The Project Gutenberg EBook of Helgelannin sankarit, by Henrik Ibsen

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Helgelannin sankarit

N�ytelm� nelj�ss� n�yt�ksess�

Author: Henrik Ibsen

Translator: C. Edv. T�rm�nen

Release Date: January 31, 2006 [EBook #17651]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELGELANNIN SANKARIT ***

Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and Distributed

Proofreaders Europe.

Helgelannin sankarit.

N�ytelm� nelj�ss� n�yt�ksess�.

Kirjoittanut
Henrik Ibsen.

Alkuper�isest� Suomentanut
C. Edv. T�rm�nen.

Ensimm�isen kerran julkaissut

A. W. Lindgren 1878.

J�senet:
�RNULF VUONOILTA, piirikunnan vanhin Islannista.
SIGURD V�KEV�, meri-ruhtinas.
GUNNAR HERSE, rikas talonpoika Helgelannissa.
THOROLF, �rnulf'in nuorin poika.
DAGNY, �rnulf'in tyt�r.
HJ�RDIS, �rnulf'in kasvate.
K�RE, talonpoika, helgelantilaiaen.
EGIL, Gunnar'in poika, nelj�vuotias.
�RNULF'in kuusi vanhempaa poikaa.
�RNULF'in ja SIGURD'in miehi�.
VIERAITA, talonmiehi�, naisia, henkipattoja j. n. e.

_Tapaus Eerikki Verikirveen aikana Gunnarin talossa ja sen

l�heisyydess�, Helgelannissa Pohjois-Norjassa._

Ensimm�inen n�yt�s.

(_Korkea rantamaa, joka jyrkk�n� �yr��n� per�lt� sattuu mereen.

Vasemmalla maja, oikealla tuntureita ja havumets��. Kahden sotalaivan
mastot n�kyv�t lahdella; kaukaa oikealta luotoja sek� korkeita saaria;
meri rauhattomana aaltoilee; on talvi, myrsky- ja kova pyry-ilma._)

(SIGURD _tulee alhaalla, rannalta laivoistaan, puettuna valkoiseen

mekkoon hopea-v�ineen, siniseen kappaan, kapeat metallivanteet s��rien
ymp�rill�, karvaiset keng�t, ter�s-lakki, sivulla lyhyt miekka_. �RNULF
_n�ytt�ikse samassa ylh��ll� tunturien v�liss�, puettu tummaan
lammasnahkaiseen takkiin, rinta-verhoon ja rauta-s��rystimiin, sek�
karvaisiin kenkiin, hartioilla ruskea sarka-kaapu, jonka p��npeite on
vedetty ter�s-lakin ylitse, jotta osa kasvoista peittyy. H�nell� on
uljas sankarin vartalo, pitk� valkoinen parta; h�n on vanha, selk� v�h�n
k�ykistynyt; aseina h�nell� on ympyri�inen kilpi, miekka ja keih�s_).

SIGURD (_astuu ensin esiin, katselee ymp�rilleen, huomaa majan,

kiirehtii sen ovelle, jota koettaa auki murtaa_).

�RNULF (_huomaa sen tuntureilta, h�mm�styy n�hdess��n Sigurdin, n�kyy

tuntevan h�net, astuu alas, huutaa_):

V�isty, rosvo!

SIGURD (_k��ntyy, k�dell��n pit�en kiini miekan kahvasta_). Nyt

ensikerran elossani, jos niin tekisin!

�RNULF. Sinun pit��, t�ytyy! Min� tarvitsen tuon majan y�-suojaksi

vilustuneille miehilleni.

SIGURD. Ja min� uupuneelle vaimolle.

�RNULF. Minun mieheni ovat arvoisammat, kuin sinun vaimosi.

SIGURD. Siis ovat Helgelannin mets�-rosvot erinomaisessa arvossa!

�RNULF (_Keih�st��n kohottaen_). Tuon sanan saat sin� kalliisti maksaa.

SIGURD (_miekkansa vet�en_). Nyt, ukko, k�y sun huonosti!

(_�rnulf hy�kk�� Sigurdia vastaan, Sigurd puolustaikse_).

(DAGNY _ja Sigurdin miehi� rannasta_; �RNULF'IN KUUSI POIKAA

_tuntureilta, oikealta_).

DAGNY (_v�h�n edell�, puettu punaiseen hameesen, siniseen kaapuun ja

p��peitteesen, huutaa_):

T�nne kaikki Sigurd'in miehet! Is�nt�ni ottelee oudon kanssa!

�RNULF'IN POJAT. Ukon avuksi! (_astuvat alas_).

SIGURD (_miehilleen_). Olkaa alallanne; kyll� tulen yksin�ni toimeen.

�RNULF (_pojilleen_). Antakaa mun taistella rauhassa! (_ahdistaa

Sigurdia_). Vertasi m� tahdon n�hd�!

SIGURD. N�et ensin omasi! (_haavoittaa h�nt� k�sivarteen, jolta keih�s

putoo_).

�RNULF. Sep� sankari-ly�nti, retkeill�!

Miehekk��sti miekkaas
K�yt�t, kunnokkaasti;
Sigurd v�kev�nkin
H�pe��n saat asti!

SIGURD (_hymyillen_). Siis on h�pe� h�nelle kunniaksi.

�RNULF'IN POJAT (_h�mm�styksell�_). Sigurd! Sigurd v�kev�!

�RNULF. Mutta ter�v�mmin sattui ly�ntis sin� y�n�, jona multa tytt�reni
Dagnyn ry�stit (_heitt�� p��n-peitteen niskoilleen_).

SIGURD MIEHINEEN. �rnulf vuonoilta!

DAGNY (_iloisesti, vaan kuitenkin v�h�n levottomasti_). Is�ni ja

veljeni!

SIGURD. Astu taakseni.

�RNULF. Tarpeetonta (_l�heten Sigurdia_). Min� tunsin sinut heti, kun

sun n�in, senvuoksi aloinkin taistelun; koettaa tahdoin, oliko per��
huhussa, joka kertoi sinun olevan uljahimman sankarin Norjan-maassa. No,
nyt rauha ja sopu v�lill�mme olkoon!

SIGURD. Paras olisi, jos niin olla voisi.

�RNULF. Tuossa k�teni! Sin� olet uljas urho; niin jykevi� ly�ntej� ei
viel� kukaan ole �rnulf-vanhuksen kanssa vaihtanut.

SIGURD (_puristaa h�nen tarjottua k�tt��n_). Olkoon se viimeinen

miekan-ly�nti meid�n v�lill�. Ja nyt tuomitse itse asia, joka v�lill�mme
riidassa ollut on, tyydytk� n�ihin ehtoihin?
�RNULF. Tyydyn, ja pian kiista p��tet��n. (_toisille_) Niin tiet�k��
siis kaikki, mist� kysymys on. -- Viisi talvea sitten oli Sigurd ja
Gunnar Herse viikinki-retkill��n Islannissa, ja oli heill� olopaikkansa
l�hell� minun taloani. Silloin ry�sti Gunnar kasvate-tytt�reni
Hj�rdis'in; vaan sin�, Sigurd, otit oman lapseni, Dagny'n, ja purjehdit
pois h�nen kanssaan. Siit� ry�st�st� tuomitsen sinun maksamaan sakkoa
kolmesataa hopeassa, ja sill� olkoon paha ty�si sovitettu.

SIGURD. Helpot ovat ehtosi; mainitut kolmesataa suoritan, lis�ten niihin

viel� silkkikaapun; se on lahja Englannin Aedhelstan-kuninkaalta ja niin
hyv�, kuin Islannissa koskaan k�ytetty on.

DAGNY. Oikein, uljas is�nt�ni; vasta nyt on mieleni rauhainen!

(_puristaa is�ns� ja veljens� k�tt�, puhuttelee heit� hiljaa_)

�RNULF. On siis sovinto v�lill�mme voimassa, ja pidett�k��n Dagny aivan

samassa kunniassa, kuin olisi h�n laillinen vaimosi sukulaistensa
suostumuksesta.

SIGURD. Ja minuun saatat nyt luottaa, niinkuin omaan sukuusi ainakin!

�RNULF. Varmaan luulen saattavanikin, ja heti panen hyvyytesi mua

kohtaan koetukselle.

SIGURD. Valmis olen, milloin tahdot; sano suoraan, -- mit� vaadit?

�RNULF. Apuasi ty�ll� ja neuvolla. T�nne olen tullut etsim��n Gunnar

Herse�, vaatimaan h�nelt� sakkoa Hj�rdis'in ry�st�st�.

SIGURD (_h�mill��n_). Gunnar'ia!

DAGNY (_samoin_). Ja Hj�rdis'i�, -- mist� ne l�yt��?

�RNULF. Kotoaan Gunnarin talosta, luulisinma.

SIGURD. Ja se on -- --?

�RNULF. Muutaman nuolen-lennon p��ss� t�st�; etk� sit� tiennyt?

SIGURD (_voitetulla liikutuksella_). En todentotta! Aivan v�h�n olen

kuullut Gunnarista siit� saakka, kuin viimeksi yhdess� Islannista
purjehdimme. Ylt'ymp�ri olen vaeltanut viikinki-retkill�, palvellut
useata ulkomaan kuningasta; Gunnar on vain kotonaan viihtynyt. T�lle
rannikolle minut ajoi myrsky t�n��n, p�iv�n koittaissa; ett� Gunnar'in
koti-talo oli t��ll� pohjan puolessa, sen tiesin kyll�, mutta -- -- --

DAGNY (_�rnulf'ille_). Ja _senk�_ asian vuoksi l�hdit kotoasi?

�RNULF. Sen. (_Sigurd'ille_) Meid�n tapaamisemme oli vaikutus

voimallisten ylh��lt� tuolla; se oli heid�n tahtonsa. Jos aikomukseni
olisi ollut etsi� sinua, en olisi osannut aavistaakkaan, mist� sinut
l�yt�isin.

SIGPED (_ajattelevasti_). Totta sekin! -- Mutta tuota Gunnar'in asiaa,

sanoppas, �rnulf, ai'otko ajaa sit� kaikella voimallasi, sek� hyv�ll�
ett� pahalla?

�RNULF. Niin mun _t�ytyy_. Kuuleppas, Sigurd, mit� sanon. Kes�ll� olin
k�r�jill�, siell� oli monta kunnon miest� koossa. Kun k�r�j�t olivat
p��ttyneet, istuin min� juoma-p�yt��n, kihlakuntani miehien seuraan;
siin� tuli nais-ry�st� puheeksi; monta pilkkaa sain niell�, kun olin
antanut tuon loukkauksen niin kauvan olla kostamatta. Min� suutuin,
vannoin l�hte� Norjaan, etsim��n Gunnar'ia, vaatimaan h�nelt� sakkoa tai
kostamaan h�nelle ilkity�t��n; vannoin, ett'en ennen palaisi Islantiin,
kuin olisin asiani t�ydellisesti toimittanut.

SIGURD. Niin, niin! Kun siten on laita, k�sit�n kyll�, ett� on asia
ajettava loppuun saakka ja kovuudella, jos tarve vaatii.

�RNULF. Niin on; kohtuuton en sent��n ole, ja Gunnar on, kuten kuullut
olen, kunnon mies. Iloinen olen my�skin retkest�ni t�nne; aikani alkoi
vihdoin k�yd� pitk�ksi; sik�l�isten sinert�vien vesien vaiheilla olen
vanhentunut ja harmaaksi k�ynyt; mieless�ni syttyi halu viel� kerran
liikkumaan niiden aalloilla, ennenkuin ma --; no niin, -- Bergthora,
vaimoni armas, kuoli jo aikoja sitten, vanhimmat poikani ovat
retkeilleet joka kes� viikinki-matkoillaan, ja kun Thorolf varttui -- --

DAGNY (_iloisesti_). Onko Thorolf t��ll�? Miss� h�n on?

�RNULF. Laivalla tuolla (_viittaa per�lle, oikealle_). Siell� saat n�hd�

poikasen; suureksi, vahvaksi ja pulskaksi on h�n tullut siit�, kun sin�
kotoa l�hdit. Siit� pojasta kasvaa kelpo sankari, Sigurd; h�nest� tulee
sinun vertaisesi.

DAGNY (_hymyillen_). Viel� ovat olot, n�en, muinoisten mukaiset; yh� oli
Thorolf syd�nt�si l�hinn�.

�RNULF. H�n on nuorin ja �itins� kuvainen, siin� syy.

SIGURD. Mutta sanoppas, -- asiaasi Gunnar Herse'n luona, ai'otko sit� jo

t�n��n -- --?

�RNULF. Mielemmin t�n��n, kuin huomenna. Kohtuulliseen sakkoon tyydyn;

jos Gunnar n�m�t ehdot hylk��, varokoon seurauksia. (K�RE TALONPOIKA
_kiireesti oikealta, puettuna harmaasen sarka-mekkoon, leve�lierinen
huopa-hattu p��ss�; k�dess� seip��st� murrettu sauva_).

K�RE. Hyv� kohtaama, retkeili�t!

�RNULF. Harvoin meik�l�isten kohtaamisesta hyv�� toivotaan.

K�RE. Jos olette rehellisi�, niin luvatkaa minulle rauhaa ja suojelusta

nyt; Gunnar Herse'n v�ki vainoo henke�ni!

�RNULF. Gunnar Herse'n!

SIGURD. Sin� olet varmaankin tehnyt h�lle vahinkoa, v��ryytt�.

K�RE. Oikein olen min� tehnyt, oikeuttani suojellut. Gunnar'in ja minun

karjani k�vi samalla laitumella tuolla saarella, aivan l�hell�
mannermaata, h�nen v�kens� vei parhaat h�rk�ni, ja yksi h�nen miehist��n
haukkui mua orjaksi; min� tartuin aseihin ja kaadoin h�net.

�RNULF. Seh�n oli laillista, se.

K�RE. Vaan t�n� aamuna h�nen v�kens� hy�kk�si p��lleni; onneksi huomasin
min� sen ajoissa ja p��sin pakoon; mutta kuitenkin on henkeni vaarassa;
sill� he etsiv�t minua yh�.

SIGURD. Sua en uskoa voi! Ennen muinoin tunsin Gunnar'in yht� hyvin,
kuin oman itseni, ja tied�n: Gunnar ei koskaan rauhan miehelle v��ryytt�
tehnyt.

K�RE. Gunnar'illa ei olekkaan v�hint�k��n syyt� t�h�n rikokseen, h�n on

ollut etel�ss�, matkoillaan; ei, mutta Hj�rdis, h�nen vaimonsa -- -- --

DAGNY. Hj�rdis!

�RNULF (_mutisten._) Niin, niin, se olisi juuri Hj�rdis'in mukaista!

K�RE. Gunnar'ille tarjosin min� sakkoa murhaamastani orjasta, ja h�n oli

siihen tyytyv�inen, mutta samassa saapui Hj�rdis, kiihoitti miest��n
pilkkalauseilla ja esti sovintomme; sitte matkusti Gunnar
etel�-puolelle, ja t�n' aamuna -- -- --

SIGURD (_katsellen vasemmalle_). Tuolta tulee matkustavaisia

pohjan-puolelta, onhan se -- -- --?

K�RE. Gunnar Herse!

�RNULF. Ole huoletta sin� vain, min� luulen voivani hieroa sovintoa
teid�n v�lill�nne.

(GUNNAR HERSE _ja_ MUUTAMIA MIEHI� _tulee vasemmalta. Gunnar on puettu

koti-vaatteisin, ruskeaan mekkoon, metallivaanteet s��rien ymp�rill�,
leve��n hattuun; aseena on h�nell� ainoastaan pieni kirves_).

GUNNAR (_seisahtaa kummastellen ja ep�illen, n�hdess��n edelliset_).

�rnulf vuonoilta! Todellakin -- --!

�RNULF. Sama mies.

GUNNAR (_l�heten_). No, siis tervetultuasi tiluksilleni, jos

rauhan-tuumissa tulet.

�RNULF. Jos on sinun tahtosi niinkuin minunkin, ei mit��n rauhattomuutta

kysymykseen tule.

SIGURD (_l�heten_). Hyv� kohtaama, Gunnar!

GUNNAR (_iloisesti_). Sigurd -- kasvin-veikko! (_puristaa h�nen

k�tt��n_). Niin, kun sin� olet �rnulf'in seurassa, on h�n rauhan mies,
siit� olen varma; (_�rnulf'ille_). Anna mulle k�tesi, vanhus! Helppo on
mun arvata asiasi t��ll� pohjan puolella; se koskee kasvatus-tyt�rt�si,
Hj�rdis'i�.

�RNULF. Niinkuin sanot; suuresti loukkasit sin� minua, kun ilman

suostumustani veit h�net muassasi Islannista.

GUNNAR. Oikea ja kohtuullinen on tulosi t�nne; nuoruuden-t�ist� saa

vanhuus vastata. Kauvan olen jo, �rnulf, odottanutkin sua tuon asian
t�hden, ja jos sakko sen voi suorittaa, on sovintomme aivan helppo.

SIGURD. Niin ajattelen min�kin. �rnulf on kohtuullinen.

GUNNAR (_innolla_). Kohtuullinen sun pit��kin olla, vanhus; jos h�nen
todellisen arvonsa mukaan minua sakottaisit, ei koko omaisuuteni
likimainkaan riitt�isi!

�RNULF. Min� seuraan lakia ja tapojamme, ole varma siit�. Mutta asiasta
toiseen (_osoittaen K�re'en_). n�etk� tuota miest�?

GUNNAR. K�re talonpoika! (_�rnulf'ille_). Sin� tied�t siis meid�n

vainoavan toisiamme.

�RNULF. Sinun v�kesi on ry�st�nyt h�nelt� karjaa, ry�st�st� on sakko.

GUNNAR. Murhasta my�skin; h�n murhasi mun orjani.

K�RE. Kun se pilkkasi minua.

GUNNAR. Olenhan luvannut suostua sovintoon.

K�RE. Mutta sit� ei my�nt�nyt Hj�rdis'in mieli, ja t�n'aamuna, kun sin�

olit poissa, hy�kk�si h�n p��lleni ja vainoo nyt henke�ni.

GUNNAR (_vihoissaan_). Onko totta mit� sanot; onko Hj�rdis -- --?

K�RE. Totta jok'ainoa sana.

�RNULF. Siksi pyysi t�m� talonpoika minun apuani, ja sen h�n saapikin.

GUNNAR (_hetkisen mielitty��n_). Rehellisesti olet k�ytt�inyt minua

kohtaan, �rnulf; velvollisuuteni on siis seurata sinun tahtoasi.
Kuuleppas, K�re, min� suostun panemaan orjan murhan ja sinun k�rsim�si
v��ryyden vastakkain, ja siten tehk��mme sovinto.

K�RE (_antaen k�tens� Gunnar'ille_). Hyv�t ehdot; niihin suostun.

�RNULF. Siis suot sin� h�nelle rauhan ja turvallisuuden omasta ja

omaisiesi puolesta?

GUNNAR. Rauhan ja turvallisuuden kotonaan ja miss� ikin� h�n liikkuu.

SIGURD (_osoittaen oikealle_). Ken tuo!

GUNNAR (_tyytym�tt�m�sti_). Hj�rdis!

�RNULF. Ja aseellisia miehi� muassa.

K�RE. H�n etsii minua!

(HJ�RDIS _ja joukko_ MIEHI�. _Hj�rdis on puettu mustaan hameesen,

kaapuun ja p��n-peitteesen;_ MIEHET _varustetut miekoilla ja kirveill�,
Hj�rdis'ill� on kevyt keih�s k�dess�_)

HJ�RDIS (_pys�htyy sis��nastuessaan_). Voimakkaan joukon kohtaamme

t��ll�; silt� n�ytt��!

DAGNY (_rient�� h�nt� vastaan_). Terve, terve, Hj�rdis!

HJ�RDIS (_kylm�sti_). Kiitos. Kuulinkin jo sinun olevan jossain t��ll�

likell�. (_L�henee, heitt�en ter�v�n silm�yksen l�sn� oleviin_). Gunnar
ja -- K�re, vihamieheni, -- �rnulf poikineen, ja -- (_huomatessaan
Sigurd'in, voittuu h�n melkein huomaamattaan, on v�h�n aikaa ��neti,
malttaa, sanoo_). Kas, t��ll' on monta, jotka tunnen, -- vaan en tied�,
ken niist� on suotuisin minua kohtaan.

