You are on page 1of 1

Voiko Platon sekoittaa pään?

Helsingin Sanomien artikkeli Platon voi sekoittaa pään (HS ????) on mielestämme
täysin puutteellinen kuvaus radikaalin filosofian luonteesta. Kuka tahansa voi
konstruoida erilaisista lähteistä käsin juuri sellaisen radikaalin maailmankuvan kuin itse
tahtoo. Vanhassa Testamentissa on kuvaus lähes täydellisestä kansanmurhasta: vain
kaksi valittua ihmistä ja joukko eläimiä säästyy. Teosta lukiessa voi saada kuvan naisten
ala-arvoisuudesta, seksuaalisten vähemmistöjen harjoittamasta kauhuudesta, vammaisten
alistamisesta ja lasten kurittamisesta, ja loppujen lopuksi on vain yksi Jumalan valittu
kansa. Jos haluaa, Mein Kampfista saa samanlaisia aineksia. Pekka-Eric Auvisen
Luonnollisen Valitsijan Manifesti muistuttaa suuresti edellä käsiteltyä puutteellista
luetteloa, jossa erilaisia fragmentteja on poimittu sieltä täältä: Darwinilta, Nietzscheltä
tai vaikkapa Platonilta. Kuitenkaan subjektin ja ajattelun historian välillä ei ole mitään
suoraa yheyttä. Jokainen ajattelija ajattelee itse ja luo oman maailmanjäsennyksensä,
parhaimmassa apauksessa kriittisesti. Luonnollisen Valitsijan Manifesti on juurikin
”minun sotani, minun ideani ja minun suunnitelmani”.
Meidän mielestämme Helsingin Sanomat on konservatiivinen, lievästi
oikeistolainen lehti, jonka tapana on kuvata radikaalit ideat naurettaviksi. Kuitenkaan
emme näe tämänhetkisen maailmantilan parantamiseksi mitään muuta mahdollisuutta
kuin radikaalin filosofian ja politiikan. Esimerkiksi Jeesuksen moraalifilosofia,
valistusajattelijoiden humanismi ja Marxin talousteoria ovat kaikki olleet aikanaan
radikaaleja käsityksiä, mutta ehdottoman välttämättömiä seuraavan humaanimman
yhteiskunnanrakentamisessa. Tottakai filosofia voi sekoittaa pään, mutta asiallinen
otsikko kyseiseen aiheeseen olisi ollut: Voiko Platon sekoittaa pään? Nyt artikkelin
otsikko lähinnä naurettavan sensaatiohakuinen.
On myös arveluttavaa että ylipäänsä Jokelan surmien kaltaisiin tekoihin
lähdetään etsimään syytä filosofiasta kun kyseessä on pikemminkin koko
yhteiskuntamme ilmentymä. Onnellisessa ja vakaassa yhteiskunnassa ei Auvisen
kaltaisia tapauksia synny. Yksilöpsykologia ei voi olla tyhjentävä näkökulma selittämään
Jokelan surmia, eikä filosofian syyttäminen auta ketään tai mitään. Pikemminkin olisi
kiinnitettävä huomiota katsomusaineiden laatuun opetuksessa. Myös radikaaleja
filosofioita tulee opettaa. Erilaisten katsomusten, olivat kuinka äärimmäisiä tahansa,
tulee opettaa. Siten yksilö voi kenties oppia maailmankatsomuksellista suvaitsevaisuutta,
joka on tärkeää maailmankatsomusten hajaitumisen ja uusheimoutumisen
aikakaudellamme. Kriittinen asenne katsomusjärjestelmiä kohtaan on tärkeää, mutta sen
tulee päteä niin Platoniin, Nietzscheen kuin Jeesukseenkin.

Matias Slavov ja Keijo Lakkala


kirjoittavat opiskelevat filosofiaa Jyväskylän Yliopistossa