapaasti hengitt�� ja palata

entisiin toimiinsa jonkinlaisella turvallisuudella, v�h�inen seurakunta
t�yttyi ilosta yhden tapauksen johdosta, joka oli heille varsin
suuren-arvoinen.

Se ei ollutkaan mik��n v�h�inen asia, se oli suuren Apostolin

takaisintulo.

H�nen kanssansa tuli Philo, joka oli seurannut h�nt� kaikkialla h�nen
matkoillansa ja joka nyt n�ytti kalveammalta, heikommalta, mutta
kuitenkin hehkuvammalta ja hartaammalta kuin milloinkaan.

Monta oli kertomusta, joita nuot kiusatut raukat Romassa tiesiv�t

jutella vainomuksistaan ja k�rsimyksist�ns�. Siin� huojennuksessa, joka
nyt oli saatu raskaasta sorron taakasta, he kuitenkin varoivat vaaraa.
He arvelivat kaikki, ett� t�m� vaara kohtasi juuri etevimpi� heid�n
joukostaan, ja heist� kaikista Paavali oli kaikkein etevin.

H�nen puolestaan he pelk�siv�t. He pyysiv�t h�nt� pelastamaan itse��n

sill�, ett� h�n oli hiljaisuudessa ja poissa n�kyvist�. Mutta Paavalin
luonto ei sallinut t�t�. H�n oli viett�nyt el�m�ns� keskell� uhkaavia
vaaroja ja kun h�n lujasti luuli, ett� h�n ennemmin tai my�hemmin saisi
surmansa uskontonsa vuoksi, h�n oli yht� valmis heitt�m��n henkens�
Romassa kuin jossakin muussa paikassa.

H�n jatkoi sent�hden tointansa suurimmalla julkisuudella ja menetteli

kaikin puolin aivan niinkuin hallitus olisi suvainnut kristityit�.
T�ss� tilassa h�n pian her�tti huomiota; ja kun siell� l�ytyi useita
virkamiehi�, jommoisia aina joka paikassa l�ytyy, jotka koettivat
saavuttaa kunniaa virka-intoa osottamalla, h�nen toimensa viimein
p��ttyiv�t siihen, ett� h�n vangittiin.

Tutkinnon per�st� h�n pantiin maan-alaiseen Mamertinin vankihuoneesen

Kapitolion kunnaan juurella.

T��ll� h�n valmisti itse�ns� kuolemaan. Philo, h�nen alinomainen

seuralaisensa, oli vangittu samaan aikaan, suljettu samaan paikkaan ja
tuomittu samaan kohtaloon.

Kappale aikaa kului Paavalin vangitsemisesta, ennenkuin h�n

teloitettiin, jotta h�nen oli tilaisuus vastaan-ottaa muutamia yst�vi�,
lohduttaa heit� ja kirjoittaa muille kaukana oleville jumalallisen
virvoituksen sanoja.

Niitten joukossa, jotka k�viv�t vankia tervehtim�ss�, oli Cineas.

H�n oli n�hnyt Paavalin ennen, kun t�m� toimitti el�m�ns� suurta ty�t�.

H�n katseli nyt ihmetellen t�t� miest� h�nen vankihuoneessansa, t�t�

miest�, joka seisoi h�nen edess��n kahleissansa, tyvenen�,
maltillisena, leppe�n� ja niin iloisena k�yt�kselt��n, ett� Cineas
t�yttyi kummastuksella.

Apostoli sanoi, ettei h�n ainoastaan t�ydellisesti tahtonut k�rsi�

vankeutta, vaan todesti halasi kuolla. H�n sanoi, ett� h�n oli valmis
menem��n pois ja ett� pois meneminen maailmasta merkitsi taivaasen
p��semist�. H�n oli taistellut Kristuksen taisteloa ja nyt h�nen
sotapalveluksensa oli p��ttynyt. H�n l�hti nyt saamaan palkintoa
t�ist�ns�. Loppuvalon siunaus oli h�nen edess��n; kunnia semmoinen,
jota ei kukaan voinut k�sitt��; autuus ijankaikkinen ja sanoin
sanomaton. H�nen taistelonsa oli taisteltu; h�nen juoksukentt�ns� oli
p��h�n juostu; h�n oli ollut uskollinen ja taivas oli h�nen tarjonansa.

Cineas katseli suurimmalla ihmetyksell� Paavalin k�yt�stapaa kuoleman

l�hetess�. H�n ajatteli, ett� t�m� mies, joka seisoi h�nen edess��n,
kuolisi Sokrateen kuoleman. H�n oli aina niin mielell��n muistanut t�t�
kuolemaa ja h�n tunnusti itselleen, ett� l�ytyi semmoisia kohtia,
joissa Apostoli vei voiton filosofista.

Paavali ei j��nyt pitk�ksi aikaa vankeuteensa.

Muutamien p�ivien per�st� loppu tuli.

H�nen ei tarvinnut k�rsi� tulella polttamisen kovempia tuskia. Roman

yleis� oli jo kauan aikaa sitten saanut kyll�ns� kauhuja, ja paalussa
palavien ihmisten n�ky synnytti toisenlaisia tunteita, kuin mit� se
ennen oli synnytt�nyt.

Nyt kun Paavalin vuoro tuli, arveltiin, ett� lakia noudatettiin, jos
h�n k�rsisi kuoleman-rangaistuksen samalla tapaa kuin joku muu
kansalainen. Tuli oli vaan erinomaisissa tiloissa k�ytett�v�; sit� ei
t�ss� vaadittu.

Tavallinen kuolema mestauksen kautta sallittiin h�nelle.

H�nen ylev�� henke�ns� tuki viimeiseen hetkeen asti korkea,

j�rk�ht�m�t�n usko -- usko, joka oli enemm�n kuin usko, sitten kuin se
oli lujistunut varmaksi tiedoksi ja vakuutukseksi.

H�n tiesi, ett� taivas oli h�nelle avoinna. H�n n�ki kunnian-kruunun,
joka oli s�ilytetty h�nelle korkeudessa.

T�m�n taivaan loisto n�ytti valaiseman h�nen kasvojaan; ja ne, jotka

katselivat h�nt�, luulivat n�kev�ns� enkelin kasvot.
Kun t�m� jalo p�� kaatui kirveen alla, siin� oli yksi, joka katseli ja
havaitsi kaikki, joka piti t�t� Kristin-uskon suurimpana voitonriemuna.

"J�� hyv�sti, oi Paavali!" h�n lausui. "Jalo sielu -- kristitty --

filosofia etev�mpi! Mene yl�s taivaasen heimolaistesi luo! Sin� olet
jumalallinen. Sin� olet voittanut Sokrateen."

Paavalin kanssa toinenkin k�rsi.

H�nen yst�v�ns�, h�nen alinomainen kumppaninsa, h�nen uskollinen ja

innokas seuraajansa.

Vihdoin herkesiv�t Philon surut ja kyynelet, ja h�n oli onnellinen, kun

h�n sai panna henkens� alttiiksi Kristuksen t�hden ja kuolla Paavalin
viereen.

Hell�t yst�v�t ottivat yl�s heid�n ruumiinsa ja kantoivat ne siihen

paikkaan, jota kristityt kuolleet jo olivat pyhitt�neet samoin kuin
niitten l�sn�-olo, jotka olivat kerta vainon aikana asuneet siell� ja
joille maailma ei sopinut -- siihen paikkaan, joka my�hemmill�
vuosisadoilla oli t�yttyv� kristittyin monumenteista ja jota nyky-aika
oli kunnioittava martyrein pyhill� muistoilla.

T�h�n paikkaan he hautasivat Paavalin.

T�nne he hautasivat my�skin Philon, samaan kammioon, jossa h�nen

�itins� lep�si; ja h�nen �itins� p��llekirjoituksen yli he piirsiv�t
kyyhkysen, joka kantoi �ljypuun oksaa -- sen rauhan kuva, jonka he
olivat saavuttaneet -- ja n�m�t yksinkertaiset sanat:

"Philon ja Clymenen Bisomum."

XXXI.

Tuonelle menneet.

Labeo oli saanut uuden asuntopaikan Britanniassa l�hell� Londonia.

H�nen huvilansa, josta oli avara katsanto virralle, sijaitsi kaupungin
rajalla. London oli uudestaan rakennettu. Siin� ei n�kynyt kuin
muutamia j�lki� siit� h�vityksest�, jonka alaiseksi se oli joutunut.

Labeo luuli, ett� Markus t��ll�, t�ss� tyveness� ja levollisessa

paikassa, kaukana Roman tuskalloisista muistoista, unhottaisi menneet
ajat; ett� h�nen nuoren syd�mens� taakka keventyisi ja taudin oraat
h�vi�isiv�t. Mutta Markossa ei havaittu mit��n parannuksen merkki�.
Unissaan h�n viel� n�ki katakombien kauhut ja asui hautojen keskell� ja
seisoi kuolleitten vieress�. H�nen arkatuntoinen luontonsa ei voinut
helposti poistaa tuon tuskan-paikan hirve�t� vaikutusta. Niinkuin h�n
uneksi, samoin h�n ajattelikin ja is�� suretti, kun h�n kuuli poikansa
aina puheissaan mainitsevan kuolemaa ja hautaa. Turhaan koettiin jos
jotakin apukeinoa, jolla poikaa huvitettaisiin. Huvitukset olivat
kadottaneet sulonsa. H�n piti liian v�h�n v�li� niill�. H�nen
vanhempansa n�kiv�t, kuinka h�nen voimattomuutensa ja tyhjyytens� eneni
ja heid�n levottomuutensa kasvoi. Luultiin, ett� kylmempi, karaiseva
ilma-ala vaikuttaisi etuisasti h�neen; mutta ei mit��n muutosta
parempaan p�in huomattu.

Helenan koko olento oli kiintynyt h�nen lapseensa ja t�m�n huono

terveys piti h�nt� alinomaisessa levottomuudessa ja tuskassa.
Hennokkaalla ja heikkohermoisella Helenalla ei ollut koskaan ollut luja
terveys ja tuo kova kokemus, johon h�n oli joutunut, kun h�n maisti
kuoleman katkeruutta, oli j�tt�nyt jyvi� ja pysyv�isi� j�lki�. Useita
harmaita hiuksia ilmestyi jo t�ll� otsalla, joka viel� oli nuori, ja
h�nen kauniit kasvonsa olivat vakoontuneet, ja yh� pysyiv�t surun
merkit. Jos Markus olisi p��ssyt entisiin voimiinsa, ja el�m� olisi
ollut iloinen -- jos h�n itse olisi palannut t�ydelliseen rauhaan ja
vapauteen, jossa ei olisi ollut mit��n murhetta -- silloin olisi h�n
kenties j�lleen tointunut tuon vaiherikkaan y�n kauhuista. Mutta toiset
surut astuivat entisten sijaan ja Markon laihat, vaaleat kasvot, jotka
y�t p�iv�t haamottivat h�nen silmiss��n, vaikuttivat haitallisemmin
kuin katakombit.

Kun poika hiukeni, �iti havaitsi, ett� h�n itsekin hiukeni! H�n ei
puhunut siit� kenellek��n. H�n pelk�si, ett� h�n enent�isi puolisonsa
surua. H�n piti salaisuuttansa syd�mess��n, ja t�t� syd�nt� pakotti,
kun h�n ajatteli poikaansa, joka n�in heilt� riistett�isiin. H�n tiesi,
ett� h�nen ja Markon el�m�ll� oli sama juoksu.

Usein t�m� ajatus tuli el�v�sti h�nen eteens�, kun h�n katseli Markoa
ja silloin h�n likisti h�nt� kiivaasti syd�nt�ns� vastaan ja lausui:
"voi suloinen poika!" vaan sit� ajatusta, joka oli h�nen mieless��n,
h�n ei tohtinut lausua.

Mutta, kun Markon kasvot k�viv�t laihemmaksi ja h�nen vartalonsa

hoikemmaksi ja h�nen silm�ns� kiilt�v�mm�ksi, Helenankin k�vi samoin,
ik��nkuin olisi joku hieno samantunteisuus ollut heid�n v�lill��n, joka
yhdisti molemmat yhteiseen kohtaloon.

Kaikki n�m�t huomasi Labeo. H�n n�ki kaikki, kun h�n murheellisena
katseli sit� muutosta, jonka aika oli vaikuttanut molemmissa ja
havaitsi, kuinka molemmat voipuivat yhdess�. H�n n�ki kaikki. H�n
tiesi, mik� se salaisuus oli, jota Helena rakkaudessaan ei tahtonut
ilmoittaa.

Alusta h�n taisteli vastaan ja koetti kovasti ep�ill�, j�rjell��n

kumota pelkoansa. Turhaan. �iti ja poika olivat h�nen edess��n,
n�ytt�en, mik� oli tulossa. H�n koetti toivoa, mutta toivo k�vi yh�
heikommaksi, kunnes se vihdoin kokonaan sammui, ja h�nen t�ytyi
taistella sit� kauhua vastaan, joka ilmestyi t�ydellisen� h�nen
edess��n.

Sill� Markus meni viimein niin voimattomaksi, ettei h�n en�� jaksanut
k�vell� ymp�ri.

Nyt Labeo kantoi h�nt� ymp�ri taivahalla; hell�sti, lempe�sti, samalla

kuin h�nen syd�mens� oli pakahtumallaan ja h�nen ��ness��n, joka aina
oli hell� ja lempe�, ilmestyi uusi hellyys, uusi rakkauden hehku ja
syv� kaipaus h�nen syd�mens� lemmittyyn. Voimakas mies kantoi vaaleata,
kuolevaa poikaa ymp�ri puutarhaa koko p�iv�n, taikka istui pit�en h�nt�
syliss��n, katsoen h�nt� kasvoihin sanomattomalla rakkaudella. H�n
tahtoi aina olla poikansa luona; h�n ei tahtonut kadottaa yht�
ainoatakaan sanaa eik� katsetta. H�n kokosi ne kaikki muistoonsa.
Sill� v�lin kuin is� kantoi poikaansa ymp�ri puutarhaa, Helenan oli
tapa katsella heit� et��lt� ja ajatella semmoisia ajatuksia, joita h�n
ei ollut halullinen lausumaan.

Ja Labeo k��nsi poikansa riutuneesta muodosta silm�ns� pois toisen yht�

rakkaan olennon hoikkaan vartaloon ja havaitsi t�m�n kalveat,
laihtuneet kasvot ja ajatteli, kest�isik� t�m� kaikki, mit� oli
tulossa.

Sill� h�n tiesi sen -- h�n tiesi sen. H�n n�ki edess��n mustan pilven
eik� mit��n valons�dett�. Ero, kaksinkertainen, perin vaikea, jota ei
voi ajatella -- tuska, joka musertaa syd�men, suru sanomaton. Ja t�m�n
tulevaisuuden synkeys pimitti koko h�nen el�m�ns�, jotta joka tuleva
p�iv� toi pahemman pelon ja saatti h�nen yh� likemm�ksi ep�toivoa.

Mutta kun Markus k�vi heikommaksi ruumiin puolesta, h�nen sielunsa tuli
voimakkaammaksi. H�nen mieli-alansa muuttui iloisemmaksi ja h�n koetti
rohkaista ja lohduttaa �iti�ns�; mutta ennen kaikkia h�nen ajatuksensa
ja syd�mens� k��ntyiv�t h�nen is�ns� puoleen.

Koko h�nen luontonsa oli ollut lempe�. H�nen luontonsa perustus oli
rakkaus ja nyt, kun maailma katosi ja el�m�n sulo haihtui, t�m� rakkaus
kohosi kaikkia korkeammaksi ja kokoontui h�nen is��ns�.

Kenties t�m� tuli siit� ylpeydest�, jota h�n aina oli tuntenut is�n
suhteen; sill� Labeo oli aina ollut Markon mielest� miehuuden korkein
perikuva -- semmoinen, jota h�n saatti suurimmassa m��r�ss� ihmetell�
ja kunnioittaa -- semmoinen, joksi h�n itse kerta oli toivonut
varttuvansa.

Kenties h�n ajatteli, ettei h�nen �itins� tarvinnut niin paljon h�nen
rakkauttansa; kukaties h�n n�ki, ett� suru olisi v�hempi, kun sit�
k�rsisi lyhyemm�n ajan. �iti oli surustansa p��sev�, sill� v�lin kuin
is�n t�ytyi kantaa kovaa onneansa ilman lohdutusta tai tukea.

T�m� se oli, joka sai Markon yht� suurella hellyydell� palkitsemaan

kaikkea sit� rakkautta, jota is� runsaasti osotti h�nelle, ja kun Labeo
katseli poikansa kasvoja, t�m� loi h�neen vakavan rakkauden katseen;
h�n tavoitti hyv�ilyksi� ja antoi is�ns� pit�� kiinni k�dest�ns�;
kaikkien n�itten kautta ilmoittaen, mit� sanat olivat liian heikot
lausumaan.

Olipa y� taikka p�iv�, Labeo ei hennonut koskaan luopua pojastaan.

T�m�n nukkuessa Labeo valvoi h�nen luonaan ik��nkuin koettaen
l�sn�-olollaan suojella h�nt� l�hestyv�st� vaarasta.

Aika kului ja Markus heikontui yh�, siksi kuin ei is� en��n voinut
kantaa h�nt� syliss��n, vaan t�ytyi valvoa t�m�n huoneessa ja nyt Labeo
vietti koko aikansa siin� huoneessa, jossa Markus makasi.

Ja kun ruumis raukeni, henki yh� vaurastui. Markossa oli v�hemmin t�m�n
maailman omaa, enemm�n taivaan. Sanat, joita h�n lausui, eiv�t olleet
lapsen sanoja. H�n puhui asioista, joista ei Labeo tiet�nyt mit��n;
mutta sanat syk�hyttiv�t koko t�m�n olentoa ja kokoontuivat h�nen
muistoonsa ja virisiv�t j�lki-vuosina.

Ne sanat, jotka useimmiten olivat h�nen huulillaan, olivat muutamat

yksinkertaiset sanat, jotka lausuttiin heikolla, mutta totisella
��nell� ja semmoisella syv�n rakkauden katsannolla, jota ei kuolema
itse saanut himmentym��n.

"Is�, me olemme kaikki siell� viimein."

"Is�, min� olen ensiksi siell�."

"Is�, me yhdymme j�lleen."

Silloin Labeo katsoi omaan sieluunsa ja kysyi itselt�ns�: tiesik� h�n

t�m�n, niinkuin h�nen poikansa sen tiesi? Oliko h�n varma siit�? T�m�
poika oli. Mutta oliko h�n itse? Ja h�n tunsi, ettei h�n ollut.

Is�n rinnalla �iti oli samassa tuskassa, heikkoudessaan valvoen saman

vuoteen vieress� ja vaan tahtoen el�� kyll�ksi kauan, jotta h�n voisi
lohduttaa is��, kun isku ensiksi tulisi -- yht� surullisena, mutta
ilman ep�toivoa; sill� nyt, kun tuo verkkainen, mutta varma loppu
l�hestyi, synkein suru peitti Labeon ja h�nen sielunsa t�yttyi
haikeudella.

Kuitenkin jokainen hetki, joka vei osan pojan el�m�st�, vei yht� suuren
osan �idin el�m�st�.

Kesken t�t� Markon oli tapa puhua yksinkertaisia sanojansa taivaasta ja

Jumalasta, ik��nkuin olisi h�n puhunut jotakin, joka oli jokaiselle
tuttu. Labeo ei kuitenkaan tiet�nyt mit��n n�ist� asioista ja Markon
tunteet olivat h�nelt� salassa. Se Ainoa, jota Helena ja h�nen poikansa
niin rakastivat, oli tuntematon h�nelle eik� h�n uskonut H�neen.
Menestyksens� ja onnensa aikana h�n ei ollut k��ntynyt H�nen puoleensa
ja nyt, surun tullen, h�n seisoi kaukana H�nest�.

"Is�", lausui Markus, "me yhdymme j�lleen. Emmek� yhdy, is�? Sano,
is�!"

Ja tuskissansa is� suuteli poikansa vaaleita hiuksia, mutta ei voinut

vastata, siksi kuin Markus vaati h�nt� niin, ett� h�nen t�ytyi sanoa
jotakin.

"Oi, minun poikani, suokoon sen suuri jumala!"

"H�n suo -- H�n suo -- is�ni!"

T�mm�isill� sanoilla t�m� kirkas, nuori sielu kohosi puhtaampaan

maailmaan, hurskaampaan seuraan ja jumalallisempaan rakkauteen, j�tt�en
j�lkeens� hiljenevien sanojensa muiston, ett� ne s�ilyisiv�t t�m�n is�n
s�rkyneess� syd�mess� ja j�isiv�t siihen vuosikausiksi, kunnes ne
viimein, ik��nkuin kallis kylv�, kasvaisivat hedelm��.

Oli varhainen aamu, kun Markus j�tti heid�n. He olivat valvoneet h�nen
luonaan koko y�n. H�n makasi ��neti is�ns� syliss�, hengitt�en nopeasti
ja p�� nojautuneena t�m�n is�n rintaan, joka aivan hervotonna vapisi
niinkuin lapsi, samalla kuin h�nen syd�mens� ankarat tykytykset
todistivat h�nen tutkaansa.

P�iv� koitti ja poika avasi silm�ns�.

"Is�", h�n lausui.

"Voi minun poikani!" huokasit Labeo tuskan ��nell�.

"Suutele minua, is�."

N�m�t olivat h�nen viimeiset sanansa. Ja kun is� painoi huulensa kylm��
otsaa vastaan, t�m� lempe� sielu kaikin hellin suloinensa ja
ihanteineen meni hiljaisesti pois. Vieno hymy kirkasti kuolleen
marmori-kasvoin juonteet. Labeo ummisti n�m�t silm�t, jotka katselivat
h�nt� semmoisella rakkaudella viimeisiin asti, ja laski hiljalleen
sohvaan sen ruumiin, johon h�n n�ki kaiken toivonsa ja kaiken
rakkautena ja kaiken onnensa hukkuvan.

Nyt koko h�nen surunsa, kauan pid�tettyn� ja vastustettuna, puhkesi

ilmiin ja voitti h�nen. H�n hapertui taaksep�in ja kaatui lattialle.

Hell�t yst�v�t ottivat h�net hoiviinsa. H�n tointui ja palasi kovaan

kaipaukseensa, mutta ainoastaan joutuakseen uuteen suruun.

Cineas oli tullut Romasta, kun h�n ensiksi kuuli, ett� Markon tauti oli
huolettavaa laatua, ja oli nyt t�ss� murhettivassa perheess�. H�n n�ki
semmoisen surun, jota h�n ei voinut lievitt��. Mit� h�nen sopi sanoa?
Ei mit��n. Helenalla oli enemm�n sanomista. Helena se oli, joka puhui,
kun h�n kumartui Labeon ylitse, joka n��ntyi suureen suruunsa, vaikka
h�n oli horroksistaan virvonnut. Labeo istui ik��nkuin h�n ei olisi
kuullut mit��n. H�n katsoa tuijotti eteens�. Ainoa ��ni, jota h�n
kuuli, oli sen viimeiset sanat, joka nyt makasi tuossa, h�nelt� ij�ksi
kadonneena.

N�in Labeo ajatteli, ja jos t�m� ainoa ajatus muodostui miksik��n, se

oli siksi -- ett� h�nen lemmittyns�, h�nen silm�ter�ns� oli mennyt,
mennyt ij�ksi, iki-p�iviksi; ja mink� arvoinen el�m� nyt oli? Voiko h�n
el�� t�m�n j�lkeen? Tohtiko h�n el�� ja kohdata, mit� oli h�nen
edess��n. H�n ajatteli tuota vanhaa Sulpicion tikaria, johon h�n oli
kerran ennen tarttunut, kun t�m� sama poika vietiin h�nelt� pois.

Suloiselta ja hiljaiselta Helenan ��ni kuului kesken t�t� vimmaa ja

ep�toivoa.

"H�n sanoi, ett� me kaikki yhdymme j�lleen. Ja me taidamme kaikki

yhty�. Johon h�n on mennyt, sinne me kaikki menemme, jos tahdomme."

"H�n ei ole kuollut. H�n el��. H�n on j�tt�nyt ruumiinsa j�lkeens�,

niinkuin me riisumme ylt�mme pukumme, mutta h�n itse seisoo nyt
lunastettujen joukossa."

"Siina on Kristuksen uskon oivallisuus, ett� pienet lapset p��sev�t

tietoon H�nest� ja tuntevat H�nen rakkautensa el�m�ss� ja kuolemassa.
H�n kutsui heid�n luoksensa. H�n sanoi, ett� taivas oli senkaltaisia
varten. Senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Ja ken p��see taivaasen,
jollei Markus?"

"H�n on valkeudessa ja ijankaikkisessa el�m�ss�, sill� v�lin kuin me

olemme pimeydess� ja kuolemassa. H�n katselee suruamme taivaasta. Me
yhdymme kaikki h�nen kanssaan, jos tahdomme."

Mutta Labeo ei kuullut mit��n. Kaikki n�m�t n�yttiv�t vaan turhilta

sanoilta. Cineas kuuli ja muistutti mieleens� Paavalin sanat
katakombeissa Clymenen haudalla. H�nen filosofiansa ei tarvinnut mit��n
lohdutusta surussa, mutta t�ss� oli jotakin, joka hyvin saatti tuottaa
lohdutusta ja lepoa. Eik� se sit� tehnyt? Tuossa poikansa kadottanut
�iti istui, mutta vaikka h�nen luonnollinen surunsa oli suuri, sielun
usko vei siit� voiton. H�n katsoi tuonnemmaksi hengett�m�st� ruumiista
ja n�ki todellisen poikansa taivaassa, kirkkaudessa.

Mutta Helenan itse ei tarvinnut murhettia. H�nen eronsa Markosta ei

ollut kauan kest�v� ja h�n tiesi sen. H�n tiesi sen, kun h�n seisoi
katsellen noita kalliita j��nn�ksi�, jotka laskettiin hautakammioon,
h�n tiesi sen, kun h�nen syd�mens� heikot tykytykset juhlallisesti
ennustivat h�nelle l�hestyv�� hetke�; ja h�n ajatteli, ett� lyhyen ajan
per�st� h�nkin lep�isi siell�, ja murhettijat saattaisivat hell�sti ja
kyynelsilmin h�nen tuhkansa viimeiseen lepopaikkaan.

Helena liikkui ymp�ri heikkona, mutta yh� h�n koetti pysy� pystyss�
niin kauan kuin mahdollista oli. Vaan Markon hautajaisten j�lkeen h�n
ei en�� noussut. H�n vaipui vuoteen omaksi, ja puoliso ja veli saivat
viel� toistakin eroa huolehtia.

H�n oli n��ntynyt sek� ruumiin ett� sielun puolesta monen onnettomuuden
ja surun ja tuon kauan kest�neen Markon hoidon kautta, jossa h�n oli
ajaksi j�nnitt�nyt voimiansa viimeisiin asti ja niin vaan joutunut
suurempaan hermottomuuteen. Ei ollut mit��n toivoa h�nen suhteensa.
H�nt� oli mahdoton pelastaa. H�nen t�ytyi kuolla.

Labeo ei sanonut mit��n. H�n oli arvannut sen edelt�p�in; h�n oli
tiet�nyt sen, kun h�nen poikansa kuoli. H�n oli silloin ollut
ep�toivossa ja k�rsinyt kovinta tuskaa. Nyt h�n ei voinut tuntea mit��n
tunteita. H�nen edess��n makasi h�nen el�m�n� kumppani, jota h�n niin
hell�sti ja uskollisesti oli rakastanut ja h�n tiesi, ett� t�m�kin oli
h�nen j�tt�m�isill��n. Oli semmoisia hetki�, jolloin h�n heitt�ysi
helleytens� tai surunsa valtaan, mutta enimmiten h�n istui j�ykk�n�,
kivettyneen�, jumalien edess� n�yrtym�tt�.

Mutta Cineasta kauhistutti, kun h�n n�ki Helenan n�in menev�n pois.
H�nen �itins� oli kuollut h�nen lapsuudessaan. H�nen is�ns� kuolema oli
ainoa seikka koko h�nen el�m�ss��n, joka oli koskaan h�nt� surettanut.
T�m� kuolema tapahtui, kun h�n oli sill� ij�ll�, jolloin tunteet ovat
tuikeat, mutta suru, vaikka kohta syv�kin, pian haihtuu. Nyt h�n oli
joutuva suruun ja h�n tunsi, ett� h�n oli kantava sit� hautaansa asti.

Sill� lapsuudessaan ja poikuudessaan ja ensi miehuudessaan h�n ja

Helena olivat olleet eri�m�tt�m�t, yhtyen kaikkiin taipumuksiin ja
kaikkiin iloihin sill� kummallisella hengellisell� samantunteisuudella,
joka saatti molemmat toinen toistansa l�hestym��n ja teki toisesta
toisen vastikon. H�n rakasti Helenaa niin, kuin h�n ei koskaan ollut
rakastanut ket��n muuta inhimillist� olentoa. Kaikki h�nen el�m�ns�
suloisimmat tapaukset olivat yhteydess� Helenan kanssa. Ei mik��n
rakkaus ollut voimakkaampi kuin t�m�, eik� kest�v�isempi.

Helena tiesi sen tuskan, joka uhkasi Cineasta, kuinka t�m� kadottaisi
h�nen eik� en�� l�yt�isi ket��n, joka ymm�rt�isi h�nt� ja h�nen
harrastuksiaan; kuinka alinomaisessa rakkaudessaan h�n pit�isi
mieless��n sisarensa muistoa ja saattaisi lapsuutensa kumppanin
my�hempien vuosiensa kirkkaimmaksi muistoksi. Mutta Cineaalla se ei
ollut oleva kuin pelkk� muisto.
Nyt, kun h�n makasi t�ll� vuoteella, josta h�n ei en�� toivonut
nousevansa, h�nen sielunsa katseli toiseen maailmaan ja nautti n�kev�n
jotakin sen kirkkaudesta. Helena puhui nyt niinkuin h�n n�kisi, mit�
h�nen edess�ns� oli. Labeo ei huomannut, mit� h�n sanoi; mutta Cineas
kuuli kaikki ja ymm�rsi kaikki ja muutamat sanat, joita Helena lausui,
v�r�yttiv�t koko h�nen luontoansa.

Kaikki tarkoitti Kristusta.

"H�n on totuus. Etsi h�nt� ja sin� p��set lepoon."

"H�n on ainoa, joka ansaitsee etsimist�. L�yd� h�net ja sin� saavutat

kuolemattomuuden. H�n antaa ikuisen el�m�n luonansa taivaassa."

"Voi Cineas, sin� olet oppinut kaikki, mit� filosofia koskaan saattaa
opettaa sinulle, mutta l�ytyy jotakin, jota sin� et tied�, ja sin�
kaipaat sit�. Sin� halaat sit�, sin� etsit sit�. Min� olen l�yt�nyt sen
kokonaan Kristuksen uskossa."

"Sin� tied�t kaikki Jumalasta paitsi yhden asian ja t�t� asiaa sin� et
voi koskaan oppia paitsi Kristukselta. T�m� oli juuri se asia, jota h�n
opettaa. Min� tiesin kaikki muut asiat ennaltaan; min� vaan opin
h�nelt� t�m�n ainoan asian -- ett� Jumala rakastaa minua. Sill� min�
tied�n sen, min� tied�n sen ja min� rakastan H�nt�, joka ensiksi
rakasti minua."

"H�n poistaa kaikki pelot. Saatanko min� pel�t� kuolemaa? H�n, jonka
eteen minun t�ytyy menn�, on minun Vapahtajani, minun Lunastajani. H�n
rakastaa minua ja min� rakastan H�nt�. Min� saan n�hd� H�nen ja saan
asua H�nen luonansa ij�ti."

"Cineas, filosofia voi mietitytt�� filosofia kuoleman tullen ja saattaa

h�nen kuolemaan tyvenesti; mutta Kristus voi poistaa kaiken kuoleman
pelon heikoista vaimoista ja pienist� lapsista. H�nen rakkautensa se
on, joka t�m�n tekee."

"Ja nyt minun sieluni kiintyy H�neen. H�n tukee minua. Min� rakastan
H�nt� ja olen peloton. Voi, jospa sinulla olisi t�m� rakkaus! silloin
sin� tiet�isit, ett� kaikki, mit� etsit, l�ytyy H�ness�."

T�mm�isi� sanoja Helena lausui v�lip�isin, ei yhteen jaksoon, vaan

usein heikkoudesta pys�htyen; eik� Cineas ollut koskaan kuullut mit��n
sanoja, jotka olisivat niin vaikuttaneet h�nen syd�meens�.

H�n ajatteli itsekseen, ett� Helenan puhdas henki jo n�ki sanoin

sanomattomia asioita, ja ett� h�nen kirkas j�rkens� ymm�rsi kuoleman
synk�n salaisuuden.