�RNULF. Hyvin suotuisat olemme sinulle kaikki.

HJ�RDIS. Jos niin on asia, et kielt�ne antaa K�re'a mieheni valtaan.

�RNULF. Se ei ole tarpeen.

GUNNAR. Meid�n v�lill�mme on rauha ja sovinto.

HJ�RDIS (_tukahdutetulla pilkalla_). Sovinto? No niin, tied�nh�n kyll�,

ett� sin� olet �lyk�s mies, Gunnar! K�re on tavannut miehukkaita
yst�vi�, ja min� �ly�n kyll�, ett� sinusta oli turvallisinta -- -- --

GUNNAR. Turhaa on kiihoittaa minua pilkka-lauseilla! (_painavasti_).

K�re'lla on rauha ja turvallisuus meid�n suhteen!

HJ�RDIS (_pakoittaa itse��n_). Hyv� kaikki; kun sin� olet luvannut sen
h�nelle, t�ytyy lupaus pit��kkin.

GUNNAR (_kovaa, mutta tuimuudetta_). Se t�ytyy -- ja se pidet��nkin!

�RNULF (_Hj�rdis'ille_). T��ll� tehtiin noin puoleksi yksi sovinto

lis��, ennenkuin sin� tulit.

HJ�RDIS (_ter�v�sti_). Sinun ja Gunnar'in v�lill�?

�RNULP (_nyykytt�en p��t��n_). Se koski sinua.

HJ�RDIS. Hyvin kyll� tied�n, mit� se koski; mutta sen sanon sulle,
kasvatus-is�ni, ei kuuna milloinkaan pid� sanottaman Gunnar Herse'n
pelj�styneen siit�, ett� sin� aseellisine miehinesi tulit maahan; jos
olisit yksin matkustavaisna taloomme saapunut, olisi riita ollut piankin
ratkaistu.

GUNNAR. �rnulf poikineen tuli rauhallisissa aikeissa.

HJ�RDIS. Saattaa olla, vaan toisen ��nen saapi se kansan suussa, ja etp�
sin�, Gunnar, itsekk��n niin aivan varmasti rauhaan luottanut eilen,
l�hett�iss�si Egil-poikamme etel�puoleen, heti kun kuulit �rnulf'in
sotalaivoineen olevan vuonossa.

SIGURD (_Gunnar'ille_). Oletko l�hett�nyt poikasi etel�puoleen?

HJ�RDIS. Niin, jotta se olisi turvassa �rnulf'in p��llehy�kk�yksist�.

�RNULF. �l� t�ht�� pilkkaasi sit� seikkaa kohti, Hj�rdis; mit� Gunnar
teki, oli varmaankin viisaan ty�t�, jos vain sin� s�rjet sovintomme.

HJ�RDIS. Onni elon johtaa. Tapahtukoon mit� tahansa; mutta kernaammin

min� kaadun, kuin pelastan henkeni pelkurin sovinnolla.

DAGNY. Sigurd maksaa sakkoa eik� ole sen t�hden huonompi mies.
HJ�RDIS. Sigurd tiet�nee paraiten itse, mit� h�nen kunniaansa kuuluu.

SIGURD. Sit� mun ei koskaan tarvis muistella.

HJ�RDIS. Sigurd on kuuluisa mies, mutta toki uljaamman ty�n teki Gunnar;
h�n tappoi karhun huoneeni edustalla.

GUNNAR (_h�veli��sti katsahtaen Sigurd'iin_). Niin, no olkoon se asia

sill�ns�!

�RNULF. Totta kyll�, se on uljain ty�, mink� kukaan Islannin miehist� on

tehnyt, ja sen vuoksi -- --

SIGURD. No, sit� v�hemmin h�nt� voi pelkuriksi mainita.

HJ�RDIS. Jos sakkoa maksetaan, niin sakkoa vaaditaankin; Gunnar,

muistathan, mit� kerran lupasit!

GUNNAR. Sen lupauksen tein ajattelemattomuudessa; vaaditko, ett� sekin

pit�� pidett�m�n?

HJ�RDIS. Pidett�m�n se pit��, jos me molemmat t�m�n p�iv�n j�lkeen

ai'omme el�� saman katon alla. Tied� siis, �rnulf, jos kasvate-tytt�resi
ry�st�st� sakkoa maksettaman pit��, on sinun my�skin maksaminen sakkoa
siit�, ett� surmasit is�ni J�kul'in ja otit h�nen tilansa ja
omaisuutensa!

�RNULF. J�kul kaatui rehellisess� kaksintaistelussa; pahemman ty�n

tekiv�t minulle sinun sukulaisesi, kun l�hettiv�t sinut ventovieraana
Islantiin ja saivat minun rupeamaan kasvattajaksi.

HJ�RDIS. Kunniaa, etk� suinkaan h�pe�t�, olet sin� saanut J�kul'in

tytt�ren kasvattamisesta.

�RNULF. Pelkk�� rauhattomuutta ja riitoja on minulla siit� ollut, ei

muuta.

HJ�RDIS. Pahempi onni voipi kohdata sinua nyt, jos -- -- --

�RNULF. Min'en ole tullut t�nne torelemaan vaimo-v�en kanssa! -- Gunnar,

kuule viimeinen sanani; suostutko maksamaan sakkoa nais-ry�st�st�?

HJ�RDIS (_Gunnar'ille_). Muista, mit� luvannut olet!

GUNNAR (_�rnulf'ille_). Kuulethan minun tehneen lupauksen ja se minun

pit�� -- -- --

�RNULF (_suuttuneena_). Kylliksi, Kylliksi! Ei milloinkaan pid�

sanottaman minun maksaneen sakkoa rehellisest� surmasta!

HJ�RDIS (_voimakkaasti_). Emmek� me pelk�� sinua, emmek� omaisiasi!

�RNULF (_kovalla vihalla_). Ja kell� on oikeus vaatia sakkoa J�kul'in

surmasta? Miss� ovat h�nen sukulaisensa? Niist� ei ole ainoatakaan
elossa! Ken on h�nen laillinen j�lkeisens�?

HJ�RDIS. Gunnar minun puolestani!

�RNULF. Gunnar! Niin, jos sin� olisit kasvatus-is�si luvalla h�nen
kanssaan naimisissa, tai jos h�n olisi suorittanut sakon ry�st�st��n,
niin olisi h�n J�kul'in laillinen j�lkeinen, mutta -- --

DAGNY (_pelokkaasti rukoillen_). Is�, is�!

SIGURD (_�kki�_). �lk�� lausuko en��!

�RNULF (_matalammalla ��nell�_). Se pit�� lausuttaman kaikkien kuullen!

Ry�stetyll� naisella ei ole laillista puolisoa!

GUNNAR (_tuimasti_). �rnulf!

HJ�RDIS (_hurjana raivosta_). Pilkattu! H�v�isty! (_vapisevalla

��nell�_). T�t� -- t�t� saat viel� katua!

�RNULF (_jatkaen_). Ry�stetty� naista pit�� laki ainoastaan

jalkavaimona! Jos tahdot nauttia kunniallisia oikeuksia, pit�� sinun --
--

HJ�RDIS (_pakoittaen itse��n_). Ei, �rnulf, min� tied�n paremmin, mik�

sopivata on. Jos minua voidaan pit�� ainoastaan Gunnar'in jalkavaimona,
-- hyv�, niin pit�� h�nen sankarit�ill� maineensa kohottaa, -- kohottaa
niin korkealle, ett'ei nykyinen asemani minua h�pe��n saata! Ja ole
varoillas, �rnulf; t�ss� eroaa tiemme, mutta aseita varustan min� sinua
ja omaisiasi vastaan ja k�yt�n niit� joka tilaisuudessa; turvaton on
henkesi, turvattomat j�senesi, ja samoin jokainen, joka -- -- (_ter�v�
silm�ys K�re'en_). K�re talonpoika! No niin, �rnulf puolusti asiaasi, ja
me olemme sovussa, mutta min� en toki neuvo sinua aivan heti kotiin
tulemaan; surmatulla on monta kostajaa, ja voisi helposti tapahtua, ett�
-- niin, min� olen nyt varoittanut, kest� sitte seuraukset. Tule,
Gunnar, meid�n pit�� varustaida. Kuuluisan sankar-ty�n teit sin�
Islannissa, mutta mainiompi ty� sun t��ll� tehd� pit�� -- muuten --
muuten jalkavaimosi saa h�vet� sinun t�htesi ja itsens� t�hden!

GUNNAR. Ole s��dyllinen, Hj�rdis; sopimatonta on noin k�ytt�id�!

DAGNY (_rukoillen_). J��, kasvin-sisko, -- j�� t�nne; min� puhun is�ni

kanssa!

HJ�RDIS (_kuulematta h�nt�_). Kotiin, kotiin! En koskaan olisi osannut

aavistaakkaan, ett� minun kurjana jalkavaimona piti el�m�ni viett��;
mutta jos min� viel� k�rsin t�t� el�m��, t�t� h�pe�llist� el�m��, jos
k�rsin sit� p�iv�nk��n en��, niin pit�� puolisoni tekem�n sankar-ty�n --
sankar-ty�n, joka saa h�net kuuluisammaksi kaikkia muita miehi�!
(_oikealle_).

GUNNAR (_hilliten ��nt��n_). Yksi seikka sinun pit�� mulle luvata; me

puhelemme asioista viel� ennen, kuin l�hdet t��lt� (_menee miehineen
oikealle_).

(_Raju-ilma on edellisen puheen ajalla tauonnut; puoli-p�iv�n aurinko

n�ytt�ikse ympyri�isen punaisen levyn tapaisena taivaanrannalla_).

�RNULF (_uhaten_). Kalliiksi k�y sulle korskeutesi, kasvate-tytt�reni!

DAGNY. Is�, is�! Eih�n sulla vain lienekk��n pahoja mieless�!

�RNULF. Anna mun olla! Nyt, Sigurd, nyt pit�� Gunnar'in suorittaa mulle
muutakin kuin sakkoja!

SIGURD. Mit� ai'ot tehd�?

�RNULF. Sitt'en tied�; mutta kauvas pit�� kuuluman, ett� �rnulf

vuonoilta on vieraillut Gunnar Herse'n luona!

SIGURD (_tyynell� vakavuudella_). Ehk� kyll�; mutta min� sanon sulle,

�rnulf, aseitas ei sun pid� liikuttaa h�nt� vastaan, niinkauvan kuin
min� olen hengiss�!

�RNULF. Eik�! Mutta jos min� tahdon!

SIGURD. Ei saa se tapahtua, -- vaikkapa tahdotkin.

�RNULF (_kiivaasti_). Hyv�; liity sin�kin vihamiehiini, min� uskallan

kuitenkin k�yd� teit� kaikkia vastaan!

SIGURD. Kuule minua, �rnulf; sit� p�iv�� ei sinun silm�si n�e, jolloin
me taistelisimme toisiamme vastaan; rehellisen sovinnonhan olemme
tehneet; Dagny on mulle rakkaampi aseita ja kultaa, enk� voisi
milloinkaan unhoittaa, ett� sin� olet h�nen l�hin sukulaisensa.

�RNULF. Tuota sulta odotinkin, urhokas Sigurd!

SIGURD. Mutta Gunnar on kasvin-veljeni; me olemme vannoneet toisillemme

rauhaa ja yst�vyytt�. Sek� sodan ett� rauhan vaiheissa olemme yhdess�
onneamme kokeneet ja Gunnar on minulle maailman miehist� mieluisin;
retkeily ei ole h�nen mieleens�, vaikka h�n onkin uljas; -- no hyv�!
minut tunnette kaikki, tied�tte, ett'en pelk�� taisteloa; mutta nyt,
�rnulf, nyt pyyd�n sovintoa Gunnar'in puolesta. Tee minulle mieliksi
t�ss� asiassa!

�RNULF. Sit� en saata; kaikkien sankarten pilkaksihan min� joutuisin,

jos tyhjin k�sin Islantiin palajaisin!

SIGURD. Tyhjin k�sin ei sinun tarvitsekkaan palata. Tuolla lahdella on

kaksi minun pitk�� laivaani, niiss� on kaikki omaisuus, jonka olen
voittanut viikinkiretkill�ni. Siell� on monta kallisarvoista
kuninkaan-lahjaa, arkkuja, joissa on oivallisia aseita ja muuta aimo
irtaimistoa; ota sin� toinen laivoistani, valitse se, jota parhaimpana
pid�t, se on sinun kaikkine tavaroineen, -- ota se sakkona Hj�rdis'ist�
ja anna Gunnar'in olla rauhassa.

�RNULF. Kunnon Sigurd, sin� teet tuon kaiken Gunnar'in hyv�ksi!

SIGURD. Totisesti, uskollisen yst�v�ns� hyv�ksi ei kukaan voi liian

paljon tehd�.

�RNULF. Annat puolet omaisuudestasi!

SIGURD (_innolla_). Ota koko omaisuuteni, molemmat laivani, kaikki mit�

minulla on, salli minun sitten seurata sinua Islantiin k�yhimp�n�
miehen�, laivallasi; mit� nyt annan, sen saatan j�lleen ansaitsemalla
voittaa; mutta jos sin� nostat vainon Gunnar'ia vastaan, en min� voi
nauttia iloa en�� milloinkaan. No, �rnulf, mit� vastaat?
�RNULF (_mietiskellen_). Kaksi oivallista pitk�� laivaa, aseita ja
irtaimistoa, -- ei kenk��n omaisuutta liiaksi saa, mutta, --
(_kiivaasti_) en, en, -- Hj�rdis on uhannut minua; min� en tahdo!
Ep�rehellisesti tekisin, jos ottaisin sinun omaisuutesi!

SIGURD. Mutta kuulehan toki ensiksi -- --

�RNULF. En, sanon min�! Itse t�ytyy minun oikeuttani edist��; onni
kaikki ohjatkoon.

K�RE (_l�henee_). Yst�v�llisi� neuvoja tarjoo sulle Sigurd, mutta jos

voimiesi takaa tahdot oikeuttasi edist��, saatan min� sulle parempia
neuvoja antaa. �l� toivokkaan sakkoja niinkauvan kuin Hj�rdis'ill� on
sanan-valtaa; mutta kostaa saat, jos tottelet minua.

�RNULF. Kostaa? Mik� on sun neuvos?

SIGURD. Paha, sen huomaan kyll�!

DAGNY (_�rnulf'ille_). �l� h�nt� kuultele!

K�RE. Hj�rdis on julistanut minut rauhattomaksi, viekkaasti vainoo h�n

henke�ni; jos lupaat suojata minua sittemmin, menen min� tulevana y�n�
Gunnar'in taloon ja poltan sen ihmisineen p�ivineen. Onko se mieleesi?

SIGURD. Konna!

�RNULF (_tyyneesti_). Minun mieleeni? Tied�tk�, K�re, mik� on enemm�n

mieleeni? (_jyre�sti_). Hakata poikki sinun nen�si ja korvasi, s� katala
rosvo! Huonosti tunnet sin� �rnulf-vanhuksen, luullessasi h�nen yhtyv�n
moiseen konnanty�h�n!

K�RE (_on vet�ytynyt taaksep�in_). Ellet sin� hy�kk�� Gunnar'ia vastaan,

hy�kk�� h�n sinua vastaan!

�RNULF. K�sill�ni ja aseillani osaan min� puolustaida.

SIGURD (_K�re'lle_). Ja nyt pois n�kyvist�mme! Kunnialliset miehet

saavat h�pe�t� sinun yhteydest�si!

K�RE (_menness��n_). Niin, niin, minun t�ytyy siis itse varjella

henke�ni niin hyvin, kuin voin; mutta min� sanon: Katua saatte, ellette
ankaruutta k�yt�; min� tunnen Hj�rdis'in -- ja tied�n keinon, jolla
h�net masennan! (_menee rantaan_).

DAGNY. H�n uhkailee kostaa, Sigurd, se t�ytyy est��!

�RNULF (_suuttuneena_). Oo, antaa h�nen tehd� mielens� mukaan; Hj�rdis

on sen ansainnut!

DAGNY. Sit� et sin� tarkoita; muistahan toki itseh�n olet h�nen

kasvattanutkin.

�RNULF. Onneton oli se hetki, jolloin h�net kattoni alle otin; J�kul'in
sanat alkavat k�yd� toteen.

SIGURD. J�kul'in?
�RNULF. Niin, J�kul'in, Hj�rdis'in is�n. Kun h�n minun k�dest�ni
kuollon-ly�nnin sai, kaatui h�n sel�lleen tanterelle, katsoi minuun ja
lausui:

Surun saattaa surmaajalle

J�kul'in sen j�lkel�inen;
Jolla J�kul'in on omaa,
Sen ei ilo i�kk�inen!

Kun h�n sai sen lausuneeksi, vaikeni h�n hetkiseksi hymyten, sitte h�n
kuoli.

SIGURD. Mit� siit� huolit?

�RNULF. Niin, niin, ken tiet��! Tosi-tarinana kerrotaan J�kul'in kerran

antaneen suden syd�men lastensa sy�d�, jotta ne tulisivat
hurja-luontoisiksi; Hj�rdis on ainakin saanut osansa, se n�kyy h�nest�
(_keskeytt��, katsoessaan oikealle_) Gunnar! -- Onko meid�n j�lleen
t�ss� keskusteloon ryhtyminen!

GUNNAR (_tulee_). Niin, �rnulf, ajattele minusta, mit� tahdot; mutta

min� en saata vihamiehen� erota sinusta.

�RNULF. Mik� on aikeesi?

GUNNAR. Tarjota sinulle k�teni rauhan ja sovinnon merkiksi, ennenkuin

matkustat. Kuulkaapa mua kaikki; seuratkaa minua kotiini ja olkaa
vieraanani niin kauvan, kuin teit� haluttaa. Makuu-sijoja ja ravintoa ei
puuttuman pid�, riidastamme ei my�sk��n puhuta, ei t�n��n eik� huomenna,
sanaakaan.

SIGURD. Mutta Hj�rdis -- --?

GUNNAR. Seuraa minun tahtoani; h�nen mielens� muuttui kotimatkalla ja

h�n arveli niinkuin min�kin, ett� me kyll� voimme sopia, jos te tulette
vieraiksemme.

DAGNY. Niin, niin; se tapahtukoon!

SIGURD (_ep�illen_). Mutta min� en toki tied� -- --

DAGNY. Gunnar on sinun kasvin-veljesi; min� tuntisin sinut todella

huonosti, jos kielt�isit h�nen pyynt���n.

GUNNAR (_Sigurdille_). Yst�vyytt� olet mulle osoittanut kaikkialla;

eth�n t�ll�k��n kertaa vastustane toivoani!

DAGNY. Etk� l�hde maasta, kun Hj�rdis kotonaan vihaansa keitt��; -- --

�ll�s, �ll�s tehk� niin!

GUNNAR. Suuresti olen tehnyt v��ryytt� �rnulf'ille; ennenkuin sen olen

parantanut, en tunne mieless�ni rauhaa.

SIGURD (_innolla_). Kaikki mit� tahdot voin tehd�, Gunnar, pait j��d�
t�nne! (_malttaa_). Min� olen Aedhelstan-kuuinkaan uskottuja miehi�, ja
minun t�ytyy viel� t�n� talvena p��st� h�nen luokseen Englantiin.

DAGNY. Mutta ehdith�n sinne kuitenkin!

GUNNAR. Kenk��n ei edelt�p�in tunne kohtaloaan; kenties, Sigurd, kenties
nyt tapaamme toisemme viimeisen kerran, ja jos niin olisi, katuisit sin�
viel�, ett'et ollut minulle avulias viimeiseen asti.

DAGNY. Et pitk��n aikaan n�e minuakaan iloisena, jos t�n��n jo purjehdit

t��lt�.

SIGURD (_p��tt�v�sti_). Hyv�, olkoon niin! Tapahtukoon teid�n tahtonne,

vaikka -- toki, p��tetty; tuossa k�teni; min� j��n, ja tulen sinun ja
Hj�rdis'in vieraaksi.

GUNNAR (_puristaen h�nen k�tt��n_). Kiitos, Sigurd, sen tiesinkin.-- Ja

sin�, �rnulf, sanot samoin, kuin Sigurd'kin?