T�t� uutta tapausta ei tarvittu, jotta Cineas havaitsisi, ettei kuolema

pelottanut Kristuksen seuraajia. H�n oli jo oppinut sen monen kautta,
joka oli kuollut levollisesti viimeisess� henk�yksess��n lausuen
Lunastajansa nime�. Eik� h�n juuri ajatellutkaan paljasta rohkeutta eli
tyvennyytt� kuoleman l�hetess�. Itse puolestaan h�n tunsi, ett� h�n
saattaisi kuolla tyvenesti. Seneca oli kuollut jalosti; Petronius
iloisesti. Mutta h�n n�ki sen, ett� Helenan tyvenyys ja ilo olivat
kovin eri�vi� semmoisesta, jota t�m� maailma saattaa antaa. Ne olivat
ylev�� ylev�mm�t -- ne olivat jumalalliset.
Niinkuin h�n oli ennen halannut tulla kristityksi, niin h�n nyt viel�
enemm�n sit� halasi. L�ytyi vastuksia h�nen edess��n. H�n ei tiet�nyt
niitten syyt�, mutta h�nen oli sallittu kerta siit� selkoa saada; ja
kun Helena puhui, t�m� n�ytti kirkastetulta h�nen silmiss��n ja h�n
katseli ja kuunteli, niinkuin enkeli� kuuntelisi ja halasi tunteaksensa
t�t� riemullista tunnetta ja puhua t�ll� taivaallisella tavalla.

N�in p�iv�t kuluivat ja Helena riutui riutumistaan, puhuen yh�

v�hemm�n, viimeisiss� ajatuksissaan lausuen milloin puolison milloin
veljens� nime�.

Nyt Helena alkoi hourailla. H�nen ajatuksensa palasivat j�lleen h�nen

onnelliseen tytt�ytens� aikaan. Taas h�n hy�ri Cineaan kanssa kotinsa
armaissa oloissa taikka istui ja puhui tuntikaudet platanipuitten alla.
H�n lausui hiljaa vanhojen laulujen sanoja, lapsuuden laulujen, noitten
suloisten, noitten muistista katoamattomien; ja t�t� kiertelev��
mielikuvitusta kuunnellen Cineas tunsi kaikkien omien ajatustensa
menev�n takaisin tuohon ihanaan aikaan ja kaipaava, hiuduttava
koti-ik�v� valloitti h�nen syd�mens�. Voi, jos voisi murtaa ajan sulut
ja palata semmoiseen nuoruuteen keskelle semmoista onnea. Mutta nuoruus
oli mennyt ja Helenan kanssa onnikin oli menev�. Jos h�n vaan saisi
Helenan tunteen istutetuksi syd�meens� ja voisi katsoa yl�s taivaasen,
niinkuin t�m� niin mielell��n katsoi, ja niinkuin h�n nimitt�� sit�
kodikseen. Silloin kenties entisyys katoisi tulevaisuuden suloon.

Se oli kummallista, ettei Helena houreissansa tuntenut puolisoansa,

mutta aina Cineaan. T�m� tieto, ett� ainoa, jota h�n oli aina
rakastanut, enemm�n kuin mit��n muuta maailmassa, n�in saatti unhottaa
kaikki muut paitsi h�nen, t�m� tieto tuotti murheellisen lohdutuksen
murhettivalle syd�melle. N�in lapsuuden muistot kaikista muistoista
kest�v�t kauimmin ja houreissa entisyys el��, sill� v�lin kuin
nykyisyys katoo.

"Vie minut pois, Cineas, pois. Min� tahdon l�hte� kotiin. Miksi sin�
pid�t minua t��ll�?"

Helena katsoi kummallisen rukoilevalla tavalla, kun h�n lausui t�m�n.

Athenalaiseen kotiinsa, lapsuutensa kotiin h�n tahtoi palata. H�n ei
tiet�nyt, miss� h�n oli, eik� tuntenut t�t� huonetta eik� kartanoa
omakseen.

"Etk� sin� pian l�hde kotiin, Cineas, ja ota minua mukaasi? Minua
peloittaa. Mit� min� t��ll� teen t�ss� vieraassa paikassa? Vie minut
kotiin. Min� tahdon l�hte� kotiin."

Voi uupunut henki, Cineas ajatteli, kun h�n koetti rauhoittaa h�nt�.
Sin� todella l�hdet kotiin, mutta ei Athenaan.

"Sin� saat l�hte� kotiin, voi minun sisareni!" Cineas lausui.

"Milloin?" Helena kysyi levottomasti ja kiihke�sti.

"Milloin? Pian, aivan pian", Cineas lausui, kun kuumat kyynelet

vieriv�t h�nen silmist��n.

Kotiin! Oi niin! Kauan Helenan ei tarvinnut huoata huokauksiaan ja

pyyt�� Cineasta, ett� h�n veisi h�nen pois sielt�. H�nen kotinsa odotti
h�nt� ja h�n saavutti, mit� h�n halasi, sill� h�n vietiin kotiin; mutta
jumalallisempaan kotiin ja kirkkaampaan ilma-alaan ja hohtavampaan
seuraan kuin kaikki ne, jotka asuivat h�nen muistissaan -- kotiin, joka
oli t�htien tuolla puolen, ijankaikkiseen kotiin taivaassa.

XXXII.

Pois sotaan.

Isku, joka oli kohdannut molempia yst�vi�, sorti heid�n maahan.

Kumpaisellakin oli oma surunsa, eik� kumpikaan tohtinut lausua toiselle
ainoatakaan lohdutuksen sanaa.

Labeon tuska n�ytti ajaksi kokonaan h�mment�neen h�nen, ja h�n oli ja

liikkui ymp�ri melkein jonkunlaisessa huumaustilassa. V�hitellen t�m�
tila helpontui, mutta vaan tehd�ksens� h�nen suruansa katkerammaksi.
Pimeys n�ytti laskeuneen yh� mustempana h�nen ymp�rilleen ja jokainen
valons�de ij�ksi kadonneen.

Aikaa my�ten molemmat yst�v�t vet�yntyiv�t toinen toisensa puoleen ja

vaikka kumpainenkin alusta oli sulkeunut yksin�isyyteens�,
samantunteisuuden voima kuitenkin saatti heid�n yhteen. He puhuivat
v�h�n taikka ei mit��n. He k�viv�t tiluksia katsomassa taikka
ratsastivat ymp�ri l�hitienoilla taikka istuivat salissa, enimmiten
��neti, lausuen ainoastaan tarpeellisimpia ja tavallisimpia sanoja,
vaan kuitenkin he t�ss� harvapuheisuudessaan kumpainenkin etsiv�t
toistensa seuraa ja kaipasivat sit�.

Kaikki oli mennyt; yst�vyys oli j�lell� -- kahden jalon luonnon

voimakas yst�vyys, joka oli alkanut lapsuudessa, oli lujistunut ja
vahvistunut vuosien kuluessa. Kumpikin tunsi juurtajaksain toisen
luonteen ja kumpikin oli toisen uskollisuutta kokenut. Nykyisess�
surussaan kumpikin tiesi, ett� toinen murehti. Cineaan k�rsiv� kato ei
ollut kaksinkertainen niinkuin Labeon, mutta h�nen arka luontonsa
saatti h�nen tunteensa kiivaaksi ja h�nen tuskansa aivan haikeaksi.
H�nen el�m�ss��n oli suuri aukko, eik� h�n tiet�nyt, kuinka
sit� t�ytt��. Sill� h�n oli niin tottunut luottamaan Helenan
samantunteisuuteen, silloinkin kuin he olivat erill�ns�, ett� t�m�
n�ytti olevan v�ltt�m�tt�m�n tarpeellinen; ja nyt, kun h�n oli
kadottanut sen, h�n tunsi suuresti sen arvon. Mist� h�n milloinkaan
l�yt�isi j�lleen niin puhtaan ja ylev�n sielun, semmoisen sielun, joka
lis�ksi olisi niin aivan samansointuinen h�nen oman sielunsa kanssa?

L�ytyi viel� kolmaskin, jonka suru ei suinkaan ollut v�hemmin katkera

kuin n�itten -- raaka, voimakas luonto, jonka ep�toivo kuvaantui h�nen
kasvojensa ��nett�m�ss� tuskassa. T�m� oli Galdus.

N�in� viime kuukausina h�nell� ei ollut kuin yksi ajatus, ja t�m� oli
Markus. Kun tuo pieni poika ei en�� jaksanut olla liikkeell�, Labeo oli
ottanut Galdolta t�m�n taakan, joka oli niin suloinen j�lkim�iselle;
syv�ss� rakkaudessaan ja kolkoissa aavistuksissansa is� ei kuitenkaan
unhottanut sit� suurta rakkautta, joka asui Britannialaisen vankassa
rinnassa. Galdon sallittiin ottaa osaa sairastavan pojan hoitoon ja
kalliit ne hetket olivat, jolloin h�n sai kantaa n�in mieluista
taakkaa.
Kun Labeo kantoi Markoa ymp�ri tiluksilla, Galdus seurasi poikaa
silmill��n ja oli aina vartioimassa, hartaasti odottaen jotakin
tilaisuutta saadakseen tehd� jotakin, yht� kaikki mit�; mutta kaikki,
mit� h�nen oli tilaisuus tehd�, tuotti h�nelle mit� suurimman onnen.

Kun ei Markus en�� jaksanut k�yd� ulkona taivasalla, seisoi Galdus

taikka k�veli koko ajan l�hell� h�nen huonettansa, siksi kuin Labeo
viimein s��li h�nt� ja antoi h�nen olla huoneessa. Britannialaisen
k�yt�ksess� ilmestyi se mielen vakavuus, joka on omainen luonnon
ihmisille, mutta ne, jotka katselivat h�nt�, n�kiv�t, ett� h�nen
voimansa usein raukeni, ja milloin hyv�ns� h�nen silm�ns� vaan
kohtasivat Markon, h�nen kasvonjuonteittensa vakava tylyys v�heni ja
lientyi sanomattomaan rakkauteen.

Vihdoin kaikki oli ohitse, ja Galdus seisoi tuossa ilmeisen� tuskan

kuvana. H�n j�i p�iviksi, jopa v�listi �iksikin, rakastetun yst�v�ns�
haudalle, ik��nkuin h�nen uskollisuutensa voisi kutsua takaisin
pois-menneen. H�nen kiihke� rakkautensa sitoi h�nen t�h�n paikkaan,
johon h�n n�ki t�m�n rakkauden hautaantuneen, ja sill� v�lin kuin Labeo
ja Cineas kartanossa taistelivat tuskaansa vastaan, Galdus piti
hiljaista suruansa haudalla. T��ll� molemmat yst�v�t toisinaan
tapasivat h�nen ja n�kiv�t t�m�n kolmannen surun, joka saatti kilpailla
heid�n oman surmaa kanssa. T�mm�isiss� tiloissa he vaan n�kiv�t ja
astuivat ohitse eiv�tk� lausuneet mit��n.

V�h�n ajan per�st� Labeo muuttui. H�nen ensi huumauksensa poistui,

mutta sen sijaan tuli el�v� tieto h�nen kovasta tappiostansa. Se
synnytti h�ness� haikean surun, joka ilmaantui kirouksissa taivasta
vastaan. Se saatti h�nen j�ykistelem��n kohtaloansa vastaan ja
suuttumaan, ik��nkuin h�nen k�rsimisens� olisi ollut v��r�. Kun h�n
ajatteli kykenem�tt�myytt�ns�, h�n k�vi kiivaammaksi. Mutta h�n ei
voinut tehd� mit��n. Ei l�ytynyt ket��n, jolle h�n olisi voinut kostaa,
ja se taivas, jota h�n kirosi, oli ulkopuolella h�nen valtaansa.

Er��n� aamuna h�n yhtyi Cineaasen puutarhassa. H�n oli muodoltaan

tavattoman vaalea, h�nen silmi�ns� veristi ja h�nen kasvoissaan
ilmestyi hurja levottomuus, joka s�ik�hytti h�nen yst�v��ns�.

"Cineas", lausui Labeo -- ja t�m� oli melkein ensim�inen sana, jonka

h�n oli kuukausiin ehdollansa lausunut h�nelle -- "min� en voi k�rsi�
t�t� kauemmin. Min� tapan itseni, jos t�t� viel� kest��."

Cineas katseli h�nt� murheellisen kummastuneena, mutta ei sanonut

mit��n.

"Min� olen jo kerran yritt�nyt", jatkoi toinen. "Se oli t�n� aamuna --
p�iv�n koitteessa", h�n lausui katkonaisesti. "Min� olen viett�nyt
tavattoman unetonta y�t�, ja syd�nt�ni s�rki. �kki� yksi ajatus
joukahti mieleeni. Min� tahdon tehd� lopun t�st� heti ja ij�ksi. Miksi
min� el�n, jos minun t�ytyy n�in el��? Ja min� rupesin suuresti
kaipaamaan kuolemaa."

"Min� nousin, otin esi-is�ni tikarin, jota olen alinomaa kantanut,

toimitin juoma-uhrin Jupiterille, vapauttajalle, ja nyt ojensin
k�sivarteni pist��kseni tikaria syd�meeni. Mutta" -- ja Labeon ��ni
k�vi matalaksi ja sortui liikutuksesta -- "yht�kki� luulin kuulevani
��nen -- joka ei ollut mik��n ihmis��ni -- ��nen, joka vaan puhutteli
sieluani -- se oli _h�nen_ ��nen� -- se sanoi: 'Is�, me yhdymme
j�lleen.'"

"Ja tikarini heltesi k�dest�ni. -- Voi minun poikani!" vaikeroitsi

Labeo, pusertaen kiinni k�tens�, "n�itk� sin� minun t�htien takaa ja
tulitko pid�tt�m��n k�tt�ni? -- Min� katsoin sit� hyv�ksi
ennusmerkiksi, olipa se sitten mielikuvitukseni taikka lemmittyni ��ni.
Min� en tahdo kuolla pelkurin tavalla k�rsimisi� karttaakseni. Jos
h�v�istys olisi edess�ni, silloin min� seuraisin esi-is��ni."

"Mutta minun t�ytyy tehd� loppu t�st�. Min� en voi el�� n�in. Joka
p�iv� saattaa tilani pahemmaksi ja min� k�rsin nyt enemm�n, kuin
milloin isku ensiksi iskettiin."

"Tuntuuko sinusta niin, voi minun sieluni yst�v�?" lausui Cineas

matalalla, surullisella ��nell�. "Jos niin tuntuu, l�ytyy yksi ehto
meill� molemmilla -- sinulla ja minulla: menk��mme pois."

"Pois! Mihin?"

"Pois -- pois -- johonkin pois t��lt�. Toiveliaasen el�m��n, jossa

saatamme unhottaa kaikki n�m�t ja unhottaa itsemme. Judeaan."

"Judeaan!" lausui Labeo, jok'ei oikein ymm�rt�nyt h�nt�.

"Niin", vastasi Cineas oudolla innolla. "Judeaan -- legioneihin --

sotaan. Sill� siell� on sota. Koko maa on nousnut kapinaan, ja siell�
on taistelo semmoinen taisteltava, jota ei maailma Philippi'n per�st�
ole n�hnyt. Se on ajatuksemme toisaalle k��nt�v�. Me seuraamme Roman
kotkia. Sin� johdatat legionejasi voittoon. Me taistelemme toinen
toisemme vieress� ja rynt��mme noitten kallio-kaupunkein muureja yl�s,
jotka siaitsevat vuorten huipuilla. Silloin, jos kaipaamme kuolemaa, se
saavutetaan pian, siit� ei ole ep�ilemist�k��n; ja jos halaamme el�m��,
el�m� tulee, tuottaen semmoisia ajatuksia, jotka ovat suotuisammat kuin
ne jotka t��ll� meiss� asuvat. Sota on alkanut, ja armeijat ovat jo
menneet sinne kostamaan Cestion tappiota. Min� kuulin t�m�n eilen
kaupungissa."

Nyt Cineas, joka pelk�si, ett� Labeo olisi vastahakoinen, puhui h�nen
vanhasta legionastaan, joka oli mennyt sinne, ja noista vanhoista
teltakumppaneista, joitten kanssa Labeo oli jo kokenut sotaretkien
vaaroja ja sodan ankaraa kiihoitusta. H�nen vieh�tt�v�� puhettaan
kuunnellen Labeo havaitsi koko entisen sota-intonsa syttyv�n
rinnassaan; muistot, jotka olivat kauan olleet sammuksissa, virisiv�t
j�lleen; koko h�nen sotamiehen luontonsa nousi; h�n muisti entisten
kunniakkaitten sotaretkien p�ivi� ja taisteloin hehkuvaa kuumuutta;
Roman sotaliput ja v�lkkyv�t aseet ja valkoiset teltat kuvaantuivat
h�nen eteens�; h�nen silm�ns� s�ihkyiv�t, h�nen sieramiansa v�r�hteli
ja h�nen syd�mens� sykki nopeasti.

"Menk��mme pois", h�n huudahti, Cineasta keskeytt�en. "Tuo on miehelle

ja Romalaiselle sopiva el�m�. Miksi min� seison t��ll� vaikeroiten
niinkuin lapsi, kun kaikki nuot ovat edess�ni? Kiiruhtakaamme. Me
menemme yhdess�. Sin� et ole sotamies, Cineas, mutta sin� olet
urhoollinen ja osaat k�ytt�� aseita, ja min� n�yt�n sinulle, kuinka
Roman armeijoita johdatetaan."

"Min� l�hden sinun kanssasi eik� kenenk��n muun kanssa, el�m��n tai
kuolemaan maailman ��riin saakka. Jos kuolemme, kuolkaamme somasti,
niinkuin miehet tappelussa eik� vuoteellamme."

T�m� uusi ajatus el�hytti molempia yst�vi�, kun he hankkivat

poisl�ht��ns�. He ilmoittivat pian p��t�ksens� Galdolle ja pyysiv�t
h�nt� seuraamaan itse��n.

T�m� ajatus vaikutti yht� paljon Britannialaisen mieleen kuin

Labeonkin.

"Te l�hdette sotaan?" h�n kysyi.

"Niin."

Galdon silm�t s�dehtiv�t.

"Ja min� olen vapaa?"

"Yht� vapaa kuin min�."

"Siin� tapauksessa min�kin l�hden, mutta ei teid�n kanssanne." Voi

Labeo, minulla on toiset sodat. Min� olen Britannialainen, min� en
taistele Roman sotalippujen alla."

"Min� olen Britannialainen ja olen isieni maassa. Min� kuulen isieni

��nen unissani, ja he vaativat minua kostoon. Min� olen unhottanut
heid�n ja ummistanut korvani heid�n k�skyilt�ns�. Min� kuulen heit� nyt
ja tottelen."

"Kaikkialla Britannian vuorilla heimokuntamme viel� asuvat, ja

pohjoisessa he ovat kaikki vapaat. Jos min� olen vapaa, min� tahdon
el�� vapaata el�m��ni heid�n kanssaan."

"Tuo ainoa, jota min� palvelin niinkuin jumalaani, on j�tt�nyt minun",

h�n jatkoi sortuvalla ��nell�. "Mit� j��pi minulle kuin l�ht� takaisin
vanhojen jumalieni luo? Kansani tarvitsee minua. He tarvitsevat viel�
puolustajia. Min� tahdon taistella heid�n puolestaan ja kuolla heid�n
t�htens�."

Labeo ei lausunut mit��n. H�n luuli, ett� Galdus l�htisi takaisin

heimokuntaansa ja heitt�isi henkens� jossakin turhassa kapinassa. Mutta
h�n tunsi Galdon eik� koettanut muuttaa h�nen p��t�st�ns�.

"Min� en tahdo odottaa siksi kuin te l�hdette", lausui Galdus. "Min�

menen ensiksi ja heti. Voi sin�, jonka poikaa min� jumaloitsin, anna
minun viimeist� kertaa syleill� sinua, j�t� minut sitten haudalle ja
ennen p�iv�n koittoa min� l�hden."

Britannialainen syleili nyt Labeota ja l�hti. Koko y�n h�n makasi

Markon haudalla. Aamulla he meniv�t katsomaan h�nt�, mutta h�n oli
poissa.

Labeo ja Cineas eiv�t en�� viipyneet kauan. Muutamina p�ivin� he olivat

p��tt�neet v�h�iset valmistuksensa. He j�ttiv�t kartanon ja n�kiv�t
ennen pitk�� takanansa Britannian valkoiset rannat, kun heid�n laivansa
riensi laineitten ylitse.

Matkan tapaukset hajottivat heid�n ajatuksensa ja estiv�t heit�

muistamasta suruansa niin alinomaa kuin t�h�n asti.

Ennen pitk�� he saapuivat Romaan.

Nyt Labeo syleili �iti�ns� ja kertoi h�nelle p��t�ksens�.

Kunnian-arvoisa nainen suostui t�h�n, sill� h�n piti sit� aivan
luonnollisena asiana. Ottaen osaa poikansa syv��n suruun h�n oli
iloinen, ett� Labeon oli tilaisuus v�ltt�� sit� kiivaan sodan toimissa.

Ennen l�ht��ns� Labeo asetti �itins� tilan mukavalle kannalle. H�n pani
Julion kartanon hoitajaksi, joka luottamus suuresti edisti nuoren
centurion arvoa, ja k�ski h�nen pit�� hell�� vaaria Sulpiciasta. Lydia
oli tullut kalliiksi Sulpicialle, joka oli ruvennut rakastamaan h�nt�,
kun h�n asui huvilassa, ja Labeo tunsi, ett� h�nen �itins� el�m� t�m�n
seurassa olisi onnellinen.

Nyt Labeo ajatteli sit� rehellist� palveliaa, jonka uskollisuus oli

n�hty monessa tilaisuudessa monena vuotena, ja kun kaikki h�nen
valmistuksensa olivat suoritetut, h�n p��tti tehd� Isaakin vapaaksi.

Kun h�n ilmoitti p��t�ksens� Juutalaiselle, h�n suuresti h�mm�styi

t�m�n sanoman vaikutuksesta. H�nen kasvonsa lensiv�t liikutuksesta
punaiseksi ja k��ntyiv�t kohta kalman-vaaleaksi. Juutalainen lankesi
Labeon jalkain suureen.

"Suokoon Abrahamin, Isaakin ja Jakobin jumala sinulle runsaimmat

siunauksensa, h�n pitkitt�k��n sinun el�m�si ja t�ytt�k��n kaikki sinun
toiveesi ja halusi."

Labeo keskeytti h�nt� ja vakuutti h�nelle, ett� h�n jo oli tehnyt

kyll�ksi sit� ansaitakseen ja ett� kiitollisuus, jota h�n oli
osottanut, ylt�kyllin palkitsi sen vapauden, jonka h�n oli antanut.
"Mutta miksi t�m� ilo? Min� luulin el�m�si olevan onnellisen t��ll�.
Sin� n�ytit aina tyytyv�iselt�."

"Jalo Labeo? Maanpakolainen ei ole koskaan onnellinen eik� tyytyv�inen.

H�nen syd�nt�ns� s�rkee alinomaa. Juutalaiselle is�nmaa on kalliimpi
kuin kenellek��n muulle. Ja mit� minuun tulee, y�t p�iv�t min� olen
itkenyt, kun muistin Sionia. Mutta min� olen turvannut jumalaani ja H�n
on minun vapahdukseni kallio. H�n on kuullut minun rukoukseni. Kiitetty
olkoon h�nen nimens�."

"Mutta sin� et voi nyt palata Judeaan."

Isaak loi silm�ns� maahan.

"Siell� on nyt sota."

"Min� kuolisin mieluisammin siell�, kuin el�isin miss��n muualla",

vastasi Isaak.

"Tahdotko siis l�hte� sinne?" kysyi Labeo kummastuneena.

"Sin� et est� minua?" kysyi Isaak hartaasti.

"Est�� sinua? ei suinkaan, jos tahdot l�hte�."

Isaak nosti p��t�ns� eik� sanonut mit��n, mutta h�nen kohoavassa

rinnassaan ja s�ihkyviss� silmiss��n oli jotakin, joka ilmoitti sanoin
sanomattomia asioita. Labeo ei ymm�rt�nyt sit� silloin. H�n ymm�rsi sen
j�lest�p�in.

XXXIII.

Nero Kreikassa.

Ennenkuin Cineas j�tti Roman l�hte�kseen Britanniaan, Neron

taiteelliset ja tieteelliset taipumukset olivat erinomaisella tavalla
virvonneet. H�n oli viett�nyt jonkun aikaa osaksi hekumallisissa
huveissa osaksi uhkeissa tuumissa keisarikunnan rajojen laventamiseksi,
kun yksi seikka tapahtui, joka k��nsi kaikki h�nen ajatuksensa toiseen
suuntaan.

L�hetyskunta toimitettiin Kreikan kaupungeista, joka toi Nerolle

voitonseppeleen h�nen etevyydest��n soittotaiteessa. Ei mik��n asia
olisi voinut miellytt�� h�nt� enemm�n kuin t�m�. Se oli odottamaton, ja
saatti h�nen ylen iloiseksi. H�n vastaan-otti l�hettil��t lempeimmill�
tervehdyksill�, k�ski heid�n p�yt��ns� ja tuhlasi heihin kaikki
kunnian-osoitukset, joita h�n suinkin voi keksi�. H�n puhui heid�n
kanssaan omituisella tavallaan taiteesta ja kirjallisuudesta; h�n
lauloi heille, ja he kuuntelivat ihastuneina ja palkitsivat h�nt�
innokkaimmilla k�dentaputuksilla. Kreikkalaisina ja Caesarin
vieraina he eiv�t s��st�neet imartelemista, ja heid�n hieno
hyv�ilemisens� t�ytti h�nen ilolla. H�n puolestaan ihmetteli heit�
heid�n kauneuden-tuntonsa t�hden, joka saatti heid�n ymm�rt�m��n h�nen
kauniita taidonlahjojansa, ja innoissaan h�n laimin l�i kaikki muut
huvitukset ja kaikki julkiset toimitukset. Kreikkalaiset noudattivat
kokonaan h�nen taipumustaan ja vaativat viimein vahvasti, ett� h�n
k�visi Kreikassa ja antaisi t�m�n maan asukkaille tilaisuutta kuulla
h�nen jumalallista ��nt�ns�, sanoen h�nelle, ettei se ollut oikein,
ett� h�n piilotti mainiota neroansa semmoisessa maassa kuin Italiassa,
jossa ei h�nt� mill��n lailla ymm�rretty, ja vakuuttaen h�nelle, ett�
jos Kreikkalaiset vaan saisivat n�hd� h�nen ihmeelliset taitonsa, he
jakaisivat h�nelle korkeimmat palkinnot kaikissa kilpaleikeiss�.

T�mm�isen loistavan maineen toivo h�ik�isi Neroa t�ydellisesti ja

karkoitti kaikki muut asiat h�nen ajatuksistaan. H�n p��tti l�hte�
Kreikkaan ja ryhtyi matkansa valmistuksiin. N�m�t toimitettiin mit�
komeimmalla tavalla. Viisituhatta korkeasukuista nuorukaista, joitten
p��llikk� Tigellinus oli, m��r�ttiin h�nt� saattamaan. N�ihin yhtyi
summattoman suuri joukko kaupungin irstaimmista ja huonoimmista
asukkaista. Mutta t�m� saatto-armeija ei kantanut aseita; he ottivat
vaan mukaansa soittokoneet, ett� kaikki matkan tarvekalut olisivat
yhdenmukaiset. Tuhat vaunua kuljetti ruokavaroja ja hopealla peitetyt
muulit vetiv�t n�it� vaunuja. Kaikki hevoset olivat koristetut
uhkeimmilla valjailla, ja merkillinen omituisuus t�ss� prameudessa oli
suuri joukko afrikalaisia orjia, kaikki puettuina kauniisin vaatteisin,
ja kalliit rannerenkaat k�sivarsissa.

N�m�t hankkeet veiv�t jommoisenkin ajan, mutta viimein he nousivat

maalle Kreikassa. Nyt he panivat toimeen mit� yrityksen menestymiseen
tarvittiin. Kreikan kilpaleikkej� pidettiin ikivanhan tavan mukaan
eri vuosina, mutta Nero ei malttanut odottaa niitten s��nn�llist�
viet�nt�-aikaa. H�n julistutti sent�hden k�skyn, ett� kaikki
pidett�isiin h�nen k�yntins� aikana, ja ett� joka paikassa
odotettaisiin siksi, kuin h�n saapui sinne. Kadehtien niitten mainetta,
jotka olivat saaneet palkintoja entisin� vuosisatoina, h�n k�ski, ett�
kaikki heid�n kuvapatsaansa h�vitett�isiin; h�n kutsui kuitenkin kaikki
etevimm�t silloin el�v�t taiteiliat kilpailemaan jokaisessa taiteen
taikka voimistelun haarassa, olipa runoilemisessa taikka soitannossa
taikka juoksemisessa taikka vaunun-ajossa.

Sitten h�n aloitti kummallista matkaansa ymp�ri Kreikkaa, k�yden

kaupungista kaupunkiin ja antaen kansan ihmetell� itse��n. Joka
n�yt�nn�ss� pidettiin huolta siit�, ett� odotetut mieltymys-osoitukset
saataisiin. H�nen omat seuralaisensa asetettiin kuunteliain joukkoon
muitten suostumus-osoituksia johdattamaan. Eik� suostumus-osoituksia
puuttunut. Joka kerta, jolloin keisari astui n�kym�lle, oli loistava
voitto, ja Nero j�tt�ysi t�ydelleen hetken vieh�tt�v��n valtaan.
Kaikki l�sn�-olevat kilpailiat tunnustivat, ett� maailman hallitsian
suurempi nero oli voittanut heid�n, ja kun er�s onneton raukka pyrki
kilpailemaan Neron kanssa, liktorit veiv�t h�nen pois kaikkien
katseliain n�hden. Halveksiminen rangaistiin niinkuin maankavallus.
Vespasianus sattui kerta olemaan l�sn� jossakin t�mm�isess� n�yt�nn�ss�
ja meni nukuksiin sen kest�ess�. Suuttunut keisari ajoi h�nen pois
hovista, ja h�n olisi ehk� saanut surmansa huonon makunsa t�hden,
jollei Judean sota olisi vaatinut h�nen tointansa.

Samalla kuin kansa n�in ilmoitti mieltymyst�ns�, heid�n oli vaikea

taistella sit� tunnetta vastaan, jolla Kreikkalaiset heti havaitsivat,
mit� oli naurun-alaista. He n�kiv�t Neron astuvan esiin ja tavottelevan
suositun taiteilian kaikkia temppuja, he n�kiv�t, kuinka h�n ponnisti
��nt�ns�, mullisti silmi�ns�, nousi varpailleen, heng�htyi ja vaivasi
ruumistansa siksi kuin h�nen ennest��nkin punainen ihonsa k�vi
karmosini- ja purpurav�riseksi. H�n kilpaili kaikissa taidon
harjoituksissa; milloin soittoniekkana, milloin murhen�ytteli�n�,
milloin vaunun-ajajana. Vaunun-ajajana h�n yhdess� tilaisuudessa noissa
suurissa Olympian leikeiss� suljahti pois vaunuistaan, ja h�nen t�ytyi
j�tt�� ajokertansa kesken. Kuitenkin h�n sai palkinnon.

N�in Nero voitti voittonsa, ja Nemean, Python, Isthmon ja Olympian

leikkien suuren-arvoiset kunnian-osoitukset annettiin kaikki h�nelle.
Kaikkiansa h�n n�yt�nn�ill��n voitti kahdeksan sataa eri seppelt�.
Senati kantoi, niinkuin tavallisesti, kiitos-uhreja jumalille ja teki
h�nen voittonsa p�iv�t yhteisiksi juhlap�iviksi.