�RNULF (_j�r�n�_). Sit� saadaan mietiskell�; katkerasti on Hj�rdis mua

loukannut; -- t�n��n en voi varmaa vastausta antaa.

GUNNAR. Niin, niin, vanha uros, Sigurd ja Dagny saavat kyll� kurttuisen
otsasi sile�ksi j�lleen, Nyt menen min� juhlaa valmistamaan; j��k��
hyv�sti siksi, ja tervetuloa talooni! (_menee oikealle_).

SIGURD. Hj�rdis'in mieli on muuttunut, sanoi h�n! Siis ei Gunnar tunne

h�nt� ollenkaan; -- ennemmin uskon Hj�rdis'in aikovan -- (_keskeytt��,
k��ntyen miehiin_). Nyt, kaikki seuratkaa mua laivoihin; kelpo lahjoja
valitsen Gunnar'ille ja h�nen v�elleen.

DAGNY. Lahjoja parhaita, mit� meill� on. Ja sin� is�ni, -- niin, sinua
en j�t� rauhaan, ennenkuin my�nnyt seuraamaan meit� Gunnar'in luo.
(_Menee Sigurdin ja miesten kanssa rantaan, per�lle_).

�RNULF. My�nnyn? Niin, ellei Gunnar'illa olisi naisv�ke� talossaan, niin

-- haa, jos oikein mahdikkaasti voisin masentaa Hj�rdis'i�! -- Thorolf,
tuletko sin� t�nne!

THOROLF (_on reippaasti astunut esiin_). Kuten n�et! -- Onko totta mit�
sanotaan, oletko sin� ollut keskustelossa Gunnar Hersen kanssa?

�RNULF. Olen!

THOROLF. Ja olet nyt riidassa h�nen kanssaan?

�RNULF. Hm, ainakin Hj�rdis'in kanssa.

THOROLF. Ole huoletta; nyt saat tilaisuuden kostaa!

�RNULF. Kostaa? Kenen kautta?

THOROLF. Kuulehan; min� seisoin �sken laivalla, er�s mies juoksi sauva
k�dess� ohitse, huutaen: "Jos kuulut �rnulf'in miehist��n, niin sano
h�lle terveisi� K�re-talonpojalta, nyt min� kostan meid�n kummankin
puolesta." Sen sanottuaan hypp�si h�n veneesen, alkoi soutaa, lausuen:
"Kaksikymment� henkipattoa on nyt vuonossa; niiden kanssa menen min�
etel�puolelle ja t�n� iltana ei Hj�rdis'in en�� tarvitse ylpeill�
perillisest��n."

�RNULF. Niink� h�n lausui! Haa, haa, nyt �ly�n min�; Gunnar on
l�hett�nyt poikansa pois, K�re on riidassa h�nen kanssaan -- --.
THOROLF. Ja nyt soutaa h�n sinne -- ja surmaa poikosen!

�RNULF (_ripe� p��t�s_). Eesp�in kaikki, K�re! Siit� saaliista

taistellaan!

THOROLF. Mit� ai'ot?

�RNULF. �l�h�n huoli; ei K�re, vaan min�, kostan.

THOROLF. Min� seuraan sua!

�RNULF. Et, sin� seuraat Sigurd'ia ja siskoasi Gunnar'in taloon.

THOROLF. Sigurd'ia? Onko h�n t��ll�?

�RNULF. Tuolla ovat h�nen laivansa; me olemme nyt sovussa; -- sin�

seuraat h�nt�.

THOROLF. Sinun vihamiestesi luo?

�RNULF. Mene sin� vain juhlalle. Nyt saa Hj�rdis oppia tuntemaan
�rnulf-vanhusta! Vaan kuule, Thorolf, sin� et mainitse kellekk��n, mit�
min� nyt ai'on tehd�; kuuletkos, et kellekk��n!

THOROLF. Sen lupaan.

�RNULF (_tarttuu h�nen k�teens�, katsoen h�neen lempe�sti_). J�� hyv�sti

siis, uljas poikoseni; k�yt� itse�si miehekk��sti juhlalla, jotta saan
sinusta kunniaa. Turhia ei sinun puhuman pid�; mutta se, mit� lausut,
olkoon ter�v��, kuin miekan k�rki. Ole yst�v�llinen niin kauvan, kuin
sinulle hyvyytt� osoitetaan; mutta jos sua kiihoitetaan, �l� vaikene.
�l� juo enemm�n, kuin sied�t, mutta �l� my�sk��n osoita juomasarvea
ohitsesi, kun sit� kohtuudella tarjotaan, ett'eiv�t pit�isi sinua
naismaisena.

THOROLF. En, ole huoletta!

�RNULF. No, mene nyt juhlalle Gunnar'in luo. Min� tulen sinne my�skin,
tulen siten, kuin v�himmiten odotetaan (_iloisesti toisille_). Eesp�in,
suden-pennut; hiokaa hampaitanne, nyt saatte kylliksi verta juoda!
(_Menee vanhempien poikiensa kanssa oikealle, per�lle_).

(SIGURD _ja_ DAGNY _tulevat loistavissa juhlapuvuissa rannalla, heit�

seuraa kaksi miest� kantaen arkkua; miehet menev�t heti rantaan
j�lleen_).

THOROLF (_katselee is�ns� j�lkeen_). Nyt menev�t he kaikki taistelemaan,

vaan min'en saa seurata heit�; raskasta on olla suvusta nuorin. --
Dagny, terve, terve, sisarein!

DAGNY. Thorolf! Herrainen aika, -- suureksihan sin� olet kasvanutkin!

THOROLF. Tottahan toki, viidess� vuodessa, luulisinpa -- -- --

DAGNY. Niin, niin, totta sekin.

SIGURD (_tarjoo h�lle k�tens�_). Sinusta saapi �rnulf urhean pojan,

ellen liioin erehdy.

THOROLF. Jos h�n vain ottaisi koettaakseen minua, niin -- --

DAGNY (_hymyillen_). Mutta h�n s��st�� sinua enemm�n, kuin mieleesi on;
min� muistan kyll�, h�n rakastaa sinua melkein liiaksi.

SIGURD. Minne h�n meni?

THOROLF. Laivaan; -- l�htek��mme nyt, h�n tulee j�lest�p�in!

SIGURD. Min� odotan miehi�ni, ne tuovat tavaroita ja sitovat laivat

kiini.

THOROLF. Minun pit�� sinne avuksi! (_menee rantaan_).

SIGURD (_v�h�n mietitty��n_). Dagny, armas vaimoni, nyt olemme kahden

kesken; minun on sinulle sanottava asioita, joita ei en�� k�y
salaaminen.

DAGNY (_kummastellen_). Mit� tarkoitat?

SIGURD. Vaaralliseksi muuttuu, luulen ma, t�m� k�ynti Gunnar'in talossa.

DAGNY. Vaaralliseksi? Luuletko Gunnar'in -- --?

SIGUKD. Gunnar on uljas, kelpo mies; ei, ei, -- mutta parempi olisi
ollut, ett� olisimme l�hteneet t��lt� k�ym�tt� Gunnar'in luona.

DAGNY. Sin� peloitat minua! Sigurd, mit� tarkoitat?

SIGURD. Vastaa ensin kysymykseeni. Miss� on ranne-rengas, jonka kerran

sulle annoin?

DAGNY (_n�ytt�� sen_). K�dess�ni t�ss�; sin� k�skit minun yh�ti

kantamaan sit� k�dess�ni.

SIGURD. Heit� se meren pohjaan, niin syv�lle, ett'ei sit� ikin� l�ydet�;
sill� se voipi viel� olla syyn� monen miehen kuolemaan!

DAGNY. Rengas!

SIGURD (_hilliten ��nt��n_). Sin� iltana, jolloin nais-ry�st� tapahtui

is�si luona, -- sin� muistat kai --

DAGNY. Sit�k� en muistaisi!

SIGURD. _Siit�_ ai'on nyt puhua.

DAGNY (_kiinitt�en huomiotaan_). Mit� siit�; puhu!

SIGURD. Siell� oli juhla, sen tied�t; sin� menit aikaisin

makuu-huoneesesi; mutta Hj�rdis j�i miesten seuraan juoma-p�yt��n.
Ahkeraan kulki juoma-sarvi ymp�ri, ja kaikenlaisia lupauksia vannottiin.
Min� vannon viev�ni kauniin immen muassani Islannista l�hteiss�ni;
Gunnar vannoi samoin ja antoi juoma-sarven Hj�rdis'ille. T�m� nousi
seisoalleen ja teki lupauksen, ett'ei kukaan sankari saisi h�nt�
puolisokseen, pait se, joka menisi h�nen huoneesensa, tappaisi karhun,
joka oli sidottu ovenpieleen, ja kantaisi h�net syliss��n pois.

DAGNY. Niin niin, sen tied�n!

SIGURD. Mutta kaikki pitiv�t sit� mahdottomana; sill� karhu oli julmin
pedoista; ei kukaan muu kuin Hj�rdis uskaltanut l�het� sit�, ja sill�
oli kahdenkymmenen miehen voima.

DAGNY. Mutta Gunnar tappoi sen kuitenkin, ja tuli siit� sankarty�st��n

kuuluisaksi kaikkialla.

SIGURD (_tukahdutetulla ��nell�_). Niin tuli, -- mutta -- *min�* sen

ty�n tein!

DAGNY (_huudahtaen_). Sin�!

SIGURD. Kun miehet olivat h�lventyneet juhlahuoneesta, pyysi Gunnar

minua puheilleen kahden kesken makuu-huoneesen. Siell� sanoi h�n:
"Hj�rdis on minulle rakkahin kaikkia naisia; min'en voi el�� ilman
h�nt�." Min� vastasin: "No, mene h�nen huoneesensa; tied�th�n Hj�rdis'in
ehdot." Mutta h�n sanoi: "Rakastuneelle on el�m� kallis; tiet�m�t�nt�
on, onnistuisiko mun tappaa karhu, ja minua peloittaa nyt uhrata
el�m�ni; sill� samassa kadottaisin my�skin Hj�rdis'in." Kauvan puhelimme
kesken�mme, ja loppu oli se, ett� Gunnar valmisti laivansa l�ht��n,
mutta min� vedin miekkani, pukeuduin Gunnar'in sota-asuun ja menin
Hj�rdis'in huoneesen.

DAGNY (_ylev�ll� ilolla_). Ja sin� -- sin� tapoit karhun!

SIGURD. Min�. Huoneessa oli pime�, kuni korpin siipien suojassa; Hj�rdis
luuli Gunnar'in olevan vieress��n, -- sima kiihoitti ja kuumensi h�nt�,
-- h�n otti rannerenkaan k�dest��n ja antoi sen mulle -- se on tuo SAMA,
joka on sun k�dess�si.

DAGNY (_vitkaan_). Ja sin� makasit y�n Hj�rdis'in vieress�?

SIGURD. Paljastettu miekka oli v�lill�mme (_lyhyt ��nett�myys_). Ennen

p�iv�n koittoa kannoin min� Hj�rdis'in Gunnar'in laivaan; h�n ei
huomannut viekkauttamme ja Gunnar purjehti pois h�nen kanssaan. --
Sitten menin min� sinun makuuhuoneesesi, jossa tapasin sinut naisiesi
seurassa; -- ja mit� sitten tapahtui, sen sin� tied�t; min� l�hdin
Islannista, vieden kauniin immen muassani, kuten vannonutkin olin, ja
sin� olet siit�l�htein uskollisesti seurannut minua kaikilla retkill�ni.

DAGNY (_liikutettuna_). Uljas mieheni! Sin� teit tuon sankarty�n; -- oi,

ett'en sit� heti ajatellut; eih�n kukaan muu ollut siihen kykenev�k��n!
Tuon oivallisen, ylev�n Hj�rdis'in olisit sin� voittanut, ja valitsit
kuitenkin minut! Kymmenenkertaisesti rakkaampi pit�isi sun olla minulle
nyt, ellet jo olisi ollut kaikkein rakkahimpani maailmassa!

SIGURD. Dagny, hyv� vaimoni, nyt tied�t kaikki -- mit� sun tiet�m�n
pit��. Minun t�ytyi sinua varoittaa; sill� rengasta, -- �l� koskaan anna
Hj�rdis'in n�hd� sit�! Tekisit minulle mieliksi, jos heitt�sit sen pois
-- meren syvyyteen!

DAGNY. En, Sigurd, siksi on se minulle liian rakas; onhan se sinun

lahjoittamasi! Mutta ole huoletta, min� salaan sit� suurimmalla
tarkkuudella, enk� koskaan ilmaise mit� mulle �sken lausuit.
(THOROLF _tulee rannasta_ SIGURD'IN MIEHIEN _kanssa_).

THOROLF. Kaikki on valmisna juhlaretke� varten!

DAGNY. Tule Sigurd, -- s� jalo, uljas sankari!

SIGURD. Tyynesti, Dagny, -- tyynesti! Sinun vallassasi on nyt, p��tt��k�

t�m�n retken rauha vai surma! (_ripe�sti toisille_). Eesp�in kaikki,
juhlalle Gunnar'in taloon! (_menee_ DAGNY'N _kanssa oikealle_; TOISET
_seuraavat_).

Toinen n�yt�s.

(_Juhla-huone *Gunnar Hersen* luonna. Ulosviev� ovi on per�ll�:

pienempi� ovia sivuilla. Etualalla, vasemmalla, suuri kunnia-istuin,
sit� vastap��t�, oikealla, pienempi. Keskell� lattiaa palaa tuli
muuratulla koroituksella. Per�ll�, kummallakin puolen ovea, koroituksia
naisia varten. Kummastakin kunnia-istuimesta, seini� my�ten, per�lle
saakka kaksi pitk�� p�yt��, penkit kummallakin puolen niit�. Ulkona
pime�; rovio valaisee tupaa_).

(HJ�RDIS ja DAGNY tulevat oikealta).

DAGNY. En, Hj�rdis, min' en ymm�rr� sinua; nyt olet n�ytt�nyt minulle
koko tilanne ja talonne; min' en ymm�rr�, mit� sinulta puuttuu; ja
kaikki mit� sinulla on, on kaunista ja oivallista; -- kuinka saatat siis
valittaa?

HJ�RDIS. Hm, sulje kotka h�kkiin, saat n�hd� se pureksii puikkoja,

olkoot ne sitten joko raudasta tai kullasta.

DAGNY. Yhdess� kohdin olet sin� minua rikkaampi; sinulla on Egil, pikku
poikosesi.

HJ�RDIS. Parempi olisi, jos ei mulla olisi yht��n j�lkeist�, kuin ett�
tuo yksikin on h�pe�ss� syntynyt.

DAGNY. H�pe�ss�?

HJ�RDIS. Etk� muista, mit� is�s sanoi? Egil on jalkavaimon poika; niinp�
h�nen sanansa kuuluivat.

DAGNY. Raivoisan lauseista ei pid� huolia.

HJ�RDIS Miks'ei; �rnulf oli oikeassa; Egil on hento; kyll�, n�kyykin

ett� h�n on �p�r�-lapsi.

DAGNY. Hj�rdis, kuinka saatat sin� -- --!

HJ�RDIS (_huomaamatta sit�_). Siten imee h�pe� itsens� vereen, kuni

k�rmeen myrkky. Kunniallisissa sankarlapsissa on toisenlaista malmia;
min� olen kuullut tarinan er��st� kuningattaresta, joka neuloi koltin
poikansa ihoon; eik� lapsi edes silm��ns� r�p�ytt�nyt (_ilke�ll�
katsannolla_). Dagny, samalla tavoin koetan min�kin Egil'i�!

DAGNY (_kauhistuen_). Hj�rdis! Hj�rdis!

HJ�RDIS (_nauraen_). Hahaha! Luulitko tarkoittavani totta? (_muuttaa

��nens�_). Mutta usko; jos tahdot, minua ahdistaa v�lin kummallinen --
kummallinen, kiusaava halu mokomiin tekoihin; se lienee sukuper�ist�, --
sill� minun sanotaan olevan j�tun'in sukua. -- No, istuhan, Dagny; sin�
olet matkustellut kaukana, ylt'ymp�ri n�in� viiten�, vuotena; --
sanoppas -- kuninkaidenkin luona kai useasti vierailit?

DAGNY. Usein kyll�, -- eritt�inkin Aedhelstan'in luona Englannissa.

HJ�RDIS. Ja sua korkiasti kunnioitettiin kaikkialla; istuit ylimm�isen�

p�yd�ss�?

DAGNY. Seh�n tietty. Sigurd'in vaimona -- --

HJ�RDIS. Niin, niin kai, -- Sigurd on kuuluisa mies -- vaikka Gunnar

onkin h�nt� kuuluisampi.

DAGNY. Gunnar?

HJ�RDIS. Yhden ty�n teki Gunnar, johon ei Sigurd tohtinut ryhty�; -- no,
mit�p� siit�; -- mutta sanoppas, kun Sigurd oli viikinki-retkill��n ja
sin� seurasit h�nt�, -- kun kuulit kalpojen kalskeen tulisessa
taistelossa, kun purppura-punainen hurme laivan kannelle pirskahteli, --
eik� syntynyt mieleesi voittamaton himo taistelemaan miesten riviss�,
etk� pukeutunut sota-asuun, etk� tarttunut aseihin?

DAGNY. En milloinkaan! Mit� ajattelet? Min�, nainen?

HJ�RDIS. Nainen, nainen, -- hm, ei kenk��n tied�, mit� nainen mahtaa! --

No, yhden seikan voit toki mulle sanoa, Dagny; sill� sin� sen varmaan
tied�t: Kun mies syleilee naista, jota se rakastaa, -- onko totta, ett�
naisen veri silloin tuliseksi muuttuu, h�nen povensa rauhattomasti
kohoilee, h�n uinahtaa eriskummaisen sulon valtaamana?

DAGNY (_punastuu_). Hj�rdis, kuinka saatat -- --!

HJ�RDIS. No mutta, sanohan toki -- --!

DAGNY. Varmaan sin�kin sen olet saanut tuntea.

HJ�RDIS. Olen, yhden kerran, yhden ainoan kerran; sin� y�n�, jolloin
Gunnar oli luonani huoneessani; h�n puristi minua syliins�, niin ett�
rautapaita ratkesi ja silloin, silloin --!

DAGNY (_huomaamatta_). Mit�! Sigurd --!

HJ�DIS. Sigurd? Ken puhuu Sigurd'ista? Min� puhuin Gunnar'ista, -- sin�

y�n�, jolloin nais-ry�st� -- --

DAGNY (_malttaen_). Niin niin, muistan, -- min� tied�n -- --

HJ�RDIS. Se oli ainoa kerta; en milloinkaan, en milloinkaan sittemmin

ole moista autuuden suloa tuntenut! Min� luulin itseni lumotuksi; sill�
-- ett� Gunnar niin taisi naista syleill�, sit� -- (_keskeytt��, katsoo
Dagny'yn_). Voitko pahoin? Minusta sin� sek� kalvenet ett� punastut!

DAGNY. En suinkaan, en suinkaan!

HJ�RDIS (_siit� huolimatta_). Ei, hauskaan retkeilyyn olisi mun pit�nyt

p��st�; se olisi ollut parempi mulle ja -- ehk� meille kaikille. Se
olisi ollut todellista, nautinto-rikasta el�m��! -- Etk� kummastele,
Dagny, tavatessasi minut viel� hengiss� t��ll�? Etk� pelk�� olla minun
kanssani kahdenkesken tuvassa, nyt kun on pime�? Eik� juolahda mieleesi,
ett� min� muka olen kuollut jo aikoja sitten, ja ett� nyt ainoastaan
minun haamioni puhuttelee sinua?

DAGNY (_h�nt� alottaa v�h�n kamottaa_). Tule -- menk��mme -- toisten

luo!

HJ�RDIS (_tarttuu h�nt� k�sivarteen_). Ei, j�� toki! Dagny, k�sit�th�n

sen, ett� ihminen voipi el��, hiuduttuaan t��ll� viisi y�t� pitk�n
pitk��.

DAGNY. Viisi y�t�?

HJ�RDIS. T��ll� pohjanper�ll� on joka y� talven pituinen. (_�kki�

toisella ��nell�_). �l� toki luule muuta, kuin ett� t��ll� on ylen
kaunista! T��ll� voit n�hd� n�kyj�, joita et Englannin
kuninkaan-kartanoissakaan n�hnyt ole; -- me olemme yhdess�, kuni siskot
ainakin, sen aikaa kuin vierailet luonani; me menemme meren rantaan, kun
raju-ilma nousee; saat n�hd� aaltojen hyrskyv�n vuoren-sein�� vastaan,
ent�v�n korkeille kallioille, kuni valko-harjaiset hevoset, -- ja
valaskalat sitten et��ll�, ulapalla tuolla! Ne rynt��v�t vastakkain,
kuni haarniskoidut sankarit! Haa, kuinka riemuisaa olisi noitana istua
valaskalan sel�ss�, ratsastaa meret halki, synnytt�� myrskyj� ja
raju-ilmoja sek� loihtu-lauluilla viekoitella miehi� meren syvyyteen!

DAGNY. Hyi, Hj�rdis, kuinka voit puhua noin!

HJ�RDIS. Osaatko sin� laulaa loihtu-lauluja, Dagny?

DAGNY (_kammolla_). Min�!

HJ�RDIS. Niin, min� vain luulin, sill� -- miten sin� Sigurd'in

viekoittelit?

DAGNY. H�pe�llist� lausut sin� minusta; senvuoksi menen pois!

HJ�RDIS (_est�� h�nt�_). Leikist� suuttuen! Ei, kuulehan viel�!

Ajatteleppas, Dagny, kuinka hupaista on iltasin istua t�ss� valkean
��ress� ja kuulla eriskummaisia ��ni�; istua kuunnellen kuolleitten
kotiinsa kiiruhtavan; niiden on matkustaminen t�st� pohjan kautta. Ne
ovat uljaita urhoja, jotka ovat taistelossa kaatuneet, sankarimaisia
naisia, jotka eiv�t viett�neet el�m��ns� kodin yksin�isess�
hiljaisuudessa, niinkuin sin� ja min�; myrskyn, raju-ilman l�pitse
ent�v�t ne mustilla hevosillaan kulkusten helin�ss�! (_hurjasti
likist�en h�nt� rintaansa_). Haa, ajatteleppas, Dagny, semmoisella
vauhdilla p��st� kulkemaan viimeisen retkens�!

DAGNY (_repien itse�ns� irti._) Hj�rdis! Hj�rdis! P��st�! Min� en tahdo

kuulla sinua en��!
HJ�RDIS (_hymyten_). Vienomielinen oletkin s�, helppo sua peloittaa!

(GUNNAR, SIGURD, THOROLF _tulevat per�lt�_).

GUNNAR. Todentotta, nyt on kohtaloni parhain; sinut, Sigurd, rehellinen,

uljas veikkoni, olen tavannut aivan yht� uskollisena, kuin ennenkin;
�rnulf'in j�lkeinen on huoneessani, ja pian ukko itsekin, eik� totta?

THOROLF. Sen h�n lupasi.

GUNNAR. Siis ei puutu multa muuta, kuin pikku Egil kotoani.

THOROLF. Sin� rakastat poikosta hell�sti, koska h�nt� yh� mainitset.

GUNNAR. Niin; h�n on ainokaiseni; ja kaunis ja lempe� poika siit�

kasvaakin.

HJ�RDIS. Mutta ei urosta.

GUNNAR. No, no, -- niin et saa sanoa.

SIGURD. Vaan miksi l�hetit sin� h�net luotasi pois -- --?

GUNNAR. Oi, jos en olisi tehnyt sit�! (_puoli��neen_). Mutta, sin�

tied�t sen, Sigurd, pelokkaasti k�ytt�ikse toisinaan se, joka rakastaa
jotakin yli kaiken maailmassa, (_��n._) V�h�n oli mulla miehi�
talossani, eik� kukaan meist� ollut varma hengest��n, kun kuulimme
�rnulf'in sotaisissa aikeissa laivoineen laskeneen rantaamme.

HJ�RDIS. Min� tied�n omaisuuden, joka on ennen henke�kin pelastettava.

THOROLF. Ja se on?

HJ�RDIS. Miehen maine ja kunnia.

GUNNAR. Hj�rdis!

SIGURD. Kenk��n ei voi sanoa Gunnar'in kadottaneen kunniansa

varovaisuutensa kautta.

GUNNAR (_kiivaasti_). Ei onnistu kenenk��n kiihoittaa minua �rnulf'in

sukua vastaan!

HJ�RDIS (_vilkuillen_). Hm; sanoppa, Sigurd, -- voipiko sinun laivasi

purjehtia joka tuulella?

SIGURD. Voipi, kun sit� �lyll� johtaa.

HJ�RDIS. Hyv�, min� johdan laivaani �lyll�, min�kin, ja saavun

varmaankin satamaani. (_menee tuvan per�lle_).

DAGNY (_hiljaa, levottomasti_). Sigurd, l�htek��mme t��lt� -- t�n�

iltana viel�!

SIGURD. Nyt on jo my�h�ist�; sin�h�n juuri -- --

DAGNY. Silloin rakastin Hj�rdis'ia; mutta nyt --; min� olen kuullut
h�nen lausuvan sanoja, joita pelk��n ajatellakkin (SIGURD'IN MIEHET,
_muita vieraita miehi�, naisia j. n. e. per�lt�_).

GUNNAR (_pieni ��nett�myys, jonka aikana kummankinpuoliset tervehdykset

j. n. e_.) Nyt juoma-p�yd�n ��reen! Ylimm�inen vieraani, �rnulf
vuonoilta, tulee sittemmin; sen on Thorolf vakuuttanut.

HJ�RDIS (_talon v�elle_). Olutta ja simaa esille, jotta kieli irroittuu

ja mieli muuttuu iloiseksi!

(GUNNAR _saattaa_ SIGURD'IN _oikeanpuoliselle kunnia-istuimelle_. DAGNY

_istuu Sigurdin oikealle puolelle,_ HJ�RDIS _saman p�yd�n toiselle
puolen, vastap��t� Sigurdia,_ THOROLF'ille _osoitetaan samalla tavoin
paikka toisen p�yd�n ��reen, vastap��t�_ GUNNAR'IA, _joka istuu
suuremmalle kunnia-istuimelle. Toiset asettuvat p�ytien ��reen
per�llep�in_).

HJ�RDIS (_��nett�myyden j�lkeen, jonka ajalla juodaan ja puhutellaan

toisiaan hiljaa p�yd�n yli_). Harvoin sattuu, ett� on n�in monta
urhokasta miest� yhdess�, kuin t�n� iltana t�ss�. Sopivata olisi siis
huvitellaida tapojemme mukaan: Kertokoon jokainen sankar-ty�ns�, niin
saapi kukin kesken��n m��r�t�, ken on etevin urhoista.

GUNNAR. Se tapa ei ole hyv� juoma-seurassa; usein siit� kiista syntyy.

HJ�RDIS. Emp� t�h�n saakka ole Gunnar Herse'� pelkuriksi luullut.

SIGURD. Sit� ei varmaankaan luule kukaan; mutta liian pitk� aika

kuluisi, jos jokainen meist� kertoisi uros-ty�ns�. Kerro meille
ennemmin, Gunnar, matkastasi Permanmaalle; niin pitk� matka pohjoiseen
on kyllin uskaljas ty�, sekin, ja kernaasti kertomustas kuultelemme.

HJ�RDIS. Perman-retki on kauppiaitten asioita ja v�hemmin sopivat

sankarten keskustella. Ei, ala sin�, Sigurd! Muuten luulen, ett'et sied�
miest�ni kiitett�v�n; ala! Sano suoraan; kerro uros-ty�si, jota
suurimpana pid�t.

SIGURD. No, koska mua pakoitat, niin olkoon sitten. Min� olin
viikinki-retkill�ni Orkn�'n l�hell�; siell� hy�kk�si viholliset
p��llemme, mutta me voitimme heilt� laivat, ja min� taistelin yksin�ni
kahdeksaa miest� vastaan.

HJ�RDIS. Mainiota oli se; mutta olitko sin� t�ydess� asussa?

SIGURD. T�ydess� asussa, varustettu kirveell�, keih��ll� ja kilvell�.

HJ�RDIS. Mainiota se oli sittenkin. Nyt pit�� sinun, Gunnar, sanoa

ty�si, jonka pid�t uljaimpana.

GUNNAR (_vastenmielisesti_). Min� surmasin kaksi berserki�, jotka oli

ry�st�neet kauppalaivan; sitte p��stin min� vangitut kauppiaat kotiinsa
ja annoin heille laivansa takaisin ilman lunastus-rahoitta. Englannin
kuningas piti tekoni hyv�n�, sanoi minun k�ytt�ineen rehellisesti,
kiitti mua ja antoi mulle lahjoja siit�.

HJ�RDIS. Totisesti, Gunnar, suurempiakin uros-t�it� voisit mainita!

GUNNAR (_kiivaasti_). Muuta en voi kunniakseni lukea! Siit� kuin

viimeksi Islannista l�hdin, olen el�nyt hiljaisuudessa ja k�ynyt
ainoastaan moniailla kaupparetkill�. T�st� jo kylliksi!

HJ�RDIS. Jos itse salaat kunniaasi, t�ytyy vaimosi puhua.

GUNNAR. Vaiti, Hj�rdis -- min� kiell�n sua!

HJ�RDIS. Sigurd taisteli kahdeksaa miest� vastaan t�ydess� asussa,

Gunnar meni y�n pime�ss� minun huoneeseni, kaatoi karhun, jolla oli
kahdenkymmenen miehen voima, ja h�nell� oli ainoastaan pieni, lyhyt
miekka k�dess�.

GUNNAR (_tunteittensa vallassa_). Vaimo, ei sanaakaan en��!

DAGNY (_hiljaa_). Sigurd, voitko k�rsi� -- --!

SIGURD (_samoin_). Rauhoitu!

HJ�RDIS (_toisille_). Ja nyt, urheat miehet, -- kumpi on urhokkaampi,

Sigurd'iko vai Gunnar?

GUNNAR. Hiljaa!

HJ�RDIS (_hilliten ��nt��n_). Sanokaa suoraan, sit� on oikeus vaatia!

VANHAMIES. (_vieraista_). Jos totuus sanottaman pit��, on Gunnar'in ty�

uljain, mit� kenk��n on tehnyt; Gunnar on urhokkain sankari ja h�nen
j�lkeens� Sigurd.

GUNNAR, (_luoden silm�yksen p�yd�n yli_). Haa, Sigurd, Sigurd, jos

tiet�isit -- --!

DAGNY (_hiljaa_). Tuo on liikaa -- yst�v�n�kin!

SIGURD. Vaiti, vaimoni! (_��neen toisille_). Niin, varmaan on Gunnar

kunnollisin kaikista; ja semmoisena pit�isin min� h�nt�, vaikk'ei h�n
koskaan olisi tuota urosty�t��n tehnytk��n; sill� sit� pid�n min�
v�hemm�ss� arvossa, kuin te.

HJ�RDIS. Tuo on kateutesi kielt�, Sigurd viikinki!

SIGURD (_vilkuillen h�neen silmill��n_). Suuresti erehdyt sin� nyt!

(_yst�v�llisesti Gunnar'ille, juoden h�nen maljansa p�yd�n yli_). Terve,
jalo Gunnar; yst�vyytemme on kest�v�, vaikka ken tahansa koettaisi
murtaa sit�.

HJ�RDIS. Sit� ei koeta kukaan, minun tiet��kseni.

SIGURD. �l� sano niin; melkeinp� voisi luulla sinun kutsuneen meid�t
t�nne juominkiin, voidaksesi kiihoittaa meit� riitaan.

HJ�RDIS. Tuo on sinun luonteesi mukaista, Sigurd; nyt kiukuittelet sin�,

kun et saanut olla etevin mies seurassa!

SIGURD. Aina olen min� pit�nyt Gunnar'ia etev�mp�n� itse�ni.

HJ�RDIS. No niin, -- Gunnar'in j�less� on my�skin hyv� sia, ja --

(_sivu-silm�ys Thorolf'iin_) jos �rnulf olisi ollut t��ll�, olisi h�n
ehk� saanut kolmannen sian.
THOROLF. Siin� tapauksessa olisi is�si J�kul joutunut liian alas;
(_seuraava sananvaihto k�ypi kummaltakin nousevalla, mutta toki
tukahdutetulla kiihkolla._)

HJ�RDIS. Sit� sun ei pid� sanoa! Onhan �rnulf runoniekka, ja mutistaanpa

h�nen ylist�neen olemattomiakin seikkojansa.

THOROLF. Onneton se, joka mokomata mutisee, niin kovaa, ett� min� sen
kuulen!

HJ�RDIS (_pist�v�ll� naurulla_). Rupeaisitko sin� kostajaksi?

THOROLF. Kostajaksi, jonka kosto kauvas kuuluisi!

HJ�RDIS. No sitte juon min� maljasi, toivottaen sulle pikaista

parrankasvua.

THOROLF. Parratonkin mies on liian hyv� kiistelem��n naisv�en kanssa.

HJ�RDIS. Mutta hento miesten taisteloon; siksip� is�si j�ttikin sinut

valkean vahdiksi Islantiin, l�hteiss��n veljinesi viikinki-retkille.

THOROLF. Paha kyll�, ett'ei h�n pit�nyt sinua yht� tarkasti silm�ll�;
sitten et olisi l�htenyt ry�st�-naisena Islannista!

GUNNAR. SIGURD. Thorolf!

DAGNY (_yht'aikaa_). Veikko!

HJ�RDIS (_hiljaa vavisten kiukusta_). Haa, malta -- maltahan!

THOROLF (_tarjoten Gunnar'ille k�tens�_). �l� ole vihoissasi, Gunnar; --

pahoja sanoja p��si huuliltani; mutta vaimosi kiihoitti mua!

DAGNY (_hiljaa, rukoillen_). Kasvin-sisko, niin totta kuin minusta

koskaan olet pit�nyt, �l� riitaa haastele!

HJ�RDIS (_hymyillen_). Kuuluuhan leikki juominkiin, jos hauskuutta

halutaan.

GUNNAR (_on puhellut hiljaa Thorolf'in kanssa_). Sin� olet kelpo poika!
(_antaa h�lle miekan, joka riippuu kunnia-istuimen vieress�_). Tuossa,
Thorolf, ota tuo. K�yt� sit� kunnolla ja olkaamme yst�v�t aina.

HJ�RDIS. Aseitasi ei sinun pit�isi antaa pois, Gunnar; muuten sanovat

ihmiset sinun lahjoittavan senlaista tavaraa, jota et itse voi k�ytt��!

THOROLF (_on tarkastellut miekkaa_). Kiitos, Gunnar, lahjastas;

ep�-rehellisiss� toimissa ei sit� koskaan k�ytet�.

HJ�RDIS. �l� siis koskaan lainaa sit� veljillesi, jos tuon lupauksesi
pit�� ai'ot.

GUNNAR. Hj�rdis!

HJ�RDIS (_jatkaen_). Mutta �l� my�sk��n ripusta sit� is�si tuvan

sein��n; siell� se riippuisi ep�rehellisten miesten aseiden keskell�.
THOROLF. Totta sekin, Hj�rdis, -- sun is�si kirves ja kilpi on riippunut
siell� jo monta vuotta.

HJ�RDIS (_hilliten itse��n_). Sinulla ei ole muuta suussasikaan, kuin

pistoksia siit�, ett� �rnulf surmasi is�ni; mutta jos huhussa on per��,
ei se ty� k�ynytk��n niin rehellisesti, kuin sin� luulet.

THOROLF. Mit� huhua tarkoitat?

HJ�RDIS (_viekkaasti hymyillen_). Min� en tohdi sanoa sit�; sin� suutut.

THOROLF. No, ole vaiti sitten, -- se onkin paras. (_k��ntyy pois

h�nest�_).

HJ�RDIS. No, saattaahan sen sent��n sanoakin. Onko totta, Thorolf, ett�
is�si kolme y�t� per�kk�in istui Smalserhorn'in noidan luona keitt�m�ss�
loihtu-nesteit�, ennenkuin h�n uskalsi k�yd� J�kul'in kanssa
kaksin-taisteloon? (_Kaikki nousevat; liikutus_).

GUNNAR. SIGURD. DAGNY. Hj�rdis!

THOROLF (_raivoissaan_). Niin h�pe�llist� valhetta ei sulle kukaan

kertonut ole �rnulf vanhuksesta! Sen olet itse keksinyt; sill� yht�
myrkyllinen, kuin sin�, t�ytyisi sen olla, joka moista saattaa kertoa!
Is��ni syyt�t sin� pahimmasta konnan ty�st� maailmassa! (_heitt�� miekan
takaisin_). *Tuossa*, Gunnar, *tuossa*, ota lahjasi j�lleen; min'en ota
antimia talosta, jossa is��ni pilkataan ja h�v�ist��n!

GUNNAR. Thorolf, kuulehan!

THOROLF. P��st� minut! Mutta varoillanne pit�isi teid�n nyt olla, sek�
sinun ett� Hj�rdis'in; sill� juuri t�ll� hetkell� on is�ni vallassa se,
joka on teille kallihin maailmassa!

HJ�RDIS (_h�mm�styen_). Is�ll�si on --!

GUNNAR (_huudahtaen_). Mit� sanot!

SIGURD (_�kki�_). Miss� �rnulf on?

THOROLF (_pilkkanaurulla_). Etel�-puolella -- ja veljeni ovat muassa!

GUNNAR. Etel�-puolella!

HJ�RDIS (_huudahtaa_). Gunnar! �rnulf on surmannut poikamme Egil'in!

GUNNAR. Surmannut! -- Egil surmattu! Onneton silloin �rnulf ja h�nen

sukunsa! Thorolf, sano suoraan; -- onko se totta?

SIGURD. Gunnar! Gunnar -- kuulehan!

GUNNAR. Sano heti, jos henkesi on sulle rakas!

THOROLF. Peloittaa et mua voi! Odota, kunnes is�ni tulee. Mutta sin�,
Hj�rdis, -- iloitse sill'aikaa, min� kuulin t�n��n lausuttavan: "T�n�
iltana ei Gunnar Herse'n eik� h�nen vaimonsa tarvitse ylpeill�
perillisest��n en��!" (_Menee per�lt�_).
GUNNAR (_syvimm�ss� tuskassa_). Surmattu, -- surmattu! Egil-pikkuiseni
surmattu!

HJ�RDIS (_hurjana_). Ja sin� -- sin� annoit h�nen menn�! Et kosta

ainokaisen j�lkeisesi surmaa! Katala konna olet sin�, ellet -- --!

GUNNAR (_mielet�nn�_). Miekka, -- kirves! Se oli viimeinen uutinen,

jonka h�n kertoi! (_sieppaa kirveen er��lt� l�sn�-olevista, sy�ksyy
ulos_).

SIGURD (_aikoo seurata_). Gunnar, malta mieles.

HJ�RDIS (_est�� h�nt�_). J��, j�� sin� vain! Miehet kyll� eroittavat
heid�t; min� tunnen Gunnar'in! (_huudahdus joukosta ovella_).

SIGURD. DAGNY. Mit� se?

YKSI JOUKOSTA. Thorolf kaatui!

SIGURD. Thorolf! Haa, p��st�!

DAGNY. Veikkoni! Voi, veikkoni!

(SIGURD _aikoo sy�ksy� ulos; samassa hajoaa joukko;_ GUNNAR _astuu

sis��n, heitt�� tullessaan kirveen oven-suuhun_).

GUNNAR. Nyt se on tehty. Egil'in surma on kostettu!

SIGURD. Onneksesi, ellet vain ollut liian h�t�inen.

GUNNAR. Ehk�, ehk�; mutta Egil, Egil, kaunis pikkuiseni!

HJ�RDIS. Nyt meid�n pit�� tarttua aseihin ja etsi� apua yst�vilt�mme;

sill� Thorolf'illa on monta kostajaa.

GUNNAR (_synk�sti_). H�n itse on pahin kostaja; y�t, p�iv�t on h�n

mieless�ni.

HJ�RDIS. Thorolf sai ansaitun palkkansa. Suvun t�ist� suku vastatkoon.

GUNNAR. Tosi kyll�; mutta yhden seikan tied�n vain: Iloisempi oli
mieleni ennen Thorolf'in surmaamista.