Ei sent��n Neronkaan voitonriemu ollut t�ydellinen. Kesken kaikkia

juhlamenoja h�nkin toisinaan tunsi syyllisen omantuntonsa soimaukset.
H�n kantoi vuosikaudet �itins� murhan kauheata muistoa, ja tunnusti
kerta, ett� t�m�n haamu ajoi h�nt� takaa ja vainosi h�nt� ruoskinensa,
k��rmeineen, ik��nkuin joku koston jumalatar. N�itten omantunnon
vaivojen vuoksi h�n ei juljennut k�yd� Athenassa, sill� h�n tiesi, ett�
h�n siell� n�kisi noitten kammottavien jumalattarien vanhan temppelin
ja tarhan. Ei Spartaakaan h�nen k�ynyt l�hestyminen, koska Lykurgon
lait eritt�in ja ankarasti rankaisivat semmoisia rikoksia kuin h�nen.
H�n ei uskaltanut k�yd� Eleusin mysterioita katsomassa, sill�
kuuluttaja k�ski pois kaikki murhamiehet ja vanhempansa surmaajat.
T�mm�inen tuskalloinen pelko pid�tti h�nt� juuri niist� paikoista,
joihin h�nen mielens� etup��ss� olisi tehnyt.
T�ll� matkalla h�nen puolettomuutensa ty�t olivat varsin suunnattomat,
ja h�nen vaatimuksiensa tyydytt�mist� varten syntyi entist� pahempi
sorto Romassa. Ne, jotka h�n oli j�tt�nyt poissa ollessaan
hallitsemaan, olivat vaan iloissaan, koska heid�n oli tilaisuus omaksi
hy�dykseen harjoittaa tyranniutta. ��rett�m�t rahasummat koottiin
kovimman julmuuden ja kiskomisen kautta, ja Roma n�ki lakkaamatta
ry�st�j� ja verenvuodatuksia. Kaupungin rikkaimmat ja kuuluisimmat
miehet m��r�ttiin uhriksi ja k�skettiin l�htem��n pois -- tavallinen
k�sky n�ihin aikoihin, jota ei kukaan koskaan rohjennut olla
tottelematta. Mutta Neron julmuus ulottui avarammalle kuin vaan Romaan.
H�nen rakkautensa Kreikkaa ja kaikkia kreikkalaista kohtaan ei est�nyt
h�nt� ollenkaan h�nen rakkautensa maata ryst�m�st�. Juuri ne kaupungit,
jotka olivat h�nt� kuunnelleet ja jakaneet mieltymys-osoituksia
h�nelle, juuri ne tehtiin h�nen saaliinhimonsa uhriksi, ja etevimm�t
asukkaat ajettiin maankulkeuteen taikka murhattiin, jotta sopi anastaa
heid�n omaisuutensa.

T�ll� v�lin tila Romassa alkoi k�yd� arveluttavaksi. Kansan mielest�

Neron k�skyl�isten tyranniutta ei k�ynyt siet�minen; luja ja kiivas
murina nousi. Sanansaattajia l�hetettiin keisarille, jotka varoittivat
h�nt� asiain laidan vuoksi ja k�skiv�t h�nen palata. Mutta uusi tuuma
oli t�h�n aikaan vieh�tt�nyt Neroa. H�n aikoi kaivattaa kanavan
Korinthon kannaksen poikki. H�n viipyi kauemmin sent�hden ett� t�m� ty�
todella toimitettaisiin ja h�n sen kautta saavuttaisi ikuisen kunnian.
T�ss� vehkeess� ollen h�n viel� jatkoi julkisia n�yt�nt�j�ns� ja vietti
aikansa verisill� tragedioilla todellisessa el�m�ss� ja
tekotragedioilla julkisella n�kym�ll�.

Viimein vaara kuitenkin yltyi joka taholta. Roma oli kapinaan

nousemaisillaan. Liekki alkoi levit� muuallekin. Valtionhoitaja Helius
l�hti pel�styneen� Romasta ja kiirehtien Kreikkaan tuli Neron luo
Korinthoon. Kertomus, jonka h�n toi tullessaan, esti suorastaan Neroa
kauemmin Kreikassa viipym�st�, ja t�m�n t�ytyi j�tt�� loistavan
maineensa kilpatanner, jossa h�n oli noin vuoden aikaa oleskellut.

Nero saapui ensiksi Neapoliin ja astui kaupunkiin semmoisella

triumfilla, joka sopi t�lle ihmetelt�v�lle nerolle, joka oli
saavuttanut niin monta kunniapalkintoa. Muut kaupungit panivat toimeen
samanlaisia triumfeja, ja vihdoin kaikki juhlamenot kohosivat
korkeimmilleen Romassa. H�nen edess��n kulki pitk� juhlaseurue, kantaen
niit� seppeleit� ja kukkakiehkuroita, jotka h�n oli voittanut, ja
pit�en korkealla ilmassa kirjoituksia, jotka julistivat sen suuren
Romalaisen mahtavaa neroa, joka oli voittanut kaikki Kreikkalaiset
heid�n nimen-omaisella alallaan. Kaupunki kaikkui ylistyslauluista ja
pyhist� hymneist� Apollon, soitannon ja runouden etevimm�n jumalan
puoleen. Pitk�n juhlaseurueen j�lkeen n�htiin ne triumfivaunut, joita
Augustus kerta oli k�ytt�nyt. Niiss� Nero istui, ja h�nen vieress��n
Diodoros, soittoniekka. Kukkia sirotettiin kaduille keisarin eteen.
Pyhi� teuraita kannettiin alttareille, uhrien ja suitsutusten savu
nousi ilmaan, ja kaduilla kuului niitten ilon- ja suosion-huudot, jotka
koettivat soveliaalla huutamisella soveliaimmalla tavalla tervehti�
t�mm�ist� voittajaa.

Kesken n�it� kaikkia yksi asia t�ytti Neron harmilla ja vihalla, ja se

oli Cineaan poissa-olo. H�n oli odottanut, ett� t�m� olisi ollut ennen
muita halullinen seuraamaan h�nt� Kreikkaan, ottamaan osaa h�nen
triumfeihinsa ja ihastelemaan h�nen taidonlahjojaan. Sen sijaan Cineas
ei ollut ensink��n tullut n�kyviin eik� edes l�hett�nyt mit��n
anteeksipyynt��. T�m�nkaltaisella matkalla Cineas olisi ollut kaikki
kaikissa. Se kunnioitus, jota Cineaan mainiot tiedot olivat
synnytt�neet Nerossa, vaikutti, ett� t�m� viel� halukkaammin tahtoi,
jotta Cineas olisi saapuvilla, ja kartutti h�nen suuttumustansa Cineaan
poissa-olon vuoksi. Alusta Nero luuli, ett� Tigellinon kateus oli
syyp�� siihen, ja syytteli t�st� lemmitty�ns�; mutta j�lkim�isen
selityksist� h�n n�ki, ettei asian laita ollutkaan semmoinen.

Keskell� Kreikan matkansa huvituksia h�n ei ollenkaan kysynyt Cineasta,

vaan yh�, aivan viimeisiin asti ajatteli, ett� Athenalainen saapuisi
sinne. H�n luuli vahvasti, ett� Cineas j�i korkeinta nautintoa vailla,
johon h�n milloinkaan pystyi, kun h�n ei kuullut h�nen omaa
jumalallista ��nt�ns�; ja usein, kun kolmenkymmenen-tuhannen ihmisen
mieltymys-huudot raikauttivat teateria, h�n ajatteli itsekseen: -- voi,
jospa vaan Cineas olisi t��ll�!

Mutta kuukausi toisen per�st� kului eik� Cineas viel� tullut, ja yh�
vaikeammaksi k�vi t�t� poissa-oloa puollustaa. Alussa Nero ei
suuttunut, sill� h�n luuli, ett� Cineas tulisi kyll�ksi rangaistuksi,
kun h�n saisi t�ydelleen tiet��, mit� h�n oli j��nyt paitsi. Mutta
ennen pitk�� Nero vihastui ja alkoi v�hitellen ajatella, ett� h�nt�
halveksittiin, siksi kuin t�m� ajatus muuttui todelliseksi ep�luuloksi,
ja ep�luulo varttui vakuutukseksi. Nyt h�nen vihallaan ei ollut p��t�
eik� m��r��, ja tulinen kostonhimo t�ytti h�nen sielunsa.

Vasta Romaan tultuansa Nero kysyi Cineasta. Silloin h�n sai tiet��
kaikki -- ett� Cineas oli matkustanut Britanniaan ja sitten palaten
Labeon kanssa t�m�n seurassa l�htenyt Judeaan.

T�m� saatti Neron vimman pahimmilleen. Cineas oli tiet�nyt, ett� h�n
oli Kreikassa, vaan kuitenkin mieluisammin l�htenyt Judeaan. Miksi?
Tyhj�st� uuteliaisuudesta. Ei suinkaan taistelemista varten. Ja h�n oli
osoittanut itsens� kylm�kiskoiseksi Caesarin neron suhteen. T�m� oli
halveksimista, h�v�istyst�. Cineaan t�ytyi kuolla!

Kaikkein ensim�inen toimi, johon h�n ryhtyi, oli se ett� h�n k�ski
vangita Cineaan ja tuoda h�nen Romaan tutkittavaksi.

"H�nen t�ytyy kuolla t�ll� kertaa", sanoi Nero Tigellinolle. "Min� aion
koettaa, eik� voi saada kuolemaa kauheaksi h�nellekin."

XXXIV.

Neron loppu.

Ne suostumushuudot, jotka Nero oli kuullut Roman kaduilla olivat

m��r�tyt olemaan viimeiset, jotka osotettiin t�lle miehelle, jonka
el�m��n tragedia ja komedia olivat niin omituisella tavalla yhteen
kutoontuneet. Tuskin h�n oli palannut, kuin h�n sai tiedon mit�
vaarallisimmasta kapinaliitosta. T�m�n h�n kukisti, ja nyt, luullen
ett� h�nen tulevaisuutensa oli varma, h�n p��tti j�tt�� p��kaupungin
vaarat ja huvitella jossakin turvallisemmassa paikassa. H�n lahti
sent�hden Neapoliin ja antautui ajaksi himoihinsa ja soittotaitoon.
Siell� h�n tapasi kaikki, mit� h�nen taipumuksensa vaativat. H�nen
sotamiehens� jaksoivat pit�� v�hemm�n kaupungin rahvaan pelossa.
L�hiseutujen kauneus vieh�tti h�nt�. Neapolin n�ky-alat olivat aina
mieluisat h�nelle ja Baijaen huvitukset aivan tarjona.

Mutta h�nen ilonsa t��ll� kesti vaan lyhyen aikaa. Koko maailma oli
her�nnyt ja nousi vapauttamaan itse�ns� sorrosta, jok'ei ollut
ainoastaan kauhea vaan my�skin h�pe�llinen. Gallit olivat jonkun aikaa
olleet levottomina ja t��ll� ensim�iset metelit alkoivat. T��ll� l�ytyi
mies, nimelt� Vindex, joka oli siinnyt Aqvitanian vanhoista kuninkaista
ja joka nyt astui mahtavana esiin maailmaa vapauttamaan. Joko viha
tyrannia vastaan yllytti h�nt� taikka kunnianhimo taikka molemmat
yhteens�, h�n p��tti sys�t� Neron silt� valta-istuimelta, jota t�m� oli
h�v�issyt. H�n l�hetti kirjeit� ymp�r�ivien provinsien maaherroille ja
paitsi muita Galballe, joka piti valtaa Hispaniassa, ja ehdotteli, ett�
Nero tuhottaisiin. Galba oli voimakkain ja etevin heist�. H�n kuului
Sulpicioin heimoon ja oli sen kautta jossakin m��r�ss� sukua Labeon
kanssa. H�n oli kuuluisa soturi ja h�nen nimens� oli aikakauden
merkillisimpi�. H�n vastaan-otti Vindexin ehdotukset suurella
ep�neuvoisuudella; h�n ei suostunut niihin eik� suoraan niit� hyl�nnyt.
Mutta kaikki muut maaherrat kielt�ysiv�t yhdistym�st� Vindexin kanssa,
joko pelosta taikka uskollisuudesta ja l�hettiv�t h�nen kirjeens�
Nerolle.

Vindex pani kuitenkin tuumansa toimeen. H�n k�vi ymp�ri Gallein

joukossa ja kiihoitti heit�. Ennen pitk�� liitto laadittiin ja h�n
p��si suuren armeijan p��llik�ksi.

Galba pysyi varovaisena ja kaksimielisen�. Viimein h�n kutsui kansan

kokoon Uuteen Karthagoon ja havaitsi heid�n niin vihamielisiksi Neroa
vastaan, ett� he kohta tervehtiv�t h�nt� keisariksi.

Nero kuuli kaikki, mutta koetti ummistaa silm�ns� vaaralta. H�nen oli
tapa puhua joka p�iv� v�h�n aikaa yst�viens� kanssa valtion asioista ja
sitten havaiten t�m�n aineen kovin ik�v�ksi, h�n vei n�m�t luokseen ja
soitti heid�n kuullen taikka n�ytti heille muita sievi�
taidonlahjojansa. H�n kehui eritt�in yht� konetta, joka veden voimalla
toimitti soitantoa ja muistutti piloillaan, ett� h�n aikoi n�ytt�� sit�
n�kym�ll�, kun vaan Vindex heitt�isi h�nen rauhaan.

Mutta v�hitellen uutiset alkoivat yh� enemm�n huolettaa. Galba oli

vihdoin suoraan p��tt�nyt nousta Neroa vastaan. Vindex tuli p�iv�st�
p�iv��n yh� voimakkaammaksi ja oli joka paikassa levitt�nyt
kapinallisia julistuksia, joissa Neroa nimitettiin "Aenobarboksi" ja
"kehnoksi komediantiksi." Nimi "Aenobarbus" koski Neron is�� ja
harmitti eritt�in, mutta liikanimen� se ei ollut mit��n verrattuna
noihin toisiin sanoihin, "kehnoon komedianttiin." Kun Nero ensiksi
kuuli ne, h�n oli juhlap�iv�llisill� ja vihoissansa h�n hyp�hti yl�s ja
kaatoi ruokap�yd�n. H�n kirjoitti heti senatiin ja kehoittaakseen sit�
viel� enemm�n h�n lis�si: "Katsokaat, Patres conscripti, Vindexin
h�vytt�myytt�... H�n on juljennut sanoa, ett� minulla on huono ��ni ja
ett� min� huonosti soitan lyyraa." Senati ryhtyi kohta keisarikunnan
vallan harjoittamiseen. He julistivat Galban valtion viholliseksi ja
m��r�siv�t hinnan Vindexin hengest�.

K�skyj� annettiin eri kenraaleille, ett� he l�htisiv�t kapinoitsioita

vastaan. Muitten joukossa Virginius Rufus oli saanut t�mm�isen k�skyn
ja varusti itse�ns� sit� tottelemaan. H�nen omat sotamiehens� vihasivat
Neroa ja tarjosivat h�nelle keisarin arvoa. Mik� hyv�ns� h�nen
p��tarkoituksensa lienee ollut, h�n p��tti kuitenkin menn� Vindexi�
vastaan ja tekikin niin. Armeijat tulivat yhteen ja seisoivat toinen
toistansa vastaan, kun Vindex pyysi keskustelun-pitoa. Keskustelu
tapahtui ja Virginius teki jonkunlaisen suostumuksen kapinoitsiain
p��llik�n kanssa ja alkoi per�ytt�� armeijaansa, kun yht�kki�
sotamiehet, v��rin ymm�rt�en t�t� liikuntoa ja yltynein� vihasta
Galleihin, itse-altansa rynt�siv�t n�it� vastaan. Tappelu tuli pian
yleiseksi. Gallit voitettiin ja pakenivat ja alakuloisuudessaan Vindex
lankesi miekkaansa.

Galba kuuli t�m�n ep�toivolla, mutta Nero riemuitsi. Kun uutiset olivat
tulleet yh� pahemmaksi, Nero oli havainnut vaarallisen asemansa ja oli
l�hett�nyt k�skyn eri armeijoille, ett� ne palaisivat ja kokoontuisivat
yhteen paikkaan yhteist� vihollista vastaan. H�n oli my�skin j�tt�nyt
Neapolin ja tullut takaisin Romaan. Silloin saapuivat sanomat Vindexin
ja h�nen armeijansa tuhosta, ja ilon innossa keisari tarttui lyyraansa
ja viritt�en sit� rupesi voitonriemua laulamaan.

Mutta koko maailma oli nyt her�nnyt. Koko Roma oli tyytym�t�n ja
kapinaan valmistunut. Itsetyytyv�isyydess��n Nero ei ollenkaan
tiet�nyt, ett� h�n oli synnytt�nyt vihaa, vaan tahtoi ennemmin pit��
itse�ns� mit� ihmetelt�vimp�n� ja pikemmin kansallisena miehen�,
joka ehk� oli syyllinen pariin kolmeen rikokseen, mutta ylimalkain
ansaitsi ihmetyst�. H�n arveli, ett� h�nen voittonsa Kreikassa
itsest��n toimittivat h�nelle suunnattoman suuren oikeuden kansan
kiitollisuuteen. Mutta hovimiehet ajattelivat toisin. He n�kiv�t
uhkaavan myrskyn eik� kukaan heist� kaikista n�hnyt sit� niin selv��n
kuin Tigellinus. Luontoansa noudattaen t�m� mies, kun h�n n�ki
is�nt�ns� huononevan aseman, p��tti ett� h�n ei ainoastaan hylk�isi
h�nt�, vaan my�skin jouduttaisi h�nen perikatoansa. Toisen, Nymphidius
nimisen kanssa he tekiv�t salaliiton ja heid�n onnistui yllytt��
keisarillisen henkivartioston soturit kapinaan. He julistivat Galban
asian oikeaksi ja luovuttivat antimilla ja lumoavilla lupauksilla n�m�t
miehet heid�n uskollisuudestaan. Ennen pitk�� kaikki oli toimitettu ja
Neron paras turva oli kadonnut.

T�ll� v�lin Nero alkoi huomata yleisen tyytym�tt�myyden. Senati osotti

sit�, kansa ja henkivartiosto. Pelko valloitti h�nen sielunsa. Kauhu ja
kostpuhimo vaikuttivat vuorotellen h�neen. H�n aikoi kerta uudestaan
sytytt�� kaupungin tuleen ja laskettaa amfiteaterin pedot kansan
joukkoon, sill� v�lin kuin h�n yleisess� h�mm�styksess� pakenisi
Egyptiin. T�m� saatiin ilmi, kerrottiin julkisesti ja suurensi vaan
kansan vihaa.

Tigellinus ja Nymphidius havaitsivat nyt, ett� sopiva aika oli tullut.

Mutta heit� ei haluttanut astua suoraan esiin, vaan he tahtoivat
mieluisammin vaikuttaa Neron pelkoon. He sent�hden meniv�t h�nen
luokseen, n�yttiv�t murheellisilta ja kertoivat h�nelle, ett� kaikki
oli hukassa; ett� kansa ja henkivartiosto olivat nousemaisillaan;
ett� pako oli h�nen ainoa pelastuksensa ja ettei h�n saanut
silm�nr�p�yst�k��n menett��.

Ep�toivo valloitti nyt vaipuvan hallitsijan. H�nen ei en��n ollut

mit��n toivoa entisen mahtavan asemansa suhteen. Sotamiehet, joita h�n
oli kutsunut takaisin, olivat osaksi saavuttamattomissa ja osaksi
tyytym�tt�m�t. H�n etsi apua kaikkialta, mutta ei l�yt�nyt. H�n k�veli
ymp�ri linnassa eik� tiet�nyt mihin paeta eik� mit� tehd�. Silloin
h�nen rikostensa muistot virisiv�t ja ennen kaikkia h�nen mieleens�
tuli, kuinka h�n oli ilke�sti surmannut kalliimmat sukulaisensa. Viel�
h�nen tuskassansakin h�nen el�m�ns� suurin mielihalu tuli n�kyviin ja
kun h�n saatti ep�toivonsa sanoiksi, h�n k�ytti yht� Sofokleen Oedipon
s�ett�, jota h�nen oli tapa lausua n�kym�ll�:

"Mun kuolla k�ski is�, �iti, vaimoni!"

H�n koetti saada jotakin laivaa, joka veisi h�nen Egyptiin ja k�ski,
ett� yksi varustettaisiin Ostiassa. Turhaan. Ei kukaan tahtonut totella
h�nen k�skyj��n. Yksi h�nen sotamiehist��n, joka n�ki h�nen kauhunsa,
lausui h�nelle t�m�n s�keen Virgiliosta:

"Onkohan kuolema siis niin kauhea?"

H�n koetti nyt juoda myrkky�, jota oli laitettu h�nt� varten, mutta h�n
ei saattanut rohkaista mielt�ns�. H�n meni huoneesensa ja heitt�ysi
sohvalleen. H�nen tuskansa oli hirve�. H�n k�ski jonkun surmata
itse�ns�, mutta kun h�n ei saanut ket��n, h�n huudahti: "yst�v�ni
luopuvat minusta enk� min� voi l�yt�� ket��n vihollista." Tuosta h�n
riensi Tiberin rannalle hukuttaakseen itse�ns�, vaan palasi takaisin,
kykenem�t�nn� sit� tekem��n ja p��tti purjehtia Hispaniaan Galbalta
henke�ns� rukoilemaan. Mutta ei mik��n laiva ottanut h�nt� sinne
vied�kseen. H�mmennyksiss��n h�n juoksutti p��ss��n kymmenkuntia
tuumia, mutta ei mik��n ollut mahdollinen. H�n mieli astua esiin
puettuna armon-anojaksi ja mainiolla kaunopuheisuudellaan pontevasti
vetoa kansaan; mutta pelko t�m�n kansan vimmasta esti h�nt�. Tuolla
seisoi maailman hallitsia linnassansa; ei mik��n vihollinen ollut
n�kyviss�, mutta h�n tiesi, ett� koko maailma oli nyt h�nen
vihollisensa, eik� ollut mit��n paon eik� pelastuksen toivoa.

"Eik� l�ydy mit��n piilopaikkaa, jossa minulla olisi aikaa ajatella,

mit� minun on tekeminen?" h�n huudahti.

Yksi h�nen vapautettu orjansa, nimelt� Phaon, tarjoutui viem��n h�nt�

er��sen paikkaan, joka oli muutamain penikulmien p��ss� kaupungista,
jossa h�n saisi jonkun aikaa piileskell�. Nero suostui kiihke�sti t�h�n
tarjomukseen. H�n riensi pois ilman keng�tt�, ilman p��llysvaatteetta,
eik� mit��n muuta kuin tunika p��ll�. Phaon heitti vanhan vaipan h�nen
yllens� ja peitti h�nen kasvonsa, ettei h�nt� tunnettaisi. Kolme miest�
paitsi Phaonia seurasi h�nt�. T�ll� tapaa Nero vietti viimeist�
y�t�ns�.

P�iv�n koitteessa keisarillisen henkivartioston soturit kokoontuivat ja

julistivat Galban keisariksi. Senati vahvisti heid�n p��t�ksens�. Nyt
he ilmoittivat Neron valtion viholliseksi ja tuomitsivat h�nen
kuolemaan vanhan tasavallan ankaraa lakia my�ten.

T�ll� v�lin Nero kiirehti Phaonin huvilaan. Ratsastaessaan h�n kuuli

huudot, jotka nousivat praetorianein leirist�. Muuan ty�mies tien
vieress� kavahti yl�s, kun he ratsastivat ohitse, ja lausui: "katso,
nuot miehet ovat Neroa takaa ajamassa." Edemp�n� kuolleen ruumis makasi
tiell�. T�m�n n�hdess��n Neron hevonen s�ps�hti. Kartanon l�helle
tultuansa he seisauttivat hevosensa ja nousten ratsahilta l�htiv�t
astumaan siin� kasvavan kaislikon poikki. Phaon tahtoi nyt k�tke� Neron
yhteen hietakuoppaan, siksi kuin h�n valmistaisi maan-alaisen k�yt�v�n
kartanoon. Mutta Nero ei suostunut, sill� h�n arveli, ett� t�m� oli
yht� kuin el�v�lt� hautaantua. Aukko tehtiin ennen pitk�� rakennuksen
sein�n alipuoleen ja Nero k�nti siit� sis�lle. H�n vietiin halpaan
huoneesen, jossa h�n laskeusi alas yksinkertaiselle vuoteelle,
repaleinen peite p��ll�ns�. He toivat h�nelle v�h�isen leip��, mutta
t�m� inhotti h�nt�; ja ainoa vesi, jonka he voivat hankkia, oli kovin
likaista. Sit� h�n kuitenkin joi pikkuisen.

Kaikki huomasivat, ett� piileskeleminen taikka turvallisuus oli

mahdoton. Jonkun ajan p��st� he kertoivat sen Nerolle ja neuvoivat
h�nt� surmaamaan itse�ns�. Ainoastaan t�ll� tavalla h�n voi v�ltt��
vihamiestens� kostoa. H�n tiesi sen hyvin, mutta kuolema oli hirve� ja
h�n koetti viivett�� sit� niin kauan kuin mahdollista.

Ennen Romasta l�hdetty�ns� Phaon oli k�skenyt yhden h�nen

palvelioistaan tuoda uutisia kaupungista. Heid�n odottaessaan
sanansaattaja tuli, tuoden muassaan muutamia asiakirjoja. Nero tarttui
halukkaasti niihin ja luki senatin julistuksen, jossa s��dettiin, ett�
h�n oli rangaistava vanhan tasavaltaisen lain mukaan.

"Mik� kuolemanlaji se on?" h�n kysyi. "Mik� entinen tapa on?"

Phaon ensiksi ep�ili, mutta viimein, kun h�nt� vaadittiin, h�n vastasi:

"Tasavallan lain mukaan sidotaan sen miehen p��, joka kuolee valtion
vihollisena, kahden paalun v�liin. H�n on aivan alastonna ja piest��n
t�ll� tapaa kuoliaaksi liktorin vitsoilla."

Neroa vavistutti eik� h�n sanonut mit��n. Nyt h�n veti esiin kaksi
tikaria, jotka h�n oli tuonut muassaan ja nousi seisaalleen, heiluttaen
niit� kummassakin k�dess�. Tuosta h�n koetti niitten k�rke�, jonka
j�lkeen h�n ojensi viel� kerran k�sivartensa ja seisoi tuokion, kooten
koko rohkeuttansa. Kaikki, jotka olivat l�sn�, luulivat, ett� h�n t�ll�
hetkell� surmaisi itsens�.

Mutta muutamain silm�nr�p�ysten per�st� Nero pisti tyvenesti molemmat

tikarit j�lleen tuppeen ja k��ntyen yhden saattajansa puoleen, lausui:

"Laulakaat ruumiinlaulu ja toimittakaat viimeiset juhlamenot

yst�v�llenne."

Se, jonka puoleen h�n k��ntyi, lauloi ruumiinlaulun ja Nero kuunteli

n�ht�v�ll� mielenliikutuksella. T�t� seurasi ��nett�myys.

Viimein Nero huudahti:

"Miksei kukaan teist� tapa itse�ns� ja n�yt� minulle kuinka kuolla?"

Ei kukaan heist� kuitenkaan suostunut t�h�n pyynt��n vaan kaikki

istuivat lattiaan katsellen.

Nyt Nero pani k�sivartensa ristiin ja katsellen heit� jokaista

purskahti kyyneliin.

Mutta v�h�n ajan p��st� h�n hyp�hti yl�s ja lausui:

"Nero, Nero, t�m� on h�pe�! Sinun viivynt�si on kunniaton; nyt ei ole

aikaa surullisiin liikutuksiin; aika vaatii miehen mielt�."

Mutta rohkeus, jota h�n halasi, ei n�ytt�nyt tulevan, ja h�n seisoi

ep�neuvoisena, milloin haparoiten tikariansa, milloin k�vellen
edestakaisin v�h�isess� huoneessa.

Vihdoin h�n seisahtui ja katseli tuimasti saattajiansa.

"Te", h�n lausui, "olette pelkureita ja pett�ji�. Jollei, te

n�ytt�isitte, kuinka tulee kuolla. Voi, jospa t��ll� olisi yksi, jonka
olen tuntenut. Sill� min� olen tuntenut miehen ja ainoastaan yhden koko
el�m�ss�ni, joka nauroi kuolemaa. Oi, jospa h�n olisi t��ll�! Cineas!
Cineas! miss� sin� nyt olet? Miksi luovuit yst�v�st�si? Sinulla ei
kumminkaan ole mit��n valitusta minua vastaan. Voi Cineas, jos sin�
vaan olisit t��ll�, kuinka hyvin sin� n�ytt�isit minulle tien
tuonelaan! Voi! mimmoinen taiteilia minussa kuolee!"

Kun h�n n�in puhui, joku melu kiinnitti h�nen huomiotansa. Se oli hyvin
tunnettu. Se oli ratsasjoukon t�min�. Oltiin h�nt� takaa ajamassa.

Nero kavahti yl�s. H�n v�risi pelossaan. Mutta pelko ei voinut

kuolettaa h�nen p��himoansa. H�n ei lausunut omia sanojaan, vaan
Homeron:

"Ratsujen joutuisain mun korvani rient�v�n kuulee."

Tarttuen yhteen tikariinsa h�n kokosi kaiken rohkeutensa ja pisti sen

kurkkuunsa. Yksi saattajista auttoi h�nt� toisen iskun iskenn�ss�. T�m�
oli kuolemanhaava. Nero kaatui taakse p�in kuollen. He nostivat h�nen
sohvalle.

V�h�n ajan kuluttua takaa-ajajat, jotka tavalla taikka toisella olivat

saaneet tiedon h�nen piilopaikastaan, saapuivat kartanoon ja riensiv�t
huoneesen, centurio etup��ss�. Centurio koetti pid�tt�� veren juoksua.

Nero nosti hiueten silm�ns�.

"Liian my�h��n", h�n lausui; ja sitten h�n lis�si tuskin kuultavalla

��nell�: "t�m�k� teid�n uskollisuutenne on?"

Seuraavana silm�nr�p�yksen� kaikki oli ohitse.

H�n makasi kuolleena, mutta viel� kuolemassakin hirve�n�, sill� h�nen

rajujen intohimojensa vaikutus s�ilyi viel� pelottaen katselioita.
N�itten intohimojen valta, jotka olivat hallinneet h�nt� vuosikaudet,
olivat j�tt�neet j�lkens� h�nen kasvonjuonteihinsa. Nuot kasvot,
jotka h�nen nuoruudessaan eiv�t olleet rumat, olivat muuttuneet
julmann�k�iseksi ja my�skin kuolemassa kauheus pysyi ja kammotti niit�,
jotka seisoivat l�hell�.

XXXV.

Judea.

Sill� v�lin kuin L�nnen armeijat n�in kapinoitsivat keisaria vastaan,

Id�n armeijat olivat toista kapinaa kukistamassa.

Vespasianus j�tti Neron Kreikkaan ja k�ytti Roman voimaa Judeassa. H�n

ei kohdannut mit��n tavallista vihollista. Juutalaiset olivat sotaisa
kansa, urhoolliset ja uskaliaat ja he puolustivat is�nmaatansa. Luonto
oli muodostanut t�m�n maan helposti puolustettavaksi. Kaikkia tasankoja
ymp�r�iv�t vuoret, jotka olivat ik��nkuin linnoitus p��llekarkaajia
vastaan, jossa urhoolliset miehet harjaantumattominakin saattivat tehd�
lujaa vastarintaa ja usein armeijojakin p��lt�ns� torjua. Vuorten
v�lill� oli solia, joitten l�pitse ei kukaan voinut ilman ankarinta
taisteloa tunkea ja rohkeita miehi� l�ytyi, jotka olivat valmiit joka
solasta tekem��n toista Thermopyle�.

N�iss� miehiss� oli jotakin enemm�n kuin tavallinen urhoollisen kansan

uljuus. Suuri aate innostutti heit�. Jokainen heist� luuli, ett� jumala
oli h�nen puolellaan; jokainen muisti entiset kunnian ajat, jolloin
t�m� jumala oli tullut heid�n avukseen ja antanut heid�n voittaa yht�
mahtavat viholliset kuin Romalaiset. Nuot pyh�t virret, jotka kuuluivat
heid�n jumalanpalvelukseensa, puhuivat entisist� kansallisista
voitoista, eik� kukaan, joka lauloi niit�, saattanut ep�ill�, ett� ne
tulevaisuudessa toistettaisiin. Eiv�t edes tappiotkaan, vaikka niit�
monta per�tysten tapahtui, voineet j�rkytt�� heid�n lujuuttansa eik�
v�hent�� heid�n luottamustansa jumalaan. He yh� odottivat sit� aikaa,
jolloin h�n astuisi esiin ja jolloin h�nen apunsa tulisi yh�
tuntuvammaksi siit� syyst�, ett� se oli kauan viipynyt. Niin jokainen
tappio tapasi heid�n yht� uskaliaina kuin milloinkaan; ja jos he
vet�ytyiv�t pois yhdest� paikasta, se oli vaan uudistaakseen taisteloa
toisaalla.

T�m� Juutalaisten kiivas uskonvimma innostutti yht� paljon kaikkia --

miehi�, naisia, jopa lapsiakin. He olivat syntyneet ja kasvatetut
semmoisessa kansassa, jossa yksi aate oli yleinen ja t�m� aate oli tuo
luja vakuutus, ett� he olivat korkeimman olennon valittu ja suosittu
kansa. Antaumista ei koskaan ajateltu. Taisteloissaan he voittivat tai
kuolivat. Ei l�ytynyt mit��n keskikantaa. Heid�n rohkeuttansa suurensi,
jos sit� k�vi suurentaminen, niitten vankien katala kohtalo, jotka
joutuivat Romalaisten k�siin. N�m�t tehtiin mit� kurjimmiksi orjiksi ja
l�hetettiin tekem��n ty�t� Korinthon kanavalle. Joka uusi sodan vaihe,
olipa voitto taikka tappio, vaan vahvisti Juutalaisten j�ykk�� mielt�
ja saatti heid�n sotimaan suuremmalla hurjuudella ja palavammalla
innolla.