HJ�RDIS. Veri-y� on aina vaikein; -- kun sen vain kest��, on kaikki

ohitse. Katalalla kavaluudella on �rnulf kostoansa onnistumaan saanut;
julkiseen taisteloon meit� vastaan h�n ei ryhtynyt, oletteli
sovinnollista mielt�, ja hy�kk�si sitten turvattoman lapsemme kimppuun!
Haa, minun huomioni oli tarkempi, kuin teid�n; min� heti �lysin
�rnulf'in ilke�n viekkauden; sen vuoksi olikin mulla kyll� syyt�
kiihoittamaan sinua h�nt� ja koko h�nen petollista sukuansa vastaan!

GUNNAR (_kiiholla_). Niin olikin! Mit�t�n on minun kostoni �rnulf'in

konnanty�h�n verraten. H�n kadotti Thorolf'in, mutta kuitenkin on
h�nell� kuusi poikaa j�lell�, minulla ei ainoatakaan!

MIES. (_ent�en per�lt�_). �rnulf vuonoilta tulee!

GUNNAR. �rnulf!

HJ�RDIS JA MUUTAMIA MIEHI�. Aseihin! Aseihin!

DAGNY (_yht'aikaa_). Is�ni!

SIGURD (_aavistus lensi p��h�n_) �rnulf --! Voi Gunnar, Gunnar!

GUNNAR (_vet�in kalpansa_). Kaikki miehet! Kosto Egil'in surmaajalle!

(_�rnulf tulee Egil k�sivarrella_).

GUNNAR (_huudahtaa_). Egil!

�RNULF. T�ss'annan teille takaisin Egil-pikkuisenne!

KAIKKI (_kesken��n_). Egil! Egil el��!

GUNNAR (_antaa kalpansa pudota_). Mua voi, mit' olen tehnyt!

DAGNY. Oi, Thorolf, veljyeni!

SIGURD. Tuot' aattelinkin!

�RNULF (_laskien Egil'in lattialle_). Tuossa, Gunnar, on kaunis

poikosesi j�lleen!

EGIL. Is�! �rnulf-vanhus ei ollenkaan tahtonut tehd� minulle pahaa,

niinkuin sin� sanoit, viedess�si minut t��lt� pois!

�RNULF (_Hj�rdis'ille_). Nyt olen suorittanut sakkoni is�si surmasta;

nyt voimme, luullakseni, tehd� sovinnon.

HJ�RDIS (_tukahdutetulla liikutuksella_). Kenties!

GUNNAR (_kuni her�ten_). Onko t�m� kauhistava uni, joka mua harhaan vie!
Sin� -- sin� saatat Egil'in vanhempiensa syliin!

�RNULF. Niinkuin n�et; mutta tied�, Egil ei ollut kaukana kuoleman

kourista.

GUNNAR. Sen tied�n.

�RNULF. Etk� enemmin iloitse, vaikka h�n terveen� ja raittiina kotiisi

palajaa?

GUNNAR. Jos h�n olisi ennemmin palannut, olisin enemm�n iloinnut. Mutta
sanohan kaikki, -- -- mit� tapahtunut on!

�RNULF. V�h�n siit� sanomista. K�re-talonpojalla oli murhan-aikeet

mieless� perhett�nne kohtaan; senvuoksi kokosi h�n seurakseen moniaita
muita pahanteki�it� ja l�hti etel��np�in Egil'i� tavoittamaan.

GUNNAR. K�re! (_hiljaa_) Haa, nyt ymm�rr�n Thorolf'in sanat!

�RNULF. Min� sain kuulla h�nen aikeensa; mokoma konnan ty� ei

milloinkaan saa onnistua. Sakkoa J�kul'in murhasta en tahtonut maksaa,
ja mielell�ni, Gunnar, olisin kaatanut sinut kaksintaistelossa, jos
seikat olisivat vaatineet, -- mutta sukuasi tahdoin toki suojella;
senvuoksi l�hdin poikineni K�re'n j�lest�.

SIGURD (_hiljaa_). Onneton ty� on t��ll� tehty!

�RNULF. Kun h�net saavutin, olivat Egil'in seuraajat jo k�ysiss�,

poikasi vihamiehes vallassa, kauvan eiv�t he en��n olisi s��st�neet
h�nt�. Alkoipa tulinen taistelu! Ter�v�mpi� iskuja olen harvoin
vaihdellut; K�re ja kaksi seuralaistaan pakeni syd�nmaahan; toiset
makaavat rauhallista unta, josta lienee heit� vaikea her�tt��.

GUNNAR (_pingolla_). Mutta sin� -- sin�, �rnulf -- --?

�RNULF (_synk�sti_). Kuusi poikaani k�vi kanssani kamppailuun.

GUNNAR (_heng�styneen�_). Mutta kotiin palasi?

�RNULF. Ei yksik��n.

GUNNAR (_kauhistuen_). Ei yksik��n! (_hilj._). Ja Thorolf, Thorolf!

(_Syv� liikutus joukossa. Hj�rdis n�kyy olevan sis�llisess� taistelossa;

Dagny itkee hiljaa oikeanpuolisen kunnia-istuimen vieress�. Sigurd
tuskallisessa liikutuksessa h�nen vieress��n_).

�RNULF (_lyhyen ��nett�myyden j�lkeen_). Raskasta on, korkean kuusen

lailla rehev�n� kohottaen p��t�ns�, yhdess� ainoassa myrskyss�,
tykk�n��n tulla karsituksi. Toki -- mies kest�k��n miehen vaiheet; --
antakaa mulle juoma-sarvi, mulle juoma-sarvi; min� juon poikieni
muistoksi. (_Er�s Sigurd'in miehist� antaa h�lle juomasarven_). Terve
teille pontevat poikani, jotka nyt ratsastatte sankarten viimeist�
tiet�! Kupari-portit eiv�t sulkeudu teid�n j�lkeenne, sill� teit� seuraa
suuri joukko! (_juo, antaa sarven pois_). Ja nyt kotiin, Islantiin;
�rnulf'in sankar-retki on p��ttynyt; vankassa puussa on ainoastaan yksi
vihanta oksa j�lell� en��, ja sit� pit�� suojella. Miss� on Thorolf?

EGIL (_is�lleen_). Niin, n�yt�pp�s mulle Thorolf! �rnulf sanoi, ett� h�n
laittaa mulle laivan ja siihen monta, monta meri-miest�.

�RNULF. Kiitos kaikille onnettarille, ett'ei Thorolf mua seurannut,

sill� jos h�nkin, -- -- ei, vaikka v�kev� olenkin, -- se isku olisi toki
tuntunut tuiki raskaalta. Mutta miks'ei h�n tule? Aina on h�n ollut
ensimm�inen is��ns� vastassa; sill� meist� molemmista tuntuu, kuin emme
voisi el�� p�iv��k��n, n�kem�tt� toisiamme.

GUNNAR. �rnulf, �rnulf!

�RNULF (_kasvavalla levottomuudella_). Haudan kolkko hiljaisuus

vallitsee t�ss�, n�en m�; -- mik� teid�n on -- miss� on Thorolf?

DAGNY. Sigurd, Sigurd, -- nyt h�nen pit�� katkerimman kalkkinsa juoda!

GUNNAR. Vanhus! -- Ei -- -- ja kuitenkin, sit� on mahdoton salata -- --

�RNULF (_kiivaasti_). Poikani! Miss� on h�n?

GUNNAR. Thorolf on surmattu!

�RNULF. Surmattu! Thorolf? Thorolf? Haa, s� valehtelet!

GUNNAR. Kuumimman syd�n-vereni antaisin, jos h�net henkiin saisin!

HJ�RDIS (_�rnulf'ille_). Itse oli Thorolf syyp�� kohtaloonsa; synkill�

kertomuksilla ilmoitti h�n sinun karanneen Egil'in p��lle ja tappaneen
h�net; -- puoleksi vihamiehin� erosimme viimeksi toisistamme; sin� olet
ennen surmannut sukulaisiani; ja paitsi sit�, -- kuni avosuu nulikka
k�yttihe h�n juhlassamme; h�n suuttui leikist� ja k�ytti ilkeit� sanoja;
-- vasta silloin kiivastui Gunnar; vasta silloin h�n poikasi surmasi; ja
luullakseni oli h�nell� kyllin syyt� siihen.

�RNULF (_tyynesti_). Sin� osoitat olevasi vaimo, sill� sin� k�yt�t

turhia sanoja. Mit� se hy�dytt��? Kun Thorolf on surmattu, niin siin� on
h�nen satunsa loppu.

EGIL. Koska Thorolf on surmattu, en min� saakkaan merimiehi�.

�RNULF. Et, Egil, -- nyt olemme kadottaneet miehemme kumpainenkin.

(_Hj�rdis'ille_) Is�si lausui:

"Surun saattaa surmaajalle

J�kul'in -- sen j�lkel�inen."

Hyvin olet sin� pit�nyt huolta siit�, ett� h�nen sanansa toteutuivat.
(_vaikenee hetkeksi, k��ntyen er��sen mieheen_). Minne sai h�n
kuolin-haavan?

MIES. Keskelle otsaansa.

�RNULF (_tyytyv�isn�_). Hm; se oli kunniallinen paikka; siis ei h�n

ollut selin surmaajaansa. Kaatuiko h�n kyljelleen, vai Gunnar'in
jalkoihin?

MIES. Puoleksi kyljelleen ja puoleksi Gunnar'iin p�in.

�RNULF. Se ennustaa ainoastaan puolta kostoa; niin, niin, -- saamme

n�hd�!

GUNNAR (_l�heten_). �rnulf, min� tied�n kyll�, ett'ei koko omaisuuteni

riit� sinun vahinkoasi palkitsemaan; mutta vaadi minulta, mit� tahdot --
--

�RNULF (_kiivaasti, keskeytt�en_). Anna mulle Thorolf'in ruumis, ja

salli minun menn�! Miss� lep�� Thorolf'ini?

GUNNAR (_viittaa ��net�nn� per�lle_).

�RNULF (_astuu pari askelta, k��ntyy, jyre�sti Sigurd'ille, Dagny'lle ja

muille, jotka surkutellen aikovat seurata h�nt�_). J��k��! Luuletteko
�rnulf'ia seurattavan suru-huoneesta, kuni nyyhkiv�� naista! J��k��,
sanon ma! -- Thorolf'in jaksan min� yksin�ni kantaa, (_tyynesti,
voimalla_). Surma sorti poikani kaikki; vaan ei kenk��n toki n�e minun
k�ykistyv�n! (_menee vitkaan ulos_).

HJ�RDIS (_teeskennellyll� naurulla_). Niin, menk��n h�n vain mielens�

mukaan; nyt emme en�� tarvitse liian suuria joukkoja, jos h�n viel�
mielisi vaatia meit� taisteloon! T�m�, Dagny -- t�m� oli ehk� viimeinen
kerta, kuin is�si l�hti mokomien asioiden t�hden Islannista!
SIGURD (_liikutettuna_). Voi, inhoittavaa!

DAGNY (_samoin_). Sin� saatat viel� pilkata h�nt�! Pilkata h�nt� --

huolimatta siit�, mit� t��ll� tapahtunut on!

HJ�RDIS. Tehty� tekoa pit�� kiitett�m�n! Vihaa ja kostoa vannoin min�

t�n' aamuna �rnulf'ille; -- J�kul'in surman voin kyll� unhoittaa, kaiken
muun, paitsi kohtaloni h�p�isemist�. H�n kutsui minua jalkavaimoksi; jos
se olisinkin, ei mun sit� h�vet� tarvitseisi; sill� Gunnar on sinun
is��si mahtavampi; h�n on sinun omaa miest�si mainiompi, kuuluisampi!

DAGNY (_vihassa_). Erehdyt, Hj�rdis, -- ja heti saavat kaikki tiet��,

ett� sin� el�t pelkurin katon alla!

SIGURD (_kiivaasti_). Dagny, mit� ai'ot!

GUNNAR. Pelkurin!

HJ�RDIS (_pilkkanaurulla_). Tiedottasi puhut sin�, ajelet tuulia takaa!

DAGNY. Sit� ei pid� salattaman en��; min� vaikenin, kunnes pilkkasit

is��ni ja kaatuneita velji�ni; min� vaikenin, kun �rnulf oli l�sn�;
sill� h�nen ei pit�nyt saada tiet�� Thorolf'in kaatuneen konnan iskusta;
mutta nyt; -- �l� en�� milloinkaan korskaile Gunnar'in sankarty�st�
Islannissa; sill� Gunnar on pelkuri! Miekka, joka oli sinun ja
pedonsurmaajan v�lill�, se riippuu mieheni kupeella, -- ja rannerenkaasi
lahjoitit sin� Sigurd'ille, (_ottaa sen k�dest��n, pit�� sit� ilmassa_)
-- se on t�ss�!

HJ�RDIS (_raivossa_). Sigurd'ille!

JOUKKO. Sigurd! Sigurd'ihan sankarty�n siis tekikin!

HJ�RDIS (_vavisten mielenliikutuksesta_). H�n, h�nk�! -- Gunnar, onko se

totta!

GUNNAR (_jalolla tyyneydell�._) Kaikki on totta; paitsi ett� min� olen

pelkuri -- min'en ole pelkuri, enk� konnakaan.

SIGURD (_liikutettuna_). Et ole, Gunnar! etk� ole koskaan ollutkaan!

(_toisille_). Eesp�in, mieheni! Pois t��lt�!

DAGNY (_astuessaan ulos Hj�rdis'ille_). Kumpi on nyt uljain mies

joukossa, minun mieheni vai sinunko? (_Menee Sigurd'in ja h�nen seuransa
kanssa_).

HJ�RDIS (_itseks._). Nyt on minulla ainoastaan yksi teko j�lell�; --

yksi toimi t�ytett�v�: Sigurd'in tai minun pit�� kuolla!

Kolmas n�yt�s.

(GUNNAR HERSE'N _tupa. P�iv�._)

(_Hj�rdis istuu penkill� vastap��t� pienemp�� kunnia-istuinta, punoen
jousen-j�nnett�; p�yd�ll� jousi ynn� moniaita nuolia_).

HJ�RDIS (_venytellen j�nnett�_). Se on sitke� ja vahva; (_silm�ys

nuoliin_) k�rjet raskaat ja ter�v�t -- (_antaa k�siens� vaipua alas_)
mutta miss� on k�si, joka --! (_kiivaasti_). H�n on pilkanut minua,
pilkannut minua, h�n -- Sigurd! Minun t�ytyy vihata h�nt� enemm�n kuin
muita, sen hyvin huomaan; mutta monta p�iv�� ei en�� kulukkaan,
ennenkuin min� olen -- (_mietiskellen_). Niin, mutta k�si, k�si, joka
sen ty�n tekee --?

(GUNNAR _��nnet�nn�; mietteiss��n per�ll�_).

HJ�RDIS (_pienen ��nett�myyden j�lkeen_). Kuinka jaksat, mieheni?

GUNNAR. Huonosti, Hj�rdis; tuota eilist� en saa mielest�ni; se yh�

syd�nt�ni vaivaa.

HJ�RDIS. Tee kuin min�; ota jotain ty�t� k�sille.

GUNNAR. Niin kai pit�� tehd�kin.

(_��nnett�myys; Gunnar k�velee edestakaisin, huomaa, l�hestyy h�nt�_).

Mit� sin� teet?

HJ�RDIS (_katsomatta h�neen_). Punon jousen-j�nnett�; n�eth�n sen.

GUNNAR. Jousen-j�nnett� -- omista hiuksistasi!

HJ�RDIS (_omituisesti hymyillen_). Nyky��n tehd��n suuria t�it� joka

hetki; sin� surmasit kasvin-veljeni, ja min� olen punonut t�t�
aamun-koitteesta saakka.

GUNNAR. Hj�rdis! Hj�rdis!

HJ�RDIS (_katsoo yl�s_). Mit� nyt?

GUNNAR. Miss� olit sin� viime y�n�?

HJ�RDIS. Viime y�n�?

GUNNAR. Sin'et ollut makuuhuoneessa.

HJ�RDIS. Mist� sen tied�t?

GUNNAR. Min� en saattanut nukkua; n�in levottomia unia tuosta, -- tuosta

Thorolf'in seikasta; minusta oli, kuin olisi h�n tullut ja -- no niin,
min� her�sin; silloin kuulin ihanan, kummallisen laulun hyrisev�n; min�
nousin; ra'otin ovea; -- t��ll�, t��ll� istuit sin� rovion ��ress�, --
sen liekki oli sininen ja punainen, -- sin� valmistit nuolia ja lausuit
loihtu-runoja niit� vahvistaaksesi.

HJ�RDIS. Se oli t�rke�n tarpeellista; sill� kova on rinta, joka niiden

t�n��n l�vist�� pit��.

GUNNAR. Min� ymm�rr�n tarkoituksesi; sin� tahdot sortaa Sigurd'in.

HJ�RDIS. Hm, kenties.

GUNNAR. Sit� tahtoasi et milloinkaan perille saa. Sigurd'in kanssa el�n
min� sovussa, vaikka sin� kuinka mua kiihoittaisit.

HJ�RDIS (_kummallisella hymyll�_). Luuletko niin?

GUNNAR. Siit� olen vakuutettu!

HJ�RDIS (_tarjoo h�nelle j�nteen_). Sanoppa, Gunnar, -- voitko au'aista

tuon solmun?

GUNNAR (_koeteltuaan_). En, se on liian kova ja konstikkaasti punottu.

HJ�RDIS (_nousee_). Nornan langat ovat konstikkaammin punotut; niit�

viel� v�hemmin voit auaista!

GUNNAR. Koukkuiset ovat voimallisten tiet; -- niit� emme tunne

kumpainenkaan.

HJ�RDIS. Yhden seikan tied�n toki varmaan: Sigurd saattaa meid�t

kumpaisenkin onnettomuuteen. (_��nett�myys; Gunnar syviss� mietteiss�_).

HJ�RDIS (_on hiljaa pit�nyt h�nt� silm�ll�_). Mit� mietiskelet?

GUNNAR. Unta, jonka vast'ik��n n�in. Min� olin, n�et, tehnyt pyyt�m�si
ty�n; Sigurd makasi henget�nn� tanterella; sin� seisoit l�hell� aivan
kalpeana. Min� sanoin: "Oletko nyt iloinen, kun tahtosi on tapahtunut?"
Mutta sin� nauroit ja vastasit: "Iloisempi olisin, jos sin�, Gunnar,
makaisit tuossa Sigurd'in siassa."

HJ�RDIS (_pakoitetulla naurulla_). Huonosti tunnet sin� minut, jos

mokoma hullumainen uni voisi mielt�si rasittaa!

GUNNAR. Hm! -- Sanoppa, Hj�rdis, mit� pid�t tuvastamme?

HJ�RDIS. Totta puhuen, Gunnar, -- se on v�lin mielest�ni liian ahdas.

GUNNAR. Niin niin, sit� olen min�kin mietiskellyt; meit� on yksi liikaa.

HJ�RDIS. Ehk�p� kaksikin.

GUNNAR (_kuulematta sit�_). Mutta se parannetaan.

HJ�RDIS (_katsoo h�neen kysyv�sti_). Parannetaan? Sin� ai'ot siis -- --?

GUNNAR. Valmistaa laivani ja purjehtia pois maasta; min� tahdon voittaa

nyt kadotetun kunniani takaisin, kunniani, jonka kadotin sent�hden, ett�
sin� olit minulle rakkahin kaikesta maailmassa.

HJ�RDIS (_mietteiss��n_). Sin� l�hdet pois maasta? Niin, niin, se lienee

paras meille kummallekkin.

GUNNAR. Siit� p�iv�st� alkain, jolloin Islannista l�hdimme, olen

huomannut onnellisuutemme olevan poissa. Sinun luonteesi on ylev� ja
vahva; v�lin min� sinua todella pelk��n; mutta, kummallista -- mutta
kuitenkin min� sinua sanomattomasti rakastan; min� tunnen vieh�tt�v�n
pelon sinua kohtaan, -- minusta tuntuu, ett� sin� voisit viekoitella
minua ilki�nt�ihin, ja kuitenkin pit�isin min� oikeana kaikkea, mit�
sin� vaadit (_hiljaisella p��npudistuksella_). K�sitt�m�tt�m�t ovat
nornan p��t�kset; Sigurd olisi sopiva puolisoksi sulle.