Tavallinen kenraali kenties ei olisi pit�nyt t�mm�isille vihollisille

-- niin tulisille, niin suruttomille, niin v�h�n omasta hengest��n
huoliville, niin kest�v�isille ja niin valppaille; viholliselle, joka
ei odottanut p��llekarkausta, vaan rajulla rynn�k�ll� t�ytt�si
vastustajia kohti, toisinaan kukistaen kaikki; joka ei tyytynyt
taisteloon p�iv�ll�, vaan k�vi yht� ankarasti y�ll�kin kimppuun; joka
per��ntyi vaan hy�k�t�kseen uudestaan esiin ja kuolemassakin uljasteli
voittajien edess�.

Mutta Vespasianus ei ollut tavallinen kenraali. H�nen miehens� olivat

mit� parhaimmalla tavalla harjaantuneet ja h�n tiesi kuinka k�ytt��
heit� suurimmalla edulla. Juutalaisten uskonvimmaa vastaan h�n asetti
Roman legionain harjaantuneen urhoollisuuden ja oman neronsa.
V�hitellen j�lkim�iset p��siv�t voitolle ja hitaasti mutta vakaasti
Roman sotaliput siirtyiv�t eteenp�in Judeassa, sill� v�lin kuin
Juutalaiset synkk�mielisin� vet�ytyiv�t takaperin, yh� taistellen ja
yh� vartoen kauan odotettua vapauttajaansa.

T�h�n sotaan Labeo ja Cineas olivat heitt�yneet ja t�m�n kenraalin

johdolla he taistelivat. He eiv�t ajatelleet asiansa oikeutta, sill� he
katsoivat varmaksi, ett� se oli oikea, koska se oli sota kapinoitsioita
vastaan. Roman nimess� oli heill� kyllin. Syyt� he eiv�t etsineetk��n:
heid�n tarkoituksensa oli sota, jonka vimmassa ja hehkussa he toivoivat
saavansa helpoitusta siit� surusta, joka heit� rasitti. Ty�, ankara
ty�, se est�� ajatukset mielt� kalvamasta; ja ty�t� he halasivat, v�h�n
huolien siit�, mimmoinen t�m� ty� oli.

Heti Judeaan tultuansa he olivat tavanneet, mit� he halasivat --

vire�n sodan tuiman kiihoituksen, sodan, jota k�ytiin valppaita
ja miehuullisia vihollisia vastaan. He rupesivat kohta t�h�n
uuteen el�m��n semmoisella innolla, semmoisella kiivaudella ja
suruttomuudella, joka teki heid�n molemmat mainioiksi. Heid�n
j�rk�ht�m�t�n yst�vyytens�, heid�n likeinen kumppanuutensa ja heid�n
yksimielisyytens� sek� tappelussa ett� muualla saattivat heid�n
kuuluisaksi niin omien miesten kuin vihollistenkin joukossa. He
ryhtyiv�t mit� rohkeimpiin yrityksiin, eik� toinen pit�nyt enemm�n
v�li� hengest�ns� kuin toinenkaan. Mihin hyv�ns� toinen meni, toinen
meni my�skin ja t�m� yhteys yst�vyydess� ja urhollisuudessa teki heid�n
niin tunnetuksi, ett� romalaiset armeijat pitiv�t n�it� molempia
parhaina sotureinaan, ja leiri kaikkui heid�n maineestaan. Cineas
ylennettiin nopeasti ja olisi p��ssyt legionan p��llik�ksi, jos
h�nen olisi tehnyt mieli; mutta Labeo oli jo koroitettu semmoiseen
p��llikk�-virkaan, eik� Cineas halannut mit��n niin suuresti kuin saada
olla niin l�hell� yst�v��ns� kuin vaan mahdollista. Viran-ylennyksest�
h�n ei huolinut. H�n oli vaan iloinen, ett� h�nen edistymisens� oli
ollut kyll�ksi pikainen, jotta h�n sai pysy� Labeon luona, asua samassa
teltassa ja olla l�hell� h�nt� taistelossa. Viran-ylennys ei muuttanut
heid�n k�yt�st��n tappelussa. Labeo osoitti suurempaa huolettomuutta
henkens� suhteen kuin mit� muut katsoivat viisaaksi legionan
komentajalta, ja johdatti miehi�ns� vaarallisimpiin yrityksiin; ja
Cineas, jolla oli v�hemm�n edesvastausta, pani viel� vapaammin henkens�
alttiiksi.

Sodan jymin�, alinomainen valvonta, lakkaamattomien marssien vaiva,

voiton kiihoitus -- kaikki n�m�t olivat soveliaat vet�m��n heid�n
ajatuksiansa puoleensa ja poistamaan heist� noita muistoja, jotka
olivat niin tuskalloiset. Labeo ei mielinyt en��n itsemurhaa. Siit�
huolesta, jolla h�nen t�ytyi hoitaa virkaansa, h�n havaitsi, ett� t�m�
el�m� viel� tarjosi alaa h�nen ajatuksilleen ja tarvitsi h�nen
tointansa. Is�nmaanrakkaus vaatimuksineen virisi. Sota-into alkoi
kilpailla h�nen haikean surunsa kanssa ja p��si voitolle, koska se oli
vilkkaampi ja kiihke�mpi. Se suuri edesvastaus, joka h�nell� nyt oli,
tuotti omat huolensa ja omat tuskansa; h�nen t�ytyi suunnitella
p��llekarkauksia ja puolustuksia; h�nen t�ytyi ottaa osaa toisten
kenraalein neuvotteluun ja muistuttaa mieleens� kaikki kokemuksensa
entisilt� ajoilta, tehd�kseen sit� hy�dylliseksi nykyisyydelle.
T�mm�isiss� asioissa h�nen ajatuksensa parhaasta p��st� askaroivat --
ainoastaan v�h�inen aika j�i muita asioita varten. Kun h�n pystyi
ajattelemaan, n�m�t esineet tunkeusivat itsest�ns� h�nen mieleens� ja
vaativat miettimist�; ja kun h�n ei kyennyt ajattelemaan niit�, v�symys
ja vaiva voittivat h�nen ja h�n k��ntyi usein pois virkatoimistaan unen
helmoihin.

Samoin kuin Labeon oli my�skin Cineaan laita. Uusi ajatusten

ty�ksenteleminen tuotti uudet huolet ja uudet mietteet; n�m�t kenties
eiv�t olleet niin t�rke�t kuin Labeon, mutta kuitenkin kyll�ksi
t�rke�t, ett� ne kiinnittiv�t suureksi osaksi h�nen huomiotansa.
Alhaisemmassa virassaan h�nell� oli my�skin v�hempi edesvastaus ja
suurempi tilaisuus osoittaa itsepuoleista urhoollisuutta. H�n oli
p��llikk�n� rajuissa v�kirynn�k�iss�, h�n johdatti rohkeita
partioretki�, ja joka yrityksess�, jossa erityist� miehuutta ja oman
hengen halveksimista kysyttiin, h�n aina k�vi etup��ss�. N�in olivat
molemmat eri tavalla, mutta samassa toimessa saavuttaneet, mit� he
enimmin halasivat -- huojennusta surusta.

Sota jatkaantui, ja vaikka Juutalaiset tekiv�t mit� miehuullisinta

vastarintaa, heid�n t�ytyi yh� per�yty� Roman armeijan edest�.
Vespasianon sotataito voitti heid�n huiman urhoollisuutensa. Vuorisola
toisensa per�st� l�v�istiin, linna linnan per�st� valloitettiin.
Vespasianolta sotaretki oli alinomainen ty�nteko. Ainoastaan lyhyt
lepo-aika sallittiin sek� omille ett� vihollisen sotamiehille.

Ei kuitenkaan t�mm�isess�k��n sodassa, jossa niin moninaisia tapahtui,

ollut mahdollista, ettei olisi muutamia lepohetki� suotu. Vaikka ne
olivat lyhyet, niit� kuitenkin oli, ja sotamiehet asettivat leirins� ja
lep�siv�t ajan vaivoistaan. T�mm�isi� aikoja Cineas ja Labeo kaikkein
enimmin pelk�siv�t.

Sill� nyt, kun kaikki oli turvassa, kun armeija lep�si hyvin
varustetussa leiriss� ja kaikki toimitukset olivat osaksi lakkautetut,
se mielenj�nnitys, jonka sodan puuhat olivat synnytt�neet, taantui, ja
vire�st� el�m�st��n heid�n t�ytyi palata joutilaisuuteen ja kaikkiin
niihin ajatuksiin, joita ty�tt�myys kasvatti.

Sill� heilt� oli ajatus semmoisina aikoina sama kuin muisto, ja muisto
oli tuska. Kaikki, mit� oli ollut suloista heid�n entisess� el�m�ss��n,
k��ntyi nyt katkeraksi sen vuoksi, ett� kaikki oli kadonnut, ja
jokainen mieluisa muisto vaan viilsi sit� syd�nt�, joka viel� kaipasi
entisyytt� ja ik�v�itsi sen autio-maille. Koko entisyytt� pimitti
mustana pilven� se suru, johon se oli p��ttynyt, ja ajatus, joka palasi
menneesen el�m��n, kulki t�m�n el�m�n l�pitse, kunnes se saapui tuohon
synkk��n kuolinhuoneesen Britanniassa.

Ainoa rauhan ja levon mahdollisuus oli herke�m�tt�m�ss� ty�ss�, ja kun

t�m� taukosi, silloin kaikki heist� muuttui mustaksi ja kolkoksi.
Cineaan eteen ilmestyi silloin sen pois-menneen muoto, johon koko
h�nen sielunsa oli niin likeisesti liittynyt, ja kaikki t�m�n entisen,
kerta niin suloisen el�m�n ilot k��ntyiv�t nyt suruksi, jota ei voinut
lausua, kun ajatteli, ett� kaikki oli p��ttynyt kuolemaan. Labeon eteen
astui h�nen rakastetun poikansa muoto, t�m�n viimeiset hellyyden ja
kaipauksen sanat -- sanat, jotka viipyiv�t viel� ja soivat aina h�nen
suomissaan, ik��nkuin vaatien huomiota ja kehoittaen h�nt� niit�
tottelemaan.

Semmoisina aikoina molemmat yst�v�t vaistomaisesti etsiv�t

toinen toisensa seuraa, saaden toistensa syd�men ��nett�m�st�
samatunteisuudesta sit� lepoa ja lohdutusta, jota ei mik��n muu voinut
antaa. He eiv�t lausuneet monta sanaa toisilleen; he istuivat ��neti;
mutta v�listi he puhuivat matalalla, surullisella ��nell� entisest�
el�m�st��n Athenassa, ja jutellessaan niist� ajoista, jolloin he olivat
poikina yhdess�, toisinaan melkein heist� tuntui, kuin olisivat he
j�lleen poikia. T�n� lapsuuden aikana Athenassa l�ytyi kuitenkin yksi,
joka aina oli l�sn�, valaisten n�kym��, yksi, jonka tytt�m�inen nauru
kaikkui heid�n korvissaan puhki vuosikausien, ja jonka kaunis, hieno
muoto ilmestyi heid�n eteens� keskelt� sen entisyyden kuvia, josta
n�m�t niin suuresti muistuttivat. Ei kumpikaan heist� maininnut koskaan
h�nen nime�ns�, mutta kumpainenkin tunsi, ett� h�nell� oli etusija
toisen ajatuksissa, ja vaikka he eiv�t uskaltaneet nimitt�� h�nt�, he
kuitenkin kantoivat h�nt� syd�mess��n ik��nkuin keskustaa, jonka
ymp�rille kaikki muut muistot kokoontuivat.

He eiv�t koskaan puhuneet Romasta eik� Britanniasta. T�m� oli eri asia.
Sill� n�m�t paikat olivat yhteydess� semmoisen ajan kanssa, jolloin
Helena oli Labeon luona, oli kokonaan h�nen omansa, ja jolloin h�nen
kotinsa t�yttyi sen pojan kirkkaan kauneuden loistosta, jota he niin
rakastivat. Labeo ei koskaan viitannut mihink��n, joka jollakin tapaa,
vaikkapa kuinka v�h�ss� m��r�ss�, oli yhteydess� Markon kanssa. T�m�
aine oli liian pyh�, ettei siihen saanut edes v�h�nk��n kajota; t�m�
suru oli kokonaan h�nen omansa, eik� Cineas saattanut k�sitt�� is�n
rakkauden ja kaipauksen pohjatonta syvyytt�.

N�in kuluivat levon hetket, molemmille ik�vin� ja tuskalloisina, ja he

koettivat sotatuumien miettimisill� haihduttaa ajatuksiaan; mutta
heid�n yrityksens� olivat usein turhat, ja ainoa lievike oli uudistettu
ty�.

Ty�t� ei kuitenkaan milloinkaan kauan puuttunut. Levon lyhyet hetket

meniv�t pian ohitse, leirist� l�hdettiin ja viel� kerta alettiin
marssia, ja taistelo vaaroinensa, vaiheinensa vaati omalla tavallaan
heid�n mielt�ns� uusiin ponnistuksiin.

T�h�n taisteloon he riensiv�t uudella innolla, paeten surullisia

ajatuksiaan, paeten itse�ns� ja tavotttaen taas sit� lievikett�, jonka
he olivat ennen l�yt�neet.

N�in sotaa kesti, kuukausi toisen per�st� kului, ja Juutalaiset yh�

per��ntyiv�t, alinomaa p��llekarkaajia vastustaen ja mielien viimeisiin
tapella. Sill� nyt koko kansakunta oli nousnut semmoisella voimalla
kuin ei milloinkaan ennen, ja koko sen entisyyden kaikki k�rsiv�llisyys
ja varronta ja kaipaus etsiv�t nyt tyydytyst�. Usko odotti nyt tuota
suurta vapauttajaa ja vartoi yh�, tappiossa ja h�vi�ss�, h�nen
ilmestymist��n.

XXXVI.

Jotapata.

Roman armeija oli viikkokaudet ollut pid�tettyn� Jotapatan edess�. Sama

kaupunki oli mit� vahvimpia koko maassa, ja t�h�n olivat kaikki ne eri
tahoille hajonneet juutalaiset sotajoukot turvanneet, jotka olivat
per��ntyneet p��llekarkaajien alta. Romalaiset piirittiv�t sit�
suurimmalla taidolla ja voimalla, mutta Juutalaiset taistelivat niin
tuimasti -- he olivat niin valppaat puollustuksessaan ja niin rajut
uloshy�kk�yksiss��n -- ettei saartoty� edistynyt kuin v�h�n. Toisen
p�iv�n voitto meni toisena hukkaan.

Romalaisten armeija seisoi n�in kaupungin edustalla, yh� varustaen

noita heittokoneita, jotka olivat niihin aikoihin tavalliset, k�ytt�en
kaikkia silloin tunnettuja rynn�kk�keinoja ja jatkaen yrityst��n sill�
k�rsiv�isell� sitkeydell�, josta he aina olivat erinomaiset.

Labeo oli tavallisuutta my�ten ollut hyvin toimelias kehoittaessaan

miehi�ns� rynt�yksiin. H�nen muurins�rki�ns� vietiin useimmin esiin ja
jyskyttiv�t kaikkein ankarimmin tukevia muureja; h�nen miehens�
riensiv�t hurjimmin vihollista vastaan, joko rynn�kk�portailla tai
liikkuvilla torneilla; ja livitin- ja nakinkoneet, joita h�n k�ytti,
tekiv�t alinomaa ty�t�. Toiselta puolen, jos h�n enimm�n altisti
Juutalaisia, h�nell� my�skin oli kaikkein enimm�n rasitusta heist�;
h�nt� kohtasivat useimmat p��llekarkaukset, ja h�nen t�ytyi pit��
tarkinta vahtia.

Er��n� p�iv�n� oli kiihke�sti taisteltu. Juutalaisissa oli syntynyt

uusi into, kun oli tullut taitava johdattaja, joka ennen muita n�htiin
muureilla, kehoittaen miehi�ns� erinomaisiin urhot�ihin. Palavia
aineita m�tettiin niitten soturein ylitse, jotka k�yt�yttiv�t
muurins�rki�it�. Tulista �ljy� kaadettiin niitten p��lle, jotka
yrittiv�t kiipeem��n muureja yl�s. Yksi liikkuva puutorni, joka
vaivaloisen ty�n per�st� juuri oli valmistunut, poltettiin poroksi.
Uupuneina ja n��ntyvin� t�ytyi Romalaisten vet�yty� takaisin leiriins�.

T��ll� he meniv�t levolle. V�syneen� p�iv�n ty�st� laskeusi Labeo

sohvalleen. Voipuneet vartiat pitiv�t uutelosti vahtia.

Yht�kki� huuto kuului, hirve� h�d�n melu, jota heti vimman ja koston
karjuna seurasi. Huima s�ik�hdys levisi leiriin. Sotamiehet kavahtivat
jaloillensa. Labeo oli ensiksi liikkeell� ja kiireesti tarttuen
aseisinsa h�n riensi meteli-paikalle.

H�mminki t�ytti leirin. Joka taholta tuli sotamiehi� parvittain,

muutamat puoleksi aseissa, toiset aseettomina, h�t��ntynyt joukko.
Vartiakunnat per��ntyiv�t; jo oli p��vallien sis�puolella joukko
Juutalaisia, jotka julmassa rynn�k�ss��n kaatoivat kaikki edess��n.
Heid�n p��llikk�n�ns� oli se johdattaja, jonka urhoollisuus oli ollut
niin mainio sin� p�iv�n� muureilla. H�n se oli, joka oli tuumannut
t�m�n y�tisen p��llekarkauksen, ja h�n johdatti miehi�ns� voittoon.

Labeo huomasi heti kaikki. Silm�nr�p�yksess� h�n kokosi miehens�.

jakeli k�skyj��n, j�rjesti miehens� ja tarjosi vahvan esirinnan
riemuitsevalle viholliselle. Juutalaiset t�ytt�siv�t eteenp�in.
Romalaiset kestiv�t t�t� rynt�yst�. T�n� h�mm�styksen ja kauhun hetken�
he seisoivat j�mein� ja uljaina, puoleksi vaan aseistuneina, mutta
kuitenkin pelottomina, ja heit� innostutti Labeon tyvenet k�skyt ja
heid�n oma vankka sotataitonsa. Kerta toisensa per�st� karkasivat
Juutalaiset vihollisiansa vastaan, mutta Romalaiset pitiv�t paikkansa.
Nyt aikoi likik�tinen taistelo, jossa jokainen p��llekarkaaja valitsi
miehens� ja k�vi h�nen kimppuunsa.

T�ss� tappelussa Juutalaisten johdattaja oli eritt�in merkillinen.

H�nen ��nens� el�hytti h�nen seuraajiansa, ja h�n vei heid�n uudella
vimmalla taisteloon joka kerta kuin he ty�nnettiin takaisin. H�n oli
puettu komeaan sota-asuun, joka kerta oli ollut jonkun romalaisen
upseerin. H�n ei tyytynyt k�skyjen antamiseen, h�n astui itse
etup��ss�, k�ytt�en aseitaan turmiokkaalla vaikutuksella, miss� hyv�ns�
vaan sopi.

Labeolla oli vaan puolet leirin sotamiehist�. Ensim�isess�

h�t�rym�k�ss� h�n oli laittanut linjansa niist�, jotka ensiksi
ilmestyiv�t. Toiset olivat hajallaan, joko viel� maaten taikka liikkuen
ymp�ri ep�j�rjestyksess�. Vaara kohotti h�nen urhoollisuutensa
korkeimmilleen. H�n seisoi sotajoukkonsa etup��ss�, pannen uljaasti
henkens� alttiiksi. Kenraalin esimerkki vaikutti kaikkiin sotamiehiin.
He seisoivat v��j�m�tt� eiv�tk� vihollisten rajuimmatkaan
p��llekarkaukset voineet heit� hajoittaa.

Vihdoin Juutalaisten johdattaja rupesi ratkaisevaan rynt�ykseen sit�

paikkaa vastaan, jossa Labeo seisoi. T�m�n hirve�n hy�kk�yksen edest�,
jossa jokainen Juutalainen oli halukas uhraamaan henkens� kansakuntansa
hyv�ksi, nuot lujat Romalaisetkin per��ntyiv�t. Ep�toivossaan Labeo
sieppasi yhden sotalipun, k�ski miestens� seurata ja sy�ks�hti keskelle
vihollisten rivej�. Romalaiset riensiv�t lippunsa ja kenraalinsa
j�lkeen. Taistelo, joka nyt alkoi, oli hirve�. Tuimasti t�yt�ttiin
molemmilta puolin lippua kohti; toiset toivoivat valloittavansa sit�,
toiset tahtoivat sit� puollustaa. Silm�nr�p�yksess� Juutalaiset
ymp�r�itsiv�t sit� rohkeata johdattajaa, joka oli leimahtanut heid�n
keskellens� ja heit� vastaan vy�rytt�nyt Roman legionain tive�t rivit.
Labeo iski ymp�rillens�, kehoittaen miehi�ns�, ja h�nen miehens�
koettivat avata tiet� h�nen luokseen vihollisten l�pi.

Viimein Labeo kaatui. Lippu temmattiin h�nen k�sist��n. Haavoja t�ynn�

h�n makasi kent�ll�, kasvot yl�sp�in k��ntynein�. H�nen hermoton
k�tens� heilutti viel� heikosti miekkaa. Kuolemaa uhkasi kymmenet
peitset.

�kki� kaikkui huuto kesken tappelun jymin��.

"Pois! S��st�k��t h�nt�! Ryhtyk��t Romalaisiin! H�n on minun."

Se oli Juutalaisten johdattaja. H�nen seuralaisensa tottelivat ja

karkasivat Romalaisiin.

Juutalaisten johdattaja heitt�ysi polvillensa ja koetti nostaa yl�s

Labeota.

"Voi Labeo!" h�n huusi ��nell�, jonka toinen hyvin tunsi. "Min� olen
pelastanut sinun. Kiitetty olkoon jumala!"

"Isaak!" huudahti Labeo h�mm�styneen�.

"Min� se olen", vastasi toinen. "Voi! ett� min� nostin k�tt�ni

semmoista vastaan, jota min� rakastan. Min� tunsin sinut ��nest�si
pime�ss�. Jumalan kiitos, min� olen pelastanut sinun."

"Min� en halaa mit��n turvallisuutta -- kuolemaa min� halaan. J�t�

minut, ja anna heid�n tappaa minut."

"Ei mill��n muotoa. Min� tahdon pelastaa sinun. Min� kannan sinun
johonkin pois melskeest�."

Ja Isaak kumartui nostaakseen haavoitettua syliins�. Mutta samalla

kuului huuto, ja suuri joukko aseellisia Romalaisia t�ytt�si esiin
syrj�st� p�in, ahdistaen p��llekarkaajia kylkipuolesta. Heit� johdatti
Cineas, joka oli ollut leirin toisessa p��ss� eik� kuullut ensin
telmett�. Mutta kun s�hin� saavutti h�nen korvansa, h�n kavahti yl�s,
kokosi kaikki sen puolen sotamiehet ja vei ne taisteloon. H�nen kerke�
mielens� oli heti havainnut koko asian laadun ja h�n oli niin asettanut
rynn�kk�ns�, ett� h�n k�vi Juutalaisten kylkiv�keen k�siksi ja ajoi
heid�n takaisiin hirve�ss� ep�j�rjestyksess�. Toiset Romalaiset
riensiv�t esiin uudella innolla, ja Juutalaiset n�in jouduttuansa
kahden p��llekarkaaja-joukon v�liin per��ntyiv�t pel�stynein�.

T�h�n ei mennyt kuin muutama silm�nr�p�ys.

Isaak laski Labeon maahan ja sy�ks�hti esiin.

"Eteenp�in!" h�n huusi. "Abrahamin jumalan nimeen, joka taistelee

meid�n puolestamme, nyt on aika. Eteenp�in!"

Mutta Romalaiset paiskasivat heid�n joka haaralta takaisin, ja

Juutalaisten hurjimmat ponnistukset olivat turhat. Edelliset
lenn�tettyin� esiin ensim�isen rynt�yksen tuimuudesta sylv�siv�t
syrj�lle kaikki edest�ns�; ja j�lkim�iset, vaikka viel� taistelivat,
eiv�t kuitenkaan kyenneet vastustamaan t�m�n rynt�yksen koko
ankaruutta. Cineas astui miestens� etup��ss�, keskell� kahakkaa,
k�skien heit� kostamaan t�t� h�v�istyst� ja palkitsemaan heid�n
vahinkoansa. Yht�kki� h�n n�ki valloitetun sotalipun heiluvan korkealla
keskell� Juutalaisjoukkoa. T�m�n luo h�n koetti miekallansa raivata
tiet� itselleen. H�n osoitti sit� sotamiehilleen, h�n k�ski heit�
heid�n sotamiehen valansa, Roman nimen ja heid�n miehuutensa kautta
voittamaan takaisin tuota kadotettua lippua.

Yh� rajummin ponnistivat Romalaiset voimiansa, ja nyt kun he joka

taholta karkasivat Juutalaisiin, he laajemmalta kumosivat n�itten
rivej�.

Keskell� taistelevain tunkoa seisoi Isaak l�hell� lippua, kehoittaen

miehi�ns�. H�nt� kohti Cineas vei valitun joukon seuralaisistaan --
miehi�, joita h�n oli tottunut johdattamaan rohkeimpiin yrityksiin.
Lyhyt, kiivas taistelo avasi heille tien heid�n p��m��r��ns� --
kymmenkunta k�si� tarttui kadonneesen lippuun -- Juutalaiset, jotka
koettivat puollustaa sit�, ruhdottiin maahan.

Nyt Cineas riensi eteenp�in, etsien Juutalaisten johdattajaa, itse

otellakseen h�nen kanssaan.

Isaak seisoi paikallansa, v�h�inen joukko Juutalaisia ymp�rill��n.

Kaikki muut per�ytyiv�t ep�j�rjestyksess�. H�nen ��nens� kaikkui
voimallisena ja v�kev�n� keskell� taisteloa, milloin rukoillen, milloin
soimaten. Mutta h�nen miehens� eiv�t voineet kokoontua, ja ennen pitk��
Romalaiset olivat yliymp�ri.

"Cineas!" huusi heikko ��ni keskelt� sekanaista ihmish�lin��.

Cineas kuuli ja tunsi Labeon ��nen. H�n makasi kent�ll�, ja taistelevat

sotamiehet tallasivat h�nt�. Silm�nr�p�yksess� Cineas kaappasi
yst�v�ns� syliins� ja kantoi h�nen pois vaarasta.

"Voi Labeo! t�mm�isess�k� tilassa min� l�yd�n sinun?" huudahti Cineas

surullisesti.

"J�t� minut", sanoi Labeo vihaisella ��nell�. "Viskaa takaisin nuot

kirotut Juutalaiset. Mutta �l� vahingoita Isaakia."

"Isaakia!" huudahti Cineas kummastuneena.

"H�n on heid�n johdattajansa. H�n pelasti minun. Pelasta h�net. J�t�
minut. Joudu, taikka tulet liian my�h��n."

Vaikka h�mm�styneen� Cineas heti ymm�rsi asian laidan. H�n kiiruhti

siihen paikkaan, jossa Isaak viel� taisteli. H�n k�ski sotureitansa
ottamaan Juutalaisten johdattajaa vangiksi.

Uupuneena vaivoista ja haavoista Isaak taisteli heikosti, mutta yh� h�n

piti puoltansa, sill� h�n oli p��tt�nyt kuolla t�ss� leiriss�; vaan
Romalaiset karkasivat h�neen. Miekka v��nnettiin h�nen k�dest��n.
Samalla h�n paiskattiin maahan, ja lujat k�det tarttuivat kiinni
h�neen.

T�ll� v�lin Romalaiset yh� ajoivat Juutalaisia takaa, ja nyt asiat

k�viv�t tavallista tiet�ns�. P��llekarkaajista oli tullut j�rjest�m�t�n
lauma s�ik�htyneit� pakenioita, jotka leiriss� kokoon sullottuina
tuskin p��siv�t per�ytym��n. Moni jaksoi hyp�t� vallien ylitse, mutta
enimm�t tuhottiin surmaa tuottavan tarhan sis�ss�. Harva palasi
kaupunkiin.

Vihdoin kaikki oli ohitse; viimeinen pakolainen oli p��ssyt pois;

viimeinen p��llekarkaaja oli kaatunut. Romalaiset ryhtyiv�t
haavoitettujen vankien korjaamiseen, kuljettivat heid�n pois ja
hautasivat kuolleitaan. Ty�ksentelevien sotamiesten h�lin� t�ytti
leirin.

Labeo vietiin teltaansa ja h�nen sota-asunsa riisuttiin pois. Cineas

tiesi Isaakin taidon ja toi h�nen haavoitettua tutkimaan. Isaakin
k�yt�s oli jalo ja tyven niinkuin ennenkin, eik� h�ness� huomannut
mink��nlaista alakuloisuutta.

Labeo oli kovasti haavoitettu monesta paikasta, mutta p��vaara oli

h�nen hirveiss� rutistuksissaan. Isaak tutki niit� hell�sti ja
huolellisesti ja ilmoitti Cineaalle, ett� Labeon tila oli varsin
vaarallinen, mutta ett� h�n alinomaisen hoidon ja t�ydellisen levon
kautta kuitenkin suitti kostua. Labeon teltasta h�n l�ysi semmoisia
yksinkertaisia l��kkeit�, joita siihen aikaan k�ytettiin haavoja ja
tauteja vastaan. H�n tukotti Labeon haavat ja vet�ytyi sitten likeiseen
teltaan, johon Cineas oli majoittanut h�nen.

"Sin�kin olet haavoitettu.", h�n lausui Isaakille. "Sinun tulee pit��

huolta itsest�sikin. Sin� olet t�ydess� turvassa, sill� Labeo ja min�
suojelemme sinua. �l� ole murheissasi. Sin� olet v�h�n ajan per�st�
taas vapaa."

"V�h�n ajan per�st�!" huudahti Isaak syv�ll� liikutuksella. H�nen

silm�ns� loistivat; kyynelet puhkesivat niihin. H�n tarttui Cineaan
k�teen ja lausuen muutamia tuskin kuultavia sanoja k��ntyi pois.

XXXVII.

Surun virka.
Labeon haavat olivat niin kovat, ettei h�nen parantumisestaan ollut
mit��n tietoa. Ensi ty�ksens� Cineas siirsi yst�v�ns� pois sodan
liikkumasijoilta; ja koska h�n itse tahtoi olla t�m�n luona, h�nkin
ajaksi j�tti armeijan ja otti Isaakin mukaansa. He l�htiv�t v�h�iseen,
Akkonin l�hell� olevaan kyl��n, joka sijaitsi korkean vuoren
kukkulalla. Aava meri levisi heid�n eteens�, ja lounaasta siinsi jalon
komea Karmelin vuori. T��ll�, t�ss� puhtaassa vuori-ilmassa, jossa
viile�t merituulet alinomaa k�viv�t, Labeo l�ysi paikan, jossa h�n voi
pian toipua. Ainoastaan muutamat naiset ja lapset olivat j��neet
kyl��n. Melkein kaikki miehet, jopa pojatkin olivat menneet
taistelemaan. Noissa huolestuneissa kasvoissa Cineas n�ki sodan surkeat
j�ljet. N�itten asukas raukkojen puolisot, veljet ja is�t olivat
j�tt�neet heid�n; ja vaikka he hartaasti uskoivat, ett� Juutalaisten
jumala viimein antaisi voiton valitulle kansallensa, he kuitenkin viel�
pelk�siv�t omien rakkaittensa turvallisuuden puolesta.

T��ll� Isaakin herke�m�tt�m�t huolet aikaan saattivat Labeon

parantumisen. Isaak n�ytti j�lleen joutuneen entiseen mieli-alaansa --
tulleen tyveneksi, itse��n hillitsev�ksi. Ei mit��n j�lke� n�kynyt
siit� uljaasta johdattajasta, joka oli vienyt tuimat seuralaisensa
tuohon mainioon y�tiseen p��llekarkaukseen. Kun Cineas v�listi katseli
h�nt�, h�nt� ihmeytti, oliko t�m� todella sama mies; mutta h�n oli
n�hnyt kyllin sit� syv�� tulta ja niit� intohimoja, jotka kytiv�t t�m�n
tyvenen pinnan alla, ett� h�n ymm�rsi, kuinka t�m� mies saatti tuoda
esiin kaksi aivan erin�ist� luonnetta.

Vihdoin Labeo virkistyi niin, ett� h�n jaksoi liikkua ulkona raitista
ilmaa hengitt�m�ss�, h�nen paranemisensa ei vaatinut kuin aikaa.

Er��n� iltana, kun Labeo oli mennyt levolle, Cineas ja Isaak istuivat
ulkona katsellen merelle p�in, jossa Karmel vuori kohotti
j�ttil�ishaamuansa, kangastaen mahtavalta h�myss�. Isaak oli vaipunut
omiin ajatuksiinsa eik� puhunut paljon.

"Isaak", sanoi Cineas yht�kki�, "tahdotko tulla vapaaksi?"

Isaak hyk�hti. "Vapaaksi!" h�n huudahti eik� sanonut sen enemp��.

"Se on mahdollista."

"Mahdollista! puhutko t�ytt� totta'? P��st� vapaaksi! Oi Cineas, min�

mielell�ni antaisin koko sen elin-ajan, joka lienee minulle suotu, jos
vaan saisin olla vapaana yhden kuukauden -- niin, ainoastaan yhden
kuukauden."

"Yhden kuukauden! sin� p��snet vapaaksi niin kauaksi kuin el�t. Silla
sin� olet pelastanut Labeon hengen ja h�n on kiitollisuuden velassa
sinulle ja min�kin h�nen puolestaan. Niin Isaak, sin� ansaitset
vapautesi."

Isaak istui kiinte�sti katsellen Cineasta, k�det kiinni pusertuneina ja

rinta kohoten voimakkaasta liikutuksesta.

"Mutta, jos olisit vapaa, mit� sin� tekisit? Tahtoisitko j��d� t�nne
luoksemme?"

"Voi Cineas", vastasi Isaak, "min� tahdon viipy� t��ll� niin kauan kuin
te pid�t�tte minua l�htem�st�; mutta jos sin� kerta sanot, ett� min�
olen vapaa, minun t�ytyy menn�."

"Etk� sin� viipyisi t��ll� vapaana?"

"Ei hetke�k��n."

"Etk� edes Labeon t�hden?"

"On toinen, jota min� rakastan enemm�n kuin Labeota."

"Kuinka! onko sinulla sukulaisia?"

"Israel!" huudahti Isaak syv�sti liikutettuna; "is�nmaa, kansakuntani;

niit� min� rakastan ennen kaikkia, -- niitten hyv�ksi min� ilolla
uhraan henkeni."

"Israel", lausui Cineas surullisesti; "etk� sin� tied�, ett�

maanmiehesi kaikkialta per��ntyv�t Roman armeijain edest�?"

"Juuri sent�hden min� tahdon yhdisty� heihin"

"Jos sin� sen teet, el�m�si ei kest�ne kuukauttakaan."

"Minun henkeni on arvoton. Henke�ni min� en rakasta, vaan is�nmaatani."

"Mutta, jos maanmiehesi tekev�t turhaa ty�t�, miksi tahtoisit yhdisty�

heihin?"

"Heid�n ty�ns� ei ole turha."

"Romalaiset ovat joka paikassa olleet voittosat t�h�n saakka."

"Niin, mutta aika on tuleva."

"Mik� aika?"

"Se aika, jolloin kaikki n�mat muuttuvat. Jumala vallitsee, kansakunnat

vaviskoot."

"Teid�n jumalanne ei ole viel� tehnyt mit��n."

"Meid�n jumala malttaa odottaa. H�n on k�rsiv�llinen. H�nell� on oma

aikansa. H�n hoitaa maailmaa rajattoman viisautensa mukaan ja rupeaa
avuksi omalla m��r�tyll� ajallansa."

"Mutta kohta ik��n ei l�ydy mit��n pelastettavaa."

"L�ytyy kyll�; semmoinen aika ei koskaan tule."

"Eik� silloinkaan, kun Jerusalem itse valloitetaan ja temppeli joutuu

Romalaisten soturien k�siin?"

"Jerusalem!" huudahti Isaak nousten seisaalleen. "Pyh� kaupunki! Sit� ei

koskaan valloiteta -- ei koskaan! Temppeli� ei milloinkaan h�v�ist�.
Ei; jos Romalaisten armeijat todella tunkevat niin pitk�lle, silloin
h�n tulee avuksi ja n�ytt�� maailmalle, ett� h�n viel� vallitsee. Voi,
jospa minun olisi sallittu el�� vaan siihen asti; silloin aivan ilolla
kuolisin."
"Sin� olet taipumaton aikomuksessasi, Isaak", lausui Cineas
synkk�mielisesti, "ja yksipintainen toivossasi. Min� voin kuitenkin
ymm�rt�� sinun synk�n rakkautesi is�nmaatasi kohtaan. Vaikka sinulla ei
olisikaan mit��n toivoa, sin� et tahtoisi el�� n�hd�ksesi is�nmaasi
perikatoa."

"En", vastasi Isaak juhlallisesti; "jos minulla ei olisi mit��n toivoa,

min� tahtoisin kuitenkin mieluisammin heitt�� henkeni Sionin pyh�ll�
kummulla, korkeimman jumalan temppeliss�, kuin el�� n�hd�kseni t�m�n
temppelin h�v�istyst�. Mutta sit� ei h�v�ist�. Minulla on toivo, uljas
toivo; viel�p� enemm�n kuin toivo, koska se on luja vakuutus, usko,
johon koko olentoni perustuu, jossa min� pysyn huolimatta mist�k��n
onnettomuudesta; kunnes kuolema itse tulee. Minun uskoani h�neen ei
mik��n asia voi j�rk�hytt��. Min� tied�n, ett� vapauttajani el�� ja
ett� h�n viimein on tuleva maailmaan."

Cineasta v�v�hytti, sill� h�n oli kuullut n�m�t sanat ennen.

"Sin� luulet siis, ett� t�m� ainoa, josta puhut, viimein tulee
johdattamaan armeijoitanne?"

"Joka p�iv� vaan suurentaa uskoani. Mit� kauemmin h�n viipyy, sit�
kunniakkaampi h�nen ilmestyksens� on oleva. Ja nyt min� luulen, ett� se
on parasta ja viisainta h�nelt�, ett� h�n n�in koettaa meit�. H�n
tutkii uskoamme. H�n tiet�� kaikki ja menettelee parhaalla tavalla. Me
emme ole mit��n h�nen k�siss��n. Kiitetty olkoon h�nen pyh� nimens�!"

"Isaak", lausui Cineas v�h�n ajan per�st�: "sin� olet vapaa."

"Vapaa!"

"Aivan vapaa. Min� pyyd�n, ett� sin� menet, jos mielesi tekee, taikka
j��t t�nne, jos halajat. Sin� et ole en�� mik��n vanki. Kuuletko sin�?"

"Min� kuulen", vastasi Isaak; "mutta tunteeni voittavat minun. Sano se

uudestaan", h�n huudahti rukoilevan ��nell�. "Sano minun kuullakseni se
viel� kerta. Anna minun tiet��, etteiv�t korvani pet� minua."

Taas Cineas lausui nuot sanat.

Isaak lankesi polvillensa ja katsahtaen yl�sp�in kiitti

Israelin jumalaa. Sitten k��ntyen Cineaasen, h�n koetti lausua
kiitollisuuttansa. Turhaan; liikutus valloitti h�nen. H�n ei voinut
puhua. H�n heitt�ysi Cineaan puoleen ja syleili h�nt�.

Nyt h�n sanaakaan virkkaamatta meni kiireesti pois. Cineas n�ki h�nen
haamunsa poistuvan pime��n. H�n katseli h�nt�, kun h�n pyrki nopeasti
sit� vuorta yl�sp�in, joka kohosi kyl�n takaa, ja viimein h�n kokonaan
katosi n�kyvist�.

Niin kauan kuin Labeon tila oli per�ti arveluttava, Cineas oli
semmoisessa mielen levottomuudessa, joka antoi h�nelle ylt�kyllin
aihetta ajatuksiin. Mutta nyt, kun vaara oli mennyt ohitse, nuot vanhat
tunteet, joita h�n oli niin kauan vastustanut, palasivat uudella
voimalla. -- Parantumisen tila tuskastuttaa aina mielt�. Labeo havaitsi
itsens� siirtyv�n takaisin semmoiseen el�m��n, jota h�n vierosi. Joka
p�iv� vaan enensi h�nen synkk�mielisyytt�ns�, sill� h�nen eteens� astui
el�v�mp�n� kuin ennen se suuri suru, jota sodan toivot olivat vaan
viihdytt�neet, mutta eiv�t koskaan kokonaan tauottaneet.

Isaakin poisl�ht� saatti heid�n enemmin kuin ennen heid�n omien

ajatustensa valtaan. Ei l�ytynyt mit��n, joka voi huojentaa niit�
taikka niit� poistaa. Kun he istuivat yhdess�, he havaitsivat, ett� he
vaipuivat entiseen alakuloisuuteen ja entiseen ep�toivoon.

"Voi!" lausui Labeo kerta, �kki� keskeytt�en pitk�� vaitioloa, "miksi

min� pelastuin? Miksen saanut kuolla tuonne?"

Cineas huokasi, mutta ei sanonut mit��n.

"Min� katson eteenp�in", jatkoi Labeo, "ja korkein toivoni on

kuolema. Se kunnianhimo, joka minulla kerta oli, on aikaa kadonnut.
Ei mik��n kehoita minua eik� mik��n sulostuta el�m��ni. Kun olin
taistelotanterella, minulla oli sotamiehen tunteeni ja sodan innoitus.
N�m�t ovat nyt menneet."

"�l� ole murheissasi", lausui Cineas. "Sin� p��set ennen pitk��

takaisin legionasi luo. Joka p�iv� tekee sinun voimallisemmaksi."

"Kyll�; mutta silla v�lin kuin min� odotan voimieni palaamista, suru
kalvaa syd�nt�ni ja min� k�yn heikommaksi. Ruumiin on vaikea tointua,
kun sielu sairastaa."

N�in heid�n oli tapa puhua. Cineas huomasi, ettei h�n voinut toista
lohduttaa.

H�n n�ki, ett� filosofia oli muutamia valituita varten, ja mik� enempi
oli, ainoastaan silloin, kun he olivat tervein� taikka onnellisina.
Mit� se h�nelle nyt antoi, taikka mit� h�n oli silt� oppinut, jota
h�nen sopi antaa Labeolle. Ei mit��n. Kaikki mit� h�n voi sanoa, oli
vaan mit� halpa sotamies saatti sanoa kipe�lle kumppanillensa: -- "�l�
ole murheissasi. Sin� p��set pian terveeksi."

H�nelle ja h�nen yst�villens� Plato ei antanut mit��n lohdutusta.

Kaikista t�m�n kirjoituksista h�n ei l�yt�nyt mit��n, joka voi
viihdytt�� syd�nt� sen vainoissa ja surevaan vuodattaa virvoitusta ja
rauhaa. Tuossa, joka sivulla seisoi Sokrates v�listi ylev�n�, mutta
useimmiten ivaavana, v�itteli��n�, pilkallisena, semmoisena, joka ei
sopinut tauti- eik� kuolinvuoteelle. Cineaan sielu vaati sanoja, jotka
olivat hellemm�t ja enemm�n samantunteiset. H�n kaipasi jotakin
semmoista, jota h�n voi tallettaa syd�mess��n.

H�nen mielens� eteen ilmestyi, ik��nkuin vanha muisto, yhden muoto,

josta h�n oli kerta lukenut ja joka, kuten h�n oli ajatellut, oli
paljoa etev�mpi kuin Sokrates; yksi, joka aina oli hell�, aina
my�t�tunteinen -- joka katseli rakkaudella koko ihmiskuntaa ja valitsi
kumppaniksensa ei ylpeit�, ei rikkaita, ei mahtavia, vaan k�yhi� ja
alhaisia ja ennen kaikkia niit�, jotka k�rsiv�t. Surevaa ja rasitettua
syd�nt� t�m� enimmiten tahtoi l�hesty� ja puhutella hell�n
lohdutuksensa sanoilla. H�nen eteens� kuvaantui nuot kasvot,
murheellisina, huolestuneina, mutta jokaisessa kasvonjuonteessa
ilmoittaen loppumatonta s��li�, rajatonta rakkautta, ��ret�nt�
lempeytt� ja armeliaisuutta. Eik� t�m� ollut h�nen opettajansa nyt
h�nen surussaan? Sokrates, tuo rautainen mies, oli poissa ja h�nen
sijassaan seisoi Kristus suruineen.
H�nen mielens� eteen ilmestyi se olento, joka oli puhunut t�st�
el�m�st� ja tulevasta semmoisen ��nell�, joka oli molemmissa Herra ja
Mestari; joka hell�ss� s��liss� t�m�n el�m�n surun suhteen ei koskaan
herjennyt viittaamasta toiseen el�m��n, jossa surut kokonaan katosivat
ja kaikki H�neen yhtyiv�t. T�m� Ainoa tuli murehtivan luo ja k�ski,
ettei h�n suruansa tukahuttaisi eik� sit� mielest��n luovuttaisi, vaan
ennemmin katsoisi yl�sp�in ja saavuttaisi helpoituksen ja havaitsisi,
ett� Jumala ja taivas, ne kaikelta pahalta tutkaimen katkaisivat ja
surusta poistivat tuimimman kivun.

T�m� Ainoa oli itse k�rsinyt ja surrut, ja tiesi sent�hden parhaiten,

kuinka ottaa osaa muitten suruun.

Ja Cineas tiesi hyvin niist� muistoista, jotka nyt tunkeusivat h�nen

mieleens�, kuinka todellinen se lohdutus oli, jonka t�m� Ainoa voi
antaa. H�n oli n�hnyt sen. H�n oli havainnut sen katakombien
kolkkoudessa, jossa ne, jotka olivat keskell� pimeytt�, kyyneliss� ja
pelossa, kuitenkin kestiv�t kaikki: ja toisinaan osoittivat suurta
tyyneytt�, puhdasta ja ylev�� malttavaisuutta, joka todisti, ett� he
olivat uskonsa voimalla voittaneet oman syd�mens�.

H�n oli n�hnyt sen saman surun rasittaissa, jota h�n nyt kantoi -- oli
n�hnyt sen, kun ero tuli ja puoliso temmattiin pois ja j�lkeen el�v�
j�i yksin maailmaan. H�n oli n�hnyt j�lkeen j��neen seisovan
rakkautensa haudalla, pyh� rauha kasvoissa ja syd�mess�, ja laskevan
lemmittyns� hautakammioon ja l�htev�n pois eik� kuitenkaan sortuvan.

H�n oli n�hnyt �itien imett�v�n kuihtuneita lapsiaan, jotka n��ntyiv�t

ja kuolivat kauheaan piilopaikkaansa; eiv�tk� kuitenkaan n�m�t �idit
nurkuneet eik� heid�n syd�mens� pakahtunut. Usko sai heid�n luomaan
silm�ns� siihen jumalalliseen lohdutukseen, jota he olivat syd�mess��n
pit�neet, ja omansa kadottaneet saattivat seisoa haudalla ja yhdisty�
kristittyjen lauluun -- lauluun, jossa ilmaantui rakkaus, voimakkaampi
kuin kuolema, usko, joka voitti surun ja toivo ijankaikkisuutta t�ynn�.

Ennen kaikkia h�n muisti Helenan sanat, joita t�m� lausui, kun h�nen
poikansa oli erkaantunut h�nest�. Silloin h�n makasi taidotonna surusta
ja Cineas oli ��neti; vaan Helena seisoi voimakkaana, surevana, mutta
levollisena, ja puhui sanoja, joita Cineas oli s�ilytt�nyt syd�mess��n:

"H�n sanoi, ett� me kaikki yhdymme j�lleen. Ja me taidamme kaikki

yhty�. Johon h�n on mennyt, sinne me kaikki menemme, jos tahdomme."

"H�n ei ole kuollut. H�n el��. H�n on j�tt�nyt ruumiinsa j�lkeens�,

niinkuin me riisumme ylt�mme pukumme, mutta h�n itse seisoo nyt
lunastettujen joukossa."

"Siin� on Kristuksen uskon oivallisuus, ett� pienet lapset p��sev�t

tietoon h�nest� ja tuntevat h�nen rakkautensa el�m�ss� ja kuolemassa.
H�n kutsui heid�n luoksensa. H�n sanoi, ett� taivas oli senkaltaisia
varten. Senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Ja ken p��see taivaasen,
jollei Markus?"

"H�n on valkeudessa ja ijankaikkisessa el�m�ss�, sill� v�lin kuin me

olemme pimeydess� ja kuolemassa. H�n katselee suruamme taivaasta. Me
yhdymme kaikki h�nen kanssaan, jos tahdomme."
Cineas muisti hyvin n�m�t sanat, yksinkertaiset, mutta syd�meen
painuvat sanat, jotka ilmoittivat mik� tuki h�nt� ja tuotti h�nelle
rauhaa; mutta viel� paremmin h�n muisti ne sanat, joilla h�n ilmoitti
oman uskonsa, jolla h�n pysyi kiinni h�ness�, jota h�n sanoi
Jumalaksensa ja Vapahtajakseen:

"H�n on totuus", lausui h�n noissa sanoissa, joita Cineas ei ollut

koskaan unhottanut; "h�n on totuus. Etsi h�nt� ja sin� l�yd�t rauhan."

"H�n on ainoa, joka ansaitsee etsimist�. L�yd� h�net ja sin� saavutat

kuolemattomuuden. H�n antaa ikuisen el�m�n luonansa taivaassa."

"Voi Cineas, sin� olet oppinut kaikki, mit� filosofia koskaan saattaa
opettaa sinulle, mutta l�ytyy jotakin, jota sin� et tied� ja sin�
kaipaat sit�. Sin� halaat sit�, sin� etsit sit�. Min� olen l�yt�nyt sen
kokonaan Kristuksen uskossa."

"Sin� tied�t kaikki Jumalasta paitsi yhden asian ja t�t� asiaa sin� et
voi koskaan oppia paitsi Kristukselta. T�m� on juuri se asia, jota h�n
opettaa. Min� tiesin kaikki muut asiat ennaltaan; min� vaan opin
h�nelt� t�m�n ainoan asian -- ett� Jumala rakastaa minua. Sill� min�
tied�n sen, min� tied�n sen ja min� rakastan H�nt�, joka ensiksi
rakasti minua."

"H�n poistaa kaikki pelot. Saatanko min� pel�t� kuolemaa? H�n, jonka
eteen minun t�ytyi menn�, on minun Vapahtajani, minun Lunastajani. H�n
rakastaa minua ja min� rakastan H�nt�. Min� saan n�hd� H�nen ja saan
asua H�nen luonansa ij�ti."

"Cineas, filosofia voi miehistytt�� filosofia kuoleman tullen ja

saattaa h�nen kuolemaan tyvenesti; mutta Kristus voi poistaa kaiken
kuoleman pelon heikoista vaimoista ja pienist� lapsista. H�nen
rakkautensa se on, joka t�m�n tekee."

"Ja nyt minun sieluni kiintyy H�neen. H�n tukee minua. Min� rakastan
H�nt� ja olen peloton. Voi, jospa sinulla olisi t�m� rakkaus! Silloin
sin� tiet�isit, ett� kaikki, mit� etsit, l�ytyy H�ness�."

Kaikki n�m�t sanat, usein muistettuina, saattivat Cineaan hartaasti

toivomaan, ett� h�n tuntisi niitten merkityksen niin kuin Helena oli
tuntenut.

H�n piti viel� kalliina muistona tallella sit� k�sikirjoitusta, jonka

Helena oli lainannut h�nelle. H�n oli usein lukenut sit� entisin�
aikoina. Nyt, surussaan, h�n k��ntyi viel� kerta sen puoleen.

H�n luki sit� ��neen; ja Labeokin kuuli kertomuksen tuosta

jumalallisesta olennosta. T�m�n mystillisen olennon surut eiv�t olleet
h�neen vaikuttamatta.

Cineas oli muuttunut entisest��n. H�nen vanha itsemieltymyksens� oli

kokonaan kadonnut. Tuo itserakkaus, tuo luottamus itseens�, omaan
sukkeluuteensa ja ter�v��n j�rkeens�, tieteisiins� ja neroonsa, olivat
kaikki poistuneet h�nest�. H�n alkoi ep�ill� itse��n. H�n alkoi varoa,
ett� h�n oli ollut tyhm�, kun h�n kerta luuli, ett� h�n oli viisas.
Kaikki n�m�t n�yristyttiv�t h�nt�. H�n tunsi, ett� h�n kuitenkin oli
kurja, heikko kuolevainen, joka el�m�n tosi-koetuksessa, k�rsimisen
kiirastulessa, ei ollut parempi kuin halpa ty�mies, jommoista h�n ennen
niin ylenkatsoi.

Tuo Ainoa, josta h�n luki, n�ytti h�nest� olevan tosi-viisas.

Eik� h�nen ollut mit��n tarvetta tulla h�nen luokseen? Eik� h�ness�
ollut mit��n anteeksi annettavaa synti�? Synti -- sep� kysymys, joka
virisi h�nen eteens�. Katsoen taaksensa menneisin aikoihin ja katsoen
omaan syd�meens�, h�n nyt havaitsi itsens� per�ti toisenlaiseksi. H�n
oli herjennyt itseens� uskomasta. H�nen tunteittensa virta oli
muuttanut suuntaansa. H�n alkoi tarkastella, mimmoinen h�n oikeastaan
oli. Koko elin-aikansa oli h�n luullut, ett� h�n noudatti Sokrateen
perus-ohjetta; "tunne itsesi". Mutta h�n tunsi, ettei h�n ollut
koskaan alkanut tuntea itse�ns� ennenkuin nyt. Nyt koko h�nen turha
itserakkautensa, h�nen t�ydellinen itsetyytyv�isyytens�, h�nen v��r�
luulonsa h�nen oman filosofillisen puhtautensa suhteen, h�nen
todellinen heikkoutensa ja v�h�mielisyytens�, kaikki n�m�t esiytyiv�t
h�nelle.

Kun h�n ajatteli, kuinka kauan h�n oli pysynyt erin�ns� siit� Ainoasta,
josta h�n luki, h�n alkoi pel�t�, ett� t�m� n�in loukattu Ainoa ei en��
taipuisi h�nt� kuulemaan. T�st� pelosta syntyi suuri suru.

"Voi, jospa min� tiet�isin, mist� l�yt�� h�nen!" T�t� h�n alkoi
ajatella. Ennen kaikkia h�n halasi tuntea h�nt�, niinkuin Helena tunsi
h�nen -- menn� h�nen luokseen ja saada rauhaa sielullensa.

Labeolla oli omat ajatuksensa, joita h�n ei ilmoittanut.

Mutta h�ness� tapahtui suuri muutos, joka ei j��nyt Cineaalta

huomaamatta. H�nen ep�toivonsa katosi, h�nen ankara surunsa helpontui.
Viimein h�n er��n� p�iv�n� ryhtyi semmoiseen aineesen, jota h�n t�h�n
saakka oli pit�nyt pyh�n�, ja mainitsi ensi kerran poikansa nime�.

"Cineas, min� en tied�, mit� sin� l�yd�t t�st� kirjasta, mutta minusta
se n�ytt�� ik��nkuin ��ni taivaasta. Ennen minusta ei olisi tuntunut
niin, mutta min� olen suuresti muuttunut entisest�ni."

"Cineas, yst�v�ni, veljeni", lausui Labeo, ja puhuessaan h�n tarttui

toisen k�teen ja piti siit� lujasti kiinni. "Kuule minua, ja min�
kerron sinulle, mit� syd�mess�ni on."

"Cineas, muistatko nuo sanat, jotka h�n lausui minulle? Muistatko?

Tokko muistat sit� aikaa, jolloin kerta yritin surmaamaan itse�ni ja
kuulin Markon ��nen:

"'Is�, me yhdymme j�lleen!'"

"Cineas, n�m�t sanat eiv�t ole koskaan herjenneet kaikkumasta

korvissani siit� asti kuin h�n j�tti minun. 'Is�, min� menen sinne
ensinn�.' 'Is�, me yhdymme j�lleen.'"

"Se ei ollut ainoastaan h�nen sanansa, vaan h�nen ��nens� ja se

sanomaton lempeys, jota h�n aina osoitti, kun h�n puhutteli minua."

"Cineas, t�m� ��ni on seurannut minua kaikkialla. Min� olen kuullut sen
y�ll� teltassani, matkoillani, taistelossa, aina. Min� olen kuullut sen
unissani."
"Voi yst�v�ni ja veljeni, mik� t�m� ��ni on? Se on sen jumalallisen
��nen kaltainen, josta Sokrateen oli tapa puhua. Se k��nt�� minun pois
pahasta. Eik� se johdata minua hyv��n?"

"Sill�, kun min� kuulen sinun lukevan t�t� kirjaa, min� huomaan, mik�
min� olen. Min� olen syntinen. Tahtooko se Ainoa, josta sin� luet ja
jota Markus rakasti, tahtooko h�n katsoa minun kaltaiseni puoleen?"

Cineas ei lausunut mit��n. Kyynelet vieriv�t h�nen silmist��n, h�n

pusersi Labeon k�tt� ja osotti sormellansa kirjaa.

"Niin, niin, kallis yst�v�ni. Sin� et voi sanoa minulle mit��n. Me

etsimme molemmat samaa Ainoata. Lukekaamme t�t� kirjaa yhdess�.
Olkaamme poikina taas ja istukaamme sen Opettajan jalkain suuressa,
josta me t�ss� olemme lukeneet."

N�itten uusien kaipausten vaikuttaessa el�m� muuttui. Molemmilla

yst�vill� oli nyt tarkoitusper�ns�, etsint�, p��m��r� yht� korkea kuin
taivas.

Labeo tunsi vaikutuksen t�st�. H�nen paranemisensa k�vi nopeasti ja

ennen pitk�� h�n oli kokonaan terve.

Nyt he l�htiv�t Akkoniin ja sielt� Caesareaan.

T��ll� he kuulivat ne kummastuttavat asiat, jotka olivat Romassa

tapahtuneet. Yksin�isess� kyl�ss��n he eiv�t olleet tiet�neet niist�
mit��n.

Nero oli kuollut. Galba oli kuollut. Otho niinik��n. Nelj�s oli nyt
valta-istuimella -- Vitellius.

Judean sota oli keskeytynyt, sill� sotamiehill� oli toiset hankkeet. He

eiv�t sallineet, ett� L�nnen armeijat muuttivat keisarin valtaa milloin
minkin kenraalin k�siin. He arvelivat, ett� Id�nkin armeijoilla oli
jotakin sanomista.

Kaupunkiin tultuansa Cineas sai tiet��, ett� muutamia kuukausia

takaperin k�sky oli tullut, ett� h�n vangittaisiin. H�n oli kuitenkin
j��nyt vangitsematta osaksi syrj�isen olopaikkansa t�hden ja osaksi
Neron kuoleman vuoksi. Cineas ei tahtonut mill��n lailla olla t�mm�isen
vaaran alaisena. H�n koetti nyt p��st� Vespasianon puheille ja pyysi
t�m�n v�lityst�. T�h�n Vespasianus heti suostui ja lupasi h�vitt��
keisarillisen k�sky-kirjan.

Vespasianus oli ennen pitk�� itse julistuttava keisarillisia

k�skykirjoja. Armeijan silmiss� h�n oli soveliain pyrkim��n
keisarin-istuimelle. T�m� suuri kenraali k��ntyi Judeasta Romaa p�in, ja
asiansa Id�ss� vakavalle kannalle asetettuaan h�n purjehti Italiaan.
Ainoastaan lyhyt aika kului siit� kuin h�n perille saapui, ennenkuin h�n
p��si keisariksi.

T�ll� v�lin Cineas ja Labeo vartoivat Caesareassa.

XXXVIII.
Jerusalemin h�vitys.

Vihdoin Vespasianus oli tukevasti asettunut maailman valta-istuimelle.

Roman armeijoilla oli aikaa uudistaa valloituksiansa joka taholla, ja
Titus kiirehti p��tt�m��n Judean sotaa.

Jerusalem oli sotaretken p��tarkoitus. Koko taistelo kertyi sen

ymp�rille. Kaikki muut vahvat paikat olivat valloitetut taikka saatetut
k�ytt�m�tt�m�ksi; vaan j�lell� oli viel� kaikkein lujin linnoitus,
t�rke� asemansa puolesta, mutta Juutalaisille viel� t�rke�mpi korkeimman
olennon suosioon katsoen.

Taaksep�in, yh� taaksep�in olivat Juutalaisten armeijat tungetut, siksi

kuin ne vaivoin olivat kaikki joutuneet tuohon yhteiseen keskipaikkaan.
Mutta Jerusalemin t�ytyi vastaan ottaa paljon muitakin, jotka tulivat
ja vaativat sis��n p��st�ksens�. P��si�isjuhla l�hestyi, ja sukukunnat
kokoontuivat p��kaupunkiin sit� pit�m��n. Suuria joukkoja tulvaili
sinne; he eiv�t pel�nneet ajan vaarallisuutta eiv�tk� ajatelleet
onnettomuutta. He tulivat vaarin ottamaan esi-isiens� tapoja ja
viett�m��n pelastustansa Egyptist�. Oli kolmatta miljonaa henke�, jotka
t�yttiv�t pyh�n kaupungin kapeat kadut ja sulloontuivat vallin
sis�puolelle, asuen majoissa taikka v�li-aikaisissa suojissa ja toivoen
saavansa muutamien p�ivien per�st� palata kotiinsa.

Mutta t�t� n�in yhteen tunkeunutta v�ke� tapasi �kki� sanoma

Romalaisten l�hestymisest�. Aluksi he eiv�t uskaltaneet l�hte�, kun
pelk�siv�t vihollisia; viimein he eiv�t p��sseet l�htem��n, sill�
vihollinen seisoi heid�n silmiens� edess�.

Vihdoin ilmestyi kauan pel�tty vihollinen. Sill� puolella kaupunkia,

jossa vuoret olivat loivemmat ja jossa Bezetha sijaitsi, Romalaisten
armeijat hankkivat asettamaan leiri��n.

Jos Jerusalem olisi ollut, mit� se kerta oli, j�rjestys ja laki ylinn�,
se kenties olisi pilkaksi saattanut yksin Titonkin neron ja Roman
armeijat. Mutta j�rjestys ja laki olivat jo aikaa kadonneet. Kiihtyneen
kansan raivo teki kaiken hallituksen mahdottomaksi, kaupunki joutui
hourup�isyyden ja uskon vimman alaiseksi. Vallattomuus oli ohjaksilla,
ylh�isimm�t virat tallattiin jalkojen alle, ja hurja alhaiso oli
oppimattomalle maamiehelle antanut ylimm�isen papin ik�kausina
kunnioitetun arvon. Romalaiset olivat karkoitetut kaupungista, mutta
heid�n sijaansa tuli niit�, jotka olivat paljoa pahemmat kuin
Romalaiset -- miehi�, jotka koettivat k�ytt�� is�nmaansa
vaurioita omaksi edukseen ja t�yttiv�t kaupungin kansalaissodan
verenvuodatuksella, samalla kuin vihollinen oli heid�n porteillansa.

Jerusalemilla oli muitakin vihollisia kuin Romalaiset. Se taisteli

itse�ns� vastaan.

Vallien sis�puolella oli kolme eri leiri� ja kolme vihollis-armeijaa.

Eleazer piti temppeli� vallassaan, Johannes kaupungin ylipuolta ja Simon
sen alipuolta. N�m�t kolme ottelivat alinomaa kesken�ns� semmoisella
hellitt�m�tt�m�ll� urhoollisuudella ja j�yk�ll� julmuudella, joka olisi
varmaan tuottanut voiton heid�n kansakunnalleen, jos sit� olisi k�ytetty
yhteist� vihollista vastaan.
Lakkaamatonta sotaa k�viv�t n�m�t kolme johdattajaa seuralaisineen
toinen toistansa vastaan. Ei mik��n yhteinen puollustustuuma
Romalaisten suhteen ollut mahdollinen. Kaupunki oli taistelevien
lahkokuntien k�siss� ja asukas-raukkojen t�ytyi k�rsi� paljon n�itten
kunnottomien v�kivallasta. Riitelev�t puolueet eiv�t vimmassaan
ajatelleet mit��n eiv�tk� mit��n s��st�neet. Heid�n hurjuutensa nousi
ylimmilleen, kun jossakin heid�n tappelussaan ne aitat, joissa
viljavarat pidettiin, syttyiv�t tuleen ja toive Jerusalemin
el�tt�misest� sammui liekkeihin.

T�mm�iseen paikkaan Isaak tuli, kun Cineas oli laskenut h�nen vapaaksi.
H�n tapasi maanmiehens� sen v�li-ajan viet�nn�ss�, jonka Vespasianon
l�ht� Italiaan oli tuottanut. H�n havaitsi kaupungin olevan t�ynn�
eripuraisuutta, t�ynn� koko maakunnan huimap�it�, jotka olivat tulleet
sinne etup��ss� kunnianhimon taikka saaliin vuoksi eik� suinkaan
turvallisuutensa t�hden. H�n n�ki semmoisten miesten, joita h�n inhosi
ja ylenkatsoi, kohonneen korkeimpiin virkoihin; h�n n�ki kaupungin
jaetuksi puolueisin, kun yksimielisyys oli kaikkein tarpeellisin; h�n
n�ki n�itten puolueitten kuluttavan Israelin voimaa, eik� l�ytynyt
ket��n, joka tahtoi taikka kykeni j�rjen ��nt� kuuntelemaan.