HJ�RDIS (_huudahtaen_). Sigurd!

GUNNAR. Niin, Sigurd. Sinun silmi�si pimitt�� nyt viha ja kostonhimo,

muuten pit�isit h�nt� parempana. Sigurd'inlainen olisi minun pit�nyt
olla, niin olisin voinut sinun el�m�si hupaiseksi tehd�.

HJ�RDIS (_kovassa, vaan tukahdutetussa liikutuksessa_). Ja sen -- sen

luulet sin� Sigurd'in voivan?

GUNNAR. H�n on vahvaluontoinen, ja sen lis�ksi ylev�, kuin sin�kin.

HJ�RDIS (_kiivaasti_). Jos niin on -- (_malttaen_) yhdentekev�!

(_hurjasti_) Gunnar, surmaa Sigurd!

GUNNAR. En milloinkaan!

HJ�RDIS. Petos ja kavaluus saattoi minut sinun vaimoksesi; -- olkoon se

unhotettu! Viisi ilotonta vuotta olen t��ll� istunut; -- kaikki olkoon
unhotettu sin� p�iv�n�, jona Sigurd henkens� heitt��!

GUNNAR. Minun k�teni ei h�nt� vahingoittaa saa (_per�ytyy tahdoltaan_).

Hj�rdis, Hj�rdis, �l� kiusaa minua!

HJ�RDIS. Siis t�ytyy minun etsi� toinen kostaja; kauvan ei Sigurd en��
pilkkaa minua eik� sinua! (_puristaen k�si��n pudistuttavaisessa
kiukussa_). Dagnyn luona -- tuon yksinkertaisen naisen luona h�nen
kanssaan puhelee h�n luultavasti nyt kahdenkesken, maikaillen h�nt�,
nauraen meit�; kertoo loukkauksesta, joka minua kohtasi, kun h�n sinun
sijassasi ry�sti minut; kertoo, kuinka h�n viekkaasti nauroi seisoessaan
pime�ss� huoneessa, kun en h�nt� tuntenut!

GUNNAR. Sit� ei h�n tee; ei, sit� h�n ei tee!

HJ�RDIS (_kovaa_). Sigurd'in ja Dagny'n pit�� kuolla! Min� en voi

hengitt��, ennenkuin ne kaksi ovat olemattomissa! (_aivan l�hell� h�nt�,
s�ihkyvin silmin, hurjasti, kuiskaten_). Jos siin� ty�ss� voisit auttaa
minua, Gunnar, -- silloin el�isin kanssasi rakkaudessa; silloin
puristaisin sinut syliini niin l�mpim�sti, niin hurjasti, kuin et
koskaan ole osannut uneksiakkaan!

GUNNAR (_horjuen_). Hj�rdis! Sin� -- --!

HJ�RDIS. Tuossa k�teni, Gunnar; -- sitten ovat pilviset p�iv�mme ohitse;

sitten en en�� j�t� tupaa, kun sin� sis��n astut; en k�yt� kovia sanoja
sinua kohtaan, en karkoita hymy�si, kun iloinen olet; min� pukeudun
silkkiin ja koristuksiin; jos l�hdet retkille, seuraan min� sinua, --
juhlassa istun vieress�si, t�yt�n juomasarvesi, juon onneksesi ja laulan
kauniita runoja, jotka syd�nt�si ilahuttavat!

GUNNAR (_melkein voitettuna_). Tottako sin� mielisit -- --!

HJ�RDIS. Enemm�nkin, kymment� vertaa enemm�n, usko pois! Kosta vain!

Kosta Sigurd'ille ja Dagny'lle, niin min� -- (_keskeytt��, huomatessaan
oven aukeavan_). Dagny, -- tuletko sin� t�nne!
DAGNY (_per�lt�_). Gunnar Herse; varusta kiireesti miehesi!

GUNNAR. Varustaa? Ket� vastaan?

DAGNY. K�re talonpoika l�hestyy ynn� joukko henki-pattoja; ne aikovat

hy�k�t� p��llesi; Sigurd esti niiden aikeet �sken; mutta ken tiet�� --
--

GUNNAR (_liikutettuna_). Sen on Sigurd tehnyt minun hyv�kseni!

DAGNY. Sigurd on totisesti uskollinen yst�v�si.

GUNNAR. Ja me, Hj�rdis, -- me ajattelimme --; niin, kuten sanoin, --

kaikki sinun puheesi on loihtu-kielt�; jok'ainoa teko, jonka sin� vain
mainitset, n�ytt�� minusta herttaiselta.

DAGNY (_kummastellen_). Mit� tarkoitat?

GUNNAR. En mit��n, en mit��n! Kiitoksia sanomastas, Dagny; nyt menen

min� kokoomaan miehi�ni. (_menee, pys�htyy, l�heten Dagny'a j�lleen_).
Sanoppas, -- kuinka voipi �rnulf?

DAGNY. �l� kysykk��n. Eilen vei h�n Thorolf'in ruumiin laivaan; nyt
par'aikaa luopi h�n yhteis-hautaa pojilleen tuonne meren rantaan.
(GUNNAR _��neti pois per�ll�_).

DAGNY. Ennen iltaa ei ole viel� vaaraa (_l�heten_). Hj�rdis, minulla on

viel� yksi asia taloon; minun olisi sinun kanssasi puhuttavaa.

HJ�RDIS. Minun kanssani? Eilisest�k� tapauksesta?

DAGNY. Enimm�sti siit�. Hj�rdis, kasvinsiskoni, �l� vihaa minua; unhoita

sanat, jotka suruni ja paha-mieleni sai suustani silloin; anna anteeksi
loukkaukseni sinua kohtaan; sill�, usko minua, nyt olen min� kymment�
vertaa onnettomampi sinua!

HJ�RDIS. Onneton -- sin�k�; -- Sigurd'in vaimona?

DAGNY. *Minunhan* oli syy kaikkeen siihen, mit� tapahtui, -- kiistaan,

Thorolf'in kuolemaan, sinun ja Gunnar'in pilkkaan. Kaikkeen olen min�
syyp��! Voi minua; -- niin onnellinen oli kohtaloni t�h�n saakka; mutta
t�m�n p�iv�n j�lkeen en en�� milloinkaan onnen hetke� nauttia voi.

HJ�RDIS (_p��h�n pisti aate_). Mutta t�t� ennen -- n�in� viiten� vuonna
-- t�n� pitk�n� aikana olet ollut aina onnellinen?

DAGNY. Voitko sit� ep�ill�kk��n!

HJ�RDIS. Hm; eilen en sit� ep�illyt, mutta -- --

DAGNY. Mit� tarkoitat?

HJ�RDIS. Noo, enp� juuri erinomaista; puhukaamme muista asioista.

DAGNY. Ei, ei, Hj�rdis, sanohan -- --!

HJ�RDIS. Se ei sua hy�dyt�; kuitenkin, koska niin tahdot --

(_ilke�sti_). Muistatko kerran, tuolla Islannissa; -- me olimme yhdess�,
k�r�jiss� is�si �rnulf'in kanssa, ja istuimme leikki-siskojemme seurassa
k�r�j�tuvassa, niinkuin naisten tapa on; silloin astui kaksi outoa
miest� k�r�j�tupaan.

DAGNY. Sigurd ja Gunnar.

HJ�RDIS. Ne tervehtiv�t meit� s��dyllisesti, istuivat penkille l�helle

meit�, ja laskivat leikki� kanssamme. Muutamat tahtoivat tiet��,
mink�t�hden nuo kaksi retkeili�� sinne tulivat, ja arvelivat eik�h�n ne
tulleet saarellemme valitsemaan itselleen vaimoa. Silloin sanoi Sigurd:
"Vaikeaksi k�ypi mulle l�yt�� nainen, johon mielty� voisin." �rnulf
hymyili, arvellen, ett'ei Islannissa ollut puute ylh�isist� naisista
eik� rikkaistakaan; mutta Sigurd vastasi: "Urhea nainen sankarille
sopii. Sen, jonka min� valitsen, ei pid� viihty� alhaisissa vaiheissa;
h�nen mielest��n ei saa mik��n olla liian suuri; viikinki-retkille pit��
h�nen mielell��n seurata minua; sota-asussa pit�� h�nen k�yd�; h�nen
pit�� kiihoittaa minua taisteloon eik� r�pytt�� silmi��n, kun kalpamme
v�lkkyv�t; sill� jos h�n on pelkurimainen, en min� h�nest� kunniata
saa." Eik� totta, niinh�n Sigurd lausui?

DAGNY (_v�istellen_). Niin -- mutta -- --

HJ�RDIS. *Semmoinen* piti sen naisen olla, joka h�nen el�m�ns�

hupaiseksi tekisi; ja sitten -- (_halveksivalla hymyll�_) sitten valitsi
h�n *sinut*!

DAGNY (_tuskallisesti h�mm�styen_). Haa, sin� tarkoitat -- --?

HJ�RDIS. Kas, sent�hden lienet sin� k�ytt�inytkin ylev�sti, vaatinut

kunnioitusta kaikilta, saattaaksesi kunniata Sigurd'ille; -- eik� totta?

DAGNY. En, Hj�rdis, mutta -- --

HJ�RDIS. Sankart�ihinh�n sin� toki h�nt� kiihoittanut olet, seurannut

h�nt� sota-asussa, riemastunut kohtaloosi tulisimmassa taistelossa; --
eik� niin?

DAGNY (_hyv�sti liikutettuna_). En, en!

HJ�RDIS. Oletko siis ollut pelokas, jotta Sigurd on saanut h�pe�t�

sinusta?

DAGNY (_voitettuna_). Hj�rdis, Hj�rdis!

HJ�RDIS (_pilkallisesti hymyillen_). Mutta kohtalosi oli kuitenkin

onnellinen; -- luuletko Sigurd'inkin saattavan sanoa samoin?

DAGNY. Anna minun olla. Voi mua; sin� olet saanut minun liiaksi
ymm�rt�m��n itse�ni!

HJ�RDIS. Leikki-sana vain, niin sin� paikalla itket! �l� sen enemp��
ajattele koko asiata. Katsoppas, mit� min� olen t�n�p�n� tehnyt; (_ottaa
moniaita nuolia p�yd�lt�_). -- katsos noita ter�vi� k�rki�! Eik� totta,
olenhan min� mestari nuolia teroittamaan!

DAGNY. Ja my�skin niit� *k�ytt�m��n*; mainion tarkasti tapaat sin�

syd�meen! Kaikki mit� �sken sanoit mulle, -- sit� en koskaan ennen
ajatellut. (_kiivaammin_) Vaan ett� Sigurd --! Min� olen siis koko t�m�n
pitk�n ajan ainoastaan raskauttanut Sigurd'in p�ivi� ja saattanut
h�nelle h�pe�t� vain; -- mutta -- ei, ei, se ei voi olla totta!

HJ�RDIS. No, no, rauhoitu, Dagny; eih�n se olekkaan totta. Niin, jos
Sigurd'in mieli viel� olisi entisell��n, voisi tuo kaikki olla totta;
silloin, kun h�n Islannissa oli, paloi h�nen mieless��n halu p��st�
kuuluisimmaksi mieheksi maassa; -- nyt h�n tyytyy v�hemp��nkin onneen.

DAGNY. Ei, Hj�rdis, Sigurd'in mieli pyrkii yh� viel� yht� korkealle,
kuin ennenkin; nyt huomaan varsin hyvin, min� en ole sopiva vaimoksi
h�nelle; h�n on salannut sen minulta; mutta se ei saa kest�� kauvemmin
en��.

HJ�RDIS. Mit� ai'ot?

DAGNY. Min� en tahdo kauvemmin est�� h�nen aikeittensa kulkua; min� en

tahdo kauvemmin olla h�nen rasituksenaan.

HJ�RDIS. Sin� arvelet siis -- --?

DAGNY. Hiljaa, joku tulee!

(MIES _per�lt�_).

MIES. Sigurd viikinki l�hestyy taloamme!

HJ�RDIS. Sigurd! K�ske Gunnar t�nne.

MIES. Gunnar ratsasti kokoomaan naapureitaan; sill� K�re talonpoika

aikoo -- --

HJ�RDIS. Hyv�, hyv�, sen tied�n; saat menn�! (_Mies menee; Dagny'lle,
joka my�skin aikoo menn�_). Minne ai'ot?

DAGNY. Ulos, ett'en tapaisi Sigurd'ia. Min� huomaan jo varmaksi, meid�n

on eroaminen toisistamme; mutta *nyt heti* keskustella h�nen kanssaan,
-- en, en, sit'en saata (_menee vasemmalle_).

HJ�RDIS (_��net�nn� hetken katseltuaan h�nen j�lkeens�_). Ja h�nt�

ai'oin min� -- (_jatkaa ajatustaan katseella jousen-j�nteesen_). Kehno
olisi mokoma kosto; -- ei, nyt keksin keinon kostavamman! Hm; raskasta
on kuolla, mutta toisinaan toki viel� raskaampi el��! (SIGURD
_per�ll�_).

HJ�RDIS. Sin� etsit Gunnar'ia, arvaan ma; istu, kyll� h�n kohta tulee.
(_aikoo menn�_).

SIGURD. J��; sinua min� etsin enemm�n, kuin h�nt�.

HJ�RDIS. Minua?

SIGURD. Ja hyv�p� oli, ett� sinut tapasin yksin�si.

HJ�RDIS. Jos tulit herjaamaan minua, on sinusta kai yhdentekev�, vaikka

tupa olisi t�p� t�ynn� ihmisi�.

SIGURD. No niin, min� tied�n kyll� sinun ajatuksesi minusta.

HJ�RDIS (_katkerasti_). Ehk� olen ajatellut sinusta v��rin. En, en,
Sigurd, myrkyllinen olet sin� ollut mulle koko el�m�si ajan. Muista,
sin�h�n k�yttihet viekkaasti Islannissa; sin�h�n istuit silloin luonani
huoneessani ja, teeskennellen lempe� minua kohtaan, nauroit kavaluutesi
onnistumiselle, ty�nsit minut Gunnar'ille, sill� h�nelle olin min� muka
tarpeeksi hyv�, -- ja purjehdit sitte pois maasta, vieden muassasi
naisen, jota totisesti rakastit!

SIGURD. Paljon mahtaa miehen mieli; mutta suuria tekoja johtaa sallimus,
-- niin on k�ynyt sinun ja minun.

HJ�RDIS. Totta sekin; pahat nornat vallitsevat maailmaa; mutta niiden

mahti on mit�t�n, elleiv�t omasta povestamme apua l�yd�. Onnen saavuttaa
se, joka uljaasti nornojen kanssa taisteloon k�ypi; -- *sen* teen min�
nyt.

SIGURD. Mit� tarkoitat?

HJ�RDIS. Min� k�yn voimien koetteluun niiden kanssa -- niiden kanssa,

jotka ovat minua ylemp�n�. Mutta �lk��mme puhelko enemp�� siit�; minulla
on paljon tekemist� t�n��n (_istuu p�yd�n ��reen_).

SIGURD (_lyhyen ��nett�myyden j�lkeen_). Sin� valmistat oivallisia

aseita Gunnar'ia varten.

HJ�RDIS (_hiljaisella hymyll�_). Ei Gunnar'ia *varten*, vaan sinua

*vastaan*.

SIGURD. Yhdentekev�t�h�n se.

HJ�RDIS. Niinp� kyll�, sitenh�n t�ytynee olla; sill� jos min� olen
tasavoimainen nornan kanssa, t�ytyy sinun ja Gunnar'in ennemmin tai
my�hemmin -- (_keskeytt��, nojautuu taaksep�in p�yt�� vastaan, katselee,
vihuillen, h�nt� -- eri ��nenv�rill�_). Hm; tied�tk�, mik� toisinaan on
minun mielity�ni? Usein huvittaa minua luoda mieleeni hauskoja kuvia;
silloin istun ummistaen silm�ni ja alan mietiskell�: Nyt tulee Sigurd
v�kev� maahan; -- h�n aikoo polttaa meid�t huoneillemme, minut ja
mieheni. Kaikki Gunnar'in miehet ovat kaatuneet. Ainoastaan Gunnar ja
min� olemme elossa; -- katto sytytet��n ulkopuolelta; --
"Jousen-ampuma," sanoo Gunnar, "Yksi ainoa Jousen-ampuma voisi meid�t
pelastaa;" -- samassa katkeepi j�nne -- "Hj�rdis, leikkaa toinen
palmikkosi ja puno siit� jousen-j�nne, -- henki on kaupan!" Mutta min�
vain nauran -- "Palakoon, palakoon -- el�m�ni ei ole minusta
hiuskourallisen arvoinen!"

SIGURD. Sinun lauseissasi on kummallinen mahti (_l�henee h�nt�_).

HJ�RDIS (_katselee h�nt� kylm�sti_). Viihdytk� sin� minun luonani?

SIGURD. Sin� luulet minun syd�mess�ni kytev�n vihaa sinua kohtaan.

Hj�rdis, nyt puhuttelemme toisiamme viimeisin kerran; on jotain, joka
kalvaa mielt�ni kiduttavan taudin voimalla, min'en saata matkustaa tuo
tuska povessani; sinun pit�� tuntea minut paremmin.

HJ�RDIS. Mit� tahdot?

SIGURD. Kertoa sinulle sadun.

HJ�RDIS. Onko se surullinen?

SIGURD. Surullinen kuni ihmis-el�m�.

HJ�RDIS (_katkerasti_). Tied�tk� sin� mit��n ihmis-el�m�n

surullisuudesta?

SIGURD. Sen saat itse p��tt��, kun olet kuullut kertoelmani.

HJ�RDIS. No, kerro; min� sill'aikaa jatkan ty�t�ni (_Sigurd istuu

pienelle rahille h�nen oikealle puolelleen_).

SIGURD. Oli kerran kaksi retkeili��, jotka purjehtivat Norjasta,

ansaitakseen kultaa ja kunniaa; ne olivat vannoneet toisilleen
yst�vyytt�, ja pitiv�t rehellisesti valansa retkeilless��n ylt'ymp�ri.

HJ�RDIS. Ja noiden kahden retkeili�in nimet oli Sigurd ja Gunnar?

SIGURD. No niin, mainitkaamme heit� vaikkapa niill�kin nimill�. Vihdoin

viimein saapuivat he Islantiin; siell� asuu vanha piirin vanhin, joka
Harald-kuninkaan aikana oli muuttanut sinne Norjasta. H�nen talossaan
oli kaksi ihanata naista; mutta toinen niist�, h�nen kasvatetytt�rens�,
oli toki etevin; sill� h�n oli �lyk�s ja ylev�mielinen, ja retkeili�t
puhelivat h�nest� kesken��n, eik� kumpikaan heist� ollut n�hnyt
kauniimpaa olentoa, niin arvelivat.

HJ�RDIS (_huomiotaan teroittaen_). He arvelivat siten? -- Kumpainenkin?

Pilkkaatko minua!

SIGURD. �in p�ivin oli h�n Gunnar'in mieless�, ja samoin my�skin

Sigurd'in; mutta molemmat vaikenivat; eik� naisesta voinut huomata,
miellyttik� Gunnar h�nt�, mutta Sigurd ei h�nt� liioin huvittanut, sen
voi helpommin huomata.

HJ�RDIS (_heng�styneen�_). Jatka, min� pyyd�n --!

SIGURD. Mutta sit� enemmin ajatteli Sigurd h�nt�; vaan sit� ei kenk��n
tiennyt. Er��n� iltana sattui heid�n luonaan olemaan pidot; illan
kuluessa vannoi tuo ylev� nainen, ett'ei kukaan saisi h�nt� omakseen,
paitsi se, joka tekisi sankarty�n, jonka h�n esitti. Riemusta kohoili
silloin Sigurd'in rinta; sill� h�n tunsi voivansa t�ytt�� tuon teon;
mutta Gunnar kutsui h�net erikseen, ilmoitti rakkautensa; -- Sigurd
salasi omansa, ja meni sitte -- --

HJ�RDIS (_huudahtaen_). Sigurd, Sigurd! (_hilliten itse��n_). Ja tuo

satu -- onko se totta?