Sill� puolueriidat olivat p��sseet voitolle ja is�nmaanrakkaus oli

mennyt n�kym�tt�miin. Simonilla Johanneksella oli kummallakin
seuralaisensa, jotka pitiv�t heid�n puoltansa. Kaikki muu kansa seisoi
avutonna, molempien saaliina. Kaupunki oli t�ynn� laittomuutta ja
h�mminki�. Riitauntuneena itsens� kanssa se odotti Roman mahtavaa
armeijaa.

T�mm�iset asiat t�yttiv�t Isaakin katkeruudella. H�n koetti tehd�

kaikki, mit� rehellinen ja palava mieli saatti tehd�. Oli aikoja,
jolloin h�nen innokkaat sanansa saivat toimeen jotakin, mutta
tavallisesti oli niill�, joita h�n puhutteli, omat harrastuksensa. H�n
ei voinut tehd� Simonin seuralaisten mit��n, ja koko muu kansa oli
saamaton. Oli kuitenkin yksi seikka, jonka h�n olisi tainnut helposti
aikaan saattaa. H�n olisi ehk� voinut nostaa Bezethan miehet Simonin
tyranniutta vastaan ja johdattaa heit�. Kenties h�n olisi karkoittanut
t�m�n miehen; kukaties h�n olisi p��ssyt edemm�ksi ja karkoittanut
Johanneksenkin. Mutta t�m�n asian toimeenpanoa Isaak ei koskaan
ajatellut. H�n ei ollut se mies, joka tahtoi pahentaa kaupungin
onnetonta tilaa nelj�nnen puolueen synnytt�misell�. H�n koetti ennemmin
sovittaa; t�ydellisemmin julistaa vanhaa uskoa tulevaan Messiakseen;
kehoittaa kaikkia yhdistym��n h�nen t�htens�, ett� kun h�n tulisi, h�n
l�yt�isi heid�n valvomasta.

Mutta Isaakin ponnistukset yksimielisyyden ja rauhan ja uskon suhteen

olivat kaikki turhat. Kummallinen mielenh�mmennys ilmestyi kansassa,
rehellisi� miehi� oli harvassa, kansankiihoittajat ja �lylt��n menneet
uskonvimmaiset hallitsivat kaikkia asioita. Isaakin oli vaikea
s�ilytt�� sit� lujaa uskoa, jossa h�n aina t�h�n saakka oli pysynyt.
Taistelo uskon ja ep�toivon v�lill� oli hirve�. J�rki osotti h�nelle,
ett� kaupunki oli perikatoon tuomittu; se ei osottanut mit��n
pelastuksen keinoa; usko koetti vaan heikosti riippua kiinni entisess�
luottamuksessaan. Israelin Jumala n�ytti k��nt�neen pois kasvonsa, ja
vaikea oli ajatella, ett� h�n kuitenkin aikoi pelastaa valitun
kansansa. Mutta viel� vaikeampi oli ajatella, ett� vastoin kaikkia
h�nen lupauksiansa valittu kansa hukkuisi. T�m� oli taistelo Isaakin
povessa, ja taistelo t�ytti h�nen tuskalla. H�n koetti pit�� kaikkia
kauhuja ymp�rill�ns� kansan syntien rangaistuksena. Mutta semmoinen
rangaistus, joka tuli jumalalta, kuritti, ja Isaak n�ki, ettei t�ss�
ilmestynyt mit��n puhdistavaa eik� kurittavaa. Nykyolot n�yttiv�t
pikemmin silt� vimmap�isyydelt�, joka k�y h�vityksen edell�, n�yttiv�t
olevan kansallisen el�m�n kukistus, Israelin hukka ja kuolema.

Kaikki seikat h�nen ymp�rill�ns� suurensivat h�nen ep�uskoansa. Sin�

p�iv�n�, jolloin h�n saapui kaupunkiin, h�n havaitsi er��n haamun
valleilla -- laihan, raantuneen olennon, joka n�ytti vanhalta
hebrealaiselta profeetalta, mutta kiivaalta ja rajulta, palavat silm�t
yh� tuijottavina, aivoiltansa riivattu. H�nell� oli ainoastaan yksi
sana, ainoastaan yksi lause, eik� h�n milloinkaan herjennyt t�t�
kertomasta. N�m�t sanat, jotka Isaak nyt ensi kerran kuuli, synnyttiv�t
h�ness� kammottaman pelon, t�yttiv�t h�nen mielens� semmoisella
aavistuksella, jossa h�n ei rohjennut antaa ajatustensa viipy�, ja
pudistuttivat h�nen ruumistansa kauhun v�ristyksell�.

N�m�t olivat ne sanat, joita t�m� hurja profeeta lausui, kun h�n astui
pitkin muureja, jossa h�n mielell��n k�yskeli, huutaen kamalia
sanojansa k�he�ll� ja kauhistuttavalla ��nell�, yksitoikkoisella
s�velell�, joka ei koskaan muuttunut:

"Huuto id�st�, huuto l�nnest�,

Huuto kaikista nelj�st� tuulesta,
Huuto Jerusalemista ja templist�,
Surkea valitus ylj�n ja morsiamen ylitse,
Huuto my�s kaiken kansan ylitse.
Voi, voi, voi sinuas! Sin� vaivainen Jerusalem!"

Isaak oli ennen kuullut t�st� miehest�. Kansa tunsi hyvin h�nen
huutonsa. Seitsem�n vuotta h�n oli huutanut sit� kautta koko Judean.
H�nt� oli suomittu ja kidutettu ja monin tavoin rangaistu. Turhaan. H�n
ei lausunut muuta kuin: "voi Jerusalem!" ja viel� y�t p�iv�t sama huuto
kaikkui: -- "voi, voi Jerusalem!"

Vaikka enimm�t asukkaat olivat tutustuneet t�m�n miehen kanssa ja

pitiv�t h�nen huutoansa kurjan, viattoman mielipuolen lauseena,
vaikuttivat h�nen sanansa eri lailla niihin, jotka ensikerran h�nen
kuulivat. Isaakista ne tuntuivat hirve�lt� ja kuuluivat ik��nkuin
jonkun Jumalan profeetan ��ni.

Ei muitakaan kauhuja puuttunut. Kun Isaak ensitulonsa iltana

surullisena k�vi ymp�ri v�entungossa, h�n havaitsi, ett� kaikki ihmiset
pel�stynein� katselivat taivasta kohden. H�n katsahti yl�s ja yhteinen
pelko levisi h�nen omaan syd�meens�. Keskelt� taivasta h�n n�ki
miekanmuotoisen pyrst�t�hden, joka osotti kaupunkiin p�in, h�vi�t�
ennustaen. Alusta syntyi vaan �kkipelko. Y� toisensa per�st� tuli, ja
tuo kammottava kuva kasvoi yh� suuremmaksi ja vilkkaammaksi,
tulipunaisena leimuten tummalta taivaalta ja kauheana ja uhkaavana
ulottuen ilman rannalta sen keskikohdalle.

Suuressa rakkaudessaan Israelia kohtaan ja vankassa uskossaan Israelin

jumalaan Isaak, kun ensim�inen s�ik�hdys oli asettunut, ei tahtonut
pelolta katsella t�t� merkki�.

"Ei", h�n huudahti ja h�n puhutteli kansaa joka paikassa, "ei, t�m� ei
ole mik��n hirmun merkki, vaan toivon. Se on vapauttajan lupaus. Sill�
kuinka Israel on pelastettava? Niinkuin se aina on pelastettu --
miekalla. Ei kuitenkaan ihmisten miekalla, vaan sen taivaallisen
olennon, joka asettaa sen tuonne silmiemme eteen, t�htien keskelle,
kertomaan meille, ett� h�n on uskollinen. Valmistakaamme itse�mme h�nt�
varten. H�n on tulossa!"

"Meid�n silm�mme n�kev�t h�nen tulonsa julkisen kunnian. Halleluja!

Ylistetty olkoon h�nen nimens�!"

Ja Isaakin innokkaat sanat, semmoisen uskon lauseen, joka tuokioksi

vilkahti esiin ep�toivon pimeydest�, kohoten toivoon ja taivaasen,
sytyttiv�t kansan syd�met. Hekin tahtoivat toivoa ja uskoa ja ylist��.
He yhdistyiv�t h�nen sanoihinsa ja kymmenet tuhannet ��net huusivat:
"Halleluja!"

Mutta vimmassaan ja kiihkossansa kansa ei voinut aina pit�� toivoa.

Heid�n tunteensa vaihtelivat. Toivo k��ntyi ep�toivoksi. �killinen
s�ik�hdys vier�hti heihin. Ihmisten mielet sekaantuivat. N�kyj�
havaittiin ilmassa; haamuja liikkui pime�ss�; ��net, jotka eiv�t olleet
kuolevaisten, n�yttiv�t vaikuttavan monen h�ir��ntyneisin aisteihin.

Sadottain kulkupuheita k�vi joka p�iv� suusta suuhun, t�ytt�en kaikki

ylenluonnollisella pelolla. Loistavat valkeat paloivat temppelin
ymp�rill�; yksi porteista aukeni itsest�ns�; ihme seurasi toisensa
per�st�, jokainen enent�en pelkoa tai toivoa: ja niin usko ja ep�toivo,
ilo ja pelko taukoamatta vaihtelivat, kunnes ihmiset uskoivat mit�
hyv�ns�, ja samanlainen kiihtymys vaikutti kaikkein aisteihin; kunnes
kaikki n�kiv�t ne ennusmerkit, joita yksi luuli n�kev�ns�; kunnes
kokonaiset joukot katselivat yl�s taivaasen p�in ja n�kiv�t ilmassa
taisteloon asetettuja sotalaumoja ja vaunuja ja armeijoita ja kuulivat
tappelun pauhinan ja sodan jymin�n.

T�mm�isess� tilassa olevan kaupungin luo Romalaiset tulivat. Kun

Romalaisten legionain v�lkkyv�t rivit ensiksi ilmestyiv�t, kansa ei
pelj�nnyt. He uskoivat, ett� t�ll� tapaa Israelin viholliset olivat
saatetut Jerusalemin eteen, jotta kaikki h�vitett�isiin ja korkein
olento kostaisi valittujensa puolesta. Jumalan kansa oli saatettu
kasvoista kasvoihin vihollisiansa vastaan, ja p��t�s olisi n�itten
vihollisten t�ydellinen turmio.

T�t� Isaak julisti, koettaen rohkaista kaikkein syd�nt� ja toivoen,

ett� jos Romalaiset asettuisivat piiritt�m��n, sis�lliset riidat
herkeisiv�t. Vihollisten armeijain ilmestys ei tuottanut h�nelle kuin
toivoa ja levollisuutta. Puolueitten t�ytyi, niin h�n ajatteli, h�vit�
sodan syttyess�.

Romalaiset alkoivat rakentaa leiri�ns� sille ainoalle puolelle, josta

piiritys k�vi laatuun, kaupungin alipuolelle. T��ll�, heid�n ja
kaupungin v�lill� oli kolme tukevaa vallia, itsekukin ymp�r�iten eri
kaupungin osaa; vaan t�m�npuoliset vallit olivat ainoat, joita
Romalaisten heitinkoneet voivat ahdistaa. Toisella puolella oli
jyrk�nteit�.

Mutta kun Romalaiset alkoivat sijoittaa itse�ns� ja varustaa leiri��n,

Juutalaiset eiv�t olleet joutilaina. Ensikerran t�m�n vihollisensa
n�hdess��n, joka n�in tuli pyh�n kaupungin eteen aseilla ja
heittokoneilla, koko tuo hurja v�est� vimmastui.

Isaak n�ki, ett� nyt oli paras aika ryhty� toimeen, semmoinen aika,
jolloin sopi k�yd� Romalaisten kimppuun p��llekarkauksen ankaruudella
ja jolloin Juutalaisten soturein oli tilaisuus panna voimansa
liikkeelle noissa �killisiss� ja rajuissa hy�kk�yksiss�, joista he
olivat niin mainiot.

H�nt� itse� oli ylistetty omista sankarit�ist� ja eritt�in

urhoollisuudesta Jotapatassa. Suuri paljous tunsi h�nen hyvin ja
seurasi h�nt�, mihin h�n vaan johdatti. Asuen Bezethan puolella, jonka
h�n tiesi ensiksi joutuvan rynn�k�n alaiseksi, h�n p��tti puolestansa
ottaa toimekseen vihollisen torjumisen, toivoen, ett� sis�lliset riidat
viimein lahoisivat.

Nyt ensim�inen suotuisa tilaisuus ilmestyi h�nelle, ja innokkailla

sanoilla, v�lkkyvin silmin ja ripeill� liikenteill� h�n k�vi ymp�ri
kehoittaen kaikkia itse�ns� seuraamaan. ��ret�n paljous valmisti
itsens� h�nt� tottelemaan.

Romalaiset olivat paraikaa leiri�ns� varustamassa. Kymmenes legiona

seisoi l�hinn�.

Yht'�kki� portit aukaistiin, ja lukemattomat joukot hy�kk�siv�t ulos.

Aukiolla rivej�ns� j�rjestetty��n ensiksi tulevat, urhoollisuutensa ja

vahvuutensa t�hden valitut miehet, l�hestyiv�t Romalaisia. N�it�
seurasivat summattomat parvet, muutamat j�rjestyksess�, toiset
sekaseuroin, mutta kaikki rient�in eteen p�in, kunnes koko lakea
musteni ihmisist�, ja yh� virtaili porteista v�hentym�tt�mi� joukkoja.
Sill� t�m�n rynt�yksen huuto kuului kautta kaupungin, ja kaikki ottivat
osaa; ja semmoiset, jotka eiv�t koskaan olleet n�hneet eik� kuulleet
mit��n Isaakista, nyt t�ytt�siv�t vihattua vihollista vastaan.

Kaikkien etup��ss� k�vi Isaak.

Romalaiset eiv�t olleet kerinneet varustust�it��n p��tt�m��n. Lakea oli

avoinna. Tavallisella nopeaneuvoisuudellaan ja jonkunlaisella
ylenkatseella edess�ns� olevan paljouden suhteen he asettuivat
sotarintaan ja odottivat p��llekarkausta.

Se tuli.

Huudolla semmoisella, joka kohosi ik��nkuin vahvat, per�kk�in seuraavat

ukkosen jyskeet taivasta kohden ja kaikkui ymp�r�ivist� kunnaista,
siksi kuin se ammahti takaisin ja vieri koko kaupungin ja koko
Romalaisten leirin yli, semmoisella huudolla Juutalaiset sy�ks�htiv�t
vihollisiansa vastaan.

Romalaiset olivat jo oppineet tuntemaan Juutalaisten hurjaa

uskaliaisuutta ja tuimia p��llekarkauksia; mutta he eiv�t olleet
koskaan n�hneet mit��n t�m�nkaltaista. Sill� t�ss� Juutalaiset tulivat
kaikki kaatavana laumana, raivolla, joka kauhisti. Sotaj�rjestyksest��n
luopumatta Romalaiset laittoivat linjojansa peitsill� ja kilvill� ja
kestiv�t ensim�isen rynn�k�n. Mutta Juutalaiset eiv�t huolineet
peitsist� eik� kilvist�, vimmassaan joka mies unhotti kuoleman, unhotti
itsens� ja kiirehti vaan heitt�ym��n vihollisten peitsi� kohti, ett�
h�n niin murtaisi heid�n hyvin j�rjestetyt rivins� ja avaisi tiet�
kumppanillensa.

Romalaiset seisoivat ajan v�istym�tt�. Ensim�inen rynt�ys oli torjuttu,

ja toinen, ja kolmas. Mutta Juutalaiset per��ntyiv�t vaan uudestansa
esiin t�ym�t�ksens� ja joka kerta t�ym�ys k�vi hirve�mm�ksi, koska se
toi muassaan sen lis��ntyneen pontevuuden, joka l�hti niist� enenevist�
joukoista, jotka yh� riensiv�t eteenp�in ja toivat vauhtinsa voiman
ensim�isten rivien hy�kk�ykseen. Vihdoin joku julma Juutalaisten
hy�m�ys sai Romalaisten keskirinnan vet�ytym��n v�h�n takaperin. Satoja
Juutalaisia sylv�hti sinne. Isaak sieppasi k�teens� romalaisen
sotalipun ja huusi miehi�ns�. He rynt�siv�t eteenp�in uudella innolla.
Romalaisten linja katkesi, ja silm�nr�p�yksess� ��ret�n joukko
Juutalaisia tulvasi aukosta sis�lle, kiersi legionan ja k�vi siihen
k�siksi sek� edest� ett� takaa.

Juutalaiset olivat siit� erinomaiset, ett� heid�n vimmansa pysyi

laimentumatta, jopa pikemmin yltyikin heid�n taistellessaan. Romalaiset
h�mm�styiv�t. Heid�n vihollistensa tuimuus kammotti heit�. Heid�n
rohkeutensa h�ltyi, ja heid�n hajoitetut rivins� pelottivat heit�. He
havaitsivat, ett� heit� ahdistettiin joka taholta. He eiv�t voineet
en��n pit�� paikkaansa. He taantuivat. He vet�ytyiv�t takaperin.
�killinen s�ik�hdys masensi heit�, ja he pakenivat kaikille ilmoille
samalla kuin Juutalaiset ajoivat takaa, Isaak etup��ss�, kantaen
valloitettua lippua.

"Halleluja! Jumala on antanut meille voiton! Israelin jumala taistelee

puolellamme!"

T�mm�inen huuto kaikkui kesken taistelon jymin��, ja Juutalaiset

uskoivat nyt t�ydelleen, ett� heid�n vapahduksensa hetki oli tullut ja
ett� heid�n vihollisensa olivat heid�n vallassaan.

Mutta ainoastaan yksi legiona oli karkoitettu. Toiset olivat j�lell�,

lujina sotataidossaan, s�ik�htym�tt�, pelkoon joutumatta.

Kymmenennen legionan takana seisoi Labeon v�ki. Sotamiehet tunsivat

hyvin Juutalaisten rynt�ykset, ja heit� oli koetettu mit� rajuimmissa
tappeluissa. Taistelon kohina oli havauttanut heit� kaikkia, ja Labeo
oli j�rjest�nyt heid�n; ja kun kymmenes legiona pakeni ja Juutalaiset
ajoivat takaa, Labeon sotamiehet astuivat esiin taisteloa uudistamaan.

Koko Romalaisten armeija oli varoillansa. Titus itse oli komentanut

kaikki sotamiehens� tappelua laidallensa asettamaan. Legiona toisensa
per�st� pantiin liikkeelle ja astui vihollisia vastaan.

Mutta Juutalaisten rynt�yst�, jota voiton hehku ja usko Israelin

jumalan l�sn�-oloon riennyttiv�t, ei voitu helposti pid�tt��.

Labeon sotamiehet seisahtuivat t�m�n p��llekarkauksen yh� vy�ryvien

aaltojen eteen.

Heid�n esirinnassaan raivosi kauhea taistelo. Juutalaiset viel�

heitt�ysiv�t vihollisten peitsi� vastaan, tyytyv�isin�, jos he
kuolemallansa voivat avata tiet� muille, ja niitten takaa, jotka
kaatuivat, toiset tunkivat eteenp�in, hurjina, vimmap�isin�, ja ilma
t�yttyi huudoilla, ik��nkuin mielet�nten riekunalla.

Juutalaisia kaatui sadottain ja tuhansittain, mutta Romalaisia kaatui

my�skin, ja vaikea oli heid�n j�meitten riviens� pysy� j�rjestyksess�
ja henkiin j��neitten liitty� yhteen, ett� kaatuneitten sijat
t�ytettiin.
Vihdoin Romalaiset horjuivat. Turhaan Labeo koetti pysytt�� miehi�ns�.
T�ss� n�in jatketussa, n�in vilkkaassa p��llekarkauksessa oli
Romalaisille liiaksi. Labeo seisoi miestens� ensim�isen� ja pani
rohkeasti henkens� alttiiksi; h�n vannotti heit� kaikkien kautta, mit�
he pitiv�t pyh�n�, olemaan j�rk�ht�m�tt�. Rivin toisessa p��ss�
taisteli Cineas sill� urhoollisuudella, jota h�n aina osotti. Mutta
Romalaiset v�istyiv�t, ja vaikka heid�n rivins� pysyiv�t muuttumatta,
he yh� tungettiin taaksep�in -- tosin vaan askel askelelta, mutta itse
per��ntyminen oli omainen heit� lannistamaan.

Taaksep�in, yh� taaksep�in he havaitsivat itsens� ty�nnetyksi.

Keskelt� tappelua Cineas eroitti Isaakin, joka yh� johdatti miehi�ns�

ja piti valloitettua lippua korkealla ilmassa. H�n n�ytti olevan
ik��nkuin lumottu, sill� vaikka h�n liikkui taajimmassa taistelossa, ei
mik��n h�nt� tavoittava isku pystynyt h�neen. Kaikkialla h�nen
ymp�rill�ns� h�nen miehens� kaatuivat, mutta yh� Isaak taisteli ja
kehoitti miehi�ns�, ja h�nen huutonsa kaikkui lujana ja selke�n�:

"Halleluja! sill� Israelin jumala on t��ll�!"

Nyt Cineas ajatteli, ett� h�n oli aikaan saattanut kaikki n�m�t, koska
h�n oli laskenut Isaakin vapaaksi, ja h�n syytteli katkerasti itse�ns�.

Legiona toisensa j�lkeen astui esiin. Titus seisoi keskell� miehi�ns�,

kehoittaen heit� pysym��n paikallansa, k�ym��n eteenp�in, kostamaan
noita kurjia Juutalaisia, joita he olivat niin usein voittaneet. Ja
muutamat seisoivat v��j��m�tt�; mutta keskirinta, jossa ankarimmin
taisteltiin, alkoi taantua. Per�ytyess��n he painuivat jonkun rinteen
juurelle, jota yl�sp�in heid�n t�ytyi nousta. T��lt� sotamiesten sopi
n�hd� koko sen sotavoiman laajuus, joka ahdisti heit�. Heid�n ja
kaupungin v�lill� lakea oli musta inhimillisist� olennoista, jotka
kaikki rynt�siv�t eteenp�in. T�m� n�ky t�ytti heid�n kammolla.

Yh� he per�ytyiv�t.

Ep�toivossaan Cineas oli rient�nyt Labeon puolelle, ja kesken tappelua

molemmat yst�v�t nopeasti neuvottelivat, mit� oli teht�v�. Kauas ja
aavalle taistelo ulottui. He n�kiv�t Romalaisten vet�ytyv�n takaisin
tulisen vihollisensa edest�.

He n�kiv�t kuitenkin, ett� koko taistelo oli esirinnalla; ett�

Juutalaiset olivat harjaantumattomat ja saavuttivat etunsa paljaalla
ruumiillisella voimalla ja huolettomalla alttiiksi-annolla enemm�n kuin
sotataidolla.

Heid�n kylki- ja takav�kens� olivat j��neet kokonaan suojelematta.

Silm�nr�p�ys, ja kalkki oli selvill�.

Siev�n liikehdyksen kautta Labeo vei miehens� pois taistelosta ja

per��ntyen h�n astui nopeasti kunnaan vierem�n ylitse vasemmalle.
Juutalaiset t�ytt�siv�t eteenp�in, muutamat viel� h�tyytt�en h�nen
legionaansa, toiset koettaen saartaa toisia Romalaisia. Mutta Labeo
kuljetti kiireesti miehens� kappaleen matkaa eteenp�in, ja nyt h�nen
soturinsa lujalla huudolla iskiv�t Juutalaisten kylkeen.

T�mm�isen kiinte�n ihmisryhm�n rynt�yksen edest� kaikki kumoontui.

Juutalaiset eiv�t odottaneet p��llekarkausta t�lt� kulmalta. He
k��ntyiv�t sit� vastustamaan, mutta turhaan. Heid�n alttiiksi-antonsa,
heid�n suruttomuutensa ei heikentynyt, mutta heill� ei ollut samat
edut. Esirinnalla paino oli yht� suuri kuin ennen ja ne, jotka olivat
takana, sys�siv�t eteenp�in niit�, jotka olivat esirinnalla. Nyt kaikki
h�mm�styiv�t ja saatettiin ep�j�rjestykseen.

Avuttomina Juutalaiset sy�stiin hajalle.

Romalaiset astuivat suoraan koko lakean poikki, k��nn�htiv�t ja k�viv�t

takaap�in vihollisten kimppuun.

Suljettuna kahden vihollisrivin v�liin Juutalaiset per��ntyiv�t joka

taholla. He havaitsivat pian vaaransa. Nyt Romalaisten sotataito osotti
turmiollista vaikutustansa heid�n omien ep�j�rjestykseen joutuneitten
joukkojensa suhteen. Ne Romalaiset, jotka olivat esirinnalla
v�istyneet, k��ntyiv�t kerran viel�, kun he n�kiv�t omat miehens�
vihollisten takana.

Juutalaiset voitettiin.

�killinen s�ik�hys levisi heihin. He koettivat paeta. Ainoastaan yksi

tie oli mahdollinen, ja t�m� saatti jyrk�lle vuorenrinteelle. Sinne he
ty�nnettiin. Suurin parvin he viskattiin sit� alasp�in, ja
Romalaisilla, jotka seurasivat l�hell�, oli kaikki korkeamman aseman
edut.

T�nne, t�t� vuorenrinnett� alasp�in Juutalaiset h�mmentynein�,

ep�j�rjestyksess� ja lannistuneina kaikki syydettiin kokoon, samalla
kuin Romalaiset ajoivat heit� takaa. He kykeniv�t tuskin mihink��n
vastarintaan. Taistelo k��ntyi kauheaksi veren-vuodatukseksi.

Tuhansia, jotka p��siv�t tungosta pois, pakeni pitkin laaksoa takaisin

kaupunkiin ja pelastui; mutta tuhansia kaatui Romalaisten alla.

Oli yksi joukko, joka ei joutunut s�ik�hyksiin. Ty�nnettyn� takaisin he

yh� taistelivat ja per��ntyiv�t vakaasti sille portille, josta he
olivat tulleet. N�m�t olivat ne miehet, joita Isaak oli johdattanut.

Heid�n etup��ss��n Isaak seisoi viel� pit�en valloitettua sotalippua.

Turhaan Romalaiset karkasivat n�ihin, koettaen voittaa takaisin
lippuansa. Juutalaisten j�rk�ht�m�t�n urhoollisuus taannutti heid�n. Ja
niin vitkoin ja vastustellen vei Isaak miehens� takaisin, ja portit
avattiin; ja vaikka kohta he olivat voitetut, heid�n oli kumminkin
onnistunut saada sotalippu valtaansa.

T�mm�inen oli tuo kiivaan taistelon p��t�s.

Mutta Juutalaisten mieli ei ottanut masentuaksensa. P�iv� toisen

per�st� kului, ja yh� he tekiv�t p��llekarkauksiansa. Romalaiset olivat
nyt p��tt�neet varustuksensa eik� heit� voitu helposti karkoittaa
asemiltansa. Joka p�iv� taisteltiin vaihetellen milloin menestyksell�
milloin vahingolla. Alinomaa Romalaiset kuitenkin voittivat, ja
alinomaa Juutalaiset joutuivat tappioon, siksi kuin viimein Romalaisten
heitinkoneet olivat valmiit valleja kohden vieritett�v�ksi.

Nuot raskaat heitinkoneet, Romalaisten tykist�, kuljetettiin esiin;

nakin- ja livitinkoneet lenn�ttiv�t heittokeih�it�ns� ja kivi�ns�
perikatoon tuomittuun kaupunkiin; muurins�rki� jym�hytteli vahvoja
valleja.

Kivi� ja heittokeih�it� sateli lakkaamatta. Aluksi muutamien n�itten

kivien suunnaton koko ja niitten kauhea vaikutus, kun ne putosivat
maahan ja ruhtoivat kaikki murskaksi, s�ik�hytti Juutalaisia. Oli yksi
heitinkone, joka sinkahutti hirve�n isoja kivi�. Kun n�m�t tulivat
vonkuen ilmassa, valleilla olevien Juutalaisten oli m��r� antaa merkki
ja pyrki� suojaan.

H�vi�n profeetta k�veli ymp�ri muureilla taistelevien miesten v�litse,

julistaen turmiota niinkuin ennen. Harva piti nyt lukua h�nest�. Mutta
er��n� p�iv�n� yksi seikka tapahtui, joka saatti monen ajattelemaan
sek� h�nt� ett� h�nen ennustuksiansa.

Kun h�n astui pitkin muureja, h�n yht'�kki� seisahtui ja kertoi pahaa
ennustavaa huutoansa:

"Voi Jerusalem!
Voi, voi Jerusalem!"

H�n herkesi tuokioksi.

"Kivijyrk�le tulee!" huusivat juutalaiset sotamiehet, kun he n�kiv�t

yhden �sken mainituista vahvoista heittom�hk�leist� tulevan.

Kaikki sotamiehet juoksivat eri suunnille suojaan.

Profeetta seisoi liikahtamatta.

Nyt h�nen ��nens� kaikkui hirve�ll� voimalla:

"Voi Jerusalem!
Voi, voi Jerusalem!
Voi minuakin!
Voi, voi minuakin!"

Kauhea kivi tulla suhisi ilmassa. Se tapasi puhujan ja rutaisi h�nen

m�hyksi.

H�vi�n profeetan ��nt� ei kuultu en��n, sill� h�vi� itse oli tullut.

Muurins�rki�t jyskyttiv�t muureja, ja alinomaisista t�sm�yksist� nuot

vankat keh�t j�rkkyiv�t. Taukoamatta Juutalaiset ponnistivat voimiansa
vaaraa h��t��kseen. He tekiv�t rohkeita uloshy�kk�yksi�. He polttivat
muurins�rki�t. He karkoittivat pois vihollisen. Mutta kaikista
Juutalaisten rajuista rynt�yksist� sai Romalaisten sotataidon
hellitt�m�t�n lujuus aina voiton.

Vihdoin saatiin suuri rikko valleihin. Romalaiset riensiv�t rynn�kk��n.

Hirmuinen taistelo syntyi. Romalaiset tunkeusivat kaupungin sis��n ja
raivasivat tiet� itselleen pitkin katuja. Vaikka Juutalaiset
taistelivat urhoollisesti, he per��ntyiv�t ja etsiv�t viimein turvaa
Akra nimisess� kaupungin osassa, jota toinen valli ymp�r�itsi.
Alakaupunki oli Romalaisten vallassa. Titus asetti leirins� sen
keskelle ja valmisti nyt itse�ns� toista muuria valloittamaan.

Alakaupungin valloittaminen lannistutti Juutalaisia, mutta he eiv�t

kuitenkaan joutuneet ep�toivoon. He ajattelivat, ett� ylikaupunki viel�
voisi heit� suojella. He luottivat sen tihkeihin muureihin ja jyrkkiin
rinteisin. Kansaa tuki toivo, ett� se hetki nyt tulisi, jolloin heid�n
johdattajansa ilmestyisi. Etevin niist�, jotka semmoisilla toivoilla
koettivat kehoittaa heit� toimeliaisuuteen, oli Isaak. "Aika ei ole
viel� tullut", h�n lausui; "jumala ei tule, ennenkuin ihmiset ovat
tehneet parastansa. Mutta viimein, kun emme en�� voi tehd� mit��n,
silloin h�n on ilmestyv�."

Ja kansa rohkaisi j�lleen mielens�.

Mutta sill� v�lin kuin Romalaiset ahdistivat ulkoap�in, eripuraisuus ei

sammunut. Ei ulkonainen vihollinen eik� yhteinen vaara voinut
tukahuttaa sit� kiivasta kiistaa, joka riehui muurien sis�puolella.
Toisinaan molemmat puolueet yhdistyiv�t, mutta kun sovinnon syy oli
poistunut, he palasivat j�lleen entiseen vihamielisyyteens�, ja Simon
ja Johannes jatkoivat hurjaa taisteloansa.

N�in kaupunki tuhlasi voimansa. Loppumattomat kauhut seurasivat

toisiansa muurien sis�puolella.

Yh� useammin Isaak joutui ep�toivoon. H�nen uskonsa horjui.

H�n ei voinut katsella, kuinka t�m� loppui. H�n ei saattanut
silm�nr�p�yst�k��n uskoa, ett� kaupunki valloitettaisiin. Jumalan
temppelin h�v�istys ei n�ytt�nyt todenn�k�iselt� eik� mahdolliselta.
Vapauttajan t�ytyi tulla -- mutta milloin, voi! milloin?

"Kuinka kauan, oi Herra, kuinka kauan!"

T�mm�inen huuto p��si Isaakin ep�toivoon vaipuneesta sielusta, kun h�n

n�ki kauhut ymp�rill�ns�. T�mm�iset kauhut n�yttiv�t liian suurilta.
T�mm�isi� kauhuja ei voinut h�nen mielest��n edes se lopullinen kunnia
palkita, jota h�n odotti.

H�nen ainoa lohdutuksensa oli sota. Taistelon tuimuus saatti hajottaa

h�nen ajatuksiansa, ja h�n tunsi jonkunlaisen huojennuksen, kun h�n
sy�ksi takaisin Israelin viholliset.

"Mutta, oi Herra, kuinka kauan?"

Voi, h�n ei tiet�nyt sen tuskan suuruutta, joka viel� oli kohtaava
kaikkia perikatoon tuomitussa kaupungissa.

Hirveiss� k�rsimyksiss��n kansa t�ll� v�lin ei tiet�nyt, mit� tehd�.

Useat koettivat paeta. Titus, jonka lempeys ja s��li onnettomia
Juutalaisia kohtaan ei koskaan v�hentynyt, vastaan-otti laupeasti
suuret joukot. Mutta jonkun ajan per�st� Juutalaiset koettivat kauhean
tilansa kautta vaikuttaa Titon tunteisin ja houkutella Romalaisia
pauloihinsa. Useat Romalaiset olivat saaneet surmansa hellien
tunteittensa t�hden. Semmoiset seikat tekev�t lopun kaikesta s��list�.
Ei kukaan Juutalainen en�� p��ssyt pakenemaan. He olivat suljetut
kaupunkiin, ja poisl�ht� oli mahdoton.

Leirist��n alikaupungista Titus hankki v�kirynn�kk�� toista muuria

vastaan. H�nen muurins�rki�ns� tekiv�t viimein suuren aukon valleihin,
ja h�nen intoisat soturinsa sy�ks�htiv�t ylikaupunkiin.

Ensiksi Juutalaiset per��ntyiv�t ja antoivat romalaisten tunkeuta

melkoisen kauas. Oman intonsa v�ess� Romalaiset astuivat pitkin katuja,
karkoittaen vihollisiansa ja luullen, ett� he olivat voittaneet.

Mutta yht'�kki� karkasi ��ret�n joukko Juutalaisia heihin l�hell�

s�rjetty� vallia. Aukko oli j��nyt semmoiseksi kuin se oli. Sit� ei
oltu lavennettu, ett� suurempi joukko olisi yht� haavaa p��ssyt sen
l�pitse, eik� voitu helposti tuoda apuv�ke� niille, jotka jo olivat
vallien sis�puolella. T�nne Juutalaiset hy�kk�siv�t. Suuri paljous
asettui joukon luo, ajaen takaisin niit�, jotka yrittiv�t tulemaan
sis��n. Toiset ryhtyiv�t niihin Romalaisiin, jotka jo olivat vallien
sis�puolella. Yht'�kki� joka rakennus n�ytti t�yttyv�n vimmatulla
v�est�ll�. Jokainen syrj�katu n�ytti puuskaavan esiin taisteloon
rient�vi� Juutalaisia. Romalaisia ahdistettiin joka taholta.
Ylt'ymp�rilt� heid�n vihollisensa t�ytt�siv�t heit� vastaan.
Kartanoitten katolta isot joukot viskasivat alas kiviharkkoja ja
keih�it� ja palavia heitto-aseita.

Romalaiset taistelivat tavallisella vakavuudellansa, mutta heid�n

vihollistensa lukum��r� oli liian suuri ja heit� h�tyytetttin hirve�n
haitallisessa asemassa. He per��ntyiv�t joka paikassa vihollistensa
edest�. Kaikkialta heid�n ymp�rilt�ns� ja heid�n p��lt�ns� n�kyi
vihollisia. He koettivat vet�yty� takaisin, mutta heit� saarrettiin
kapeihin katuihin, ja takaisinl�ht� oli mahdoton. Muutamat p��siv�t
pois, mutta enimm�t joutuivat Juutalaisten koston uhriksi.

Er��ss� paikassa yksi romalainen upseeri seisoi, joka selin sein�� p�in
kauan aikaa torjui luotansa vihollisjoukkoa. H�nen pitk�ll�inen
vastustamisensa uuvutti h�nt� viimein, ja vaikka h�n viel� taisteli,
h�nen iskunsa k�viv�t heikommaksi.

Yht�kki� yksi Juutalaisten kiivaimmista johdattajista karkasi

kohotetuilla aseilla h�nt� vastaan.

Romalainen piti kilpe�ns� yl�sp�in ja valmisti itse�ns� otteluun t�m�n

uuden vihollisen kanssa.

Mutta �kki� h�nen vihollisensa laski peitsens� alas.

"Cineas!"

"Isaak!"

Molemmat tunsivat samalla toinen toisensa.

"Takaisin! takaisin!" huusi Isaak seuralaisillensa. "T�m� on minun

vankini."

Mutta h�nen seuralaisensa eiv�t n�ytt�neet tahtovan totella. Vimmassaan

he t�ytt�siv�t esiin, silm�nr�p�ys viel�, ja Cineas olisi ollut
kuoleman oma. Mutta, kun Cineas alkoi puollustaa itse�ns�, Isaak
heitt�ysi h�nen eteens�.

"Takaisin", h�n huusi. "Ensim�inen, joka koskee h�neen, kuolee. H�n on

minun."

Isaakin ��ness� ja ryhdiss� oli jotakin, joka n�ytti synnytt�v�n pelkoa

Juutalaisissa. He per�ytyiv�t.

"T�t� tiet�!" lausui Isaak Cineaalle. "Joudu, taikka olet hukassa."

Ja h�n sy�ks�hti yhden oven luo. Cineas seurasi.

Isaak riensi yl�s katon harjalle ja astui pitkin monta kattoa. Kerta
h�nt� pid�tettiin; mutta h�n lausui pid�tt�jille, ett� Cineas oli h�nen
vankinsa, jota h�n kuljetti pois. Nyt h�n p��si menem��n, vaikka kyll�
vastuksella.

Tuosta Cineas kulki useitten rakennusten ylitse kokonaisen kadun

alasp�in. Kaikkialta h�nen ymp�rilt�ns� kuului taistelon tohina,
Juutalaisten riemuhuudot ja haavoitettujen ja kuolevien vaikeroiminen.

Vihdoin Isaak saapui yhteen rakennukseen, jonka katon aukosta h�n aikoi
astua alas.

Cineas seurasi ja havaitsi viimein itsens� olevan er��ss� huoneessa.

Kartano n�ytti olevan autiona. Katsoen ulos ikkunasta h�n n�ki pihalla
kasan kuolleita ruumiita.

Isaak huomasi, ett� Cineas s�ps�hti n�m�t n�hdess��n, sill� ruumiit

olivat naisten ja lasten ruumiita.

"He kuolivat n�lk��n!" lausui Isaak k�he�ll� kuiskauksella, joka

v�risytti.

"T��ll�", lausui Isaak v�h�n ajan per�st�, "t��ll� sin� olet turvassa."

Cineas ei sanonut mit��n, vaan seisoi katsoen ruumiita.

"Voi!" h�n huudahti viimein. "Kuinka te k�rsitte!"

"K�rsimme!" sanoi Isaak; "meid�n k�rsimisi�mme ei voi sanoin sanoa eik�

ajatella."

"Miks'ette tahdo antautua hyv��n aikaan?" kysyi Cineas huoaten.

"Antautua! ei ikin�!" huusi Isaak entisell� kiivaudellaan. "Jokainen

Juutalainen on ensiksi kuoleva. Koko kansakunta panee olemisensa
alttiiksi t�ss� taistelossa -- koko kansakunta, miehet, vaimot ja
lapset."

"Ei voi tulla kuin yksi loppu", lausui Cineas. "Ken voi Romaa
vastustaa?"

"Juutalaisilla on toivo, josta Romalaiset eiv�t tied� mit��n."

"Toivo!" huudahti Cineas, mutta ei sanonut sen enemp��.

"Toivo -- niin. Enemm�n -- usko, vakuutus. Me tunnemme h�nen, johon me

uskomme. Abrahamin Jumala ei koskaan riko liittoansa. H�n rankaisee
meit� kovasti, mutta h�n kuitenkin pelastaa meid�n."

"Kovasti, kovasti h�n rankaisee meit�. Meill� on ollut k�rsimisi�,

jommoisia ihmiset eiv�t ole ennen n�hneet. Voi! Miksi kaikki n�m�t?
Miksi on meid�n tuskamme niin suuri? Mit� olemme tehneet sinua vastaan,
voi sin� kaikkein korkein?"

"Mutta kuitenkin, miksi min� puhun? H�nell� on omat tarkoituksensa.

Kenties t�m�n tuskan muisto t�st�l�hin eroittaa meid�n paremmin
pakanoista ja saattaa meid�n, h�nen omansa, enemm�n tunnetuksi. Mutta,
oi sin�, joka vallitset korkeudessa! eik� t�ss� ole kyllin? Miksi
enemm�n vaatia? Kuinka kauan t�ytyy meid�n k�rsi�? Kuinka kauan on
vihollinen riemuitseva? Kuinka kauan, voi Sierra, kuinka kauan?"

"Titus on armelias. H�n s��lii teit�", lausui Cineas. "H�n koettaa

poistaa teid�n tuomiotanne. Mutta mit� h�n voi tehd�, jos te yh� h�nt�
vastustatte? Ettek� voi palata entiseen kuuliaisuuteen Roman alle, joka
kuitenkin tuotti teille niin paljon vapautta? Teid�n temppelinne olisi
kuitenkin teid�n hallussanne."

"Roman alle! Ei ikin�. Nyt on se aika tullut, jolloin t�m�n maailman

valtakunnat joutuvat Herran ja h�nen valitun kansansa k�siin.
K�rsimistemme suuruudesta sinun sopii p��tt��, kuinka loistosa tuleva
voitonriemu on oleva. Niin, jos enemm�n k�rsimist� tarvitaan, me voimme
enemm�n k�rsi�. Me emme ole viel� vuodattaneet kaikkia kyyneli�mme. Me
voimme vuodattaa useampia. Me voimme menett�� enemm�n verta. Me voimme
tehd� yht� paljon kuin olemme t�h�n asti tehneet, h�nen t�htens�, joka
on meid�n vapahtava."

"H�n on tulossa. P�iv� on aivan l�hell�. Se p�iv� on k�siss�, jolloin

Titus her�� kohtaamaan sit�, joka on suurempi kuin h�n itse, ja jolloin
Juutalaiset rient�v�t voittoon taivaallisen vapauttajansa j�ljiss�."

Cineas ei puhunut sen enemp��. H�n ihmetteli t�t� uskoa, niin v��r��,
mutta kuitenkin niin lujaa, joka n�in pysyi kiinni luottamuksessansa
keskell� ep�toivoa. H�n tiesi parhaiten, kuinka per�tt�m�t Isaakin
toiveet olivat. Sill� Vapahtaja oli jo tullut niinkuin Cineas tiesi, ja
teht�v�ns� tehnyt. Jesuksen ennustukset kaikkuivat h�nen korvissaan, ja
h�n tiesi hyvin, mimmoinen loppu oli tuleva. T�lle sielulle, sen
erehdyksille, sen toivoille, sen kaipaukselle ja sen ylev�lle uskolle
olivat kuitenkin h�nen my�t�tunteisuutensa ja kyynelens� tarjona.

H�nen tilansa oli perin vaikea. H�nen henkens� oli pelastettu; mutta
kuinka kauaksi? H�n oli semmoisessa kaupungissa, jossa kansa joka p�iv�
kuoli n�lk��n, jossa ihmiset taistelivat kesken�ns� ruoastaan, ja
n�l�nh�t� tuhosi paljon enemm�n v�ke� luin Romalaisten miekka. H�n oli
yksin�isess� asunnossa, mutta jos h�nt� kerta havaittaisiin, h�n oli
hukassa. Isaak itse ei tiet�nyt mit� tehd�. Mahdoton oli laskea h�net
vapaaksi. Valleilla pidettiin nyt niin tarkkaa vahtia, ett� jokainen
paon yritys olisi huomattu.

Mutta yksi pelastuksen keino ilmestyi ennen pitk��. Vaikka Romalaisten

oli t�ytynyt per�yty�, he kuitenkin varustivat itse�ns� voittamaan
takaisin, mit� oli kadotettu. Uusi rynn�kk� tehtiin. Muurinrikko
lavennettiin ja summattomia joukkoja tulvaili siit� sis�lle,
valloittaen kaikki. Pitk��ns�, vakaasti ja t�ydess� j�rjestyksess� he
astuivat katuja my�ten, ajaen Juutalaisia edess�ns�, varjellen itse�ns�
�killisest� p��llekarkauksesta sill� ett� he l�hettiv�t sotamiehi�
pitkin rakennusten kattoja ja tappaen kaikki, jotka olivat huoneissa.
N�in he tekiv�t toisen rynn�kk�ns� ja valloittivat koko Akra nimisen
kaupungin-osan, siksi kuin viimein Juutalaiset karkoitettiin pois ja
turvautuivat ylimp��n kaupungin-osaan, johon kuului Sion, Morian vuori
temppelineen, ja Antonian torni.

Kun Romalaiset tunkeusivat joka kaupungin osaan, he kulkivat pitkin

sit� katua, johon Cineas oli suljettu. H�n juoksi rakennuksen harjalle,
kun h�n kuuli heid�n huutonsa. H�n n�ki Romalaisten sotalippujen
v�lkkeen. H�n oli pelastettu.

Mutta vaikka Romalaiset olivat n�in valloittaneet Bezethan ja Akran,

vaikein teht�v� kuitenkin oli j�lell�. Sionin vuori oli melkein
mahdoton valloittaa. Temppeli oli mit� lujimmalla tavalla linnoitettu;
ja Antonian torni oli yksist��n kyllin vahva vastustamaan kokonaista
armeijaa, vaikka kohta kaikki muut paikat olisivat valloitetut.
T�mm�inen ty� oli Titon edess�.

Ennenkuin Titus saatti piirityksen perille, h�n kuitenkin viel� tarjosi

armoa. Vimmattu kansa hylk�si halveksien h�nen tarjomuksensa.

Niit� tosin oli monta, jotka kurjuudessaan eiv�t halanneet mit��n niin
paljon kuin heitt�myst�. He katsoivat omia johdattajiansa mit�
viheli�isimmiksi ihmisiksi. He eiv�t n�hneet ainoatakaan miest�, jossa
olisi ollut rehellisyytt� ja todellista is�nmaanrakkautta ja jonka
ymp�rille heid�n olisi sopinut kokoontua. Mit� Johannes ja Simon
olivat, ett� he olisivat heihin luottaneet? N�itten miesten l�hettil��t
k�viv�t alinomaa ymp�ri, ry�st�en ja murhaten ja yleist� onnettomuutta
enent�en. Se kansa, jota t�mm�iset johdattivat, ei n�ytt�nyt olevan ne
valitut, joitten luo joku vapauttaja tulisi. Heilt� katosi miehuus ja
uskallus. Usko kuoli, ja tuhannet ajattelivat, ett� jumala oli hyl�nnyt
Israelin.

N�in tungettuina kokoon Sioniin Juutalaiset alkoivat n�hd� mit�

kauheinta n�lk��. Elatus-aineita ei voitu hankkia kuin varkain, ja mit�
saatiin vallien sis�puolelle, sieppasivat ne usein k�siins�, jotka
olivat l�hinn�. Useat koettivat paeta, ja niin he karkasivat oman
onnensa nojaan Romalaisten luo. Monta n�ist� Romalaiset surmasivat
heid�n maanmiestens� entisen petollisuuden rangaistukseksi, mutta
kuitenkin suuri paljous pelastui. Vaan sis�llisess� tyranniudessaan
Johannes ja Simon l�hettiv�t kaikkialle suuria miesjoukkoja pakoa
est�m��n. N�m�t k�viv�t kartanosta kartanoon ja miss� hyv�ns� he
l�ysiv�t jonkun, joka halasi l�hte�ksens� pois taikka oli edes
tyytym�t�n, he l�iv�t h�nen kuoliaksi. Jokainen kartano oli j��nyt
kuljeksivien laumojen saaliiksi. Muutamat tulivat ry�st�n, mutta
useimmat elatus-ainetten vuoksi. Monta v�h�ist� ruokavarastoa, jota
jonkun perheen is�nt� oli vaivalla s��st�nyt, veiv�t t�mm�iset konnat
ja heittiv�t perheen kuolemaan kovinta kuolemaa.

Vihdoin Titon heitinkoneet olivat valmiit ahdistamaan Antonian tornia.

T�m� oli mit� tukevimmalla tavalla rakennettu ja sijaitsi ymp�rist��
hallitsevalla paikalla. Suunnattoman suuria koneita varustettiin t��ll�
ja mahdottoman isoja muurins�rki�it� kuljetettiin muureja kohden. Mutta
Juutalaiset ty�skenteliv�t yht� suurella innolla. He kaivoivat
perustukset pois heitinkoneitten alta ja t�yttiv�t onkalot
syttyv�isill� aineilla, joihin he pistiv�t tulta. Tuli poltti
kaivettujen k�yt�vien kannatuspuut, ja �kki-arvaamatta nuot kauhean
isot heitinkoneet roiskahtivat liekkeihin, jotka leimahtivat yl�s
pirstaleita my�ten ja nielaisten kaikki panivat tuhaksi Romalaisten
pitk�llisen ty�n.

Heitinkoneet n�yttiv�t turhilta, ja toista neuvoa t�ytyi koettaa. Titus

p��tti saartaa kaupunkia n�l�nh�d�ll� ja niin tavoin pakoittaa
asukkaita antaumukseen. Legionat asetettiin pieniin joukkokuntiin
yltymp�ri kaupunkia. Joka mies teki ty�t�, jopa semmoisella innolla,
ett� eritt�in lyhyess� ajassa, kolmessa p�iv�ss�, semmoinen salpa
ymp�r�itsi koko Jerusalemia, jonka ylitse ei kukaan p��ssyt.

Nyt n�l�nh�t� n�ytti todellakin v�ltt�m�tt�m�lt�. T�h�n saakka oli

elatus-aineita tavattomalla rohkeudella tuotu kaukaisilta seuduilta, ja
ihmiset saattivat pime�ll� p��st� kaupunkiin; mutta nyt t�m� vartioilla
varustettu romalainen valli esti kaikenlaisen yhteyden ulkopuolen
maailman kanssa.

Kun saarros oli saatu valmiiksi, Titus l�hti k�ym��n sit� yliymp�ri;
h�nt� seurasivat useat upseerit, joitten joukossa Cineas ja Labeo. Kun
he tulivat siihen paikkaan, jossa Hinnomin syv� laakso oli heid�n
allansa, he n�kiv�t n�yn, joka puhui ��nekk��mmin kuin sanat
piirityksen kauhuista. Hautaamattomia ruumiita makasi siell�
tuhansittain, peitt�en laakson pohjaa ja vietoksia, johon niit� oli
kaupungista kannettu ja huolimattomasti viskattu. N�itten m�t�nemisest�
l�htev� paha haju t�ytti ilman. Titoa pudistutti, ja h�n huusi jumalia
todistajiksi, ettei h�n ollut syyp�� t�h�n.

Kaupungin sis�ss� n�l�nh�t� nyt kohtasi kaikkia. Koko perheit� kuoli.

Cineaan sopi n�hd� t�m�n suuren tuskan merkit, kun h�n katsoi alas
Hinnomin laaksoon; mutta kaupungin sis�ss� Isaak n�ki ja tunsi itse
tuskan.

P�iv�st� p�iv��n joku kauhun kertomus tuli h�nen kuuluviin;

kertomuksia, joita ei voinut uskoa, luonnottomia, inhottavia;
kertomuksia, joitten toden-n�k�isyytt� t�ytyi ep�ill�, siksi kuin yksi
seikka tapahtui, joka saatti h�nen uskomaan kaikki, ja ensiksi synnytti
h�nen mieless��n sen ajatuksen, ett� jumala oli ij�ksi k��nt�nyt
kasvonsa pois Israelista.

N�l�st� vimmastuneena er�s nainen tappoi oman lapsensa el�tt��kseen

itse�ns� sen lihalla. Ne n�l�styneet raukat, jotka tulivat h�nen
huoneesensa ruokaa etsim��n, n�kiv�t tuon julman atrian ja l�htiv�t
pois kauhistuneina. Kaupunki kaikkui t�st� hirve�st� kertomuksesta.

Isaak kuuli sen ja havaitsi, ett� se oli tosi.

"Voi Abrahamin jumala!" h�n lausui katkeralla syd�mell�, "jos t�mm�isi�

sallit, mik� se on, jonka et salli tapahtua?"

Silloin Isaakin usko horjui. H�n katsoi temppeli� kohden, jonka

kultaiset sein�t v�lkkyiv�t auringon s�teiss� yht� kirkkaasti kuin
ennen.

"Sin� korkeimman olennon asunto!" h�n lausui; "Israelin pyh� paikka!

Kun n�m�t seikat ovat tapahtuneet, ei sinulla ole mit��n toivoa. Oi
Israelin kunnia! Min� en tahdo el�� sinun j�lkeesi. Min� tahdon kuolla
sinun raunioihisi."

Isaak taisteli, mutta se ei ollut en�� toivon taistelo. Se oli

ep�toivon taistelo, jossa se, joka tiet��, ett� kaikki on hukassa,
koettaa myyd� henkens� niin kalliisen kuin mahdollista on.

Romalaiset huomasivat, etteiv�t heid�n heitinkoneensa voineet tehd�

Antonian tornin mit��n, ja niin he koettivat toisia keinoja. V�h�inen
joukko uskaliaita miehi� l�hti omasta ehdostaan er��n� pime�n� y�n�
matkalle, kiipesi varkain muureja yl�s ja p��si torniin. Juutalaisten
vartiat nukkuivat. Ne tapettiin. Romalaisten sotatorvien toitotus
ilmoitti sek� yst�v�lle ett� viholliselle, ett� torni oli valloitettu.
Tuhansia Romalaisia rynt�si edellisten j�lkeen. Juutalaiset
h�mmentyiv�t ja joutuivat s�ik�hyksiin. Torni oli heilt� mennyt.

Tornin vieress� oli temppeli, ja k�yt�v� yhdisti molemmat. T�t� my�ten

riensiv�t Romalaiset ensi menestyksen hehkussa, toivoen saavansa senkin
samassa rynn�k�ss� valtaansa. Mutta Juutalaiset olivat nyt hereill� ja
sy�ks�htiv�t esiin joka kulmalta pyh�� paikkaa puolustamaan.
Pitk�ll�inen ja kiivas oli taistele. Lopulta Romalaiset tungettiin
takaisin.

Antonian torni oli kuitenkin heid�n, ja t�m� oli suuri askel l�hemm�ksi
t�ydellist� voittoa.

Katsoen temppelin ��rett�m��n lujuuteen ja kuinka vaikea heid�n oli

p��st� sen luo koneillansa, Titus k�ski, ett� torni jaotettaisiin,
jotta leve� tie saataisiin temppelin muurien luo, johon sopisi asettaa
heittokoneet ja jota my�ten h�nen sotamiehens� saisivat astua kyll�ksi
suurin joukoin Juutalaisia kukistamaan. T�m� oli j�ttil�is-yritys,
mutta Roman armeijain ponnistukset olivat aina mit� innokkainta laatua.
He ty�skenteliv�t tavallisella uutteruudellaan ja ennen pitk�� syntyi
semmoinen tie temppelin vallein luo, joka oli sovelias heid�n
tuumillensa.

Ennen lopullista rynn�kk��ns� Titus kuitenkin viiv�hti; koko

piirityksen kest�ess� s��lin ja armeliaisuuden tunteet olivat asuneet
h�ness�. H�n tahtoi viel� kerran hankkia pelastuksen tilaisuutta n�ille
onnettomille ja perikatoon tuomituille k�rsiv�isille. H�n tahtoi
my�skin s�ilytt�� t�t� kunniakasta temppeli�, joka kimalsi niin
kirkkaana h�nen silmiens� edess� -- maailman ihmett� -- Israelin pyh��
paikkaa.

Kerran viel� h�n tarjosi heitt�myst�, mutta se hyl�ttiin.

Sin� p�iv�n� suuri kauhu valloitti Juutalaiset.

Ilmoitettiin, ett� _jokap�iv�inen uhraus_ oli j��nyt tekem�tt�.

Uhriteuraita ei l�ytynyt en��n.

Jokap�iv�inen uhraus, jota oli toimitettu vuosisatojen kuluessa, oli

loppunut, side, joka sitoi Israelin jumalaansa, oli iki-p�iviksi
katkennut.

Isaak kuuli nuot uutiset, mutta ne eiv�t h�nt� kummastuttaneet. H�n oli
valmistanut itse�ns� kaikkein pahimpiin. Syvempi synkk�mielisyys
vallitti h�nen. H�n kuuli monen, joka viel� pysyi vuosisatojen
rakkaassa uskossa, vakuuttavan, ett� nyt, koska uhraus oli loppunut,
vapauttajan t�ytyi tulla. H�n kuuli t�m�n, mutta hymyili vaan
katkerasti.

"Vapauttaja", h�n lausui. "Niin -- niin, vapauttaja on l�hell�; mutta

meid�n kaikkein vapauttaja on kuolema."

Muurins�rki�t jyskyttiv�t p�iv�t p��t�ns� temppelin valleja; mutta

n�itten kauhean isojen kivien, jotka entisin� vuosisatoina olivat
pystytetyt ja n�yttiv�t j�ttil�isten ty�lt�, ei voitu mit��n.
Muurins�rki�t eiv�t voineet j�rkytt�� entisten Juudan kuninkaitten
kivi�.

He ryhtyiv�t nyt muihin neuvoihin ja sytyttiv�t isoja valkeita porttien

eteen. Tuli levisi. Nuot tukevat portit eiv�t kest�neet ankaraa
kuumuutta. Ne hiiltyiv�t, kouristuivat ja viimein luhistuivat.

Tuskin malttoivat Romalaiset odottaa valkean asettumista. Niin

kiivaasti he halasivat ryhty�ksens� rynn�kk��n. He sy�ks�htiv�t
porteista sis�lle, mutta tapasivat t��lt� Juutalaiset seisomasta
lujina, yht� v��j��m�tt�min� kuin ennen, uudesti rohjentuneina, koska
he taistelivat pyh�ll� alalla. Tuli levisi pylv�sk�yt�viin ja h�vitti
puu-aineen. Mutta keskell� valkeata Juutalaiset yh� pitiv�t puoltansa,
ja viimein Romalaiset pakoitettiin per��ntym��n.

Mutta rynn�kk� uudistettiin seuraavana p�iv�n�. Romalaiset t�ytt�siv�t

esiin yh� lis��ntyviss� joukoissa. Juutalaiset voitettiin vihdoin. He
vet�ytyiv�t sisemm�lle temppelin pihalle.

Nyt viimeisen taistelon p�iv� tuli.

Sin� p�iv�n� oli kaikki ratkaistava. Titus oli antanut ankaran k�skyn,
ettei pyh�� rakennusta saisi vioittaa ja ett� niit� tulia, joita he
k�yttiv�t rynt�yksess��n, pidett�isiin syrj�ll� t�st� paikasta.

T�m�n p�iv�n aamu koitti. Oli kymmenes p�iv� Ab nimisess� kuukaudessa,

vuosip�iv�, jona muinoin Aabelin kuningas poltti temppelin.

T�n� aamuna ilmestyi kiihottuneille Juutalaisille jotakin, joka osotti

heille, ett� kaikki oli hukassa.

P�iv� valkeni varhain ennen auringon nousua, samalla kuin n�kym�

yliymp�ri peittyi himme��n aamuh�m�r��n.

Yht'�kki� kuului kumina, summattomien joukkojen juoksun kaltainen

s�hin�, ynn� lukemattomat ��net, matalina, juhlallisina, ��rett�m�n
surullisina:

"_L�htek��mme t��lt�_!"

N�m�t sanat kuulivat Juutalaiset, kun he laihoina ja n��ntynein� ja

ep�toivoon joutuneina katselivat ja kuuntelivat:

"_L�htek��mme t��lt�_!"

Noitten joukkojen juoksu k�vi yh� mahtavammaksi, koko ilma ja koko pyh�
kunnas tuntuivat olevan t�ynn� niitten l�sn�-olosta.

Viimein ne muuttuivat silmin n�ht�viksi samoin kuin ne ennen olivat

korvin kuultavat.

Yht'�kki� n�htiin tummassa h�m�r�ss� lukemattomia haamuja, jotka

t�yttiv�t ilman ja tiiskuivat edelleen pitk�ss� juhlakulussa, p��t
alasp�in, ik��nkuin huolehtien ja kasvot k�tkettyin� vaatteisin, ja yh�
kuului vaikeroiminen.

Varjokkaista reunustoista nyt selitettiin niitten kalujen pyh�t kuvat,

joita k�ytettiin temppeliss� jumalan palveluksessa -- n�kyleiv�n p�yt�,
kultainen kynttil�jalka ja ennen kaikkia tuo pyh� liiton-arkki, joka
kerta seisoi vanhassa temppeliss�, jonka armoistuimen yli oli Pyhimm�n
varjo. Kaikki n�m�t eroitettiin. Ja Juutalaiset, joitten aisteja
pitk�lliset y�valvonnat ja paastoamiset olivat h�irinneet, huomasivat
ne, kun ne n�yttiv�t liikkuvan ilmassa.

Viimein kaikki katosi, ja aurinko nousi ja valaisi noita kauhun

kasvoja, jotka tuijottivat sit� paikkaa kohden, jossa n�ky oli
h�vinnyt.

Ep�toivon huuto p��si kaikkein huulilta. He tiesiv�t, ett� heid�n

hetkens� oli tullut.

Romalaiset hy�kk�siv�t rynn�kk��n. Koko armeijan sotakuntoinen

v�ki tuotiin esiin tekem��n t�t� rynt�yst� ratkaisevaksi ja
vastustamattomaksi. Suunnattoman suuria joukkoja liikkui rinnett�
yl�sp�in ja virtaili noihin aukkoihin, joita liekit olivat tehneet.

Juutalaiset tiesiv�t, ett� kaikki oli hukassa, mutta he taistelivat

niin, kuin eiv�t olleet koskaan ennen taistelleet. Joka mies halasi
kuolla, mutta oli p��tt�nyt oman henkens� palkinnoksi panna yhden
Romalaisen hengelt�.

Taaksep�in, viel� taaksep�in he tungettiin, mutta yh� he taistelivat.

Etenev�t Romalaiset seisoivat viimein pyh�n rakennuksen edess�. T�m�n
ymp�ri taistelo raivosi. Juutalaiset tahtoivat ennen kaikkia kuolla
l�hell� sit�.

Cineas ja Labeo olivat tuossa, keskell� tappelua, ja huomasivat

Juutalaisten ep�toivon ja koko heid�n alttiiksi-antonsa. Yht'�kki�
joku romalainen soturi sieppasi kek�leen k�teens� ja sy�ks�hti
temppelin luo. H�n piti sit� yl�sp�in yht� ikkunata vastaan. Liekit
rupesivat temppeliin. Ne levisiv�t k�sitt�m�tt�m�ll� nopeudella pitkin
puu-ainetta ja kalliita ikkunavaatteita. Valkean valo seisautti kaikki.

Kauhun huuto p��si Juutalaisten suusta. Yhteisest� mielenvaatimuksesta

he t�ytt�siv�t kaikki pyh�n rakennuksen luo.

Romalaiset itse pys�htyiv�t tuokioksi.

Liekit leimahtivat yl�s, peitt�en kaikki, kunnes koko toinen puoli oli
tulessa. Juutalaiset nostivat yl�s k�tens� ep�toivossa. He riensiv�t
sis��n ja ulos, muutamat rajusti huutaen toisia pelastamaan t�t�
paikkaa.

Viimein n�ky ilmestyi, joka veti kaikkien huomion puoleensa.

Temppelin katolla yksi mies seisoi, pit�en k�dess��n miekkaa, jota

taistelon veri ja palavan rakennuksen savu olivat tahranneet. H�n
seisoi tuokion liikkumatta, ollen sill� puolella, jota tuli ei viel�
ollut saavuttanut ja katsellen liekkej�, jotka toiselta puolen
ammahtivat taivasta kohden.

Kun Cineas katsoi yl�s alla olevasta joukosta, h�n tunsi n�m�t kasvot.
Se oli Isaak.