SIGURD. On varmaan. Toisenhan meist� t�ytyi v�isty�; Gunnar oli

yst�v�ni; toisin en voinut tehd�. Siten tulit sin� Gunnar'in puolisoksi,
ja min� kihlasin toisen naisen.

HJ�RDIS. Ja rakastuit h�neen?

SIGURD. Min� opettelin kunnioittamaan h�nt�; mutta yksi ainoa nainen on,
jota Sigurd on rakastanut, se nainen, joka oli h�nt� kohtaan
vastahakoinen heti ensi p�iv�st�, jolloin tapasivat toisensa (_nousee_).
Siin� loppuu satuni, erotkaamme nyt. -- J�� hyv�sti, Gunnar Herse'n
vaimo; me emme tapaa toisiamme en�� milloinkaan.
HJ�RDIS (_hyp�ht��_). J��! Voi meit� kumpaistakin; Sigurd, mit� sin�
olet tehnyt!

SIGURD (_h�mm�styen_). Min�k� tehnyt? Mik� sua vaivaa?

HJ�RDIS. Ja tuon sanot minulle nyt! Vaan ei, -- tuo ei voi olla totta!

SIGURD. Me puhelemme nyt viimeisen kerran; jok'ainoa sana on totta; --

min� tahdoin saada sinun lempe�mmin tuomitsemaan minua, siksi t�ytyi mun
nyt puhua.

HJ�RDIS (_kohottaa ehdotta k�tens�, katselee h�nt� hiljaisella

h�mm�styksell�_): Rakastanut -- rakastanut minua -- sin�! (_kiivaasti,
astuen aivan l�helle h�nt�_). Min'en usko sinua! (_tuijottaa h�neen,
puhkeaa puhumaan raivoisalla tuskalla_). Kuitenkin -- on -- se on totta
ja -- onnetonta meille kummallekin! (_ly�pi k�det kasvoilleen,
poistuu_).

SIGURD (_kauhistuen_). Hj�rdis!

HJ�RDIS (_hiljaa, itkun ja naurun vaiheella_). �l� huoli minusta! Min�

tarkoitin vain sit�, ett� -- (_laskee k�tens� h�nen k�sivarrelleen_).
Sigurd, sin� et kertonut satuasi loppuun saakka; tuo uljas nainen, jonka
mainitsit, -- h�n on vastannut lempeesi lemmell��n!

SIGURD (_per�ytyen_). Sin�!

HJ�RDIS (_maltilla_). Niin, Sigurd, min� olen lempinyt sinua, min�

my�nn�n sen nyt. Sin� sanot minun olleen ��neti ja kylm�kiskoinen sinua
kohtaan; mit�h�n muuta voipi nainen tehd�? Jos olisin tuonut lempeeni
tarjolle, olisin arvoni tyyni kadottanut. Sinua olen aina pit�nyt
uljahimpana miesten suvussa; ja kun tiesin sinun olevan toisen
puolisona, -- se synnytti mieleeni tuon katkeruuden tunteen, jota en
itsekk��n ymm�rt�nyt!

SIGURD. Onnettomuuteen on nornamme sy�ssyt meid�n kummankin.

HJ�RDIS. Oma syysi; uskaljaasti, urhokkaasti pit�� miehen k�ytt�id�. Kun

esitin tuon vaikean ehtoni sille, joka tahtoi minut omakseen, silloin
varmuuden toivolla sinua ajattelin; -- ja kuitenkin sin� -- --

SIGURD. Min� tunsin Gunnarin sielun-taudin; ainoastaan min� voin sen

parantaa; -- mit�h�n muuta saatoinkaan valita? Ja kuitenkin, jos olisin
tiennyt, mit� nyt tied�n, en voisi teoistani vastata; sill� mahtava on
lemmen voima.

HJ�RDIS (_reippaasti_). No niin, Sigurd, -- onneton arpa on vuodet

pitk�t pit�nyt meid�t eroitettuina toisistamme; nyt on pulma
kehkiytynyt; tulevat ajat mennehet palkitkoot.

SIGURD (_pudistaen p��t��n_). Se ei voi tapahtua; t�ytyyh�n meid�n erota

j�lleen.

HJ�RDIS. Meid�n ei t�ydy. Min� rakastan sinua, sen tohdin nyt h�pe�m�tt�
tunnustaa; sill� rakkauteni ei ole huikentelevainen, kuni hentojen
naisten; vaikka olisin mies, -- kaikkien voimallisten kautta, en voisi
sua rakastaa vakavammin, kuin nyt! Siis, Sigurd! Onnemme vaatii
sankar-ty�t�; me olemme vapaat, kun tahdomme, ja pelimme on voitettu.

SIGURD. Vapaat? Mit� tarkoitat?

HJ�RDIS. Mit�h�n on Dagny sinulle? Mit� h�n voipi sinulle olla? Ei

enemp��, kuin Gunnarkaan minulle salaisissa ajatuksissani. Mit�
merkitsee kahden kehnon hengen hukkaaminen?

SIGURD. Hj�rdis, Hj�rdis!

HJ�RDIS. J��k��n Gunnar t�nne; palatkoon Dagny is�ns� kanssa Islantiin;

rauta-asussa seuraan min� sinua, mihin ikin� matkustat. (_Sigurd
liikutettuna_). Vaimonasi en sua seurata ai'o; sill� min� olen ollut
toisen oma, ja se nainen el�� viel�, joka on lev�nnyt l�hell� sinua. En,
Sigurd, en vaimonasi, vaan moisena v�kev�n� naisena, kuni Hilde'n
siskot, seuraan sinua, innostutan sinua taisteloon ja urost�ihin, ett�
nimesi tulisi kuuluisaksi kaikkialla; miekkaleikiss� seisoa sua l�hinn�,
sankartesi seurassa olen myrskyss� viikinki-retkill�; ja kun vihdoin
draappasi lausutaan, mainitaan Sigurd ja Hj�rdis yhdess�!

SIGURD. Tuommoinen oli muinoin ihanin unelmani, nyt on jo my�h�ist�;

Gunnar ja Dagny ovat v�lill�mme, ja siihen on niill� kummallakin oikeus.
Min� menetin nuoruuteni lemmen Gunnar'in t�hden; -- tuska, mink� siit�
k�rsin, ei saa omaa tekoani turhaksi tehd�. Ja Dagny sitten; --
uskollisena ja luottavaisena j�tti h�n kotinsa ja heimonsa; h�nen ei
kuuna kulloinkaan pid� ajatteleman, ett� min� kaipaisin Hj�rdis'i�, kun
h�n minut syliins� sulki.

HJ�RDIS. Ja moisen asian t�hden ai'ot raskauttaa el�m�si vaiheita!

P��seek� silloin voimasi, kykysi k�yt�nt��n, n�kyviin luontosi ylev�t
lahjat? Ja luuletko minun voivan kauvemmin kest�� kohtaloani, yh�ti
istua yksin�isyydess� Gunnar'in kartanossa? Ei, Sigurd, usko pois,
sinun-laisesi miehen maine ei saa haihtua. Eerik hallitsee Norjan
valtakuntaa, nouse h�nt� vastaan; monta urheata sankaria yhtyy seuraasi
uskollisina toverina; voittamattomalla mahdilla raivaamme tiemme,
taistelemme, yh� vain taistelemme, taukoomatta, kunnes sin� istut Harald
Kaunotukan valta-istuimella!

SIGURD. Hj�rdis, Hj�rdis! noin olen uneksinut nuoruuteni hurjuudessa;

nyt olkoon kaikki unohdettu; -- �l� minua kiusaa!

HJ�RDIS (_ylev�sti_). Norna neuvoo meit� vet�m��n samaa k�ytt�; sit�

emme voi muuttaa; hyvin huomaan nyt el�m�ni kutsumuksen: Tehd� sinut
kuuluisaksi kaikkialla. Sin� olet ollut mieless�ni joka p�iv�, joka
hetki, jonka olen t��ll� viett�nyt; min� tahdoin riist�� sinut
syd�mest�ni pois, vaan en sit� voinut; nyt ei se ole tarpeenkaan, kun
tied�n sinun minua rakastavan.

SIGURD (_pakoitetulla kylmyydell�_). Jos niin on, -- kuule, -- min� olen

sinua rakastanut; nyt en en�� sua rakasta; -- ne ajat olen jo
unhoittanut.

HJ�RDIS. Sigurd, nyt valhettelit! Sen arvoinen olen min� toki, ett� --
jos olet mua rakastanut -- et mua milloinkaan unhoittaa voi.

SIGURD (_kiivaasti_). Mun t�ytyy; nyt min� tahdon sinut unhoittaa!

HJ�RDIS. Vaikka niinkin; mutta sin'et *voi*! Sin� ai'ot est�� minua;
mutta se ei onnistu; viel� ennen iltaa pit�� Gunnar'in ja Dagny'n
tiet�m�n kaikki.

SIGURD. Haa, sit� et tee!

HJ�RDIS. Sen teen!

SIGURD. Huonosti tunnen sinut siit; ylev�mielisen� pidin sua muinoin.

HJ�RDIS. Pahat p�iv�t synnytt�v�t pahoja ajatuksia; liiaksi olet sin�

luottanut minuun. Min� tahdon, minun t�ytyy seurata sinua, -- elossa ja
taistelossa; ahtaalta tuntuu oloni Gunnar Herse'n tuvassa!

SIGURD (_painolla_). Mutta miehen kunniaa olet aina toki arvossa

pit�nyt; t�ysi syy on taisteloon minun ja Gunnar'in v�lill�. Jos h�n
minun ly�m�st�ni kaatuu, -- ilmoittaisitko sittenkin kaikki, seuraten
minua?

HJ�RDIS (_h�mm�styen_). Mink�t�hden sit� kysyt?

SIGURD. Vastaa ensin; mit� tekisit, jos min� surmaisin miehesi?

HJ�RDIS (_katsellen tarkasti h�neen_). Minun t�ytyisi vai'eta, enk�

saisi lepoa ennen, kuin olisin surmannut sinut.

SIGURD (_hymyillen_). Hyv�, Hj�rdis; -- senp� tiesinkin.

HJ�RDIS (_�kki�_). Mutta niin ei saa tapahtua!

SIGURD. Niin t�ytyy tapahtua; itse olet sin� heitt�nyt arpaa minun ja
Gunnar'in hengest�!

(GUNNAR _ja muutamia *miehi�* tulee per�lt�_).

GUNNAR (_synk�sti Hj�rdis'ille_). Kas niin; nyt it�v�t siemenet,

kylv�nyt olet!

SIGURD (_l�heten_). Mik� vastoink�yminen on kohdannut sinua?

GUNNAR. Sin�k�, Sigurd! Mik�k� vastoink�yminen? Se vain, jota mun oli

odottaminenkin. Heti kun vaimosi Dagny'n sanoman K�re-talonpojan
l�hestymisest� kuulin, ratsastin etsim��n apua naapureiltani.

HJ�RDIS (_pingolla_). No?

GUNNAR. Kieroja lauseita kuulin kaikkialla; k�yt�st�ni K�rea kohtaan

sanottiin ep�rehelliseksi; -- hm, sanottiinpa muutakin, jota en saata
kertoa; -- h�v�isty miesh�n olen min�; onhan minun sanottu tehneen
konnan-t�it�; nyt pidet��n h�pe�n� yhty� minun kanssani asioihin.

SIGURD. Kauvan ei sit� h�pe�n� pidet�; viel� ennen iltaa on miehist�si

kyll�ksi suurilukuinen, voidaksesi l�hte� K�re'a vastaan.

GUNNAR. Sigurd!

HJ�RDIS (_hiljaa voittoriemulla_). Haa, tiesinh�n sen!

SIGURD. Mutta samalla on my�skin rauha meid�n v�lill� rikottu; sill�

kuulehan sanani, Gunnar Herse, -- sin� olet surmannut vaimoni
heimolaisen, Thorolf'in, ja siit� kutsun sinut kaksintaisteloon
huomisaamuna p�iv�n koittaissa!

HJ�RDIS (_kovassa sis�llisess� tuskassa askeleen l�hemm�ksi Sigurd'ia,

malttaa, seisoo j�ykk�n� seuraavan puheen ajan_).

GUNNAR (_suuresti h�mm�styen_). Kaksintaisteloon! Min�k�! -- Sin� lasket

leikki�, Sigurd!

SIGURD. Kaksintaisteloon olet sin� nyt laillisesti kutsuttu; siin� on

arpaleikki el�m�st� ja kuolemasta; toisen meist� t�ytyy kaatua!

GUNNAR (_katkerasti_). Haa, nyt �ly�n. Sin� puhelit t��ll� kahdenkesken

Hj�rdis'in kanssa; h�n on j�lleen kiihoittanut sinua!

SIGURD. Kentiesi! (_puoleksi Hj�rdis'ille_). Ylev�mielisen naisen pit��

puolustaa miehens� kunniaa. (_miehille per�lt�_). Ja te, miehet, menk��
nyt sanomaan Gunnar'in naapureille, ett� h�n huomenna taistelee minun
kanssani; pelkuriksi ei sano kukaan sit� miest�, joka k�ypi Sigurd
viikinki� vastaan! (_Miehet menev�t per�lt�_).

GUNNAR (_reippaasti l�heten Sigurd'ia, puristaa kovin liikutettuna h�nen

k�si��n_). Sigurd, uljas veljyeni, vasta nyt ymm�rr�n k�yt�ksesi. Nyt
panet sin� henkesi alttiiksi minun kunniani t�hden, niinkuin muinoin
minun onneni t�hden!

SIGURD. Kiit�, vaimoasi; h�nen on suurin osa teostani. Huomenna p�iv�n

koittaissa -- --

GUNNAR. Kohtaamme toinen toisemme (_vienosti_). Kasvin-veikkoni,

tahdotko hyv�n miekan minulta? se on kallisarvoinen lahja.

SIGURD. Kiitos; mutta anna sen riippua; -- tiet�m�t�nt� on, tarvitsenko

min� sit� en�� seuraavana iltana.

GUNNAR (_puristaa h�nen k�tt��n_). J�� hyv�sti, Sigurd!

SIGURD. Hyv�sti j�lleen, ja onnea toimeesi! (_Eroavat, Gunnar

vasemmalle, Sigurd, luotuaan silm�yksen Hj�rdis'iin, per�lt� pois_).

HJ�RDIS (_��nett�myys, hiljaa, mietteiss��n_). Kaksintaisteloon

huomenna? Kumpi kaatuu? (_vaikenee, p�tev�ll� p��t�ksell�_). Kaatukoon
kumpi tahansa, -- Sigurd ja min� yhdymme kuitenkin!

Nelj�s n�yt�s.

(_Meren rannikko. Ilta; kuu pilkistelee tuon tuostakin rajuilman

pilven-lohkareiden lomitse. Per�ll� musta vasta luotu hauta_).

(�RNULF _istuu paljain p�in kivell� oikealla, etualalla, kyyn�rp��t

polvien nojassa, h�n on peitt�nyt kasvonsa k�siins�. Miehet
haudanpeitt�misty�ss�, muutamat n�ytt�v�t valkeata soitsuilla. V�h�n
ajan kuluttua tulee_ SIGURD _ja_ DAGNY _majasta, jossa rovio palaa_).
DAGNY (_alhaisella ��nell�_). Tuossa istuu h�n viel�. (_est��
Sigurd'ia_). �l�, �l� puhuttele h�nt�!

SIGURD. Oikeassa olet; olisi liian aikaista; istukoon h�n viel�

itsekseen.

DAGNY (_menee oikealle, tyynell� surulla tarkastellen is��ns�_). Niin

vahva oli h�n viel� eilen, nostaessaan Thorolf'in ruumiin hartioilleen;
vahva oli h�n hautaa kaivettaissa; mutta kun viimeinen h�nen pojistaan
sinne laskettiin ja multaa sek� kivi� heitettiin niiden p��lle, --
silloin suru h�nen voimansa mursi, silloin h�n masentui. (_pyhkii
kyyneleit��n_). Sanoppas, Sigurd, milloin ai'ot l�hte� kotiin Islantiin
j�lleen?

SIGURD. Heti, kun vain raju-ilma asettuu ja kun saan asiani Gunnar
Herse'n kanssa lopulliseen p��t�kseen.

DAGNY. Ja sitten ostat maata, rakennat talon, etk� milloinkaan en��

retkille l�hde?

SIGURD. Niin niin, -- sen olen sinulle luvannut.

DAGNY. Ja voinehan min� uskoa Hj�rdis'in pett�neen minua sanoessaan,

ett� olen kelvoton puolisoksi sinulle?

SIGURD. Niin, niin, Dagny, luota minun sanoihini vain.

DAGNY. Siis olen iloinen j�lleen ja koetan unhoittaa kaikki nuo ik�v�t
tapaukset. Talvisaikoina, pitkill� iltapuhteilla puhelemme sitten aina
kesken�mme Gunnar'ista ja Hj�rdis'ist�, ja -- --

SIGURD. Ei, Dagny, jos onnellisuuttamme s�ilytt�� tahdot, �l�

milloinkaan mainitse Hj�rdis'in nime�, kun olemme kotonamme Islannissa!

DAGNY (_hell�sti nuhdellen_). Kohtuuton on vihasi h�nt� kohtaan, Sigurd.

Sigurd, se ei ole ylev�n k�yt�ksesi mukaista!

MIES (_l�heten_). Kas niin, nyt on hauta katettu.

�RNULF (_kuni her�ten_). Hautako? Onko -- vai niin -- --

SIGURD. Puhuttele h�nt� nyt, Dagny!

DAGNY (_l�heten �rnulf'ia_). Is�, t��ll� ulkona on kylm�; n�kyy nousevan

raju-ilma y�ksi.

�RNULF. Hm; �l� siit� huoli; haudan sein�t ovat tarpeen tiiviit ja
kattona turpehet taajat; he lep��v�t siell� rauhan helmassa. Ei mik��n
myrsky h�iritse heit�.

DAGNY. Niin, mutta sin� -- --

�RNULF. Min�k�? Minun ei ole kylm�.

DAGNY. Sin'et ole nauttinut t�n��n mit��n; etk� mene sis��n?

Illallisp�yt� odottaa.
�RNULF. Odottakoon vaan; minun ei ole n�lk�.

DAGNY. Mutta usko minua, sinun ei ole hyv� noin istua t��ll�
hiljaisuudessa, yhdess� kohden; sin'et ole siihen tottunut?

�RNULF. Se on totta; min� tunnen tuskan rinnassani; min'en saata oikein

hengitt�� (_peitt�� kasvonsa k�siins�. ��nnett�myys; Dagny istuu h�nen
viereens�_).

DAGNY. Huomenna laitat kai laivasi kuntoon ja l�hdet kanssamme

Islantiin?

�RNULF (_katsomatta yl�s_). Mit� min� siell� teen -- Ei, min� tahdon
p��st� poikieni luokse.

DAGNY (_katkerasti_). Is�!

�RNULF (_nostaa p��t��n_). Mene sis��n, ja anna minun olla; kun

raju-ilma vain saapi y�n tai pari mua vihureillaan vilvoitella,
t�yttyypi toivoni, luulen ma.

SIGURD. Noin et saa ajatella!

�RNULF. Kummastuttaako teit�, ett� mieleni lepoa halajaa? Onhan

p�iv�ty�ni p��ttynyt; poikani olen haudannut, (_kiivaasti_). Antakaa mun
olla rauhassa! -- Menk��, menk��! (_peitt�� j�lleen kasvonsa_).

SIGURD (_hiljaa Dagny'lle joka nousee_). Anna h�nen istua v�h�n aikaa
viel�.

DAGNY. En, min� koetan viel� yht� keinoa; -- min� tunnen h�net.
(_�rnulf'ille_). P�iv�ty�si on p��ttynyt, sanoit s�; mutta se ei ole
p��ttynyt. Poikasi olet haudannut; -- mutta olethan runoniekka; Sopiva
on runoilla heid�n muistokseen.

�RNULF (_pudistaen p��t��n_). Ei, ei; eilen olisin voinut, t�n��n olen
liian vanha.

DAGNY. Mutta sinun t�ytyy toki; kunnon miehi� olivat poikasi kaikki;
runo heist� laatia pit��; eik� heimossa ole muita, kuin sin�, joka sen
taidat.

�RNULF (_kysyv�sti katsellen Sigurdia_). Runoilla? Mit� luulet sin�,

Sigurd?

SIGURD. Se on kohtuullista! tee niinkuin Dagny sanoi.

DAGNY. Pahakseenhan panisivat naapurisikin Islannissa, ellei, �rnulf'in

j�lkel�isten perint�-olutta juodessa, niille sepitetty� runoa kuuluisi.
Ajoissa ehdit toki viel� poikiasi seurata.

�RNULF. Olkoon sitte, min� koetan; ja sin�, Dagny, kuultele tarkasti,

ett� sittemmin voit uurtaa runo-kapulaan! (_Miehet l�henev�t
soitsuineen, ryhm��n; �rnulf vaikenee hetkeksi, miettii v�h�n aikaa,
sitte_.)

Sin�, s� Synkk�mieli,
Bragen sult' ei kielt�;
 Runoilian raskas
Murhe murtaa mielt�.

Runotar soi runsaan

Laulunlahjan mulle; --
��nen onnelleni
Nyt n�in vainotulle.

(_nousee_).

Nornan nurjan nuoli

Surmas sankarini,
Rauhain ry�sti multa;
Kaatoi kallihini.

Seitsem�n sai poikaa

�rnulf jumalilta,
Nyt on ukko yksin,
Edess' elon ilta.

Seitsem�n nuo poikaa

Uljast', urhokasta
Maa niinkuin aita
Luojas pahimmasta.

Aitain kallis kaatui,

Poikani kun kuoli,
Woimaton on vanhus,
Seuraajansa huoli.

Thorolf kuoposeni!
Uljain, urhokkaisin!
Haikentein haihtois,
*Sun* jos j�lleen saisin!

Wieno kev��n kukka,

Kaunis, kuuliainen,
Warttunut ois kunnon
Sankariksi vainen.

Uliv-haava tuskan
Tuotti tuntuvimman;
Murhe mursi mielein
Ennen ankarimman.

Onnellisuuteni
Norna nurjuudessaan
Tuskan tuho-t�ill�
Ry�sti raadellessaan.

Jumalat jos julki

Jousein j�nnitt�isi
*Yhteen* sankarty�h�n: --
Kosto eip� j�isi.

*Yks'* ois yrityksein:

Kostaa uomalleni,
Joka multa kaikki
 Wei -- nyt viimeiseni!

Ry�stik� se *kaikki*?
Ei, se sit' ei saanut;
Wiel' ei ole voima
Suttung-siman laanut.

(_Kasvavalla innolla_.)

Poikani se ry�sti,
Kaikki ry�st�� voipi --
Runoissani runsas
Suruni tok' soipi.

Sainhan laulun-lahjan
Kauniin kallihimman; --
Suruin sill� sy�mmeen
K�tken katkerimman!

Terve, sankarpoikain!
Teille riemu loistaa! --
Jumalien lahja
Maiset tuskat poistaa!

(_syv� henk�ys, pyyhkii hiukset otsaltaan ja lausuu tyynesti_:)

Kas niin; nyt on �rnulf raitis ja voimissa taasen (_miehille_).

Nyt, poiat, illallisp�yt��n; meill' on ollut raskas p�iv� t�n��n!

(_menee miehineen pursisuojaan._)

DAGNY. Kiitos olkoon taivahan pyhille, jotka tuon mainion neuvon

mieleeni johdattivat! (_Sigurd'ille_). Etk� tahdo menn� sis��n?

SIGURD. En, minua ei haluta. Sanoppas, onko kaikki jo huomiseksi

valmistettu?

DAGNY. On; silkill� kirjailtu vaate on valmiina majamme penkill�; mutta

min� tied�n niin varmaan, ett� sin� Gunnar'in voittajana palajat, ett'en
edes ole itkenyt tuon kaksitaistelon t�hden.

SIGURD. Taivahan voimat suokoot, ett'ei sinun koskaan tarvitseisi itke�

minun t�hteni (_pys�htyy katselemaan ulos_).

DAGNY. Mit� kuultelet?

SIGURD. Etk� kuule -- *tuolla*! (_osoittaen vasemmalle_).

DAGNY. Kuulen, kummallinen raju-ilma kiit�� meren ylitse!

SIGURD (_menness��n v�h�n per�llep�in_). Hm, tuo raju-ilma viel� kovia

rakeita viskelee. (_huutaa._) Ken siell�?

K�RE TALONPOIKA (_ulkona, vasemmalla_). Tuttuja miehi�, Sigurd viikinki!

(K�RE-TALONPOIKA _sek� *joukko aseellisia miehi�* vasemmalla_).

SIGURD. Minne ai'otte?

K�RE. Gunnar Herse'n taloon!

SIGURD. Rauhattomissa tuumissa?

K�RE. Niin, ole varma siit�! Sin� estit mua ennen, mutta nyt, luulen, on
se hyvinkin mieleesi!

SIGURD. Saattaa olla.

K�RE. Min� tied�n aikeesi Gunnar'in kanssa, mutta jos minun tahtoni
tapahtuu, saapuu h�n heikoilla aseilla kaksintaisteloon.

SIGURD. Rohkeaan toimeen olet ryhtynyt; ole varoillasi, talonpoika!

K�RE (_huolettomalla naurulla._) Se olkoon minun huoleni; jos tahdot

t�n� y�n� taklata laivasi, n�yt�mme me sinulle valkeata! -- Eteenp�in,
miehet, kas, t�st� kulkee tie! (_kaikki oikealle, per�lle_).

DAGNY. Sigurd, Sigurd, tuo pahanteko pit�� sinun est��!

SIGURD (_kiireesti ovelle, huutaa sis��n_). Nouse p�yd�st�, �rnulf;

kosta K�re-talonpojalle!

�RNULF. K�re'lle, -- miss� h�n on?

SIGURD. H�n on matkalla Gunnar'in kartanoon, polttamaan sek� talon ett�

ihmiset!

�RNULF. Haha, -- tehk��n niin, siten kostaa h�n Gunnar'ille ja

Hj�rdis'ille minunkin puolestani; sitten koettelen K�re'n voimia.

SIGURD. Ei, tuo on hy�dyt�n tuuma; t�n� y�n� pit�� sinun

v�ltt�m�tt�m�sti kohdata K�re'a, jos mielit masentaa h�nt�; sill�
konnanty�ns� tehty��n, pakenee h�n tuntureille. Gunnar'in olen vaatinut
kaksintaisteloon; h�nest� voit olla vallan varma, ellen min� itse -- no
niin, yhdentekev�, -- t�n'y�n� t�ytyy h�nt� vihollisiltaan varjella;
pahoin olisi, jos K�re'n-moinen konna veisi koston minulta!

�RNULF. Oikein puhuttu. T�n'y�n� suojelen Thorolf'in surmaajaa; mutta

huomenna pit�� h�nen kaatua!

SIGURD. H�nen tai *minun* -- ole varma siit�!

�RNULF. Siis k�yk��tte kostamaan puolesta �rnulf'in heimon! (_menee

miehineen per�lt� oikealle._)

SIGURD. Dagny, seuraa h�nt�; -- *minun* t�ytyy j��d� t�nne; sill� huhu
kaksintaistelostamme kulkee jo kaikkialla kansassa, enk� min� saata
kohdata Gunnar'ia ennenkuin aika on; mutta sin�, -- hillitse, neuvo
is��si; k�ytt�ik��n h�n rehellisesti; Gunnar'in talossa on monta naista;
vahinkoa ei saa tapahtua Hj�rdis'ille eik� muillekaan.

DAGNY. Niin, niin, min� seuraan is��ni. Sin� ajattelet toki Hj�rdis'i�;
kiitos siit�!

SIGURD. Mene, mene, Dagny!

DAGNY. Min� menen; mutta Hj�rdis'ist� saamme olla huoletta: H�nell� on

kultainen sota-asu kammiossaan, h�n voipi kyll� itse puolustaida.

SIGURD. Sen uskon min�kin; mutta meneh�n toki; johda is�si intoa;
suojele kaikkia ja Gunnar'in vaimoa!

DAGNY. Luota minuun. J�� hyv�sti v�h�ksi aikaa! (_menee minne

edellisetkin_).

SIGURD. Ensikerran, kasvin-veikkoni, olen min� aseetonna, vaaran sinua

uhkaillessa (_kuultelee_). Huutoja, kalpojen kalsketta kuuluu; -- ne
ovat jo enn�tt�neet kartanoon (_aikoo astua n�ytt�m�n yli oikealle,
pys�htyy, per�ytyy h�mm�styneen�_). Hj�rdis! H�n tulee t�nne!

(HJ�RDIS; _puku: Lyhyt, tulipunainen hame, kultainen asu: Kyp�ri,

pantsari, (kullatut) rautahihat, s��ri-varut. Hiukset hajalla; sel�ss�
on h�nell� viini, vy�t�isill� pieni kilpi; k�dess� jousi
hius-j�nteineen. -- Tulee kiiresti, katselee j�lkeens�, kuin pel�ten
jotakin takaa-ajajaa, aivan l�helle Sigurd'ia, ottaa h�nt� k�sivarresta,
matalalla ��nell�: Sigurd, Sigurd, n�etk� tuota?_)

SIGURD. Mit�? Miss�?

HJ�RDIS. Sutta *tuossa* aivan l�hell�; se ei liiku; se tuijottaa minuun

punaisin silmin! -- Se on minun haltiani, Sigurd! Se on jo kolmesti
n�ytt�inyt mulle; se merkitsee, ett� minun t�n� y�n� ihan varmaan pit��
kuolla!

SIGURD. Hj�rdis, Hj�rdis!

HJ�RDIS. Kas, nyt se vaipui maahan! Niin, niin, nyt sen tied�n varmaan.

SIGURD. Sin� olet sairas; tule, menk��mme sis��n!

HJ�RDIS. En, min� odotan t�ss�; minun aikani on lyhyt!

SIGURD. Mit� on sinulle tapahtunut?

HJ�RDIS. Mit�k� on tapahtunut? En tied�; mutta totta puhuit sin� t�n��n,

sanoessasi Gunnar'in ja Dagny'n olevan v�lill�mme; pois heist� ja pois
el�m�st� -- sitte p��semme yhteen!

SIGURD. Mek�? Haa, sin� arvelet -- --!

HJ�RDIS (_ylev�sti_). Kodittomaksi j�in min� koko elinajakseni, kun sin�

otit toisen puolisokses. Pahasti teit sin� silloin! Kaikki voipi mies
uhrata totisen yst�v�ns� eduksi, -- kaikki, vaan ei toki naista, jota
rakastaa; sill� jos h�n sen tekee, katkaisee h�n nornan salaiset langat,
ja kahden henki on hukassa. Povessani kaikuu pett�m�t�n ��ni, joka
vakuuttaa, ett� min� olen syntynyt j�yk�ll� mielell�ni innostuttamaan
sinua vastusten kohdatessa, ja ett� sin� synnyit minulle puolisoksi,
jolla olisi kaikki avut, joita min� suurina ja ylevin� pidin; sill�,
Sigurd, siit� olen aivan varma, -- jos me olisimme yhdess� el�neet,
olisit sin� ollut kuuluisampi ja min� onnellisempi kaikkia!

SIGURD. Hy�dyt�n ompi tuo valitus nyt. Luuletko minun voivan odottaa
hupaista el�m�� tulevaisuudessa? Joka p�iv� pit�� mun olla Dagny'n
seurassa ja teeskennell� rakkautta, joka syd�nt�ni painaa. Sitenh�n toki
t�ytyy olla; kohtaloani on mahdoton muuttaa en��.
HJ�RDIS (_kasvavalla hurjuudella_). Mutta sen *pit��* muuttuman! Me
j�t�mme kumpainenkin t�m�n kurjan el�m�n! katsoppas t�t� j�nnett�! Sen
lenn�tt�m�t nuolet tekev�t puhdasta j�lke�; sill� min� olen laulanut
kauniita loihtu-runoja sit� punoessani! (_panee nuolen j�nnitetylle
jouselle_). Kuuletko! Kuuletko huminata korkeudessa! Kuolleet ovat
koti-retkell��n; min� olen loihtinut ne t�nne; -- niiden seurassa
matkustamme molemmat!

SIGURD (_per�ytyen_). Hj�rdis, Hj�rdis, -- min� pelk��n sinua!

HJ�RDIS (_kuulematta sit�_). Nyt ei voi mik��n voima kohtaloamme

muuttaa! Oi, niin -- niin onkin parempi, kuin ett� olisit nainut minut
t�ss� el�m�ss�; min� olisin em�nt�n�si talossasi kutonut kangasta
liinoista ja villoista sek� synnytt�nyt sinulle j�lkeisi�, -- hyi, hyi!

SIGURD. Vaikene! Loihtukeinosi on voittanut sinut itsesi; se on

myrkytt�nyt sielusi! (_kauhistuen_). Haa, katso -- katso! Gunnar'in
talo, -- se palaa!

HJ�RDIS. Palakoon, palakoon! T�htel�n sali on parempi kuin Gunnar'in

hirsi-tupa!

SIGURD. Mutta Egil poikasi on vaarassa, -- ne surmaavat h�net!

HJ�RDIS. Surmatkoot, -- niin suoriutuu h�pe�ni samassa!

SIGURD. Ja Gunnar, -- miehesi menett�� henkens�!

HJ�RDIS. Siit' en huoli! T�n'y�n� seuraan kotiini parempaa miest�! Niin,

Sigurd, niin pit�� tapahtuman; min� en l�yd� onnea t�ss� maassa --
valkoinen jumala tulee pohjolaan p�in; h�nt� en kohdata tahdo, vanhat
eiv�t ole niin v�kev�t, kuin muinoin; -- ne nukkuvat, ne ovat puoleksi
haamuja vain; -- niit� vastaan taistelemme! Pois t�st� el�m�st�, Sigurd;
min� asetan sinut taivahan valta-istuimelle, ja istun itse l�hinn�
sinua! (_Raju-ilma alkaa_). Kuule, kuule, seuramme saapuu! N�etk�
mustia, kiit�vi� hevosia, toinen minua, toinen sinua varten! (_heitt��
jousen poskelleen ja ampuu._) Nyt ala viimeinen retkesi!

SIGURD. Hyvin sattui, Hj�rdis! (_kaatuu_).

HJ�RDIS (_riemuiten ent�en h�nen luokseen_). Sigurd, veljyeni, -- nyt

olemme toisiemme omat!

SIGURD. Nyt v�hemmin, kuin koskaan ennen. T�ss� eroaapi tiemme; sill�
min� olen kristitty.

HJ�RDIS (_kauhistuen_). Sin�k� --! Haa, et -- eth�n!

SIGURD. Min� uskon valkoiseen jumalaan; Aedhelstan-kuningas on opettanut

minun tuntemaan h�net; -- *H�nen* luokseen kohoaapi sieluni nyt.

HJ�RDIS (_toivotonna_). Ja min� -- (_pudottaa jousensa_). Voi, voi!

SIGURD. Raskas oli el�m�ni siit� saakka, kuin sinut syd�mest�ni riistin
ja annoin Gunnar'ille. Kiitos, Hj�rdis; -- nyt on mieleni kepe� ja
vapaa! (_kuolee_).
HJ�RDIS (_hiljaa_). Kuollut! Siis olen varmaan sieluni kadottanut!
(_rajuilma kiihtyy, Hj�rdis hurjana_). Ne tulevat! Min� olen ne t�nne
loihtinut! Vaan en, en; -- min' en teit� seuraa; min! en l�hde, kun ei
Sigurd l�hde kanssani! Ei auta; -- ne n�kev�t minut; ne viittavat minua
hymyillen, ne kannustavat hevoisiaan! (_ent�� per�lle, vuoren
reunalle_). Tuossa ne ovat, aivan p��ni kohdalla; -- en p��se heid�n
n�kyvist��n, en voi itse�ni piiloittaa! -- Ehk� kuitenkin -- meren
pohjassa! (_sy�ksyy n�kym�tt�miin_).

(�RNULF, DAGNY, GUNNAR EGIL _k�sivarrella_, SIGURD'IN _ja_ �RNULF'IN

MIEHI� _tulee v�h�n v�li� per�ll�_).

�RNULF (_katsellen hautaa_). Lev�tk�� nyt rauhassa; sill� teid�n

puolestanne on kyll�ksi kostettu!

DAGNY (_tulee_). Is�, is�, -- pelko tappaa minut; -- t�m� verinen tapaus
-- ja rajuilma; -- kuule, kuule!

GUNNAR (_Egil k�sivarrella_). Suo rauhaa ja suojaa lapselleni!

�RNULF. Gunnar Herse!

GUNNAR. Niin, �rnulf, onhan taloni tuhkana ja mieheni Tuonelan tuvilla;

min� olen vallassasi, tee minulle, mit� tahdot!

�RNULF. Sen saapi Sigurd p��tt��. Mutta nyt katon suojaan; t��ll� ulkona
ei ole varmuutta!

DAGNY. Niin, sis��n, sis��n! (_menee pursi-majaa kohti, huomaa ruumiin

ja huudahtaa_): Sigurd, puolisoni; -- h�n on surmattu! (_heitt�ikse
h�nen viereens�_).

�RNULF (_kiirein ruumiin luo_). Sigurd!

GUNNAR (_laskee Egil'in alas_). Sigurd surmattu!

DAGNY (_katselee toivotonna miehiin, jotka seisovat kuolleen

ymp�rill�_). Ei, ei, se on mahdotonta; -- h�n el�� viel� varmaankin!
(_huomaa jousen_). Haa, mik� tuo! (_nousee_).

�RNULF, Tytt�reni, totta oli ensimm�inen lauseesi, -- Sigurd on

surmattu.

GUNNAR (_ajatus lensi h�lle �kki� mieleen_). Ja Hj�rdis! -- Onko Hj�rdis

ollut t��ll�?

DAGNY (_hiljaa, maltilla_). En tied�; mutt' ainakin h�nen jousensa on

ollut t��ll�, sen tied�n.

GUNNAR. Niin, sit� aattelinkin!

DAGNY. Vait, vaiti! (_itseks._). Niin katkerasti vihasi h�n siis

Sigurd'ia!

GUNNAR (_hilj._). Surmannut h�net -- y�n� ennen taislelo-p�iv��mme; siis

rakasti h�n minua kuitenkin. (_Kaikki ovat j�hmetty� kauhistuksesta;
tuonelaisten-seurue kulkee sohisten ilmassa_).
EGIL (_peloissaan_). Is�! n�etk�, n�etk�?

GUNNAR. Mit�?

EGIL. Tuolla ylh��ll� -- katsos, noita mustia hevoisia -- --!

GUNNAR. Pilveth�n vain -- --

�RNULF. Ei, se on kuolleiden koti-matkue.

EGIL (_huudahtaa_). �iti on niiden seurassa!

DAGNY. Kaikki hyvyyden voimat!

GUNNAR. Mit� sanot, lapseni!

EGIL. �iti! -- Tuossa -- aivan ensimm�isen� -- tuon mustan hevoisen

selj�ss�! Is�, is�! (_pyrkii kauhistuneena is�ns� turviin; lyhyt
��nett�myys; rajuilma herke��, pilvet hajoavat, kuu heitt�� rauhoittavan
valonsa maakunnan ylitse_).

GUNNAR (_hiljaa, katkerasti_). Nyt on Hj�rdis varmaankin kuollut!

�RNULF. Niinp� lienee, Gunnar; -- ja h�nelle oli minun kostettava

enemm�n kuin sinulle. Kalliiksi k�vi kohtaamisemme kummallekkin meille;
-- tuoss'on k�teni; rauhaa ja sovintoa!

GUNNAR. Kiitos, �rnulf! Ja laivoille nyt; min� seuraan teit� Islantiin!

�RNULF. Niin, Islantiin, ja kauvanpa muistellaan retkeily�mme:

Kauan kansan laulelmissa

Kuullaan retket sankareitten,
I�nkaiken Islannissa
Kuolo kaunis kaatuneitten!

End of the Project Gutenberg EBook of Helgelannin sankarit, by Henrik Ibsen

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELGELANNIN SANKARIT ***

***** This file should be named 17651-8.txt or 17651-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/7/6/5/17651/

Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and Distributed

Proofreaders Europe.

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

*** END: FULL LICENSE ***