Muutamia silm�nr�p�yksi� Isaak seisoi liikkumatta. Nyt h�n astui

eteenp�in ja viskasi miekkansa liekkeihin.
Tuosta h�n nosti puristettua nyrkki�ns� taivaasen p�in, ja katsellen
yl�s huusi korkealla ja ankaralla ��nell�:

"Voi Abrahamin jumala! Miksi pilkkasit sit� kansaa, joka luotti

sinuun!"

Silm�nr�p�ys -- h�n riensi eteenp�in ja hyp�hti riehuviin liekkeihin.

XXXIX.

Loppu.

Kaikki oli ohitse!

Romalaisten hellitt�m�tt�myys oli vienyt voiton Juutalaisten

uskonvimmasta. Pyh� rakennus oli poltettu tuhaksi. Romalaiset pitiv�t
voitonriemua Sionin raunioilla. Juudan kansa kadotti vanhan
asemapaikkansa ja aloitti vuosisatoja kest�v�� maankulkeuttansa.

Romalaisten armeija p��tti ty�ns�, kokosi kurjat kansan t�hteet ja

l�hetti ne maanpakolaisuuteen. Ne Juutalaiset, jotka j�iv�t maahan,
olivat pakoitetut etsim��n piilopaikkoja -- lymyttelem��n
vuorenloukoissa -- ja odottamaan siksi kuin t�m� onnettomuus taukoisi.

Kuukausi kului toisensa per�st�.

V�hitellen muutos tapahtui. Turvaton ja kova-osainen kansa rohkeni

palata takaisin rakastettuun Jerusalemiinsa ja rakentaa uudestaan
h�vinneit� asuntojansa.

Niitten joukossa, jotka n�in palasivat, olivat kristityt, joille

Jerusalem oli yht� kallis kuin Juutalaisille. He olivat paenneet heti
myrskyn l�hetess�, sill� he tiesiv�t, mimmoinen loppu oli oleva. Kun
nyt loppu oli tullut, he pyrkiv�t kerran viel� siihen paikkaan, joka
oli niin pyh� heid�n silmiss��n sen kautta, ett� heid�n Herransa oli
siell� oleskellut.

Labeo ja Cineas katselivat Jerusalemia semmoisilla tunteilla, joita ei

mik��n muu paikka voinut synnytt��.

T��ll� se ihmeellinen olento kerta asui, jota he olivat oppineet

pit�m��n toivonansa, lohdutuksenansa ja kaikkein etsint�ns� p��m��r�n�.

T��ll� oli viel� H�nen askeltensa j�ljet; t��ll� n�ytti viel� H�nen
l�sn�-olonsa varjo pysyv�n; ja H�nen sanansa tuntuivat viel� soivan
ilmassa.

Kaikkialla heid�n ymp�rill�ns� h�vitys vallitsi. Ne harvat asukkaat,

jotka yrittiv�t asumaan siell�, ne vaan enensiv�t paikan surkeata
n�ky�. Muurit olivat jaotetut. Rakennukset raunioina. Kuolleitten
ruumiita oli haudattu; mutta milloin ik�n�ns� Cineas katsahti alas
Jerusalemin ymp�rill� oleviin syviin laaksoihin, h�n ajatteli sit�
n�ky�, jonka h�n kerta oli n�hnyt, kun ruumiita tuhansittain makasi
siell�.
Kun he katsoivat ymp�rillens� kaikkiin n�ihin, heid�n mieleens� muistui
Kristuksen sanat, joita t�m� oli lausunut, kun h�n itki Jerusalemia.

Jerusalem! hyvinp� se kaipasi kyyneli�; my�skin jumalallisen olennon

kyyneli�.

Niin kristityt palasivat kerta viel� el�m��n entisill�

asuntopaikoillansa ja viel� kerta etsim��n noita seutuja, jotka olivat
heille niin kalliit. N�itten joukosta Cineas ja Labeo tapasivat monta,
jotka voivat antaa joka paikalle sen oman sulon ja palauttaa
jumalallisen olennon el�m�n heid�n eteens� koko sen sanomattomalla,
liikuttavalla voimalla.

Tuossa he n�kiv�t �ljyvuoren; tuossa he n�kiv�t Gethsemanen; ja tuossa

he n�kiv�t ennen kaikkia Golgatan vuoren.

Kaikki n�m�t seikat ja monet muut molemmat yst�v�t n�kiv�t, kun he

k�veliv�t n�yrin�, t�ynn�ns� kunnioitusta ja puhdistettuin syd�min
keskell� n�it� n�kym�it�, kuunnellen noitten leppeitten kristittyin
kertomuksia, jotka niin hell�sti seurasivat Herransa j�lki� sen
kaupungin ymp�rill�, jota H�n rakasti ja johon H�n oli kuollut. T�m�n
kaupungin rauniot kuvasivat heid�n eteens� jotakin, joka puhui H�nen
jumaluudestaan; siin� kammottavan ankarassa kohtauksessa, joka oli
tapahtunut heid�n silmiens� edess�, he n�kiv�t vanhan ilmestyksen
lopun, jonka j�lkeen uusi oli tuleva. Se Vapahtaja, jota Juutalaiset
odottivat, oli todella tullut. H�n oli teht�v�ns� tehnyt. H�n oli
mennyt pois. Mutta Juutalaiset eiv�t tiet�neet sit�. He olivat
sokeuttaneet silm�ns� ja paaduttaneet syd�mens�; ja sill� v�lin kuin he
j�yk�ll� itsepintaisuudella vartoivat aineellista kunniaa
kansakunnallensa, he olivat sy�styneet pohjattomaan kurjuuteen.

Kun aika kului, tuntui n�ist� molemmista vihdoin ik��nkuin kaikista

esineist�, jotka voivat vet�� heid�n ajatuksensa puoleensa, ainoastaan
t�m� asia ansaitsisi heid�n etsimist�ns�, ja se oli H�nen l�yt�misens�,
jota he nyt alinomaa halasivat oppiakseen, rakastaakseen, jolle he
tahtoisivat antaa kaikki tunteensa ja koko el�m�ns�.

Viimein Romalaisten armeijat m��r�ttiin toisiin asemapaikkoihin, ja

Cineas ja Labeo, joitten oli t�ytynyt t�h�n asti pysy� Palaestinassa,
saivat nyt vapaasti palata ja noudattaa omaa mielitekoansa. Eiv�tk� he
t�m�n suhteen halanneet mit��n niin paljon kuin ristiin naulitun
Jesuksen Kristuksen tuntemista.

Pergamossa he l�ysiv�t opettajan, joka kertoi heille kaikki, mit� he

tahtoivat tiet��.

H�nen jalkainsa juuressa he istuivat, tyytyv�isin� h�nt� kuunnellen ja

vastaan-ottaen h�nelt� kertomuksen siit� _Jumalallisesta sanasta_,
josta Cineas oli kerta lukenut filosofien kirjoissa, joissa t�t� nime�
k�ytettiin ihmisten kaipausten ilmoittamiseksi. Nyt he oppivat, ett�
_Sana_ oli muuttunut lihaksi ja ett� ihmiset olivat n�hneet H�nen
kunniansa, Is�n ainosyntyisen pojan kunnian, joka on t�ynn� armoa ja
totuutta.

T�lt� opettajalta he kuulivat suuremman ja jumalallisemman opin, kuin

mik� koskaan oli Athenassa kuultu.
Ja kaikki tarkoitti vaan tuota yht� ylev�t� totuutta: "Jumala
rakastaa!"

Jumala rakastaa! T�m� oli koko ilmestyksen p��m��r�. Kaikkivaltias on

my�skin kaikkia-rakastava. Oi jumalallinen ja ��ret�n totuus! t�ytyi
olla Jumala itse, joka antoi t�m�n ihmisille.

Pergamus n�ytti pyh�lt� paikalta, kun he kuuntelivat kertomusta

Kristuksesta -- Kristuksesta H�nen teoissaan, sanoissaan,
rukouksissaan; Kristuksesta H�nen voimassaan ja laupeudessaan;
Kristuksesta H�nen viisaudessaan ja tiedossaan; ennen kaikkia
Kristuksesta H�nen rakkaudessaan.

Ja he oppivat, ett� Kristus, kun H�n meni pois, ei j�tt�nyt omiansa

lohdutusta vaille.

H�n oli mennyt, mutta Yksi oli j��nyt ja oli aina j��v�, kautta
vuosisatojen, loppuun saakka; Yksi, joka on jumalallisen rakkauden ja
hellyyden olemus; Yksi, joka itsess��n k�sitt�� kaikki rajattoman
armon syvyydet; jonka toimi on ihmisten saattaminen Jumalan luo,
anteeksi-antamisen ja taivaan tien aukaiseminen, rauhan lausuminen
murehtivalle, toivon tuottaminen ja ep�toivon karkoittaminen: Pyh�
Henki, Lohduttaja.

Kaikki n�itten miesten mielipyynn�t n�yttiv�t yhdistyv�n t�h�n. He

tyytyiv�t asumaan siell�. He olisivat mielell��n unhottaneet kaikki
muut asiat ja viett�neet el�m�ns� hurskaassa mietinn�ss�.

Mutta t�m� ei sopinut heille.

Toista kuin hiljaista mietint�� tarvittiin. Heid�n velvollisuutensa oli

toisenlainen.

T�m� velvollisuus oli ennen kaikkia Kristuksen seuraaminen; ja niinkuin

H�n koetti kaikista enimmin kutsua ihmisi� Jumalan luo ja pyhyyteen,
niin tuli my�skin kaikkien H�nen oppilaittensa, itsekunkin omalla
tavallansa tehd�.

Ja niin Cineas ja Labeo vaadittiin saattamaan muille ihmisille sit�

totuutta, jonka he olivat oppineet.

Cineas l�hti Athenaan ja siell� filosofian oppilaitten ja opettajien

keskell� h�n kulutti el�m��ns� julistaessaan ylevempi� oppeja kuin
Platon. Omasta kokemuksestaan h�n tiesi parhaitten osoittaa, miss�
filosofia ei riitt�nyt; ja jossa Plato ep�r�itsi, h�n n�ytti, ett�
Kristus oli aivan kyll�inen.

T�m� tuli h�nen el�m�ns� ty�ksi: kansan eteen astuminen, ristiin

naulitun Kristuksen julistaminen tuossa ajatuksen keskustassa, vanhan
maailman neron ja tiedon p��kaupungissa. H�n ajatteli, jopa syyst�kin,
ett� koko h�nen mennyt el�m�ns�, h�nen moninaiset tunteensa, h�nen
laveat kokemuksensa muissa sek� filosofiallisten ett� juutalaisten
oppien laaduissa, h�nen avara maailman havaintonsa, kaikki ilmoittivat
Athenaa h�nelle sopivaksi paikaksi.

H�nen ty�ns� ei ollut turha. H�n k�vi ymp�ri kaikissa kansanluokissa,

puhuen, saarnaten, keskustellen, kehoittaen, siksi kuin Athenalaiset
pilkalla rupesivat nimitt�m��n h�nt� "uudeksi Sokrateeksi"; mutta
Cineaalla oli aivan toisenlainen esi-kuva kuin Sokrateen, ja h�n koetti
muodostaa koko el�m��ns� Jesuksen el�m�n mukaan.

H�n sai k�rsi� paljon vastusta ja ivaa. H�n sai kuulla monta
pilkkapuhetta, ja vuosikausina ihmiset eiv�t herjenneet ihmettelem�st�,
kuinka kukaan Megakleidi ja nerollinen mies, joka tunsi hyvin kaikki
Kreikan taiteet ja kirjallisuuden ja filosofian, oli koskaan saattanut
ruveta ristiin naulittuun barbarilaiseen uskomaan.

Eiv�t kuitenkaan kaikki olleet ilkastelioita. Oli monta, joilla

oli samat tunteet kuin kerta h�nell�. N�itten luona h�nen
l�hetystoimensa onnistui, ja h�n iloitsi, kun h�n n�ki, ett� monet
syd�met vastaan-ottivat sen lohdutuksen, jota ainoastaan Kristus voi
tuottaa.

Labeolla oli eri vaikutus-ala. H�n ei ollut luonnon eik� kasvatuksen

puolesta sovelias liikkumaan pilkkaavien sofistain ja v�ittelevien
filosofien parissa. H�n tahtoi jutella tuota yksinkertaista ristin
kertomusta yksinkertaisille ihmisille.

Sill� mit� muuta h�nell� el�m�ss� oli, kuin t�m�. Suuren surun muisto
oli viel� h�ness� eik� mik��n, jota maailma saatti tarjota, h�nt�
miellytt�nyt. H�n oli saavuttanut rauhan, ja h�nen ainoa halunsa oli,
ett� h�n saisi antautua rauhan evankeliumin julistamiseen.

Mutta ennenkuin h�n l�hti siihen paikkaan, jossa h�n aikoi viett��
j�lell� olevat p�iv�ns�, h�n k�vi viime kertaansa Romassa.

Juliolta oli tullut kirje, joka ilmoitti, ett� Labeon kunnian-arvoisa

�iti oli kuolemallansa.

Yhdess� Lydian kanssa el�ess��n ij�kk��n Sulpician oli tilaisuus n�hd�

paljon Kristin uskosta. Huomaamatta sen yksinkertaiset opit koskivat
h�nen syd�meens�. Yksin�isyys saatti h�nen surulliseksi, sill� tuo
suloinen lapsen lapsi, jota h�n piti niin rakkaana, oli kuollut: h�nen
lemmitty poikansa oli poissa, tehokkaasti ottaen osaa vaaralliseen
sotaan; ja h�nen nykyinen murheensa teki h�nen kokonaan soveliaaksi
vastaan-ottamaan sit� uskoa, joka ennen kaikkia tuottaa lohdutusta.
Omassa uskonnossansa h�n suorastaan ei l�yt�nyt mink��nlaista
lohdutusta. Kansallis-uskonnon tarun-omaiset jumalat, joita h�n
jollakin tapaa muodoksi tunnusti, eiv�t olleet miksik��n avuksi h�nen
kaltaisellensa. Ei siin� kyllin, ett� he eiv�t voineet vet�� murehtivaa
puoleensa; he sys�siv�t t�m�n pois luotansa. T�ss� uskossa, jos sit�
sopi uskoksi sanoa, tulevaisuus oli kokonaan synkk�, ja kun Sulpicia
havaitsi itsens� l�hestyv�n toisen maailman rajaa, h�n ei n�hnyt muuta
kuin pimeytt�.

Mutta Kristuksen usko, joka oli Lydialla ja jota t�m� rakasti, tuli
h�nen tarjokseen t�n� pimeyden aikana, ja kun h�n katsoi eteenp�in, h�n
n�ki, ett� se valaisi koko tulevaisuuden. Se lupasi toivoa ja taivasta
ja kuolemattomuutta. Se oli semmoinen, jota lientyneen syd�men oli
vaikea hyl�t�; jonka puoleen se oli harras k��ntym��n. Lydian suusta,
joka pitkin koko elin-aikaansa oli vastaan-ottanut opetusta is�lt�ns�,
kertomus Kristuksesta tuli mieluisana Sulpicialle, kunnes h�nkin
viimein uskoi.

Mutta h�nen iso ik�ns� ei sallinut pitk�� viipymist� maan p��ll�; ja se

kirje, jonka Labeo sai, kutsui h�net h�nen �itins� luo.
Kaikki ne lapsen tunteet, joita h�n ikin� oli tuntenut, virisiv�t
j�lleen, kun h�n seisoi �idin vuoteen vieress�; mutta suru, jota h�n
tunsi, lauhkeni kun h�n kuuli ne rakkauden ja lujan luottamuksen sanat,
joita Sulpicia viimeisess� heng�hdyksess��n lausui.

Se suloinen voima, joka oli ollut Lydialla Sulpician suhteen, vaikutti

my�skin Carboon. Ij�kk��n miehen entinen tylyys oli suureksi osaksi
kadonnut. H�n oli jo aikaa oppinut katselemaan Kristin-uskoa kumminkin
kunnioituksella; h�n oppi viimein katselemaan sit� rakkaudella. H�nt�
ilahutti, kun h�n sai auttaa poikaansa t�m�n ty�skennelless� kristityn
seurakunnan hyv�ksi. Samanlainen ty� tuli h�nen el�m�ns�
tarkoitukseksi.

Sulpician kuolema katkaisi viimeiset siteet, jotka kiinnittiv�t Labeota

Romaan. H�n n�ki, ett� Julius oli etev� kristittyin joukossa
hy�dyllisten tointensa puolesta ja p��tti tehd� n�m�t kest�v�isiksi.
H�n antoi sent�hden huvilansa ja tiluksensa Juliolle, ja kun t�m� ei
tahtonut vastaan-ottaa niit�, h�n vaati sit� ja sanoi, ettei h�n
antanut sit� h�nelle, vaan Kristukselle. Nyt Julion ei k�ynyt kauemmin
kielt�minen. Tilukset tulivat h�nen omakseen, mutta kaikki, mit� ne
tuottivat, oli altisna kristityille heid�n tarpeittensa t�ytt�miseksi
taikka heid�n yritystens� edist�miseksi.

Koko Labeon syd�n oli kiintynyt yhteen paikkaan ja t�m� oli Britannia.

Siell� h�nen puolisonsa, siell� h�nen poikansa lep�si, yh� rakastetut

v�hentym�tt�m�ll� voimalla -- yh� kaivatut. Siin� maassa, jonka haltuun
n�m�t kalliit j��nn�kset olivat j�tetyt, h�n p��tti viett�� el�m�ns�.

Kun h�n tuli tuolle hyvin tunnetulle paikalle ja seisoi kerta viel�
haudalla ja kyynelsilmin luki syd�mens� lemmittyjen hautakirjoituksen,
kauhea tuska iski h�nen mielt�ns�. H�nen tunteensa valloittivat h�nen.
H�n lankesi polvillensa ja huokasi huolissaan.

Ep�toivo n�ytti viel� kerran voittavan h�nen. H�n oli v��rin arvannut
voimansa. H�n ei tiet�nyt kuinka vanha suru j�lleen syttyy, kun palajaa
sen entisille n�kym�ille.

Mutta kun h�n makasi tuossa polvillansa, k�det kiinni pusertuneina,

silm�t veristynein� ja rinta kohoilevana, kaikki ajatukset t�ynn� t�t�
entisten vuosien tuskaa, toiset asiat v�hitellen johtuivat h�nen
mieleens� sit� viihdytt�m��n ja lohduttamaan. Keskelt� menneitten
aikojen n�kyj� uudet ilmestyiv�t. Kiihtyneess� mielenkuvituksessaan h�n
n�ki puolisonsa ja lapsensa seisovan vieress��n, mutta n�itten
molempain v�lill� oli Kolmannen haamu, haamu, joka kantoi kauheita
arpia, mutta jonka kasvoissa asui ��ret�n rakkaus. N�m�t kasvot
katselivat h�nt� ja katseinensa ne puhuivat -- rauhaa.

Ja taas h�nen poikansa ��ni kuului, niinkuin se oli niin usein ennen
kuulunut, suloinen lapsen ��ni, joka sanomattoman rakkauden s�velill�
lausui:

"Is�, me yhdymme j�lleen!"

Silloin suuri ilo valloitti Labeon, ja koko h�nen ep�toivonsa katosi ja

tuossa, poikansa haudankin ��rell�, h�n tunsi rinnassaan t�ydellisen
rauhan.
Kautta Britannian h�nen kasvonsa ja muotonsa ja ��nens� tulivat
tutuiksi niin Romalaisille kuin maan omillekin asukkaille, olivatpa
yst�v�llisi� tai vihamielisi�. Paljon h�n k�rsi. H�n oli usein kovasti
haavoitettu, toisinaan kuolema n�ytti v�ltt�m�tt�m�lt�; kuitenkin h�n
yh� jatkoi tointansa ja koetti kertoa kaikille sek� Romalaisille ett�
barbareille rakkauden kertomusta. N�in vuodet kuluivat.

T��ll� Britannian maalla l�ytyi toinen, jota Labeo usein ajatteli ja

jota h�n halasit kohdata.

T�m� oli Galdus.

Kun Britannialainen oli j�tt�nyt Labeon, h�n oli j�tt�nyt koko

romalaisen maailman taaksensa. H�n k��ntyi per�ti pois t�m�n puolesta
ja l�hti pohjoiseenp�in niitten heimokuntien luo, jotka viel� olivat
vapaat. H�n kulki heimokunnasta heimokuntaan, ja havaiten monta n�ist�
romalaisen vaikutuksen alaiseksi h�n yh� jatkoi tiet�ns�.

Vihdoin h�n tuli Kaledonian heimokuntien luo. Suru saatti h�nen

etsim��n rauhaa taistelossa. Tuo hiljainen, vuosikausia pitk� el�m�,
jota h�n oli viett�nyt keskell� sivistyst� ja hientynytt� maailmaa,
synnytti nyt h�ness� suuren muutoksen. Surun painossa koko h�nen
barbarilaisluontonsa nousi, ja sodan ajatus tuli h�nen mieleens�
niinkuin Cineaan ja Labeon. H�nen urhoollisuutensa, h�nen voimansa ja
rohkeutensa, h�nen sotataitonsa, joka oli kaksinkertaisella tavalla
varttunut, ensiksi pitk�llisest� kansallis-aseitten k�ytt�misest� ja
toiseksi h�nen gladiatori-kasvatuksensa kautta, kaikki n�m�t tekiv�t
h�nen soturina etev�ksi, ja se heimokunta, johon h�n vaan asettui,
valitsi h�nen p��llik�kseen. Sivistynyt el�m� ja yhteys �lykk�itten
ihmisten kanssa olivat laajentaneet ja karaisseet h�nen luonnosta
ter�v�� j�rke�ns�. H�n oli my�skin liikkunut maailmassa. Suru oli
tehnyt h�nen totiseksi ja tyveneksi. H�n oli sovelias hallitsemaan.
H�nen vaikutuksensa havaittiin l�helt� ja kaukaa. Heimokuntien
riidoissa h�n vaadittiin ratkaisiaksi, kunnes viimein useat niist�
vapaa-ehtoisesti valitsivat h�nen johdattajakseen.

Suuri aate valloitti h�nen mielens�, ja t�m� oli kaikkien heimokuntien

yhdist�minen liittokunnaksi, joka vastustaisi Romalaisia ja ajaisi
heid�n armeijansa pois Britanniasta. T�m� aate el�hytti h�nt�. H�n k�vi
ymp�ri kansassa, sytytti heid�n syd�mi�ns�, muistutti heit� Boadicean
k�rsimist� v��ryyksist�, luetteli Romalaisten rikoksia ja kehoitti
kaikkia yhtym��n. H�nen sanansa painuivat syv�lle maan-asukasten
syd�meen, ja h�nen oma henkens� innostutti kaikkia. H�n p��si kaikkien
yhteiseksi johdattajaksi. Maan-asukkaat nimittiv�t h�nt� "_Gald
cachach_", se on "_Gald, taistelojen taistelia_." Romalaiset kuulivat
h�nen maineensa ja antoivat h�nelle omalla kielell�ns� nimen
"_Galgacus_."

T�m� nimi annettiin h�nelle, koska h�nen aikaisemmat ponnistuksensa

Romalaisia vastaan olivat onnistuneet. Sill� nyt Romalaiset yrittiv�t
p��tt�m��n Britannian valloitusta, ja Agrikola johdatti varovaisesti
legionejansa semmoista vihollista vastaan, jonka sotatemput h�n hyvin
tunsi. H�n havaitsi, ett� Galdus paraikaa vehkeili liittoa, ja p��tti
itse iske� ensim�isen iskun. H�n l�hetti laivaston tutkimaan noita
lahtia, joita sanottiin Clotaksi ja Bodotriaksi. Kun Kaledonialaiset
n�kiv�t laivaston, he pel�styiv�t ja aloittivat heti sodan. Galdon
johdattaessa saavutettiin monta etua. Kerta er��ss� y�tisess�
p��llekarkauksessa he menestyiv�t niin, ett� Romalaisten armeija
ainoastaan h�din tuskin pelastui.

Vihdoin molemmat armeijat sattuivat yhteen Grampianin vuorilla, ja

t��ll� taisteltiin ratkaiseva taistelo. Galdus puhutteli miehi�ns�
kaikella sill� palavalla kaunopuheliaisuudella, joka teki h�nen niin
mainioksi siin� puheessa, joka on s�ilynyt Taciton kirjoituksissa ja
seisoo niiss� mit� jaloimpana vapauden ja is�nmaan-rakkauden
todistuksena, jota aikakirjat koskaan ovat tallettaneet.

Tuo suuri taistelo oli taisteltu; maailma tiet��, kuinka se p��ttyi.

Is�nmaanrakkaus, urhoollisuus, vimma, ep�toivoo, n�m�t eiv�t yksik��n
auttaneet mit��n Romalaisten soraj�rjestyst� ja sotataitoa vastaan.
Kaledonialaisten liittokunnan armeija oli kukistettu. Heimokunnat
vet�ytyiv�t synkk�mielisin� yh� pohjoisemmaksi odottamaan siell�
my�hemp�� aikaa, jolloin he kerta viel� k�visiv�t Romalaisten kimppuun.

Galgacus katosi n�kym�lt�. Gald, taistelojen taistelia, ei en��

nostanut heimokuntia.

H�n n�ki toivojensa h�vinneen ja tuumiensa rauenneen. Halu, joka oli

el�hytt�nyt h�nt�, kuoli. Mik� j�i j�lelle?

Suru, joka syntyi siit� h�nen suuresta rakkaudestaan, joka vuosikaudet

oli yh� s�ilytt�nyt sen suloisen pojan muistoa, jota h�n kerta piti
jumalanansa, jonka sanat h�n hyvin muisti, jonka muoto n�kyi h�nen
unissaan. Viel� nytkin, kesken kiihtymyst� ja tappelua, n�m�t kasvot
ilmaantuivat, t�ynn�ns� lempe�t� lapsen s��li�, niinkuin ne kerta
olivat n�ytt�yneet tuossa julmassa amfiteaterissa, kun ne tulivat h�nen
sammuvien silmiens� eteen, ja h�n tunsi hell�t k�det ja kuuli rakkauden
sanoja.

Kaikki n�m�t pysyiv�t h�nen muistissaan.

Kosto, sota, kunnianhimo, kaikki oli mennyt; rakkaus oli j�lell� --

semmoinen rakkaus, joka asuu voimakkaassa, uljaassa, kiivaassa
luonnossa -- rakkaus vankka, katoamaton. Eik� h�n ollut pit�nyt t�t�
rakkautta vuosikausia, kun h�n kantoi t�t� poikaa syliss��n ja unhotti
is�nmaansa ja heimonsa rakkaudessaan h�nt� kohtaan?

Oli noin vuosi kulunut Grampianin taistelosta, kun Labeo, joka oli
k�ynyt pohjoisempana kuin koskaan ennen, palasi vanhan tapansa mukaan
paastoamaan ja rukoilemaan poikansa haudalla. Kun h�n tuli t�m�n luo,
h�n n�ki yhden miehen haamun penkerell� haudan edess�. T�m� mies oli
aivan liikkumatta. Labeo katseli h�nt� kauan ��neti kummastuen.

Vihdoin h�n l�hestyi ja tarttui mieheen, joka makasi siell�. Toinen

k��nsi p��t�ns� puoleksi h�nt� p�in ja katsahti yl�s kiivaasti ja
tuimasti.

Ne kasvot, jotka h�n n�ki kuun valossa, olivat vaaleat ja kovin laihat.
p�rhe� parta ja viikset peittiv�t niitten alipuolen, ja sykertyneet
hiussuortuvat vieriv�t alas otsalle. Kuitenkin Labeo heti tunsi ne. H�n
tunsi ne siit� surusta, jota ne osoittivat. Kuka muu saatti murehtia
h�nen poikansa haudalla kuin t�m�?

Labeo heitt�ysi polvilleen h�nen viereens� ja syleili h�nt�.

"Galdus!" h�n huusi. "Yst�v�, veli, sen pelastaja, jota me molemmat
kerta rakastimme, taivas on saattanut meid�n yhteen. Me emme saa en��n
erota."

N�m�t sanat lausuttuina vapisevalla ��nell� ja syv�ll� liikutuksella

huomauttivat Britannialaista, joka h�mmentyneen� katseli Labeota.

"Etk� sin� tunne Markon is��?" kysyi h�n.

Galdus heitt�ysi Labeon syliin. Koko h�nen ruumiinsa vapisi.

"H�n l�hetti sinun", h�n lausui viimein. "H�n, josta Markon oli tapa
puhua. Min� olen maannut t��ll� polvillani monta y�t�, ja min� olen
koettanut muistuttaa mieleeni, mit� H�nest� kuulin. H�n otti pois minun
poikani -- minun jumalani. Min� en koskaan ymm�rt�nyt h�nt�. Min� olen
vaan barbari. H�nk� t�m�n teki? H�nk� sinun t�nne l�hetti?"

"H�n sen teki, teki varmaankin", huudahti Labeo, kun kyynelet

puhkesivat h�nen silmiins�. "H�n se on, eik� kukaan muu."

"Yst�v�ni ja veljeni", lausui Galdus, "min� en j�t� sinua koskaan. Min�

olen l�yt�nyt sinun, ja jos sin� sallit minun j��d� luoksesi, min�
annan sinulle rakkauteni ja el�m�ni. Min� tahdon kuulla H�nest�, jota
Markus rakasti. H�nen t�ytyy olla Markon kaltainen, ja H�n suonee minun
n�hd� poikani tuossa kirkkaassa maailmassa, johon Markus sanoi
menev�ns�. Voitko sin� kertoa minulle H�nest�? Taikka voitko kertoa
minulle, mit� Markus tarkoitti? Min� tied�n kaikki ne sanat, joita
h�nen oli tapa lausua; mutta min� olen vaan barbari enk� voi niit�
ymm�rt��. Sin� osaat selitt�� ne minulle, ja min� tahdon sanasta sanaan
toistaa, mit� min� kuulin, ett� opin niit� ymm�rt�m��n."

"Tule", sanoi Labeo. "Me emme koskaan en��n eroa. Min� kerron sinulle
H�nest�, ja H�n, joka johdatti meid�n yhteen t�nne, H�n saattaa sinun
ymm�rt�m��n."

* * * * *

Aika kului, ja Britannialainen kuuli Labeolta kertomuksen siit�

Ainoasta, jota Markus rakasti. V�hitellen koitti h�nelle sen totuuden
valo, joka on yht� selke� halvimmalle kuin viisaimmalle, koska sen
tarkoitus on rakkaus.

Britannialainen, jossa asui niin voimakas rakkaus, saatti paremmin kuin

moni kylm�kiskoisempi luonto tuntea jumalallisen rakkauden t�yden
voiman, kun kerta sen aate oli tullut h�nen mieleens�. L�ytyi viel�
toinenkin rakkaus, joka palkitsi h�nen oman rakkautensa -- rakkaus,
laajempi ja syvempi kuin se, jonka h�n oli kadottanut. Aate tuli
ensiksi himme�n�, mutta se tuli; ja mit� h�n sai, sen h�n piti, ja se
kasvoi h�ness�, kunnes se viimein varttui v�kev�ksi -- loistavaksi
valoksi, joka kirkasti koko h�nen el�m�ns�.

H�n kiintyi Labeoon. Matkoillansa, keskusteluissaan, vaaroissaan, h�d�n

uhatessa Labeolla oli kumppanina t�m� uskollinen, samatunteinen syd�n,
-- sidottuna h�neen kaksinkertaisen siteen kautta -- sill� h�n rakasti
samaa kadonnutta ja samaa Vapahtajaa. Galdus oppi viimein tekem��n
jotakin enemm�n kuin tuntea samoja tunteita. H�n osasi puhua
kansalaisilleen omalla raa'alla, yksinkertaisella tavallansa totuudesta
ja taivaasta ja siit� Jumalasta, jota Druidit eiv�t olleet koskaan
tunteneet ja Druidein seuralaiset eiv�t koskaan olleet odottaneet.

N�in n�m�t miehet kestiv�t yhdess� iloa ja surua ja vaaraa ja vaivaa,

tarjoten Romalaisille ja barbareille sit� totuutta, jonka he olivat
oppineet; ty�skennellen vuosien vieriess�, kunnes ty� p��ttyi ja lepo
tuli.

Galdus p��si t�h�n lepoon ensiksi.

Kun Labeo hankki h�nen ruumistansa hautaa varten, h�n huomasi kultaisen
kotelon, joka riippui h�nen kaulassaan. Se oli kerta ollut Markon. T�m�
oli kantanut sit�, niinkuin romalaisten poikien oli tapa. Galdus oli
ottanut sen ja pit�nyt sit� l�hinn� syd�nt�ns� kaikki n�m�t vuodet.

Labeo pani sen omaan kaulaansa ja kantoi sit� kalliina muistona

pojastansa, kunnes he yhdistyiv�t taivaassa.

End of the Project Gutenberg EBook of Helenan perhe, by Elizabeth Charles

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELENAN PERHE ***

***** This file should be named 24511-8.txt or 24511-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/4/5/1/24511/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.